Can meditation be harmful? | Dharma Talk by Br. Phap Linh 2020.12.10 Plum Village

Rakas Thay, rakas yhteisö

Tänään on joulukuun kymmenes päivä

Vuonna 2020 ja olemme Upper Hamletissa Still Water Hallissa

Tänään haluaisin puhua meditaatiosta.

Suuri yllätys!

Kuka olisi arvannut?

Minä

Minä sain kysymyksen eräältä henkilöltä

Joka kysyi...

Onko meditaatio joskus vaarallista?

Eli eräs henkilö otti yhteyttä online

Hän on ehkä seurannut puheita Youtubessa

Ja hän on saanut hyötyä meditaatiosta

Hän kertoi voivansa muuttaa

omaa tapaansa reagoida ollessaan vihainen.

Hän on pystynyt muuntamaan omaa kärsimystään.

Eli hänelle on ollut hyötyä meditaatiosta.

Mutta hän on lukenut

En tiedä oliko se tieteellinen julkaisu vai artikkeli.

Mutta on ollut tutkimuksia, joissa raportoidaan

että joskus meditaation voi johtaa hermoromahdukseen tai psykoosiin,

traumojen esiintuloon

lisääntyneeseen sosiaalisissa tilanteissa ilmenevään ahdistukseen

tai lisääntyneisiin pakko-oireisiin, jotka liittyvät kehon tuntemuksiin

ylivirittymiseen

univaikeuksiin

Kaikenlaisiin asioihin.

Eli tämä on hieman hälyyttävää

Luet näitä asioita ja huh, voi hyvänen aika!

Pitäisikö minun meditoida?

Käykö minulle noin?

Tämä oli hänen kysymyksensä.

Hän ymmärsi ettei näin tapahdu.

Tai se on pieni vähemmistö, se on harvinaista.

Mutta kysymys on, miten voin välttää tämän, ettei näin käy minulle

Onko jotain mihin minun pitäisi kiinnittää huomiota

välttääkseni tuollaiset riskit?

Se on hyvä kysymys.

Ja oikeastaan olen pohdiskellut tätä jonkin aikaa.

Minusta on luonnollista

kun mindfulnessista on tullut muotisana.

Mindfulnessia liitetään nykyään kaikkeen.

Joskus käytämme...

Toimiiko tämä vielä?

Joskus mindfulnessia käytetään vain että jotain saadaan myytyä

Joskus vain otamme osaa muotivillitykseen

kuten mindfulness näyttää olevan

kasvava villitys.

Rahastetaanpa...

Eli ... on paljon

on mindfulness boomi.... ehkä

sille annetaan paljon huomiota

on paljon ihmisiä jotka opettavat jotain mindfulnessin versiota

joten mielestäni on luonnollista

Että on myös reaktioita...

On ihmisiä jotka sanovat:

ollaan varovaisia!

Mindfulness ja meditaatio voivat myös olla vaarallisia.

ja nuo artikkelit, lehdet saivat paljon julkisuutta.

Siitä saa hyvän otsikon.

"Meditaation pimeä puoli!"

Tiesitkö että!

Hui!

Sokki! Kauhu!

On tavallaan helppoa

julkaista jotain tuollaista.

Se on mehevä uutinen.

Mutta luulen pitää olla hyvin varovainen ja ottaa vastuu siitä miten esitämme kysymyksen.

Ja tutkia asiaa

Kun kysymme.... tai sanomme jotain kuten mindfulness voi olla vaarallista

tai meditaatio voi olla vaarallista.

Me oletamme samalla että tiedämme mitä se on.

Mitä mindfulness on ja mitä meditaatio on.

Ja niputamme yhteen monia eri asioita.

Varmaakin jos jollain on ollut epämiellyttävä kokemus meditoidessaan

meidän pitäisi kysyä, mitä he harjoittivat,

koska ei riitä vain sanoa että he harjoittivat meditaatiota.

On olemassa niin monenlaista meditaatiota.

Eli mitä harjoittivat?

Ja harjoittivatko he yksin?

Vai harjoittivatko he opettajan opastuksella?

Vai harjoittivatko he yhteisön kanssa?

Ja luulen että osa kritiikistä tai huolesta mindfulness liikkeen suhteen on oikeutettua.

