Awakening Mind Part 1, "Know Thyself" (2023) - Complete HD Film

Herääminen

on seuraava luonnollinen vaihe
ihmisen kehityksessä.

Herääminen on yksinkertaisesti oleellisen
olemuksemme luonteen tunnistamista.

Se ei ole jokin outo,
mystinen uskonnollinen kokemus

joka on vain harvojen saatavilla.

Se on kaikkien saatavilla.

Olemme pohjimmiltaan jo täysin hereillä,
täysin tietoisia.

Ja se on täysin rajatonta.

Todellinen luontosi on lähempänä

kuin se minuus, joka luulet olevasi.

Tietoisuus on maailmankaikkeuden
perimmäinen todellisuus.

Seuraava askel tieteessä on nähdä,
että tietoisuus on perustavanlaatuista.

Mitä herääminen edes on?

Selittäkää joku se minulle.

Heräävä mieli osa 1: Tunne itsesi

Mitä on herääminen?

Kutsutpa sitä todelliseksi itseksi,
välittömäksi itseksi tai ei-itseksi,

tai Buddha-luonnoksi,
Tao- tai Kristus-tietoisuudeksi.

Sillä ei todella ole väliä.

Tässä elokuvassa
aiomme kutsua sitä tietoisuudeksi.

Tietoisuus

ei ole minkään uskonnon omaisuutta.

Herääminen tai tietoisuuden ymmärtäminen

on kuin herääminen unesta.

Hahmosi uni

elämän näytelmässä.

Hahmojemme kautta

koemme maailman

kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan.

Voimme kutsua tätä elämän
ja kuoleman kaksinaisuuden kokemukseksi.

Kuljemme ympyrää
kiinnittyneenä hahmojemme

ajatuksiin ja tuntemuksiin.

Hyvä ja huono.

Sota ja rauha.

Valo ja pimeys.

Syntymä ja kuolema.

Kunnes heräämme ja huomaamme,

ettemme ole tämä hahmo.

KUTSU

Tässä elokuvassa
esitämme sinulle kutsun

tulla kokemaan
todellisen luontosi.

Suora kokemus,
ilman järkeilyä...

Kuka sinä olet?

Toistamme tämän

kutsun eri tavoin.

Kun kysyt itseltäsi kuka olet,

anna kaiken olla juuri niin kuin on.

Älä käytä mieltäsi
saadaksesi jotain tapahtumaan,

tai löytääksesi vastauksen
mielen tasolla.

Älä myöskään yritä sivuuttaa mieltäsi.

Aikomuksenasi vain kokea suoraan
kuka olet.

Antamalla mielen olla
“en tiedä” -mieli.

Herääminen on vastaus kaikkiin
maailman ongelmiin kaikilla tasoilla.

Kaikki maailman
ongelmat johtuvat harhaluulosta.

Mielen perustavanlaatuisesta harhasta.

Harha on se,
että minä olen tämä rajoitettu hahmo.

Kun elämme pienestä,
erillisestä itsestämme käsin,

tyytymättömyys on aina läsnä.

Kyse voi olla suuresta tyytymättömyydestä
kuten traumasta,

tai sitten vain tunteesta taustalla...

"Jokin ei ole oikein."

"Jotain on vialla."
"Jotain puuttuu."

Silloinkin kun koen mielihyvää,
tai saavutan jotain elämässäni,

Jopa silloin kun minulla on hyvä suhde.

Jos pysähdyn hetkeksi

tunnen tyytymättömyyttä,

kuin olisin eristetty jostakin.

Tämä tunne joka näyttäisi olevan

useimmilla ihmisillä, voi motivoida meitä

heräämään pienestä erillisestä itsestämme,

jonka luonto on eräänlainen
eroahdistus.

Tällä rajoitetulla hahmolla on taipumus
tarttua siihen, mitä se haluaa.

Kyseessä on vain kokoelma
ehdollistettuja malleja.

Tavoitella sitä mitä kaipaa tai
yrittää työntää pois se mitä ei halua.

Se on loputon prosessi
mielihyvän tavoittelun,

ja tuskan välttelyn välillä.

Jos uskomme olevamme

tämä hahmo, ehdollistettu malli,

silloin me kärsimme
ja luomme kärsimystä maailmaan.

Maailmasta tulee egoistisen
tietoisuuden heijastus.

Heräämisen hyöty on se,

että sinä kärsit vähemmän

ja ihmiset ympärilläsi kärsivät vähemmän.

Ei ole epäilystäkään,
että Jumalan ymmärtäminen

oli itselleni herätys.

Suurin herätys
mitä olen koskaan kokenut.

Aivan kuin olisin ollut unessa
50 vuotta.

Kävellen ympäriinsä kuin robotti,
tekemällä asioita joita minulle opetettiin

kun olin nuori.
Tiedätkö, minulla oli valmis suunnitelma.

Hanki tyttöystävä, hanki auto, hanki työ,
hanki talo, hanki puoliso.

Kaava, jonka mukaan luulin,
miten elämää kuuluisi elää.

Kunnes täytin 53 vuotta.

Tajusin, että vaikka olin tehnyt
suurimman osan noista asioista

ja saavuttanut jonkin verran
ammatillista menestystä,

sillä ei ollut merkitystä.
Herätä 53-vuotiaana ja tajuta

että millään näillä asioilla

ei ollut merkitystä.

Olin järkyttynyt ymmärtäessäni
mitä tämä kirjaimellisesti tarkoitti.

Kuinka turhaa se kaikki oli.

Kuka sinä olet?

