Miten meditaatio voi muokata aivoja - Sara Lazar, TEDxCambridge 2011

Aivotutkija Sara Lazarin ällistyttävät aivokuvaukset osoittavat, että meditointi voi oikeasti muuttaa tärkeiden aivoalueiden kokoa, jolloin muisti paranee, ihminen muuttuu empaattisemmaksi ja myötätuntoisemmaksi, ja stressinsietokyky kasvaa.

Huomenta.

Kun luin tohtoriksi, harrastin juoksemista

ja päätimme ystäväni kanssa juosta
Bostonin maratonin.

Aloimme harjoitella,
ja harjoittelimme liian kovaa.

Sain polvi- ja selkäongelmia.

Joten menin fysioterapeutille,

joka käski minun lopettaa juoksemisen

ja sen sijaan vain venytellä.

Olin juuri lähdössä vastaanotolta,

kun näin ilmoituksen vaativasta joogakurssista,

jossa luvattiin liikkuvuuden lisäksi parantaa

myös voimaa ja
hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa.

Joten ajattelin, että tämäpä loistava idea.

Voin venytellä, mutta myös pysyä hyvässä kunnossa,

ja ehkä voisin vielä jopa juosta Bostonin maratonin.

Joten menin joogakurssille
ja todella nautin siitä,

paitsi kun ohjaaja väitti
kaikenmaailman asioita,

lääketieteellisiä asioita, mutta myös,

se auttaa sinua...

Saat lisää myötätuntoa ja avaat sydäntäsi,
ja minä olin...

Muistan, että pyöritin silmiäni ja...

Ajattelin, joo joo joo,
tulin tänne venyttelemään.

(Naurua)

Mutta mielenkiintoista kyllä,
muutaman viikon päästä

aloin huomata jotain näistä muutoksista,

huomasin olevani rauhallisempi ja pystyin
paremmin hoitamaan vaikeat tilanteet,

ja oikeastaan minusta tuntui myötätuntoisemmalta

ja avosydämisemmältä muita kohtaan,

ja pystyin paremmin näkemään asiat
toisten kannalta.

Mietin, miten tämä voi olla mahdollista,

kuinka näin voi olla?

Ajattelin, että jospa se on vain
placebo-vaikutusta?

Ohjaaja sanoi niin tapahtuvan,
joten ehkä siksi minusta nyt tuntui siltä.

Joten päätin katsoa, löytäisinkö
tutkimuksia tähän liittyen.

Ja ihme ja kumma, niitä olikin aika paljon.

Niissä näkyi, että jooga ja meditointi
vähentävät stressiä äärimmäisen tehokkaasti

ja että ne helpottavat myös
lukuisien sairauksien oireita,

esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen,
kivun ja unettomuuden.

Löysin pari erittäin hyvää tutkimusta,
joissa ilmeni, että se voi jopa

parantaa keskittymiskykyä, ja
kaikista kiinnostavinta mielestäni oli,

että käytännössä jokaisessa tutkimuksessa
huomattiin ihmisten olevan tyytyväisempiä.

He raportoivat elämänlaatunsa parantuneen.

Tämä kiinnosti minua.

Siispä päätin vaihtaa tutkimuskohdettani tämänkaltaiseen tutkimukseen.

Aivotutkijana olin ihmeissäni.
Miten tämä on mahdollista?

Miten joku niin höpsö asia kuin jooga-asento

tai istuminen ja hengityksen tarkkailu

voi johtaa kaikkiin näihin
erityyppisiin muutoksiin?

Se tiedetään, että aina kun toistaa jotain
käyttäytymismallia uudelleen ja uudelleen,

se voi johtaa muutoksiin aivoissa.

Ja tätä kutsutaan neuroplastisuudeksi.

Tämä tarkoittaa, että
aivot pystyvät muovaantumaan

ja että hermosolut voivat
muuttaa tapaa, jolla ne puhuvat toisilleen.

On muutama tutkimus, jotka näyttävät,

että tämän voi havaita
käyttämällä esimerkiksi MRI-laitetta.

Ensimmäinen tutkimus
tehtiin jonglöörauksesta.

Siihen otettiin ihmisiä, jotka eivät olleet
koskaan ennen jonglööranneet.

Heidät aivokuvattiin
ja heille opetettiin jonglöörausta,

ja heidän käskettiin harjoitella kolme kuukautta.

Kolmen kuukauden päästä heidät
aivokuvattiin toisen kerran,

ja huomattiin että MRI-laitteella
voi tosiaan havaita

koehenkilöiden aivoissa tapahtuneet muutokset
harmaan aineen määrässä

alueilla, jotka ovat tärkeitä
liikkeen visuaalisessa havaitsemisessa.

Ajattelin, että kolme kuukautta, aivan...

Voiko myös meditointi muuttaa
aivojen rakennetta?

Joku niinkin yksinkertainen asia
kuin jonglööraus,

entä sitten meditointi?

Siispä ensimmäiseen tutkimukseemme

rekrytoitiin ryhmä ihmisiä Bostonin alueelta,

ja nämä eivät olleet mitään munkkeja
tai meditoinnin ohjaajia,

he olivat vain tavallisia pulliaisia,
jotka keskimäärin harrastivat meditointia

suunnilleen 30-40 minuuttia päivässä.

Aivokuvasimme heidät

ja vertasimme heitä
demografisesti valittuun vertailuryhmään,

jotka eivät meditoineet.

Ja tämän me saimme selville:

Aivoissa todellakin oli useita alueita,

joissa oli enemmän harmaata ainetta
meditoivilla kuin kontrolliryhmällä.

Yksi alue, jonka nyt näytän teille,

täällä aivojen etuosassa,

on tärkeä työmuistille ja päätöksenteolle,

ja tässä oli kiinnostavaa se,

kun vertasimme tietoja siitä ihmisten ikään.

