Oliver Sacks: Mitä aistiharhat paljastavat mielestämme

Neurologi ja kirjailija Oliver Sacks haluaa kiinnittää huomiomme Charles Bonnet´n syndroomaan, missä näkövammaiset kokevat hyvin eloisia harha-aistimuksia. Hän kuvaa potilaidensa kokemuksia hellyttävän yksityiskohtaisesti ja tutustuttaa meidät tämän vaietun ilmiön biologiaan.

Näemme silmillämme.

Mutta näemme myös aivoillamme.

Aivoilla näkemistä kutsutaan usein mielikuvitukseksi.

Tunnemme hyvin omat mielikuvitusmaisemamme,

sisäiset maisemamme. Olemme eläneet niiden kanssa koko elämämme.

Mutta ihmisillä on toki hallusinaatioitakin.

Hallusinaatiot ovat täysin erilaisia.

Ne eivät tunnu omilta luomuksiltamme.

Ne eivät tunnu olevan vallassamme.

Tuntuu kuin ne tulisivat ulkopuolelta

ja jäljittelisivät havaintojamme.

Tarkoitukseni on puhua hallusinaatioista.

Erityisesti tietystä visuaalisesta aistiharhasta,

jota potilaillani esiintyy.

Jokunen kuukausi sitten minulle soitettiin

hoitokodista, missä työskentelen.

Erään asukkaan, yli 90-vuotiaan rouvan,

kerrottiin näkevän asioita.

Arvuuteltiin, oliko hän tullut höperöksi.

Koska kyse oli vanhasta naisesta,

pohdiskeltiin myös aivohalvausta tai Alzheimerin tautia.

Minulta kysyttiin, voisinko tulla tapaamaan

vanhaa Rosalie-rouvaa.

Menin tapaamaan häntä.

Kävi heti ilmi,

että hän oli täysin järjissään

ja selkeästi ajatteleva älykäs nainen.

Mutta hän oli hyvin järkyttynyt ja ymmällään,

koska hän oli nähnyt asioita.

Hän kertoi minulle --

hoitajat eivät olleet maininneet sitä --

että hän oli sokea,

että hän oli ollut viisi vuotta täysin sokea silmäpohjan rappeuman takia.

Mutta viime päivinä hän oli nähnyt asioita.

Kysyin: "Millaisia asioita?"

Hän vastasi: "Ihmisiä itämaisissa asuissa,

verhottuina, kävelemässä portaita ylös alas.

Miehen, joka kääntyy minua kohden ja hymyilee.

Mutta hänen suunsa toisen puolen hampaat ovat valtavat.

Myös eläimiä.

Näen valkean rakennuksen. Sataa pehmeää lunta.

Näen valjastetun hevosen raahaamassa lunta pois.

Sitten eräänä iltana näkymä muuttuu.

Näen kissoja ja koiria tassuttelemassa tyköni.

Ne tulevat tiettyyn kohtaan ja pysähtyvät.

Sitten tulee taas muutos.

Näen paljon lapsia. He kävelevät portaissa ylös alas.

Yllään kirkkaita värejä, roosaa ja sinistä,

itämaisittain."

Hän kertoi, että joskus ennen ihmisten ilmestymistä

hän saattaa nähdä lattialla punaisia ja sinisiä neliöitä,

jotka näyttävät jatkuvan kattoon saakka.

Sanoin: "Tuntuuko se unelta?"

Hän vastasi: "Ei, se ei vaikuta unelta. Se on kuin elokuvaa.

Siinä on värejä. Siinä on liikettä.

Mutta se on täysin äänetön, kuin mykkäelokuva."

Hän piti sitä melko tylsänä elokuvana.

"Kaikki nuo itämaisesti pukeutuneet

kävelemässä ylös ja alas, hyvin yksitoikkoista, hyvin niukkaa."

(Naurua)

Hänellä on huumorintajua.

Hän tiesi sen harhaksi.

Mutta hän oli peloissaan. Hän oli elänyt 95 vuotta

eikä ollut koskaan ennen hallusinoinut.

Hallusinaatiot eivät liittyneet mihinkään,

mitä hän juuri ajatteli, tunsi tai teki.

