Molly Crockett: Varokaa neurosoopaa.

Nykyaikainen markkinointi käyttää aina aivoja: Otsikot väittävät juustoleipien auttavan tekemään päätöksiä, kun taas "neurojuoman" väitetään vähentävän stressiä.
Neurotieteilijä Molly Crockettin mukaan on vain yksi ongelma: Tieteelliset todisteet "neurolisien" eduista puuttuvat. Nasevassa puheessaan Crockett selittää neurotieteellisen tutkimustiedon tulkinnan rajoja, jotka meidän kaikkien tulisi tiedostaa.

Olen neurotieteilijä ja tutkin päätöksentekoa.

Testaan, miten aivojen

eri kemikaalit vaikuttavat valintoihimme.

Tulin kertomaan menestyksellisen
päätöksenteon salaisuuden:

juustovoileipä.

Aivan oikein. Tutkijoiden mielestä juustoleipä

on ratkaisu kaikkiin hankaliin päätöksiin

Mistä minä voin tietää? Olen tutkimuksen tekijä.

Muutama vuosi sitten kollegoitani ja minua kiinnosti,

kuinka aivojen serotoniini-niminen kemikaali

vaikuttaisi ihmisten päätöksiin
sosiaalisissa tilanteissa.

Halusimme erityisesti selvittää,
kuinka serotoniini vaikuttaisi

epäreilusti kohdeltujen ihmisten reagointitapoihin.

Teimme kokeen.

Muokkasimme ihmisten serotoniinitasoja antamalla

heille tosi ällöttävää keinotekoista sitruunajuomaa,

joka toimii poistamalla serotoniinin raaka-aineen

aivoista.

Se on tryptofaani-niminen aminohappo.

Selvisi, että tryptofaanitason oltua matala,

ihmiset kostivat todennäköisemmin,

kun heitä kohdeltiin epäreilusti.

Siinä tutkimuksemme, ja tässä joitain sen

synnyttämiä otsikoita.

("Juustoleivästä kaikki tarvittava jämäkkään päätöksentekoon")

("Millainen ystävä juustoista löytyykään")

("Juuston ja lihan syöminen voi lisätä itsehillintää")
Nyt saatatte pohtia, unohtuiko minulta jotakin.

("Virallista! Suklaa poistää äreyden")
Juusto? Suklaa? Mistä ne tulivat?

Ajattelin samaa itsekin otsikoiden ilmestyttyä,

koska tutkimuksemme ei liittynyt mitenkään
juustoon tai suklaaseen.

Annoimme ihmisille hirveältä maistuvaa juomaa,

joka vaikutti heidän tryptofaanitasoihinsa.

Mutta kävi ilmi, että tryptofaania sattuu olemaan myös

juustossa ja suklaassa.

Kun tiede sanoo juuston ja suklaan auttavan

parempiiin päätöksiin, se herättää taatusti huomiota.

Tässä se on:

otsikon evoluutio.

Tämän tapahduttua mielessäni kävi ajatus:

Mitä väliä sillä on?

Media yksinkertaisti liikaa, mutta sehän oli

vain uutisjuttu.

Luulen monien tieteilijöiden asennoituvan samoin.

Ongelmana on se, että tätä tapahtuu kaiken aikaa,

eikä se vaikuta vain uutisjuttuihin,

vaan myös kaupan hyllyjen tuotevalikoimaan.

Uutisvyöryn aikana

markkinoijat alkoivat soitella.

Haluaisinko antaa tieteellisen vahvistuksen

mieltä piristävästä pullovedestä?

Tai esittäisinkö television suorassa lähetyksessä,

yleisön edessä,

että lohturuoat todellakin saavat olon paremmaksi?

Luultavasti he tarkoittivat hyvää, mutta jos olisin
tarttunut heidän tarjouksiinsa,

olisin mennyt tieteen ulkopuolelle,

mitä hyvät tieteilijät visusti varovat.

Siitä huolimatta neurotieteet pulpahtavat yhä useammin esille markkinoinnissa.

Yksi esimerkki: Neurojuomien tuoteryhmä,

mukaan lukien tämä Neuro Bliss -juoma,

joka selosteensa mukaan vähentää stressiä,

kohentaa mielialaa, parantaa keskittymistä

ja edistää positiivista elämänasennetta.