Kun lopetat hahmollesi laaditun

käsikirjoituksen seuraamisen, joka

on peritty vanhemmilta, yhteiskunnalta

ja biologisen ehdollistumisen kautta,

peliin avautuu uusia ulottuvuuksia.

Avautuva polku

ei ole reitti määränpäähän.

Se on reititön polku

harhakuvitelmien riisumiseksi

päästäksesi juuri sinne, missä olet nyt.

Nimeni on Rupert Spira.

Puhun olennaisesta nondualismin

(ei-kaksinaisuus) ymmärtämisestä, joka on

kaikkien suurten uskonnollisten ja
henkisten perinteiden taustalla.

Kirjoitan ja johdan
ohjattuja meditaatioita,

ja käyn keskusteluja,
joiden tarkoituksena on johtaa

tämän ymmärryksen

kokemukselliseen tunnistamiseen.

Sen ymmärtämiseen, että

rauhaa ja onnea,

joita me kaikki kaipaamme

yli kaiken, ei voi koskaan

määritelmän mukaan
löytää objektiivisesta kokemuksesta.

Sitä eivät voi koskaan tarjota
esineet, aineet,

aktiviteetit tai suhteet.

Suosittelen

sisäistämään tämän kunnolla,

jottei käytä
loppuelämäänsä

etsien täyttymystä sieltä,
mistä sitä ei voi löytää.

Jokainen, joka katsoo tätä elokuvaa,
katsoo sitä siksi, että

hän on joko ymmärtänyt tai oivaltanut,

että rauhaa ja onnea,
jota he kaipaavat, ei voi löytää

objektiivisesta kokemuksesta,

ja ovat aloittaneet tutkimuksen
todelliseen luontoonsa.

Se on tärkein tutkimus

jonka ihminen voi tehdä,
ja se on tutkimus,

josta onnellisuutemme riippuu.

Elämäni suurin kysymys,

jonka uskoisin suurimman osan ihmisistä
kysyvän itseltään jossain kohtaa on se,

että "Mitä järkeä tässä on?"

"Mikä on elämän tarkoitus?"

Yllätyksekseni minulle kerrottiin,
että elämän tarkoituksella

ei ollut mitään tekemistä
minkään tekemäni kanssa.

Kyse ei ollut työstäni,

ei urastani,

ei tuskin mistään
fyysiseen elämääni liittyvästä.

Ne olivat osa elämääni,
mutta ne eivät olleet elämän tarkoitus.

Elämäni tarkoitus,
sellaisena kuin olen sen ymmärtänyt,

oli kokea kokea,

ilmaista, havainnollistaa ja täyttää

todellinen identiteettini.
Kuka todella olen.

Luulen, että suurin kysymys,

jonka useimmat ihmiset kohtaavat
on kysymys,

jota tuskin kukaan kysyy koskaan
itseltään, tai ei vastaa siihen.

Elämän suurin kysymys

on ymmärtääkseni "Kuka minä olen?".

Kuka minä olen?

Olenko vain fyysinen olento

niin kuin lintu taivaalla
tai kala meressä?

Tai ehkä jokin hienostuneempi identiteetti
mutta yhtä kaikki fyysinen kokonaisuus.

Synnyn, elän, kuolen.

Sen alku ja loppu.

Vai onko mahdollista,

että olen jotain enemmän?

Onko mahdollista,
että olen henkinen olento,

joka elää fyysistä kokemusta?

Elämäsi kokemukset

ovat lopulta tuoneet sinut tämän
universaalin kysymyksen äärelle.

Kuka sinä olet?

Älä etsi vastausta mielelläsi.

Anna kaiken olla juuri niin kuin on.

Kuka on tietoinen mielestä?

Tunne kaikki, mitä vastaan tulee.

Kuka on tietoinen näistä tunteista?

Koe täydellinen kokemus kaikesta,

mitä tiedustelusi tuloksena ilmenee.

Olen Donald Hoffman.
Olen kognitiivisten

tieteiden emeritusprofessori
Kalifornian yliopistossa Irvinessä.

Olen opettanut aiemmin työkseni,
mutta en enää emerituksena.

Nyt teen tutkimusta.

Tällä hetkellä tutkin tietoisuutta,
tietoisuuden matemaattisia malleja

ja sitä, kuinka fysiikka
ja aika-avaruus voivat ilmentyä

tietoisuusteoriasta, joka on
matemaattisesti täsmällinen.

Oma matkani on käsittänyt

sekä hengellistä että
tieteellistä puolta.

Isäni oli fundamentalistinen
kristitty ministeri.

Sain oppeja häneltä sunnuntaisin

ja tiedeopinnot koulun puolelta,
joten konflikteja oli havaittavissa.

Tarinat olivat keskenään ristiriitaisia.

Ymmärsin teininä, että
minun piti selvittää asiat itse.

Päätin, että kysymys

johon halusin vastata oli,
että olemmeko me koneita?

Ovatko ihmiset vain koneita?

Fyysisestä näkökulmasta katsottuna
olemme vain koneita.

Hengellisestä näkökulmasta katsottuna
emme olisi koneita.

Se ei silti selittänyt tarpeeksi
mitä me olisimme.

Niinpä päätin esittää kysymyksen

tieteellisesti, olemmeko vain koneita?

Ajattelin, että paras tapa selvittää
se olisi tutkia tekoälyä.

Joten menin MIT:n
(Massachusetts Institute of Technology)

ja olin mukana tekoälylaboratoriossa,
joka tutki tekoälyä, sekä aivo-

ja kognitiotieteen osastolla
tutkimassa asioiden inhimillistä puolta.

Koska halusin tehdä molempia.

Halusin nähdä, mitä koneet
voivat tehdä ihmisen neurotieteelle.

