Tapasin Charlesin 19 vuotta sitten Edinburghissa. Hän oli pikkurikollinen, taskuvaras, pikkupomo naapurustossaan, jo lain tähtäimessä. Ja minä olin nuori. Voi, kuinka uhkarohkeat pahat pojat olivat viehättäviä silloin. Menimme naimisiin muutaman kuukauden kuluttua, kun olimme matkalla kotikaupungissani Pariisissa. Se ei ollut romanttinen matka, pikemminkin keino hänelle päästä pois mahdottomaksi muuttuneilta vesiltä. Me matkustimme ja elimme siellä täällä kunnes lopulta jäimme tähän tavalliseen kaupunkiin. Elimme rauhallisesti jonkin aikaa, mutten koskaan tiennyt, miten Charles tienasi rahansa, eikä kysely ollut vaihtoehto. Mitä salaperäisempi, sen parempi, ajattelin silloin. "Totuus ei ole kaunis", sanoi isäni, "muuten käyttäisimme aikamme sen kertomiseen". Muutaman vuoden päästä hän katosi. Niin vain. Ei sanaakaan, ei kirjettä, ei puhelua. Hän jätti jälkeensä vain väärennettyjä papereita ja muutaman luodin. Päätyikö hän järveen betonikengät jaloissaan? Jättikö hän minut pitkien jalkojen ja kauniiden kasvojen perässä? En koskaan saanut tietää. "Hyvistä rakastajista tulee vain huonoja aviomiehiä" sanoi äitini... Aika kului ja viisi vuotta sitten sain viimein sen, puhelun. Charles Higgins oli juuri kuollut rikollisten asetappelussa. Viimeinen sana selvittämättömässä arvoituksessa. Hyväksyin lopulta varjon lesken roolin ja jatkoin elämääni. Ja minusta tuli kaikki se, mitä hän oli aina vihannut, kaikki, mitä hän oli koko elämänsä vältellyt: nuuskija, korruption paljastaja. Kysymysten kysyjä. Viisi selvittämätöntä murhaa vaikutti riittäneen hänen aaveensa paluuseen. Ja mikä aave. Taskuvaras oli muuttunut paljon pahemmaksi pedoksi. Kuinka syvälle alamaailmaan hän oikein kaivoi itsensä? Oliko hänen kuolinilmoituksensa vain virhe? Vale? Savuverho? Luulin aloittaneeni puhtaalta pöydältä, mutta tarinan loppu näytti vielä olevan auki. Ja tässä minä olen, kiinni hiuskarvan varassa, odottaen merkkiä, vihjettä, mitä tahansa, jotta voisin lopettaa vilkuilemasta olkani taakse joka kadunkulmassa. Rouva Higgins, toin sinulle tarvikkeita kuten pyysit, laitan ne pöydälle. Viskiä oli tosin vain pullo jäljellä. Kiitos Nellie. Blanche Higgins. Hei Blanche, Jacob tässä. Mitään uutta? Uskon niin. Olemme lähettäneet Charles Higginsin kuvauksen jokaiselle poliisiasemalle osavaltiossa. Ja meillä on syytä uskoa, että hän nähtiin muutamaan kertaan epäilyttävien henkilöiden seurassa. Hän on edelleen hengissä, muttei yksin. Toivottavasti se ei ole liian raskasta kuultavaa. Tässä vaiheessa en voi sanoa olevani yllättynyt. Mitään muuta? Ehkä. Koko tilannetta käsitellään nyt ylemmissä piireissä. Jotkut hämäräperäiset poliitikot ovat alkaneet pelätä bisneksiensä puolesta. Tai henkiensä. Niinkö? Koko tilanne vaikuttaa vielä sekavammalta kuin luulin. Jotkut selvittelevät tilejään tällä. Ja minä olen kai mahdollinen epäilty, kun ex-aviomieheni on osallinen. Älä ole kovin huolissasi. Mutta kun seuraavan kerran valitset aviomiestäsi, mieti hetki. Miksi edes menit naimisiin tämän tyypin kanssa? Älä viitsi Jacob, etkö ole koskaan ollut