Tarinani alkaa vuodesta 1985, jolloin olin 22-vuotias. Minut kruunattiin shakin maailmanmestariksi voitettuani Anatoly Karpovin. Aiemmin tänä vuonna, pelasin niin sanotun simuloidun harjoitusottelun 32 maailman parasta shakkirobottia vastaan Hampurissa Saksassa. Voitin kaikki pelit, Ja sitä ei pidetty juuri minkäänlaisena yllätyksenä, että voisin voittaa 32 tietokonetta samanaikaisesti. Minulle se oli kultainen ajanjakso. (Naurua) Tietokoneet olivat heikkoja, ja hiukseni olivat vahvat. (Naurua) Vain 12 vuotta myöhemmin olin taistelemassa elämästäni vain yhtä tietokonetta vastaan pelissä, jota kutsuttiin Newsweekin kannessa "Aivojen viimeinen taisto" Ei paineita. (Naurua) Mytologiasta scifiin, ihminen vastaan kone on usein kuvattu elämän ja kuoleman taisteluksi. John Henryä kutsuttiin teräksellä ajavaksi mieheksi 1800-luvulla. Afrikkalais-amerikkalaista folk-legendaa juoksutettiin kilpailussa höyrykäyttöistä vasaraa vastaan, joka tunkeutui tunneliin kalliovuoren läpi. John Henryn legenda on osa pitkää historiallista kerrontaa juoksukilpailussa "ihmiskunta vastaan teknologia". Ja tämä kilpailutekijä on nyt muodostunut standardiksi. Me olemme kilpajuoksussa koneita vastaan, taistelussa tai jopa sodassa. Työtehtävät ovat katoamassa. Ihmisiä on korvattu kuin he olisivat kadonneet maapallolta. On jo tarpeeksi ajateltavaa, että elokuvat Terminaattori ja Matrix ovat tietokirjallisuutta. On hyvin harvoja tapauksia, joissa ihmisen keho ja mieli voivat kilpaila tasavertaisin ehdoin tietokoneen tai robotin kanssa. Itseasiassa toivoisin niitä olevan muutama lisää. Sen sijaan oli oma siunaukseni ja kiroukseni tulla kirjaimellisesti julkkikseksi ihmisen ja koneen välisessä kilpailussa, josta kaikki edelleen puhuvat. Kaikkein kuuluisimmassa ihminen-kone- kilpailussa sitten John Henryn, pelasin kaksi peliä IBM:n supertietokonetta, Deep Blue:ta, vastaan. Kukaan ei muista, että voitin ensimmäinen pelin (Naurua) (Aplodeja) Philadelphiassa ennen kuin hävisin uusintaottelun New Yorkissa. Mutta uskon, että se on reilua. Historia ei tunne päivää, jolloin ihmiset epäonnistuivat kiipeämään Mount Everestille, ennen kuin Sir Edmund Hillary ja Tenzing Norgay saavuttivat huipun. Ja vuonna 1997 olin silti maailmanmestari, kun shakkitietoneet vihdoinkin ikääntyivät. Olin Herra Everest ja Deep Blue saavutti huippunsa. Pakko kuitenkin todeta, ettei Deep Blue tehnyt sitä vaan ihmiset, jotka kehittivät sen -- Anantharaman, Campbell, Hoane, Hsu. Hatunnosto heille. Kuten aina, koneiden voitto oli ihmisten voitto, mikä meillä on tapana unohtaa, kun ihminen yllättyy omasta luomuksestaan. Deep Blue oli voittoisa, mutta oliko se älykäs? Ei, se ei ollut, ainakaan siten kuten Alan Turing ja muut IT:n keksijät olivat toivoneet. Näytti siltä, että shakki voidaan murskata brutaalilla voimalla, kunhan laitteisto saadaan riittävän nopeaksi ja algoritmi tarpeeksi älykkääksi. Lopputuloksen kannalta, mestaritason shakissa, Deep Blue oli älykäs. Mutta vaikka nopeus oli käsittämätön, 200 miljoonaa siirtoa sekunnissa, Deep Blue:n metodi tuotti vain pienen katsauksen ihmisten