Oletko koskaan pohtinut, kuka oikeastaan keksi Internetin? Jotkut ovat tulleet Internetin ansiosta ziljonääreiksi, mutta he vain keksivät, miten hyödyntää sitä nerokkaasti. Eikö Internetin "keksijän" pitäisi silloin olla Jumalan veroinen multimiljonääri? Kenelle kunnia sitten kuuluukaan? Brittiläiselle nörtille maanalaisessa sveitsiläisessä laboratoriossako? Ehkäpä. Vaiko venäläisten ydinsodalla uhmaamille amerikkalaisille neroille? Hieno idea. Entäpä ranskalaisille tiedemiehille, jotka nimesivät tietokone- verkkonsa "Le Internet":ksi? Mielenkiintoista. Vai kuuluuko kunnia sittenkin joukolle tiedemiehiä, jotka tiesivät työstävänsä – jotakin hyödyllistä ymmärtämättä, kuinka suuri menestys siitä tulisikaan? Aloitetaan selvittämällä ensin pari perusfaktaa. On Internet, suuri määrä keskenään yhteydessä olevia tietokoneverkkoja, ja sitten on myös World Wide Web, jonka avulla on helpompi jakaa tietoa – käyttäen Internetin yhdistämiä tietokoneita. Nykyisen kaltainen Internet sai alkunsa jo ainakin 40 vuotta sitten. Erään suositun, mutta virheellisen, teorian mukaan – Yhdysvallat kehitti Internetin ydinsodan kestäväksi tiedonsiirtoverkokseen. Erään ARPANETin, 1960-luvulla perustetun ensimmäisen verkon, perustajan mukaan – heidän verkkokokeilunsa eivät liittyneet tiedonsiirtoon lainkaan – vaan prosessorien käyttöasteiden optimointiin ja ajan jakamiseen. Käytännössä sen ansiosta tiedemiehet saattoivat jakaa laskentatehoa keskenään. Ennen 1960-lukua ei nimittäin ollut minkäänlaisia verkkoja. Silloiset tietokoneet olivat suuria ja käsittelivät laskutehtäviä yksitellen. Ajan jakamisen ansiosta ne saattoivat työstää montaa tehtävää samaan aikaan, jolloin niiden tehoa pystyi hyödyntämään useampi ihminen samaan aikaan. Ja kun sitten alkaa yhdistää tietokoneita toisiinsa, alkaa tietenkin miettiä, mitä tarvitaan, että niiden välisestä tiedonsiirrosta saadaan helpompaa. Tiedemiehet ympäri maailman yrittivät löytää ratkaisun tähän ongelmaan. Tutkitaanpa nyt joitain muualla kehitettyjä tärkeitä konsepteja. Aloitetaan pakettikytkennästä. Britanniassa National Physical Laboratory (Kansallinen fysiikan laboratorio) – oli kehittänyt kaupallisen verkon, mutta se ei saanut tuulta alleen – puutteellisen rahoituksen takia. He kuitenkin keksivät pakettikytkennän, keinon ruuhkien välttämiseen kiireisissä verkoissa. Siinä tieto lähetetään paloissa ja kootaan toisessa päässä taas yhteen. Myös ranskalaiset ovat osallisia. He kehittivät tieteellistä CYCLADES- verkkoa, ja pienen budjettinsa takia – he päättivät keskittyä tietokoneiden välisiin suoriin yhteyksiin – tietoa siirtävän välillisen tietokoneen käytön sijaan. Ei kovin tieteellisenä sivuhuomautuksena: yhden teorian mukaan sana "Internet" – sai alkunsa heidän tutkimuksestaan. Ei kuitenkaan tarvitse uskoa, jos et halua. Siirrytään 1970-luvun alkupuolelle. Tietokoneiden muodostamaa infrastruktuuria on jo jonkin verran, mutta niiden välinen tiedonsiirto on hankalaa ja katkonaista, koska eri verkot eivät pysty kommunikoimaan