WEBVTT

00:00:00.040 --> 00:00:00.040
25.000

00:05:35.320 --> 00:05:39.520
NAISEN NAAMIO - PERSONA
INGMAR BERGMANIN ELOKUVA

00:06:30.320 --> 00:06:35.120
Tohtori kysyi minua. - Onko sisar
Alma jo tavannut rouva Voglerin?

00:06:35.320 --> 00:06:38.120
En vielä.
- Kerron rouvan tilanteesta -

00:06:38.320 --> 00:06:41.920
ja siitä, miksi teidät
valittiin hänen hoitajakseen.

00:06:42.120 --> 00:06:47.520
Rouva Vogler on näyttelijätär.
Elektran viimeisessä esityksessä -

00:06:47.720 --> 00:06:52.520
hän vaikeni ja katsoi
hämmästyneenä ympärilleen.

00:06:53.720 --> 00:06:56.320
Hän oli vaiti kokonaisen minuutin.

00:07:08.120 --> 00:07:10.920
Esityksen jälkeen
hän pyysi anteeksi sanoen -

00:07:11.120 --> 00:07:13.120
että oli täyttynyt naurulla.

00:07:13.320 --> 00:07:15.920
Seuraavana päivänä
teatterilta kysyttiin -

00:07:16.120 --> 00:07:18.320
oliko rouva unohtanut
harjoitukset.

00:07:18.520 --> 00:07:21.520
Taloudenhoitaja löysi rouvan
sängystä makaamasta.

00:07:21.720 --> 00:07:26.120
Hän oli hereillä, mutta ei vastannut
kysymyksiin eikä liikkunut.

00:07:26.320 --> 00:07:31.120
Tila on kestänyt kolme kuukautta.
Hänelle on tehty kaikki tutkimukset.

00:07:31.320 --> 00:07:37.120
Tulos on selvä: hän on täysin terve
sekä henkisesti että fyysisesti.

00:07:37.320 --> 00:07:43.520
Kyseessä ei ole hysteerinen reaktio.
Onko sisar Almalla kysyttävää?

00:07:43.920 --> 00:07:47.720
Eikö? Siinä tapauksessa voitte
mennä rouva Voglerin luokse.

00:07:55.320 --> 00:07:57.920
Päivää, rouva Vogler.

00:07:58.720 --> 00:08:03.920
Minä olen sisar Alma.
Minut on palkattu hoitamaan teitä.

00:08:06.320 --> 00:08:11.520
Voisin kertoa hieman itsestäni.
Olen 25-vuotias, kihloissa.

00:08:11.720 --> 00:08:15.320
Valmistuin hoitajaksi
kaksi vuotta sitten.

00:08:15.920 --> 00:08:18.520
Vanhemmillani on maatila.

00:08:19.120 --> 00:08:22.520
Äitinikin oli sairaanhoitaja
ennen kuin meni naimisiin.

00:08:23.520 --> 00:08:25.720
Haen päivällistarjottimen.

00:08:26.320 --> 00:08:29.920
Paistettua maksaa ja
hedelmäsalaattia. Se näytti hyvältä.

00:08:30.720 --> 00:08:34.520
Ettekö halua ylemmäs?
Onko näin hyvä?

00:08:40.720 --> 00:08:44.520
Sisar Alma,
mikä on ensivaikutelmanne?

00:08:44.920 --> 00:08:47.120
En osaa sanoa.

00:08:47.720 --> 00:08:53.320
Hänen kasvonsa näyttävät pehmeiltä,
jopa lapsellisilta. Mutta silmät...

00:08:54.120 --> 00:08:58.920
Hänellä on ankara katse.
Muuta en osaa sanoa. Ei pitäisi...

00:08:59.120 --> 00:09:04.120
Mitä aioitte sanoa?
- Aioin kieltäytyä tehtävästä.

00:09:04.320 --> 00:09:08.120
Pelästyittekö jotakin?
- En varsinaisesti.

00:09:08.720 --> 00:09:12.520
Rouva tarvitsisi ehkä vanhemman
ja kokeneemman hoitajan.

00:09:12.720 --> 00:09:14.720
Tarkoitan elämänkokemusta.

00:09:14.920 --> 00:09:17.520
Minä en ehkä selviä.
- Miten?

00:09:17.720 --> 00:09:20.520
Henkisesti.
- Henkisesti?

00:09:20.720 --> 00:09:24.920
Jos rouvan mykkyys ja liikku-
mattomuus on tietoinen päätös -

00:09:25.120 --> 00:09:28.120
ja onhan se,
koska hän on terve.

00:09:28.520 --> 00:09:34.120
Päätös viestii suuresta henkisestä
voimasta. Ehkä minä en riitä.

00:09:35.720 --> 00:09:39.520
Ehkä rouva
haluaisi katsella hämärän tuloa.

00:09:43.120 --> 00:09:46.520
Laitanko radion päälle?
Siellä menee kuunnelma.

00:09:49.520 --> 00:09:51.720
{Y:i}Suo anteeksi, rakkaani.

00:09:52.320 --> 00:09:54.920
{Y:i}Anna minulle anteeksi.

00:09:55.320 --> 00:09:59.920
{Y:i}Kaipaan vain anteeksiantoasi.

00:10:00.320 --> 00:10:04.720
Mitä rouva nauraa?
Onko näyttelijätär noin huvittava?

00:10:04.920 --> 00:10:08.920
{Y:i}Mitä sinä tiedät
armeliaisuudesta? Mitä?

00:10:17.320 --> 00:10:20.720
Minä en taida ymmärtää
tuollaisen päälle.

00:10:21.120 --> 00:10:25.320
Elokuvat ja teatteri kiinnostavat,
mutta käyn niissä harvoin.

00:10:25.520 --> 00:10:28.920
lhailen taiteilijoita
suunnattoman paljon.

00:10:29.120 --> 00:10:32.920
Taiteella on
valtava merkitys elämässä -

00:10:33.120 --> 00:10:37.320
etenkin ihmisille,
joilla on jollain tavoin vaikeaa.

00:10:37.520 --> 00:10:43.120
Minun ei pitäisi puhua tällaisia.
Liikun heikoilla jäillä.

00:10:43.520 --> 00:10:45.920
Katsotaan, löydänkö musiikkia.

00:10:47.120 --> 00:10:49.120
Onko nyt hyvä?

00:10:51.120 --> 00:10:53.920
Hyvää yötä, rouva Vogler,
nukkukaa hyvin.

00:12:40.120 --> 00:12:42.120
Hitto...

00:12:49.520 --> 00:12:54.720
On se outoa. Sitä voi
pyöriä ympäriinsä miten vain -

00:12:55.120 --> 00:12:57.920
tehdä melkein mitä tahansa.

00:13:00.120 --> 00:13:03.520
Menen naimisiin Karl-Henrikin
kanssa ja me saamme pari lasta -

00:13:03.720 --> 00:13:05.920
jotka minä kasvatan.

00:13:06.520 --> 00:13:11.920
Se on ennaltamäärättyä,
siihen ei ole mitään sanomista.