älykkyyden mysteereihin. Pian koneet tulevat olemaan taksikuskeja, lääkäreitä ja professoreita, mutta tulevatko ne olemaan "älykkäitä"? Jätän mieluusti nämä määritelmät filosofeille ja sanakirjaan. Tärkeintä on, miten me ihmiset koemme elämisen ja työnteon näiden koneiden kanssa. Kun ensimmäisen kerran tapasin Deep Blue:n helmikuussa 1996, olin ollut maailmanmestari yli 10 vuotta, ja pelannut 182 maailmanmestaruusottelua ja satoja otteluita muita kärkipelaajia vastaan eri kilpailuissa. Tiesin, mitä odottaa vastustajiltani ja mitä odottaa itseltäni. Tapanani oli arvioida heidän siirtojaan ja tunnetilaansa katsomalla heidän elekieltään ja katsomalla suoraan heidän silmiinsä. Sitten istuinkin shakkilaudan vieressä vastapuolella Deep Blue. Aistin heti jotain uutta, jotain levottomuutta. Voit kokea samanlaisen tunteen istuessasi kuljettajattoman auton kyydissä ensi kertaa tai kun tietokone-esimiehesi antaa sinulle ensikerran työmääräyksen. Mutta kun istuin tuohon ensimmäiseen otteluun, en voinut olla varma kuinka kykenevä se laite oli. Teknologia voi edistyä harppauksin, ja IBM on investoinut siihen paljon. Hävisin tuon ottelun. Enkä voinut olla pohtimatta, onko se voittamaton. Oliko rakkauteni shakkiin ohi? Nämä olivat ihmisen ajatuksia, ihmisen pelkoja, ja ainoa asia, jonka tiesin varmaksi, ettei vastustajallani Deep Blue:lla ollut samoja huolia. (Naurua) Taistelin tämän tuhoisan iskun jälkeen voittaakseni ensimmäisen ottelun, mutta oli jo kirjoitettu tähtiin, että lopulta häviäisin koneelle, mutta en kärsinyt John Henryn kohtaloa, joka voitti, mutta kuoli vasara kädessään. Selvisi, että shakkimaailma kaipasi silti ihmistä shakkimestariksi. Ja vielä tänä päivänä, kun ilmainen shakkisovellus uudessa matkapuhelimessasi on vahvempi kuin Deep Blue, ihmiset pelaavat shakkia, jopa enemmän kuin koskaan ennen. Maailmanlopun ennustajat uskoivat, ettei kukaan koske peliin, joka on koneen valloittama, mutta he olivat väärässä, todistetun väärässä, mutta ennustaminen on aina ollut suosittu huvi, mitä tulee teknologiaan. Opin omista kokemuksistani, että meidän on kohdattava pelkomme, jos haluamme saada kaiken irti teknologiastamme, ja meidän täytyy voittaa nuo pelot jos haluamme saada kaiken irti ihmiskunnastamme. Nuoliessa haavojani, sain paljon inspiraatiota taisteluistani Deep Blue:ta vastaan. Kuten venäläinen sananlasku sanoo, jos et voi voittaa heitä, liittoudu heidän kanssaan. Sitten ajattelin, mitä jos pystyisin pelaamaan tietokoneen kanssa -- yhdessä, tietokone vieressäni yhdistämällä vahvuutemme, ihmisen intuitio yhdistettynä koneen laskentakykyyn, ihmisen strategiat, koneen taktiikat ihmisen kokemukset, koneen muisti. Voisiko siitä tulla täydellisin ottelu, mitä koskaan on pelattu? Ideani lähti elämään vuonna 1998 nimellä "Kehittynyt shakki", kun pelasin yhdessä koneen kanssa toista huippupelaajaa vastaan. Mutta tällä ensimmäisellä kerralla, molemmat epäonnistuimme yhdistämään ihmisen ja koneen taidot tehokkaasti. Kehittynyt shakki löysi kotinsa internetistä, ja vuonna 2005 niin kutsuttu freestyle-shakkiturnaus esiteltiin. Shakkimestarit