1
00:00:00,040 --> 00:00:00,040
25.000

2
00:05:35,320 --> 00:05:39,520
NAISEN NAAMIO - PERSONA
INGMAR BERGMANIN ELOKUVA

3
00:06:30,320 --> 00:06:35,120
Tohtori kysyi minua. - Onko sisar
Alma jo tavannut rouva Voglerin?

4
00:06:35,320 --> 00:06:38,120
En vielä.
- Kerron rouvan tilanteesta -

5
00:06:38,320 --> 00:06:41,920
ja siitä, miksi teidät
valittiin hänen hoitajakseen.

6
00:06:42,120 --> 00:06:47,520
Rouva Vogler on näyttelijätär.
Elektran viimeisessä esityksessä -

7
00:06:47,720 --> 00:06:52,520
hän vaikeni ja katsoi
hämmästyneenä ympärilleen.

8
00:06:53,720 --> 00:06:56,320
Hän oli vaiti kokonaisen minuutin.

9
00:07:08,120 --> 00:07:10,920
Esityksen jälkeen
hän pyysi anteeksi sanoen -

10
00:07:11,120 --> 00:07:13,120
että oli täyttynyt naurulla.

11
00:07:13,320 --> 00:07:15,920
Seuraavana päivänä
teatterilta kysyttiin -

12
00:07:16,120 --> 00:07:18,320
oliko rouva unohtanut
harjoitukset.

13
00:07:18,520 --> 00:07:21,520
Taloudenhoitaja löysi rouvan
sängystä makaamasta.

14
00:07:21,720 --> 00:07:26,120
Hän oli hereillä, mutta ei vastannut
kysymyksiin eikä liikkunut.

15
00:07:26,320 --> 00:07:31,120
Tila on kestänyt kolme kuukautta.
Hänelle on tehty kaikki tutkimukset.

16
00:07:31,320 --> 00:07:37,120
Tulos on selvä: hän on täysin terve
sekä henkisesti että fyysisesti.

17
00:07:37,320 --> 00:07:43,520
Kyseessä ei ole hysteerinen reaktio.
Onko sisar Almalla kysyttävää?

18
00:07:43,920 --> 00:07:47,720
Eikö? Siinä tapauksessa voitte
mennä rouva Voglerin luokse.

19
00:07:55,320 --> 00:07:57,920
Päivää, rouva Vogler.

20
00:07:58,720 --> 00:08:03,920
Minä olen sisar Alma.
Minut on palkattu hoitamaan teitä.

21
00:08:06,320 --> 00:08:11,520
Voisin kertoa hieman itsestäni.
Olen 25-vuotias, kihloissa.

22
00:08:11,720 --> 00:08:15,320
Valmistuin hoitajaksi
kaksi vuotta sitten.

23
00:08:15,920 --> 00:08:18,520
Vanhemmillani on maatila.

24
00:08:19,120 --> 00:08:22,520
Äitinikin oli sairaanhoitaja
ennen kuin meni naimisiin.

25
00:08:23,520 --> 00:08:25,720
Haen päivällistarjottimen.

26
00:08:26,320 --> 00:08:29,920
Paistettua maksaa ja
hedelmäsalaattia. Se näytti hyvältä.

27
00:08:30,720 --> 00:08:34,520
Ettekö halua ylemmäs?
Onko näin hyvä?

28
00:08:40,720 --> 00:08:44,520
Sisar Alma,
mikä on ensivaikutelmanne?

29
00:08:44,920 --> 00:08:47,120
En osaa sanoa.

30
00:08:47,720 --> 00:08:53,320
Hänen kasvonsa näyttävät pehmeiltä,
jopa lapsellisilta. Mutta silmät...

31
00:08:54,120 --> 00:08:58,920
Hänellä on ankara katse.
Muuta en osaa sanoa. Ei pitäisi...

32
00:08:59,120 --> 00:09:04,120
Mitä aioitte sanoa?
- Aioin kieltäytyä tehtävästä.

33
00:09:04,320 --> 00:09:08,120
Pelästyittekö jotakin?
- En varsinaisesti.

34
00:09:08,720 --> 00:09:12,520
Rouva tarvitsisi ehkä vanhemman
ja kokeneemman hoitajan.

35
00:09:12,720 --> 00:09:14,720
Tarkoitan elämänkokemusta.

36
00:09:14,920 --> 00:09:17,520
Minä en ehkä selviä.
- Miten?

37
00:09:17,720 --> 00:09:20,520
Henkisesti.
- Henkisesti?

38
00:09:20,720 --> 00:09:24,920
Jos rouvan mykkyys ja liikku-
mattomuus on tietoinen päätös -

39
00:09:25,120 --> 00:09:28,120
ja onhan se,
koska hän on terve.

40
00:09:28,520 --> 00:09:34,120
Päätös viestii suuresta henkisestä
voimasta. Ehkä minä en riitä.

41
00:09:35,720 --> 00:09:39,520
Ehkä rouva
haluaisi katsella hämärän tuloa.

42
00:09:43,120 --> 00:09:46,520
Laitanko radion päälle?
Siellä menee kuunnelma.

43
00:09:49,520 --> 00:09:51,720
{Y:i}Suo anteeksi, rakkaani.

44
00:09:52,320 --> 00:09:54,920
{Y:i}Anna minulle anteeksi.

45
00:09:55,320 --> 00:09:59,920
{Y:i}Kaipaan vain anteeksiantoasi.

46
00:10:00,320 --> 00:10:04,720
Mitä rouva nauraa?
Onko näyttelijätär noin huvittava?

47
00:10:04,920 --> 00:10:08,920
{Y:i}Mitä sinä tiedät
armeliaisuudesta? Mitä?

48
00:10:17,320 --> 00:10:20,720
Minä en taida ymmärtää
tuollaisen päälle.

49
00:10:21,120 --> 00:10:25,320
Elokuvat ja teatteri kiinnostavat,
mutta käyn niissä harvoin.

50
00:10:25,520 --> 00:10:28,920
lhailen taiteilijoita
suunnattoman paljon.

51
00:10:29,120 --> 00:10:32,920
Taiteella on
valtava merkitys elämässä -

52
00:10:33,120 --> 00:10:37,320
etenkin ihmisille,
joilla on jollain tavoin vaikeaa.

53
00:10:37,520 --> 00:10:43,120
Minun ei pitäisi puhua tällaisia.
Liikun heikoilla jäillä.

54
00:10:43,520 --> 00:10:45,920
Katsotaan, löydänkö musiikkia.

55
00:10:47,120 --> 00:10:49,120
Onko nyt hyvä?

56
00:10:51,120 --> 00:10:53,920
Hyvää yötä, rouva Vogler,
nukkukaa hyvin.

57
00:12:40,120 --> 00:12:42,120
Hitto...

58
00:12:49,520 --> 00:12:54,720
On se outoa. Sitä voi
pyöriä ympäriinsä miten vain -

59
00:12:55,120 --> 00:12:57,920
tehdä melkein mitä tahansa.

60
00:13:00,120 --> 00:13:03,520
Menen naimisiin Karl-Henrikin
kanssa ja me saamme pari lasta -

61
00:13:03,720 --> 00:13:05,920
jotka minä kasvatan.

62
00:13:06,520 --> 00:13:11,920
Se on ennaltamäärättyä,
siihen ei ole mitään sanomista.

63
00:13:13,920 --> 00:13:16,520
Se on valtavan turvallista.

