Näemme silmillämme.
Mutta näemme myös aivoillamme.
Aivoilla näkemistä kutsutaan usein mielikuvitukseksi.
Tunnemme hyvin omat mielikuvitusmaisemamme,
sisäiset maisemamme. Olemme eläneet niiden kanssa koko elämämme.
Mutta ihmisillä on toki hallusinaatioitakin.
Hallusinaatiot ovat täysin erilaisia.
Ne eivät tunnu omilta luomuksiltamme.
Ne eivät tunnu olevan vallassamme.
Tuntuu kuin ne tulisivat ulkopuolelta
ja jäljittelisivät havaintojamme.
Tarkoitukseni on puhua hallusinaatioista.
Erityisesti tietystä visuaalisesta aistiharhasta,
jota potilaillani esiintyy.
Jokunen kuukausi sitten minulle soitettiin
hoitokodista, missä työskentelen.
Erään asukkaan, yli 90-vuotiaan rouvan,
kerrottiin näkevän asioita.
Arvuuteltiin, oliko hän tullut höperöksi.
Koska kyse oli vanhasta naisesta,
pohdiskeltiin myös aivohalvausta tai Alzheimerin tautia.
Minulta kysyttiin, voisinko tulla tapaamaan
vanhaa Rosalie-rouvaa.
Menin tapaamaan häntä.
Kävi heti ilmi,
että hän oli täysin järjissään
ja selkeästi ajatteleva älykäs nainen.
Mutta hän oli hyvin järkyttynyt ja ymmällään,
koska hän oli nähnyt asioita.
Hän kertoi minulle --
hoitajat eivät olleet maininneet sitä --
että hän oli sokea,
että hän oli ollut viisi vuotta täysin sokea silmäpohjan rappeuman takia.
Mutta viime päivinä hän oli nähnyt asioita.
Kysyin: "Millaisia asioita?"
Hän vastasi: "Ihmisiä itämaisissa asuissa,
verhottuina, kävelemässä portaita ylös alas.
Miehen, joka kääntyy minua kohden ja hymyilee.
Mutta hänen suunsa toisen puolen hampaat ovat valtavat.
Myös eläimiä.
Näen valkean rakennuksen. Sataa pehmeää lunta.
Näen valjastetun hevosen raahaamassa lunta pois.
Sitten eräänä iltana näkymä muuttuu.
Näen kissoja ja koiria tassuttelemassa tyköni.
Ne tulevat tiettyyn kohtaan ja pysähtyvät.
Sitten tulee taas muutos.
Näen paljon lapsia. He kävelevät portaissa ylös alas.
Yllään kirkkaita värejä, roosaa ja sinistä,
itämaisittain."
Hän kertoi, että joskus ennen ihmisten ilmestymistä
hän saattaa nähdä lattialla punaisia ja sinisiä neliöitä,
jotka näyttävät jatkuvan kattoon saakka.
Sanoin: "Tuntuuko se unelta?"
Hän vastasi: "Ei, se ei vaikuta unelta. Se on kuin elokuvaa.
Siinä on värejä. Siinä on liikettä.
Mutta se on täysin äänetön, kuin mykkäelokuva."
Hän piti sitä melko tylsänä elokuvana.
"Kaikki nuo itämaisesti pukeutuneet
kävelemässä ylös ja alas, hyvin yksitoikkoista, hyvin niukkaa."
(Naurua)
Hänellä on huumorintajua.
Hän tiesi sen harhaksi.
Mutta hän oli peloissaan. Hän oli elänyt 95 vuotta
eikä ollut koskaan ennen hallusinoinut.
Hallusinaatiot eivät liittyneet mihinkään,
mitä hän juuri ajatteli, tunsi tai teki.
Ne tuntuivat ilmestyvän ja katoavan itsestään.
Täysin poissa hänen hallinnastaan.
Hän sanoi, ettei tunnistanut
ainuttakaan ihmistä tai paikkaa
harha-aistimuksissaan.
Ei ihmistä eikä eläintä.
Ne kaikki tuntuivat hänestä merkityksettömiltä.
