Daavidin ja Goljatin ennenkuulumaton tarina

Klassinen altavastaajatarina: Daavid, nuori paimenpoika aseistettuna vain lingolla, voittaa Goljatin, suuren soturin. Tarina on noussut raamatullisista lähtökohdistaan tavalliseksi vertaukseksi epätodennäköisestä voitosta. Mutta Malcolm Gladwell kysyy, onko tämä todellakin se, mistä Daavidin ja Goljatin tarinassa on kyse.

Haluan kertoa tarinan,

johon minulle tuli pakkomielle
kirjoittaessani uutta kirjaani.

Se on tarina tapahtumista

3000 vuotta sitten,

kun Israelin kuningaskunta
oli vasta lapsenkengissään.

Se tapahtuu paikassa,
jota kutsutaan Shephelahiksi,

joka sijaitsee nykyään Israelissa.

Syy, miksi kehitin tarinaan
pakkomielteen on se,

että luulin ymmärtäneeni sen,
mutta kun palasin siihen,

tajusin etten ymmärtänyt sitä lainkaan.

Muinaisella Palestiinalla oli
-- itärajallaan

vuorijono.

Tämä pitää paikkansa edelleen Israelissa.

Siinä vuorijonossa ovat
kaikki muinaiset kaupungit

sillä alueella, eli
Jerusalem, Betlehem, Hebron.

Sen lisäksi siellä on rannikkotasanko

Välimeren rannalla, jossa
Tel Aviv nyt sijaitsee.

Vuorijonoa ja rannikkotasankoa yhdistää

alue nimeltään Shephelah,

joka on sarja laaksoja ja harjuja,
jotka kulkevat idästä länteen.

Voit seurata Shephelahia, mennä sen läpi

päästäksesi rannikkotasangolta vuorille.

Shephelah, jos olette
käyneet Israelissa, tiedätte,

on kaunein osa Israelia.

Se on upea tammimetsineen,

viljapeltoineen ja viinitarhoineen.

Mutta tärkeämpää tosin on,
että alueen historiassa

sillä on ollut todellinen
strateginen funktio;

Shephelahin kautta vihamieliset armeijat

rannikkotasangolla pääsivät

ylös vuorille uhkaamaan alueella eläviä.

3000 vuotta sitten, juuri niin tapahtui.

Filistealaiset, jotka ovat
suurimpia vihollisia

Israelin kuningaskunnalle,

asuvat rannikkotasangolla.

He ovat alunperin Kreetalta.
He ovat merenkulkijaväkeä.

He saattavat luovia tiensä

läpi yhden Sheplelahin laakson

ylös vuorille,

koska he haluavat miehittää ylämaan alueen

aivan Betlehemin vieressä ja halkaista
Israelin kuningaskunnan kahtia.

Israelin kuningaskunta,
jota johtaa kuningas Saul,

saa tästä tietenkin vihiä,

ja Saul tuo armeijansa alas vuorilta

ja kohtaa filistelaiset Elahin laaksossa,

yhdessä kauneimmista
Shephelahin laaksoista.

Israelilaiset kaivautuvat asemiin
pohjoisen harjun luokse

ja filistealaiset eteläisen harjun luokse.

Nämä kaksi armeijaa vain
istuvat asemissaan viikkoja

ja tuijottavat toisiaan,
koska ne ovat umpikujassa.

Kumpikaan ei voi hyökätä,
koska hyökätäkseen toiselle puolelle

on tultava alas vuorilta laaksoon

ja toiselle puolelle,
jolloin on täysin suojaamaton.

Lopulta, lopettaakseen umpikujan,

filistealaiset lähettävät
suurimman soturinsa

alas laaksonpohjalle ja hän huutaa

israelilaisille

"Lähettäkää suurin soturinne alas,

ja me selvitämme tämän kahdestaan."

Tämä oli muinaisen sodankäynnin perinne,
jota kutsuttiin kaksintaisteluksi.

Se oli tapa selvittää erimielisyyksiä

ilman suuren taistelun verilöylyä.

Se filistealainen, joka lähetetään alas,

heidän suurin soturinsa, on jättiläinen.

Hän on 2,06 metriä pitkä.

Hänet on puettu päästä varpaisiin
kimaltelevaan, pronssiseen haarniskaan

ja hänellä on miekka

ja keihäät. Hän on aivan kammottava,

niin kammottava, ettei kukaan israelilais-
sotilaista halua taistella häntä vastaan.

Se on kuolemantuomio.
Häntä ei voisi mitenkään voittaa.

Ja vihdoin esiin astuu

nuori paimenpoika.

Hän menee Saulin luo ja sanoo
"Minä taistelen häntä vastaan."