Ja tärkeää kyseenalaistaa

ja myös jollain tapaa suojata kokemusta,

meditaatiota

ja ehkä asettaa jonkinlaisia terveysvaroituksia.

Eli muista lukea pienellä kirjoitettu teksti myös.

Ole varovainen.

Ja sitten meidän täytyy kysyä mitä haluamme meditaatiolta.

Ja miksi haluamme meditoida?

Mikä on aikomuksemme?

Koska jos ajattelemme, että meditaation ja mindfullnessin

pitäisi saada aikaan jotain miellyttävää,

rentoutua hieman, purkaa stressiä.

Tiedäthän, sytytetään kynttilä, sytytetään suitsuke.

Ah!

Siinäpä meditaatio!

No, meillä voi olla edessämme suuri yllätys.

Jos odutuksemme on,että mindfullness saa aikaan miellyttäviä tuntemuksia,

silloin ilman muuta, asiat eivät toimi ihan odotuksiamme vastaavasti.

Ja silloin petymme tai meitä johdettu harhaan.

Niillä jotka mainostavat mindfullnessia,

myyvät sovelluksen tai retriitin tai kurssin

on vastuu.

Ja meidän on oltava varovaisia, ettemme johda ihmisiä harhaan.

Kritiikkiä kohdistuu myös asiaan, jota jotkut kutsuvat MacMindfullness'ksi

joka tarkoittaa huolta siitä että

ehkä me vain yhteiskuntana olemme hyvin stressaantuneita ja kiireisiä

meillä on paljon paineita

ja ehkä jotkut yritykset haluavat käyttää mindfullnessia

auttaakseen ihmisiä normalisoimaan ja hallitsemaan stressiä

niin että tilanne voi jatkua.

Ja

olla tuottoisaa ja tuoda rahaa, lisätä sitä mitä jää viivan alle.

Lisätä osakkeiden arvoa.

Lisätä luovuutta, innovaatioita, hienoa!

Jos pystyt siihen, että työntekijäsi harjoittavat mindfullnessia

ja siten lopettavat valituksensa stressaantumisesta

jatkavat työskentelyään yhtä tehokkaasti kuin ennen.

No, varmasti se on mahtavaa.

Ja on hieman huolta mindfullness ja meditaatio yhteisössä...

onko tuo hyvä??

Tulisiko meidän olla mukana tuollaisessa?

Ylläpitää status quo,

auttaa ihmisten tulla toimeen stressin kanssa jotta he voivat jatkaa.

Se on tärkeä kysymys.

Koska me voimme...

On myös toinen kysymys.

Onko ihan hyväksyttävää käyttää mindfullnessia armeijassa?

On tarkka-ampujia, joille on opetettu mindfullnessia.

He osaavat rauhoittaa tunteensa....

ja ampua tarkemmin.

Onko tämä hyvä tapa käyttää mindfullnessia?

Eli mikä on

Mikä on tarkoitus ja odotukset?

Ja luulen että meidän kaikkien tulee kysyä itseltämme

mitä varten minä teen tätä?

Miksi minä päätän istua ja mietiskellä

seurata hengitystäni ja rentouttaa kehoni,

olla kosketuksessa tunteisiini?

Mitä odotuksia minulla on?

Mitä toivon?

Ja, en halua olettaa tai antaa jotain tiettyä vastausta...

Koska minusta tässä on kyse avoimesta pohdinnasta

Eräänlaisesta.....

Jostain jota haluan jatkuvasti pohtia itsessäni.

En koe että ....

En usko että se on kysymys, joka meidän tulisi saada vastatuksi jotenkin lopullisesti

Meidän tulee pitää se avoimena

Tiedän omalta kohdaltani

Meditoin ja harjoitan mindfulnessia

koska minulla on tunne

ja kokemus että se antaa minulle mahdollisuuden

kohdata todellisuuden.

Ja se ei aina ole miellyttävää.

Siispä jos ajattelen, että se on

tulen pettymään.

Ja

todellisuuden kohtaaminen on myös kärsimyksen kohtaamista.

Ja se on myös yhteiskuntamme kärsimyksen kohtaamista ja planeettamme.

Eli jos odotuksemme on vain miellyttäviä tunteita,

saamme järkyttyä.

Ja se sokki voi olla meille liikaa.