nuori? Vai pitäiskö minun muistuttaa sinua typeryyksistä, joita teit 20-vuotiaana? Se ei ole tarpeen, kiitos. Mutta palataanpa tähän hetkeen. Joku on nähnyt viimeisimmän murhan. Tuomari Hodsonin murhan. Ajattelin, että haluaisit saada haastattelun ensimmäisenä. Kuinka huomaavaista. Vaikka sinä selvästi aiot hyödyntää täyttä raporttia tästä haastattelusta, etkö? Arvostaisin sitä kovasti, Blanche. Kaipa minä olen sinulle velkaa drinkin, enkö? Juuri nyt olet minulle velkaa vain luottosi, Jacob. Hyvä on. Joka tapauksessa, tiedät, mistä minut löytää. Lähetän todistajan saattajan kanssa heti. Onnea. Ole varovainen. Näkemiin. Rouva Higgins, täällä on joku, joka haluaa tavata teidät. Kiitos Nellie, voisitko jättää meidät kahden? Istu ole hyvä, ole kuin kotonasi. Haluaisitko drinkin? No niin... Et taida pitää siitä, mitä näit. Väärä paikka, väärä aika, eikö? Haluaisin kysyä, miksi sinulla kesti näin kauan ilmaantua, mutta kai sinulla on omat syysi. Voisitko vastata muutamaan kysymykseen? Ei mitään virallista, vain rentoa juttelua ja muistiinpanoja, voit olla rauhassa. Aloitetaan alusta. Mikä on etunimesi? Sukunimi? Mielenkiintoista. Mistä se on peräisin? Mikä on osoitteesi? Syntymäaika? Älä nyt... Naimisissa? Lapsia? Missä olet töissä? Missä se on? Kauanko olet ollut siellä töissä? Kuljetko yleensä töihin ja kotiin muiden kanssa? Suoraan kotiin? Ei kiertotietä? Tiivistetään asiat, ainakin ne tiedot, jotka minulla on. Helmikuun neljäntenä lähdit töistä seitsemän aikoihin? Ja saavuit Fairfield Streetille mennäksesi suoraan kotiin? Silloin kuulit laukauksen ja näit Hodsonin maassa ja toisen miehen juoksemassa Crestwood Lanelle, eikö? Sattuisitko muistamaan, miltä tämä mies näytti? Auttaisiko paperi ja kynä? Voit hahmotella muodon tai kasvonpiirteen, jonka muistat. Entä hiukset? Voitko lisätä tähän yksityiskohtia? Voitko lisätä kulmakarvat? Anna kun katson. Tiedän, se ei ole koskaan helppoa. Anna kun autan. Oliko se tämä mies? Lisää vain muutama vuosi. Käytätkö yleensä silmälaseja? Kuule, poliisi yrittää kerätä kaiken, mitä he voivat ymmärtääkseen rikollisen juonen ja estääkseen uuden murhan. Kukaan ei tiedä, mikä kiho tulee olemaan seuraava kohde, ja joka VIP tässä kaupungissa on menettämässä järkensä. Viisi uhria. Notaari, kaksi tehtailijaa, kaupunginvaltuuston jäsen ja... tuomari. Osa heistä oli täysiä sikoja, eikä heitä tulla ikävöimään. Mutta muutama heistä oli oikeasti hyviä miehiä. Ja tuomari Hodson oli yksi heistä. Mitä ikinä näit tai kuulitkaan voi olla ratkaisevan tärkeää, katso minua. Et tullut tänne tyhjin käsin, ethän? Näytähän. Kirje? Uhkauskirje? He siis tiesivät sinun olleen siellä. Onko Jacob nähnyt jo tämän? Selvä, anna kun katson. Olet tainnut jo tuhria sen sormillasi. Miten ja milloin sait tämän? "Pidä suusi kiinni tai sinun käy kuin vanhan etanan" No, suoraan asiaan. En olisi kutsunut Hodsonia ihan vanhanksi etanaksi, mutta tämä on tarpeeksi iskevä. Älä huoli, Jacob ja hänen tiiminsä suojelee sinua. Mitään muuta, mitä haluaisit kertoa? Olet sitten vapaa menemään. Pidän tämän, jos