00:13:13.920 --> 00:13:16.520
Se on valtavan turvallista.

00:13:17.120 --> 00:13:19.920
Minulla on työ, josta pidän.

00:13:20.720 --> 00:13:25.520
Sekin on hyvä,
tosin toisella tavalla.

00:13:26.920 --> 00:13:29.120
Mutta se on hyvä.

00:13:40.720 --> 00:13:44.120
Ihmettelen, mitä vikaa
hänessä oikeastaan on.

00:13:46.320 --> 00:13:49.320
Elisabeth Vogler...

00:13:50.920 --> 00:13:53.120
Elisabeth...

00:15:25.520 --> 00:15:28.520
Haluaako rouva, että avaan kirjeen?

00:15:35.120 --> 00:15:37.520
Luenko sen?

00:15:42.120 --> 00:15:44.320
Luenko sen teille?

00:15:52.720 --> 00:15:57.920
"Rakkahin Elisabeth. Koska en saa
tavata sinua, kirjoitan sinulle."

00:15:58.120 --> 00:16:01.920
"Jos et halua lukea kirjettäni,
unohda se."

00:16:03.920 --> 00:16:07.720
"Minun on pakko
yrittää ottaa yhteyttä" -

00:16:07.920 --> 00:16:11.320
"koska minua vaivaa kysymys:"

00:16:11.720 --> 00:16:16.920
"Olenko tehnyt sinulle pahaa?
Loukannut sinua tietämättäni?"

00:16:18.120 --> 00:16:22.320
"Onko välillemme kehkeytynyt
jokin kauhea väärinkäsitys?"

00:16:28.120 --> 00:16:30.520
Jatkanko lukemista?

00:16:38.120 --> 00:16:46.120
"Ymmärtääkseni olimme onnellisia.
Lähempänä toisiamme kuin koskaan."

00:16:47.320 --> 00:16:54.520
"Muistatko, kuinka sanoit alkavasi
ymmärtää, mitä avioliitto sisältää?"

00:16:54.920 --> 00:16:58.720
"Opetit minulle..."
En saa tästä selvää.

00:17:00.120 --> 00:17:02.720
Saan sittenkin.

00:17:03.320 --> 00:17:09.720
"Opetit minulle, että olemme
kuin kaksi pelokasta lasta" -

00:17:09.920 --> 00:17:15.520
"täynnä hyvää tahtoa
ja hyviä aikomuksia, mutta..."

00:17:16.720 --> 00:17:22.920
"...joita ohjaavat voimat,
joita hallitsemme vain osin."

00:17:23.319 --> 00:17:26.319
"Muistatko sanoneesi tuon kaiken?"

00:17:26.720 --> 00:17:29.520
"Olimme kävelyllä metsässä."

00:17:29.720 --> 00:17:32.520
"Pysähdyit
ja tartuit takkini vyöhön."

00:17:39.720 --> 00:17:42.320
Mukana on valokuva.

00:17:43.320 --> 00:17:46.720
Valokuva pojasta. En tiedä...

00:17:47.920 --> 00:17:50.720
Haluaako rouva sen?

00:17:51.720 --> 00:17:54.720
Poika on valtavan suloinen.

00:18:24.920 --> 00:18:29.520
Elisabeth, minulla on ehdotus.
Sinun ei kannata jäädä sairaalaan.

00:18:30.120 --> 00:18:33.720
Siitä on pelkkää vahinkoa.
Et halua kotiin, joten ehdotan -

00:18:33.920 --> 00:18:38.520
että muutat sisar Alman kanssa
kesämökilleni meren rannalle.

00:18:40.720 --> 00:18:43.120
Kyllä minä ymmärrän.

00:18:43.520 --> 00:18:48.320
Epätoivoinen haave vain olla,
ei toimia.

00:18:50.520 --> 00:18:54.320
Joka hetki tietoisena, valppaana.

00:18:55.720 --> 00:19:00.520
Kuilu sen välillä, mitä olet
muiden nähden ja mitä itsesi nähden.

00:19:00.920 --> 00:19:06.520
Huimauksen tunne
ja alituinen nälkä saada paljastua.

00:19:07.320 --> 00:19:12.920
Haluat että lävitsesi nähdään, sinut
mitätöidään, ehkä jopa tuhotaan.

00:19:14.920 --> 00:19:18.120
Jokainen äänensävy valhe,
jokainen ele huijausta -

00:19:18.320 --> 00:19:21.120
jokainen hymy irvistys.

00:19:21.320 --> 00:19:26.720
Riistää henki itseltään?
Ei sentään, se on sopimatonta.

00:19:27.720 --> 00:19:34.720
Mutta voi ryhtyä liikkumattomaksi.
Vaieta. Silloin ei valehtele.

00:19:35.320 --> 00:19:40.320
Voi sulkeutua itseensä.
Ei tarvitse esittää rooleja -

00:19:40.520 --> 00:19:45.920
paljastaa kasvojaan tai
epäaitoja eleitä. Niin sitä luulisi.

00:19:46.320 --> 00:19:51.920
Mutta todellisuus kiusaa. Piilo-
paikkasi ei ole tarpeeksi tiivis.

00:19:52.120 --> 00:19:55.520
Sisään tihkuu merkkejä elämästä.

00:19:57.920 --> 00:20:00.520
Ja niihin on pakko reagoida.

00:20:01.120 --> 00:20:04.120
Kukaan ei kysy,
ovatko ne aitoja vai eivät.

00:20:04.320 --> 00:20:09.520
Oletko aito vai valheellinen.
Se on tärkeää vain teatterissa.

00:20:09.920 --> 00:20:12.120
Ja tuskin edes siellä.

00:20:13.120 --> 00:20:18.520
Ymmärrän sinua. Ymmärrän,
että vaikenet ja olet liikkumaton.

00:20:18.920 --> 00:20:23.120
Että olet tehnyt
tahdottomuudesta taidetta.

00:20:23.520 --> 00:20:25.920
Ymmärrän ja ihailen.

00:20:27.120 --> 00:20:31.520
Aiot pysyä tässä roolissa,
kunnes se on esitetty loppuun -

00:20:31.920 --> 00:20:35.520
eikä ole enää kiinnostava.
Silloin voit jättää sen -

00:20:35.720 --> 00:20:40.120
kuten olet jättänyt
kaikki muutkin roolisi.

00:20:44.520 --> 00:20:49.520
{Y:i}Kesän lopulla rouva Vogler ja Alma
muuttavat tohtorin kesämökille.

00:20:49.720 --> 00:20:54.520
{Y:i}Meren läheisyys sopii
näyttelijättärelle erityisen hyvin.

00:20:54.720 --> 00:20:58.720
{Y:i}Hänet lamauttanut apatia
alkaa tehdä tilaa kävelyille -

00:20:58.920 --> 00:21:02.920
{Y:i}kalastusretkille, ruoanlaitolle
ja kirjeiden kirjoittamiselle.

00:21:03.720 --> 00:21:09.720
{Y:i}Sisar Alma viihtyy eristyksissä
ja hoitaa potilastaan huolella.