Vastatakseni kysymykseen,

onko hengellinen perimätieto oikeassa?

Olemmeko muutakin kuin vain koneita,

vai onko fysikalistinen, tieteellinen
näkökulma oikeassa?

Että olemme vain koneita,

ja että tietoisuus on vain

aivotoiminnan aikaansaannos.

Viime vuosisadalla vallitseva tieteellinen
materialistinen ajattelutapa

kieltää kaiken olemassaolon
fyysisen aineen ulkopuolella.

Kaiken, mitä ei voida

todentaa tieteellisellä menetelmällä.

Tiede on umpikujassa.

Se ei pysty ylittämään kvanttifysiikan
perustavanlaatuista paradoksia,

joka toi sen kasvotusten
havaitsijan kanssa,

itse tietoisuuden kanssa.

Samalla tavoin kuin uskonnot
toimivat suurimmaksi osaksi

vain uskon tasolla.

Ne ovat menettäneet alkuperäisen
tarkoituksensa, jonka määrä oli

johtaa välittömään ymmärrykseen siitä,
keitä ja mitä me olemme.

Tieteen ja henkisyyden välinen jako

on köyhdyttänyt molempia.

Uskonnot ja henkiset järjestelmät
tarvitsevat kipeästi tarkkoja menetelmiä,

joiden voidaan osoittaa luovan
olosuhteet heräämiselle.

Ja tiede tarvitsee kipeästi avoimuutta

mahdollisuudelle fyysisyyden ulkopuolella.

Kyse ei ole uskonnosta
tai tieteestä luopumisesta,

vaan syvemmälle menemisestä,
halusta muuttaa itseämme,

jotta olemme enemmän
hyödyksi tutkimukselle.

Me olemme sekä kokeentekijöitä,

että itse koe.

Uskonto on ollut kieli ja säiliö

meditaation ja henkisyyden perinteille,

jotka on kirjoitettu ylös ja siirretty

eteenpäin sukupolvien kautta.

On varmasti olemassa kieli,
joka on hyvin kirjaimellista

ja joka jakaa uskonnot ja kulttuurit,

kun asiat otetaan kirjaimellisesti.

Mutta jos tunnet uskonnon hengen,

voit seurata lankaa

takaisin aitoon heräämiseen.

Kenellä tahansa on potentiaali herätä,
olipa heillä uskoa tai ei,

koska herääminen on luonnostaan

osa tietoisuuttamme
syntymisemme kautta.

Joten miksi tahansa sitä kutsutkin,
näistä asioista puhuttaessa

on olemassa tiettyjä periaatteita,
jotka näyttävät olevan samoja

kaikissa eri uskonnoissa,

hengellisyyksissä sekä
meditaatioperinteissä.

Kun olin nuorempi, tämä ymmärrys

oli pääasiassa saatavilla
itämaisissa henkisissä traditioissa.

Se oli saatavilla myös länsimaisissa

traditioissa, mutta se oli niin
naamioitu ja kodifioitu

noihin perinteisiin,
että se oli melkein saavuttamattomissa.

Monet sukupolveni ihmiset
menivät fyysisesti

tai ainakin älyllisesti itään
löytääkseen tämän ymmärryksen.

Itämainen kulttuuri verrattuna

länsimaiseen kulttuuriin on eksoottista.

Näin tämä ymmärrys sai
eksoottisen maun

kulttuureista, joissa se ilmeni.

Monet ihmiset, minä mukaan lukien,

olivat tämän seurauksena ajatelleet,

että nondualismissa
olisi jotain eksoottista,

että se vaatisi jotain
poikkeuksellista elämäntapaa.

Kuten että sinun pitäisi
luopua perhe-elämästä,

tai kasvattaa hiuksiasi,
tai hankkia erityinen nimi itsellesi,

tai hankkia opettaja tai
harjoittaa outoja käytäntöjä.

Kaikki nämä asiat,
joilla ei ollut mitään tekemistä

ydinymmärryksen kanssa,
sen kulttuurin kanssa,

jossa ymmärrys ilmaistiin
tiettynä aikana.

Nyt tämä ymmärrys on irroitettu

kulttuurisidonnaisuudesta, jonka kautta
monet meistä kuulivat siitä ensiksi.

Nyt tämä olennainen ymmärrys
on saatavilla

tavalla, jonka avulla voimme
jatkaa elämäämme

juuri sellaisena kuin se on.
Perhe-elämä, työelämä...

Ei ole välttämätöntä tehdä
mitään ulkoisia muutoksia elämäänsä.

Haaste, joka meillä on tällä planeetalla

on se, että uskomme, että on enemmän

kuin yksi olemus.

Elämme maailmassa,

jota kutsuisin kaksinaisuudeksi.

On mies ja nainen, musta ja valkoinen,

iso ja pieni, nopea ja hidas, ylös
ja alas, täällä ja siellä, ennen

ja jälkeen,
mutta itse asiassa on vain yksi asia.

Kaikki asiat ovat yksi asia.

On vain yksi asia.

Käy ilmi, että kun katsomme
syvällisesti kaikkea,

näemme, että täällä ja siellä, iso ja
pieni, nopea ja hidas, ylös ja alas,

vasen ja oikea, mies ja nainen, ovat
kaikki samaa asiaa, jotka yksinkertaisesti

vain ilmaisevat erilaisia ominaisuuksia,
mutta eivät ole erillisiä toisistaan.

Uskon, että me kaikki

olemme

Jumalan yksilöityjä.

Uskon, että Jumala on olemassa

jokaisessa, jokaisena ja jokaisen ihmisen
kautta, ja sen vuoksi myös jokaisessa

aistivassa olennossa maailmankaikkeudessa.

