You Are the Witness | ASMR Film Noir II | Detective roleplay (soft spoken)

Tapasin Charlesin 19 vuotta sitten
Edinburghissa.

Hän oli pikkurikollinen, taskuvaras,

pikkupomo naapurustossaan,
jo lain tähtäimessä.

Ja minä olin nuori.

Voi, kuinka uhkarohkeat pahat
pojat olivat viehättäviä silloin.

Menimme naimisiin muutaman kuukauden
kuluttua,

kun olimme matkalla
kotikaupungissani Pariisissa.

Se ei ollut romanttinen matka,

pikemminkin keino hänelle päästä pois
mahdottomaksi muuttuneilta vesiltä.

Me matkustimme ja elimme siellä täällä

kunnes lopulta jäimme tähän
tavalliseen kaupunkiin.

Elimme rauhallisesti jonkin aikaa,

mutten koskaan tiennyt, miten
Charles tienasi rahansa,

eikä kysely ollut vaihtoehto.

Mitä salaperäisempi, sen parempi,
ajattelin silloin.

"Totuus ei ole kaunis", sanoi isäni,

"muuten käyttäisimme aikamme
sen kertomiseen".

Muutaman vuoden päästä hän katosi.

Niin vain.

Ei sanaakaan, ei kirjettä, ei puhelua.

Hän jätti jälkeensä vain
väärennettyjä papereita

ja muutaman luodin.

Päätyikö hän järveen
betonikengät jaloissaan?

Jättikö hän minut pitkien
jalkojen ja kauniiden kasvojen perässä?

En koskaan saanut tietää.

"Hyvistä rakastajista tulee vain huonoja
aviomiehiä" sanoi äitini...

Aika kului ja viisi vuotta sitten

sain viimein sen,

puhelun.

Charles Higgins oli juuri
kuollut rikollisten asetappelussa.

Viimeinen sana selvittämättömässä
arvoituksessa.

Hyväksyin lopulta varjon
lesken roolin ja jatkoin elämääni.

Ja minusta tuli kaikki se,
mitä hän oli aina vihannut,

kaikki, mitä hän oli
koko elämänsä vältellyt:

nuuskija, korruption paljastaja.

Kysymysten kysyjä.

Viisi selvittämätöntä murhaa
vaikutti riittäneen

hänen aaveensa paluuseen.

Ja mikä aave.

Taskuvaras oli muuttunut
paljon pahemmaksi pedoksi.

Kuinka syvälle alamaailmaan
hän oikein kaivoi itsensä?

Oliko hänen kuolinilmoituksensa
vain virhe?

Vale? Savuverho?

Luulin aloittaneeni puhtaalta pöydältä,

mutta tarinan loppu
näytti vielä olevan auki.

Ja tässä minä olen,
kiinni hiuskarvan varassa,

odottaen merkkiä, vihjettä,

mitä tahansa, jotta voisin lopettaa
vilkuilemasta olkani taakse

joka kadunkulmassa.

Rouva Higgins, toin sinulle tarvikkeita
kuten pyysit,

laitan ne pöydälle.

Viskiä oli tosin vain pullo jäljellä.

Kiitos Nellie.

Blanche Higgins.

Hei Blanche, Jacob tässä.

Mitään uutta?

Uskon niin. Olemme lähettäneet Charles Higginsin
kuvauksen jokaiselle poliisiasemalle osavaltiossa.

Ja meillä on syytä uskoa,
että hän nähtiin muutamaan kertaan

epäilyttävien henkilöiden seurassa.

Hän on edelleen hengissä,
muttei yksin.

Toivottavasti se ei ole
liian raskasta kuultavaa.

Tässä vaiheessa en voi
sanoa olevani yllättynyt.

Mitään muuta?

Ehkä. Koko tilannetta käsitellään
nyt ylemmissä piireissä.

Jotkut hämäräperäiset
poliitikot ovat alkaneet

pelätä bisneksiensä puolesta.

Tai henkiensä.

Niinkö?

Koko tilanne vaikuttaa
vielä sekavammalta kuin luulin.

Jotkut selvittelevät tilejään tällä.

Ja minä olen kai mahdollinen
epäilty,

kun ex-aviomieheni on osallinen.

Älä ole kovin huolissasi.

Mutta kun seuraavan kerran
valitset aviomiestäsi,

mieti hetki.

Miksi edes menit naimisiin tämän
tyypin kanssa?

Älä viitsi Jacob,
etkö ole koskaan ollut nuori?

