Olette ehkä kuulleet
Koraanin ajatuksesta että paratiisi
on yhtä kuin 72 neitsyttä.
Lupaan palata näihin neitsyihin vielä.
Täällä luoteisosassa maata
elämme hyvin lähellä
todellista Koraanin paratiisia, joka
määritellään 36 kertaa
"vesivirtojen kastelemiksi puutarhoiksi".
Elän venetalossa Lake Unioniin laskevassa virrassa,
joten minusta määritelmä on hyvä.
Mutta miksi monikaan ei tunne sitä?
Tunnen monia hyväaikeisia ei-muslimeja,
jotka ovat luovuttaneet Koraanin lukemisessa
hämmentyneinä sen toiseudesta.
Historioitsija Thomas Carlyle
piti Muhammedia yhtenä maailman suurimmista sankareista,
mutta kuvasi Koraania
"kaikista työläimpänä lukukokemuksena,
uuvuttavana sekamelskana".
(Naurua)
Osasyynä tähän lienee,
että luulemme voivamme lukea Koraania
kuin mitä tahansa kirjaa --
käpertyä sen kanssa sateella
popcorn-kulhon ääreen
aivan kuin Jumala --
Koraanihan on Jumalan puhetta Muhammedille --
olisi bestseller-kirjailija.
Koska vain harvat
tosissaan lukevat Koraania,
sitä on helppo siteerata --
siis siteerata väärin.
Katkelmia irti asiayhteydestään
niin sanotusti lihavoituna versiona,
mikä on suosittua sekä ääri-islamilaisten
että islamofobien parissa.
Viime keväänä
valmistautuessani
kirjoittamaan Muhammedin elämänkertaa
tajusin, että minun pitää lukea Koraani --
niin hyvin kuin osaisin.
Arabiantaitoni rajoittui
sanakirjan käyttöön,
joten otin neljä tunnettua käännöstä,
ja päätin lukea niitä rinnakkain,
säe säkeeltä
seuraten myös translitteraatiota
ja alkuperäistä 600-luvun arabiaa.
Oli minulla yksi etu.
Viimeisin kirjani
käsitteli shiiojen ja sunnien erkaantumisen taustoja,
joten olin perehtynyt islamin varhaishistoriaan
ja tiesin tapahtumat,
joihin Koraani jatkuvasti viittaa,
sen viitekehyksen.
Tiesin siis olevani
turisti Koraanissa --
asiantunteva,
jopa kokenut,
mutta ulkopuolinen,
juutalainen agnostikko
lukemassa jonkun toisen pyhää kirjaa.
(Naurua)
Luin siis hitaasti.
(Naurua)
Varasin projektiin kolme viikkoa
ja tiedän nyt mitä ylimielisyys tarkoittaa.
(Naurua)
Koska siinä meni kolme kuukautta.
Vastustin kiusausta hypätä takaosaan
lyhyempiin ja mystisempiin lukuihin.
Mutta aina kun luulin alkavani
ymmärtää Koraania --
"ahaa, nyt tajuan" --
tunne hävisi yhdessä yössä,
Ja aamulla taas ihmettelin
kuin eksyneenä oudossa maassa.
Maaperä oli kyllä hyvin tuttu.
Koraani julistaa uudistavansa
Tooran ja evankeliumien sanomaa,
joten kolmasosa siitä
kertoo Raamatun hahmoista,
Aabrahamista, Mooseksesta,
Joosefista, Mariasta, Jeesuksesta.
Jumala itse tuntui tutulta
muistuttaen aiempaa versiotaan Jahvea --
mustasukkaisena kieltämässä muut jumalat.
Kertomukset kameleista, vuorista
ja aavikon lähteistä
vei minut takaisin vuoteen,
jonka vietin Siinain autiomaassa.
Ja sitten, Koraanin kieli,
sen rytminen sointi
vei takaisin iltoihin, joina istuin kuunnellen beduiinivanhuksia
tuntikausia lausumassa kerronnallisia runoja
täysin ulkomuistista.
Ja aloin ymmärtää,
miksi sanotaan,
että Koraani on Koraani
vain arabiaksi.
Esimerkiksi Fatiha,
seitsensäkeinen avausluku,
vähän kuin Isä meidän ja Sema Israel yhdessä,
on vain 29 sanaa arabiaksi
mutta 65-72 sanaa käännettynä.