Ne tuntuivat ilmestyvän ja katoavan itsestään.

Täysin poissa hänen hallinnastaan.

Hän sanoi, ettei tunnistanut

ainuttakaan ihmistä tai paikkaa

harha-aistimuksissaan.

Ei ihmistä eikä eläintä.

Ne kaikki tuntuivat hänestä merkityksettömiltä.

Eikä hän tiennyt, mitä oli tapahtumassa.

Hän mietti, oliko hän tulossa hulluksi

tai menettämässä järkensä.

Tutkin hänet perusteellisesti.

Hän oli fiksu vanha nainen.

Mieleltään täysin terve. Ei mitään lääketieteellisiä ongelmia.

Ei lääkitystä, joka voisi aiheuttaa hallusinaatioita.

Mutta hän oli sokea.

Sitten sanoin hänelle:

"Luulen tietäväni, mikä teitä vaivaa.

On tietty visuaalisen hallusinaation muoto,

joka voi liittyä heikentyneeseen näköön tai sokeuteen.

Ensimmäisenä sen kuvaili

jo 1700-luvulla

Charles Bonnet -niminen mies.

Teillä on Charles Bonnet´n syndrooma.

Aivonne ovat täysin kunnossa. Olette mieleltänne täysin terve.

Teillä on Charles Bonnet´n syndrooma."

Hän oli hyvin helpottunut tiedosta,

ettei kysymys ollut mistään vakavasta,

mutta myös melko utelias.

Hän sanoi: "Kuka tämä Charles Bonnet on?

Oliko hänellä itsellään harhakuvia?

Kertokaa kaikille hoitajille,

että minulla on Charles Bonnet´n syndrooma.

(Naurua)

En ole höynähtänyt enkä dementikko. Minulla on Charles Bonnet´n syndrooma."

Minä kerroin hoitajille.

Tällainen tilanne on minulle tuttu.

Työskentelen pääosin vanhainkodeissa.

Tapaan useita vanhoja ihmisiä,

joiden kuulo tai näkö on heikentynyt.

Noin 10 prosentilla kuulovammaisista

on musikaalisia hallusinaatioita.

Noin 10 prosentilla näkövammaisista

on visuaalisia hallusinaatioita.

Ei ole pakko olla täysin sokea,

kyllin heikko näkö riittää.

Mitä tulee taudin alkuperäiseen kuvaukseen 1700-luvulla,

Charles Bonnet ei itse nähnyt asioita.

Hallusinaatiot vaivasivat hänen isoisäänsä.

Isoisä oli rauhantuomari, vanhahko mies.

Hänelle oli tehty kaihileikkaus.

Näkö oli heikonlainen.

Vuonna 1759 hän kuvaili lapsenlapselleen

erilaisia näkemiään asioita.

Ensiksi hän kertoi nähneensä

nenäliinan ilmassa.

Ison sinisen nenäliinan,

jossa oli neljä oranssinväristä ympyrää.

Hän tiesi, että se oli hallusinaatio.

Nenäliinoja ei roiku ilmassa.

Sitten hän näki ison renkaan ilmassa.

Mutta toisinaan hän ei tiennyt varmasti, oliko kyse harhasta vai ei.

Koska hallusinaatiot sopivat

tapahtumayhteyteen.

Erään kerran lastenlasten vierailun aikana

hän sanoi: "Keitä nämä komeat nuoret miehet mahtavat olla?"

Tytöt sanoivat: "Isoisä, ikävä kyllä seuranamme ei ole komeita nuorukaisia."

Silloin komeat nuoret miehet katosivat.

Varsin usein nämä hallusinaatiot

putkahtavat esiin ja häipyvät yhdessä hujauksessa.

Tavallisesti ne eivät haalistu tai voimistu vähitellen.

Ne ovat melko nopeita ja vaihtuvat äkisti.

Isoisä Charles Lullin

näki satamäärin eri hahmoja

ja kaikenlaisia maisemia.

Kerran hän näki kylpytakkiin pukeutuneen piippumiehen

ja tajusi sen esittävän häntä itseään.

Se oli ainoa hahmo, jonka hän tunnisti.