64
00:13:17,120 --> 00:13:19,920
Minulla on työ, josta pidän.

65
00:13:20,720 --> 00:13:25,520
Sekin on hyvä,
tosin toisella tavalla.

66
00:13:26,920 --> 00:13:29,120
Mutta se on hyvä.

67
00:13:40,720 --> 00:13:44,120
Ihmettelen, mitä vikaa
hänessä oikeastaan on.

68
00:13:46,320 --> 00:13:49,320
Elisabeth Vogler...

69
00:13:50,920 --> 00:13:53,120
Elisabeth...

70
00:15:25,520 --> 00:15:28,520
Haluaako rouva, että avaan kirjeen?

71
00:15:35,120 --> 00:15:37,520
Luenko sen?

72
00:15:42,120 --> 00:15:44,320
Luenko sen teille?

73
00:15:52,720 --> 00:15:57,920
"Rakkahin Elisabeth. Koska en saa
tavata sinua, kirjoitan sinulle."

74
00:15:58,120 --> 00:16:01,920
"Jos et halua lukea kirjettäni,
unohda se."

75
00:16:03,920 --> 00:16:07,720
"Minun on pakko
yrittää ottaa yhteyttä" -

76
00:16:07,920 --> 00:16:11,320
"koska minua vaivaa kysymys:"

77
00:16:11,720 --> 00:16:16,920
"Olenko tehnyt sinulle pahaa?
Loukannut sinua tietämättäni?"

78
00:16:18,120 --> 00:16:22,320
"Onko välillemme kehkeytynyt
jokin kauhea väärinkäsitys?"

79
00:16:28,120 --> 00:16:30,520
Jatkanko lukemista?

80
00:16:38,120 --> 00:16:46,120
"Ymmärtääkseni olimme onnellisia.
Lähempänä toisiamme kuin koskaan."

81
00:16:47,320 --> 00:16:54,520
"Muistatko, kuinka sanoit alkavasi
ymmärtää, mitä avioliitto sisältää?"

82
00:16:54,920 --> 00:16:58,720
"Opetit minulle..."
En saa tästä selvää.

83
00:17:00,120 --> 00:17:02,720
Saan sittenkin.

84
00:17:03,320 --> 00:17:09,720
"Opetit minulle, että olemme
kuin kaksi pelokasta lasta" -

85
00:17:09,920 --> 00:17:15,520
"täynnä hyvää tahtoa
ja hyviä aikomuksia, mutta..."

86
00:17:16,720 --> 00:17:22,920
"...joita ohjaavat voimat,
joita hallitsemme vain osin."

87
00:17:23,319 --> 00:17:26,319
"Muistatko sanoneesi tuon kaiken?"

88
00:17:26,720 --> 00:17:29,520
"Olimme kävelyllä metsässä."

89
00:17:29,720 --> 00:17:32,520
"Pysähdyit
ja tartuit takkini vyöhön."

90
00:17:39,720 --> 00:17:42,320
Mukana on valokuva.

91
00:17:43,320 --> 00:17:46,720
Valokuva pojasta. En tiedä...

92
00:17:47,920 --> 00:17:50,720
Haluaako rouva sen?

93
00:17:51,720 --> 00:17:54,720
Poika on valtavan suloinen.

94
00:18:24,920 --> 00:18:29,520
Elisabeth, minulla on ehdotus.
Sinun ei kannata jäädä sairaalaan.

95
00:18:30,120 --> 00:18:33,720
Siitä on pelkkää vahinkoa.
Et halua kotiin, joten ehdotan -

96
00:18:33,920 --> 00:18:38,520
että muutat sisar Alman kanssa
kesämökilleni meren rannalle.

97
00:18:40,720 --> 00:18:43,120
Kyllä minä ymmärrän.

98
00:18:43,520 --> 00:18:48,320
Epätoivoinen haave vain olla,
ei toimia.

99
00:18:50,520 --> 00:18:54,320
Joka hetki tietoisena, valppaana.

100
00:18:55,720 --> 00:19:00,520
Kuilu sen välillä, mitä olet
muiden nähden ja mitä itsesi nähden.

101
00:19:00,920 --> 00:19:06,520
Huimauksen tunne
ja alituinen nälkä saada paljastua.

102
00:19:07,320 --> 00:19:12,920
Haluat että lävitsesi nähdään, sinut
mitätöidään, ehkä jopa tuhotaan.

103
00:19:14,920 --> 00:19:18,120
Jokainen äänensävy valhe,
jokainen ele huijausta -

104
00:19:18,320 --> 00:19:21,120
jokainen hymy irvistys.

105
00:19:21,320 --> 00:19:26,720
Riistää henki itseltään?
Ei sentään, se on sopimatonta.

106
00:19:27,720 --> 00:19:34,720
Mutta voi ryhtyä liikkumattomaksi.
Vaieta. Silloin ei valehtele.

107
00:19:35,320 --> 00:19:40,320
Voi sulkeutua itseensä.
Ei tarvitse esittää rooleja -

108
00:19:40,520 --> 00:19:45,920
paljastaa kasvojaan tai
epäaitoja eleitä. Niin sitä luulisi.

109
00:19:46,320 --> 00:19:51,920
Mutta todellisuus kiusaa. Piilo-
paikkasi ei ole tarpeeksi tiivis.

110
00:19:52,120 --> 00:19:55,520
Sisään tihkuu merkkejä elämästä.

111
00:19:57,920 --> 00:20:00,520
Ja niihin on pakko reagoida.

112
00:20:01,120 --> 00:20:04,120
Kukaan ei kysy,
ovatko ne aitoja vai eivät.

113
00:20:04,320 --> 00:20:09,520
Oletko aito vai valheellinen.
Se on tärkeää vain teatterissa.

114
00:20:09,920 --> 00:20:12,120
Ja tuskin edes siellä.

115
00:20:13,120 --> 00:20:18,520
Ymmärrän sinua. Ymmärrän,
että vaikenet ja olet liikkumaton.

116
00:20:18,920 --> 00:20:23,120
Että olet tehnyt
tahdottomuudesta taidetta.

117
00:20:23,520 --> 00:20:25,920
Ymmärrän ja ihailen.

118
00:20:27,120 --> 00:20:31,520
Aiot pysyä tässä roolissa,
kunnes se on esitetty loppuun -

119
00:20:31,920 --> 00:20:35,520
eikä ole enää kiinnostava.
Silloin voit jättää sen -

120
00:20:35,720 --> 00:20:40,120
kuten olet jättänyt
kaikki muutkin roolisi.

121
00:20:44,520 --> 00:20:49,520
{Y:i}Kesän lopulla rouva Vogler ja Alma
muuttavat tohtorin kesämökille.

122
00:20:49,720 --> 00:20:54,520
{Y:i}Meren läheisyys sopii
näyttelijättärelle erityisen hyvin.

123
00:20:54,720 --> 00:20:58,720
{Y:i}Hänet lamauttanut apatia
alkaa tehdä tilaa kävelyille -

124
00:20:58,920 --> 00:21:02,920
{Y:i}kalastusretkille, ruoanlaitolle
ja kirjeiden kirjoittamiselle.

125
00:21:03,720 --> 00:21:09,720
{Y:i}Sisar Alma viihtyy eristyksissä
ja hoitaa potilastaan huolella.

126
00:21:50,120 --> 00:21:54,120
Etkö tiedä, että käsien vertaaminen
tietää huonoa onnea?

