Noin 365 miljoonan ihmisen äidinkieli on englanti. Yli 2 miljardia muuta opiskelee ja puhuu englantia toisena tai kolmantena kielenään. Jos puhut englantia, lähes 2,5 miljardia ihmistä voi ymmärtää sinua. Miksi kannattaisi opetella mitään muuta vierasta kieltä? Eikö se ole vain naurettavaa ajan hukkaa? Mustat eteläafrikkalaiset arvostelivat kiivaasti Nelson Mandelaa, kun hän käytti afrikaansia. Hän vastasi: "Kun puhut ihmiselle kielellä, jota hän ymmärtää, se menee hänen päähänsä. Kun puhut hänelle hänen omalla kielellään, se menee hänen sydämeensä." Joten: jos haluat voittaa jonkun puolellesi, sinun täytyy puhua heidän sydämelleen. Paavit tietävät tämän. Johannes Paavali II puhui sujuvasti kymmenellä kielellä ja osasi monien muiden kielten alkeet. Minne tahansa hän menikin, hän pystyi tervehtimään ihmisiä vähintään muutamalla lauseella heidän omalla kielellään; tämä oli tärkeä syy siihen, miksi hän oli niin suosittu. Ne, joilla on vieraskielinen anoppi, tai tuleva anoppi, tietävät tämän. He voivat puhua englantia tyttöystävänsä kanssa, mutta kun he haluavat olla hyvissä väleissä tytön äidin kanssa, nuoret miehet ovat halukkaita oppimaan mitä hullunkurisimpia kieliä, kuten hollantia. (Naurua) Yleensä se tepsii. Miksi? Äidinkielemme on kietoutunut persoonallisuuteemme, identiteettiimme. Koko henkilökohtainen historiamme on syvästi juurtunut, se on liotettu äidinkielessämme. Monet muistot ja tunteet kytkeytyvät sanoihin, ilmaisuihin, jopa kielioppiin, jonka parissa olemme kasvaneet. Joten, jos opit toisen ihmisen kieltä, osoitat olevasi aidosti kiinnostunut heidän elämästään, heistä ihmisenä. Kukapa anoppi ei olisi imarreltu? Kun kuulet omaa kieltäsi, tunnet kuuluvasi joukkoon. Kun olet matkoilla, ja olet puhunut vierasta kieltä päiviä tai viikkoja, menet lentokoneeseen, jossa matkustamohenkilökunta tervehtii sinua omalla kielelläsi, silloin tiedät palaavasi kotiin. Jos äidinkielemme tuoksuisivat, luulenpa, että ne tuoksuisivat piparkakuilta, lohduttavalta kanakeitolta, mummon kölninvedeltä -- ehkä jopa pikkuisen koipalloilta. Tämä on varmaankin yksi syy, miksi keinotekoisiin kieliin, kuten esperantoon, ei koskaan tartuttu niin laajasti kuin olisi voinut odottaa. Vaikka se onkin taitavasti suunniteltu, yksinkertainen, helppo oppia, yksikään maa ei koskaan ottanut keinotekoista kieltä omakseen. Ei edes vieraaksi kieleksi, jota opetettaisiin systemaattisesti ja laajasti pidemmän aikaa. Sitä kyllä kokeiltiin. Mutta jotenkin luonnolliset kielet, vaikeuksista huolimatta -- kuten turhauttavat säännönvastaisuudet, kirjoittamisen ja ääntämisen välinen ristiriitaisuus, toisinaan kieliopin järjetön monimutkaisuus -- tästä kaikesta huolimatta, opettelemme mieluummin kieliä, jotka ovat syntyneet luonnollisesti ihmisten parissa. Rakennetut kielet puhuvat päälle. Luonnolliset kielet tuoksuvat piparkakuilta. Nelson Mandelalle afrikaansin oppiminen merkitsi "vihollisen tuntemista". Hän sanoi: "Jos haluat voittaa heidät, sinun tulee tietää heidän kielensä, intohimonsa, toiveensa ja pelkonsa." Näin hän teki. Se toimi. Mutta ei ole kysymys koko ajan vain vihollisista, eihän? Tämä soveltuu kaikenlaisiin ihmisten välisiin suhteisiin. Ja minä olen viimeisin, joka väittäisi, että anopit ovat vihollisia, määritelmällisesti. Noin seitsemän tai kahdeksan vuotta sitten, ajoin perheeni kanssa Puolan halki. Kaupat olivat juuri menossa kiinni, ja meidän oli ostettava ruokaa. Lopultakin näimme supermaketin kadun toisella puolella. Ainoa keino ehtiä sinne oli tehdä U-käännös. No, tein sen. Luultavasti se oli vaarallista. Laitonta se oli ehdottomasti. Parkkipaikalla, ennen