Toisen kerran kävelyllä Pariisin kaduilla

hän näki -- ihan todella -- mestauslavan.

Kotona hän näki 15 cm korkean

mestauslavan pienoismallin työhuoneensa pöydällä.

Näköhavainnon kertautumista

kutsutaan joskus palinopsiaksi.

Hänen ja Rosalien kohdalla

näyttää tapahtuvan --

Rosalie kysyikin: "Mitä on tapahtumassa?" --

ja kerroin, että sokeutuessa

aivojen visuaalisten osien jäädessä vaille ulkoisia ärsykkeitä,

niistä tulee yliaktiivisia ja helposti kiihottuvia.

Ne alkavat toimia spontaanisti.

Silloin alkaa nähdä asioita.

Asiat voivat olla hyvin monimutkaisia.

Eräällä toisella potilaallani,

jolla myös oli vielä näköä jäljellä,

harhat saattoivat olla häiritseviä.

Kerran hän sanoi nähneensä

ravintolassa raitapaitaisen miehen.

Mies käännähti ympäri,

jakautui kuudeksi identtiseksi raitapaitaiseksi hahmoksi,

jotka alkoivat kävellä häntä kohti.

Sitten nämä kuusi hahmoa yhtyivät taas haitarin tavoin.

Kerran hänen ajaessaan autolla

tai paremminkin hänen miehensä ajaessa,

tie jakautui neljäksi.

Hän tunsi kulkevansa samanaikaisesti neljää ylämäkeä.

Hänellä oli hyvin liikkuvaisia hallusinaatioita.

Monet niistä liittyivät autoon.

Joskus hän saattoi nähdä teini-ikäisen pojan

istumassa konepellillä.

Poika oli hyvin sinnikäs ja liikkui melkoisen sulavasti

auton kääntyessä.

Auton pysähtyessä

poika hypähti yhtäkkiä 30 m pystysuoraan ilmaan

ja katosi.

Toisella potilaallani oli erityyppinen hallusinaatio.

Tällä naisella ei ollut vikaa silmissään

vaan aivojensa visuaalisissa osissa

Pieni kasvain takaraivolohkossa.

Hän tapasi nähdä ennen kaikkea sarjakuvia.

Kuvat olivat läpikuultavia

ja peittivät näytön tavoin puolet näkökentästä.

Erityisesti hän näki sarjakuvia Kermit-sammakosta.

(Naurua)

Minä en katso Seesamtietä.

Mutta hän painotti erityisesti:

"Miksi Kermit? Kermit-sammakko ei merkitse minulle mitään."

Aloin mietiskellä freudilaisia ratkaisuja.

"Miksi Kermit?

Kermit-sammakko ei merkitse minulle mitään."

Sarjakuvat eivät häirinneet häntä suuremmin.

Mutta todella häiritseviksi hän koki hyvin itsepintaiset

näyt tai hallusinaatiot kasvoista,

ja kuten Rosaliellakin kasvot olivat usein vääristyneitä,

valtavine hampaineen tai silmineen.

Ne pelottivat häntä.

Mitä näille ihmisille on tapahtumassa?

Lääkärinä minun täytyy yrittää määritellä mitä tapahtuu

ja rauhoittaa ihmisiä.

Saada heidät vakuuttuneiksi siitä, etteivät he ole tulossa hulluksi.

Noin 10 prosentilla

näkövammaisista on harhoja.

Mutta vain yksi prosentti myöntää ne,

koska he pelkäävät tulevansa luokitelluiksi hulluiksi tai jotakin.

Jos he myöntävät vaivansa lääkäreilleen,

heidät voidaan diagnosoida väärin.

Tyypillinen näkemys on, että jos näkee

tai kuulee asioita, on tulossa hulluksi.

Mutta psykoottiset hallusinaatiot ovat täysin erilaisia.

Näköön tai kuuloon littyvät psykoottiset hallusinaatiot

puhuttelevat ihmistä. Ne syyttävät.

Ne viettelevät. Ne nöyryyttävät.

Ne ivaavat.

Niiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa.

Tällaista puhutelluksi tulemisen luonnetta ei esiinny

Charles Bonnet´n hallusinaatioissa lainkaan.