Saul vastaa, "Et voi taistella
häntä vastaan. Se on naurettavaa.

Olet pelkkä lapsi.
Vastassasi on suuri sotilas."

Mutta paimen on järkkymätön.
Hän sanoo, "Ei, ei, ei,

ette ymmärrä, olen puolustanut laumaani

leijonia ja susia vastaan vuosikausia.
Uskon, että pystyn siihen."

Eikä Saulilla ole vaihtoehtoa.
Kukaan muu ei astu eteen.

Joten hän sanoo, "Hyvä on."

Sitten hän kääntyy lasta kohden ja sanoo,

"Sinun on pukeuduttava haarniskaan.
Et voi mennä tuollaisena."

Hän yrittää antaa
paimenpojalle haarniskansa

ja tämä sanoo, "Ei."

Hän sanoo, "En voi pukeutua tuohon."

Raamatun säe kuuluu,
"Minä en voi näissä edes kävellä.
En ole koskaan käyttänyt tällaisia."

Ja tarkoittaa "En ole käyttänyt
haarniskaa ennen. Olet hullu."

Joten hän kurottautuu maahan

noukkii viisi kiveä,

laittaa ne paimenlaukkuunsa

ja alkaa kävellä alas vuorenrinnettä
kohdatakseen jättiläisen.

Jättiläinen näkee tämän hahmon lähestyvän

ja huutaa "Tule tänne,
niin syötän sinun lihasi

taivaan linnuille ja villipedoille."

Hän kohdistaa ikään kuin
pilkkaa tähän henkilöön,

joka kävelee häntä kohti.

Paimen tulee yhä lähemmäksi.

Jättiläinen näkee tämän kantavan sauvaa.

Se on kaikki, mitä hän kantaa.

Aseen sijasta, ainoastaan paimenen sauva,

ja hän sanoo -- loukkaantuneena --

"Koirako minä olen, kun tulet
minua vastaan keppejä kädessä?"

Paimenpoika ottaa yhden kivistä

taskustaan, laittaa sen linkoon

laukaisee sen ja antaa sen lentää.

Se osuu jättiläistä
suoraan silmien väliin --

juuri tähän, herkimpään kohtaan --

ja hän kaatuu joko
kuolleena tai tajuttomana.

Paimenpoika juoksee, ottaa tämän miekan

ja leikkaa tämän pään irti.

Filistealaiset näkevät tämän,
kääntyvät ja vain pakenevat.

Tämän jättiläisen nimi on tietysti Goljat

ja paimenpojan nimi on Daavid.

Syy miksi tämä tarina on muodostunut
minulle pakkomielteeksi

kirjan kirjoittamiseni myötä on,

että kaikki mitä luulin
tietäväni tästä tarinasta

osoittautui vääräksi.

Tarinan Daavidin on tarkoitus
olla altavastaaja, vai mitä?

Jo pelkkä käsite, Daavid ja Goljat,

on kiteytynyt kieleemme metaforaksi

epätodennäköisille voitoille

jonkun heikon osapuolen toimesta
paljon vahvempaa vastaan.

Miksi kutsumme Daavidia altavastaajaksi?

Kutsumme häntä altavastaajaksi,
koska hän on lapsi,

pieni lapsi ja Goljat on iso,
vahva jättiläinen.

Kutsumme häntä myös altavastaajaksi,

koska Goljat on kokenut soturi

ja Daavid ainoastaan paimenpoika.

Mutta mikä tärkeintä,
kutsumme häntä altavastaajaksi,

koska Goljat on varustettu

kaikella tällä modernilla aseistuksella,

tällä kimaltavalla haarniskalla,

miekalla ja keihäillä,

ja Daavidilla on vain linko.

Aloitetaanpa siitä lauseesta.

"Daavidilla on vain linko."

koska se on ensimmäinen virheemme.

Muinaisessa sodankäynnissä
oli kolmenlaisia sotureita.

On ratsuväki, miehet ratsailla,
sotavaunujen kanssa.

On raskas jalkaväki,
joka on jalan liikkuvia sotilaita,

aseistettuja jalkaväen sotilaita
miekkojen, kilpien

ja jonkunlaisen haarniskan kanssa.

Ja sitten on tykkiväki,
johon kuuluvat jousiampujat,

mutta, mikä tärkeämpää, linkoajat.

Linkoajilla on nahkainen pussi,

johon on liitetty kaksi pitkää köyttä,

ja he laittavat ammuksen,
joko kiven tai lyijypallon,

pussin sisään ja he
pyörittävät sitä ympäri näin

ja päästävät toisen köyden irti,

ja seurauksena on lähettää ammus

eteenpäin kohti kohdettaan.