Vakautemme voi järkkyä.

Ja jos olemme yksin tuona hetkenä, se voi olla kova paikka.

Se voi tuntua hyvin kuormittavalta.

Ja uskon että se on yksi niistä syistä,

miksi Luumukylässä me korostamme harjoittamista yhteisönä.

Yhdessä, niin että kun tuollainen tilanne tulee kohdalle,

ehkä kohtaamme jonkin kärsimyksemme, joka saa meidät tolaltaan, emme ole yksin.

Meillä on hyviä harjoitusystäviä ympärillämme, jotka voivat auttaa meitä.

Ja meillä on omat vuoromme, jolloin kärsimme...

Ja ehkä jonain päivänä minä olen tolaltani ja tarvitsen sinua sillä hetkellä

auttamaan minua.

Auttamaan minua kannattelemaan kärsimystäni.

Koska yksin se on minulle liikaa.

On upeaa että meillä on yhteisö, joka auttaa noina vaikeina hetkinä.

Jolloin meidän ei tarvitse käydä läpi tuota hetkeä yksin.

Ja ehkä jonain toisena päivänä, on sinun vuorosi.

Sinun täytyy kohdata jotain,

Jotain kivuliasta, jotain rankkaa.

Ja ehkä silloin minä voin olla sinun tukenasi.

Ja me voimme olla toinen toistemme tukena noina hetkinä.

Eli yritän edelleen vastata tuohon kysymykseen.

Mitkä ovat ne vaarat.

Eli ehkä jos on mahdollista etsi yhteisö,

etsi samanhenkisiä ystäviä, jotka voivat olla tukenasi polulla.

Koska en halua...

Luulen että olisi hyvin vastuutonta

johdattaa ihmiset ajattelemaan, että meditointi johtaa vain

positiivisiin kokemuksiin ja mukaviin tunteisiin.

Se olisi ihan hullua.

Eikä edes sitä mitä haluamme.

Se olisi totuuden välttelemistä.

Ainakin minä haluan meditoida

tullakseni lähemmin kosketukseen totuuden kanssa.

Ja tiedän, että totuus on vaikeaa.

Kärsimys on valtava.

Joskus koen että

meille myydään meditaatiota eräänlaisena paniikkihuoneena.

Tiedättehän, että joillakin hyvin varakkailla ihmisillä on kodissaan sellainen.

Paikka johon he voivat paeta, voit sulkea oven ja siellä on ruokaa

juomaa ja jossa voit olla turvassa.

Ja ehkä on olemassa meditaatioita, joita voimme harjoittaa

jotta saisimme jonkinlaisen autuuden kokemuksen,

voimakkaan keskittymisen,

hyvin positiivisen ja miellyttävän kokemuksen.

ja totumme siihen, että voimme päästä jonkilaiseen turvaan.

Ja siitä tulee meille eräänlainen oma bunkkerimme.

Mutta luulen että ainakaan meidän traditiossamme, Luumukylässä

tämä ei ole sitä meditaatiota, jota me opetamme tai haluamme kehittää.

Mutta se voi olla myös hämmentävää, koska traditiossamme

puhumme siitä miten meidän tulisi tulla takaisin omaan saareemme.

Tai tulla takaisin itseemme.

Tai turvautua itseemme.

Olen todella utelias kun mietin mitä ihmiset oikeastaan ajattelevat että se tarkoittaa.

Tai mitä me teemme kun sanomme, että tulemme takaisin omaan saareemme.

Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Tämä on ilmaisu eräästä Buddhan opetuksesta aivan hänen elämänsä viimeisillä hetkillä.

Tule takaisin omaan saareesi, turvaa omaan sisäiseen saareesi.

Mitä se tarkoittaa?

En usko, että hän tarkoitti, että meillä tulisi olla paniikkihuone kotonamme.

Että meidän tulisi irrottautua maailmasta

ja sulkea ovi, jolloin kaikki olisi hyvin.

En usko hänellä olleen tällaista mielessään.

Se ei tarkoita, että meidän tulisi jättää kärsimys huomiotta.

Se ei tarkoita, ettei meidän tulisi huomioida maailmaa.

Se ei tarkoita ettemme huomioisi ympärillämme olevia ihmisiä.

Ainakaan minä en ymmärrä sitä niin.

