Tarkastele ihmisen aivoja,
sen poimuista maisemaa, joka
näkyvästi jakautuu kahteen puoliskoon.
Tämä rakenne on inspiroinut
yhtä sitkeimmistä aivomyyteistä,
että vasen puolisko on looginen ja
oikea aivopuolisko luova.
Tieteellinen todistusaineisto ei
kuitenkaan tue tätä myyttiä.
Kuinka harhaanjohtava ajatus syntyi
ja mikä siinä on väärää?
On totta, että aivoissa on oikea
ja vasen puolisko.
Se on ilmeisintä aivojen uloimmalla
kerroksella eli aivokuorella.
Sisemmät rakenteet kuten aivojuovio,
hypotalamus,
talamus
ja aivorunko
näyttävät yhtenäisiltä ulospäin,
mutta itse asiassa nekin jakautuvat
vasempaan ja oikeaan puoleen.
Vasen ja oikea puolisko ohjaavat
eri toimintoja kehossa,
kuten liikettä ja näköä.
Aivojen oikea puoli ohjaa vasemman
käden ja jalan liikkeitä ja toisinpäin.
Näköjärjestelmä on vielä mutkikkaampi.
Molemmilla silmillä on vasen ja oikea
näkökenttä.
Vasemmista näkökentistä tieto kulkee
oikeaan aivopuoliskoon
ja kumpikin oikea näkökenttä
lähettää tiedon vasemmalle.
Näin aivot käyttävät molempia puolia
muodostaakseen kokonaisen kuvan.
Tutkijat eivät varmuudella tiedä,
miksi näköradat risteävät näin.
Yhden teorian mukaan sen takana on
hermojärjestelmän kehitys,
joka edisti nopeiden refleksien kautta
hengissäpysymistä:
jos eläin näki saalistajan tulevan
vasemmalta,
oli paras paeta oikealle.
Voimme siis sanoa, että näkö ja
liikkeiden ohjaaminen perustuvat
vahvasti vasen-oikea jakoon,
mutta ongelmat alkavat, jos ulotamme
idean logiikkaan ja luovuuteen.
Väärinkäsitys syntyi jo 1800-luvun
puolessavälissä
kun kaksi neurologia, Broca ja
Wernicke,
tutkivat aivovammapotilaita, joilla oli
kieleen liittyviä ongelmia.
Tutkijat löysivät vaurioita
potilaiden vasemmalta ohimolohkolta,
joten he esittivät, että vasen
aivopuolisko ohjaa kieltä.
Tämä kiinnitti yleisön huomiota.
Kirjailija Robert L. Stevenson
esitteli silloin idean loogisesta
vasemmasta aivopuoliskosta,
joka kilpailee tunteellisen oikean
puoliskon kanssa
kuuluisien hahmojensa tohtori Jekyllin
ja herra Hyden kautta.
Tämä näkemys osoittautui vääräksi, kun
lääkärit ja tutkijat
tutkivat potilaita, joilta
puuttui aivopuolisko
tai aivopuoliskojen väliset yhteydet
oli katkaistu.
Silti näiden potilaiden oli mahdollista
olla sekä
loogisia että luovia.
Myöhempi tutkimus osoitti, että toinen
aivopuolisko on toista aktiivisempi
joidenkin toimintojen kannalta.
Kieli paikallistuu enemmän vasemmalle
ja tarkkaavaisuus oikealle.
Toinen puoli aivoja saattaa tehdä enemmän,
mutta erot näkyvät toiminnoissa,
ei yksilöiden välillä.
Ei ole todistusaineistoa, jonka mukaan
yksilöillä olisi dominantteja
aivopuoliskoja,
tai että aivopuoliskot olisivat
jakautuneet
logiikan ja luovuuden välillä.
Jotkut ihmiset voivat olla erityisen
loogisia tai luovia,
mutta asialla ei ole mitään tekemistä
aivopuoliskojen kanssa.
Ja idea keskenään vastakkaisista
logiikasta ja luovuudesta
ei sekään pidä paikkansa.
Monimutkaisten matemaattisten ongelmien
ratkaiseminen vaatii luovuutta
ja monet upeat taideteokset
sisältävät sisäistä logiikkaa.
Melkein aina luovuuteen ja logiikkaan
tarvitaan sitä, että koko aivot pystyvät
toimimaan yhtenäisesti.