127
00:22:10,920 --> 00:22:16,920
Elisabeth. Voinko lukea sinulle
otteen kirjastani, vai häiritsenkö?

128
00:22:17,320 --> 00:22:23,520
"Kaikki pelko, jota mukanamme
kannamme, romahtaneet unelmamme."

129
00:22:23,720 --> 00:22:28,520
"Selittämätön julmuus; ahdistus,
kun jäämme ulkopuolisiksi."

130
00:22:28,720 --> 00:22:31,920
"Tuskallinen tieto
maallisistamme oloistamme" -

131
00:22:32,120 --> 00:22:36,720
"on kiteyttänyt toivomme maailman
ulkopuolisesta pelastuksesta."

132
00:22:37,520 --> 00:22:41,720
"Uskomme ja epäilyksemme huudot
pimeyteen ja hiljaisuuteen" -

133
00:22:41,920 --> 00:22:46,120
"ovat ikävä todiste
hylätyksi tulemisestamme" -

134
00:22:46,520 --> 00:22:50,120
"ja pelokkaasti vaietusta
tiedostamme."

135
00:22:50,720 --> 00:22:53,920
Luuletko, että se on totta?

136
00:22:57,120 --> 00:22:59,120
Minä en usko tähän.

137
00:23:00,320 --> 00:23:06,120
Kunpa voisi muuttua... Olen laiska
ja tunnen huonoa omatuntoa.

138
00:23:06,520 --> 00:23:09,720
Karl-Henrik syyttää minua
kunnianhimon puutteesta.

139
00:23:09,920 --> 00:23:13,120
Olen kuulemma kuin unissakävelijä.
Minusta se on epäreilua.

140
00:23:13,320 --> 00:23:18,920
Sain ryhmäni parhaat arvosanat.
Hän taitaa tarkoittaa jotakin muuta.

141
00:23:20,520 --> 00:23:25,120
Arvaa, mitä joskus mietin.

142
00:23:26,320 --> 00:23:30,720
Opiskelusairaalassani oli
koti vanhoille sairaanhoitajille.

143
00:23:30,920 --> 00:23:35,920
He ovat omistautuneet vain työlleen
ja kantaneet aina univormujaan.

144
00:23:36,720 --> 00:23:38,720
Siellä he asuvat pikku huoneissaan.

145
00:23:38,920 --> 00:23:42,520
Ajattele, että omistaisi
koko elämänsä jollekin asialle.

146
00:23:42,720 --> 00:23:48,920
Uskoo johonkin, suorittaa jotakin,
löytää elämälleen tarkoituksen.

147
00:23:49,120 --> 00:23:55,720
Pitää kiinni jostakin,
tapahtui mitä tahansa. Se on oikein.

148
00:23:56,520 --> 00:24:01,920
Olla tärkeä muille ihmisille.
Etkö ole samaa mieltä?

149
00:24:05,320 --> 00:24:09,520
Kuulostaahan se lapselliselta.
Mutta minä uskon siihen.

150
00:24:10,320 --> 00:24:12,920
Kylläpä sataa.

151
00:24:13,920 --> 00:24:19,120
Niin, hän oli naimisissa.
Suhteemme kesti viisi vuotta.

152
00:24:19,520 --> 00:24:21,920
Sitten hän kyllästyi.

153
00:24:22,320 --> 00:24:25,920
Olin hurjan rakastunut.
Hänkin oli aluksi.

154
00:24:26,120 --> 00:24:33,120
Muistan sen jatkuvana tuskana.
Kärsimystä ja lyhyitä hetkiä...

155
00:24:35,320 --> 00:24:40,520
Muistin sen, koska opetit minut
tupakoimaan. Hän poltti valtavasti.

156
00:24:40,920 --> 00:24:45,720
Näin jälkikäteen se tuntuu
banaalilta. Kuin novellilta.

157
00:24:47,320 --> 00:24:51,320
Jollain oudolla tavalla se ei
koskaan tuntunut todelliselta.

158
00:24:51,520 --> 00:24:56,720
Miten sen sanoisi... Minä en
ainakaan ollut todellinen hänelle.

159
00:24:58,120 --> 00:25:01,520
Kärsimykseni oli todellista.

160
00:25:02,720 --> 00:25:07,720
Mutta jotenkin se kuului asiaan,
jollakin inhalla tavalla.

161
00:25:07,920 --> 00:25:11,120
Niin sen piti olla.

162
00:25:11,320 --> 00:25:15,720
Jopa siinä,
mitä sanoimme toisillemme.

163
00:25:20,520 --> 00:25:25,120
Minulle on sanottu,
että olen hyvä kuuntelija. Hassua.

164
00:25:25,720 --> 00:25:31,320
Kukaan ei ole kuunnellut minua.
Kuten sinä. Kuuntelet oikeasti.

165
00:25:31,520 --> 00:25:37,320
Olet ensimmäinen, joka kuuntelee
minua. Se on takuulla tylsää.

166
00:25:37,520 --> 00:25:43,320
Voisit lukea hyvää kirjaa.
Puhun ihan valtavasti.

167
00:25:43,520 --> 00:25:46,720
Puhuminen tuntuu hyvältä.
Lämpimältä ja hyvältä.

168
00:25:46,920 --> 00:25:50,320
Oloni on ihan erilainen
kuin koskaan ennen.

169
00:25:51,920 --> 00:25:56,920
Olen aina toivonut siskoa. Minulla
on hurjan monta veljeä. Seitsemän.

170
00:25:57,120 --> 00:26:01,920
Minä synnyin hännänhuippuna.
Olen aina ollut poikien ympäröimä.

171
00:26:02,920 --> 00:26:05,520
Pidän pojista.

172
00:26:05,920 --> 00:26:10,720
Sinullahan on paljon kokemusta,
kun olet näyttelijätär.

173
00:26:11,120 --> 00:26:13,520
Pidän Karl-Henrikistä kovasti -

174
00:26:13,720 --> 00:26:18,320
mutta ihminen rakastaa vain kerran.
Olen uskollinen hänelle.

175
00:26:18,520 --> 00:26:22,320
Ammattini tarjoaa kyllä
mahdollisuuksia, se on varma.

176
00:26:25,720 --> 00:26:29,120
Vuokrasin Karl-Henrikin kanssa
mökin merenrannalta.

177
00:26:29,320 --> 00:26:32,520
Oli kesäkuu, olimme kahden.

178
00:26:33,920 --> 00:26:38,720
Yhtenä päivänä Karl-Henrik lähti
kaupunkiin ja menin yksin rannalle.

179
00:26:38,920 --> 00:26:41,920
Oli lämmintä ja mukavaa.

180
00:26:43,120 --> 00:26:47,120
Siellä oli toinenkin tyttö.
Hän asui läheisellä saarella -

181
00:26:47,320 --> 00:26:51,120
mutta hän oli melonut meidän
rannallemme, koska se oli etelässä.

182
00:26:53,320 --> 00:26:57,320
Makasimme alastomina rinnakkain
ja otimme aurinkoa.

183
00:26:57,520 --> 00:27:01,720
Nukahdimme, heräsimme
ja rasvasimme itsemme.

184
00:27:02,720 --> 00:27:06,920
Meillä oli päässämme hatut,
sellaiset halvat olkihatut.

185
00:27:07,520 --> 00:27:11,120
Minun hattuni ympärillä
oli sininen nauha.