ja koneet osallistuivat yhdessä, mutta voittajia eivät olleet shakkimestarit, eivätkä supertietokoneet. Voittajaksi nousi kaksi amerikkalaista amatööripelaajaa hyödyntäen kolmea tavallista tietokonetta samanaikaisesti. Heidän taitonsa valmentaa koneitaan tehokkaasti päihitti paremman shakkitietämyksen omaavat shakkimestarit ja laskentatehoisemmat koneet. Ja löysin tämän kaavan: Heikko ihmispelaaja sekä tietokone ja parempi prosessi päihittävät todella tehokkaan koneen, mutta myös todella laadukkaan ihmispelaajan ja tietokoneen sekä heikon prosessin. Tämä vakuutti minut, että tarvitsemme parempia käyttöliittymiä opettaaksemme koneita kehittymään älykkäämmiksi. Ihminen ja kone eivät ole tulevaisuutta, se on nykyaikaa. Jokainen netin käännöskoneita uutisartikkeleiden kääntämiseen käyttänyt tietää, etteivät ne ole täydellisiä. Käytämme omia kokemuksiamme järkevöittääksemme niitä, ja kone oppii huomioimaan korjauksemme. Tämä malli on laajentunut lääketieteen diagnooseihin ja turvallisuusanalyyseihin. Kone murskaa dataa, laskee todennäköisyyksiä, hoitaa 80 % matkasta, jopa 90 %, helpottaen analysointiamme ja päätöksentekoamme. Mutta et tule lähettämään lapsiasi kouluun robottiautolla, joka on 90-prosenttisesti turvallinen, et edes 99-prosenttisella. Joten meidän tulee loikata eteenpäin lisätäksemme muutamat olennaiset desimaalit paikalleen. 20 vuotta Deep Blue -otteluni jälkeen, toisessa ottelussa, tämä sensaatiomainen "Aivojen viimeinen taisto"-otsikko oli tullut arkipäiväiseksi, kun älykkäämmät koneet siirtyivät joka sektorille, nähtäville päivittäin. Mutta toisin kuin aikaisemmin, kun koneet korvasivat kotieläimiä ja käsityövoimaa, nyt ne jahtaavat yliopistotutkinnon suorittaneita ja poliittista vaikutusvaltaa. Ja kuten joku, joka taisteli koneita vastaan ja hävisi, olen täällä kertomassa teille tämän mahtavan uutisen. Lopulta jokainen ammatti joutuu tuntemaan nämä paineet tai muuten se tarkoittaa, että ihmiskunta on lakannut edistymästä. Me emme tule valitsemaan milloin ja missä teknologian kehitys pysähtyy. Me emme pysty hidastamaan sitä. Tosiasiassa, meidän tulee vauhdittaa sitä. Teknologiamme on loistava poistamaan vaikeuksia ja epävarmuuksia elämästämme ja siksi meidän on etsittävä yhä vaikeampia ja kyseenalaisempia haasteita. Koneilla on laskelmia. Meillä on ymmärrys. Koneilla on ohjeita. Meillä on tarkoitus. Koneilla on objektiivisuutta. Meillä on intohimoa. Meidän ei tule murehtia siitä, mitä koneet voivat tänään tehdä. Sen sijaan, meidän pitäisi murehtia, mitä ne eivät vielä pysty tekemään, koska tulemme tarvitsemaan uusien, älykkäämpien koneiden apua muuttaaksemme villeimmät unelmamme todeksi. Ja jos me epäonnistumme, jos epäonnistumme, se ei johdu siitä, että koneet ovat liian älykkäitä, tai eivät ole riittävän älykkäitä. Jos epäonnistumme, johtuu se siitä, että kasvoimme tyytyväisinä ja rajoitimme tavoitteitamme. Ihmisyyteemme ei ole määritetty mitään taitoa, kuten vasaran heiluttaminen tai edes shakin peluuta. On yksi asia, jonka ihminen voi tehdä. Se on unelmointi. Joten unelmoidaan isosti. Kiitos. (Aplodeja)