Lesley Hazleton: Koraanin lukemisesta

Eräänä päivänä Lesley Hazleton ryhtyi lukemaan Koraania. Se, mitä hän löysi -- ei-muslimina, "turistina", kuten hän itseään nimitti, islamin pyhässä kirjassa -- ei ollut sitä, mitä hän odotti. Oppineen asiallisella otteella mutta lämpimän huumorin maustamana Hazleton kertoo löytämästään armosta, joustavuudesta ja mystiikasta tässä myyttejä murtavassa puheessaan TEDxRainierilla.

Olette ehkä kuulleet

Koraanin ajatuksesta että paratiisi

on yhtä kuin 72 neitsyttä.

Lupaan palata näihin neitsyihin vielä.

Täällä luoteisosassa maata

elämme hyvin lähellä

todellista Koraanin paratiisia, joka

määritellään 36 kertaa

"vesivirtojen kastelemiksi puutarhoiksi".

Elän venetalossa Lake Unioniin laskevassa virrassa,

joten minusta määritelmä on hyvä.

Mutta miksi monikaan ei tunne sitä?

Tunnen monia hyväaikeisia ei-muslimeja,

jotka ovat luovuttaneet Koraanin lukemisessa

hämmentyneinä sen toiseudesta.

Historioitsija Thomas Carlyle

piti Muhammedia yhtenä maailman suurimmista sankareista,

mutta kuvasi Koraania

"kaikista työläimpänä lukukokemuksena,

uuvuttavana sekamelskana".

(Naurua)

Osasyynä tähän lienee,

että luulemme voivamme lukea Koraania

kuin mitä tahansa kirjaa --

käpertyä sen kanssa sateella

popcorn-kulhon ääreen

aivan kuin Jumala --

Koraanihan on Jumalan puhetta Muhammedille --

olisi bestseller-kirjailija.

Koska vain harvat

tosissaan lukevat Koraania,

sitä on helppo siteerata --

siis siteerata väärin.

Katkelmia irti asiayhteydestään

niin sanotusti lihavoituna versiona,

mikä on suosittua sekä ääri-islamilaisten

että islamofobien parissa.

Viime keväänä

valmistautuessani

kirjoittamaan Muhammedin elämänkertaa

tajusin, että minun pitää lukea Koraani --

niin hyvin kuin osaisin.

Arabiantaitoni rajoittui

sanakirjan käyttöön,

joten otin neljä tunnettua käännöstä,

ja päätin lukea niitä rinnakkain,

säe säkeeltä

seuraten myös translitteraatiota

ja alkuperäistä 600-luvun arabiaa.

Oli minulla yksi etu.

Viimeisin kirjani

käsitteli shiiojen ja sunnien erkaantumisen taustoja,

joten olin perehtynyt islamin varhaishistoriaan

ja tiesin tapahtumat,

joihin Koraani jatkuvasti viittaa,

sen viitekehyksen.

Tiesin siis olevani

turisti Koraanissa --

asiantunteva,

jopa kokenut,

mutta ulkopuolinen,

juutalainen agnostikko

lukemassa jonkun toisen pyhää kirjaa.

(Naurua)

Luin siis hitaasti.

(Naurua)

Varasin projektiin kolme viikkoa

ja tiedän nyt mitä ylimielisyys tarkoittaa.

(Naurua)

Koska siinä meni kolme kuukautta.

Vastustin kiusausta hypätä takaosaan

lyhyempiin ja mystisempiin lukuihin.

Mutta aina kun luulin alkavani

ymmärtää Koraania --

"ahaa, nyt tajuan" --

tunne hävisi yhdessä yössä,

Ja aamulla taas ihmettelin

kuin eksyneenä oudossa maassa.

Maaperä oli kyllä hyvin tuttu.

Koraani julistaa uudistavansa

Tooran ja evankeliumien sanomaa,

joten kolmasosa siitä

kertoo Raamatun hahmoista,

Aabrahamista, Mooseksesta,

Joosefista, Mariasta, Jeesuksesta.

Jumala itse tuntui tutulta

muistuttaen aiempaa versiotaan Jahvea --

mustasukkaisena kieltämässä muut jumalat.

Kertomukset kameleista, vuorista

ja aavikon lähteistä

vei minut takaisin vuoteen,

jonka vietin Siinain autiomaassa.

Ja sitten, Koraanin kieli,

sen rytminen sointi

vei takaisin iltoihin, joina istuin kuunnellen beduiinivanhuksia

tuntikausia lausumassa kerronnallisia runoja

täysin ulkomuistista.

