Olette ehkä kuulleet Koraanin ajatuksesta että paratiisi on yhtä kuin 72 neitsyttä. Lupaan palata näihin neitsyihin vielä. Täällä luoteisosassa maata elämme hyvin lähellä todellista Koraanin paratiisia, joka määritellään 36 kertaa "vesivirtojen kastelemiksi puutarhoiksi". Elän venetalossa Lake Unioniin laskevassa virrassa, joten minusta määritelmä on hyvä. Mutta miksi monikaan ei tunne sitä? Tunnen monia hyväaikeisia ei-muslimeja, jotka ovat luovuttaneet Koraanin lukemisessa hämmentyneinä sen toiseudesta. Historioitsija Thomas Carlyle piti Muhammedia yhtenä maailman suurimmista sankareista, mutta kuvasi Koraania "kaikista työläimpänä lukukokemuksena, uuvuttavana sekamelskana". (Naurua) Osasyynä tähän lienee, että luulemme voivamme lukea Koraania kuin mitä tahansa kirjaa -- käpertyä sen kanssa sateella popcorn-kulhon ääreen aivan kuin Jumala -- Koraanihan on Jumalan puhetta Muhammedille -- olisi bestseller-kirjailija. Koska vain harvat tosissaan lukevat Koraania, sitä on helppo siteerata -- siis siteerata väärin. Katkelmia irti asiayhteydestään niin sanotusti lihavoituna versiona, mikä on suosittua sekä ääri-islamilaisten että islamofobien parissa. Viime keväänä valmistautuessani kirjoittamaan Muhammedin elämänkertaa tajusin, että minun pitää lukea Koraani -- niin hyvin kuin osaisin. Arabiantaitoni rajoittui sanakirjan käyttöön, joten otin neljä tunnettua käännöstä, ja päätin lukea niitä rinnakkain, säe säkeeltä seuraten myös translitteraatiota ja alkuperäistä 600-luvun arabiaa. Oli minulla yksi etu. Viimeisin kirjani käsitteli shiiojen ja sunnien erkaantumisen taustoja, joten olin perehtynyt islamin varhaishistoriaan ja tiesin tapahtumat, joihin Koraani jatkuvasti viittaa, sen viitekehyksen. Tiesin siis olevani turisti Koraanissa -- asiantunteva, jopa kokenut, mutta ulkopuolinen, juutalainen agnostikko lukemassa jonkun toisen pyhää kirjaa. (Naurua) Luin siis hitaasti. (Naurua) Varasin projektiin kolme viikkoa ja tiedän nyt mitä ylimielisyys tarkoittaa. (Naurua) Koska siinä meni kolme kuukautta. Vastustin kiusausta hypätä takaosaan lyhyempiin ja mystisempiin lukuihin. Mutta aina kun luulin alkavani ymmärtää Koraania -- "ahaa, nyt tajuan" -- tunne hävisi yhdessä yössä, Ja aamulla taas ihmettelin kuin eksyneenä oudossa maassa. Maaperä oli kyllä hyvin tuttu. Koraani julistaa uudistavansa Tooran ja evankeliumien sanomaa, joten kolmasosa siitä kertoo Raamatun hahmoista, Aabrahamista, Mooseksesta, Joosefista, Mariasta, Jeesuksesta. Jumala itse tuntui tutulta muistuttaen aiempaa versiotaan Jahvea -- mustasukkaisena kieltämässä muut jumalat. Kertomukset kameleista, vuorista ja aavikon lähteistä vei minut takaisin vuoteen, jonka vietin Siinain autiomaassa. Ja sitten, Koraanin kieli, sen rytminen sointi vei takaisin iltoihin, joina istuin kuunnellen beduiinivanhuksia tuntikausia lausumassa kerronnallisia runoja täysin ulkomuistista. Ja aloin ymmärtää, miksi sanotaan, että Koraani on Koraani vain arabiaksi. Esimerkiksi Fatiha, seitsensäkeinen avausluku, vähän kuin Isä meidän ja Sema Israel yhdessä, on vain 29 sanaa