00:21:50.120 --> 00:21:54.120
Etkö tiedä, että käsien vertaaminen
tietää huonoa onnea?

00:22:10.920 --> 00:22:16.920
Elisabeth. Voinko lukea sinulle
otteen kirjastani, vai häiritsenkö?

00:22:17.320 --> 00:22:23.520
"Kaikki pelko, jota mukanamme
kannamme, romahtaneet unelmamme."

00:22:23.720 --> 00:22:28.520
"Selittämätön julmuus; ahdistus,
kun jäämme ulkopuolisiksi."

00:22:28.720 --> 00:22:31.920
"Tuskallinen tieto
maallisistamme oloistamme" -

00:22:32.120 --> 00:22:36.720
"on kiteyttänyt toivomme maailman
ulkopuolisesta pelastuksesta."

00:22:37.520 --> 00:22:41.720
"Uskomme ja epäilyksemme huudot
pimeyteen ja hiljaisuuteen" -

00:22:41.920 --> 00:22:46.120
"ovat ikävä todiste
hylätyksi tulemisestamme" -

00:22:46.520 --> 00:22:50.120
"ja pelokkaasti vaietusta
tiedostamme."

00:22:50.720 --> 00:22:53.920
Luuletko, että se on totta?

00:22:57.120 --> 00:22:59.120
Minä en usko tähän.

00:23:00.320 --> 00:23:06.120
Kunpa voisi muuttua... Olen laiska
ja tunnen huonoa omatuntoa.

00:23:06.520 --> 00:23:09.720
Karl-Henrik syyttää minua
kunnianhimon puutteesta.

00:23:09.920 --> 00:23:13.120
Olen kuulemma kuin unissakävelijä.
Minusta se on epäreilua.

00:23:13.320 --> 00:23:18.920
Sain ryhmäni parhaat arvosanat.
Hän taitaa tarkoittaa jotakin muuta.

00:23:20.520 --> 00:23:25.120
Arvaa, mitä joskus mietin.

00:23:26.320 --> 00:23:30.720
Opiskelusairaalassani oli
koti vanhoille sairaanhoitajille.

00:23:30.920 --> 00:23:35.920
He ovat omistautuneet vain työlleen
ja kantaneet aina univormujaan.

00:23:36.720 --> 00:23:38.720
Siellä he asuvat pikku huoneissaan.

00:23:38.920 --> 00:23:42.520
Ajattele, että omistaisi
koko elämänsä jollekin asialle.

00:23:42.720 --> 00:23:48.920
Uskoo johonkin, suorittaa jotakin,
löytää elämälleen tarkoituksen.

00:23:49.120 --> 00:23:55.720
Pitää kiinni jostakin,
tapahtui mitä tahansa. Se on oikein.

00:23:56.520 --> 00:24:01.920
Olla tärkeä muille ihmisille.
Etkö ole samaa mieltä?

00:24:05.320 --> 00:24:09.520
Kuulostaahan se lapselliselta.
Mutta minä uskon siihen.

00:24:10.320 --> 00:24:12.920
Kylläpä sataa.

00:24:13.920 --> 00:24:19.120
Niin, hän oli naimisissa.
Suhteemme kesti viisi vuotta.

00:24:19.520 --> 00:24:21.920
Sitten hän kyllästyi.

00:24:22.320 --> 00:24:25.920
Olin hurjan rakastunut.
Hänkin oli aluksi.

00:24:26.120 --> 00:24:33.120
Muistan sen jatkuvana tuskana.
Kärsimystä ja lyhyitä hetkiä...

00:24:35.320 --> 00:24:40.520
Muistin sen, koska opetit minut
tupakoimaan. Hän poltti valtavasti.

00:24:40.920 --> 00:24:45.720
Näin jälkikäteen se tuntuu
banaalilta. Kuin novellilta.

00:24:47.320 --> 00:24:51.320
Jollain oudolla tavalla se ei
koskaan tuntunut todelliselta.

00:24:51.520 --> 00:24:56.720
Miten sen sanoisi... Minä en
ainakaan ollut todellinen hänelle.

00:24:58.120 --> 00:25:01.520
Kärsimykseni oli todellista.

00:25:02.720 --> 00:25:07.720
Mutta jotenkin se kuului asiaan,
jollakin inhalla tavalla.

00:25:07.920 --> 00:25:11.120
Niin sen piti olla.

00:25:11.320 --> 00:25:15.720
Jopa siinä,
mitä sanoimme toisillemme.

00:25:20.520 --> 00:25:25.120
Minulle on sanottu,
että olen hyvä kuuntelija. Hassua.

00:25:25.720 --> 00:25:31.320
Kukaan ei ole kuunnellut minua.
Kuten sinä. Kuuntelet oikeasti.

00:25:31.520 --> 00:25:37.320
Olet ensimmäinen, joka kuuntelee
minua. Se on takuulla tylsää.

00:25:37.520 --> 00:25:43.320
Voisit lukea hyvää kirjaa.
Puhun ihan valtavasti.

00:25:43.520 --> 00:25:46.720
Puhuminen tuntuu hyvältä.
Lämpimältä ja hyvältä.

00:25:46.920 --> 00:25:50.320
Oloni on ihan erilainen
kuin koskaan ennen.

00:25:51.920 --> 00:25:56.920
Olen aina toivonut siskoa. Minulla
on hurjan monta veljeä. Seitsemän.

00:25:57.120 --> 00:26:01.920
Minä synnyin hännänhuippuna.
Olen aina ollut poikien ympäröimä.

00:26:02.920 --> 00:26:05.520
Pidän pojista.

00:26:05.920 --> 00:26:10.720
Sinullahan on paljon kokemusta,
kun olet näyttelijätär.

00:26:11.120 --> 00:26:13.520
Pidän Karl-Henrikistä kovasti -

00:26:13.720 --> 00:26:18.320
mutta ihminen rakastaa vain kerran.
Olen uskollinen hänelle.

00:26:18.520 --> 00:26:22.320
Ammattini tarjoaa kyllä
mahdollisuuksia, se on varma.

00:26:25.720 --> 00:26:29.120
Vuokrasin Karl-Henrikin kanssa
mökin merenrannalta.

00:26:29.320 --> 00:26:32.520
Oli kesäkuu, olimme kahden.

00:26:33.920 --> 00:26:38.720
Yhtenä päivänä Karl-Henrik lähti
kaupunkiin ja menin yksin rannalle.

00:26:38.920 --> 00:26:41.920
Oli lämmintä ja mukavaa.

00:26:43.120 --> 00:26:47.120
Siellä oli toinenkin tyttö.
Hän asui läheisellä saarella -

00:26:47.320 --> 00:26:51.120
mutta hän oli melonut meidän
rannallemme, koska se oli etelässä.

00:26:53.320 --> 00:26:57.320
Makasimme alastomina rinnakkain
ja otimme aurinkoa.

00:26:57.520 --> 00:27:01.720
Nukahdimme, heräsimme
ja rasvasimme itsemme.

00:27:02.720 --> 00:27:06.920
Meillä oli päässämme hatut,
sellaiset halvat olkihatut.