186
00:27:12,720 --> 00:27:18,920
Makasin ja katselin hattuni alta
maisemaa, merta ja aurinkoa.

187
00:27:20,120 --> 00:27:22,920
Se oli jotenkin hassua.

188
00:27:27,520 --> 00:27:33,320
Yhtäkkiä näin kaksi hahmoa hyppi-
mässä kallioilla yläpuolellamme.

189
00:27:33,520 --> 00:27:37,120
He menivät piiloon
ja tirkistelivät meitä.

190
00:27:37,320 --> 00:27:42,520
"Kaksi poikaa katselee meitä",
sanoin sille tytölle, Katarinalle.

191
00:27:43,120 --> 00:27:47,320
"lhan vapaasti", hän sanoi
ja kääntyi selälleen.

192
00:27:48,520 --> 00:27:53,720
Se oli kummallinen tunne. Halusin
nousta ja pukeutua kylpytakkiin -

193
00:27:53,920 --> 00:27:58,320
mutta makasin vain vatsallani
takamus pystyssä.

194
00:27:58,920 --> 00:28:02,720
En hävennyt yhtään,
olin ihan rento.

195
00:28:04,720 --> 00:28:10,320
Ja Katarina oli vieressäni
rintoineen ja paksuine reisineen.

196
00:28:10,920 --> 00:28:14,920
Hän vain makasi siinä
ja hihitteli itsekseen.

197
00:28:17,520 --> 00:28:22,920
Näin poikien tulleen lähemmäs.
He seisoivat ja katsoivat meitä.

198
00:28:23,520 --> 00:28:26,520
Näin, että he olivat
hurjan nuoria.

199
00:28:27,320 --> 00:28:30,920
Toinen heistä, se rohkeampi -

200
00:28:31,920 --> 00:28:36,720
tuli luoksemme ja asettui
Katarinan viereen.

201
00:28:36,920 --> 00:28:41,920
Hän oli muka kiinnostunut jalastaan
ja kaiveli varvasvälejään.

202
00:28:42,520 --> 00:28:45,520
Minut valtasi kummallinen tunne.

203
00:28:47,720 --> 00:28:53,320
Yhtäkkiä Katarina sanoi:
"Tule hetkeksi tänne."

204
00:28:54,920 --> 00:28:59,520
Hän otti poikaa kädestä ja auttoi
tätä riisumaan farkut ja paidan.

205
00:28:59,720 --> 00:29:04,920
Yhtäkkiä poika oli hänen päällään.
Katarina piteli häntä takamuksesta.

206
00:29:07,120 --> 00:29:11,120
Toinen poika vain istui kalliolla
ja katseli.

207
00:29:11,320 --> 00:29:15,720
Kuulin miten Katarina kuiskasi
pojan korvaan ja nauroi.

208
00:29:16,320 --> 00:29:21,920
Pojan kasvot olivat ihan vieressäni.
Ne olivat punaiset ja turvonneet.

209
00:29:25,320 --> 00:29:30,120
Yhtäkkiä käännyin ympäri ja sanoin:
"Etkö tulisi minunkin luokseni?"

210
00:29:30,720 --> 00:29:33,720
Ja Katarina sanoi:
"Mene hänen luokseen."

211
00:29:33,920 --> 00:29:38,320
Poika irtautui Katarinasta
ja kaatui minun päälleni.

212
00:29:38,920 --> 00:29:42,920
Hän otti kiinni rinnasta.
Ai että se sattui.

213
00:29:44,920 --> 00:29:48,120
Olin ihan valmis
ja tulin melkein heti.

214
00:29:49,920 --> 00:29:53,720
Olin juuri sanomassa,
että hänen on oltava varovainen.

215
00:29:54,720 --> 00:30:02,320
Silloin hän tuli. Ensimmäistä kertaa
tunsin siementen syöksyvän sisääni.

216
00:30:04,120 --> 00:30:08,720
Hän piti minua olkapäistä ja kaartui
taaksepäin. Tulin monta kertaa.

217
00:30:12,720 --> 00:30:17,320
Katarina makasi ja katseli
ja piti pojasta takaapäin kiinni.

218
00:30:19,720 --> 00:30:22,720
Kun poika oli valmis,
Katarina otti hänet syliinsä -

219
00:30:22,920 --> 00:30:26,120
ja käytti pojan kättä.

220
00:30:26,320 --> 00:30:29,520
Kun häneltä tuli,
hän huusi kimeästi.

221
00:30:35,720 --> 00:30:41,520
Aloimme nauraa kaikki kolme.
Huusimme toiselle pojalle.

222
00:30:41,920 --> 00:30:44,120
Hän oli Peter.

223
00:30:48,320 --> 00:30:52,120
Hän tuli hämillään luoksemme
ja näytti palelevan helteessä.

224
00:30:55,320 --> 00:30:59,520
Katarina napitti hänen housunsa auki
ja alkoi leikitellä.

225
00:30:59,720 --> 00:31:03,320
Kun pojalta tuli,
Katarina otti hänet suuhunsa.

226
00:31:04,520 --> 00:31:08,720
Poika kumartui ja alkoi suudella
hänen selkäänsä. Katarina kääntyi -

227
00:31:08,920 --> 00:31:12,520
ja antoi rintansa pojan suuhun.

228
00:31:12,720 --> 00:31:15,920
Toinen poika kiihottui niin,
että mekin aloitimme uudelleen.

229
00:31:17,520 --> 00:31:20,920
Se oli yhtä ihanaa
kuin edellisellä kerralla.

230
00:31:21,520 --> 00:31:24,720
Sen jälkeen me uimme
ja erosimme.

231
00:31:24,920 --> 00:31:28,920
Kun tulin mökille, Karl-Henrik
oli palannut kaupungista.

232
00:31:31,120 --> 00:31:35,520
Söimme päivällistä ja joimme
hänen tuomaansa punaviiniä.

233
00:31:36,920 --> 00:31:43,120
Sitten makasimme yhdessä. Se ei
ole koskaan tuntunut niin hyvältä.

234
00:31:44,120 --> 00:31:45,920
Voitko kuvitella?

235
00:31:46,120 --> 00:31:48,920
Tulin tietenkin raskaaksi.

236
00:31:49,120 --> 00:31:52,720
Karl-Henrik, joka opiskelee lääkä-
riksi, vei minut ystävänsä luokse -

237
00:31:52,920 --> 00:31:55,320
joka teki minulle abortin.

238
00:31:55,520 --> 00:31:59,320
Olimme tyytyväisiä.
Emme halunneet lasta.

239
00:32:00,120 --> 00:32:03,120
Emme ainakaan juuri silloin.

240
00:32:08,720 --> 00:32:13,920
Ei voi olla totta.
Tämä ei liity mihinkään.

241
00:32:14,920 --> 00:32:19,920
Huono omatunto pikkujutuista.
Voitko kuvitella?

242
00:32:20,320 --> 00:32:25,320
Miten kaikkien tavoitteiden käy?
Eihän tämä ole tarpeen.

243
00:32:26,920 --> 00:32:34,520
Eikö voi olla yksi ja sama ihminen?
Samalla kertaa. Siis kaksi ihmistä?

244
00:32:34,720 --> 00:32:37,320
Luoja kuinka hullua.

245
00:32:37,520 --> 00:32:43,320
Ei tämän takia kannata pillittää.
Haen nenäliinan.

