-
25.000
-
NAISEN NAAMIO - PERSONA
INGMAR BERGMANIN ELOKUVA
-
Tohtori kysyi minua. - Onko sisar
Alma jo tavannut rouva Voglerin?
-
En vielä.
- Kerron rouvan tilanteesta -
-
ja siitä, miksi teidät
valittiin hänen hoitajakseen.
-
Rouva Vogler on näyttelijätär.
Elektran viimeisessä esityksessä -
-
hän vaikeni ja katsoi
hämmästyneenä ympärilleen.
-
Hän oli vaiti kokonaisen minuutin.
-
Esityksen jälkeen
hän pyysi anteeksi sanoen -
-
että oli täyttynyt naurulla.
-
Seuraavana päivänä
teatterilta kysyttiin -
-
oliko rouva unohtanut
harjoitukset.
-
Taloudenhoitaja löysi rouvan
sängystä makaamasta.
-
Hän oli hereillä, mutta ei vastannut
kysymyksiin eikä liikkunut.
-
Tila on kestänyt kolme kuukautta.
Hänelle on tehty kaikki tutkimukset.
-
Tulos on selvä: hän on täysin terve
sekä henkisesti että fyysisesti.
-
Kyseessä ei ole hysteerinen reaktio.
Onko sisar Almalla kysyttävää?
-
Eikö? Siinä tapauksessa voitte
mennä rouva Voglerin luokse.
-
Päivää, rouva Vogler.
-
Minä olen sisar Alma.
Minut on palkattu hoitamaan teitä.
-
Voisin kertoa hieman itsestäni.
Olen 25-vuotias, kihloissa.
-
Valmistuin hoitajaksi
kaksi vuotta sitten.
-
Vanhemmillani on maatila.
-
Äitinikin oli sairaanhoitaja
ennen kuin meni naimisiin.
-
Haen päivällistarjottimen.
-
Paistettua maksaa ja
hedelmäsalaattia. Se näytti hyvältä.
-
Ettekö halua ylemmäs?
Onko näin hyvä?
-
Sisar Alma,
mikä on ensivaikutelmanne?
-
En osaa sanoa.
-
Hänen kasvonsa näyttävät pehmeiltä,
jopa lapsellisilta. Mutta silmät...
-
Hänellä on ankara katse.
Muuta en osaa sanoa. Ei pitäisi...
-
Mitä aioitte sanoa?
- Aioin kieltäytyä tehtävästä.
-
Pelästyittekö jotakin?
- En varsinaisesti.
-
Rouva tarvitsisi ehkä vanhemman
ja kokeneemman hoitajan.
-
Tarkoitan elämänkokemusta.
-
Minä en ehkä selviä.
- Miten?
-
Henkisesti.
- Henkisesti?
-
Jos rouvan mykkyys ja liikku-
mattomuus on tietoinen päätös -
-
ja onhan se,
koska hän on terve.
-
Päätös viestii suuresta henkisestä
voimasta. Ehkä minä en riitä.
-
Ehkä rouva
haluaisi katsella hämärän tuloa.
-
Laitanko radion päälle?
Siellä menee kuunnelma.
-
{Y:i}Suo anteeksi, rakkaani.
-
{Y:i}Anna minulle anteeksi.
-
{Y:i}Kaipaan vain anteeksiantoasi.
-
Mitä rouva nauraa?
Onko näyttelijätär noin huvittava?
-
{Y:i}Mitä sinä tiedät
armeliaisuudesta? Mitä?
-
Minä en taida ymmärtää
tuollaisen päälle.
-
Elokuvat ja teatteri kiinnostavat,
mutta käyn niissä harvoin.
-
lhailen taiteilijoita
suunnattoman paljon.
-
Taiteella on
valtava merkitys elämässä -
-
etenkin ihmisille,
joilla on jollain tavoin vaikeaa.
-
Minun ei pitäisi puhua tällaisia.
Liikun heikoilla jäillä.
-
Katsotaan, löydänkö musiikkia.
-
Onko nyt hyvä?
-
Hyvää yötä, rouva Vogler,
nukkukaa hyvin.
-
Hitto...
-
On se outoa. Sitä voi
pyöriä ympäriinsä miten vain -
-
tehdä melkein mitä tahansa.
-
Menen naimisiin Karl-Henrikin
kanssa ja me saamme pari lasta -
-
jotka minä kasvatan.
-
Se on ennaltamäärättyä,
siihen ei ole mitään sanomista.
-
Se on valtavan turvallista.