Eikä hän tiennyt, mitä oli tapahtumassa.
Hän mietti, oliko hän tulossa hulluksi
tai menettämässä järkensä.
Tutkin hänet perusteellisesti.
Hän oli fiksu vanha nainen.
Mieleltään täysin terve. Ei mitään lääketieteellisiä ongelmia.
Ei lääkitystä, joka voisi aiheuttaa hallusinaatioita.
Mutta hän oli sokea.
Sitten sanoin hänelle:
"Luulen tietäväni, mikä teitä vaivaa.
On tietty visuaalisen hallusinaation muoto,
joka voi liittyä heikentyneeseen näköön tai sokeuteen.
Ensimmäisenä sen kuvaili
jo 1700-luvulla
Charles Bonnet -niminen mies.
Teillä on Charles Bonnet´n syndrooma.
Aivonne ovat täysin kunnossa. Olette mieleltänne täysin terve.
Teillä on Charles Bonnet´n syndrooma."
Hän oli hyvin helpottunut tiedosta,
ettei kysymys ollut mistään vakavasta,
mutta myös melko utelias.
Hän sanoi: "Kuka tämä Charles Bonnet on?
Oliko hänellä itsellään harhakuvia?
Kertokaa kaikille hoitajille,
että minulla on Charles Bonnet´n syndrooma.
(Naurua)
En ole höynähtänyt enkä dementikko. Minulla on Charles Bonnet´n syndrooma."
Minä kerroin hoitajille.
Tällainen tilanne on minulle tuttu.
Työskentelen pääosin vanhainkodeissa.
Tapaan useita vanhoja ihmisiä,
joiden kuulo tai näkö on heikentynyt.
Noin 10 prosentilla kuulovammaisista
on musikaalisia hallusinaatioita.
Noin 10 prosentilla näkövammaisista
on visuaalisia hallusinaatioita.
Ei ole pakko olla täysin sokea,
kyllin heikko näkö riittää.
Mitä tulee taudin alkuperäiseen kuvaukseen 1700-luvulla,
Charles Bonnet ei itse nähnyt asioita.
Hallusinaatiot vaivasivat hänen isoisäänsä.
Isoisä oli rauhantuomari, vanhahko mies.
Hänelle oli tehty kaihileikkaus.
Näkö oli heikonlainen.
Vuonna 1759 hän kuvaili lapsenlapselleen
erilaisia näkemiään asioita.
Ensiksi hän kertoi nähneensä
nenäliinan ilmassa.
Ison sinisen nenäliinan,
jossa oli neljä oranssinväristä ympyrää.
Hän tiesi, että se oli hallusinaatio.
Nenäliinoja ei roiku ilmassa.
Sitten hän näki ison renkaan ilmassa.
Mutta toisinaan hän ei tiennyt varmasti, oliko kyse harhasta vai ei.
Koska hallusinaatiot sopivat
tapahtumayhteyteen.
Erään kerran lastenlasten vierailun aikana
hän sanoi: "Keitä nämä komeat nuoret miehet mahtavat olla?"
Tytöt sanoivat: "Isoisä, ikävä kyllä seuranamme ei ole komeita nuorukaisia."
Silloin komeat nuoret miehet katosivat.
Varsin usein nämä hallusinaatiot
putkahtavat esiin ja häipyvät yhdessä hujauksessa.
Tavallisesti ne eivät haalistu tai voimistu vähitellen.
Ne ovat melko nopeita ja vaihtuvat äkisti.
Isoisä Charles Lullin
näki satamäärin eri hahmoja
ja kaikenlaisia maisemia.
Kerran hän näki kylpytakkiin pukeutuneen piippumiehen
ja tajusi sen esittävän häntä itseään.
Se oli ainoa hahmo, jonka hän tunnisti.
Toisen kerran kävelyllä Pariisin kaduilla
hän näki -- ihan todella -- mestauslavan.
Kotona hän näki 15 cm korkean
mestauslavan pienoismallin työhuoneensa pöydällä.
Näköhavainnon kertautumista
kutsutaan joskus palinopsiaksi.
