Kuka keksi Internetin, ja miksi?

Oletko koskaan pohtinut,
kuka oikeastaan keksi Internetin?

Jotkut ovat tulleet Internetin
ansiosta ziljonääreiksi,

mutta he vain keksivät,
miten hyödyntää sitä nerokkaasti.

Eikö Internetin "keksijän" pitäisi silloin
olla Jumalan veroinen multimiljonääri?

Kenelle kunnia sitten kuuluukaan?

Brittiläiselle nörtille maanalaisessa
sveitsiläisessä laboratoriossako?

Ehkäpä.

Vaiko venäläisten ydinsodalla uhmaamille
amerikkalaisille neroille?

Hieno idea.

Entäpä ranskalaisille tiedemiehille,

jotka nimesivät tietokone-
verkkonsa "Le Internet":ksi?

Mielenkiintoista.

Vai kuuluuko kunnia sittenkin joukolle
tiedemiehiä, jotka tiesivät työstävänsä –

jotakin hyödyllistä ymmärtämättä,
kuinka suuri menestys siitä tulisikaan?

Aloitetaan selvittämällä ensin
pari perusfaktaa.

On Internet, suuri määrä keskenään
yhteydessä olevia tietokoneverkkoja,

ja sitten on myös World Wide Web,
jonka avulla on helpompi jakaa tietoa –

käyttäen Internetin
yhdistämiä tietokoneita.

Nykyisen kaltainen Internet sai alkunsa
jo ainakin 40 vuotta sitten.

Erään suositun, mutta virheellisen,
teorian mukaan –

Yhdysvallat kehitti Internetin ydinsodan
kestäväksi tiedonsiirtoverkokseen.

Erään ARPANETin, 1960-luvulla perustetun
ensimmäisen verkon, perustajan mukaan –

heidän verkkokokeilunsa eivät liittyneet
tiedonsiirtoon lainkaan –

vaan prosessorien käyttöasteiden
optimointiin ja ajan jakamiseen.

Käytännössä sen ansiosta tiedemiehet
saattoivat jakaa laskentatehoa keskenään.

Ennen 1960-lukua ei nimittäin ollut
minkäänlaisia verkkoja.

Silloiset tietokoneet olivat suuria
ja käsittelivät laskutehtäviä yksitellen.

Ajan jakamisen ansiosta ne saattoivat
työstää montaa tehtävää samaan aikaan,

jolloin niiden tehoa pystyi hyödyntämään
useampi ihminen samaan aikaan.

Ja kun sitten alkaa yhdistää tietokoneita
toisiinsa, alkaa tietenkin miettiä,

mitä tarvitaan, että niiden välisestä
tiedonsiirrosta saadaan helpompaa.

Tiedemiehet ympäri maailman yrittivät
löytää ratkaisun tähän ongelmaan.

Tutkitaanpa nyt joitain muualla
kehitettyjä tärkeitä konsepteja.

Aloitetaan pakettikytkennästä.

Britanniassa National Physical Laboratory
(Kansallinen fysiikan laboratorio) –

oli kehittänyt kaupallisen verkon,
mutta se ei saanut tuulta alleen –

puutteellisen rahoituksen takia.

He kuitenkin keksivät pakettikytkennän,

keinon ruuhkien välttämiseen
kiireisissä verkoissa.

Siinä tieto lähetetään paloissa
ja kootaan toisessa päässä taas yhteen.

Myös ranskalaiset
ovat osallisia.

He kehittivät tieteellistä CYCLADES-
verkkoa, ja pienen budjettinsa takia –

he päättivät keskittyä tietokoneiden
välisiin suoriin yhteyksiin –

tietoa siirtävän välillisen
tietokoneen käytön sijaan.

Ei kovin tieteellisenä sivuhuomautuksena:
yhden teorian mukaan sana "Internet" –

sai alkunsa heidän tutkimuksestaan.

Ei kuitenkaan tarvitse uskoa,
jos et halua.

Siirrytään 1970-luvun alkupuolelle.

Tietokoneiden muodostamaa
infrastruktuuria on jo jonkin verran,

mutta niiden välinen tiedonsiirto on
hankalaa ja katkonaista,

koska eri verkot eivät pysty
kommunikoimaan keskenään.

