Sisu - Vastoinkäymiset voitoiksi | Emilia Lahti | TEDxTurku

Mitä sisu on ja miten me voimme löytää sen?

Emilia Lahti (YTM, MAPP) on tutkija, jonka intohimona on ymmärtää, miten ihmiset kukoistavat, eivät vain vastoinkäymisistä​ huolimatta vaan niiden seurauksena. Omakohtainen trauma johti Emilian tekemään täyden uravaihdoksen. Hän työstää tällä hetkellä väitöskirjaa Aalto-yliopistossa aiheenaan sisu ja miten ihmiset selviävät äärimmäisistä vastoinkäymisistä. Emilian tutkimus sisusta psykologisena voimavarana on noteerattu niin Suomessa kuin ulkomailla.

Hei kaikki.

Todella hienoa olla täällä.

Nimeni on Emilia Lahti ja olen tutkija.

Eräs viisas henkilö on sanonut,
että tutkimus on usein itsetutkimusta.

Me tapaamme kiinnostua asioista,

joilla on meille
henkilökohtainen merkitys.

En ole tässä asiassa poikkeus.

Tämä puhe kertoo löydöstä,

joka on vaikuttanut elämääni
ja on muuttanut tapaani ajatella

ja joka sai alkunsa
läpikäymästäni traumasta.

Kokemani seurauksena
halusin ymmärtää,

miten yksilöt selviävät
äärimmäisissä vastoinkäymisissä

ja mikä saa meidät kestämään,

kun meistä tuntuu,
että olemme käyttäneet voimavaramme.

Tiedämme varmasti kaikki jonkun
sellaisen henkilön.

Tässä on yksi sellainen henkilö,
jonka tarinan haluan jakaa.

Hänen nimensä on Kati Lepistö
van der Hoeven.

Hän saatta näyttää ihan
tavalliselta naiselta

– sen lisäksi, että hän näyttää

kuin Lapin jumalattarelta tässä kuvassa.

Totuus on,

että Katin koko olemassaolo
on kaunis oodi

ihmisluonnon resilienssille.

20 vuotta sitten
Kati kärsi mittavan aivohalvauksen,

joka jätti hänet lukkoon hänen
omaan fyysisen kehonsa sisälle.

Hän kommunikoi silmien liikkeiden
ja aakkostaulun avulla.

Katin päivittäinen elämä

on kaunis esimerkki siitä,

miten ihmiset selviävät vastoinkäymisistä.

Esimerkki siitä, miten meidän toisinaan
täytyy nähdä

yli sen hetkisen todellisuuden
rajoitusten.

Katin tarina on kaunis johdatus siihen,

mitä tulen kertomaan seuraavaksi.

Olla Kati on edellyttänyt jotain
enemmän kuin resilienssiä,

joka viittaa kykyyn ponnahtaa
takaisin vastoinkäymisistä,

tai pitkäjänteisyyttä,

joka viittaa pitkän tähtäimen
tavoitteellisuuteen.

Olla Kati on vaatinut jotain, minkä
olemme Suomessa vuosisatoja

tunteneet nimellä sisu.

Opimme sisun merkityksen
melkeinpä ennen kuin

opimme puhumaan tai kävelemään.

Sisu on kykyä selvitä
äärimmäisistä vaikeuksista.

Se on suunnatonta päättäväisyyttä ja
rohkeutta vastoinkäymisen hetkellä.

Se tarkoittaa, että näkemättä
hopeista pilvenreunaa

hyppää myrskyyn siitä huolimatta.

Sisun ytimessä on kaunis ajatus,

että meissä on enemmän voimaa
kuin mitä päällepäin näkyy.

Keskeistä on, että

vaikka sisu on niin keskeinen osa
suomalaista kulttuuria,

sillä on merkitystä

asuipa missäpäin
maailmaa tahansa.