-
Minulla on työ, josta pidän.
-
Sekin on hyvä,
tosin toisella tavalla.
-
Mutta se on hyvä.
-
Ihmettelen, mitä vikaa
hänessä oikeastaan on.
-
Elisabeth Vogler...
-
Elisabeth...
-
Haluaako rouva, että avaan kirjeen?
-
Luenko sen?
-
Luenko sen teille?
-
"Rakkahin Elisabeth. Koska en saa
tavata sinua, kirjoitan sinulle."
-
"Jos et halua lukea kirjettäni,
unohda se."
-
"Minun on pakko
yrittää ottaa yhteyttä" -
-
"koska minua vaivaa kysymys:"
-
"Olenko tehnyt sinulle pahaa?
Loukannut sinua tietämättäni?"
-
"Onko välillemme kehkeytynyt
jokin kauhea väärinkäsitys?"
-
Jatkanko lukemista?
-
"Ymmärtääkseni olimme onnellisia.
Lähempänä toisiamme kuin koskaan."
-
"Muistatko, kuinka sanoit alkavasi
ymmärtää, mitä avioliitto sisältää?"
-
"Opetit minulle..."
En saa tästä selvää.
-
Saan sittenkin.
-
"Opetit minulle, että olemme
kuin kaksi pelokasta lasta" -
-
"täynnä hyvää tahtoa
ja hyviä aikomuksia, mutta..."
-
"...joita ohjaavat voimat,
joita hallitsemme vain osin."
-
"Muistatko sanoneesi tuon kaiken?"
-
"Olimme kävelyllä metsässä."
-
"Pysähdyit
ja tartuit takkini vyöhön."
-
Mukana on valokuva.
-
Valokuva pojasta. En tiedä...
-
Haluaako rouva sen?
-
Poika on valtavan suloinen.
-
Elisabeth, minulla on ehdotus.
Sinun ei kannata jäädä sairaalaan.
-
Siitä on pelkkää vahinkoa.
Et halua kotiin, joten ehdotan -
-
että muutat sisar Alman kanssa
kesämökilleni meren rannalle.
-
Kyllä minä ymmärrän.
-
Epätoivoinen haave vain olla,
ei toimia.
-
Joka hetki tietoisena, valppaana.
-
Kuilu sen välillä, mitä olet
muiden nähden ja mitä itsesi nähden.
-
Huimauksen tunne
ja alituinen nälkä saada paljastua.
-
Haluat että lävitsesi nähdään, sinut
mitätöidään, ehkä jopa tuhotaan.
-
Jokainen äänensävy valhe,
jokainen ele huijausta -
-
jokainen hymy irvistys.
-
Riistää henki itseltään?
Ei sentään, se on sopimatonta.
-
Mutta voi ryhtyä liikkumattomaksi.
Vaieta. Silloin ei valehtele.
-
Voi sulkeutua itseensä.
Ei tarvitse esittää rooleja -
-
paljastaa kasvojaan tai
epäaitoja eleitä. Niin sitä luulisi.
-
Mutta todellisuus kiusaa. Piilo-
paikkasi ei ole tarpeeksi tiivis.
-
Sisään tihkuu merkkejä elämästä.
-
Ja niihin on pakko reagoida.
-
Kukaan ei kysy,
ovatko ne aitoja vai eivät.
-
Oletko aito vai valheellinen.
Se on tärkeää vain teatterissa.
-
Ja tuskin edes siellä.
-
Ymmärrän sinua. Ymmärrän,
että vaikenet ja olet liikkumaton.
-
Että olet tehnyt
tahdottomuudesta taidetta.
-
Ymmärrän ja ihailen.
-
Aiot pysyä tässä roolissa,
kunnes se on esitetty loppuun -
-
eikä ole enää kiinnostava.
Silloin voit jättää sen -
-
kuten olet jättänyt
kaikki muutkin roolisi.
-
{Y:i}Kesän lopulla rouva Vogler ja Alma
muuttavat tohtorin kesämökille.
-
{Y:i}Meren läheisyys sopii
näyttelijättärelle erityisen hyvin.
-
{Y:i}Hänet lamauttanut apatia
alkaa tehdä tilaa kävelyille -
-
{Y:i}kalastusretkille, ruoanlaitolle
ja kirjeiden kirjoittamiselle.
-
{Y:i}Sisar Alma viihtyy eristyksissä
ja hoitaa potilastaan huolella.
-
Etkö tiedä, että käsien vertaaminen
tietää huonoa onnea?