246
00:33:04,320 --> 00:33:09,120
On melkein aamu.
Sataa edelleen.

247
00:33:15,920 --> 00:33:20,720
Puhun kuin papupata. Minä olen
puhunut ja sinä olet kuunnellut.

248
00:33:20,920 --> 00:33:27,520
Ei elämäni voi kiinnostaa sinua.
Olisinpa kuin sinä.

249
00:33:29,520 --> 00:33:33,720
Arvaa mitä ajattelin,
kun olin nähnyt elokuvasi.

250
00:33:33,920 --> 00:33:36,920
Kun tulin kotiin,
katsoin peiliin ja ajattelin:

251
00:33:37,120 --> 00:33:39,720
"Mehän olemme samannäköisiä."

252
00:33:40,320 --> 00:33:44,120
Sinä olet tietysti paljon kauniimpi,
mutta olemme silti samannäköisiä.

253
00:33:44,320 --> 00:33:49,120
Voisin muuttua sinuksi,
jos oikein yrittäisin.

254
00:33:49,320 --> 00:33:52,120
Siis sisimmältäni.

255
00:33:52,520 --> 00:33:56,520
Sinä voisit muuttua minuksi,
noin vain.

256
00:33:57,120 --> 00:34:01,720
Sielusi olisi tietysti liian iso.
Se työntyisi ulos.

257
00:34:05,320 --> 00:34:09,719
Mene sänkyyn.
Muuten nukahdat pöydän ääreen.

258
00:34:22,920 --> 00:34:27,920
Ei, nyt pitää mennä sänkyyn.
Muuten nukahdan pöydän ääreen.

259
00:34:28,120 --> 00:34:30,320
Se olisi epämukavaa.

260
00:34:33,520 --> 00:34:35,120
Hyvää yötä.

261
00:37:28,320 --> 00:37:30,320
Kuule, Elisabeth.

262
00:37:32,520 --> 00:37:35,920
Puhuitko minulle eilen illalla?

263
00:38:04,920 --> 00:38:07,120
Kävitkö yöllä luonani?

264
00:38:48,720 --> 00:38:53,120
Vienkö sinunkin kirjeesi?
Maistan vähäsen.

265
00:40:00,920 --> 00:40:03,320
Rakas ystävä,
haluaisin aina elää näin.

266
00:40:03,520 --> 00:40:06,520
Vaieta, elää erilläni,
minimoida tarpeeni -

267
00:40:06,720 --> 00:40:10,720
tuntea, miten runneltu sielu
alkaa vihdoinkin oieta.

268
00:40:15,720 --> 00:40:19,320
Alma huolehtii minusta, hemmottelee
minua liikuttavalla tavalla.

269
00:40:21,120 --> 00:40:24,320
Luulen, että hän viihtyy
ja on kiintynyt minuun -

270
00:40:24,520 --> 00:40:28,520
jopa hieman rakastunut
tiedostamattomalla tavalla.

271
00:40:28,720 --> 00:40:31,520
On hauskaa tarkkailla häntä.

272
00:40:40,520 --> 00:40:42,920
Joskus hän itkee
menneitä syntejään -

273
00:40:43,120 --> 00:40:46,920
orgioita tuntemattoman pojan kanssa,
niitä seurannutta aborttia.

274
00:40:47,120 --> 00:40:48,920
Hän myös valittaa -

275
00:40:49,120 --> 00:40:52,320
etteivät hänen kuvitelmansa
elämästä vastaa hänen tekojaan.

276
00:46:23,120 --> 00:46:25,520
Luet näytelmää.

277
00:46:25,720 --> 00:46:29,120
Se on terveyden merkki.
Raportoin siitä tohtorille.

278
00:46:31,920 --> 00:46:36,120
Emmekö voisi pian lähteä täältä?
Alan kaivata kaupunkiin.

279
00:46:36,720 --> 00:46:39,320
Etkö sinä kaipaa?

280
00:46:53,320 --> 00:46:56,320
Haluaisitko tehdä minut iloiseksi?

281
00:46:57,120 --> 00:47:00,920
Tiedän että se on uhraus,
mutta tarvitsen apuasi.

282
00:47:01,120 --> 00:47:05,320
Ei se ole mitään vaarallista.
Haluaisin, että puhut kanssani.

283
00:47:05,920 --> 00:47:09,120
Ei mitään ihmeellistä.
Voimme puhua mistä tahansa.

284
00:47:09,320 --> 00:47:11,320
Mitä syömme päivälliseksi -

285
00:47:11,520 --> 00:47:16,520
tai onko vesi kylmää myrskyn jäl-
keen. Niin kylmää, ettemme voi uida.

286
00:47:16,920 --> 00:47:20,120
Puhutaan vain muutama minuutti.
Yksi minuutti.

287
00:47:20,320 --> 00:47:25,120
Voit lukea minulle kirjaasi.
Sano edes pari sanaa.

288
00:47:25,520 --> 00:47:30,320
Yritän olla suuttumatta.
Vaikenet, ja se on sinun asiasi.

289
00:47:30,920 --> 00:47:33,720
Mutta nyt sinun pitää puhua.

290
00:47:36,120 --> 00:47:39,920
Kulta kiltti,
etkö sanoisi yhtä ainutta sanaa?

291
00:47:42,120 --> 00:47:47,320
Tiesin, että kieltäytyisit.
Et voi tietää, miltä minusta tuntuu.

292
00:47:48,920 --> 00:47:53,520
Luulin, että suuret taiteilijat
suhtautuvat muihin myötätunnolla.

293
00:47:54,720 --> 00:48:00,520
Että luovuus kumpuaa myötätunnosta
ja tarpeesta auttaa. Olin typerä.

294
00:48:05,120 --> 00:48:09,920
Sinä käytit minua. En tiedä mihin.
Nyt viskaat minut sivuun.

295
00:48:11,120 --> 00:48:14,520
Tiedän kyllä,
kuinka hölmöltä se kuulostaa:

296
00:48:14,720 --> 00:48:19,320
"Käytit minua hyväksesi ja nyt
viskaat minut sivuun." Se on totta.

297
00:48:19,520 --> 00:48:21,520
Silmälaseja myöten.

298
00:48:29,320 --> 00:48:34,120
Loukkasit minua. Olet nauranut
minulle selkäni takana.

299
00:48:36,320 --> 00:48:40,920
Luin kirjeen, jonka kirjoitit
tohtorille. Kuori ei ollut kiinni.

300
00:48:41,120 --> 00:48:43,920
Luin sen läpikotaisin.

301
00:48:44,720 --> 00:48:46,520
Sait minut puhumaan.

302
00:48:46,720 --> 00:48:49,320
Kerroin asioita,
joita en ole kertonut muille.

303
00:48:49,520 --> 00:48:53,720
Ja sinä kerroit ne eteenpäin.
Melkoista tutkimusta. Senkin...

304
00:48:54,120 --> 00:48:59,120
Nyt kyllä puhut.
Jos on sanottavaa, niin helvetti...

305
00:49:11,720 --> 00:49:13,520
Älä!

306
00:49:25,120 --> 00:49:27,520
Taisit pelästyä.

307
00:49:29,120 --> 00:49:32,920
Sekunnin ajan pelkäsit oikeasti,
eikö totta?

308
00:49:33,320 --> 00:49:35,920
Aitoa kuolemanpelkoa.

