Haluan kertoa tarinan, johon minulle tuli pakkomielle kirjoittaessani uutta kirjaani. Se on tarina tapahtumista 3000 vuotta sitten, kun Israelin kuningaskunta oli vasta lapsenkengissään. Se tapahtuu paikassa, jota kutsutaan Shephelahiksi, joka sijaitsee nykyään Israelissa. Syy, miksi kehitin tarinaan pakkomielteen on se, että luulin ymmärtäneeni sen, mutta kun palasin siihen, tajusin etten ymmärtänyt sitä lainkaan. Muinaisella Palestiinalla oli -- itärajallaan vuorijono. Tämä pitää paikkansa edelleen Israelissa. Siinä vuorijonossa ovat kaikki muinaiset kaupungit sillä alueella, eli Jerusalem, Betlehem, Hebron. Sen lisäksi siellä on rannikkotasanko Välimeren rannalla, jossa Tel Aviv nyt sijaitsee. Vuorijonoa ja rannikkotasankoa yhdistää alue nimeltään Shephelah, joka on sarja laaksoja ja harjuja, jotka kulkevat idästä länteen. Voit seurata Shephelahia, mennä sen läpi päästäksesi rannikkotasangolta vuorille. Shephelah, jos olette käyneet Israelissa, tiedätte, on kaunein osa Israelia. Se on upea tammimetsineen, viljapeltoineen ja viinitarhoineen. Mutta tärkeämpää tosin on, että alueen historiassa sillä on ollut todellinen strateginen funktio; Shephelahin kautta vihamieliset armeijat rannikkotasangolla pääsivät ylös vuorille uhkaamaan alueella eläviä. 3000 vuotta sitten, juuri niin tapahtui. Filistealaiset, jotka ovat suurimpia vihollisia Israelin kuningaskunnalle, asuvat rannikkotasangolla. He ovat alunperin Kreetalta. He ovat merenkulkijaväkeä. He saattavat luovia tiensä läpi yhden Sheplelahin laakson ylös vuorille, koska he haluavat miehittää ylämaan alueen aivan Betlehemin vieressä ja halkaista Israelin kuningaskunnan kahtia. Israelin kuningaskunta, jota johtaa kuningas Saul, saa tästä tietenkin vihiä, ja Saul tuo armeijansa alas vuorilta ja kohtaa filistelaiset Elahin laaksossa, yhdessä kauneimmista Shephelahin laaksoista. Israelilaiset kaivautuvat asemiin pohjoisen harjun luokse ja filistealaiset eteläisen harjun luokse. Nämä kaksi armeijaa vain istuvat asemissaan viikkoja ja tuijottavat toisiaan, koska ne ovat umpikujassa. Kumpikaan ei voi hyökätä, koska hyökätäkseen toiselle puolelle on tultava alas vuorilta laaksoon ja toiselle puolelle, jolloin on täysin suojaamaton. Lopulta, lopettaakseen umpikujan, filistealaiset lähettävät suurimman soturinsa alas laaksonpohjalle ja hän huutaa israelilaisille "Lähettäkää suurin soturinne alas, ja me selvitämme tämän kahdestaan." Tämä oli muinaisen sodankäynnin perinne, jota kutsuttiin kaksintaisteluksi. Se oli tapa selvittää erimielisyyksiä ilman suuren taistelun verilöylyä. Se filistealainen, joka lähetetään alas, heidän suurin soturinsa, on jättiläinen. Hän on 2,06 metriä pitkä. Hänet on puettu päästä varpaisiin kimaltelevaan, pronssiseen haarniskaan ja hänellä on miekka ja keihäät. Hän on aivan kammottava, niin kammottava, ettei kukaan israelilais- sotilaista halua taistella häntä vastaan. Se on kuolemantuomio. Häntä ei voisi mitenkään voittaa. Ja vihdoin esiin astuu nuori paimenpoika. Hän menee Saulin luo ja sanoo "Minä taistelen häntä vastaan." Saul vastaa, "Et voi taistella häntä vastaan. Se on naurettavaa. Olet pelkkä lapsi. Vastassasi on suuri sotilas." Mutta paimen on järkkymätön. Hän sanoo, "Ei, ei, ei, ette ymmärrä, olen