Näen olevani suhteessa Jumalaan

niin kuin aalto on mereen.

Aalto ei eroa valtamerestä.

Se on yksinkertaisesti valtameren
ilmentyminen yksilöllisessä muodossa.

Ja kun tuo yksilöityminen on valmis,

aalto vetäytyy takaisin mereen,

noustakseen uudelleen toisena päivänä.

Joten uskon, että
olemme kaikki jumaluuden yksilöityjä,

ja kun näemme kaiken jumalallisena,

muutamme suhdettamme kaikkeen.

Kaikki muuttuu

erilaiseksi kokemuksessamme.

Näin maailma muuttuu.

Mitä on tietoisuus?

Tietoisuus on maailmankaikkeuden
perimmäinen todellisuus.

Voimmekin yhtä hyvin kysyä, onko
tietoisuus universumin,

kaiken, ja kaikkien perimmäinen
todellisuus.

Miten maailma kuitenkin näyttäytyy
meille erillään ja itsenäisesti

olemassa olevien ihmisten

ja eläimien moninaisuutena, jotka ovat
tehty asiasta jota kutsumme aineeksi.

Kuinka voimme sovittaa yhteen tämän
väitteen, jonka mukaan tietoisuus

on maailmankaikkeuden perimmäinen
todellisuus,

kun se näyttäytyy monina ja monimuotoisina
aineesta valmistettuina esineinä?

Perustavanlaatuiselle tietoisuudelle

on useita eri todisteita.

Fysiikka itse sanoo,

että aika-avaruus ei ole
perustavanlaatuista,

ja evoluutioteoria on myös samaa mieltä,
että aika-avaruus ja fyysiset

esineet eivät ole perustavanlaatuista
todellisuutta.

Molemmat teoriat kertovat vain sen, että
aika-avaruus ei ole perustavanlaatuista.

Ne eivät kerro meille,
mitä on aika-avaruuden ulkopuolella.

Siksi väitän, että se mitä
fyysikot löytävät

aika-avaruuden ulkopuolelta,
ovat matemaattiset rakenteet.

Mutta mistä niissä on kyse,
ei todella ole selvää.

Mistä tässä aika-avaruuden
ulkopuolisessa on kysymys?

Ja siksi ehdotan, että aika-avaruuden
tuolla puolen on kyse tietoisuudesta.

Otaksuisin, että äärettömällä
tietoisuudella on kyky

paikantaa itsensä lukuisina
erillisinä kokemussubjekteina,

toisin sanoen kaikkina tuntevina
olentoina, ihmisinä ja eläiminä.

Jokainen meistä on äärettömän
tietoisuuden paikallistuma,

vain äärettömästä tietoisuudesta
koostuva ääretön tietoisuus,

jonka näkökulmasta se näkee

oman toimintansa kuin
ulkopuolisen maailman.

Joten se mikä näyttää meistä
aineesta tehdyltä maailmalta

paikallisista näkökulmistamme,
on todellisuuden näkökulmasta

yksinkertaisesti yhden äärettömän
tietoisuuden toimintaa.

Toisin sanoen, viime kädessä
ei ole olemassa erillisiä

tai itsenäisesti olemassa olevia
asioita tai ihmisiä.

On yksi ääretön,
jakamaton, kokonaisuus.

Olemisen ykseys, joka on vain taittunut

esineiden ja asioiden näennäiseksi
moninaiseksi monimuotoisuudeksi.

Siinä missä ihminen tarkastelee
omaa toimintaansa

rajallisen mielen

havainnointikyvyn kautta.

Jos olemme hereillä,

ymmärrämme, että on yksi tietoisuus,

joka on naamioitu kaikiksi näiksi
planeetan erilaisiksi olennoiksi,

yksi tietoisuus
loistamassa kaikkien silmien läpi.

Silloin kirjaimellisesti näemme
itsemme muissa.

Ja taipumus toimia egona,

taipumus ottaa itselleen

katoaa, koska
ymmärrämme totuuden tarkalleen.

Totuus on,
että olemme kaikki yhtä tietoisuutta.

Henkisen minäni kokemus

olisi mahdollista vain fyysisessä

todellisuudessa erittäin hyvästä syystä,

koska vain fyysisessä maailmassa olisi
päinvastainen saatavilla.

Toisin sanoen,

jos haluaisin kokea itseni,
jos voisin puhua

vertauskuvallisesti valona,

en voisi kokea valona olemista,
jos olisin keskellä valoa,

vain valoa ympärilläni,

joka on täydellinen määritelmä
hengellisestä maailmasta.

Tulisin silloin maailmaan,
jota kutsuisin fyysiseksi maailmaksi,

jossa on jotain muuta kuin valoa.

Sillä jos haluaisin kokea itseni valona,

enkä vain tietää itseäni sellaiseksi,

voisin tehdä sen vain siellä missä

olisi valon vastakohta,
tässä tapauksessa pimeys.

Toisin silloin

tämän mahdollisuuden fyysiseen
maailmaan, missä valo ja pimeys

ovat olemassa samanaikaisesti,
ja silloin

tuossa ulkoisessa ilmaisussa valona
voisin olla se, joka todella olen.

Tämä ymmärrys viittaa siihen,

että eroavaisuuksiemme takana,
olemme kaikki sama olento,

emme samanlainen olento, mutta olemme
kirjaimellisesti yksi... sama olento.

Ja rakkaus on tämän ykseyden

tai jaetun olemisen tunnettu kokemus.

Teoriamme teoreema on, että
lopulta on yksi tietoisuus.

Monet tietoiset agentit
muodostavat dynamiikan.