309
00:49:36,520 --> 00:49:41,520
Ajattelit, että Alma on tullut
hulluksi. Millainen ihminen olet?

310
00:49:42,320 --> 00:49:47,520
Vai ajattelitko: Painan mieleeni nuo
kasvot. Tuon äänensävyn, ilmaisun.

311
00:49:47,720 --> 00:49:51,520
Tätä rökitystä et hevin unohda.

312
00:50:12,120 --> 00:50:14,520
Sinä vain naurat.

313
00:50:15,520 --> 00:50:20,520
Minulle se ei ole niin helppoa.
Eikä hauskaa.

314
00:50:21,120 --> 00:50:24,320
Mutta sinulla on aina naurusi.

315
00:51:45,320 --> 00:51:47,920
Pitääkö sen olla näin?

316
00:51:49,920 --> 00:51:52,720
Onko niin tärkeää, ettei valehtele?

317
00:51:52,920 --> 00:51:57,120
Että puhuu totta,
vilpittömällä äänensävyllä?

318
00:51:57,520 --> 00:52:03,920
Voiko edes elää puhumatta pötyä?
Valehtelematta, ilman verukkeita?

319
00:52:05,720 --> 00:52:11,120
Eikö voisi antaa itselleen luvan
veltto ja vetelä, valheellinen?

320
00:52:12,720 --> 00:52:18,320
Ihminen voi olla parempi, jos antaa
itsensä olla sellainen kuin on.

321
00:52:20,720 --> 00:52:26,720
Sinä et ymmärrä. Et ymmärrä,
mitä sanon. Olet saavuttamaton.

322
00:52:27,320 --> 00:52:31,520
Tohtori sanoi, että olet henkisesti
terve. Ehkä olet muita hullumpi.

323
00:52:31,720 --> 00:52:35,520
Näyttelet tervettä. Teet sen
niin hyvin, että kaikki uskovat.

324
00:52:35,720 --> 00:52:39,120
Kaikki paitsi minä.
Tiedän, kuinka mätä olet.

325
00:52:45,320 --> 00:52:47,320
Käytökseni on kamalaa.

326
00:52:48,320 --> 00:52:54,120
Elisabeth! Anna anteeksi!
Käyttäydyn kuin idiootti.

327
00:52:54,320 --> 00:52:57,520
En tiedä, mikä minuun meni.
Minunhan pitäisi auttaa sinua.

328
00:52:57,720 --> 00:53:02,120
Sitten luin sen kamalan kirjeen.
Petyin valtavasti.

329
00:53:02,720 --> 00:53:05,720
Sinä itse pyysit,
että kertoisin itsestäni.

330
00:53:05,920 --> 00:53:09,120
Se oli mukavaa.
Näytit kiltiltä ja ymmärtäväiseltä.

331
00:53:09,320 --> 00:53:12,320
Olin juonut.
Tuntui hyvältä kertoa kaikki.

332
00:53:13,720 --> 00:53:19,320
Olin imarreltu, kun kuuluisa
näyttelijätär jaksoi kuunnella.

333
00:53:19,720 --> 00:53:23,520
Taisin ajatella, että olisi mukavaa,
jos siitä olisi iloa sinulle.

334
00:53:23,720 --> 00:53:28,120
Mutta sehän oli kamalaa.
Täyttä ekshibitionismia.

335
00:53:28,320 --> 00:53:31,320
Elisabeth, haluan
että annat minulle anteeksi.

336
00:53:31,520 --> 00:53:34,520
Pidän sinusta niin paljon.
Olet tärkeä minulle.

337
00:53:34,720 --> 00:53:38,720
Olen oppinut sinulta paljon.
En halua erota vihoissa.

338
00:54:00,520 --> 00:54:04,520
Et halua antaa anteeksi,
olet niin kopea!

339
00:54:04,720 --> 00:54:07,520
Et halua alentua,
sinusta se ei ole tarpeen!

340
00:54:07,720 --> 00:54:11,120
Minä en... En...

341
00:58:07,120 --> 00:58:11,320
{Y:i}Ei puhu, ei kuuntele,
ei ymmärrä...

342
00:58:14,720 --> 00:58:16,920
{Y:i}Elisabeth!

343
00:58:17,320 --> 00:58:21,320
{Y:i}Mitä keinoa...
kyetäkseen ymmärtämään?

344
00:58:24,120 --> 00:58:26,120
{Y:i}Käytännöllisesti katsoen...

345
00:59:02,520 --> 00:59:05,920
Kun nukut, kasvosi ovat veltot.

346
00:59:07,320 --> 00:59:11,120
Suusi on turvonnut ja ruma.

347
00:59:13,320 --> 00:59:16,320
Otsassasi on ilkeä ryppy.

348
00:59:23,920 --> 00:59:26,320
Tuoksut unelta ja itkulta.

349
00:59:30,320 --> 00:59:33,120
Näen pulssin kaulallasi.

350
00:59:34,120 --> 00:59:38,720
{Y:i}Siinä on arpi, jonka peität yleensä meikillä.
- Elisabeth!

351
00:59:40,120 --> 00:59:42,120
{Y:i}Elisabeth!

352
00:59:42,520 --> 00:59:48,120
Hän huutaa taas. Otan selvää,
mitä hän haluaa meistä.

353
00:59:49,720 --> 00:59:52,520
Hän on tunkeutunut
yksinäisyyteemme.

354
01:00:14,720 --> 01:00:16,920
Elisabeth.

355
01:00:17,120 --> 01:00:21,320
Elisabeth.
Anteeksi, jos säikäytin sinut.

356
01:00:21,920 --> 01:00:26,520
En minä ole Elisabeth.
- Ei minulla ole mitään vaateita.

357
01:00:26,920 --> 01:00:30,320
En ole halunnut häiritä sinua,
ymmärrän kyllä.

358
01:00:31,120 --> 01:00:33,320
Tohtori on selittänyt kaiken.

359
01:00:35,120 --> 01:00:39,920
Vaikeinta on selittää
pienelle pojallesi. Teen parhaani.

360
01:00:42,320 --> 01:00:46,320
Syvemmällä on jotakin,
jota on vaikea havaita.

361
01:00:47,520 --> 01:00:51,120
Ihminen rakastaa toista
tai pikemminkin sanoo rakastavansa.

362
01:00:51,320 --> 01:00:54,920
Se on ymmärrettävää,
sanat ovat kouriintuntuvia.

363
01:00:56,720 --> 01:01:02,520
Herra Vogler, en ole vaimonne.
- Ihminen rakastuu.

364
01:01:02,920 --> 01:01:06,920
Rakentaa pienen yhteisön.
Se tuo turvallisuutta.

365
01:01:07,520 --> 01:01:09,920
Sen avulla kestää elää.

366
01:01:12,920 --> 01:01:15,720
Miten kertoisin ajatukseni
harhailematta?

367
01:01:15,920 --> 01:01:19,120
Pitkästyttämättä sinua?

368
01:01:26,720 --> 01:01:30,520
Rakastan sinua
yhtä paljon kuin ennenkin.

369
01:01:36,920 --> 01:01:39,320
Älä pelkää, rakkaani'

370
01:01:40,120 --> 01:01:43,320
Onhan meillä toisemme.
Luotamme toisiimme.

371
01:01:43,520 --> 01:01:46,320
Tiedämme toistemme ajatukset,
rakastamme toisiamme.