Me kaikki kohtaamme vastoinkäymisiä

ja meidän kaikkien on selviydyttävä
niistä jollain tavoin.

Sisu ilmentyy syvästi niissä,

jotka pitävät kiinni toivosta
missäpäin maailmaa tahansa.

Tästä aiheesta puhuminen
on yksi suurimmista intohimoistani.

Sisulla ei ole suoraa käännöstä
muissa kielissä.

Se ole pelkkä suomalainen vastine

tahdonvoimalle tai pitkäjänteisyydelle,

vaan se on jotain enemmän.

Suomalaisessa kulttuurissa sisu
nähdään usein kokonaisena asenteena

tai elämän filosofiana.

Se voi kantaa assosiaatiota
oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen.

Meillä on joitakin sanoja,
mitkä teoriassa

olisivat voineet päätyä
tarkoittamaan sisua.

Tässä on yksi sellainen.

Periksi...

...anta

...matto

Täällä on lisää!

Periksiantamattomuus.

Joltakin, joka ei ole ei ole suomenkielinen

voi tämän sanan pelkkä sanominen
vaatia hieman sisua.

Sisu on ollut iso osa
kulttuuriamme pitkään,

mutta emme ole aina vältämättä
pystyneet selittämään,

mistä sisussa on todella kyse.

Se herätti mielenkiintoni.

Yksi asia, jonka löydät,
jos googletat sanan 'sisu'

on viittaus suomalaisiin
talvisodan aikaan

ja miten meitä vastassa oli paljon
itseämme suurempi vastustaja

ja me selvisimme
vastoin kaikkia odotuksia.

Tämä tapahtuma nosti sisun lähes
pyhään asemaan Suomessa

seuraaviksi sukupolviksi.

New York Times
vuonna 1940

kirjoitti, että sisu
on sana, joka kuvastaa Suomea.

Mikä on voimallista.

Silti, vaikka sisu on ollut
niin voimakas osa Suomea

en pystynyt löytämään vastausta sille

onko sisu kenties luonteenpiirre,
onko se taipumus.

Vai onko se kenties pelkkä myytti?

Tai jonkinlainen geneettinen
mutaatio ihmisillä,

jotka joutuvat elämään melkeinpä
kokonaisen eliniän ilman aurinkoa.

Niinpä minä kiinnostuin tästä.

Elämämme tapahtumiin toisinaan

liittyy onnekasta sattumanvaraisuutta.

Vuonna 2012

satuin tapaamaan upean naisen

nimeltä Angela Duckworth,

joka on tutkimusprofessori
Pennsylvanian yliopistossa.

Osallistuin kuunteluoppilaana
Angelan luennolle

eräänä talvisena helmikuun aamuna.

Hän puhui tutkimuksestaan
liittyen sinnikkyyteen,

joka viittaa intohimoon
ja pitkäjänteisyyteen

pitkäntähtäimen tavoitteita kohtaan.

Kiinnostuin, miten sisu ja sinnikkyys

ovat kenties yhteydessä toisiinsa

ja ehkä voimme oppia jotain.

Lähetin Angelalle sähköpostin,

jossa oli yksi yksinkertainen kysymys:

"Oletko koskaan kuullut sisusta?"

Koska Angela on Angela,
totta kai hän oli kuullut sisusta.

Hän tavallaan vahvisti ajatukseni siitä,

että sisu on jotain, mitä kannattaa tutkia
sen itsensä vuoksi.

Se oli luultavasti alkusysäys

matkalleni sisun maahan
tutkimusmielessä.

Tämän seurauksena
ryhdyin tarkastelemaan

hieman tavanomaisestakin
poikkeavia ideoita.

Ja törmäsin tähän

1800-luvulla vaikuttaneeseen filosofiin

nimeltä William James,

joka oli sanonut,

että "Me emme ymmärrä tarpeeksi
ihmisen henkisistä ominaisuuksista."

Hän myös sanoi, että meidän on
rakennettava eräänlainen

"voiman topografia".

