Myytti vasemmasta ja oikeasta aivopuoliskosta - Elizabeth Waters

Katso koko puhe: https://ed.ted.com/lessons/the-left-brain-vs-right-brain-myth-elizabeth-waters

Ihmisaivot jakautuvat näkyvästi vasempaan ja oikeaan aivopuoliskoon. Tämä rakenteellinen jako on synnyttänyt yhden sitkeimmistä aivoihin liittyvistä ideoista: että vasen aivopuolisko ohjaa logikkkaa ja oikea luovuutta. Silti kyseessä on myytti, jota tieteellinen todistusaineisto ei tue. Kuinka tämä idea syntyi, ja mitä siinä on väärässä? Elizabeth Waters tarkastelee tätä pitkään vallinnutta väärinkäsitystä.

Puhe Elizabeth Waters, animaatio on Daniel Garyn tekemä.

Tarkastele ihmisen aivoja,

sen poimuista maisemaa, joka
näkyvästi jakautuu kahteen puoliskoon.

Tämä rakenne on inspiroinut
yhtä sitkeimmistä aivomyyteistä,

että vasen puolisko on looginen ja

oikea aivopuolisko luova.

Tieteellinen todistusaineisto ei
kuitenkaan tue tätä myyttiä.

Kuinka harhaanjohtava ajatus syntyi

ja mikä siinä on väärää?

On totta, että aivoissa on oikea
ja vasen puolisko.

Se on ilmeisintä aivojen uloimmalla
kerroksella eli aivokuorella.

Sisemmät rakenteet kuten aivojuovio,

hypotalamus,

talamus

ja aivorunko

näyttävät yhtenäisiltä ulospäin,

mutta itse asiassa nekin jakautuvat
vasempaan ja oikeaan puoleen.

Vasen ja oikea puolisko ohjaavat
eri toimintoja kehossa,

kuten liikettä ja näköä.

Aivojen oikea puoli ohjaa vasemman
käden ja jalan liikkeitä ja toisinpäin.

Näköjärjestelmä on vielä mutkikkaampi.

Molemmilla silmillä on vasen ja oikea
näkökenttä.

Vasemmista näkökentistä tieto kulkee
oikeaan aivopuoliskoon

ja kumpikin oikea näkökenttä
lähettää tiedon vasemmalle.

Näin aivot käyttävät molempia puolia
muodostaakseen kokonaisen kuvan.

Tutkijat eivät varmuudella tiedä,
miksi näköradat risteävät näin.

Yhden teorian mukaan sen takana on
hermojärjestelmän kehitys,

joka edisti nopeiden refleksien kautta
hengissäpysymistä:

jos eläin näki saalistajan tulevan
vasemmalta,

oli paras paeta oikealle.

Voimme siis sanoa, että näkö ja
liikkeiden ohjaaminen perustuvat

vahvasti vasen-oikea jakoon,

mutta ongelmat alkavat, jos ulotamme
idean logiikkaan ja luovuuteen.

Väärinkäsitys syntyi jo 1800-luvun
puolessavälissä

kun kaksi neurologia, Broca ja
Wernicke,

tutkivat aivovammapotilaita, joilla oli
kieleen liittyviä ongelmia.

Tutkijat löysivät vaurioita
potilaiden vasemmalta ohimolohkolta,

joten he esittivät, että vasen
aivopuolisko ohjaa kieltä.

Tämä kiinnitti yleisön huomiota.

Kirjailija Robert L. Stevenson

esitteli silloin idean loogisesta
vasemmasta aivopuoliskosta,

joka kilpailee tunteellisen oikean
puoliskon kanssa

kuuluisien hahmojensa tohtori Jekyllin
ja herra Hyden kautta.

Tämä näkemys osoittautui vääräksi, kun
lääkärit ja tutkijat

tutkivat potilaita, joilta
puuttui aivopuolisko

tai aivopuoliskojen väliset yhteydet
oli katkaistu.

Silti näiden potilaiden oli mahdollista
olla sekä

loogisia että luovia.

Myöhempi tutkimus osoitti, että toinen
aivopuolisko on toista aktiivisempi

joidenkin toimintojen kannalta.

Kieli paikallistuu enemmän vasemmalle

ja tarkkaavaisuus oikealle.

Toinen puoli aivoja saattaa tehdä enemmän,

mutta erot näkyvät toiminnoissa,
ei yksilöiden välillä.

Ei ole todistusaineistoa, jonka mukaan

yksilöillä olisi dominantteja
aivopuoliskoja,

tai että aivopuoliskot olisivat
jakautuneet

logiikan ja luovuuden välillä.

Jotkut ihmiset voivat olla erityisen
loogisia tai luovia,

mutta asialla ei ole mitään tekemistä
aivopuoliskojen kanssa.

Ja idea keskenään vastakkaisista
logiikasta ja luovuudesta

ei sekään pidä paikkansa.

Monimutkaisten matemaattisten ongelmien
ratkaiseminen vaatii luovuutta

ja monet upeat taideteokset
sisältävät sisäistä logiikkaa.

Melkein aina luovuuteen ja logiikkaan

tarvitaan sitä, että koko aivot pystyvät
toimimaan yhtenäisesti.