Hänen ja Rosalien kohdalla
näyttää tapahtuvan --
Rosalie kysyikin: "Mitä on tapahtumassa?" --
ja kerroin, että sokeutuessa
aivojen visuaalisten osien jäädessä vaille ulkoisia ärsykkeitä,
niistä tulee yliaktiivisia ja helposti kiihottuvia.
Ne alkavat toimia spontaanisti.
Silloin alkaa nähdä asioita.
Asiat voivat olla hyvin monimutkaisia.
Eräällä toisella potilaallani,
jolla myös oli vielä näköä jäljellä,
harhat saattoivat olla häiritseviä.
Kerran hän sanoi nähneensä
ravintolassa raitapaitaisen miehen.
Mies käännähti ympäri,
jakautui kuudeksi identtiseksi raitapaitaiseksi hahmoksi,
jotka alkoivat kävellä häntä kohti.
Sitten nämä kuusi hahmoa yhtyivät taas haitarin tavoin.
Kerran hänen ajaessaan autolla
tai paremminkin hänen miehensä ajaessa,
tie jakautui neljäksi.
Hän tunsi kulkevansa samanaikaisesti neljää ylämäkeä.
Hänellä oli hyvin liikkuvaisia hallusinaatioita.
Monet niistä liittyivät autoon.
Joskus hän saattoi nähdä teini-ikäisen pojan
istumassa konepellillä.
Poika oli hyvin sinnikäs ja liikkui melkoisen sulavasti
auton kääntyessä.
Auton pysähtyessä
poika hypähti yhtäkkiä 30 m pystysuoraan ilmaan
ja katosi.
Toisella potilaallani oli erityyppinen hallusinaatio.
Tällä naisella ei ollut vikaa silmissään
vaan aivojensa visuaalisissa osissa
Pieni kasvain takaraivolohkossa.
Hän tapasi nähdä ennen kaikkea sarjakuvia.
Kuvat olivat läpikuultavia
ja peittivät näytön tavoin puolet näkökentästä.
Erityisesti hän näki sarjakuvia Kermit-sammakosta.
(Naurua)
Minä en katso Seesamtietä.
Mutta hän painotti erityisesti:
"Miksi Kermit? Kermit-sammakko ei merkitse minulle mitään."
Aloin mietiskellä freudilaisia ratkaisuja.
"Miksi Kermit?
Kermit-sammakko ei merkitse minulle mitään."
Sarjakuvat eivät häirinneet häntä suuremmin.
Mutta todella häiritseviksi hän koki hyvin itsepintaiset
näyt tai hallusinaatiot kasvoista,
ja kuten Rosaliellakin kasvot olivat usein vääristyneitä,
valtavine hampaineen tai silmineen.
Ne pelottivat häntä.
Mitä näille ihmisille on tapahtumassa?
Lääkärinä minun täytyy yrittää määritellä mitä tapahtuu
ja rauhoittaa ihmisiä.
Saada heidät vakuuttuneiksi siitä, etteivät he ole tulossa hulluksi.
Noin 10 prosentilla
näkövammaisista on harhoja.
Mutta vain yksi prosentti myöntää ne,
koska he pelkäävät tulevansa luokitelluiksi hulluiksi tai jotakin.
Jos he myöntävät vaivansa lääkäreilleen,
heidät voidaan diagnosoida väärin.
Tyypillinen näkemys on, että jos näkee
tai kuulee asioita, on tulossa hulluksi.
Mutta psykoottiset hallusinaatiot ovat täysin erilaisia.
Näköön tai kuuloon littyvät psykoottiset hallusinaatiot
puhuttelevat ihmistä. Ne syyttävät.
Ne viettelevät. Ne nöyryyttävät.
Ne ivaavat.
Niiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa.
Tällaista puhutelluksi tulemisen luonnetta ei esiinny
Charles Bonnet´n hallusinaatioissa lainkaan.
Siinä katselee filmiä, jolla ei ole mitään tekemistä henkilön itsensä kanssa.
