Puhu suoraan sydämeen | Marleen Laschet | TEDxTrondheim

Tämä puhe pidettiin TEDx tapahtumassa, joka käyttää TED konferenssin formaattia, mutta on siitä riippumaton. TEDx tapahtumat järjestetään paikallisin voimin. Lisätietoja http://ted.com/tedx

Marleen on filologi ja viestinnän asiantuntija, jonka intohimona ovat kielet ja tarinankerronta. Puheessaan hän pohtii miltä kielet mahtaisivat tuoksua. Hän kertoo myös kuinka sairas sammakko voi pelastaa päiväsi ja siitä mitä iloa ja hyötyä monikielisyydestä ja monikulttuurisuudesta voi olla.

Noin 365 miljoonan ihmisen
äidinkieli on englanti.

Yli 2 miljardia muuta opiskelee
ja puhuu englantia

toisena tai kolmantena kielenään.

Jos puhut englantia,

lähes 2,5 miljardia ihmistä
voi ymmärtää sinua.

Miksi kannattaisi opetella mitään
muuta vierasta kieltä?

Eikö se ole vain naurettavaa
ajan hukkaa?

Mustat eteläafrikkalaiset arvostelivat
kiivaasti Nelson Mandelaa,

kun hän käytti afrikaansia.

Hän vastasi:

"Kun puhut ihmiselle kielellä,
jota hän ymmärtää,

se menee hänen päähänsä.

Kun puhut hänelle hänen omalla kielellään,

se menee hänen sydämeensä."

Joten:

jos haluat voittaa jonkun puolellesi,

sinun täytyy puhua heidän sydämelleen.

Paavit tietävät tämän.

Johannes Paavali II puhui sujuvasti
kymmenellä kielellä

ja osasi monien muiden kielten alkeet.

Minne tahansa hän menikin,
hän pystyi tervehtimään ihmisiä

vähintään muutamalla lauseella
heidän omalla kielellään;

tämä oli tärkeä syy siihen,
miksi hän oli niin suosittu.

Ne, joilla on vieraskielinen anoppi,

tai tuleva anoppi, tietävät tämän.

He voivat puhua englantia
tyttöystävänsä kanssa,

mutta kun he haluavat olla
hyvissä väleissä tytön äidin kanssa,

nuoret miehet ovat halukkaita oppimaan
mitä hullunkurisimpia kieliä,

kuten hollantia.

(Naurua)

Yleensä se tepsii.

Miksi?

Äidinkielemme on kietoutunut

persoonallisuuteemme, identiteettiimme.

Koko henkilökohtainen historiamme
on syvästi juurtunut,

se on liotettu äidinkielessämme.

Monet muistot ja tunteet kytkeytyvät
sanoihin, ilmaisuihin,

jopa kielioppiin, jonka parissa
olemme kasvaneet.

Joten, jos opit toisen ihmisen kieltä,

osoitat olevasi aidosti kiinnostunut

heidän elämästään, heistä ihmisenä.

Kukapa anoppi ei olisi imarreltu?

Kun kuulet omaa kieltäsi,
tunnet kuuluvasi joukkoon.

Kun olet matkoilla,

ja olet puhunut vierasta kieltä
päiviä tai viikkoja,

menet lentokoneeseen,

jossa matkustamohenkilökunta
tervehtii sinua omalla kielelläsi,

silloin tiedät palaavasi kotiin.

Jos äidinkielemme tuoksuisivat,

luulenpa, että ne tuoksuisivat
piparkakuilta,

lohduttavalta kanakeitolta,

mummon kölninvedeltä --

ehkä jopa pikkuisen koipalloilta.

Tämä on varmaankin yksi syy,
miksi keinotekoisiin kieliin,

kuten esperantoon, ei koskaan tartuttu
niin laajasti kuin olisi voinut odottaa.

Vaikka se onkin taitavasti suunniteltu,

yksinkertainen, helppo oppia,

yksikään maa ei koskaan ottanut
keinotekoista kieltä omakseen.

Ei edes vieraaksi kieleksi, jota
opetettaisiin systemaattisesti

ja laajasti pidemmän aikaa.

Sitä kyllä kokeiltiin.

Mutta jotenkin luonnolliset kielet,
vaikeuksista huolimatta --

kuten turhauttavat säännönvastaisuudet,

kirjoittamisen ja ääntämisen välinen
ristiriitaisuus,

toisinaan kieliopin järjetön
monimutkaisuus --

tästä kaikesta huolimatta,

opettelemme mieluummin kieliä, jotka ovat
syntyneet luonnollisesti ihmisten parissa.

Rakennetut kielet puhuvat päälle.

Luonnolliset kielet tuoksuvat
piparkakuilta.

Nelson Mandelalle afrikaansin oppiminen
merkitsi "vihollisen tuntemista".

Hän sanoi: "Jos haluat voittaa heidät,
sinun tulee tietää heidän kielensä,

intohimonsa, toiveensa ja pelkonsa."

Näin hän teki. Se toimi.

Mutta ei ole kysymys koko ajan
vain vihollisista, eihän?

Tämä soveltuu kaikenlaisiin
ihmisten välisiin suhteisiin.

Ja minä olen viimeisin, joka
väittäisi, että anopit ovat vihollisia,

määritelmällisesti.

Noin seitsemän tai kahdeksan
vuotta sitten,

ajoin perheeni kanssa Puolan halki.