00:27:07.520 --> 00:27:11.120
Minun hattuni ympärillä
oli sininen nauha.

00:27:12.720 --> 00:27:18.920
Makasin ja katselin hattuni alta
maisemaa, merta ja aurinkoa.

00:27:20.120 --> 00:27:22.920
Se oli jotenkin hassua.

00:27:27.520 --> 00:27:33.320
Yhtäkkiä näin kaksi hahmoa hyppi-
mässä kallioilla yläpuolellamme.

00:27:33.520 --> 00:27:37.120
He menivät piiloon
ja tirkistelivät meitä.

00:27:37.320 --> 00:27:42.520
"Kaksi poikaa katselee meitä",
sanoin sille tytölle, Katarinalle.

00:27:43.120 --> 00:27:47.320
"lhan vapaasti", hän sanoi
ja kääntyi selälleen.

00:27:48.520 --> 00:27:53.720
Se oli kummallinen tunne. Halusin
nousta ja pukeutua kylpytakkiin -

00:27:53.920 --> 00:27:58.320
mutta makasin vain vatsallani
takamus pystyssä.

00:27:58.920 --> 00:28:02.720
En hävennyt yhtään,
olin ihan rento.

00:28:04.720 --> 00:28:10.320
Ja Katarina oli vieressäni
rintoineen ja paksuine reisineen.

00:28:10.920 --> 00:28:14.920
Hän vain makasi siinä
ja hihitteli itsekseen.

00:28:17.520 --> 00:28:22.920
Näin poikien tulleen lähemmäs.
He seisoivat ja katsoivat meitä.

00:28:23.520 --> 00:28:26.520
Näin, että he olivat
hurjan nuoria.

00:28:27.320 --> 00:28:30.920
Toinen heistä, se rohkeampi -

00:28:31.920 --> 00:28:36.720
tuli luoksemme ja asettui
Katarinan viereen.

00:28:36.920 --> 00:28:41.920
Hän oli muka kiinnostunut jalastaan
ja kaiveli varvasvälejään.

00:28:42.520 --> 00:28:45.520
Minut valtasi kummallinen tunne.

00:28:47.720 --> 00:28:53.320
Yhtäkkiä Katarina sanoi:
"Tule hetkeksi tänne."

00:28:54.920 --> 00:28:59.520
Hän otti poikaa kädestä ja auttoi
tätä riisumaan farkut ja paidan.

00:28:59.720 --> 00:29:04.920
Yhtäkkiä poika oli hänen päällään.
Katarina piteli häntä takamuksesta.

00:29:07.120 --> 00:29:11.120
Toinen poika vain istui kalliolla
ja katseli.

00:29:11.320 --> 00:29:15.720
Kuulin miten Katarina kuiskasi
pojan korvaan ja nauroi.

00:29:16.320 --> 00:29:21.920
Pojan kasvot olivat ihan vieressäni.
Ne olivat punaiset ja turvonneet.

00:29:25.320 --> 00:29:30.120
Yhtäkkiä käännyin ympäri ja sanoin:
"Etkö tulisi minunkin luokseni?"

00:29:30.720 --> 00:29:33.720
Ja Katarina sanoi:
"Mene hänen luokseen."

00:29:33.920 --> 00:29:38.320
Poika irtautui Katarinasta
ja kaatui minun päälleni.

00:29:38.920 --> 00:29:42.920
Hän otti kiinni rinnasta.
Ai että se sattui.

00:29:44.920 --> 00:29:48.120
Olin ihan valmis
ja tulin melkein heti.

00:29:49.920 --> 00:29:53.720
Olin juuri sanomassa,
että hänen on oltava varovainen.

00:29:54.720 --> 00:30:02.320
Silloin hän tuli. Ensimmäistä kertaa
tunsin siementen syöksyvän sisääni.

00:30:04.120 --> 00:30:08.720
Hän piti minua olkapäistä ja kaartui
taaksepäin. Tulin monta kertaa.

00:30:12.720 --> 00:30:17.320
Katarina makasi ja katseli
ja piti pojasta takaapäin kiinni.

00:30:19.720 --> 00:30:22.720
Kun poika oli valmis,
Katarina otti hänet syliinsä -

00:30:22.920 --> 00:30:26.120
ja käytti pojan kättä.

00:30:26.320 --> 00:30:29.520
Kun häneltä tuli,
hän huusi kimeästi.

00:30:35.720 --> 00:30:41.520
Aloimme nauraa kaikki kolme.
Huusimme toiselle pojalle.

00:30:41.920 --> 00:30:44.120
Hän oli Peter.

00:30:48.320 --> 00:30:52.120
Hän tuli hämillään luoksemme
ja näytti palelevan helteessä.

00:30:55.320 --> 00:30:59.520
Katarina napitti hänen housunsa auki
ja alkoi leikitellä.

00:30:59.720 --> 00:31:03.320
Kun pojalta tuli,
Katarina otti hänet suuhunsa.

00:31:04.520 --> 00:31:08.720
Poika kumartui ja alkoi suudella
hänen selkäänsä. Katarina kääntyi -

00:31:08.920 --> 00:31:12.520
ja antoi rintansa pojan suuhun.

00:31:12.720 --> 00:31:15.920
Toinen poika kiihottui niin,
että mekin aloitimme uudelleen.

00:31:17.520 --> 00:31:20.920
Se oli yhtä ihanaa
kuin edellisellä kerralla.

00:31:21.520 --> 00:31:24.720
Sen jälkeen me uimme
ja erosimme.

00:31:24.920 --> 00:31:28.920
Kun tulin mökille, Karl-Henrik
oli palannut kaupungista.

00:31:31.120 --> 00:31:35.520
Söimme päivällistä ja joimme
hänen tuomaansa punaviiniä.

00:31:36.920 --> 00:31:43.120
Sitten makasimme yhdessä. Se ei
ole koskaan tuntunut niin hyvältä.

00:31:44.120 --> 00:31:45.920
Voitko kuvitella?

00:31:46.120 --> 00:31:48.920
Tulin tietenkin raskaaksi.

00:31:49.120 --> 00:31:52.720
Karl-Henrik, joka opiskelee lääkä-
riksi, vei minut ystävänsä luokse -

00:31:52.920 --> 00:31:55.320
joka teki minulle abortin.

00:31:55.520 --> 00:31:59.320
Olimme tyytyväisiä.
Emme halunneet lasta.

00:32:00.120 --> 00:32:03.120
Emme ainakaan juuri silloin.

00:32:08.720 --> 00:32:13.920
Ei voi olla totta.
Tämä ei liity mihinkään.

00:32:14.920 --> 00:32:19.920
Huono omatunto pikkujutuista.
Voitko kuvitella?

00:32:20.320 --> 00:32:25.320
Miten kaikkien tavoitteiden käy?
Eihän tämä ole tarpeen.

00:32:26.920 --> 00:32:34.520
Eikö voi olla yksi ja sama ihminen?
Samalla kertaa. Siis kaksi ihmistä?

00:32:34.720 --> 00:32:37.320
Luoja kuinka hullua.

00:32:37.520 --> 00:32:43.320
Ei tämän takia kannata pillittää.
Haen nenäliinan.

