Älä pelkää älykkäitä koneita. Työskentele niiden kanssa.

Meidän on kohdattava pelkomme, jos haluamme saada kaiken irti teknologiasta -- ja meidän täytyy unohtaa nuo pelot, jos haluamme saada ihmiskunnasta parhat puolet irti, toteaa Garry Kasparov. Yksi historian parhaista shakin pelaajista, Kasparov hävisi ikimuistoisen ottelun IBM:n supertietokone Deep Blue:lle vuonna 1997. Nyt hän on valmis jakamaan tulevaisuuden visionsa, miten älykkään koneet auttavat meitä muuttamaan mahtavimmat unelmamme todellisuudeksi.

Tarinani alkaa vuodesta 1985,

jolloin olin 22-vuotias.

Minut kruunattiin shakin
maailmanmestariksi

voitettuani Anatoly Karpovin.

Aiemmin tänä vuonna,

pelasin niin sanotun
simuloidun harjoitusottelun

32 maailman parasta
shakkirobottia vastaan

Hampurissa Saksassa.

Voitin kaikki pelit,

Ja sitä ei pidetty juuri
minkäänlaisena yllätyksenä,

että voisin voittaa 32 tietokonetta
samanaikaisesti.

Minulle se oli kultainen ajanjakso.

(Naurua)

Tietokoneet olivat heikkoja,

ja hiukseni olivat vahvat.

(Naurua)

Vain 12 vuotta myöhemmin

olin taistelemassa elämästäni
vain yhtä tietokonetta vastaan

pelissä,

jota kutsuttiin Newsweekin kannessa

"Aivojen viimeinen taisto"

Ei paineita.

(Naurua)

Mytologiasta scifiin,

ihminen vastaan kone

on usein kuvattu elämän
ja kuoleman taisteluksi.

John Henryä

kutsuttiin teräksellä
ajavaksi mieheksi

1800-luvulla. Afrikkalais-amerikkalaista
folk-legendaa

juoksutettiin kilpailussa

höyrykäyttöistä vasaraa vastaan,

joka tunkeutui tunneliin
kalliovuoren läpi.

John Henryn legenda
on osa pitkää historiallista kerrontaa

juoksukilpailussa "ihmiskunta
vastaan teknologia".

Ja tämä kilpailutekijä on
nyt muodostunut standardiksi.

Me olemme kilpajuoksussa
koneita vastaan,

taistelussa tai jopa sodassa.

Työtehtävät ovat katoamassa.

Ihmisiä on korvattu kuin he
olisivat kadonneet maapallolta.

On jo tarpeeksi ajateltavaa, että
elokuvat Terminaattori ja Matrix

ovat tietokirjallisuutta.

On hyvin harvoja tapauksia,

joissa ihmisen keho ja mieli
voivat kilpaila tasavertaisin ehdoin

tietokoneen tai robotin kanssa.

Itseasiassa toivoisin niitä
olevan muutama lisää.

Sen sijaan

oli oma siunaukseni ja kiroukseni

tulla kirjaimellisesti julkkikseksi

ihmisen ja koneen välisessä kilpailussa,

josta kaikki edelleen puhuvat.

Kaikkein kuuluisimmassa ihminen-kone-
kilpailussa sitten John Henryn,

pelasin kaksi peliä

IBM:n supertietokonetta,
Deep Blue:ta, vastaan.

Kukaan ei muista, että
voitin ensimmäinen pelin

(Naurua)

(Aplodeja)

Philadelphiassa ennen kuin hävisin
uusintaottelun New Yorkissa.

Mutta uskon, että se on reilua.

Historia ei tunne päivää,

jolloin ihmiset epäonnistuivat
kiipeämään Mount Everestille,

ennen kuin Sir Edmund Hillary
ja Tenzing Norgay

saavuttivat huipun.

Ja vuonna 1997 olin silti
maailmanmestari,

kun shakkitietoneet
vihdoinkin ikääntyivät.

Olin Herra Everest

ja Deep Blue saavutti huippunsa.

Pakko kuitenkin todeta, ettei
Deep Blue tehnyt sitä

vaan ihmiset, jotka kehittivät sen --

Anantharaman, Campbell, Hoane, Hsu.

Hatunnosto heille.

Kuten aina, koneiden voitto
oli ihmisten voitto,

mikä meillä on tapana unohtaa, kun
ihminen yllättyy omasta luomuksestaan.

Deep Blue oli voittoisa,

mutta oliko se älykäs?

Ei, se ei ollut,

ainakaan siten kuten Alan Turing ja
muut IT:n keksijät

olivat toivoneet.