Kaupat olivat juuri menossa kiinni,
ja meidän oli ostettava ruokaa.

Lopultakin näimme supermaketin
kadun toisella puolella.

Ainoa keino ehtiä sinne oli
tehdä U-käännös.

No, tein sen.

Luultavasti se oli vaarallista.

Laitonta se oli ehdottomasti.

Parkkipaikalla, ennen kuin ehdin
edes moottoria sammuttaa --

-- kuului kop kop.

Veivasin ikkunan auki,
ja ilmestyi kaksi silmäparia.

Molemmat silmäparit kuuluivat
poliisille.

En voi väittää puhuvani
sujuvasti puolaa

edes ollessani parhaimmillani,

mutta minulla on tapana pitää yllä
yksinkertaista keskustelua.

Mutta siinä tilanteessa,
syyllisyydentunnossani,

katsoessani silmästä silmään kahta
lainvartijaa uniformuissaan,

joka ikinen järkevä puolalainen sana,
jonka olin tiennyt, haihtui minusta.

Silti en harkinnut hetkeäkään

yrittää selviytyä tilanteesta englanniksi.

Englanti olisi luultavasti antanut
minulle kielellistä etua,

mutta se olisi saattanut tuntua
poliiseista epämukavalta.

Olin päättänyt pitäytyä puolan kielessä.

Miten?

Aivojeni pikkuruinen puolankielinen
nurkkaus oli juuri tyhjentynyt,

paitsi yksi asia.

Siellä oli yksi juttu, jota
olin toistellut niin usein,

että olisin voinut lausua sen unissanikin.

Se oli lasten loru

sairaasta sammakosta.

(Naurua)

Muuta minulla ei ollut.

Tiesin, että se oli omituista,
mutta höläytin:

(Puolaksi) Olipa kerran sammakko,
joka tunsi olonsa heikoksi,

niinpä hän meni lääkäriin ja sanoi:
tunnen itseni sairaaksi.

Lääkäri laittoi lasit nenälleen,
koska oli elänyt jo niin vanhaksi."

Vilkaisin poliiseja.

Ja he tuijottivat minua.

(Naurua)

Muistaakseni toinen raapi päätään.

Ja sitten he hymyilivät.

He hymyilivät.

Ja se puolestaan sai minut rentoutumaan

sen verran, että pari relevantimpaa sanaa

tupsahti mieleeni,

ja pystyin änkyttämään muutaman
puolittaisen lauseen kuten:

"Olen pahoillani, tarvitsee ruokaa,
ei tee enää koskaan uudestaan."

He päästivät minut pälkähästä.

Kun juoksin kauppaan, he huusivat,
(puolaksi) “Szczęśliwej podróży!"

"Hyvää matkaa!"

Aikomukseni ei ole yllyttää teitä
kielten opiskeluun siksi,

että voitte matkustella ympäri maailmaa
lakia rikkomassa.

Mutta tämä pieni esimerkki valaisee
kuinka muutama sana,

jopa yksinkertainen ja typerä,
vain muutama sana,

voi mennä suoraan sydämeen
ja sulattaa sen.

Sairaalle sammakolle muuten
oli vaihtoehto.

Oli toinenkin juttu, jonka
osasin yhtä hyvin:

juomalaulu.

(Naurua)

Siihen en ehkä olisi saanut
vastaukseksi hymyä,

vaan luultavasti matkan paikalliselle
poliisiasemalle

verikokeeseen.

Sinun ei tarvitse oppia useita kieliä,

eikä sinun tarvitse osata niitä
läpikotaisin.

Vähällä voi päästä pitkälle.

Kymmenellä sanalla sydämeen
voi olla suurempi vaikutus

kuin tuhannella sanalla päähän.

Voit valita käyttäväsi aina englantia,
ja tavata keskellä.

Mutta voit myös valita olevasi se,
joka ylittää tuon keskiviivan

ja tavata uuden tuttavuuden
tai vastustajan,

heidän omalla maaperällään.

Puhuminen toisen omalla kielellä
ei tee sinusta heikkoa,

se osoittaa, että olet vahva.

Se henkilö, jolla on rohkeutta pyrkiä
ylittämään rajat,

on lopulta voittaja.

Älä pelkää virheitä. Ne tekevät
sinusta inhimillisen.

Ja bonuksensa:

jos teet virheen,

annat toiselle mahdollisuuden auttaa
ja kohdata sinut.

Tällä tavoin yhteydestä tulee vahvempi.

Joten haluatko tulla ymmärretyksi

vai haluatko luoda yhteyden?

Jatketaan kaikki englannin kielen
opiskelua ja käyttämistä,

jotta voimme toimia sekakielisen yleisön
parissa, kuten teemme täällä TEDx:ssä.

Englanti on voimallinen työkalu
tiedon välittämisessä,

kansainvälisissä sopimuksissa ja
globaalien ongelmien ratkaisussa.

Ja ennen kaikkea englanti on valtatie
365 miljoonaan sydämeen.

365 miljoonalle ihmiselle englannin kieli
tuoksuu piparkakuilta.

Mutta miksi pysähtyisi tähän?

Miksei näkisi vähän vaivaa

ja opettelisi ainakin yhden
muun vieraan kielen?

On monen makuisia piaparkakkuja.

Eiköhän maisteta yks uusi.

Kiitos.

(Suosionosoituksia)