Silti, mitä enemmän lisää,
sitä enemmän tuntuu katoavan.
Arabian kielessä on lumoava,
melkein hypnotisoiva ominaisuus,
joka kutsuu kuulemaan, ei lukemaan,
tuntemaan, ei analysoimaan.
Se haluaa tulla lauletuksi,
soida musiikkina korvissa ja kielellä.
Niinpä englanninkielinen Koraani
on vain varjo alkuperäisestä tai
kuten Arthur Arberry käännöstään kutsuu,
"tulkinta".
Mutta kyllä käännöksetkin jotain välittävät.
Kuten Koraani lupaa, kärsivällisyys palkitaan,
ja lukijaa odottaa moni yllätys --
esimerkiksi ympäristötietoisuus
ja ihmisten rooli vain luomakunnan hoitajana,
vertaansa vailla Raamatussa.
Ja kun Raamattu on osoitettu vain miehille
käyttäen 2. ja 3. persoonan maskuliinimuotoa,
Koraani sisällyttää naiset --
puhuessaan esimerkiksi
uskovista miehistä ja uskovista naisista --
kunniallisista miehistä ja kunniallisista naisista.
Entäpä se epäsuosittu säe
vääräuskoisten tappamisesta.
Kyllä, se sanoo niin,
mutta hyvin rajatussa kontekstissa:
ennakoitu valtaus
Mekan pyhästä kaupungista,
jossa tappelu oli yleensä kielletty.
Lupa annetaan mutta monin rajoituksin.
Ei niin, että pitää tappaa vääräuskoiset Mekassa
vaan niin, että voit, sinulla on siihen lupa,
mutta vasta armonajan päätyttyä
ja vain, ellei muuta ratkaisua löydy,
ja vain, jos sinulta estetään pääsy Kaaballe,
ja vain, jos he hyökkäävät ensin.
Ja silloinkin -- Jumala on armollinen,
anteeksianto suurin --
joten, oikeastaan,
jätä mieluummin tappamatta.
(Naurua)
Ehkä suurin yllätys olikin se,
miten joustava Koraani on,
ainakin niille, jotka eivät ole
äärimmäisen jäykkiä.
"Jotkut säkeistä ovat ehdottomia," se sanoo,
"toiset taas monimerkityksisiä.
Järjetön
etsii epätarkkuuksia
ja yrittää luoda eripuraa
puristaen niistä omia merkityksiä.
Jumala yksin tietää todellisen merkityksen."
Ilmaus "Jumala on hienovarainen"
toistuu yhä uudelleen.
Koko Koraani on paljon hienovaraisempi
kuin mitä olemme saaneet uskoa.
Kuten esimerkiksi
siinä jutussa
neitsyistä ja paratiisista.
Vanhalla kunnon orientalismilla on siinä osuutensa.
Sana, joka toistuu neljä kertaa,
on Houris,
käännettynä:
tummasilmäiset, uhkearintaiset neidot
tai kauniit, korkeapoviset neitsyet.
Kuitenkin alun perin arabiaksi
on vain yksi sana: Houris.
Ei mitään uhkeista rinnoista tai korkeista povista.
(Naurua)
Se voi tarkoittaa
puhtaita olentoja -- kuten enkeleitä --
tai, kuten kreikan Kouros tai Kórē,
ikuista nuoruutta.
Mutta kukaan ei oikeastaan tiedä varmasti,
ja siinä asian ydin.
Koraani on kovin selkeä
sanoessaan, että ihmisestä tulee
"uusi luomus paratiisissa"
ja että ihminen "luodaan uudelleen
itselle tuntemattomaan muotoon",
mikä on minulle paljon houkuttelevampaa
kuin neitsyt.
(Naurua)
Eikä lukua 72 esiinny missään.
72 neitsyttä ei mainita
Koraanissa.
Ajatus keksittiin vasta 300 vuotta myöhemmin,
ja useimmat islaminoppineet rinnastavat sen
siivekkääseen väkeen pilven reunalla
soittamassa harppuja.
Paratiisi on aivan päinvastaista.
Se ei ole neitseellisyyttä
vaan hedelmällisyyttä,
runsautta,
puutarhoja, joita kastelevat
virtaavat vedet.
Kiitos.
(Aplodeja)