Tässä kuvassa punaiset neliöt ovat
vertailuryhmän ihmisiä.

Voi todellakin nähdä,

ja on kattavasti dokumentoitu,
että kun vanhenee,

ei vain tuo osa, vaan koko etuaivolohko,

se kutistuu, kun ihminen vanhenee.

Ja tämä on osasyy siihen, että vanhetessa

on vaikeampaa ymmärtää ja muistaa asioita.

Kiinnostavaa juuri tässä alueessa on se,

että 50-vuotiailla meditoijilla on sama määrä
etuaivolohkoa kuin 25-vuotiailla,

mistä voi päätellä, että meditointi todella
hidastaa tai estää

luonnollisen ikään liittyvän
etuaivolohkon rakenteen heikkenemisen.

Kriitikot, joita oli paljon,

sanoivat, että meditoivat ihmisethän
ovat vähän outoja.

Ehkä he olivat tällaisia jo
ennen kuin he alkoivat meditoida?

Monet heistä olivat kasvisyöjiä,
joten ehkä tämä johtui heidän ruokavaliostaan

tai jostain muusta tekijästä
heidän elintavoissaan.

Eihän se mitenkään voinut johtua meditoinnista,
se on jotain muuta, eikö niin?

Ja totuuden nimissä, tämä saattoi olla totta.

Ensimmäisessä tutkimuksessa
ei voitu selvittää tätä.

Joten teimme toisen tutkimuksen.

Tässä tutkimuksessa otimme ihmisiä,
jotka eivät olleet aikaisemmin meditoineet,

aivokuvasimme heidät, ja ohjasimme heidät

kahdeksan viikon meditointiin perustuvaan
stressinhallintaohjelmaan,

missä tehtävänä oli meditoida
joka päivä 30-40 minuuttia.

Kuvasimme heidät uudelleen
kahdeksan viikon päätteeksi,

ja tämän me saimme selville.

Tästä näkyy, miten useat alueet kasvoivat.

Tässä kuvassa on hippokampus.

Kuvaajassa vertailuryhmä on sinisellä
ja meditoineet ihmiset punaisella,

ja tässä näkyy, että hippokampus,

joka on tärkeä oppimisen, muistamisen,
ja tunteidensäätelyn kannalta,

ja oli kiinnostavaa, että
harmaata ainetta oli vähemmän

masennuksesta ja PSTD:stä kärsivillä ihmisillä.

Toinen merkittävä alue oli ohimolohkon ja päälaenlohkon yhtymäkohta,

joka on tässä korvan yläpuolella.

Se on tärkeä rakentavan näkökulman,
empatian ja myötätunnon kannalta.

Nämähän ovat asioita,
joiden ihmiset sanovat muuttuvan,

kun he aloittavat meditoinnin ja joogan.

Kolmas alue, missä huomasimme muutosta,
oli mantelitumake.

Se on taistele-tai-pakene -osa aivoja.

Ja siellä me itse asiassa huomasimme
harmaan aineen vähentymistä.

Ja kiinnostavaa oli, että harmaan aineen määrän muutos

korreloi stressin määrän kanssa.

Eli mitä enemmän ihmiset kertoivat
stressin vähentyneen,

sitä pienemmäksi mantelitumake tuli.

Tämä oli todella mielenkiintoista,
koska se on tavallaan päinvastaista

kuin mitä jossain eläinkokeissa on huomattu.

Jyrsijöitä käyttävät tutkijat

ottivat ihan tavallisia tyytyväisiä jyrsijöitä,

laittoivat ne tavalliseen häkkiin
ja mittasivat niiden mantelitumakkeet,

ja sitten aiheuttivat niille stressiä
kymmenen päivän ajan.

Kymmenen päivän jälkeen tutkijat mittasivat
eläinten mantelitumakkeet uudelleen,

ja juuri tämä sama alue rottien aivoissa kasvoi.

Me huomasimme sen pienentymistä,
kun stressi pieneni, he taas sen kasvua.

Kiinnostavaa oli, että kun
he jättivät eläimet rauhaan,

ja kolme viikkoa myöhemmin
testasivat ne uudelleen.

Tuo sama osa
mantelitumaketta oli edelleen suuri,

ja vaikka eläimet olivat takaisin
alkuperäisissä häkeissään,

missä ne olivat tyytyväisiä, ne edelleen
käyttäytyivät stressaantuneesti

ja kyyristelivät nurkassa

eivätkä tutkineet tilaa
samalla tavalla kuin aiemmin.

Joten tämä on päinvastainen tulos
kuin mitä me saimme ihmisillä,

koska ihmisten ympäristössä
ei ollut muuttunut mikään.

Heillä oli edelleen samat stressaavat työpaikat,

kaikki samat vaikeat ongelmat,

taloustilanne oli edelleen syvältä,

mutta silti heidän mantelitumakkeensa pieneni,
ja he raportoivat vähemmän stressiä.

Joten yhdessä nämä todella näyttävät,
että muutos mantelitumakkeessa

ei johdu muutoksesta ympäristössä
vaan enemminkin

muutoksesta ihmisen reaktiossa
tai suhtautumisessa ympäristöön.

Ja toinen asia minkä tutkimus tuo esiin on,

että ihmiset eivät pelkästään sanoneet että heillä on parempi olo.

Tai että se oli placebo-vaikutusta,
tai että he yrittivät miellyttää meitä,

vaan että oli olemassa
oikea neurologinen syy sille,

että he sanoivat olevansa
vähemmän stressaantuneita.

Joten ajatus, jonka haluan tänään jakaa
teidän kaikkien kanssa, on että meditaatio

voi kirjaimellisesti muuttaa aivoja.

Kiitos.

(Aplodeja)