Pakko myöntää, että tuo kuulostaa upealta. (Naurua)

Kaikkea tuota olisin tarvinnut 10 minuuttia sitten.

Kun se ilmestyi paikalliseen kauppaani, kiinnostuin

luonnollisesti näitä väitteitä tukevista tutkimuksista.

Kävin yhtiön nettisivuilla etsimässä

kontrollikokeita heidän tuotteistaan.

Mutta en löytänyt yhtään.

Tutkimustuloksia tai ei, väitteet ovat heidän

selosteensa keskiössä ihan aivojen kuvan vieressä.

Käy ilmi, että aivojen kuvilla on erityisominaisuuksia.

Pari tutkijaa pyysi muutamaa sataa ihmistä

lukemaan tieteellisen artikkelin.

Toinen puoli ihmisistä sai artikkelin aivokuvan kera,

toinen puoli luki saman artikkelin

ilman kuvaa.

Lopuksi -- huomaatte mihin pyrin --

ihmisiltä kysyttiin, olivatko he samaa mieltä

artikkelin johtopäätöksistä.

Näin moni on yhtä mieltä johtopäätöksistä,

kun kuva puuttuu.

Näin moni on yhtä mieltä artikkelista,

jossa on kuva mukana.

Varteenotettava viesti on:

Jos haluat myydä, käytä aivojen kuvaa.

Keskeytän tämän hetkeksi kertoakseni,

että neurotiede on viime vuosikymmeninä
edistynyt kovasti,

hämmästyttäviä löytöjä aivoista tehdään

kaiken aikaa.

Parisen viikkoa sitten MIT:n neurotieteilijä selvitti,

kuinka rottien tapoja voitiin muuttaa

pelkästään niiden aivojen tietyn osan
hermotoimintaa säätelemällä.

Makeita juttuja.

Mutta edistys on tuonut mukanaan turhan kovia

odotuksia ja liioiteltuja, todistamattomia väitteitä.

Aionkin näyttää, kuinka pystyy havaitsemaan

pari klassista vetoa, jotka kielivät hölynpölystä,

jolle on annettu monta nimeä: neuropuppu,

neurovedätys, tai oma suosikkini, neuroläppä.

Ensimmänen todistamaton väite koskee aivokuvausten

käyttöä ihmisten ajatusten ja tunteiden tulkkina.

Joukko tutkijoita julkaisi tämän tutkimuksen

New York Timesin mielipidepalstalla.

Otsikko? "Rakastat iPhoneasi. Kirjaimellisesti."

Siitä tuli nopesti palstan meilatuin artikkeli.

Miten tulokseen päästiin?

Aivojen kerroskuvauksessa 16 ihmiselle

näytettiin videoita iPhonella soittamisesta.

Skannaukset osoittivat aktivoitumista insula-nimisellä

aivojen alueella, jonka sanotaan

liittyvän myötätunnon ja rakkauden tunteisiin.

Kun insulassa oli havaittu aktivoitumista, arveltiin

koehenkilöiden rakastaneen puhelimiaan.

Tällaiseen päättelyyn liittyy yksi ongelma:

insulassa tapahtuu monenlaista.

Pitää paikkansa, että se liittyy positiivisiin tunteisiin,

kuten rakkauteen ja myötätuntoon,

mutta se on mukana tuhansissa muissa

muistin, kielen, tarkkaavaisuuden,

jopa vihan, inhon ja tuskan prosesseissa.

Samalla logiikalla voisin yhtä hyvin väittää

ihmisten vihaavan iPhoneaan.

On tärkeää huomata, että insulan aktivoitumiselle

ei voi vain valita mieleistänsä selitystä

tältä todella pitkältä listalta.

Kollegani Tal Yarkoni ja Russ Poldrack

ovat osoittaneet insulan aktivoituvan miltei joka kolmannessa

koskaan julkaistussa aivokuvauksessa.

On tosiaan hyvin mahdollista,

että teidän insulanne alkaa hyrrätä juuri nyt,

mutta en uskottele itselleni,

että se tarkoittaa rakkautta minua kohtaan.