Tätä mieltä ihmiset ovat siitä.
On myös harvinainen sairaus nimeltään ohimolohkoepilepsia.
Tätä sairastava voi joskus tuntea
kulkeutuneensa takaisin
menneesen aikaan ja paikkaan.
Seisoo tietyssä kadunkulmassa.
Tuntee paahdetun kastanjan tuoksun.
Kuulee liikenteen. Kaikki aistit herkistyneinä.
Odottelemassa tyttöystäväänsä.
On tietty tiistai-ilta silloin vuonna 1982.
Kaikki ohimolohkohallusinaatiot
ovat useamman aistin harhoja,
täynnä tunnetta, täynnä tuttuutta,
tietyssä ajassa ja paikassa,
johdonmukaisena ja dramaattisena.
Charles Bonnet -hallusinaatiot ovat ihan erilaisia.
Niissä potilaalla on
kaikenlaisia tasoja,
lähtien geometrisistä harhoista,
naisen näkemistä vaaleanpunaisista ja sinisistä neliöistä,
varsin hienosyisiin hallusinaatioihin
hahmoineen ja erityisesti kasvoineen.
Kasvot, toisinaan rujot kasvot,
ovat yleisin yksittäinen näky
näissä harhoissa.
Toiseksi yleisimpiä ovat sarjakuvat.
Mitä on tapahtumassa?
Jännittävää kyllä, muutamina viime vuosina
aivojen toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI)
on voitu tehdä parhaillaan hallusinoiville ihmisille.
Itse asiassa on havaittu, että aivojen
eri näköalueet aktivoituvat
hallusinaatioita koettaessa.
Kun ihmisillä on yksinkertaisia geometrisiä hallusinaatioita,
primaarinen näköaivokuori aktivoituu.
Tämä aivojen osa havaitsee rajapintoja ja malleja.
Kuvia ei muodosteta primaarisessa näköaivokuoressa.
Kuvia muodostettaessa
ylempi osa ohimolohkon näköaivokuorta
tulee mukaan toimintaan.
Erityisesti ohimolohkon yksi alue
nimeltään gyrus fusiformis.
Tiedetään, että jos ihmisellä on vaurio gyrus fusiformiksessa,
hän saattaa menettää kykynsä tunnistaa kasvoja.
Gyrus fusiformiksen epänormaalin aktiivinen toiminta
voi aiheuttaa hallusinaatioita kasvoista.
Juuri tämä on löydetty joillakin potilailla.
Gyrus fusiformiksen etuosassa on alue,
joka edustaa hampaita ja silmiä.
Se osa aktivoituu
ihmisen nähdessä epämuodostuneita hahmoja.
Eräs toinen aivojen osa
aktivoituu erityisesti,
kun näkee sarjakuvia.
Se aktivoituu, kun ihminen tunnistaa,
piirtää tai hallusinoi sarjakuvia.
Tämä erikoistuneisuus on hyvin mielenkiintoista.
On muita aivojen osia, jotka erityisesti osallistuvat
rakennusten ja maisemien
tunnistamiseen ja hallusinointiin.
Vuoden 1970 paikkeilla havaittiin, etteivät ainoastaan tietyt aivojen osat,
vaan myös tietyt solut.
"Kasvosolut" löydettiin noin vuonna 1970.
Nykyään tiedämme, että on satoja
muunlaisia soluja,
jotka voivat olla äärimmäisen erikoistuneita.
Ihmisellä ei ehkä ole pelkästään
"auto"-soluja,
vaan myös "Aston Martin" -soluja.
(Naurua)
Satuin näkemään Aston Martinin aamulla,
oli pakko ottaa se mukaan.
Nyt se on täällä jossakin.
(Naurua)
Tällä tasolla, ohimolohkon alaosan kuorella,
on vain visuaalisia kuvia,
mielen sirpaloituneita tuotoksia.
Ainoastaan korkeammilla tasoilla
muut aistit tulevat mukaan
luoden yhteyksiä muistiin ja tunteisiin.
Charles Bonnet´n syndroomassa
ei päästä noille korkeammille tasoille.