-
Elisabeth. Voinko lukea sinulle
otteen kirjastani, vai häiritsenkö?
-
"Kaikki pelko, jota mukanamme
kannamme, romahtaneet unelmamme."
-
"Selittämätön julmuus; ahdistus,
kun jäämme ulkopuolisiksi."
-
"Tuskallinen tieto
maallisistamme oloistamme" -
-
"on kiteyttänyt toivomme maailman
ulkopuolisesta pelastuksesta."
-
"Uskomme ja epäilyksemme huudot
pimeyteen ja hiljaisuuteen" -
-
"ovat ikävä todiste
hylätyksi tulemisestamme" -
-
"ja pelokkaasti vaietusta
tiedostamme."
-
Luuletko, että se on totta?
-
Minä en usko tähän.
-
Kunpa voisi muuttua... Olen laiska
ja tunnen huonoa omatuntoa.
-
Karl-Henrik syyttää minua
kunnianhimon puutteesta.
-
Olen kuulemma kuin unissakävelijä.
Minusta se on epäreilua.
-
Sain ryhmäni parhaat arvosanat.
Hän taitaa tarkoittaa jotakin muuta.
-
Arvaa, mitä joskus mietin.
-
Opiskelusairaalassani oli
koti vanhoille sairaanhoitajille.
-
He ovat omistautuneet vain työlleen
ja kantaneet aina univormujaan.
-
Siellä he asuvat pikku huoneissaan.
-
Ajattele, että omistaisi
koko elämänsä jollekin asialle.
-
Uskoo johonkin, suorittaa jotakin,
löytää elämälleen tarkoituksen.
-
Pitää kiinni jostakin,
tapahtui mitä tahansa. Se on oikein.
-
Olla tärkeä muille ihmisille.
Etkö ole samaa mieltä?
-
Kuulostaahan se lapselliselta.
Mutta minä uskon siihen.
-
Kylläpä sataa.
-
Niin, hän oli naimisissa.
Suhteemme kesti viisi vuotta.
-
Sitten hän kyllästyi.
-
Olin hurjan rakastunut.
Hänkin oli aluksi.
-
Muistan sen jatkuvana tuskana.
Kärsimystä ja lyhyitä hetkiä...
-
Muistin sen, koska opetit minut
tupakoimaan. Hän poltti valtavasti.
-
Näin jälkikäteen se tuntuu
banaalilta. Kuin novellilta.
-
Jollain oudolla tavalla se ei
koskaan tuntunut todelliselta.
-
Miten sen sanoisi... Minä en
ainakaan ollut todellinen hänelle.
-
Kärsimykseni oli todellista.
-
Mutta jotenkin se kuului asiaan,
jollakin inhalla tavalla.
-
Niin sen piti olla.
-
Jopa siinä,
mitä sanoimme toisillemme.
-
Minulle on sanottu,
että olen hyvä kuuntelija. Hassua.
-
Kukaan ei ole kuunnellut minua.
Kuten sinä. Kuuntelet oikeasti.
-
Olet ensimmäinen, joka kuuntelee
minua. Se on takuulla tylsää.
-
Voisit lukea hyvää kirjaa.
Puhun ihan valtavasti.
-
Puhuminen tuntuu hyvältä.
Lämpimältä ja hyvältä.
-
Oloni on ihan erilainen
kuin koskaan ennen.
-
Olen aina toivonut siskoa. Minulla
on hurjan monta veljeä. Seitsemän.
-
Minä synnyin hännänhuippuna.
Olen aina ollut poikien ympäröimä.
-
Pidän pojista.
-
Sinullahan on paljon kokemusta,
kun olet näyttelijätär.
-
Pidän Karl-Henrikistä kovasti -
-
mutta ihminen rakastaa vain kerran.
Olen uskollinen hänelle.
-
Ammattini tarjoaa kyllä
mahdollisuuksia, se on varma.
-
Vuokrasin Karl-Henrikin kanssa
mökin merenrannalta.
-
Oli kesäkuu, olimme kahden.
-
Yhtenä päivänä Karl-Henrik lähti
kaupunkiin ja menin yksin rannalle.
-
Oli lämmintä ja mukavaa.
-
Siellä oli toinenkin tyttö.
Hän asui läheisellä saarella -
-
mutta hän oli melonut meidän
rannallemme, koska se oli etelässä.
-
Makasimme alastomina rinnakkain
ja otimme aurinkoa.
-
Nukahdimme, heräsimme
ja rasvasimme itsemme.