Mutta teoria kertoo meille,
että viime kädessä kaikki nuo

tietoiset agentit ovat todella vain
yhden tietoisuuden heijastuksia.

Tieteen nykyinen suuntaus

on ollut jo vuosisatojen ajan,

että avaruus ja aika
ovat todellisuuden perusta.

Ne ovat vähentymättömiä
ja toimivat kaiken perustana.

Ennen Einsteinia avaruutta ja
aikaa pidettiin erillisinä.

Nyt, avaruus ja aika yhdessä,
yhtenäinen aika-avaruus nähdään

todellisuuden perusluonteena.

Tiede on sitten olettanut, että

aika-avaruus ja esineet aika-avaruudessa
ovat perustavanlaatuista todellisuutta.

Niinpä esimerkiksi kun puhumme
tietoisuudesta, tietoisuuden

itsensä täytyy silloin olla avaruudessa
ja ajassa olevien esineiden seuraus.

Siinä fysikalistisessa kehyksessä
avaruus ja aika, sekä fyysiset esineet

ilman mitään tietoisuutta, ovat
perustavanlaatuista todellisuutta.

Tietoisuus tulee mukaan myöhemmin
universumin kehityksessä, eikös niin?

Oli alkuräjähdys,
mutta ei tietoisuutta.

Oli vain aika-avaruus ja energiaa.

Energia sulautui
valtaviksi hiukkasiksi

ja lopulta elämä syntyi kuka
tietää kuinka monen miljoonan tai

sadan miljoonan tai
miljardin vuoden kuluttua.

Ja vasta myöhemmin ilmeni tietoisuus.

Tästä näkökulmasta katsottuna kun kuolet,
tietoisuuden mahdollistanut fyysinen

monimutkaisuus hajoaa
ja siten tietoisuutesi hajoaa.

Ja niin fyysinen kehys sitten
eliminoi tietoisuuden

perustavanlaatuisena asiana ja osoittaa,

että kun kehosi kuolee,
tietoisuutesi menee sen mukana.

Toisesta näkökulmasta katsottuna...

mitä olen työstänyt kollegojeni kanssa,
olemme käyttäneet evoluutioteoriaa

osoittaaksemme, että se on
evoluutioteorian implikaatio,

että avaruus ja aika eivät
ole perustavanlaatuisia.

Joten evoluution fysikalistinen
tulkinta on väärä.

Ajatus siitä, että avaruus
ja aika ja hiukkaset ovat

jotenkin kehittyneet
ihmisorganismien vaikutuksesta

on väärä kehys, koska aika-avaruus
itsessään ei ole perustavanlaatuista.

Esittelemme rikkaamman dynamiikan
aika-avaruuden ulkopuolella.

Tietoisuuden dynamiikan.

Emme heitä pois
vanhoja teorioitamme.

Kun fyysikot sanovat, että
aika-avaruus on

tuomittu, se ei tarkoita, ettemmekö
kiinnittäisi huomiota

Einsteiniin. Ei todellakaan.
Huomioimme Einsteinin.

Mikä tahansa uusi teoria aika-avaruuden
ulkopuolella, mikä kuvastaa paremmin

aika-avaruutta ja palauttaa Einsteinin,
sen on parempi tukea kvanttiteoriaa,

tai olet väärässä.

Kaikki vanhat teoriamme

ovat loistavia, suuremmoisia ystäviä
ja aiomme pitää ne

syvemmän teorian erityistapauksina.

Joten meidän on tehtävä
samoin tietoisuusteoriallemme.

Emme voi vain ehdottaa mitä tahansa.

Meillä on oltava tietoisuuden teoria
joka heijastaa

ja palauttaa aika-avaruuden käsitteen,

mahdollistaa kvanttiteorian,
erityisen ja yleisen suhteellisuusteorian,

sekä palauttaa luonnonvalinnan
kautta tapahtuvan evoluution.

Jos emme pysty mallintamaan sitä
matemaattisia yksityiskohtia myöten

tiedemiehillä ei ole mitään syytä
ottaa tietoisuusteoriaamme vakavasti.

On kuin ääretön tietoisuus laittaisi
päähänsä virtuaalitodellisuuslasit.

Ääretön tietoisuus laittaa päähänsä
VR-lasit, jotka on valmistettu ajattelusta

ja havaitsemisesta. Ja samalla kun se
laittaa VR-lasit päähänsä,

se paikallistaa itsensä
omassa toiminnassaan.

Se tarkastelee asioita
näiden VR-lasien läpi

rajallisen mielen havainnointikyvyllä
nähdä, kuulla, tuntea, maistaa ja haistaa.

Se pilkkoo oman
olemuksensa ykseyden

ja saa sen näyttämään 10 000 asialta.

Yritän sanoa, että

universumi on paljon enemmän
kuin rajallinen mieli.

En väitä, että universumi ilmentyisi
vain jokaisen rajallisessa mielessä.

Universumi on olemassa rajallisen
mielemme ulkopuolella, tietoisuudessa.

Mutta äärellisen mielemme rajoitukset

antavat universumille sen ulkomuodon.

Joten kun katsomme maailmankaikkeutta,
näemme todellisuuden,

joka on olemassa ennen sen havaitsemista.

Me näemme sen havainnointikykyjemme
linssin läpi,

mikä antaa sille sen ulkomuodon.

Heräämisen idea monissa henkisissä
perinteissä on ollut,

että se minkä olemme ottaneet
todellisuutena,

esineet avaruudessa ja ajassa,
fyysiset kehomme ja niin edelleen,

ei ole lopullinen todellisuus, vaan
on olemassa paljon syvempi todellisuus,

tietoisuuden todellisuus, joka ylittää
aika-avaruuden sekä fyysiset objektit,

ja että emme ole eronneet
tästä todellisuudesta.