Pysytään alemman näköaivokuoren tasoilla,
missä ihmisellä on tuhansia, kymmeniä tuhansia
ja miljoonia kuvia,
mielikuvia tai pirstaloituneita mielikuvia,
kaikki neuroneihin koodattuna
tietyissä soluissa tai soluryhmissä.
Tavallisesti kaikki nämä ovat osa
havaitsemisen tai mielikuvituksen yhtenäistä virtaa.
Eikä niitä tiedosta.
Vain silloin, kun on näkövammainen tai sokea,
ketju katkeaa.
Normaalin havainnon sijasta
saa sekasortoisia, kouristuksenomaisia
ärsykkeitä tai purkauksia
kaikilta näkösoluilta
ohimolohkon alemmalta aivokuorelta.
Yhtäkkiä näkee kasvot. Yhtäkkiä näkee auton.
Yhtäkkiä sitä. Yhtäkkiä tätä.
Mieli pyrkii järjestelemään pirstaleita
ja luomaan jonkinlaista johdonmukaisuutta.
Mutta heikoin tuloksin.
Ensimmäisissä kuvailuissa
ajateltiin, että niitä voitaisiin tulkita unien tapaan.
Tosiasiassa potilaat kertovat:
"En tunnista ihmisiä. En voi muodostaa mitään assosiaatioita."
"Kermit ei merkitse minulle mitään."
Ei pääse puusta pitkään, jos pitää niitä unina.
Nyt olen varmaan sanonut kaiken haluamani.
Haluan vain tehdä yhteenvedon
ja kertoa että tämä on yleistä.
Ajatelkaa sokeiden määrää.
Täytyy olla satoja tuhansia sokeita,
joilla on näitä hallusinaatioita,
mutta jotka eivät uskalla kertoa niistä.
Tämä asia pitää tuoda julki
potilaille, lääkäreille ja kaikille ihmisille.
Lopulta, nämä asiat ovat
äärettömän mielenkiintoisia ja arvokkaita
antaessaan meille tietoa aivojen toiminnasta.
Charles Bonnet mietiskeli 250 vuotta sitten --
hallusinaatioita pohtiessaan,
miten mielen teatteri
voi syntyä aivokoneistossa.
Nyt 250 vuotta myöhemmin
alamme saada pientä valaistusta tapahtumaan.
Kiitoksia paljon.
(Suosionosoituksia)
Chris Anderson: "Suurenmoinen esitys. Kiitoksia oikein paljon.
Puhutte näistä asioista osoittaen suurta ymmärtämystä
ja empatiaa potilaitanne kohtaan.
Onko teillä itsellänne kokemusta syndroomista, joista kirjoitatte?"
Oliver Sacks: "Tätä kysymystä pelkäsinkin.
(Naurua)
Kyllä vain. Paljonkin.
Itse asiassa oma näköni on hieman heikentynyt.
Toinen silmäni on sokea, eikä toinenkaan ole ihan terässä.
Näen geometrisiä hallusinaatioita,
mutta vain niitä."
C.A.: "Eivätkä ne häiritse teitä?
Koska ymmärrätte niiden syyn. Eivätkö ne huolestuta teitä?"
O.S.: "Ne eivät häiritse minua sen enempää kuin tinnituksenikaan.
Jonka jätän huomiotta.
Toisinaan ne kiinnostavat minua.
Minulla on paljon kuvia niistä muistikirjoissani.
Olen käynyt itse fMRI-kuvauksessa ymmärtääkseni,
kuinka näköaivokuoreni tarttuu ruoriin.
Nähdessäni kaikenlaisia kuusikulmioita
ja muita monimutkaisia juttujani
näkömigreenini aikana,
pohdin, näkevätkö kaikki tällaisia asioita
ja mahtaako osa luola- tai ornamenttitaiteen juurista
löytyä siltä suunnalta."
C.A.: "Tämä oli kertakaikkisen kiehtova puhe.
Kiitoksia hyvin paljon."
O.S.: "Kiitoksia. Kiitoksia."
(Suosionosoituksia)