Ja aloin ymmärtää,

miksi sanotaan,

että Koraani on Koraani

vain arabiaksi.

Esimerkiksi Fatiha,

seitsensäkeinen avausluku,

vähän kuin Isä meidän ja Sema Israel yhdessä,

on vain 29 sanaa arabiaksi

mutta 65-72 sanaa käännettynä.

Silti, mitä enemmän lisää,

sitä enemmän tuntuu katoavan.

Arabian kielessä on lumoava,

melkein hypnotisoiva ominaisuus,

joka kutsuu kuulemaan, ei lukemaan,

tuntemaan, ei analysoimaan.

Se haluaa tulla lauletuksi,

soida musiikkina korvissa ja kielellä.

Niinpä englanninkielinen Koraani

on vain varjo alkuperäisestä tai

kuten Arthur Arberry käännöstään kutsuu,

"tulkinta".

Mutta kyllä käännöksetkin jotain välittävät.

Kuten Koraani lupaa, kärsivällisyys palkitaan,

ja lukijaa odottaa moni yllätys --

esimerkiksi ympäristötietoisuus

ja ihmisten rooli vain luomakunnan hoitajana,

vertaansa vailla Raamatussa.

Ja kun Raamattu on osoitettu vain miehille

käyttäen 2. ja 3. persoonan maskuliinimuotoa,

Koraani sisällyttää naiset --

puhuessaan esimerkiksi

uskovista miehistä ja uskovista naisista --

kunniallisista miehistä ja kunniallisista naisista.

Entäpä se epäsuosittu säe

vääräuskoisten tappamisesta.

Kyllä, se sanoo niin,

mutta hyvin rajatussa kontekstissa:

ennakoitu valtaus

Mekan pyhästä kaupungista,

jossa tappelu oli yleensä kielletty.

Lupa annetaan mutta monin rajoituksin.

Ei niin, että pitää tappaa vääräuskoiset Mekassa

vaan niin, että voit, sinulla on siihen lupa,

mutta vasta armonajan päätyttyä

ja vain, ellei muuta ratkaisua löydy,

ja vain, jos sinulta estetään pääsy Kaaballe,

ja vain, jos he hyökkäävät ensin.

Ja silloinkin -- Jumala on armollinen,

anteeksianto suurin --

joten, oikeastaan,

jätä mieluummin tappamatta.

(Naurua)

Ehkä suurin yllätys olikin se,

miten joustava Koraani on,

ainakin niille, jotka eivät ole

äärimmäisen jäykkiä.

"Jotkut säkeistä ovat ehdottomia," se sanoo,

"toiset taas monimerkityksisiä.

Järjetön

etsii epätarkkuuksia

ja yrittää luoda eripuraa

puristaen niistä omia merkityksiä.

Jumala yksin tietää todellisen merkityksen."

Ilmaus "Jumala on hienovarainen"

toistuu yhä uudelleen.

Koko Koraani on paljon hienovaraisempi

kuin mitä olemme saaneet uskoa.

Kuten esimerkiksi

siinä jutussa

neitsyistä ja paratiisista.

Vanhalla kunnon orientalismilla on siinä osuutensa.

Sana, joka toistuu neljä kertaa,

on Houris,

käännettynä:

tummasilmäiset, uhkearintaiset neidot

tai kauniit, korkeapoviset neitsyet.

Kuitenkin alun perin arabiaksi

on vain yksi sana: Houris.

Ei mitään uhkeista rinnoista tai korkeista povista.

(Naurua)

Se voi tarkoittaa

puhtaita olentoja -- kuten enkeleitä --

tai, kuten kreikan Kouros tai Kórē,

ikuista nuoruutta.

Mutta kukaan ei oikeastaan tiedä varmasti,

ja siinä asian ydin.

Koraani on kovin selkeä

sanoessaan, että ihmisestä tulee

"uusi luomus paratiisissa"

ja että ihminen "luodaan uudelleen

itselle tuntemattomaan muotoon",

mikä on minulle paljon houkuttelevampaa

kuin neitsyt.

(Naurua)

Eikä lukua 72 esiinny missään.

72 neitsyttä ei mainita

Koraanissa.

Ajatus keksittiin vasta 300 vuotta myöhemmin,

ja useimmat islaminoppineet rinnastavat sen

siivekkääseen väkeen pilven reunalla

soittamassa harppuja.

Paratiisi on aivan päinvastaista.

Se ei ole neitseellisyyttä

vaan hedelmällisyyttä,

runsautta,

puutarhoja, joita kastelevat

virtaavat vedet.

Kiitos.

(Aplodeja)