keskenään. Ongelman ratkaisee TCP/IP. TCP- ja IP-protokollat muodostavat pohjan Internetin yhteiselle kielelle. Siinä nimikoidaan paketit ja pidetään huoli, että ne löytävät perille – ja voidaan koota jälleen yhteen, vaikka palat kulkisivatkin eri reittejä. Verkot alkoivat keskustella keskenään ensimmäistä kertaa vuonna 1975, jota voi pitää myös Internetin syntymähetkenä. Sähköposti oli myös tärkeä keksintö. Se kehitettiin ARPANETissä vuonna 1972. Suurin osa Internetin liikenteestä vuonna 1976 oli sähköpostia, sillä tutkijoiden mielestä sähköiset muistilaput olivat siistein juttu ikinä. Keskenään keskustelevien verkkojen myötä tiedonsiirto alkoi helpottua. Se oli kuitenkin kokonaan tekstipohjaista eikä näyttänyt kovin mukavalta. 1980-luvulla brittiläinen Timothy Berners-Lee – oli töissä eurooppalaisessa ydin- tutkimuslaitoksessa CERN:ssä, jossa fyysikot yrittävät nykyäänkin selvittää, mistä maailmankaikkeus koostuu. Hän halusi jäsentää tiedemiesten tietoja ja mahdollistaa sen, että he voisivat jakaa ja yhdistää tutkimuksensa entistä helpommin, samalla edesauttaen niiden edistymistä. Siksipä hän kehitti HTTP:n, HTML:n ja URL-osoitteiden avulla käyttöliittymän, joka mahdollisti Internet-selaimet. Hän kutsui selaintaan World Wide Webiksi, maailmanlaajuiseksi verkoksi. Hän ei siis keksinyt Internetiä, mutta WWW:n kylläkin. Hän kirjoitti myös maailman ensimmäisen verkkosivuston CERN:ssä Ranskassa – elokuussa 1991. Kun tarvittava runkoverkko oli paikoillaan ja avainteknologiat keksitty, kun Internetin keskustelupalstat olivat kasvaneet räjähdysmäisesti 1980-luvulla, kun puhelinoperaattorit olivat nähneet digitaalikommunikaation markkina-arvon – kun verkkoselaimet olivat levinneet kulovalkean tavoin 1990-luvun alussa – ja kun tavalliset ihmiset tutustuivat sähköpostiin, Internet laajeni nopeasti ja vakaasti – ja oli valmis valtavirran käyttöön noin vuodesta 1995 alkaen. Hetkonen, eikö Internetiä keksinytkään Yhdysvaltain varapresidentti Al Gore? Ei todellakaan. Jos olet lukenut, mitä hän tarkalleen sanoi, tiedät, ettei hän koskaan väittänytkään niin. Monien mielestä kuitenkin hänen tarmokkaasti ajamiensa lakien ansiosta – Internetin levittäytyminen vauhdittui. Internet syntyi, koska tarvitsemme keinoja kommunikointiin – ja koska useimmat meistä pitävät siitä. Siksi ihmisistä on tullut kaikkein levittäytynein laji maan päällä. Voisi väittää, että Internet on luonnollinen kehitysaskel – ja eräs sen tarpeen ilmentymistä. Kukaan ei keksinyt sitä yksin. Kun kaikkien niiden hienojen tiedemiesten kehittämät palaset koottiin yhteen, Internetistä tuli väline kommunikointiin, kaupankäyntiin, tutkimukseen, propagandan levittämiseen, vakoiluun, ostosten tekemiseen, seuranhakuun, viihteeseen ja ajan tuhlaamiseen samalla, kun esität opiskelevasi tai tekeväsi töitä. Saattaa olla, että teet niin nytkin. Joka tapauksessa kommunikoit – varsinkin, jos jätät kommentin – ja jo se pelkästään saattaa tehdä sinusta paremman ihmisen. Käännös: Soulweaver soulweaver@hotmail.fi