Ongelman ratkaisee TCP/IP.

TCP- ja IP-protokollat muodostavat pohjan
Internetin yhteiselle kielelle.

Siinä nimikoidaan paketit ja pidetään
huoli, että ne löytävät perille –

ja voidaan koota jälleen yhteen, vaikka
palat kulkisivatkin eri reittejä.

Verkot alkoivat keskustella keskenään
ensimmäistä kertaa vuonna 1975,

jota voi pitää myös Internetin
syntymähetkenä.

Sähköposti oli myös tärkeä keksintö.

Se kehitettiin ARPANETissä vuonna 1972.

Suurin osa Internetin liikenteestä vuonna
1976 oli sähköpostia,

sillä tutkijoiden mielestä sähköiset
muistilaput olivat siistein juttu ikinä.

Keskenään keskustelevien verkkojen myötä
tiedonsiirto alkoi helpottua.

Se oli kuitenkin kokonaan tekstipohjaista
eikä näyttänyt kovin mukavalta.

1980-luvulla brittiläinen
Timothy Berners-Lee –

oli töissä eurooppalaisessa ydin-
tutkimuslaitoksessa CERN:ssä,

jossa fyysikot yrittävät nykyäänkin
selvittää, mistä maailmankaikkeus koostuu.

Hän halusi jäsentää tiedemiesten tietoja
ja mahdollistaa sen,

että he voisivat jakaa ja yhdistää
tutkimuksensa entistä helpommin,

samalla edesauttaen niiden edistymistä.

Siksipä hän kehitti HTTP:n, HTML:n ja
URL-osoitteiden avulla käyttöliittymän,

joka mahdollisti Internet-selaimet.

Hän kutsui selaintaan World Wide Webiksi,
maailmanlaajuiseksi verkoksi.

Hän ei siis keksinyt Internetiä,
mutta WWW:n kylläkin.

Hän kirjoitti myös maailman ensimmäisen
verkkosivuston CERN:ssä Ranskassa –

elokuussa 1991.

Kun tarvittava runkoverkko oli
paikoillaan ja avainteknologiat keksitty,

kun Internetin keskustelupalstat olivat
kasvaneet räjähdysmäisesti 1980-luvulla,

kun puhelinoperaattorit olivat nähneet
digitaalikommunikaation markkina-arvon –

kun verkkoselaimet olivat levinneet
kulovalkean tavoin 1990-luvun alussa –

ja kun tavalliset ihmiset
tutustuivat sähköpostiin,

Internet laajeni nopeasti ja vakaasti –

ja oli valmis valtavirran käyttöön
noin vuodesta 1995 alkaen.

Hetkonen, eikö Internetiä keksinytkään
Yhdysvaltain varapresidentti Al Gore?

Ei todellakaan.

Jos olet lukenut,
mitä hän tarkalleen sanoi,

tiedät, ettei hän koskaan
väittänytkään niin.

Monien mielestä kuitenkin hänen
tarmokkaasti ajamiensa lakien ansiosta –

Internetin levittäytyminen vauhdittui.

Internet syntyi, koska tarvitsemme
keinoja kommunikointiin –

ja koska useimmat meistä pitävät siitä.

Siksi ihmisistä on tullut kaikkein
levittäytynein laji maan päällä.

Voisi väittää, että Internet on
luonnollinen kehitysaskel –

ja eräs sen tarpeen ilmentymistä.

Kukaan ei keksinyt sitä yksin.

Kun kaikkien niiden hienojen tiedemiesten
kehittämät palaset koottiin yhteen,

Internetistä tuli väline kommunikointiin,
kaupankäyntiin, tutkimukseen,

propagandan levittämiseen, vakoiluun,
ostosten tekemiseen, seuranhakuun,

viihteeseen ja ajan tuhlaamiseen samalla,

kun esität opiskelevasi
tai tekeväsi töitä.

Saattaa olla, että teet niin nytkin.

Joka tapauksessa kommunikoit –
varsinkin, jos jätät kommentin –

ja jo se pelkästään saattaa tehdä
sinusta paremman ihmisen.

Käännös: Soulweaver
[e-mail]