arabiaksi mutta 65-72 sanaa käännettynä. Silti, mitä enemmän lisää, sitä enemmän tuntuu katoavan. Arabian kielessä on lumoava, melkein hypnotisoiva ominaisuus, joka kutsuu kuulemaan, ei lukemaan, tuntemaan, ei analysoimaan. Se haluaa tulla lauletuksi, soida musiikkina korvissa ja kielellä. Niinpä englanninkielinen Koraani on vain varjo alkuperäisestä tai kuten Arthur Arberry käännöstään kutsuu, "tulkinta". Mutta kyllä käännöksetkin jotain välittävät. Kuten Koraani lupaa, kärsivällisyys palkitaan, ja lukijaa odottaa moni yllätys -- esimerkiksi ympäristötietoisuus ja ihmisten rooli vain luomakunnan hoitajana, vertaansa vailla Raamatussa. Ja kun Raamattu on osoitettu vain miehille käyttäen 2. ja 3. persoonan maskuliinimuotoa, Koraani sisällyttää naiset -- puhuessaan esimerkiksi uskovista miehistä ja uskovista naisista -- kunniallisista miehistä ja kunniallisista naisista. Entäpä se epäsuosittu säe vääräuskoisten tappamisesta. Kyllä, se sanoo niin, mutta hyvin rajatussa kontekstissa: ennakoitu valtaus Mekan pyhästä kaupungista, jossa tappelu oli yleensä kielletty. Lupa annetaan mutta monin rajoituksin. Ei niin, että pitää tappaa vääräuskoiset Mekassa vaan niin, että voit, sinulla on siihen lupa, mutta vasta armonajan päätyttyä ja vain, ellei muuta ratkaisua löydy, ja vain, jos sinulta estetään pääsy Kaaballe, ja vain, jos he hyökkäävät ensin. Ja silloinkin -- Jumala on armollinen, anteeksianto suurin -- joten, oikeastaan, jätä mieluummin tappamatta. (Naurua) Ehkä suurin yllätys olikin se, miten joustava Koraani on, ainakin niille, jotka eivät ole äärimmäisen jäykkiä. "Jotkut säkeistä ovat ehdottomia," se sanoo, "toiset taas monimerkityksisiä. Järjetön etsii epätarkkuuksia ja yrittää luoda eripuraa puristaen niistä omia merkityksiä. Jumala yksin tietää todellisen merkityksen." Ilmaus "Jumala on hienovarainen" toistuu yhä uudelleen. Koko Koraani on paljon hienovaraisempi kuin mitä olemme saaneet uskoa. Kuten esimerkiksi siinä jutussa neitsyistä ja paratiisista. Vanhalla kunnon orientalismilla on siinä osuutensa. Sana, joka toistuu neljä kertaa, on Houris, käännettynä: tummasilmäiset, uhkearintaiset neidot tai kauniit, korkeapoviset neitsyet. Kuitenkin alun perin arabiaksi on vain yksi sana: Houris. Ei mitään uhkeista rinnoista tai korkeista povista. (Naurua) Se voi tarkoittaa puhtaita olentoja -- kuten enkeleitä -- tai, kuten kreikan Kouros tai Kórē, ikuista nuoruutta. Mutta kukaan ei oikeastaan tiedä varmasti, ja siinä asian ydin. Koraani on kovin selkeä sanoessaan, että ihmisestä tulee "uusi luomus paratiisissa" ja että ihminen "luodaan uudelleen itselle tuntemattomaan muotoon", mikä on minulle paljon houkuttelevampaa kuin neitsyt. (Naurua) Eikä lukua 72 esiinny missään. 72 neitsyttä ei mainita Koraanissa. Ajatus keksittiin vasta 300 vuotta myöhemmin, ja useimmat islaminoppineet rinnastavat sen siivekkääseen väkeen pilven reunalla soittamassa harppuja. Paratiisi on aivan päinvastaista. Se ei ole neitseellisyyttä vaan hedelmällisyyttä, runsautta, puutarhoja, joita kastelevat virtaavat vedet. Kiitos. (Aplodeja)