Vai pitäiskö minun muistuttaa sinua
typeryyksistä, joita teit 20-vuotiaana?

Se ei ole tarpeen, kiitos.

Mutta palataanpa tähän hetkeen.

Joku on nähnyt viimeisimmän murhan.

Tuomari Hodsonin murhan.

Ajattelin, että haluaisit
saada haastattelun ensimmäisenä.

Kuinka huomaavaista.

Vaikka sinä selvästi aiot
hyödyntää

täyttä raporttia tästä
haastattelusta, etkö?

Arvostaisin sitä kovasti,
Blanche.

Kaipa minä olen sinulle
velkaa drinkin,

enkö?

Juuri nyt olet minulle velkaa
vain luottosi, Jacob.

Hyvä on.

Joka tapauksessa, tiedät,
mistä minut löytää.

Lähetän todistajan saattajan
kanssa heti.

Onnea. Ole varovainen.

Näkemiin.

Rouva Higgins, täällä on joku,
joka haluaa tavata teidät.

Kiitos Nellie, voisitko jättää
meidät kahden?

Istu ole hyvä, ole kuin kotonasi.

Haluaisitko drinkin?

No niin...

Et taida pitää siitä,

mitä näit.

Väärä paikka, väärä aika, eikö?

Haluaisin kysyä, miksi sinulla
kesti näin kauan ilmaantua,

mutta kai sinulla on omat syysi.

Voisitko vastata muutamaan kysymykseen?

Ei mitään virallista, vain
rentoa juttelua ja muistiinpanoja,

voit olla rauhassa.

Aloitetaan alusta.

Mikä on etunimesi?

Sukunimi?

Mielenkiintoista.

Mistä se on peräisin?

Mikä on osoitteesi?

Syntymäaika?

Älä nyt...

Naimisissa? Lapsia?

Missä olet töissä?

Missä se on?

Kauanko olet ollut siellä töissä?

Kuljetko yleensä töihin ja kotiin
muiden kanssa?

Suoraan kotiin?
Ei kiertotietä?

Tiivistetään asiat, ainakin
ne tiedot, jotka minulla on.

Helmikuun neljäntenä lähdit töistä
seitsemän aikoihin?

Ja saavuit Fairfield Streetille
mennäksesi suoraan kotiin?

Silloin kuulit laukauksen
ja näit Hodsonin maassa

ja toisen miehen juoksemassa
Crestwood Lanelle, eikö?

Sattuisitko muistamaan, miltä
tämä mies näytti?

Auttaisiko paperi ja kynä?

Voit hahmotella muodon

tai kasvonpiirteen, jonka
muistat.

Entä hiukset?

Voitko lisätä tähän yksityiskohtia?

Voitko lisätä kulmakarvat?

Anna kun katson.

Tiedän, se ei ole koskaan helppoa.

Anna kun autan.

Oliko se tämä mies?

Lisää vain muutama vuosi.

Käytätkö yleensä silmälaseja?

Kuule, poliisi yrittää kerätä kaiken,
mitä he voivat ymmärtääkseen

rikollisen juonen ja estääkseen
uuden murhan.

Kukaan ei tiedä, mikä kiho
tulee olemaan seuraava kohde,

ja joka VIP tässä kaupungissa
on menettämässä järkensä.

Viisi uhria.

Notaari,

kaksi tehtailijaa,

kaupunginvaltuuston jäsen ja...

tuomari.

Osa heistä oli täysiä sikoja,
eikä heitä tulla ikävöimään.

Mutta muutama heistä oli
oikeasti hyviä miehiä.

Ja tuomari Hodson oli yksi heistä.

Mitä ikinä näit tai kuulitkaan
voi olla ratkaisevan tärkeää,

katso minua.

Et tullut tänne

tyhjin käsin, ethän?

Näytähän.

Kirje?

Uhkauskirje?

He siis tiesivät sinun olleen siellä.

Onko Jacob nähnyt jo tämän?

Selvä, anna kun katson.

Olet tainnut jo tuhria
sen sormillasi.

Miten ja milloin sait tämän?

"Pidä suusi kiinni tai
sinun käy kuin vanhan etanan"

No, suoraan asiaan.

En olisi kutsunut Hodsonia ihan

vanhanksi etanaksi,

mutta tämä on
tarpeeksi iskevä.

Älä huoli, Jacob ja hänen tiiminsä
suojelee sinua.

Mitään muuta, mitä haluaisit kertoa?