puolustanut laumaani leijonia ja susia vastaan vuosikausia. Uskon, että pystyn siihen." Eikä Saulilla ole vaihtoehtoa. Kukaan muu ei astu eteen. Joten hän sanoo, "Hyvä on." Sitten hän kääntyy lasta kohden ja sanoo, "Sinun on pukeuduttava haarniskaan. Et voi mennä tuollaisena." Hän yrittää antaa paimenpojalle haarniskansa ja tämä sanoo, "Ei." Hän sanoo, "En voi pukeutua tuohon." Raamatun säe kuuluu, "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja tarkoittaa "En ole käyttänyt haarniskaa ennen. Olet hullu." Joten hän kurottautuu maahan noukkii viisi kiveä, laittaa ne paimenlaukkuunsa ja alkaa kävellä alas vuorenrinnettä kohdatakseen jättiläisen. Jättiläinen näkee tämän hahmon lähestyvän ja huutaa "Tule tänne, niin syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille." Hän kohdistaa ikään kuin pilkkaa tähän henkilöön, joka kävelee häntä kohti. Paimen tulee yhä lähemmäksi. Jättiläinen näkee tämän kantavan sauvaa. Se on kaikki, mitä hän kantaa. Aseen sijasta, ainoastaan paimenen sauva, ja hän sanoo -- loukkaantuneena -- "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppejä kädessä?" Paimenpoika ottaa yhden kivistä taskustaan, laittaa sen linkoon laukaisee sen ja antaa sen lentää. Se osuu jättiläistä suoraan silmien väliin -- juuri tähän, herkimpään kohtaan -- ja hän kaatuu joko kuolleena tai tajuttomana. Paimenpoika juoksee, ottaa tämän miekan ja leikkaa tämän pään irti. Filistealaiset näkevät tämän, kääntyvät ja vain pakenevat. Tämän jättiläisen nimi on tietysti Goljat ja paimenpojan nimi on Daavid. Syy miksi tämä tarina on muodostunut minulle pakkomielteeksi kirjan kirjoittamiseni myötä on, että kaikki mitä luulin tietäväni tästä tarinasta osoittautui vääräksi. Tarinan Daavidin on tarkoitus olla altavastaaja, vai mitä? Jo pelkkä käsite, Daavid ja Goljat, on kiteytynyt kieleemme metaforaksi epätodennäköisille voitoille jonkun heikon osapuolen toimesta paljon vahvempaa vastaan. Miksi kutsumme Daavidia altavastaajaksi? Kutsumme häntä altavastaajaksi, koska hän on lapsi, pieni lapsi ja Goljat on iso, vahva jättiläinen. Kutsumme häntä myös altavastaajaksi, koska Goljat on kokenut soturi ja Daavid ainoastaan paimenpoika. Mutta mikä tärkeintä, kutsumme häntä altavastaajaksi, koska Goljat on varustettu kaikella tällä modernilla aseistuksella, tällä kimaltavalla haarniskalla, miekalla ja keihäillä, ja Daavidilla on vain linko. Aloitetaanpa siitä lauseesta. "Daavidilla on vain linko." koska se on ensimmäinen virheemme. Muinaisessa sodankäynnissä oli kolmenlaisia sotureita. On ratsuväki, miehet ratsailla, sotavaunujen kanssa. On raskas jalkaväki, joka on jalan liikkuvia sotilaita, aseistettuja jalkaväen sotilaita miekkojen, kilpien ja jonkunlaisen haarniskan kanssa. Ja sitten on tykkiväki, johon kuuluvat jousiampujat, mutta, mikä tärkeämpää, linkoajat. Linkoajilla on nahkainen pussi, johon on liitetty kaksi pitkää köyttä, ja he laittavat ammuksen, joko kiven tai lyijypallon, pussin sisään ja he pyörittävät sitä ympäri näin ja päästävät toisen köyden irti, ja seurauksena on lähettää ammus eteenpäin kohti kohdettaan. Tämä Daavidilla on ja on tärkeää ymmärtää, että linko ei ole ritsa. Se ei ole se, eikö niin? Se ei ole lapsen lelu. Itse asiassa se on hyvin tuhoisa ase. Kun