372
01:01:46,520 --> 01:01:51,920
Eikö totta? - Kyllä, ja tärkeintä
on ponnistelu, eivät tulokset.

373
01:01:55,920 --> 01:02:00,120
Se, että näemme toisemme lapsina.
Avuttomina yksinäisinä lapsina.

374
01:02:00,720 --> 01:02:06,120
Kerro pienelle pojallesi,
että äiti tulee pian takaisin.

375
01:02:06,320 --> 01:02:10,120
Äiti on ollut sairas,
mutta hän ikävöi pientä poikaansa.

376
01:02:10,320 --> 01:02:12,720
Muista ostaa hänelle jokin lelu.

377
01:02:12,920 --> 01:02:15,520
Se on lahja äidiltä,
älä unohda sitä.

378
01:02:15,720 --> 01:02:18,520
Tunnen valtavaa hellyyttä
sinua kohtaan.

379
01:02:21,120 --> 01:02:26,920
Se on melkein sietämätöntä.
En tiedä, mitä tekisin sen kanssa.

380
01:02:29,520 --> 01:02:31,720
Minä elän hellyydestäsi.

381
01:02:33,520 --> 01:02:38,520
Onko sinun hyvä olla kanssani?
Tuntuuko sinusta hyvältä?

382
01:02:40,120 --> 01:02:45,720
Olet ihana rakastaja, tiedät sen.
- Pieni rakkaani.

383
01:02:47,720 --> 01:02:53,320
Anna minulle unilääkettä,
heitä minut pois. En voi jatkaa!

384
01:02:53,520 --> 01:02:57,920
Rakkaani... - Anna minun olla,
koko juttu on vitsi!

385
01:02:58,520 --> 01:03:03,120
Olen kylmä ja mätä
ja välinpitämätön.

386
01:03:03,720 --> 01:03:06,720
Kaikki on pelkkää valhetta
ja vääryyttä.

387
01:03:13,720 --> 01:03:16,920
Elisabeth, mitä sinulla on siinä?

388
01:03:17,920 --> 01:03:20,920
Mitä piilottelet kätesi alla? Näytä.

389
01:03:25,120 --> 01:03:29,120
Pienen poikasi kuva.
Se, jonka revit palasiksi.

390
01:03:29,320 --> 01:03:31,320
Meidän pitää puhua tästä.

391
01:03:39,120 --> 01:03:41,320
Kerro, Elisabeth.

392
01:03:42,320 --> 01:03:44,520
No, minä kerron.

393
01:03:45,520 --> 01:03:48,920
Se oli eräänä iltana juhlissa,
eikö totta?

394
01:03:49,120 --> 01:03:54,920
Oli myöhäistä ja meluisaa.
Aamutunneilla joku seurueesta sanoi:

395
01:03:56,120 --> 01:04:00,720
"Elisabeth, sinulla on melkein
kaikkea naisena ja taiteilijana."

396
01:04:00,920 --> 01:04:04,120
"Mutta sinulta puuttuu äidillisyys."

397
01:04:04,720 --> 01:04:08,320
Nauroit, sillä se kuulosti
sinusta naurettavalta.

398
01:04:08,520 --> 01:04:12,120
Mutta jonkin ajan kuluttua
huomasit ajattelevasi niitä sanoja.

399
01:04:13,720 --> 01:04:19,520
Huolestuit yhä enemmän. Annoit
miehesi tehdä sinut raskaaksi.

400
01:04:19,720 --> 01:04:21,520
Halusit äidiksi.

401
01:04:22,920 --> 01:04:26,920
Kun huomasit olevasi raskaana,
pelästyit.

402
01:04:27,120 --> 01:04:31,920
Pelkäsit vastuuta, sitoutumista,
joutuvasi pois teatterista.

403
01:04:32,320 --> 01:04:36,720
Pelkäsit kipua, kuolemaa,
paisuvaa vartaloa.

404
01:04:38,720 --> 01:04:45,320
Mutta esitit koko ajan onnellisen
nuoren odottavan äidin roolia.

405
01:04:45,720 --> 01:04:51,120
Kaikki sanoivat: "Kylläpä hän on
kaunis, kauniimpi kuin koskaan."

406
01:04:53,120 --> 01:04:56,920
Yritit moneen otteeseen
saada sikiön pois.

407
01:04:57,720 --> 01:05:02,320
Se epäonnistui. Kun ymmärsit,
ettet voi asialle mitään -

408
01:05:02,520 --> 01:05:07,120
aloit vihata lasta ja toivoit,
että se syntyisi kuolleena.

409
01:05:10,520 --> 01:05:12,920
Toivoit, että lapsi olisi kuollut.

410
01:05:15,720 --> 01:05:18,320
Toivoit kuollutta lasta.

411
01:05:22,920 --> 01:05:28,320
Synnytys oli pitkä ja vaikea.
Kärsit useita päiviä.

412
01:05:29,120 --> 01:05:31,720
Lopulta lapsi vedettiin
pihdeillä ulos.

413
01:05:31,920 --> 01:05:35,520
Katsoit inisevää lasta kauhulla
ja kuiskasit:

414
01:05:36,120 --> 01:05:38,720
"Etkö voisi kuolla pian?"

415
01:05:40,920 --> 01:05:46,920
Mutta poika jäi henkiin.
Hän huusi yötä päivää.

416
01:05:49,920 --> 01:05:52,320
Sinä vihasit häntä.

417
01:05:52,720 --> 01:05:57,320
Pelkäsit ja kärsit
huonosta omastatunnosta.

418
01:05:58,120 --> 01:06:02,120
Lopulta sukulaiset ja hoitaja
ottivat pojan hoitoonsa.

419
01:06:02,320 --> 01:06:06,520
Saatoit nousta sairasvuoteeltasi
ja palata teatteriin.

420
01:06:08,920 --> 01:06:11,920
Mutta kärsimys ei loppunut.

421
01:06:12,520 --> 01:06:17,320
Pieni poika tunsi käsittämätöntä
rakkautta äitiään kohtaan.

422
01:06:17,720 --> 01:06:20,920
Välttelet epätoivoisesti.

423
01:06:22,120 --> 01:06:26,720
Tunnet, ettet voi vastata siihen.
Yrität ja yrität.

424
01:06:28,520 --> 01:06:32,120
Mutta kohtaamisenne
ovat julmia ja kömpelöitä.

425
01:06:32,320 --> 01:06:36,320
Sinä et osaa,
olet kylmä ja välinpitämätön.

426
01:06:37,120 --> 01:06:42,320
Hän katsoo sinua, hän rakastaa
sinua ja on niin pehmeä.

427
01:06:42,520 --> 01:06:45,520
Haluat lyödä häntä,
koska hän ei jätä sinua rauhaan.

428
01:06:46,520 --> 01:06:50,120
Hän on vastenmielinen paksuine
suineen, rumine vartaloineen -

429
01:06:50,320 --> 01:06:52,920
ja kosteine vetoavine silmineen.

430
01:06:53,120 --> 01:06:55,920
Hän on vastenmielinen
ja sinua pelottaa.

431
01:06:57,120 --> 01:07:02,320
Mikä se on?
Mitä piilottelet kätesi alla? Näytä.

432
01:07:07,520 --> 01:07:11,320
Pienen poikasi kuva.
Se, jonka revit palasiksi.

433
01:07:11,520 --> 01:07:13,920
Meidän pitää puhua tästä.

434
01:07:21,720 --> 01:07:23,920
Kerro, Elisabeth.