Meille,
jotka toisin kuin William,

emme menneet Harvardiin
12- vuotiaana

selkokielellä tämä tarkoittaa:

luoda ymmärrys tai
ikään kuin kartta

siitä, miten me selviämme
mittavista vaikeuksista.

Jos me ymmärrämme sen

ehkä me ymmärrämme
paremmin myös ihmiselämää

ja ehkä auttaa toisiamme.

William James sanoi myös,

että me liian harvoin koettelemme
omia rajojamme tarpeeksi

ymmärtääksemme,
että meillä on voimavara,

jota hän kutsui nimellä "toinen tuuli".

Se on kuin varatankki,

tai jotain, mikä kytkeytyy päälle
kun juoksemme tarpeeksi kauas.

Ja joka aktivoituu vasta,

kun me todella tarvitsemme sitä.

Tämä toi mieleeni sisun

ja minua innosti nähdä

voisiko se, että ymmärrämme
sisua hieman paremmin

antaa meille yhden lisäpalasen tähän
ihmisyyden palapeliin.

Ja kenties me voismme oppia jotain
sen kautta.

Vuonna 2012

toteutin kyselytutkimuksen.

Halusin ymmärtää sisun ydinolemuksen

ja mistä siinä on pohjimmiltaan kyse.

Yksi tärkeimpiä löydöksiä sisusta

oli käsitys siitä
erityislaatuisena kykynä toimia,

kun meistä tuntuu, että olemme
saapuneet kykyjemme äärirajoille.

Se on enemmän tätä

kuin vaikkapa pitkän aikavälin
tavoitteiden toteuttamista.

Tämän lisäksi

sisu näyttää eroavan muista
psykologisista käsitteistä.

Esimerkiksi resilienssi

joka viittaa dynaamiseen prosessiin,

jonka kautta sopeudumme
vaikeaan tilanteeseen.

Resilienssin ytimessä

on ajatus siitä, että me
ponnahdamme takaisin vaikeuksista

aloitamme uudelleen alusta

saamme pään jälleen pinnan yläpuolelle.

Mietin, että sisu on enemmänkin jotain,

joka toimii kuin kanavana tälle.

Ennen kuin saat pääsi
jälleen pinnalle

sinun toisinaan selvittävä todella
voimakkaista pohjavirtauksista.

Sisu on jotain,
mikä auttaa auttaa taistelemaan,

jotta voimme myöhemmin jatkaa siitä,
mihin jäimme.

Periksiantamattomuus tarkoittaa
tavoitteeseen pyrkimistä

ja sitä, että ei anna periksi
esteistä huolimatta.

Eli sinulla on jokin päämäärä.

Sinnikkyys, jota Angela tutkii,

on periksiantamattomuutta
intohimon kera.

Sisu puolestaan

ei ole niinkään intohimoa.

Sisu on sitä vaan se on sitä,

kun sinusta tuntuu,

että et kykene jatkamaan eteenpäin.

Olet saavuttanut olettamiesi
kapasiteettien rajat

tai olet ehkä väärässä paikassa.

Olet liian lyhyt, liian hidas tai muuta.

Jopa ihmiset ympärilläsi sanovat,
ettei kannata yrittää.

Sisu puskee meidät

tuon raja-aidan yli.

Lyhyesti voidaan sanoa,

että sisu liittyy enemmänkin
jonkin tilanteen intensiteettiin

kuin pitkän aikavälin kestävyyteen.

Tämä on merkityksellinen ero.

Samalla kun sisu on voimavara

se synnyttää jotain,
mitä kutsuin toiminnan tahtotilaksi.

Toiminnan tahtotila
on rohkea asennoituminen

vaikeuksia kohtaan.

On hienoa ajatella,

että jos tämä tila edustaa
mahdollisuuksiasi

ja kyseisen hetken asettamia rajoituksia.