Olet sitten vapaa menemään.

Pidän tämän, jos sopii.

Saattajasi odottaa ulkona,

saatan sinut ovelle.

Nellie, vieraamme on lähdössä.

Tietenkin, tätä tietä.

Neiti Higgins, iltauutiset ovat saapuneet.

Kiitos.

"Jotkut hämäräperäiset
poliitikot ovat alkaneet

pelätä bisneksiensä puolesta.

Tai henkiensä."

Tämä ei viitannut
viimeisimpään uhriin.

Vaan seuraavaan.

Norman J. Slugg, tässä.

Epäillään omasta asekaupparingistä.

Ja lukuisia tappouhkauksia

häntä vastaan paikalliselta
rikollisjoukolta.

Neiti Higgins, kirje sinulle.

Kirje? Tähän aikaan?

Kuka sen toi? Milloin?

En tiedä, hän ei suostunut
kertomaan nimeään.

Mutta hän vaikutti kovin hurmaavalta,
jos saan sanoa.

Hän lähti muutama minuutti sitten.

Blanche,

en allekirjoita kirjettä, koska
se ei ole tarpeen.

Tiedän, että tiesit jo ennen
kuoren avaamista.

Yksi paperilappu voi vaikuttaa
mitättömältä vuosien hiljaisuuden jälkeen.

Ja se ei silti välttämättä riitä
kaiken kertomiseen.

Mutta...

Menin liian pitkälle, Blanche.

Pahimmat mahdolliset ihmiset
saivat minut koukkuun.

He lupasivat rahaa, he lupasivat valtaa,

he lupasivat minulle kaiken.

Uskoin todella, ettei se kestäisi,

että saisin pian tarpeekseni.

Mutta se ei ollut koskaan tarpeeksi.

Se oli loppumaton kierre
ahneutta ja tuhoa,

jota karkuun en voinut paeta.

Yritin kyllä. Lupaan, että yritin...

5 vuotta sitten.

Mutta... en päässyt pakoon.

Ja sen jälkeen kaikesta tuli
paljon vaikeampaa.

Minun oli jälleen kerrran
toimittava pelinappulana.

Mutta tänään, viimein, rikon
tämän kehän.

Suunnittelen pakoani
kirjoittaessani tätä,

tietäen, että aikani on loppumassa.

En ole varma, voinko kutsua tätä
hyvitykseksi, mutta

tässä kirjeessä on lista
kaikista, jotka

olivat osallisina
viimeaikaisiin murhiin,

ja mistä heidät löytää.

Juonittelijat, oikeat kädet, apurit...

Sekä erään kaapin sijainti
rautatieasemalla.

Laitoin sinne kaiken todistusaineiston,

jota olen kerännyt viime vuodet.

Tiedän, että sinä ja kaverisi
Caine hoitavat tämän hyvin,

mutta valinta on sinun.

Ei tosin mitään kiirettä.

Kun luet tämän, kiero senaattori
on jo kuollut.

Ja voit olla varma, että
todistajasi on turvassa.

Mitä minuun tulee,
elämäni täällä on ohi.

Olen lähdössä seuraavaa kohti.

Toiseen maahan, kauas täältä.

Yritä antaa minulle anteeksi,
jos voit.

Ja löytää onnea tästä maailmasta.

Jos voit.

7 päivää myöhemmin...

...odottamattomimmissa
kaupunginosissa.

Vaikka yksi epäillyistä on edelleen
kadoksissa ja oletettavasti kuollut,

poliisi on nyt pidättänyt

jokaisen rikollisen, joka oli
osallinen kaameaan tapaukseen,

kiitos komisario Jacob Cainen.

Vaikka hänen tutkintametodinsa
ovat edelleen epäselviä ja kiisteltyjä,

hän epäilemättä onnistuu siinä,
missä muut eivät.

Itse uskon, ettei meidän pitäisi
tuomita Cainen metodeita liikaa.

Jos jotain, me olemme hänelle
vain suurimmat kiitoksemme velkaa.

Tarkoitus pyhittää
lähes aina keinot.

Ja voin sanoa, naiset ja herrat,

me voimme nyt nauttia
kaupungin yöelämästä pelotta

ja nukkua rauhassa ja turvassa
ja mukavasti sängyissämme,

kaikki tämän herrasmiehen ansiosta,

olkoon Jacob Caine siunattu.

Komisario Caine puhelimessa.

Hei Jacob.

Mitä sainoisit siitä drinkistä?