00:33:04.320 --> 00:33:09.120
On melkein aamu.
Sataa edelleen.

00:33:15.920 --> 00:33:20.720
Puhun kuin papupata. Minä olen
puhunut ja sinä olet kuunnellut.

00:33:20.920 --> 00:33:27.520
Ei elämäni voi kiinnostaa sinua.
Olisinpa kuin sinä.

00:33:29.520 --> 00:33:33.720
Arvaa mitä ajattelin,
kun olin nähnyt elokuvasi.

00:33:33.920 --> 00:33:36.920
Kun tulin kotiin,
katsoin peiliin ja ajattelin:

00:33:37.120 --> 00:33:39.720
"Mehän olemme samannäköisiä."

00:33:40.320 --> 00:33:44.120
Sinä olet tietysti paljon kauniimpi,
mutta olemme silti samannäköisiä.

00:33:44.320 --> 00:33:49.120
Voisin muuttua sinuksi,
jos oikein yrittäisin.

00:33:49.320 --> 00:33:52.120
Siis sisimmältäni.

00:33:52.520 --> 00:33:56.520
Sinä voisit muuttua minuksi,
noin vain.

00:33:57.120 --> 00:34:01.720
Sielusi olisi tietysti liian iso.
Se työntyisi ulos.

00:34:05.320 --> 00:34:09.719
Mene sänkyyn.
Muuten nukahdat pöydän ääreen.

00:34:22.920 --> 00:34:27.920
Ei, nyt pitää mennä sänkyyn.
Muuten nukahdan pöydän ääreen.

00:34:28.120 --> 00:34:30.320
Se olisi epämukavaa.

00:34:33.520 --> 00:34:35.120
Hyvää yötä.

00:37:28.320 --> 00:37:30.320
Kuule, Elisabeth.

00:37:32.520 --> 00:37:35.920
Puhuitko minulle eilen illalla?

00:38:04.920 --> 00:38:07.120
Kävitkö yöllä luonani?

00:38:48.720 --> 00:38:53.120
Vienkö sinunkin kirjeesi?
Maistan vähäsen.

00:40:00.920 --> 00:40:03.320
Rakas ystävä,
haluaisin aina elää näin.

00:40:03.520 --> 00:40:06.520
Vaieta, elää erilläni,
minimoida tarpeeni -

00:40:06.720 --> 00:40:10.720
tuntea, miten runneltu sielu
alkaa vihdoinkin oieta.

00:40:15.720 --> 00:40:19.320
Alma huolehtii minusta, hemmottelee
minua liikuttavalla tavalla.

00:40:21.120 --> 00:40:24.320
Luulen, että hän viihtyy
ja on kiintynyt minuun -

00:40:24.520 --> 00:40:28.520
jopa hieman rakastunut
tiedostamattomalla tavalla.

00:40:28.720 --> 00:40:31.520
On hauskaa tarkkailla häntä.

00:40:40.520 --> 00:40:42.920
Joskus hän itkee
menneitä syntejään -

00:40:43.120 --> 00:40:46.920
orgioita tuntemattoman pojan kanssa,
niitä seurannutta aborttia.

00:40:47.120 --> 00:40:48.920
Hän myös valittaa -

00:40:49.120 --> 00:40:52.320
etteivät hänen kuvitelmansa
elämästä vastaa hänen tekojaan.

00:46:23.120 --> 00:46:25.520
Luet näytelmää.

00:46:25.720 --> 00:46:29.120
Se on terveyden merkki.
Raportoin siitä tohtorille.

00:46:31.920 --> 00:46:36.120
Emmekö voisi pian lähteä täältä?
Alan kaivata kaupunkiin.

00:46:36.720 --> 00:46:39.320
Etkö sinä kaipaa?

00:46:53.320 --> 00:46:56.320
Haluaisitko tehdä minut iloiseksi?

00:46:57.120 --> 00:47:00.920
Tiedän että se on uhraus,
mutta tarvitsen apuasi.

00:47:01.120 --> 00:47:05.320
Ei se ole mitään vaarallista.
Haluaisin, että puhut kanssani.

00:47:05.920 --> 00:47:09.120
Ei mitään ihmeellistä.
Voimme puhua mistä tahansa.

00:47:09.320 --> 00:47:11.320
Mitä syömme päivälliseksi -

00:47:11.520 --> 00:47:16.520
tai onko vesi kylmää myrskyn jäl-
keen. Niin kylmää, ettemme voi uida.

00:47:16.920 --> 00:47:20.120
Puhutaan vain muutama minuutti.
Yksi minuutti.

00:47:20.320 --> 00:47:25.120
Voit lukea minulle kirjaasi.
Sano edes pari sanaa.

00:47:25.520 --> 00:47:30.320
Yritän olla suuttumatta.
Vaikenet, ja se on sinun asiasi.

00:47:30.920 --> 00:47:33.720
Mutta nyt sinun pitää puhua.

00:47:36.120 --> 00:47:39.920
Kulta kiltti,
etkö sanoisi yhtä ainutta sanaa?

00:47:42.120 --> 00:47:47.320
Tiesin, että kieltäytyisit.
Et voi tietää, miltä minusta tuntuu.

00:47:48.920 --> 00:47:53.520
Luulin, että suuret taiteilijat
suhtautuvat muihin myötätunnolla.

00:47:54.720 --> 00:48:00.520
Että luovuus kumpuaa myötätunnosta
ja tarpeesta auttaa. Olin typerä.

00:48:05.120 --> 00:48:09.920
Sinä käytit minua. En tiedä mihin.
Nyt viskaat minut sivuun.

00:48:11.120 --> 00:48:14.520
Tiedän kyllä,
kuinka hölmöltä se kuulostaa:

00:48:14.720 --> 00:48:19.320
"Käytit minua hyväksesi ja nyt
viskaat minut sivuun." Se on totta.

00:48:19.520 --> 00:48:21.520
Silmälaseja myöten.

00:48:29.320 --> 00:48:34.120
Loukkasit minua. Olet nauranut
minulle selkäni takana.

00:48:36.320 --> 00:48:40.920
Luin kirjeen, jonka kirjoitit
tohtorille. Kuori ei ollut kiinni.

00:48:41.120 --> 00:48:43.920
Luin sen läpikotaisin.

00:48:44.720 --> 00:48:46.520
Sait minut puhumaan.

00:48:46.720 --> 00:48:49.320
Kerroin asioita,
joita en ole kertonut muille.

00:48:49.520 --> 00:48:53.720
Ja sinä kerroit ne eteenpäin.
Melkoista tutkimusta. Senkin...

00:48:54.120 --> 00:48:59.120
Nyt kyllä puhut.
Jos on sanottavaa, niin helvetti...

00:49:11.720 --> 00:49:13.520
Älä!

00:49:25.120 --> 00:49:27.520
Taisit pelästyä.

00:49:29.120 --> 00:49:32.920
Sekunnin ajan pelkäsit oikeasti,
eikö totta?

00:49:33.320 --> 00:49:35.920
Aitoa kuolemanpelkoa.