kuin ehdin edes moottoria sammuttaa -- -- kuului kop kop. Veivasin ikkunan auki, ja ilmestyi kaksi silmäparia. Molemmat silmäparit kuuluivat poliisille. En voi väittää puhuvani sujuvasti puolaa edes ollessani parhaimmillani, mutta minulla on tapana pitää yllä yksinkertaista keskustelua. Mutta siinä tilanteessa, syyllisyydentunnossani, katsoessani silmästä silmään kahta lainvartijaa uniformuissaan, joka ikinen järkevä puolalainen sana, jonka olin tiennyt, haihtui minusta. Silti en harkinnut hetkeäkään yrittää selviytyä tilanteesta englanniksi. Englanti olisi luultavasti antanut minulle kielellistä etua, mutta se olisi saattanut tuntua poliiseista epämukavalta. Olin päättänyt pitäytyä puolan kielessä. Miten? Aivojeni pikkuruinen puolankielinen nurkkaus oli juuri tyhjentynyt, paitsi yksi asia. Siellä oli yksi juttu, jota olin toistellut niin usein, että olisin voinut lausua sen unissanikin. Se oli lasten loru sairaasta sammakosta. (Naurua) Muuta minulla ei ollut. Tiesin, että se oli omituista, mutta höläytin: (Puolaksi) Olipa kerran sammakko, joka tunsi olonsa heikoksi, niinpä hän meni lääkäriin ja sanoi: tunnen itseni sairaaksi. Lääkäri laittoi lasit nenälleen, koska oli elänyt jo niin vanhaksi." Vilkaisin poliiseja. Ja he tuijottivat minua. (Naurua) Muistaakseni toinen raapi päätään. Ja sitten he hymyilivät. He hymyilivät. Ja se puolestaan sai minut rentoutumaan sen verran, että pari relevantimpaa sanaa tupsahti mieleeni, ja pystyin änkyttämään muutaman puolittaisen lauseen kuten: "Olen pahoillani, tarvitsee ruokaa, ei tee enää koskaan uudestaan." He päästivät minut pälkähästä. Kun juoksin kauppaan, he huusivat, (puolaksi) “Szczęśliwej podróży!" "Hyvää matkaa!" Aikomukseni ei ole yllyttää teitä kielten opiskeluun siksi, että voitte matkustella ympäri maailmaa lakia rikkomassa. Mutta tämä pieni esimerkki valaisee kuinka muutama sana, jopa yksinkertainen ja typerä, vain muutama sana, voi mennä suoraan sydämeen ja sulattaa sen. Sairaalle sammakolle muuten oli vaihtoehto. Oli toinenkin juttu, jonka osasin yhtä hyvin: juomalaulu. (Naurua) Siihen en ehkä olisi saanut vastaukseksi hymyä, vaan luultavasti matkan paikalliselle poliisiasemalle verikokeeseen. Sinun ei tarvitse oppia useita kieliä, eikä sinun tarvitse osata niitä läpikotaisin. Vähällä voi päästä pitkälle. Kymmenellä sanalla sydämeen voi olla suurempi vaikutus kuin tuhannella sanalla päähän. Voit valita käyttäväsi aina englantia, ja tavata keskellä. Mutta voit myös valita olevasi se, joka ylittää tuon keskiviivan ja tavata uuden tuttavuuden tai vastustajan, heidän omalla maaperällään. Puhuminen toisen omalla kielellä ei tee sinusta heikkoa, se osoittaa, että olet vahva. Se henkilö, jolla on rohkeutta pyrkiä ylittämään rajat, on lopulta voittaja. Älä pelkää virheitä. Ne tekevät sinusta inhimillisen. Ja bonuksensa: jos teet virheen, annat toiselle mahdollisuuden auttaa ja kohdata sinut. Tällä tavoin yhteydestä tulee vahvempi. Joten haluatko tulla ymmärretyksi vai haluatko luoda yhteyden? Jatketaan kaikki englannin kielen opiskelua ja käyttämistä, jotta voimme toimia sekakielisen yleisön parissa, kuten teemme täällä TEDx:ssä. Englanti on voimallinen työkalu tiedon välittämisessä, kansainvälisissä sopimuksissa ja globaalien ongelmien ratkaisussa. Ja ennen kaikkea englanti on valtatie 365 miljoonaan sydämeen. 365 miljoonalle ihmiselle englannin kieli tuoksuu piparkakuilta. Mutta miksi pysähtyisi tähän? Miksei näkisi vähän vaivaa ja opettelisi ainakin yhden muun vieraan kielen? On monen makuisia piaparkakkuja. Eiköhän maisteta yks uusi. Kiitos. (Suosionosoituksia)