On jotain, mikä kutsuu esiin

vision sinusta tulevaisuudessa,

mitä voit saavuttaa,
jos uskallat kurkottaa.

Sisussa on siis jotain,

mikä herättelee toivoa.

Tämä on minusta yksi tämän käsitteen
innoittavampia puolia.

Samaan aikaan,

kuten tämä kuva,

se tuntuu olevan vähän hajallaan.

Yritin löytää keinon
kuvata sisua

tavalla joka toisi kaiken
tämän yhteen.

Se tuntuu olevan kovin
monisäikeinen,

monivivahteinen

ja erityislaatuinen.

Yhtenä iltana

katsoessani Cosmos-sarjaa,

ryhdyin ajattelemaan

ja ymmärsin, että ehkä ratkaisu tähän

on ihan silmieni edessä.

Mietin hiiliatomia,

ja miten hiiliatomi on uniikki

aivan erityinen atomi,

koska se on ainut,

joka pystyy tekemään sidoksen

jopa neljän muun atomin kanssa
samanaikaisesti

ja myös itsensä kanssa.

Sillä tavoin

se luo kuin systeemin,

joka mahdollistaa suuremman
kokonaisuuden toiminnan.

Jos katsot tätä
molekyylikaaviota

ehkä sisu on kuin hiili
on tälle kaaviolle.

Jonkinlainen elämän
mahdollistava elementti

tai luova voima.

Mikä rakentaa sillan

tämän hetken ja seuraavan välille.

Tämä on yksi ydinideoista

ja miksi minusta tuntuu,
että sisu voisi olla jotain

mikä voisi auttaa meitä

tulevaisuudessa
voimaannuttamaan ihmisiä.

Sisu sinällään
ei ole mitään uutta sinulle,

jos olet joutunut
selviämään vastoinkäymisistä.

Sinulla ei vain välttämättä
ole ollut sanaa sille.

Sanotaan, että tulevaisuus

on ensin idea

tai tarina, jonka me kerromme itsellemme.

Jos meillä ei ole sanaa

jollekin käsitteelle tai ilmiölle

emme ehkä saa kiinni
sen täydestä potentiaalista.

Olemme järkeistäviä olentoja

ja yritäme tehdä selkoa

elämämme tapahtumista
näiden käsitteiden kautta.

Ja välitämme tietoa
kertomalla tarinoita.

Me myös opimme
ja löydämme merkitystä elämäämme

pyrkimällä ymmärtämään
näitä tarinoita.

Minä löysin sisun

tällaisen vastaavan
itsereflektiivisen prosessin kautta.

Löysin sisun vastoinkäymisen keskellä.

Se mitä teen tänäpäivänä

oli alkoi alunperin yhden naisen
pyrkimyksenä

ymmärtää, mitä oli tapahtunut

ja miten hän selvisi.

Jonkin ajan kuluttua huomasin,

että se, mitä tein ymmärtääkseni
omia kokemuksiani

auttoi myös muita.

Oli hienoa nähdä,

miten ihmiset tulevat yhteen

kun me inspiroimme toisiamme.

Sillä me olemme kaikki
samassa veneessä.

Tämän seurauksena

jätin työni, josa olin ollut pitkään

ja menin takaisin kouluun
lukemaan psykologiaa,

joka oli aina ollut
ensirakkauteni.

Halusin nähdä,
mitä me voisimme tehdä sisulla.

Tänäpäivänä

sisu ja siihen liittyvät aiheet

ovat syy miksi herään joka aamu.

Filosofian Akatemian upean
tiimimme kanssa

olemme innostuneita

tuomaan sisun koko
maailman tietoisuuteen,

koska siinä on
niin valtavasti huikeaa potentiaalia.

Tuleva vuosi on sisun vuosi
maailmanlaajuisesti

ja 28.2. on Sisun päivä Suomessa.

Se on itsea siassa jo merkittynä
kalentereissanne.