-
Meillä oli päässämme hatut,
sellaiset halvat olkihatut.
-
Minun hattuni ympärillä
oli sininen nauha.
-
Makasin ja katselin hattuni alta
maisemaa, merta ja aurinkoa.
-
Se oli jotenkin hassua.
-
Yhtäkkiä näin kaksi hahmoa hyppi-
mässä kallioilla yläpuolellamme.
-
He menivät piiloon
ja tirkistelivät meitä.
-
"Kaksi poikaa katselee meitä",
sanoin sille tytölle, Katarinalle.
-
"lhan vapaasti", hän sanoi
ja kääntyi selälleen.
-
Se oli kummallinen tunne. Halusin
nousta ja pukeutua kylpytakkiin -
-
mutta makasin vain vatsallani
takamus pystyssä.
-
En hävennyt yhtään,
olin ihan rento.
-
Ja Katarina oli vieressäni
rintoineen ja paksuine reisineen.
-
Hän vain makasi siinä
ja hihitteli itsekseen.
-
Näin poikien tulleen lähemmäs.
He seisoivat ja katsoivat meitä.
-
Näin, että he olivat
hurjan nuoria.
-
Toinen heistä, se rohkeampi -
-
tuli luoksemme ja asettui
Katarinan viereen.
-
Hän oli muka kiinnostunut jalastaan
ja kaiveli varvasvälejään.
-
Minut valtasi kummallinen tunne.
-
Yhtäkkiä Katarina sanoi:
"Tule hetkeksi tänne."
-
Hän otti poikaa kädestä ja auttoi
tätä riisumaan farkut ja paidan.
-
Yhtäkkiä poika oli hänen päällään.
Katarina piteli häntä takamuksesta.
-
Toinen poika vain istui kalliolla
ja katseli.
-
Kuulin miten Katarina kuiskasi
pojan korvaan ja nauroi.
-
Pojan kasvot olivat ihan vieressäni.
Ne olivat punaiset ja turvonneet.
-
Yhtäkkiä käännyin ympäri ja sanoin:
"Etkö tulisi minunkin luokseni?"
-
Ja Katarina sanoi:
"Mene hänen luokseen."
-
Poika irtautui Katarinasta
ja kaatui minun päälleni.
-
Hän otti kiinni rinnasta.
Ai että se sattui.
-
Olin ihan valmis
ja tulin melkein heti.
-
Olin juuri sanomassa,
että hänen on oltava varovainen.
-
Silloin hän tuli. Ensimmäistä kertaa
tunsin siementen syöksyvän sisääni.
-
Hän piti minua olkapäistä ja kaartui
taaksepäin. Tulin monta kertaa.
-
Katarina makasi ja katseli
ja piti pojasta takaapäin kiinni.
-
Kun poika oli valmis,
Katarina otti hänet syliinsä -
-
ja käytti pojan kättä.
-
Kun häneltä tuli,
hän huusi kimeästi.
-
Aloimme nauraa kaikki kolme.
Huusimme toiselle pojalle.
-
Hän oli Peter.
-
Hän tuli hämillään luoksemme
ja näytti palelevan helteessä.
-
Katarina napitti hänen housunsa auki
ja alkoi leikitellä.
-
Kun pojalta tuli,
Katarina otti hänet suuhunsa.
-
Poika kumartui ja alkoi suudella
hänen selkäänsä. Katarina kääntyi -
-
ja antoi rintansa pojan suuhun.
-
Toinen poika kiihottui niin,
että mekin aloitimme uudelleen.
-
Se oli yhtä ihanaa
kuin edellisellä kerralla.
-
Sen jälkeen me uimme
ja erosimme.
-
Kun tulin mökille, Karl-Henrik
oli palannut kaupungista.
-
Söimme päivällistä ja joimme
hänen tuomaansa punaviiniä.
-
Sitten makasimme yhdessä. Se ei
ole koskaan tuntunut niin hyvältä.
-
Voitko kuvitella?
-
Tulin tietenkin raskaaksi.
-
Karl-Henrik, joka opiskelee lääkä-
riksi, vei minut ystävänsä luokse -
-
joka teki minulle abortin.
-
Olimme tyytyväisiä.
Emme halunneet lasta.
-
Emme ainakaan juuri silloin.
-
Ei voi olla totta.
Tämä ei liity mihinkään.
-
Huono omatunto pikkujutuista.
Voitko kuvitella?
-
Miten kaikkien tavoitteiden käy?
Eihän tämä ole tarpeen.