sopii. Saattajasi odottaa ulkona, saatan sinut ovelle. Nellie, vieraamme on lähdössä. Tietenkin, tätä tietä. Neiti Higgins, iltauutiset ovat saapuneet. Kiitos. "Jotkut hämäräperäiset poliitikot ovat alkaneet pelätä bisneksiensä puolesta. Tai henkiensä." Tämä ei viitannut viimeisimpään uhriin. Vaan seuraavaan. Norman J. Slugg, tässä. Epäillään omasta asekaupparingistä. Ja lukuisia tappouhkauksia häntä vastaan paikalliselta rikollisjoukolta. Neiti Higgins, kirje sinulle. Kirje? Tähän aikaan? Kuka sen toi? Milloin? En tiedä, hän ei suostunut kertomaan nimeään. Mutta hän vaikutti kovin hurmaavalta, jos saan sanoa. Hän lähti muutama minuutti sitten. Blanche, en allekirjoita kirjettä, koska se ei ole tarpeen. Tiedän, että tiesit jo ennen kuoren avaamista. Yksi paperilappu voi vaikuttaa mitättömältä vuosien hiljaisuuden jälkeen. Ja se ei silti välttämättä riitä kaiken kertomiseen. Mutta... Menin liian pitkälle, Blanche. Pahimmat mahdolliset ihmiset saivat minut koukkuun. He lupasivat rahaa, he lupasivat valtaa, he lupasivat minulle kaiken. Uskoin todella, ettei se kestäisi, että saisin pian tarpeekseni. Mutta se ei ollut koskaan tarpeeksi. Se oli loppumaton kierre ahneutta ja tuhoa, jota karkuun en voinut paeta. Yritin kyllä. Lupaan, että yritin... 5 vuotta sitten. Mutta... en päässyt pakoon. Ja sen jälkeen kaikesta tuli paljon vaikeampaa. Minun oli jälleen kerrran toimittava pelinappulana. Mutta tänään, viimein, rikon tämän kehän. Suunnittelen pakoani kirjoittaessani tätä, tietäen, että aikani on loppumassa. En ole varma, voinko kutsua tätä hyvitykseksi, mutta tässä kirjeessä on lista kaikista, jotka olivat osallisina viimeaikaisiin murhiin, ja mistä heidät löytää. Juonittelijat, oikeat kädet, apurit... Sekä erään kaapin sijainti rautatieasemalla. Laitoin sinne kaiken todistusaineiston, jota olen kerännyt viime vuodet. Tiedän, että sinä ja kaverisi Caine hoitavat tämän hyvin, mutta valinta on sinun. Ei tosin mitään kiirettä. Kun luet tämän, kiero senaattori on jo kuollut. Ja voit olla varma, että todistajasi on turvassa. Mitä minuun tulee, elämäni täällä on ohi. Olen lähdössä seuraavaa kohti. Toiseen maahan, kauas täältä. Yritä antaa minulle anteeksi, jos voit. Ja löytää onnea tästä maailmasta. Jos voit. 7 päivää myöhemmin... ...odottamattomimmissa kaupunginosissa. Vaikka yksi epäillyistä on edelleen kadoksissa ja oletettavasti kuollut, poliisi on nyt pidättänyt jokaisen rikollisen, joka oli osallinen kaameaan tapaukseen, kiitos komisario Jacob Cainen. Vaikka hänen tutkintametodinsa ovat edelleen epäselviä ja kiisteltyjä, hän epäilemättä onnistuu siinä, missä muut eivät. Itse uskon, ettei meidän pitäisi tuomita Cainen metodeita liikaa. Jos jotain, me olemme hänelle vain suurimmat kiitoksemme velkaa. Tarkoitus pyhittää lähes aina keinot. Ja voin sanoa, naiset ja herrat, me voimme nyt nauttia kaupungin yöelämästä pelotta ja nukkua rauhassa ja turvassa ja mukavasti sängyissämme, kaikki tämän herrasmiehen ansiosta, olkoon Jacob Caine siunattu. Komisario Caine puhelimessa. Hei Jacob. Mitä sainoisit siitä drinkistä?