Siinä katselee filmiä, jolla ei ole mitään tekemistä henkilön itsensä kanssa.

Tätä mieltä ihmiset ovat siitä.

On myös harvinainen sairaus nimeltään ohimolohkoepilepsia.

Tätä sairastava voi joskus tuntea

kulkeutuneensa takaisin

menneesen aikaan ja paikkaan.

Seisoo tietyssä kadunkulmassa.

Tuntee paahdetun kastanjan tuoksun.

Kuulee liikenteen. Kaikki aistit herkistyneinä.

Odottelemassa tyttöystäväänsä.

On tietty tiistai-ilta silloin vuonna 1982.

Kaikki ohimolohkohallusinaatiot

ovat useamman aistin harhoja,

täynnä tunnetta, täynnä tuttuutta,

tietyssä ajassa ja paikassa,

johdonmukaisena ja dramaattisena.

Charles Bonnet -hallusinaatiot ovat ihan erilaisia.

Niissä potilaalla on

kaikenlaisia tasoja,

lähtien geometrisistä harhoista,

naisen näkemistä vaaleanpunaisista ja sinisistä neliöistä,

varsin hienosyisiin hallusinaatioihin

hahmoineen ja erityisesti kasvoineen.

Kasvot, toisinaan rujot kasvot,

ovat yleisin yksittäinen näky

näissä harhoissa.

Toiseksi yleisimpiä ovat sarjakuvat.

Mitä on tapahtumassa?

Jännittävää kyllä, muutamina viime vuosina

aivojen toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI)

on voitu tehdä parhaillaan hallusinoiville ihmisille.

Itse asiassa on havaittu, että aivojen

eri näköalueet aktivoituvat

hallusinaatioita koettaessa.

Kun ihmisillä on yksinkertaisia geometrisiä hallusinaatioita,

primaarinen näköaivokuori aktivoituu.

Tämä aivojen osa havaitsee rajapintoja ja malleja.

Kuvia ei muodosteta primaarisessa näköaivokuoressa.

Kuvia muodostettaessa

ylempi osa ohimolohkon näköaivokuorta

tulee mukaan toimintaan.

Erityisesti ohimolohkon yksi alue

nimeltään gyrus fusiformis.

Tiedetään, että jos ihmisellä on vaurio gyrus fusiformiksessa,

hän saattaa menettää kykynsä tunnistaa kasvoja.

Gyrus fusiformiksen epänormaalin aktiivinen toiminta

voi aiheuttaa hallusinaatioita kasvoista.

Juuri tämä on löydetty joillakin potilailla.

Gyrus fusiformiksen etuosassa on alue,

joka edustaa hampaita ja silmiä.

Se osa aktivoituu

ihmisen nähdessä epämuodostuneita hahmoja.

Eräs toinen aivojen osa

aktivoituu erityisesti,

kun näkee sarjakuvia.

Se aktivoituu, kun ihminen tunnistaa,

piirtää tai hallusinoi sarjakuvia.

Tämä erikoistuneisuus on hyvin mielenkiintoista.

On muita aivojen osia, jotka erityisesti osallistuvat

rakennusten ja maisemien

tunnistamiseen ja hallusinointiin.

Vuoden 1970 paikkeilla havaittiin, etteivät ainoastaan tietyt aivojen osat,

vaan myös tietyt solut.

"Kasvosolut" löydettiin noin vuonna 1970.

Nykyään tiedämme, että on satoja

muunlaisia soluja,

jotka voivat olla äärimmäisen erikoistuneita.

Ihmisellä ei ehkä ole pelkästään

"auto"-soluja,

vaan myös "Aston Martin" -soluja.

(Naurua)

Satuin näkemään Aston Martinin aamulla,

oli pakko ottaa se mukaan.

Nyt se on täällä jossakin.

(Naurua)

Tällä tasolla, ohimolohkon alaosan kuorella,

on vain visuaalisia kuvia,

mielen sirpaloituneita tuotoksia.

Ainoastaan korkeammilla tasoilla

muut aistit tulevat mukaan

luoden yhteyksiä muistiin ja tunteisiin.