-
Eikö voi olla yksi ja sama ihminen?
Samalla kertaa. Siis kaksi ihmistä?
-
Luoja kuinka hullua.
-
Ei tämän takia kannata pillittää.
Haen nenäliinan.
-
On melkein aamu.
Sataa edelleen.
-
Puhun kuin papupata. Minä olen
puhunut ja sinä olet kuunnellut.
-
Ei elämäni voi kiinnostaa sinua.
Olisinpa kuin sinä.
-
Arvaa mitä ajattelin,
kun olin nähnyt elokuvasi.
-
Kun tulin kotiin,
katsoin peiliin ja ajattelin:
-
"Mehän olemme samannäköisiä."
-
Sinä olet tietysti paljon kauniimpi,
mutta olemme silti samannäköisiä.
-
Voisin muuttua sinuksi,
jos oikein yrittäisin.
-
Siis sisimmältäni.
-
Sinä voisit muuttua minuksi,
noin vain.
-
Sielusi olisi tietysti liian iso.
Se työntyisi ulos.
-
Mene sänkyyn.
Muuten nukahdat pöydän ääreen.
-
Ei, nyt pitää mennä sänkyyn.
Muuten nukahdan pöydän ääreen.
-
Se olisi epämukavaa.
-
Hyvää yötä.
-
Kuule, Elisabeth.
-
Puhuitko minulle eilen illalla?
-
Kävitkö yöllä luonani?
-
Vienkö sinunkin kirjeesi?
Maistan vähäsen.
-
Rakas ystävä,
haluaisin aina elää näin.
-
Vaieta, elää erilläni,
minimoida tarpeeni -
-
tuntea, miten runneltu sielu
alkaa vihdoinkin oieta.
-
Alma huolehtii minusta, hemmottelee
minua liikuttavalla tavalla.
-
Luulen, että hän viihtyy
ja on kiintynyt minuun -
-
jopa hieman rakastunut
tiedostamattomalla tavalla.
-
On hauskaa tarkkailla häntä.
-
Joskus hän itkee
menneitä syntejään -
-
orgioita tuntemattoman pojan kanssa,
niitä seurannutta aborttia.
-
Hän myös valittaa -
-
etteivät hänen kuvitelmansa
elämästä vastaa hänen tekojaan.
-
Luet näytelmää.
-
Se on terveyden merkki.
Raportoin siitä tohtorille.
-
Emmekö voisi pian lähteä täältä?
Alan kaivata kaupunkiin.
-
Etkö sinä kaipaa?
-
Haluaisitko tehdä minut iloiseksi?
-
Tiedän että se on uhraus,
mutta tarvitsen apuasi.
-
Ei se ole mitään vaarallista.
Haluaisin, että puhut kanssani.
-
Ei mitään ihmeellistä.
Voimme puhua mistä tahansa.
-
Mitä syömme päivälliseksi -
-
tai onko vesi kylmää myrskyn jäl-
keen. Niin kylmää, ettemme voi uida.
-
Puhutaan vain muutama minuutti.
Yksi minuutti.
-
Voit lukea minulle kirjaasi.
Sano edes pari sanaa.
-
Yritän olla suuttumatta.
Vaikenet, ja se on sinun asiasi.
-
Mutta nyt sinun pitää puhua.
-
Kulta kiltti,
etkö sanoisi yhtä ainutta sanaa?
-
Tiesin, että kieltäytyisit.
Et voi tietää, miltä minusta tuntuu.
-
Luulin, että suuret taiteilijat
suhtautuvat muihin myötätunnolla.
-
Että luovuus kumpuaa myötätunnosta
ja tarpeesta auttaa. Olin typerä.
-
Sinä käytit minua. En tiedä mihin.
Nyt viskaat minut sivuun.
-
Tiedän kyllä,
kuinka hölmöltä se kuulostaa:
-
"Käytit minua hyväksesi ja nyt
viskaat minut sivuun." Se on totta.
-
Silmälaseja myöten.
-
Loukkasit minua. Olet nauranut
minulle selkäni takana.
-
Luin kirjeen, jonka kirjoitit
tohtorille. Kuori ei ollut kiinni.
-
Luin sen läpikotaisin.
-
Sait minut puhumaan.
-
Kerroin asioita,
joita en ole kertonut muille.
-
Ja sinä kerroit ne eteenpäin.
Melkoista tutkimusta. Senkin...
-
Nyt kyllä puhut.
Jos on sanottavaa, niin helvetti...
-
Älä!
-
Taisit pelästyä.