Daavid pyörittää sitä ympäri näin, hän kääntää linkoa ehkä kuusi tai seitsemään kierrosta sekunnissa ja se tarkoittaa, että kun kivi vapautuu, se kulkee todella lujaa, luultavasti 35 metriä sekunnissa. Se on merkittävästi nopeammin kuin pesäpallo, vaikka sen heittäisi paras heittäjä. Tämän lisäksi, Elahin laakson kivet eivät olleet tavallisia kiviä. Ne olivat bariumsulfaattia, joiden tilavuus on kaksi kertaa tavallisten kivien tilavuus. Jos tekee ballistiset laskelmat Daavidin lingostaan laukaiseman kiven pysäytysvoimasta, se vastaa suurinpiirtein .45 kaliiberin käsiaseen pysäytysvoimaa. Se on uskomattoman tuhoisa ase. Tarkkuus. Tiedämme historiallisista dokumenteista, että kokeneet linkoajat pystyivät osumaan, vammauttamaan ja jopa tappaamaan kohteen yli 180 metrin etäisyydestä. Keskiaikaisista gobeliineista tiedämme, että linkoajat pystyivät osumaan lentäviin lintuihin. He olivat todella tarkkoja. Kun Daavid asettuu asemiinsa -- eikä hän ole 180 metrin päässä Goljatista, hän on aika lähellä Goljatia -- kun hän asettuu paikalleen ja laukaisee aseensa Goljatia kohti, hänen tarkoituksensa ja oletuksensa on osua Goljatia tämän herkimpään kohtaan silmien väliin. Jos tutkii muinaisen sodankäynnin historiaa, huomaa yhä uudestaan, että linkoajat olivat ratkaiseva tekijä jalkaväkeä vastaan missä tahansa taistelussa. Joten mikä Goljat on? Hän kuuluu raskaaseen jalkaväkeen. Haastaessaan israelilaiset kaksintaisteluun hän olettaa taistelevansa toista raskaan jalkaväen edustajaa vastaan. Kun hän sanoo, "Tule tänne, niin voin syöttää lihasi taivaan linnuille ja villipedoille", avainfraasi on "Tule tänne." Tule luokseni, koska tappelemme lähitaisteluna, näin. Saul odottaa samaa. Daavid sanoo, "Haluan taistella Goljatia vastaan" ja Saul yrittää antaa tälle haarniskansa, koska Saul ajattelee, "Kun sanot 'taistella Goljatia vastaan,' tarkoitat 'taistella häntä vastaan lähitaistelussa', jalkaväen sotilas toista vastaan." Mutta Daavidilla ei ole mitään odotuksia. Ei hän aio taistella Goljatia vastaan sillä tavoin. Miksi hän niin tekisi? Hän on paimen, joka on viettänyt koko uransa käyttäen linkoa puolustaakseen laumaansa leijonia ja susia vastaan. Siinä on hänen vahvuutensa. Joten tässä on tämä paimenpoika, kokenut tuhoisan aseen käyttäjä, vastassaan kömpelö jättiläinen, jota painaa kymmenien kilojen haarniska ja uskomattoman painavat aseet, jotka ovat hyödyllisiä vain lähitaisteluissa. Goljat on helppo saalis. Hänellä ei ole mahdollisuuksia. Joten miksi edelleen kutsumme Daavidia altavastaajaksi ja miksi viittaamme hänen voittoonsa epätodennäköisenä? Siinä on toinen tärkeä osa. Ei vain se, että ymmärrämme väärin Daavidin ja hänen valitsemansa aseen. Ymmärrämme myös Goljatin täysin väärin. Goljat ei ole sitä, miltä vaikuttaa. Tästä on kaikenlaisia vihjeitä Raamatun tekstissä. Nämä ovat jälkikäteen katsottuna aika kummallisia, eivätkä sovi yhteen tämän suuren soturin imagon kanssa. Ensinnäkin Raamatun mukaan Goljatin johdattaa laakson pohjalle palvelija. Eikö ole outoa? Tässä meillä on suuri soturi haastamassa israelilaisia kaksintaisteluun. Miksi häntä johtaa kädestä pitäen, oletettavasti joku nuori poika, taistelupaikalle? Toiseksi Raamatun tarina mainitsee erityisesti, kuinka hitaasti Goljat