435
01:07:26,720 --> 01:07:28,920
No, minä kerron.

436
01:07:31,120 --> 01:07:34,520
Se oli eräänä iltana juhlissa,
eikö totta?

437
01:07:34,720 --> 01:07:41,320
Oli myöhäistä ja meluisaa.
Aamutunneilla joku seurueesta sanoi:

438
01:07:42,320 --> 01:07:46,120
"Elisabeth, sinulla on melkein
kaikkea naisena ja taiteilijana."

439
01:07:47,320 --> 01:07:49,920
"Mutta sinulta puuttuu äidillisyys."

440
01:07:50,920 --> 01:07:54,320
Nauroit, sillä se kuulosti
sinusta naurettavalta.

441
01:07:55,520 --> 01:07:59,320
Mutta jonkin ajan kuluttua
huomasit ajattelevasi niitä sanoja.

442
01:07:59,920 --> 01:08:04,920
Huolestuit yhä enemmän. Annoit
miehesi tehdä sinut raskaaksi.

443
01:08:07,120 --> 01:08:09,120
Halusit äidiksi.

444
01:08:11,520 --> 01:08:15,520
Kun huomasit olevasi raskaana,
pelästyit.

445
01:08:15,920 --> 01:08:20,920
Pelkäsit vastuuta, sitoutumista,
joutuvasi pois teatterista.

446
01:08:22,319 --> 01:08:26,720
Pelkäsit kipua, kuolemaa,
paisuvaa vartaloa.

447
01:08:30,120 --> 01:08:35,120
Mutta esitit koko ajan onnellisen
nuoren odottavan äidin roolia.

448
01:08:36,920 --> 01:08:41,120
Kaikki sanoivat: "Kylläpä hän on
kaunis, kauniimpi kuin koskaan."

449
01:08:42,720 --> 01:08:46,120
Yritit moneen otteeseen
saada sikiön pois.

450
01:08:46,920 --> 01:08:52,520
Se epäonnistui. Kun ymmärsit,
ettet voi asialle mitään -

451
01:08:54,120 --> 01:09:00,920
aloit vihata lasta ja toivoit,
että se syntyisi kuolleena.

452
01:09:04,319 --> 01:09:07,120
Toivoit, että lapsi olisi kuollut.

453
01:09:11,120 --> 01:09:13,920
Toivoit kuollutta lasta.

454
01:09:17,920 --> 01:09:22,520
Synnytys oli pitkä ja vaikea.
Kärsit useita päiviä.

455
01:09:24,720 --> 01:09:27,520
Lopulta lapsi vedettiin ulos
pihdeillä.

456
01:09:28,319 --> 01:09:31,520
Katsoit inisevää lasta kauhulla
ja kuiskasit:

457
01:09:32,319 --> 01:09:35,319
"Etkö voisi kuolla pian?"

458
01:09:36,720 --> 01:09:40,720
Poika huusi yötä päivää.
Sinä vihasit häntä.

459
01:09:41,920 --> 01:09:45,720
Pelkäsit ja kärsit
huonosta omastatunnosta.

460
01:09:47,520 --> 01:09:51,120
Lopulta sukulaiset ja hoitaja
ottivat pojan hoitoonsa.

461
01:09:51,920 --> 01:09:55,720
Saatoit nousta sairasvuoteeltasi
ja palata teatteriin.

462
01:09:57,320 --> 01:10:00,320
Mutta kärsimys ei loppunut.

463
01:10:01,720 --> 01:10:06,120
Pieni poika tunsi käsittämätöntä
rakkautta äitiään kohtaan.

464
01:10:07,120 --> 01:10:09,720
Välttelet epätoivoisesti.

465
01:10:10,320 --> 01:10:14,520
Tunnet, ettet voi vastata siihen.
Yrität ja yrität.

466
01:10:16,320 --> 01:10:19,720
Mutta kohtaamisenne
ovat julmia ja kömpelöitä.

467
01:10:20,320 --> 01:10:24,320
Sinä et osaa,
olet kylmä ja välinpitämätön.

468
01:10:25,520 --> 01:10:29,920
Hän katsoo sinua, hän rakastaa
sinua ja on niin pehmeä.

469
01:10:30,720 --> 01:10:33,920
Haluat lyödä häntä,
koska hän ei jätä sinua rauhaan.

470
01:10:35,120 --> 01:10:38,520
Hän on vastenmielinen paksuine
suineen, rumine vartaloineen -

471
01:10:39,120 --> 01:10:41,120
ja kosteine vetoavine silmineen.

472
01:10:41,520 --> 01:10:44,520
Hän on vastenmielinen
ja sinua pelottaa.

473
01:10:51,720 --> 01:10:56,120
Ei! Minä en ole
samanlainen kuin sinä.

474
01:10:56,920 --> 01:10:59,120
En tunne samalla tavalla.

475
01:10:59,720 --> 01:11:02,920
Olen sisar Alma,
olen täällä auttamassa sinua.

476
01:11:03,320 --> 01:11:07,320
Minä en ole Elisabeth Vogler.
Sinä olet Elisabeth Vogler.

477
01:11:07,920 --> 01:11:10,120
Minä haluan mielelläni...

478
01:11:10,920 --> 01:11:12,520
Minä rakastan...

479
01:11:15,120 --> 01:11:17,520
Minulla ei ole...

480
01:11:49,720 --> 01:11:52,520
Olen oppinut melko paljon.

481
01:12:05,720 --> 01:12:08,920
Saa nähdä,
miten pitkään selviän.

482
01:12:12,920 --> 01:12:17,120
Minusta ei koskaan tule samanlaista
kuin sinusta. Muutun koko ajan.

483
01:12:17,320 --> 01:12:20,520
Voit tehdä minulle mitä haluat.
Et saa minua kiinni.

484
01:12:53,320 --> 01:12:59,320
Älä välttele mitään.
Puhdista valo. Toisenlainen.

485
01:13:00,120 --> 01:13:02,320
Ei nyt, ei ei.

486
01:13:03,920 --> 01:13:07,520
Varoitus, ilman aikoja.
Odottamaton.

487
01:13:07,720 --> 01:13:11,920
Sen piti tapahtua,
se ei ollut epäonnistuminen.

488
01:13:12,120 --> 01:13:15,920
Siinä sinä seisot,
vaikka minun pitäisi.

489
01:13:16,120 --> 01:13:20,120
Ei sisäisesti...
Jotkut neuvovat toisia.

490
01:13:20,320 --> 01:13:23,320
Ehkä epätoivoisesti...

491
01:13:27,520 --> 01:13:30,520
Mutta missä on lähin?

492
01:13:31,720 --> 01:13:35,320
Mikä sen nimi on?
Ei, ei, ei...

493
01:13:35,920 --> 01:13:38,720
Meitä, me, minua, minä...

494
01:13:39,120 --> 01:13:43,720
Sanoja monta niin rumaa.
Käsittämätön tuska...

495
01:15:12,920 --> 01:15:17,920
Yritä nyt kuunnella minua.
Toista perässäni mitä sanon.

496
01:15:21,920 --> 01:15:24,120
Ei mitään.

497
01:15:26,920 --> 01:15:31,320
Ei mitään, ei mitään.

498
01:15:38,120 --> 01:15:40,320
Ei mitään.

499
01:15:41,120 --> 01:15:45,920
Näin on hyvä.
Näin sen pitää olla.