00:49:36.520 --> 00:49:41.520
Ajattelit, että Alma on tullut
hulluksi. Millainen ihminen olet?

00:49:42.320 --> 00:49:47.520
Vai ajattelitko: Painan mieleeni nuo
kasvot. Tuon äänensävyn, ilmaisun.

00:49:47.720 --> 00:49:51.520
Tätä rökitystä et hevin unohda.

00:50:12.120 --> 00:50:14.520
Sinä vain naurat.

00:50:15.520 --> 00:50:20.520
Minulle se ei ole niin helppoa.
Eikä hauskaa.

00:50:21.120 --> 00:50:24.320
Mutta sinulla on aina naurusi.

00:51:45.320 --> 00:51:47.920
Pitääkö sen olla näin?

00:51:49.920 --> 00:51:52.720
Onko niin tärkeää, ettei valehtele?

00:51:52.920 --> 00:51:57.120
Että puhuu totta,
vilpittömällä äänensävyllä?

00:51:57.520 --> 00:52:03.920
Voiko edes elää puhumatta pötyä?
Valehtelematta, ilman verukkeita?

00:52:05.720 --> 00:52:11.120
Eikö voisi antaa itselleen luvan
veltto ja vetelä, valheellinen?

00:52:12.720 --> 00:52:18.320
Ihminen voi olla parempi, jos antaa
itsensä olla sellainen kuin on.

00:52:20.720 --> 00:52:26.720
Sinä et ymmärrä. Et ymmärrä,
mitä sanon. Olet saavuttamaton.

00:52:27.320 --> 00:52:31.520
Tohtori sanoi, että olet henkisesti
terve. Ehkä olet muita hullumpi.

00:52:31.720 --> 00:52:35.520
Näyttelet tervettä. Teet sen
niin hyvin, että kaikki uskovat.

00:52:35.720 --> 00:52:39.120
Kaikki paitsi minä.
Tiedän, kuinka mätä olet.

00:52:45.320 --> 00:52:47.320
Käytökseni on kamalaa.

00:52:48.320 --> 00:52:54.120
Elisabeth! Anna anteeksi!
Käyttäydyn kuin idiootti.

00:52:54.320 --> 00:52:57.520
En tiedä, mikä minuun meni.
Minunhan pitäisi auttaa sinua.

00:52:57.720 --> 00:53:02.120
Sitten luin sen kamalan kirjeen.
Petyin valtavasti.

00:53:02.720 --> 00:53:05.720
Sinä itse pyysit,
että kertoisin itsestäni.

00:53:05.920 --> 00:53:09.120
Se oli mukavaa.
Näytit kiltiltä ja ymmärtäväiseltä.

00:53:09.320 --> 00:53:12.320
Olin juonut.
Tuntui hyvältä kertoa kaikki.

00:53:13.720 --> 00:53:19.320
Olin imarreltu, kun kuuluisa
näyttelijätär jaksoi kuunnella.

00:53:19.720 --> 00:53:23.520
Taisin ajatella, että olisi mukavaa,
jos siitä olisi iloa sinulle.

00:53:23.720 --> 00:53:28.120
Mutta sehän oli kamalaa.
Täyttä ekshibitionismia.

00:53:28.320 --> 00:53:31.320
Elisabeth, haluan
että annat minulle anteeksi.

00:53:31.520 --> 00:53:34.520
Pidän sinusta niin paljon.
Olet tärkeä minulle.

00:53:34.720 --> 00:53:38.720
Olen oppinut sinulta paljon.
En halua erota vihoissa.

00:54:00.520 --> 00:54:04.520
Et halua antaa anteeksi,
olet niin kopea!

00:54:04.720 --> 00:54:07.520
Et halua alentua,
sinusta se ei ole tarpeen!

00:54:07.720 --> 00:54:11.120
Minä en... En...

00:58:07.120 --> 00:58:11.320
{Y:i}Ei puhu, ei kuuntele,
ei ymmärrä...

00:58:14.720 --> 00:58:16.920
{Y:i}Elisabeth!

00:58:17.320 --> 00:58:21.320
{Y:i}Mitä keinoa...
kyetäkseen ymmärtämään?

00:58:24.120 --> 00:58:26.120
{Y:i}Käytännöllisesti katsoen...

00:59:02.520 --> 00:59:05.920
Kun nukut, kasvosi ovat veltot.

00:59:07.320 --> 00:59:11.120
Suusi on turvonnut ja ruma.

00:59:13.320 --> 00:59:16.320
Otsassasi on ilkeä ryppy.

00:59:23.920 --> 00:59:26.320
Tuoksut unelta ja itkulta.

00:59:30.320 --> 00:59:33.120
Näen pulssin kaulallasi.

00:59:34.120 --> 00:59:38.720
{Y:i}Siinä on arpi, jonka peität yleensä meikillä.
- Elisabeth!

00:59:40.120 --> 00:59:42.120
{Y:i}Elisabeth!

00:59:42.520 --> 00:59:48.120
Hän huutaa taas. Otan selvää,
mitä hän haluaa meistä.

00:59:49.720 --> 00:59:52.520
Hän on tunkeutunut
yksinäisyyteemme.

01:00:14.720 --> 01:00:16.920
Elisabeth.

01:00:17.120 --> 01:00:21.320
Elisabeth.
Anteeksi, jos säikäytin sinut.

01:00:21.920 --> 01:00:26.520
En minä ole Elisabeth.
- Ei minulla ole mitään vaateita.

01:00:26.920 --> 01:00:30.320
En ole halunnut häiritä sinua,
ymmärrän kyllä.

01:00:31.120 --> 01:00:33.320
Tohtori on selittänyt kaiken.

01:00:35.120 --> 01:00:39.920
Vaikeinta on selittää
pienelle pojallesi. Teen parhaani.

01:00:42.320 --> 01:00:46.320
Syvemmällä on jotakin,
jota on vaikea havaita.

01:00:47.520 --> 01:00:51.120
Ihminen rakastaa toista
tai pikemminkin sanoo rakastavansa.

01:00:51.320 --> 01:00:54.920
Se on ymmärrettävää,
sanat ovat kouriintuntuvia.

01:00:56.720 --> 01:01:02.520
Herra Vogler, en ole vaimonne.
- Ihminen rakastuu.

01:01:02.920 --> 01:01:06.920
Rakentaa pienen yhteisön.
Se tuo turvallisuutta.

01:01:07.520 --> 01:01:09.920
Sen avulla kestää elää.

01:01:12.920 --> 01:01:15.720
Miten kertoisin ajatukseni
harhailematta?

01:01:15.920 --> 01:01:19.120
Pitkästyttämättä sinua?

01:01:26.720 --> 01:01:30.520
Rakastan sinua
yhtä paljon kuin ennenkin.

01:01:36.920 --> 01:01:39.320
Älä pelkää, rakkaani'

01:01:40.120 --> 01:01:43.320
Onhan meillä toisemme.
Luotamme toisiimme.

01:01:43.520 --> 01:01:46.320
Tiedämme toistemme ajatukset,
rakastamme toisiamme.