Tämä Daavidilla on ja on tärkeää ymmärtää,

että linko ei ole ritsa.

Se ei ole se, eikö niin?
Se ei ole lapsen lelu.

Itse asiassa se on hyvin tuhoisa ase.

Kun Daavid pyörittää sitä ympäri näin,

hän kääntää linkoa ehkä

kuusi tai seitsemään kierrosta sekunnissa

ja se tarkoittaa,
että kun kivi vapautuu,

se kulkee todella lujaa,

luultavasti 35 metriä sekunnissa.

Se on merkittävästi
nopeammin kuin pesäpallo,

vaikka sen heittäisi paras heittäjä.

Tämän lisäksi, Elahin laakson kivet

eivät olleet tavallisia kiviä.
Ne olivat bariumsulfaattia,

joiden tilavuus on kaksi kertaa
tavallisten kivien tilavuus.

Jos tekee ballistiset laskelmat

Daavidin lingostaan laukaiseman
kiven pysäytysvoimasta,

se vastaa suurinpiirtein

.45 kaliiberin käsiaseen pysäytysvoimaa.

Se on uskomattoman tuhoisa ase.

Tarkkuus. Tiedämme
historiallisista dokumenteista,

että kokeneet linkoajat pystyivät osumaan,

vammauttamaan ja jopa tappaamaan
kohteen yli 180 metrin etäisyydestä.

Keskiaikaisista gobeliineista
tiedämme, että linkoajat

pystyivät osumaan lentäviin lintuihin.

He olivat todella tarkkoja.

Kun Daavid asettuu asemiinsa --
eikä hän ole 180 metrin päässä Goljatista,

hän on aika lähellä Goljatia --

kun hän asettuu paikalleen ja
laukaisee aseensa Goljatia kohti,

hänen tarkoituksensa ja oletuksensa

on osua Goljatia tämän herkimpään kohtaan

silmien väliin.

Jos tutkii muinaisen
sodankäynnin historiaa,

huomaa yhä uudestaan,

että linkoajat olivat ratkaiseva
tekijä jalkaväkeä vastaan

missä tahansa taistelussa.

Joten mikä Goljat on?
Hän kuuluu raskaaseen jalkaväkeen.

Haastaessaan israelilaiset
kaksintaisteluun hän olettaa

taistelevansa toista raskaan
jalkaväen edustajaa vastaan.

Kun hän sanoo, "Tule tänne, niin voin

syöttää lihasi taivaan
linnuille ja villipedoille",

avainfraasi on "Tule tänne."

Tule luokseni, koska tappelemme

lähitaisteluna, näin.

Saul odottaa samaa.

Daavid sanoo, "Haluan
taistella Goljatia vastaan"

ja Saul yrittää antaa tälle haarniskansa,

koska Saul ajattelee, "Kun sanot
'taistella Goljatia vastaan,'

tarkoitat 'taistella häntä
vastaan lähitaistelussa',

jalkaväen sotilas toista vastaan."

Mutta Daavidilla ei ole mitään odotuksia.

Ei hän aio taistella Goljatia vastaan
sillä tavoin. Miksi hän niin tekisi?

Hän on paimen, joka on
viettänyt koko uransa

käyttäen linkoa puolustaakseen
laumaansa leijonia ja susia vastaan.

Siinä on hänen vahvuutensa.

Joten tässä on tämä paimenpoika,

kokenut tuhoisan aseen käyttäjä,

vastassaan kömpelö jättiläinen,

jota painaa kymmenien kilojen haarniska

ja uskomattoman painavat aseet,

jotka ovat hyödyllisiä
vain lähitaisteluissa.

Goljat on helppo saalis.
Hänellä ei ole mahdollisuuksia.

Joten miksi edelleen kutsumme
Daavidia altavastaajaksi

ja miksi viittaamme hänen
voittoonsa epätodennäköisenä?

Siinä on toinen tärkeä osa.

Ei vain se, että ymmärrämme väärin

Daavidin ja hänen valitsemansa aseen.

Ymmärrämme myös Goljatin täysin väärin.

Goljat ei ole sitä, miltä vaikuttaa.

Tästä on kaikenlaisia vihjeitä
Raamatun tekstissä.

Nämä ovat jälkikäteen
katsottuna aika kummallisia,

eivätkä sovi yhteen tämän
suuren soturin imagon kanssa.

Ensinnäkin Raamatun mukaan Goljatin

johdattaa laakson pohjalle palvelija.

Eikö ole outoa?

Tässä meillä on suuri soturi

haastamassa israelilaisia kaksintaisteluun.