Näytti siltä, että shakki voidaan murskata
brutaalilla voimalla,

kunhan laitteisto saadaan
riittävän nopeaksi

ja algoritmi tarpeeksi älykkääksi.

Lopputuloksen kannalta,

mestaritason shakissa,

Deep Blue oli älykäs.

Mutta vaikka nopeus oli käsittämätön,

200 miljoonaa siirtoa sekunnissa,

Deep Blue:n metodi

tuotti vain pienen katsauksen ihmisten
älykkyyden mysteereihin.

Pian

koneet tulevat olemaan taksikuskeja,

lääkäreitä ja professoreita,

mutta tulevatko ne olemaan "älykkäitä"?

Jätän mieluusti nämä määritelmät

filosofeille ja sanakirjaan.

Tärkeintä on, miten me ihmiset

koemme elämisen ja työnteon
näiden koneiden kanssa.

Kun ensimmäisen kerran tapasin
Deep Blue:n helmikuussa 1996,

olin ollut maailmanmestari yli
10 vuotta,

ja pelannut 182
maailmanmestaruusottelua

ja satoja otteluita muita kärkipelaajia
vastaan eri kilpailuissa.

Tiesin, mitä odottaa vastustajiltani

ja mitä odottaa itseltäni.

Tapanani oli arvioida heidän siirtojaan

ja tunnetilaansa

katsomalla heidän elekieltään
ja katsomalla suoraan heidän silmiinsä.

Sitten istuinkin shakkilaudan vieressä
vastapuolella Deep Blue.

Aistin heti jotain uutta,

jotain levottomuutta.

Voit kokea samanlaisen tunteen

istuessasi kuljettajattoman auton
kyydissä ensi kertaa

tai kun tietokone-esimiehesi antaa
sinulle ensikerran työmääräyksen.

Mutta kun istuin tuohon ensimmäiseen
otteluun,

en voinut olla varma

kuinka kykenevä se laite oli.

Teknologia voi edistyä harppauksin,
ja IBM on investoinut siihen paljon.

Hävisin tuon ottelun.

Enkä voinut olla pohtimatta,

onko se voittamaton.

Oliko rakkauteni shakkiin ohi?

Nämä olivat ihmisen ajatuksia, ihmisen pelkoja,

ja ainoa asia,
jonka tiesin varmaksi,

ettei vastustajallani Deep Blue:lla
ollut samoja huolia.

(Naurua)

Taistelin

tämän tuhoisan iskun jälkeen

voittaakseni
ensimmäisen ottelun,

mutta oli jo kirjoitettu
tähtiin, että

lopulta häviäisin koneelle,

mutta en kärsinyt John Henryn kohtaloa,

joka voitti, mutta kuoli
vasara kädessään.

Selvisi, että shakkimaailma

kaipasi silti ihmistä shakkimestariksi.

Ja vielä tänä päivänä,

kun ilmainen shakkisovellus
uudessa matkapuhelimessasi

on vahvempi kuin Deep Blue,

ihmiset pelaavat shakkia,

jopa enemmän kuin koskaan ennen.

Maailmanlopun ennustajat uskoivat,
ettei kukaan koske peliin,

joka on koneen valloittama,

mutta he olivat väärässä,
todistetun väärässä,

mutta ennustaminen on aina ollut
suosittu huvi,

mitä tulee teknologiaan.

Opin omista kokemuksistani,

että meidän on kohdattava pelkomme,

jos haluamme saada kaiken irti
teknologiastamme,

ja meidän täytyy voittaa nuo pelot

jos haluamme saada kaiken irti
ihmiskunnastamme.

Nuoliessa haavojani,

sain paljon inspiraatiota

taisteluistani Deep Blue:ta vastaan.

Kuten venäläinen sananlasku sanoo,
jos et voi voittaa heitä, liittoudu heidän kanssaan.

Sitten ajattelin,

mitä jos pystyisin pelaamaan
tietokoneen kanssa --

yhdessä, tietokone vieressäni
yhdistämällä vahvuutemme,

ihmisen intuitio yhdistettynä
koneen laskentakykyyn,

ihmisen strategiat, koneen taktiikat

ihmisen kokemukset, koneen muisti.

Voisiko siitä tulla täydellisin ottelu,
mitä koskaan on pelattu?

Ideani lähti elämään

vuonna 1998 nimellä "Kehittynyt shakki",

kun pelasin yhdessä koneen kanssa
toista huippupelaajaa vastaan.

Mutta tällä ensimmäisellä kerralla,

molemmat epäonnistuimme yhdistämään
ihmisen ja koneen taidot tehokkaasti.