Charles Bonnet´n syndroomassa

ei päästä noille korkeammille tasoille.

Pysytään alemman näköaivokuoren tasoilla,

missä ihmisellä on tuhansia, kymmeniä tuhansia

ja miljoonia kuvia,

mielikuvia tai pirstaloituneita mielikuvia,

kaikki neuroneihin koodattuna

tietyissä soluissa tai soluryhmissä.

Tavallisesti kaikki nämä ovat osa

havaitsemisen tai mielikuvituksen yhtenäistä virtaa.

Eikä niitä tiedosta.

Vain silloin, kun on näkövammainen tai sokea,

ketju katkeaa.

Normaalin havainnon sijasta

saa sekasortoisia, kouristuksenomaisia

ärsykkeitä tai purkauksia

kaikilta näkösoluilta

ohimolohkon alemmalta aivokuorelta.

Yhtäkkiä näkee kasvot. Yhtäkkiä näkee auton.

Yhtäkkiä sitä. Yhtäkkiä tätä.

Mieli pyrkii järjestelemään pirstaleita

ja luomaan jonkinlaista johdonmukaisuutta.

Mutta heikoin tuloksin.

Ensimmäisissä kuvailuissa

ajateltiin, että niitä voitaisiin tulkita unien tapaan.

Tosiasiassa potilaat kertovat:

"En tunnista ihmisiä. En voi muodostaa mitään assosiaatioita."

"Kermit ei merkitse minulle mitään."

Ei pääse puusta pitkään, jos pitää niitä unina.

Nyt olen varmaan sanonut kaiken haluamani.

Haluan vain tehdä yhteenvedon

ja kertoa että tämä on yleistä.

Ajatelkaa sokeiden määrää.

Täytyy olla satoja tuhansia sokeita,

joilla on näitä hallusinaatioita,

mutta jotka eivät uskalla kertoa niistä.

Tämä asia pitää tuoda julki

potilaille, lääkäreille ja kaikille ihmisille.

Lopulta, nämä asiat ovat

äärettömän mielenkiintoisia ja arvokkaita

antaessaan meille tietoa aivojen toiminnasta.

Charles Bonnet mietiskeli 250 vuotta sitten --

hallusinaatioita pohtiessaan,

miten mielen teatteri

voi syntyä aivokoneistossa.

Nyt 250 vuotta myöhemmin

alamme saada pientä valaistusta tapahtumaan.

Kiitoksia paljon.

(Suosionosoituksia)

Chris Anderson: "Suurenmoinen esitys. Kiitoksia oikein paljon.

Puhutte näistä asioista osoittaen suurta ymmärtämystä

ja empatiaa potilaitanne kohtaan.

Onko teillä itsellänne kokemusta syndroomista, joista kirjoitatte?"

Oliver Sacks: "Tätä kysymystä pelkäsinkin.

(Naurua)

Kyllä vain. Paljonkin.

Itse asiassa oma näköni on hieman heikentynyt.

Toinen silmäni on sokea, eikä toinenkaan ole ihan terässä.

Näen geometrisiä hallusinaatioita,

mutta vain niitä."

C.A.: "Eivätkä ne häiritse teitä?

Koska ymmärrätte niiden syyn. Eivätkö ne huolestuta teitä?"

O.S.: "Ne eivät häiritse minua sen enempää kuin tinnituksenikaan.

Jonka jätän huomiotta.

Toisinaan ne kiinnostavat minua.

Minulla on paljon kuvia niistä muistikirjoissani.

Olen käynyt itse fMRI-kuvauksessa ymmärtääkseni,

kuinka näköaivokuoreni tarttuu ruoriin.

Nähdessäni kaikenlaisia kuusikulmioita

ja muita monimutkaisia juttujani

näkömigreenini aikana,

pohdin, näkevätkö kaikki tällaisia asioita

ja mahtaako osa luola- tai ornamenttitaiteen juurista

löytyä siltä suunnalta."

C.A.: "Tämä oli kertakaikkisen kiehtova puhe.

Kiitoksia hyvin paljon."

O.S.: "Kiitoksia. Kiitoksia."

(Suosionosoituksia)