Miksi häntä johtaa kädestä pitäen,

oletettavasti joku nuori poika,

taistelupaikalle?

Toiseksi Raamatun
tarina mainitsee erityisesti,

kuinka hitaasti Goljat liikkuu,

toinen outo asia kertoa, kun kuvaillaan

ihmiskunnan siihen
mennessä suurinta soturia.

Sitten on vielä outo juttu siitä,

kuinka kauan Goljatilta menee reagoida

nähdessään Daavidin.

Daavid laskeutuu vuorelta,

eikä hän selvästikään ole
valmistautunut lähitaisteluun.

Hänessä ei ole mitään,
josta kävisi ilmi,

"Taistelen sinua vastaan tällä tavoin."

Hän ei edes kanna miekkaa.

Miksei Goljat reagoi tähän?

Ihan kuin hän ei ymmärtäisi,
mitä tuolloin tapahtuu.

Ja sitten on hänen Daavidille
tekemänsä outo kommentti:

"Koirako minä olen, kun tulet
minua vastaan keppejä kädessä?"

Keppejä? Daavidilla on vain yksi keppi.

Käy ilmi, että

lääketieteellisessä yhteisössä on
spekuloitu jo vuosien ajan

siitä, onko jotain

perusteellisesti vialla Goljatissa.

On yritetty selittää noita
selkeitä poikkeavuuksia.

On kirjoitettu monia artikkeleita.

Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1960
Indianan Lääketieteellisessä julkaisussa.

Se käynnisti spekulaatioketjun,

joka alkaa selityksellä
Goljatin pituudesta.

Goljat on päätä pidempi

kuin aikalaisensa.

Yleensä kun joku poikkeaa
niin paljon normista,

sille on selitys.

Yleisin jättiläisyyden muoto

on tila, jota kutsutaan akromegaliaksi.

Sen aiheuttaa aivolisäkkeessä sijaitseva

hyvänlaatuinen kasvain,

joka aiheuttaa kasvuhormonin ylituotannon.

Läpi historian, monilla
kuuluisimmista jättiläisistä,

on ollut akromegalia.

Kaikkien aikojen pisin ihminen,

mies nimeltä Robert Wadlow,

kasvoi edelleen kuollessaan 24-vuotiaana

ja hän oli 2,72 metriä pitkä.

Hänellä oli akromegalia.

Muistatteko painija André the Giantin?

Kuuluisa. Hänellä oli akromegalia.

On spekuloitu, että
Abraham Lincolnilla oli akromegalia.

Kenen tahansa
poikkeuksellisen pitkän kohdalla

se on ensimmäinen selitys, jonka keksimme.

Akromegaliaan liitetään
hyvin selkeät sivuvaikutukset,

jotka liittyvät pääasiassa näköön.

Kasvaessaan aivolisäkkeen kasvain

alkaa usein painaa näköhermoja aivoissa.

Tästä seuraa se,
että akromegaliasta kärsivät,

ovat joko erittäin likinäköisiä tai
he näkevät kaiken kahtena.

Joten kun ihmiset ovat alkaneet spekuloida,

oliko Goljatissa jotain vikana,

he ovat sanoneet, "Hetkinen,

hän näyttää ja kuulostaa ihmiseltä,

jolla on akromegalia."

Se selittäisi myös paljon hänen oudosta

käytöksestään tuona päivänä.

Miksi hän liikkuu niin hitaasti

ja hänet saatetaan laaksoon

palvelijan toimesta?

Koska hän ei näe kulkea yksin.

Miksi hän on niin oudon
tietämätön Daavidista,

ettei ymmärrä, ettei Daavid
tule taistelemaan häntä vastaan,

ennen kuin aivan viime hetkellä?

Koska hän ei näe tätä.

Kun hän sanoo, "Tule tänne,
jotta voin syöttää lihasi

taivaan linnuille ja villipedoille."

Fraasi "Tule tänne" on myös vihje
hänen haavoittuvuudestaan.

Tule tänne, koska en näe sinua.

Ja sitten, "Koirako olen, kun tulet
minua vastaan keppien kanssa?"

Hän näkee kaksi keppiä,
kun Daavidilla on vain yksi.

Joten israelilaiset vuodenharjulla

katsovat alas häneen kuin hän olisi

erityisen voimakas vastustaja.

Mitä he eivät ymmärrä on,

että hänen selkeän voimansa lähde

oli myös hänen
suurimman heikkoutensa lähde.

Juuri siinä

on meille kaikille tärkeä opetus.

Jättiläiset eivät ole niin vahvoja
ja voimakkaita, miltä vaikuttavat.

Joskus paimenpojalla on taskussaan linko.

Kiitos.

(Aplodeja)