Tuo todellisuus on jossain mielessä
sen ydin, mitä me olemme.

Herääminen on heräämistä illuusiosta,

että olen vain pieni ruumis avaruudessa
ja ajassa siihen tosiasiaan, että olen

itse asiassa kaiken sen tekijä
mitä näen avaruudessa ja ajassa.

Luon sen lennosta
katsoessani ja havaitessani.

Kuinka herään?

Ihminen herää tunnistamalla,
että se

mitä oleellisesti olemme, on jo

täysin hereillä, täysin tietoinen,

täydellinen, kokonainen,
täyttynyt rauhalla.

Se on kuin kysyisi,

kuinka aurinko valaistuu?

Sen luonto on valo.

Se on jo täysin valaistu.

Olennaisen olemuksemme luonto
on jo rauha ja onnellisuus.

Se ei ole meille kaikille selvää,
koska olennainen olemuksemme

on sekoittunut läpikotaisin synnynnäiseen
kokemukselliseen sisältöön.

Rauha ja onnellisuus ovat
kokemuksen himmentämiä.

Tästä johtuen ajattelemme, että olennaisen
olemuksemme täytyy valaistua.

Ei, olennaisen olemuksemme
ei tarvitse valaistua

sen enempää kuin aurinkoakaan
tarvitsee valaista aamuisin.

Aurinko paistaa aina
samalla kirkkaudella.

Olennainen olemuksemme loistaa aina
samalla rauhalla ja ilolla.

Mutta tätä rauhaa ja iloa himmentää

ajatuksillemme ja tunteillemme
tyypillinen levottomuus ja puute.

Ei ole henkilöä joka herää.

Joten tämä minä, joka heräsi.

Minä heräsi tästä Dan-rakenteesta

meditaatiokeskuksessa.

Se oli Zen-keskus.

Olimme tekemässä Zen-sesshiniä,

mikä on pitkäkestoinen
intensiivinen harjoitus.

Zen on hämmästyttävän hyvä
luomaan säiliön,

jossa on olosuhteet,
joita ei pääse pakoon.

Dan-hahmo, joka oli
oppinut meditaation,

Dan-hahmo, joka oli tehnyt
kaiken tämän meditaation,

tämä meditaation tekijä,

ymmärsi, että se ei voinut herätä.

Aivan kuin mistään opituista

meditaatioharjoituksista ei
olisi ollut mitään hyötyä.

Päädyin tilanteeseen, jossa hahmo

joka yritti herätä,
epäonnistui heräämisessä,

ja myös täytyi epäonnistua.

Että sen hahmon jona olin elänyt,
hahmon, jotan olin esittänyt

koko elämäni, piti päästää irti
tai kuolla.

Mitä jäi jäljelle?

Mitä oli jäljelle kun ei ollut tekijää,

kun ei ollut meditoijaa

meditoimassa tai tekemässä jotain,
mitä kutsutaan meditoimiseksi.

Mitä jäi jäljelle oli todellinen luontoni,

tai minä... vain minä.

Kun heräämme tästä pienestä
erillisestä itsetunteesta

se ei tarkoita sitä, että
tapamme egomme,

tai taistelemme sitä vastaan.

Itse asiassa annamme sen jäädä
osa-aikaeläkkeelle

egoidentiteetin työstään,

ja sitten rentoudumme ollaksemme

osa joukkuettamme, osa tietoisuuttamme.

Tämä antaa meille välittömästi
vapauden tunteen,

että emme katso maailmaa
pienen linssin läpi,

vaan olemme avoimia sydämellämme
ja mielellämme tavalla,

joka on laajempi ja samanaikaisesti
läheisemmin yhteydessä.

Valaistumisessa ei ole
kyse heräämisestä.

Kukaan ei herää tai valaistu.

Se on valon tunnistamista,
puhtaan tietämisen valoa,

jonka luonto on rauha ja onnellisuus,

jota me olemme jo nyt ja aina.

Nimeni on Lisa Natoli.
Minut tunnetaan hengellisenä opettajana.

Opetan parantamiseen, heräämiseen
ja muutokseen liittyviä asioita.

Herääminen on todellisen luonteesi
tunnistamista

ja sen ymmärtämistä mitä todella olet,
mikä on tietoisuus.

Tietoisuus on vain yksi sana monille
sanoille mitä ihmiset käyttävät

tietoisesta ymmärryksestä, elämästä,
rakkaudesta, Jumalasta,

valosta.

Herääminen oivallukseen,
että en ole tämä ruumis

joka olen, se joka ei koskaan kuole,
ja joka ei koskaan synny.

Se oli erittäin vaikea ajatus minulle.

Olen ollut hengellisellä polulla
vuodesta 1992.

Aloitin "Ihmeiden kurssilla".

Opiskelin sitä aina uskonnollisesti.

Tarkoitan, että olin joku, joka oli
erittäin sitoutunut tuntemaan

tämän Itsen, tuntemaan Jumalan, heräämään.
... En voinut saada sitä,

koska uskoin,

että herääminen oli jotain mystistä,

että jotain tapahtuisi,
tai jotain ilmaantuisi,

että se olisi kuin Jeesus

tai Buddha,
tai kaikki nämä valaistuneet mestarit,

eikä se tapahtuisi minulle.

En voinut ymmärtää miksi.

Miksi olen niin sitoutunut,

minulla on syviä rauhan ja onnellisuuden
ja ilon tunteita... ja silti kamppailen.