Voit tarkistaa.

Syy miksi teemme tämän

on että me kaikki kollektiivisesti
koemme vastoinkäymisiä.

Me kaikki kohtaamme niitä.

Mutta mitä me myös jaamme

on tämä ihmeellinen kyky

selvitä vastoinkäymisistä.

Se on tavallaan sisun vuoden ideana

ja kannustaa ihmisiä

kääntämään
vastoinkäymiset voitoksi.

Mikä vielä tärkeämpää

tukemaan toisiamme tässä prosessissa.

Auttaa näkemään, että voima heissä
on suurempi

kuin vastonkäymiset, joita
kohtaamme.

Koska sisu on niin
voimallinen asia

on tärkeää myös huomauttaa,

että meidän ei tule luulla, että sisu
on kaikki mitä me tarvitsemme.

"Rytinällä vain eteenpäin!"
ja siinä kaikki.

Mikä pohjimmiltaan, ja vastatakseni kysymykseen:

mikä auttoi minua selviämään
kokemastani?

Kyllä, toki minulla oli sisua!

Pidin elämästä kiinni ja antanut periksi,

vaikka siltä monesti tuntui.

On kuitenkin jotain,
mitä ei voi jättää sanomatta.

Minulla oli joku, joka uskoi minuun

ennen kuin minä uskoin itseeni

ja joka näki enkelin
marmorin palassa

ennen kuin minä itse näin sitä

ja joka myös pysyi läsnä tarpeeksi
kauan löytääkseen sen.

Tämä ihminen on paras ystäväni
ja aviomieheni.

Meillä on suuri valta

avata toisillemme ovia,

Ja myös sulkea niitä.

Tämä tapahtuu toimintamme, eleidemme,

sanojemme kautta.

Uskon, että kun sisu,

tämä ihmeellinen sisäinen
voimavara, joka meillä on,

yhdistyy sosiaalisen tukeen,
myötätuntoon ja rakkauteen,

on hyvin harvoja asioita
jotka ovat meille mahdottomia.

Tämä veistos on yksi suosikkejani.

Se luotiin juhlistamaan voittoa

suuressa meritaistelussa.

Se kuvaa jumalatar Nikea.
Nike tarkoittaa voittoa.

Se on yli 2.5 metriä korkea
ja 2000 vuotta vanha.

Yksi koskettavimpia seikkoja
tässä veistoksessa

ja miksi se on suosikkini, on että

huolimatta huomattavista vaurioista

ja puutteellisuudesta

tämä veistos on yksi ihmiskunnan juhlituimpia

ja arvostetuimpia mestariteoksia.

Tämä ajatus on jotain,

mitä me voimme soveltaa
päivittäisessä elämässämme.

Jos me näemme toisissamme

epätäydellisyyden ja kolhujen sijaan

potentiaalin ja kauneuden

ehkä voimme mahdollistaa maailman,

jossa me voimme tervehtyä ja kukoistaa

ja ylittää itsemme.

Uskon vahvasti, että meissä kaikissa on

pajon enemmän, kuin mitä näemme

ja en nyt puhu hiiliatomeista,

vaan toisenlaisesta

elämän mahdollistavasta elementistä

nimeltä sisu.

Uskon myös,

että jos me tunnistamme ja
pidämme korkeassa arvossa

tätä potentiaalia meissä kaikissa,

tätä yleismaailmallista potentiaalia,

joka ylittää kulttuurilliset ja
maantieteelliset rajat.

Jos me liitämme sisun

kollektiiviseen keskusteluun
yhteisestä tulevaisuudestamme,

ehkä me emme onnistu
ainostaan voimaannuttamaan

muutamia yksilöitä siellä täällä

vaan kenties

me voimme tuoda tämän
ihmisperheen

hieman lähemmäksi toisiaan.

Ja tämä on mielestäni idea,

jota kannattaa jakaa.

Kiitos.