Huomenta. Kun luin tohtoriksi, harrastin juoksemista ja päätimme ystäväni kanssa juosta Bostonin maratonin. Aloimme harjoitella, ja harjoittelimme liian kovaa. Sain polvi- ja selkäongelmia. Joten menin fysioterapeutille, joka käski minun lopettaa juoksemisen ja sen sijaan vain venytellä. Olin juuri lähdössä vastaanotolta, kun näin ilmoituksen vaativasta joogakurssista, jossa luvattiin liikkuvuuden lisäksi parantaa myös voimaa ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Joten ajattelin, että tämäpä loistava idea. Voin venytellä, mutta myös pysyä hyvässä kunnossa, ja ehkä voisin vielä jopa juosta Bostonin maratonin. Joten menin joogakurssille ja todella nautin siitä, paitsi kun ohjaaja väitti kaikenmaailman asioita, lääketieteellisiä asioita, mutta myös, se auttaa sinua... Saat lisää myötätuntoa ja avaat sydäntäsi, ja minä olin... Muistan, että pyöritin silmiäni ja... Ajattelin, joo joo joo, tulin tänne venyttelemään. (Naurua) Mutta mielenkiintoista kyllä, muutaman viikon päästä aloin huomata jotain näistä muutoksista, huomasin olevani rauhallisempi ja pystyin paremmin hoitamaan vaikeat tilanteet, ja oikeastaan minusta tuntui myötätuntoisemmalta ja avosydämisemmältä muita kohtaan, ja pystyin paremmin näkemään asiat toisten kannalta. Mietin, miten tämä voi olla mahdollista, kuinka näin voi olla? Ajattelin, että jospa se on vain placebo-vaikutusta? Ohjaaja sanoi niin tapahtuvan, joten ehkä siksi minusta nyt tuntui siltä. Joten päätin katsoa, löytäisinkö tutkimuksia tähän liittyen. Ja ihme ja kumma, niitä olikin aika paljon. Niissä näkyi, että jooga ja meditointi vähentävät stressiä äärimmäisen tehokkaasti ja että ne helpottavat myös lukuisien sairauksien oireita, esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen, kivun ja unettomuuden. Löysin pari erittäin hyvää tutkimusta, joissa ilmeni, että se voi jopa parantaa keskittymiskykyä, ja kaikista kiinnostavinta mielestäni oli, että käytännössä jokaisessa tutkimuksessa huomattiin ihmisten olevan tyytyväisempiä. He raportoivat elämänlaatunsa parantuneen. Tämä kiinnosti minua. Siispä päätin vaihtaa tutkimuskohdettani tämänkaltaiseen tutkimukseen. Aivotutkijana olin ihmeissäni. Miten tämä on mahdollista? Miten joku niin höpsö asia kuin jooga-asento tai istuminen ja hengityksen tarkkailu voi johtaa kaikkiin näihin erityyppisiin muutoksiin? Se tiedetään, että aina kun toistaa jotain käyttäytymismallia uudelleen ja uudelleen, se voi johtaa muutoksiin aivoissa. Ja tätä kutsutaan neuroplastisuudeksi. Tämä tarkoittaa, että aivot pystyvät muovaantumaan ja että hermosolut voivat muuttaa tapaa, jolla ne puhuvat toisilleen. On muutama tutkimus, jotka näyttävät, että tämän voi havaita käyttämällä esimerkiksi MRI-laitetta. Ensimmäinen tutkimus tehtiin jonglöörauksesta. Siihen otettiin ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan ennen jonglööranneet. Heidät aivokuvattiin ja heille opetettiin jonglöörausta, ja heidän käskettiin harjoitella kolme kuukautta. Kolmen kuukauden päästä heidät aivokuvattiin toisen kerran, ja huomattiin että MRI-laitteella voi tosiaan havaita koehenkilöiden aivoissa tapahtuneet muutokset harmaan aineen määrässä alueilla, jotka ovat tärkeitä liikkeen visuaalisessa havaitsemisessa. Ajattelin, että kolme kuukautta, aivan... Voiko myös meditointi muuttaa aivojen rakennetta? Joku niinkin yksinkertainen asia kuin jonglööraus, entä sitten meditointi? Siispä ensimmäiseen tutkimukseemme rekrytoitiin ryhmä ihmisiä Bostonin alueelta, ja nämä eivät olleet mitään munkkeja tai meditoinnin ohjaajia, he olivat vain tavallisia pulliaisia, jotka keskimäärin harrastivat meditointia suunnilleen 30-40 minuuttia päivässä. Aivokuvasimme heidät ja vertasimme heitä demografisesti valittuun vertailuryhmään, jotka eivät meditoineet. Ja tämän me saimme selville: Aivoissa todellakin oli useita alueita, joissa oli enemmän harmaata ainetta meditoivilla kuin kontrolliryhmällä. Yksi alue, jonka nyt näytän teille, täällä aivojen etuosassa, on tärkeä työmuistille ja päätöksenteolle, ja tässä oli kiinnostavaa se, kun vertasimme tietoja siitä ihmisten ikään. Tässä kuvassa punaiset neliöt ovat vertailuryhmän