Aloin ymmärtämään todellisen

luontomme yksinkertaisuuden,
mikä on tietoisuus.

Joten jollekin, joka kuuntelee
minua juuri nyt,

tietoisuus joka kuulee tämän äänen,
sitä me olemme.

Sillä ei ole sijaintia,
sillä ei ole sukupuolta,

sillä ei ole väriä,
sillä ei ole kehoa,

ja se on täysin rajoittamaton.

Joten herääminen on tila,
jossa heräämme

todelliseen luontoomme.

Heräämme ymmärrykseen,
että olen tämän kokemuksen

tietoisuus juuri nyt
kun olen tässä.

Se on niin tavallista.

Kaipaamme sitä.

Mielestämme se ei voi olla
niin yksinkertaista.

Todellisen luonteemme tunnistaminen

ei johda onnellisuuteen.

Se on onnellisuus... olemisen luonne

on itse onnellisuus.

Todellisen luontomme tunnistaminen
on onnen kokemus.

Kuka on tietoinen tällä hetkellä?

Mieli

etsii jotain,
tai yrittää monimutkaistaa sitä.

Olet jo se,

mitä mieli etsii.

Mieli tulee aina kaipaamaan sitä.

Älä siis etsi vastausta mielestäsi.

Älä työnnä ajatuksiasi pois,

äläkä jää kiinni ajatuksiin.

Päästä yksinkertaisesti irti
kiinnostuksesta, tai kiintymyksestä

ajatuksiin, ideoihin ja uskomuksiin.

Tarkoituksena kokea suoraan

kuka olet.

Älä yritä mitätöidä mieltä
tai saavuttaa jotain tilaa.

Kaikki tekeminen, kaikki manipulointi,

kaikki liike on enemmän
mielen hallitsemaa.

Salli mielen olla sellainen kuin se on.

Joskus ihmiset voivat herätä vain
päivittäisessä elämässä.

He eivät välttämättä
tarvitse harjoittelua.

Joskus elämässä tapahtuu asioita,
jotka sekoittavat tutut toimintatapasi.

Se voi johtaa spontaaniin heräämiseen.

Mutta jos elämä pyörii vain
robottimaisessa

tai toistuvassa kaavassa,

jonkinlainen väliintulo on tarpeen.

Jos joku on kutsuttu heräämään,
sitä keskeytystä toimintatavoissasi

kutsutaan joskus sadhanaksi
tai hengelliseksi harjoitukseksi.

Nämä käytännöt ovat aina

ehdollistettuja.

On jotain mitä opimme
ehdollistetun mielen avulla.

Herääminen tapahtuu todennäköisemmin

löysäämällä siteitä minärakenteen sisällä.

Sanotaan, että herääminen voi tapahtua
vahingossa,

mutta harjoittelu tekee sinusta
vahingolle alttiimman.

Tekniikat ja harjoitukset voivat
olla erittäin hyödyllisiä,

tullaksesi vahingolle alttiimmaksi.

Jossain vaiheessa on kuitenkin
päästettävä irti.

Koska jos mieli tekee jatkuvasti
jotain harjoitusta,

mielellä on ohjakset,

mieli on kuljettajan paikalla.

Harjoitukset ovat siis
erittäin hyödyllisiä

ponnahduskiviä luodaksesi
minärakenteen,

joka on vähemmän tiheä
tai valaisevampi,

jotta siitä tulee läpäisevämpi

todelliselle luonnollemme.

Harjoittelun paradoksi on,
että kun vihdoin heräät,

huomaat, että kaikki harjoitukset

tehtiin väärän minän toimesta,

joka on hahmo VR-pelissä,
ja että sinä,

todellinen itsesi, ei ollut
koskaan rajoitettu.

Sinun tarvitsee vain luopua
egon mieltymyksistä,

luopua asioihin kiinnittymisestä.

Mikään muuttuvien ilmiöiden kentässä
ei ole todellinen minä,

se sinä, joka luulet olevasi, se sinä,
johon olet samaistunut

ei koskaan herää.

Heräät siitä hahmosta.

Heräät harhasta, että olit
tämä ehdollinen hahmo.

Kun ihmiset tulevat retriitteihin

he ajattelevat, että "Minä", tämä pieni
"Minä" herää, ja jotain suurta tapahtuu.

Mutta jossain vaiheessa tämä
pieni ei koskaan tee sitä.

Sen on luovutettava,
sen on epäonnistuttava.

Ja vasta siinä epäonnistumisessa
ymmärrämme

keitä me olemme, että olemme aina olleet
tietoisia, olemme aina olleet läsnä.

Jäimme vain koukkuun tähän hahmoon
ja uskoimme,

että olemme se.

Suora polku

Aloitin hengellisen etsintäni
klassisen Advaita Vedanta -perinteen

kautta, mikä oli hartauspolku,

johon sisältyi mantrameditaatio,

jota harjoittelin erittäin
ahkerasti 20 vuoden ajan.

Mantrameditaatioon kuuluu

huomion keskittäminen ääneen,

joka vähitellen vaimenee.

Henkisyyteni saavutti huippunsa

kuitenkin vasta silloin,

kun koin nämä asiat suoraan.

Koska tässä suorassa lähestymistavassa

emme kiinnitä huomiota
mihinkään kohteeseen,

oli se miten hienovarainen tahansa,
kuten mantra, ääni, tai hengitys,

vaan annamme huomiomme vajota sisäänpäin

tai taaksepäin sen lähteeseen.

Käytetään analogiaa.

Kuvittele, että katsot elämääsi
television ruudulta.

Sinut tunnistetaan näytöllä
näkyvänä hahmona.