-
Sekunnin ajan pelkäsit oikeasti,
eikö totta?
-
Aitoa kuolemanpelkoa.
-
Ajattelit, että Alma on tullut
hulluksi. Millainen ihminen olet?
-
Vai ajattelitko: Painan mieleeni nuo
kasvot. Tuon äänensävyn, ilmaisun.
-
Tätä rökitystä et hevin unohda.
-
Sinä vain naurat.
-
Minulle se ei ole niin helppoa.
Eikä hauskaa.
-
Mutta sinulla on aina naurusi.
-
Pitääkö sen olla näin?
-
Onko niin tärkeää, ettei valehtele?
-
Että puhuu totta,
vilpittömällä äänensävyllä?
-
Voiko edes elää puhumatta pötyä?
Valehtelematta, ilman verukkeita?
-
Eikö voisi antaa itselleen luvan
veltto ja vetelä, valheellinen?
-
Ihminen voi olla parempi, jos antaa
itsensä olla sellainen kuin on.
-
Sinä et ymmärrä. Et ymmärrä,
mitä sanon. Olet saavuttamaton.
-
Tohtori sanoi, että olet henkisesti
terve. Ehkä olet muita hullumpi.
-
Näyttelet tervettä. Teet sen
niin hyvin, että kaikki uskovat.
-
Kaikki paitsi minä.
Tiedän, kuinka mätä olet.
-
Käytökseni on kamalaa.
-
Elisabeth! Anna anteeksi!
Käyttäydyn kuin idiootti.
-
En tiedä, mikä minuun meni.
Minunhan pitäisi auttaa sinua.
-
Sitten luin sen kamalan kirjeen.
Petyin valtavasti.
-
Sinä itse pyysit,
että kertoisin itsestäni.
-
Se oli mukavaa.
Näytit kiltiltä ja ymmärtäväiseltä.
-
Olin juonut.
Tuntui hyvältä kertoa kaikki.
-
Olin imarreltu, kun kuuluisa
näyttelijätär jaksoi kuunnella.
-
Taisin ajatella, että olisi mukavaa,
jos siitä olisi iloa sinulle.
-
Mutta sehän oli kamalaa.
Täyttä ekshibitionismia.
-
Elisabeth, haluan
että annat minulle anteeksi.
-
Pidän sinusta niin paljon.
Olet tärkeä minulle.
-
Olen oppinut sinulta paljon.
En halua erota vihoissa.
-
Et halua antaa anteeksi,
olet niin kopea!
-
Et halua alentua,
sinusta se ei ole tarpeen!
-
Minä en... En...
-
{Y:i}Ei puhu, ei kuuntele,
ei ymmärrä...
-
{Y:i}Elisabeth!
-
{Y:i}Mitä keinoa...
kyetäkseen ymmärtämään?
-
{Y:i}Käytännöllisesti katsoen...
-
Kun nukut, kasvosi ovat veltot.
-
Suusi on turvonnut ja ruma.
-
Otsassasi on ilkeä ryppy.
-
Tuoksut unelta ja itkulta.
-
Näen pulssin kaulallasi.
-
{Y:i}Siinä on arpi, jonka peität yleensä meikillä.
- Elisabeth!
-
{Y:i}Elisabeth!
-
Hän huutaa taas. Otan selvää,
mitä hän haluaa meistä.
-
Hän on tunkeutunut
yksinäisyyteemme.
-
Elisabeth.
-
Elisabeth.
Anteeksi, jos säikäytin sinut.
-
En minä ole Elisabeth.
- Ei minulla ole mitään vaateita.
-
En ole halunnut häiritä sinua,
ymmärrän kyllä.
-
Tohtori on selittänyt kaiken.
-
Vaikeinta on selittää
pienelle pojallesi. Teen parhaani.
-
Syvemmällä on jotakin,
jota on vaikea havaita.
-
Ihminen rakastaa toista
tai pikemminkin sanoo rakastavansa.
-
Se on ymmärrettävää,
sanat ovat kouriintuntuvia.
-
Herra Vogler, en ole vaimonne.
- Ihminen rakastuu.
-
Rakentaa pienen yhteisön.
Se tuo turvallisuutta.
-
Sen avulla kestää elää.
-
Miten kertoisin ajatukseni
harhailematta?
-
Pitkästyttämättä sinua?
-
Rakastan sinua
yhtä paljon kuin ennenkin.
-
Älä pelkää, rakkaani'
-
Onhan meillä toisemme.
Luotamme toisiimme.