Rakkaudesta ja aivoista puheenollen,

eräs tri Lempenä tunnettu tutkija

väittää tieteilijöiden löytäneen yhteiskuntaa

koossa pitävän liiman,

rakkauden ja hyvinvoinnin lähteen.

Tällä kertaa ei puhuta juustoleivästä,

vaan oksytosiini-nimisestä hormonista.

Olette ehkä kuulleet siitä.

Tri Lempi perustaa väitteensä tutkimuksiin,
jotka osoittavat,

että ihmisten oksytosiinitason nosto

lisää heidän luottamustaan, empatiaansa
yhteistyökykyänsä.

Hän käyttää nimitystä "moraalinen molekyyli".

Nämä tutkimukset ovat tieteellisesti päteviä,

ja niitä on toistettu, mutta ne eivät kerro koko totuutta.

Toiset tutkimukset ovat osoittaneet oksytosiinin lisäämisen

lisäävän kateutta ja vahingoniloa.

Oksytosiini voi harhauttaa ihmisen suosimaan

omaa ryhmäänsä muiden kustannuksella.

Joskus oksytosiini voi jopa vähentää yhteistoimintaa.

Näiden tutkimusten perusteella voisin väittää

oksytosiinia epämoraaliseksi molekyyliksi
ja ottaa itselleni nimen tri Outolempi.

(Naurua)

Neuroläppä on levinnyt lehtien otsikoihin.

Se näkyy supermarketeissa ja kirjojen kansissa

Entäpä klinikoilla?

SPECT-tomografia on aivojen kuvantamismenetelmä,

jossa käytetään radioaktiivista merkkiainetta

aivojen verenkierron jäljittämiseen.

Muutaman tuhannen dollarin pilkkahintaan

jotkut amerikkalaiset klinikat tekevät

SPECT-kuvauksen ja käyttävät sitä

helpottaakseen ihmisten ongelmien diagnosointia.

Klinikoiden mukaan kuvat voivat

estää Alzheimerin tautia,

ratkaista paino- ja riippuvuusongelmia,

selvittää aviollisia ristiriitoja

ja tietenkin hoitaa koko joukon psyykkisiä sairauksia

aina masennuksesta ja ahdistuneisuudesta ADHD:hen.

Kuulostaa mahtavalta. Monet ovat samaa mieltä.

Jotkut klinikat tekevät kymmenien miljoonien

dollareiden voitot vuodessa.

On vain yksi ongelma.

Neurotieteessä on laaja konsensus siitä,

että psyykkistä sairautta ei voi diagnosoida

yksittäisestä aivokuvauksesta.

Mutta nämä klinikat ovat hoitaneet

kymmeniä tuhansia potilaita,

joista monet lapsia,

ja SPECT-kuvauksiin liittyy radioaktiivinen ruiske,

joka altistaa mahdollisesti haitalliselle säteilylle.

Olen neurotieteilijänä muita ihmisiä innostuneempi

neurotieteen mahdollisuuksista hoitaa
psyykkistä sairautta

ja tehdä ihmisistä jopa parempia ja fiksumpia.

Jos joskus selviää, että juusto ja suklaa auttavat

tekemään parempia päätöksiä, en pane vastaan.

Vielä ei ole sen aika.

Aivoista ei ole vielä löytynyt ratkaisevaa nappia,

ei voida sanoa, onko joku valepukki vai rakastunut

pelkästään aivokuvia katsomalla,

eikä syntisistä saada pyhimyksiä hormoneilla.

Joskus se voi olla mahdollista, mutta siihen asti

on varottava antamasta liioiteltujen väitteiden

suistaa resursseja ja huomiota pois oikealta tieteeltä,

joka toimii pitemmällä tähtäimellä.

Tässä te tulette kuvaan mukaan.

Jos teille yritetään myydä jotain aivojen kuvan avulla,

älkää luottako pelkkiin puheisiin.

Tehkää vaikeat kysymykset. Vaatikaa todisteet.

Kysykää, mikä osa tarinasta on jäänyt kertomatta.

Vastausten ei pitäisi olla yksinkertaisia, koska aivot
ovat monimutkaiset.

Mutta se ei estä meitä yrittämästä selvittää totuutta.

Kiitos. (Suosionosoituksia)