Teidän ei tarvitse uskoa minua.

Tämä on minulle tutkimusmatka ja

toivon saavani teidät itse miettimään asiaa.

Voimme jokainen tehdä tutkiskella

mitä tuo sisäinen saari tarkoittaa.

Meidän tulee kysyä itseltämme

Tiedänkö minä miten turvautua sisäiseen saareeni?

Toimiiko se?

Toimiiko se silloin kun aurinko paistaa ja voin hyvin

ja olen rentoutunut, eikä ole mitään stressaavaa,

ei mitään projekteja,

kaikki on hyvin.

Mutta toimiiko se myös silloin, kun olen ylirasittunut,

kun on stressaavaa.

Kun joku kärsii ja joudun sen vaikutusten kohteeksi

ja ehkä saa minut hermostumaan?

Toimiiko se, kun koen epätoivoa ja pelkoa ilmastonmuutoksen edessä?

Toimiiko se vielä silloinkin?

Koska jos se ei toimi, niin ehkä olet erehtynyt.

Ehkä et ole ymmärtänyt vielä mikä on sisäinen saari.

Meidän täytyy jatkaa asian tutkimista,

jotta ymmärrämme mitä se todella on.

Veljeni haluaa soittaa kelloa huomaan....

Joku toinen kysyi minulta kerran.

Muistelen, että sain kysymyksen sovelluksen kautta.

Meillä on Luumukylä sovellus, jos ette satu tietämään.

Tämä myös liittyy ensimmäiseen kysymykseen.

Mindfulness yhteisö saa aika ajoin arvostelua.

Sanotaan, että on vastuutonta jättää ihmiset ilman ohjausta.

Kuten sanoin aiemmin, tarvitsemme yhteisön ja ehkä myös opettajan,

ainakin ystävän.

Niinpä, jos ihmisiä neuvotaan harjoittamaan vain sovelluksen avulla,

ehkä se on vastuutonta,

koska silloin ihmiset ovat tavallaan yksin.

Tai ehkä ihmiset saavat vaikutelman, että voi ihan hyvin harjoittaa sovelluksella ja se riittää.

Mutta ehkä silloin ihmiset joutuvat vaikeuksiin.

Heillä on vaikeita kokemuksia ja se on heille liikaa.

Niinpä.....

Mutta meillä on sovellus.

Onko se vastuutonta? En tiedä.

Uskon, että meillä voi olla sovellus ja silti muistuttaa kaikkia

että on hyvin tärkeää löytää sangha.

Sangha on harjoittajayhteisö.

Löytää sangha, löytää ystäviä, ystäviä jotka ovat harjoittamisen polulla

ja harjoittavat yhdessä.

Ehkä yhdessä voitte kuunnella ohjatun meditaation sovelluksesta.

Tämä kysymys kysyttiin, koska yksi ohjattu meditaatio sovelluksessa

kehoittaa meitä syleilemään tunteita tunteissamme.

Teemme Luumukylässä paljon tätä meditaatiota.

Se menee näin: hengittäessäni sisään

tunnen olevani elossa,

hengittäessäni ulos koen iloa elossa olostani.

Olen elossa, koen iloa.

Kuulostaa hyvältä, eikö vaan?

Olisi kiva tuntea iloa.

Mutta minulta kysyttiin: Olen käyttänyt sovellusta ja opetella mietiskelyä,

mutta kun sanotte että tunnen iloa, en tunne mitään iloa.

Minä koen vain surua.

Tunnen epätoivoa, tunnen pelkoa.

Tunnen kipua.

En koe mitään iloa.

Hyvä kysymys! Mitä voin tehdä?

Kuinka harjoitan?

Luumukylän YouTubessa oli myös kommentt.i

Toissa päivänä meillä oli paneeli ja

joku kommentoi...

Antakaa anteeksi, jos en sanoja aivan täsmälleen oikein.

Se meni suunnilleen näin.

Puhutte kärsimyksen ymmärtämisestä,

millaista on olla eristyksessä pandemian aikana jne.

Mutta te olette kaikki Luumukylässä, olette kuplassa.

Voitte elää yhdessä, teillä on erityinen karanteeni kupla.

Ette mitenkään voi tietää miltä meistä tuntuu.

Älkää sanoko