-
Tiedämme toistemme ajatukset,
rakastamme toisiamme.
-
Eikö totta? - Kyllä, ja tärkeintä
on ponnistelu, eivät tulokset.
-
Se, että näemme toisemme lapsina.
Avuttomina yksinäisinä lapsina.
-
Kerro pienelle pojallesi,
että äiti tulee pian takaisin.
-
Äiti on ollut sairas,
mutta hän ikävöi pientä poikaansa.
-
Muista ostaa hänelle jokin lelu.
-
Se on lahja äidiltä,
älä unohda sitä.
-
Tunnen valtavaa hellyyttä
sinua kohtaan.
-
Se on melkein sietämätöntä.
En tiedä, mitä tekisin sen kanssa.
-
Minä elän hellyydestäsi.
-
Onko sinun hyvä olla kanssani?
Tuntuuko sinusta hyvältä?
-
Olet ihana rakastaja, tiedät sen.
- Pieni rakkaani.
-
Anna minulle unilääkettä,
heitä minut pois. En voi jatkaa!
-
Rakkaani... - Anna minun olla,
koko juttu on vitsi!
-
Olen kylmä ja mätä
ja välinpitämätön.
-
Kaikki on pelkkää valhetta
ja vääryyttä.
-
Elisabeth, mitä sinulla on siinä?
-
Mitä piilottelet kätesi alla? Näytä.
-
Pienen poikasi kuva.
Se, jonka revit palasiksi.
-
Meidän pitää puhua tästä.
-
Kerro, Elisabeth.
-
No, minä kerron.
-
Se oli eräänä iltana juhlissa,
eikö totta?
-
Oli myöhäistä ja meluisaa.
Aamutunneilla joku seurueesta sanoi:
-
"Elisabeth, sinulla on melkein
kaikkea naisena ja taiteilijana."
-
"Mutta sinulta puuttuu äidillisyys."
-
Nauroit, sillä se kuulosti
sinusta naurettavalta.
-
Mutta jonkin ajan kuluttua
huomasit ajattelevasi niitä sanoja.
-
Huolestuit yhä enemmän. Annoit
miehesi tehdä sinut raskaaksi.
-
Halusit äidiksi.
-
Kun huomasit olevasi raskaana,
pelästyit.
-
Pelkäsit vastuuta, sitoutumista,
joutuvasi pois teatterista.
-
Pelkäsit kipua, kuolemaa,
paisuvaa vartaloa.
-
Mutta esitit koko ajan onnellisen
nuoren odottavan äidin roolia.
-
Kaikki sanoivat: "Kylläpä hän on
kaunis, kauniimpi kuin koskaan."
-
Yritit moneen otteeseen
saada sikiön pois.
-
Se epäonnistui. Kun ymmärsit,
ettet voi asialle mitään -
-
aloit vihata lasta ja toivoit,
että se syntyisi kuolleena.
-
Toivoit, että lapsi olisi kuollut.
-
Toivoit kuollutta lasta.
-
Synnytys oli pitkä ja vaikea.
Kärsit useita päiviä.
-
Lopulta lapsi vedettiin
pihdeillä ulos.
-
Katsoit inisevää lasta kauhulla
ja kuiskasit:
-
"Etkö voisi kuolla pian?"
-
Mutta poika jäi henkiin.
Hän huusi yötä päivää.
-
Sinä vihasit häntä.
-
Pelkäsit ja kärsit
huonosta omastatunnosta.
-
Lopulta sukulaiset ja hoitaja
ottivat pojan hoitoonsa.
-
Saatoit nousta sairasvuoteeltasi
ja palata teatteriin.
-
Mutta kärsimys ei loppunut.
-
Pieni poika tunsi käsittämätöntä
rakkautta äitiään kohtaan.
-
Välttelet epätoivoisesti.
-
Tunnet, ettet voi vastata siihen.
Yrität ja yrität.
-
Mutta kohtaamisenne
ovat julmia ja kömpelöitä.
-
Sinä et osaa,
olet kylmä ja välinpitämätön.
-
Hän katsoo sinua, hän rakastaa
sinua ja on niin pehmeä.
-
Haluat lyödä häntä,
koska hän ei jätä sinua rauhaan.
-
Hän on vastenmielinen paksuine
suineen, rumine vartaloineen -
-
ja kosteine vetoavine silmineen.
-
Hän on vastenmielinen
ja sinua pelottaa.
-
Mikä se on?
Mitä piilottelet kätesi alla? Näytä.