Kehittynyt shakki löysi kotinsa
internetistä,

ja vuonna 2005 niin kutsuttu
freestyle-shakkiturnaus

esiteltiin.

Shakkimestarit ja koneet osallistuivat
yhdessä,

mutta voittajia eivät
olleet shakkimestarit,

eivätkä supertietokoneet.

Voittajaksi nousi kaksi amerikkalaista
amatööripelaajaa

hyödyntäen kolmea tavallista
tietokonetta samanaikaisesti.

Heidän taitonsa valmentaa koneitaan

tehokkaasti päihitti paremman
shakkitietämyksen

omaavat shakkimestarit

ja laskentatehoisemmat koneet.

Ja löysin tämän kaavan:

Heikko ihmispelaaja sekä tietokone

ja parempi prosessi päihittävät

todella tehokkaan koneen,

mutta myös todella laadukkaan
ihmispelaajan

ja tietokoneen

sekä heikon prosessin.

Tämä vakuutti minut, että tarvitsemme

parempia käyttöliittymiä
opettaaksemme koneita

kehittymään älykkäämmiksi.

Ihminen ja kone eivät ole tulevaisuutta,

se on nykyaikaa.

Jokainen netin käännöskoneita

uutisartikkeleiden kääntämiseen
käyttänyt

tietää, etteivät ne
ole täydellisiä.

Käytämme omia kokemuksiamme

järkevöittääksemme niitä,

ja kone oppii huomioimaan korjauksemme.

Tämä malli on laajentunut lääketieteen
diagnooseihin ja turvallisuusanalyyseihin.

Kone murskaa dataa,

laskee todennäköisyyksiä,

hoitaa 80 % matkasta, jopa 90 %,

helpottaen analysointiamme

ja päätöksentekoamme.

Mutta et tule lähettämään lapsiasi

kouluun robottiautolla, joka on
90-prosenttisesti turvallinen,

et edes 99-prosenttisella.

Joten meidän tulee loikata eteenpäin

lisätäksemme muutamat olennaiset
desimaalit paikalleen.

20 vuotta Deep Blue -otteluni jälkeen,

toisessa ottelussa,

tämä sensaatiomainen
"Aivojen viimeinen taisto"-otsikko

oli tullut arkipäiväiseksi,

kun älykkäämmät koneet

siirtyivät

joka sektorille, nähtäville päivittäin.

Mutta toisin kuin aikaisemmin,

kun koneet korvasivat

kotieläimiä ja käsityövoimaa,

nyt ne jahtaavat yliopistotutkinnon
suorittaneita

ja poliittista vaikutusvaltaa.

Ja kuten joku, joka taisteli
koneita vastaan ja hävisi,

olen täällä kertomassa teille
tämän mahtavan uutisen.

Lopulta jokainen ammatti

joutuu tuntemaan nämä paineet

tai muuten se tarkoittaa, että
ihmiskunta on lakannut edistymästä.

Me emme

tule valitsemaan

milloin ja missä teknologian
kehitys pysähtyy.

Me emme pysty

hidastamaan sitä.

Tosiasiassa,

meidän tulee vauhdittaa sitä.

Teknologiamme on loistava
poistamaan

vaikeuksia ja epävarmuuksia
elämästämme

ja siksi meidän on etsittävä

yhä vaikeampia

ja kyseenalaisempia haasteita.

Koneilla on

laskelmia.

Meillä on ymmärrys.

Koneilla on ohjeita.

Meillä on tarkoitus.

Koneilla on

objektiivisuutta.

Meillä on intohimoa.

Meidän ei tule murehtia siitä,
mitä koneet voivat tänään tehdä.

Sen sijaan, meidän pitäisi murehtia,
mitä ne eivät vielä pysty tekemään,

koska tulemme tarvitsemaan uusien,
älykkäämpien koneiden apua

muuttaaksemme villeimmät unelmamme todeksi.

Ja jos me epäonnistumme,

jos epäonnistumme, se ei johdu siitä,
että koneet ovat liian älykkäitä,

tai eivät ole riittävän älykkäitä.

Jos epäonnistumme, johtuu se siitä,
että kasvoimme tyytyväisinä

ja rajoitimme tavoitteitamme.

Ihmisyyteemme ei ole määritetty
mitään taitoa,

kuten vasaran heiluttaminen tai
edes shakin peluuta.

On yksi asia, jonka ihminen voi tehdä.

Se on unelmointi.

Joten unelmoidaan isosti.

Kiitos.

(Aplodeja)