01:01:46.520 --> 01:01:51.920
Eikö totta? - Kyllä, ja tärkeintä
on ponnistelu, eivät tulokset.

01:01:55.920 --> 01:02:00.120
Se, että näemme toisemme lapsina.
Avuttomina yksinäisinä lapsina.

01:02:00.720 --> 01:02:06.120
Kerro pienelle pojallesi,
että äiti tulee pian takaisin.

01:02:06.320 --> 01:02:10.120
Äiti on ollut sairas,
mutta hän ikävöi pientä poikaansa.

01:02:10.320 --> 01:02:12.720
Muista ostaa hänelle jokin lelu.

01:02:12.920 --> 01:02:15.520
Se on lahja äidiltä,
älä unohda sitä.

01:02:15.720 --> 01:02:18.520
Tunnen valtavaa hellyyttä
sinua kohtaan.

01:02:21.120 --> 01:02:26.920
Se on melkein sietämätöntä.
En tiedä, mitä tekisin sen kanssa.

01:02:29.520 --> 01:02:31.720
Minä elän hellyydestäsi.

01:02:33.520 --> 01:02:38.520
Onko sinun hyvä olla kanssani?
Tuntuuko sinusta hyvältä?

01:02:40.120 --> 01:02:45.720
Olet ihana rakastaja, tiedät sen.
- Pieni rakkaani.

01:02:47.720 --> 01:02:53.320
Anna minulle unilääkettä,
heitä minut pois. En voi jatkaa!

01:02:53.520 --> 01:02:57.920
Rakkaani... - Anna minun olla,
koko juttu on vitsi!

01:02:58.520 --> 01:03:03.120
Olen kylmä ja mätä
ja välinpitämätön.

01:03:03.720 --> 01:03:06.720
Kaikki on pelkkää valhetta
ja vääryyttä.

01:03:13.720 --> 01:03:16.920
Elisabeth, mitä sinulla on siinä?

01:03:17.920 --> 01:03:20.920
Mitä piilottelet kätesi alla? Näytä.

01:03:25.120 --> 01:03:29.120
Pienen poikasi kuva.
Se, jonka revit palasiksi.

01:03:29.320 --> 01:03:31.320
Meidän pitää puhua tästä.

01:03:39.120 --> 01:03:41.320
Kerro, Elisabeth.

01:03:42.320 --> 01:03:44.520
No, minä kerron.

01:03:45.520 --> 01:03:48.920
Se oli eräänä iltana juhlissa,
eikö totta?

01:03:49.120 --> 01:03:54.920
Oli myöhäistä ja meluisaa.
Aamutunneilla joku seurueesta sanoi:

01:03:56.120 --> 01:04:00.720
"Elisabeth, sinulla on melkein
kaikkea naisena ja taiteilijana."

01:04:00.920 --> 01:04:04.120
"Mutta sinulta puuttuu äidillisyys."

01:04:04.720 --> 01:04:08.320
Nauroit, sillä se kuulosti
sinusta naurettavalta.

01:04:08.520 --> 01:04:12.120
Mutta jonkin ajan kuluttua
huomasit ajattelevasi niitä sanoja.

01:04:13.720 --> 01:04:19.520
Huolestuit yhä enemmän. Annoit
miehesi tehdä sinut raskaaksi.

01:04:19.720 --> 01:04:21.520
Halusit äidiksi.

01:04:22.920 --> 01:04:26.920
Kun huomasit olevasi raskaana,
pelästyit.

01:04:27.120 --> 01:04:31.920
Pelkäsit vastuuta, sitoutumista,
joutuvasi pois teatterista.

01:04:32.320 --> 01:04:36.720
Pelkäsit kipua, kuolemaa,
paisuvaa vartaloa.

01:04:38.720 --> 01:04:45.320
Mutta esitit koko ajan onnellisen
nuoren odottavan äidin roolia.

01:04:45.720 --> 01:04:51.120
Kaikki sanoivat: "Kylläpä hän on
kaunis, kauniimpi kuin koskaan."

01:04:53.120 --> 01:04:56.920
Yritit moneen otteeseen
saada sikiön pois.

01:04:57.720 --> 01:05:02.320
Se epäonnistui. Kun ymmärsit,
ettet voi asialle mitään -

01:05:02.520 --> 01:05:07.120
aloit vihata lasta ja toivoit,
että se syntyisi kuolleena.

01:05:10.520 --> 01:05:12.920
Toivoit, että lapsi olisi kuollut.

01:05:15.720 --> 01:05:18.320
Toivoit kuollutta lasta.

01:05:22.920 --> 01:05:28.320
Synnytys oli pitkä ja vaikea.
Kärsit useita päiviä.

01:05:29.120 --> 01:05:31.720
Lopulta lapsi vedettiin
pihdeillä ulos.

01:05:31.920 --> 01:05:35.520
Katsoit inisevää lasta kauhulla
ja kuiskasit:

01:05:36.120 --> 01:05:38.720
"Etkö voisi kuolla pian?"

01:05:40.920 --> 01:05:46.920
Mutta poika jäi henkiin.
Hän huusi yötä päivää.

01:05:49.920 --> 01:05:52.320
Sinä vihasit häntä.

01:05:52.720 --> 01:05:57.320
Pelkäsit ja kärsit
huonosta omastatunnosta.

01:05:58.120 --> 01:06:02.120
Lopulta sukulaiset ja hoitaja
ottivat pojan hoitoonsa.

01:06:02.320 --> 01:06:06.520
Saatoit nousta sairasvuoteeltasi
ja palata teatteriin.

01:06:08.920 --> 01:06:11.920
Mutta kärsimys ei loppunut.

01:06:12.520 --> 01:06:17.320
Pieni poika tunsi käsittämätöntä
rakkautta äitiään kohtaan.

01:06:17.720 --> 01:06:20.920
Välttelet epätoivoisesti.

01:06:22.120 --> 01:06:26.720
Tunnet, ettet voi vastata siihen.
Yrität ja yrität.

01:06:28.520 --> 01:06:32.120
Mutta kohtaamisenne
ovat julmia ja kömpelöitä.

01:06:32.320 --> 01:06:36.320
Sinä et osaa,
olet kylmä ja välinpitämätön.

01:06:37.120 --> 01:06:42.320
Hän katsoo sinua, hän rakastaa
sinua ja on niin pehmeä.

01:06:42.520 --> 01:06:45.520
Haluat lyödä häntä,
koska hän ei jätä sinua rauhaan.

01:06:46.520 --> 01:06:50.120
Hän on vastenmielinen paksuine
suineen, rumine vartaloineen -

01:06:50.320 --> 01:06:52.920
ja kosteine vetoavine silmineen.

01:06:53.120 --> 01:06:55.920
Hän on vastenmielinen
ja sinua pelottaa.

01:06:57.120 --> 01:07:02.320
Mikä se on?
Mitä piilottelet kätesi alla? Näytä.

01:07:07.520 --> 01:07:11.320
Pienen poikasi kuva.
Se, jonka revit palasiksi.

01:07:11.520 --> 01:07:13.920
Meidän pitää puhua tästä.