ihmisiä. Voi todellakin nähdä, ja on kattavasti dokumentoitu, että kun vanhenee, ei vain tuo osa, vaan koko etuaivolohko, se kutistuu, kun ihminen vanhenee. Ja tämä on osasyy siihen, että vanhetessa on vaikeampaa ymmärtää ja muistaa asioita. Kiinnostavaa juuri tässä alueessa on se, että 50-vuotiailla meditoijilla on sama määrä etuaivolohkoa kuin 25-vuotiailla, mistä voi päätellä, että meditointi todella hidastaa tai estää luonnollisen ikään liittyvän etuaivolohkon rakenteen heikkenemisen. Kriitikot, joita oli paljon, sanoivat, että meditoivat ihmisethän ovat vähän outoja. Ehkä he olivat tällaisia jo ennen kuin he alkoivat meditoida? Monet heistä olivat kasvisyöjiä, joten ehkä tämä johtui heidän ruokavaliostaan tai jostain muusta tekijästä heidän elintavoissaan. Eihän se mitenkään voinut johtua meditoinnista, se on jotain muuta, eikö niin? Ja totuuden nimissä, tämä saattoi olla totta. Ensimmäisessä tutkimuksessa ei voitu selvittää tätä. Joten teimme toisen tutkimuksen. Tässä tutkimuksessa otimme ihmisiä, jotka eivät olleet aikaisemmin meditoineet, aivokuvasimme heidät, ja ohjasimme heidät kahdeksan viikon meditointiin perustuvaan stressinhallintaohjelmaan, missä tehtävänä oli meditoida joka päivä 30-40 minuuttia. Kuvasimme heidät uudelleen kahdeksan viikon päätteeksi, ja tämän me saimme selville. Tästä näkyy, miten useat alueet kasvoivat. Tässä kuvassa on hippokampus. Kuvaajassa vertailuryhmä on sinisellä ja meditoineet ihmiset punaisella, ja tässä näkyy, että hippokampus, joka on tärkeä oppimisen, muistamisen, ja tunteidensäätelyn kannalta, ja oli kiinnostavaa, että harmaata ainetta oli vähemmän masennuksesta ja PSTD:stä kärsivillä ihmisillä. Toinen merkittävä alue oli ohimolohkon ja päälaenlohkon yhtymäkohta, joka on tässä korvan yläpuolella. Se on tärkeä rakentavan näkökulman, empatian ja myötätunnon kannalta. Nämähän ovat asioita, joiden ihmiset sanovat muuttuvan, kun he aloittavat meditoinnin ja joogan. Kolmas alue, missä huomasimme muutosta, oli mantelitumake. Se on taistele-tai-pakene -osa aivoja. Ja siellä me itse asiassa huomasimme harmaan aineen vähentymistä. Ja kiinnostavaa oli, että harmaan aineen määrän muutos korreloi stressin määrän kanssa. Eli mitä enemmän ihmiset kertoivat stressin vähentyneen, sitä pienemmäksi mantelitumake tuli. Tämä oli todella mielenkiintoista, koska se on tavallaan päinvastaista kuin mitä jossain eläinkokeissa on huomattu. Jyrsijöitä käyttävät tutkijat ottivat ihan tavallisia tyytyväisiä jyrsijöitä, laittoivat ne tavalliseen häkkiin ja mittasivat niiden mantelitumakkeet, ja sitten aiheuttivat niille stressiä kymmenen päivän ajan. Kymmenen päivän jälkeen tutkijat mittasivat eläinten mantelitumakkeet uudelleen, ja juuri tämä sama alue rottien aivoissa kasvoi. Me huomasimme sen pienentymistä, kun stressi pieneni, he taas sen kasvua. Kiinnostavaa oli, että kun he jättivät eläimet rauhaan, ja kolme viikkoa myöhemmin testasivat ne uudelleen. Tuo sama osa mantelitumaketta oli edelleen suuri, ja vaikka eläimet olivat takaisin alkuperäisissä häkeissään, missä ne olivat tyytyväisiä, ne edelleen käyttäytyivät stressaantuneesti ja kyyristelivät nurkassa eivätkä tutkineet tilaa samalla tavalla kuin aiemmin. Joten tämä on päinvastainen tulos kuin mitä me saimme ihmisillä, koska ihmisten ympäristössä ei ollut muuttunut mikään. Heillä oli edelleen samat stressaavat työpaikat, kaikki samat vaikeat ongelmat, taloustilanne oli edelleen syvältä, mutta silti heidän mantelitumakkeensa pieneni, ja he raportoivat vähemmän stressiä. Joten yhdessä nämä todella näyttävät, että muutos mantelitumakkeessa ei johdu muutoksesta ympäristössä vaan enemminkin muutoksesta ihmisen reaktiossa tai suhtautumisessa ympäristöön. Ja toinen asia minkä tutkimus tuo esiin on, että ihmiset eivät pelkästään sanoneet että heillä on parempi olo. Tai että se oli placebo-vaikutusta, tai että he yrittivät miellyttää meitä, vaan että oli olemassa oikea neurologinen syy sille, että he sanoivat olevansa vähemmän stressaantuneita. Joten ajatus, jonka haluan tänään jakaa teidän kaikkien kanssa, on että meditaatio voi kirjaimellisesti muuttaa aivoja. Kiitos. (Aplodeja)