-
Pienen poikasi kuva.
Se, jonka revit palasiksi.
-
Meidän pitää puhua tästä.
-
Kerro, Elisabeth.
-
No, minä kerron.
-
Se oli eräänä iltana juhlissa,
eikö totta?
-
Oli myöhäistä ja meluisaa.
Aamutunneilla joku seurueesta sanoi:
-
"Elisabeth, sinulla on melkein
kaikkea naisena ja taiteilijana."
-
"Mutta sinulta puuttuu äidillisyys."
-
Nauroit, sillä se kuulosti
sinusta naurettavalta.
-
Mutta jonkin ajan kuluttua
huomasit ajattelevasi niitä sanoja.
-
Huolestuit yhä enemmän. Annoit
miehesi tehdä sinut raskaaksi.
-
Halusit äidiksi.
-
Kun huomasit olevasi raskaana,
pelästyit.
-
Pelkäsit vastuuta, sitoutumista,
joutuvasi pois teatterista.
-
Pelkäsit kipua, kuolemaa,
paisuvaa vartaloa.
-
Mutta esitit koko ajan onnellisen
nuoren odottavan äidin roolia.
-
Kaikki sanoivat: "Kylläpä hän on
kaunis, kauniimpi kuin koskaan."
-
Yritit moneen otteeseen
saada sikiön pois.
-
Se epäonnistui. Kun ymmärsit,
ettet voi asialle mitään -
-
aloit vihata lasta ja toivoit,
että se syntyisi kuolleena.
-
Toivoit, että lapsi olisi kuollut.
-
Toivoit kuollutta lasta.
-
Synnytys oli pitkä ja vaikea.
Kärsit useita päiviä.
-
Lopulta lapsi vedettiin ulos
pihdeillä.
-
Katsoit inisevää lasta kauhulla
ja kuiskasit:
-
"Etkö voisi kuolla pian?"
-
Poika huusi yötä päivää.
Sinä vihasit häntä.
-
Pelkäsit ja kärsit
huonosta omastatunnosta.
-
Lopulta sukulaiset ja hoitaja
ottivat pojan hoitoonsa.
-
Saatoit nousta sairasvuoteeltasi
ja palata teatteriin.
-
Mutta kärsimys ei loppunut.
-
Pieni poika tunsi käsittämätöntä
rakkautta äitiään kohtaan.
-
Välttelet epätoivoisesti.
-
Tunnet, ettet voi vastata siihen.
Yrität ja yrität.
-
Mutta kohtaamisenne
ovat julmia ja kömpelöitä.
-
Sinä et osaa,
olet kylmä ja välinpitämätön.
-
Hän katsoo sinua, hän rakastaa
sinua ja on niin pehmeä.
-
Haluat lyödä häntä,
koska hän ei jätä sinua rauhaan.
-
Hän on vastenmielinen paksuine
suineen, rumine vartaloineen -
-
ja kosteine vetoavine silmineen.
-
Hän on vastenmielinen
ja sinua pelottaa.
-
Ei! Minä en ole
samanlainen kuin sinä.
-
En tunne samalla tavalla.
-
Olen sisar Alma,
olen täällä auttamassa sinua.
-
Minä en ole Elisabeth Vogler.
Sinä olet Elisabeth Vogler.
-
Minä haluan mielelläni...
-
Minä rakastan...
-
Minulla ei ole...
-
Olen oppinut melko paljon.
-
Saa nähdä,
miten pitkään selviän.
-
Minusta ei koskaan tule samanlaista
kuin sinusta. Muutun koko ajan.
-
Voit tehdä minulle mitä haluat.
Et saa minua kiinni.
-
Älä välttele mitään.
Puhdista valo. Toisenlainen.
-
Ei nyt, ei ei.
-
Varoitus, ilman aikoja.
Odottamaton.
-
Sen piti tapahtua,
se ei ollut epäonnistuminen.
-
Siinä sinä seisot,
vaikka minun pitäisi.
-
Ei sisäisesti...
Jotkut neuvovat toisia.
-
Ehkä epätoivoisesti...
-
Mutta missä on lähin?
-
Mikä sen nimi on?
Ei, ei, ei...
-
Meitä, me, minua, minä...
-
Sanoja monta niin rumaa.
Käsittämätön tuska...
-
Yritä nyt kuunnella minua.
Toista perässäni mitä sanon.
-
Ei mitään.
-
Ei mitään, ei mitään.
-
Ei mitään.
-
Näin on hyvä.
Näin sen pitää olla.