01:07:21.720 --> 01:07:23.920
Kerro, Elisabeth.

01:07:26.720 --> 01:07:28.920
No, minä kerron.

01:07:31.120 --> 01:07:34.520
Se oli eräänä iltana juhlissa,
eikö totta?

01:07:34.720 --> 01:07:41.320
Oli myöhäistä ja meluisaa.
Aamutunneilla joku seurueesta sanoi:

01:07:42.320 --> 01:07:46.120
"Elisabeth, sinulla on melkein
kaikkea naisena ja taiteilijana."

01:07:47.320 --> 01:07:49.920
"Mutta sinulta puuttuu äidillisyys."

01:07:50.920 --> 01:07:54.320
Nauroit, sillä se kuulosti
sinusta naurettavalta.

01:07:55.520 --> 01:07:59.320
Mutta jonkin ajan kuluttua
huomasit ajattelevasi niitä sanoja.

01:07:59.920 --> 01:08:04.920
Huolestuit yhä enemmän. Annoit
miehesi tehdä sinut raskaaksi.

01:08:07.120 --> 01:08:09.120
Halusit äidiksi.

01:08:11.520 --> 01:08:15.520
Kun huomasit olevasi raskaana,
pelästyit.

01:08:15.920 --> 01:08:20.920
Pelkäsit vastuuta, sitoutumista,
joutuvasi pois teatterista.

01:08:22.319 --> 01:08:26.720
Pelkäsit kipua, kuolemaa,
paisuvaa vartaloa.

01:08:30.120 --> 01:08:35.120
Mutta esitit koko ajan onnellisen
nuoren odottavan äidin roolia.

01:08:36.920 --> 01:08:41.120
Kaikki sanoivat: "Kylläpä hän on
kaunis, kauniimpi kuin koskaan."

01:08:42.720 --> 01:08:46.120
Yritit moneen otteeseen
saada sikiön pois.

01:08:46.920 --> 01:08:52.520
Se epäonnistui. Kun ymmärsit,
ettet voi asialle mitään -

01:08:54.120 --> 01:09:00.920
aloit vihata lasta ja toivoit,
että se syntyisi kuolleena.

01:09:04.319 --> 01:09:07.120
Toivoit, että lapsi olisi kuollut.

01:09:11.120 --> 01:09:13.920
Toivoit kuollutta lasta.

01:09:17.920 --> 01:09:22.520
Synnytys oli pitkä ja vaikea.
Kärsit useita päiviä.

01:09:24.720 --> 01:09:27.520
Lopulta lapsi vedettiin ulos
pihdeillä.

01:09:28.319 --> 01:09:31.520
Katsoit inisevää lasta kauhulla
ja kuiskasit:

01:09:32.319 --> 01:09:35.319
"Etkö voisi kuolla pian?"

01:09:36.720 --> 01:09:40.720
Poika huusi yötä päivää.
Sinä vihasit häntä.

01:09:41.920 --> 01:09:45.720
Pelkäsit ja kärsit
huonosta omastatunnosta.

01:09:47.520 --> 01:09:51.120
Lopulta sukulaiset ja hoitaja
ottivat pojan hoitoonsa.

01:09:51.920 --> 01:09:55.720
Saatoit nousta sairasvuoteeltasi
ja palata teatteriin.

01:09:57.320 --> 01:10:00.320
Mutta kärsimys ei loppunut.

01:10:01.720 --> 01:10:06.120
Pieni poika tunsi käsittämätöntä
rakkautta äitiään kohtaan.

01:10:07.120 --> 01:10:09.720
Välttelet epätoivoisesti.

01:10:10.320 --> 01:10:14.520
Tunnet, ettet voi vastata siihen.
Yrität ja yrität.

01:10:16.320 --> 01:10:19.720
Mutta kohtaamisenne
ovat julmia ja kömpelöitä.

01:10:20.320 --> 01:10:24.320
Sinä et osaa,
olet kylmä ja välinpitämätön.

01:10:25.520 --> 01:10:29.920
Hän katsoo sinua, hän rakastaa
sinua ja on niin pehmeä.

01:10:30.720 --> 01:10:33.920
Haluat lyödä häntä,
koska hän ei jätä sinua rauhaan.

01:10:35.120 --> 01:10:38.520
Hän on vastenmielinen paksuine
suineen, rumine vartaloineen -

01:10:39.120 --> 01:10:41.120
ja kosteine vetoavine silmineen.

01:10:41.520 --> 01:10:44.520
Hän on vastenmielinen
ja sinua pelottaa.

01:10:51.720 --> 01:10:56.120
Ei! Minä en ole
samanlainen kuin sinä.

01:10:56.920 --> 01:10:59.120
En tunne samalla tavalla.

01:10:59.720 --> 01:11:02.920
Olen sisar Alma,
olen täällä auttamassa sinua.

01:11:03.320 --> 01:11:07.320
Minä en ole Elisabeth Vogler.
Sinä olet Elisabeth Vogler.

01:11:07.920 --> 01:11:10.120
Minä haluan mielelläni...

01:11:10.920 --> 01:11:12.520
Minä rakastan...

01:11:15.120 --> 01:11:17.520
Minulla ei ole...

01:11:49.720 --> 01:11:52.520
Olen oppinut melko paljon.

01:12:05.720 --> 01:12:08.920
Saa nähdä,
miten pitkään selviän.

01:12:12.920 --> 01:12:17.120
Minusta ei koskaan tule samanlaista
kuin sinusta. Muutun koko ajan.

01:12:17.320 --> 01:12:20.520
Voit tehdä minulle mitä haluat.
Et saa minua kiinni.

01:12:53.320 --> 01:12:59.320
Älä välttele mitään.
Puhdista valo. Toisenlainen.

01:13:00.120 --> 01:13:02.320
Ei nyt, ei ei.

01:13:03.920 --> 01:13:07.520
Varoitus, ilman aikoja.
Odottamaton.

01:13:07.720 --> 01:13:11.920
Sen piti tapahtua,
se ei ollut epäonnistuminen.

01:13:12.120 --> 01:13:15.920
Siinä sinä seisot,
vaikka minun pitäisi.

01:13:16.120 --> 01:13:20.120
Ei sisäisesti...
Jotkut neuvovat toisia.

01:13:20.320 --> 01:13:23.320
Ehkä epätoivoisesti...

01:13:27.520 --> 01:13:30.520
Mutta missä on lähin?

01:13:31.720 --> 01:13:35.320
Mikä sen nimi on?
Ei, ei, ei...

01:13:35.920 --> 01:13:38.720
Meitä, me, minua, minä...

01:13:39.120 --> 01:13:43.720
Sanoja monta niin rumaa.
Käsittämätön tuska...

01:15:12.920 --> 01:15:17.920
Yritä nyt kuunnella minua.
Toista perässäni mitä sanon.

01:15:21.920 --> 01:15:24.120
Ei mitään.

01:15:26.920 --> 01:15:31.320
Ei mitään, ei mitään.

01:15:38.120 --> 01:15:40.320
Ei mitään.

01:15:41.120 --> 01:15:45.920
Näin on hyvä.
Näin sen pitää olla.