liikkuu, toinen outo asia kertoa, kun kuvaillaan ihmiskunnan siihen mennessä suurinta soturia. Sitten on vielä outo juttu siitä, kuinka kauan Goljatilta menee reagoida nähdessään Daavidin. Daavid laskeutuu vuorelta, eikä hän selvästikään ole valmistautunut lähitaisteluun. Hänessä ei ole mitään, josta kävisi ilmi, "Taistelen sinua vastaan tällä tavoin." Hän ei edes kanna miekkaa. Miksei Goljat reagoi tähän? Ihan kuin hän ei ymmärtäisi, mitä tuolloin tapahtuu. Ja sitten on hänen Daavidille tekemänsä outo kommentti: "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppejä kädessä?" Keppejä? Daavidilla on vain yksi keppi. Käy ilmi, että lääketieteellisessä yhteisössä on spekuloitu jo vuosien ajan siitä, onko jotain perusteellisesti vialla Goljatissa. On yritetty selittää noita selkeitä poikkeavuuksia. On kirjoitettu monia artikkeleita. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1960 Indianan Lääketieteellisessä julkaisussa. Se käynnisti spekulaatioketjun, joka alkaa selityksellä Goljatin pituudesta. Goljat on päätä pidempi kuin aikalaisensa. Yleensä kun joku poikkeaa niin paljon normista, sille on selitys. Yleisin jättiläisyyden muoto on tila, jota kutsutaan akromegaliaksi. Sen aiheuttaa aivolisäkkeessä sijaitseva hyvänlaatuinen kasvain, joka aiheuttaa kasvuhormonin ylituotannon. Läpi historian, monilla kuuluisimmista jättiläisistä, on ollut akromegalia. Kaikkien aikojen pisin ihminen, mies nimeltä Robert Wadlow, kasvoi edelleen kuollessaan 24-vuotiaana ja hän oli 2,72 metriä pitkä. Hänellä oli akromegalia. Muistatteko painija André the Giantin? Kuuluisa. Hänellä oli akromegalia. On spekuloitu, että Abraham Lincolnilla oli akromegalia. Kenen tahansa poikkeuksellisen pitkän kohdalla se on ensimmäinen selitys, jonka keksimme. Akromegaliaan liitetään hyvin selkeät sivuvaikutukset, jotka liittyvät pääasiassa näköön. Kasvaessaan aivolisäkkeen kasvain alkaa usein painaa näköhermoja aivoissa. Tästä seuraa se, että akromegaliasta kärsivät, ovat joko erittäin likinäköisiä tai he näkevät kaiken kahtena. Joten kun ihmiset ovat alkaneet spekuloida, oliko Goljatissa jotain vikana, he ovat sanoneet, "Hetkinen, hän näyttää ja kuulostaa ihmiseltä, jolla on akromegalia." Se selittäisi myös paljon hänen oudosta käytöksestään tuona päivänä. Miksi hän liikkuu niin hitaasti ja hänet saatetaan laaksoon palvelijan toimesta? Koska hän ei näe kulkea yksin. Miksi hän on niin oudon tietämätön Daavidista, ettei ymmärrä, ettei Daavid tule taistelemaan häntä vastaan, ennen kuin aivan viime hetkellä? Koska hän ei näe tätä. Kun hän sanoo, "Tule tänne, jotta voin syöttää lihasi taivaan linnuille ja villipedoille." Fraasi "Tule tänne" on myös vihje hänen haavoittuvuudestaan. Tule tänne, koska en näe sinua. Ja sitten, "Koirako olen, kun tulet minua vastaan keppien kanssa?" Hän näkee kaksi keppiä, kun Daavidilla on vain yksi. Joten israelilaiset vuodenharjulla katsovat alas häneen kuin hän olisi erityisen voimakas vastustaja. Mitä he eivät ymmärrä on, että hänen selkeän voimansa lähde oli myös hänen suurimman heikkoutensa lähde. Juuri siinä on meille kaikille tärkeä opetus. Jättiläiset eivät ole niin vahvoja ja voimakkaita, miltä vaikuttavat. Joskus paimenpojalla on taskussaan linko. Kiitos. (Aplodeja)