Päivästä päivään,

vuosi toisensa jälkeen olet mukana
hahmon tarinassa,

kunnes yhtäkkiä havahdut
ulos tarinasta

huomaamaan näytön, jolla
hahmo esiintyy,

ja huomaat, että et ole
se hahmo, jota olet katsellut.

Esineitä tulee ja menee näytöllä.

Hahmoja tulee ja menee,

mutta näyttö pysyy muuttumattomana.

Hahmo voi kastua,

mutta näyttö ei kastu.
Hahmo voi häiriintyä,

mutta näyttö ei häiriinny.

Ilman näyttöä hahmoja
ei olisi olemassa.

Silti näyttö jää huomaamatta.

Hahmot elävät käsikirjoitettua
elämäänsä.

Tietoisuus on kuin näyttö.

Se on kuin tila, jossa
kaikki ajatukset,

liikkeet, kaikki tietoisuuden tilat
tulevat ja menevät.

Ajatukset, aistit,

ja koko ulkomaailma ilmestyvät
ruudulle, jatkuvasti muuttuen.

Mutta näyttö ei muutu.

Mieli on se joka muuttuu
ihmiskokemuksen kautta.

Mutta on jotain, se mitä olet,
joka pysyy.

Jotain, mikä on aina läsnä,

ja on tietoinen noista muuttuvista
tiloista.

Se on tietoisuus tai todellinen luontomme.

Niin kauan kuin on kiintymystä
näytöllä näkyvään hahmoon,

tunteeseen siitä, että olen tuo hahmo,
niin kauan on kärsimystä;

maya illuusio itsestä.

Et voi tehdä mitään, sillä unelmahahmo

auttaa vapauttamaan sinut.
Seuraatpa sitten käsikirjoitusta

elämäsi draamassa, tai
kapinoit käsikirjoitusta vastaan.

Jos toimit hahmon näkökulmasta,

olet kiinni illuusiossa.

Herätäksesi,

lakkaa samaistumasta siihen
mitä ruudulla tapahtuu.

Tunnista, että se kaikki on väliaikaista.

Lakkaa reagoimasta ajatuksiin ja
käsittelemästä ohjelmaa todellisena.

Jos vedän huomion näytöltä
kääntäen tietoisuuden

itseään kohti,
tapahtuu käsittämätön asia.

Tietoisuus itse herää.

Tämä ei ole tapahtuma.

Tapahtumista tapahtuu näytöllä.

Herääminen on vain sen näytön
tunnistamista,

joka oli aina jo olemassa.

Älä usko seuraavaa ajatustasi.

Sen sijaan käännä tietoisuus
kohti tietoisuutta itseään.

Olen aina ollut oma itseni.

Tunne itsestäni kulkee
läpi elämäni.

Se on jatkuvasti läsnä
koko elämäni ajan.

Mitä minussa on nyt läsnä,

oli läsnä eilen, viime vuonna,
kymmenen vuotta sitten,

ja kun olin kaksivuotias lapsi.

Mikä tämä olennainen "Minä" tai itse on,

jolle kaikki kokemukseni tapahtuvat?

Sen luonteen tunnistaminen

on elämän suuri salaisuus.

Se on suora tie rauhaan
ja onnellisuuteen.

Se ei ole jotain, jonka ihminen aloittaa.

Se on jotain, jonka ihminen tunnistaa.

Uudelleen tiedostaminen.

Se on tietämistä jälleen.

Minkä olemme tienneet alusta asti,
mutta minkä

olemme yksinkertaisesti unohtaneet,
kieltäneet, tai epäonnistuneet uskomaan.

Emme voi aloittaa lähentymistä Jumalaan.

Voimme vain yksinkertaisesti tunnistaa,
että se on aina ollut olemassa,

ja tulee aina olemaan.

Suora reitti heräämiseen,

sen ymmärtäminen mitä on jo,
mahdollisti minulle olemisen

uuden tavan löytämisen,

uuden kehitysvaiheen.

Monet ihmiset ajattelevat, että
on mahdotonta

tuntea itsensä.

Minun oma tarkoitukseni opettajana
omasta heräämisestäni johtuen,

on ollut tehdä siitä mahdollisimman
käytännöllistä ja maanläheistä.

Rakastan opettaa ihmisiä,
se on kaikkien saatavilla.

Jos me uskomme ja tunnemme,

että olemme väliaikaisia,
rajallisia, erillisiä itsejä,

me olemme - tiesimmepä sitä tai emme -

etsimässä rauhaa ja onnellisuutta.

Toisin sanoen, ei ole mahdollista olla
erillinen itse

ja olla etsimättä onnellisuutta.

Se mitä vaaditaan

tässä tapauksessa, on etsiä
onnellisuutta uudella tavalla.

Sen sijaan, että etsisi sitä
kokemuksen esineellisestä sisällöstä,

etsitään onnellisuutta itsestä.

Hengellinen harjoitus mitä edellytetään

on huomion suuntaaminen,
tai tarkemmin sanottuna

huomion rentouttaminen sen lähteeseen,

puhdas tietoisuus, mieluummin kuin
suunnattuna kohti

esineellistä ainetta, aktiviteettia,
suhdetta ja niin edelleen.

Hengellinen harjoitus, jos voimme
kutsua sitä harjoitukseksi,

olisi huomion rentouttaminen,

huomion vajoaminen

tietoisuuden sydämeen,

olemisessa lepääminen olemuksena.

Rakkaus.

Puhdas rakkaus on todellinen itseni.

Se on todellinen luontoni.

Puhdas rakkaus kaikkia ja kaikkea,

jokaista elämän osa-aluetta kohtaan.

Jopa niitä asioita kohtaan
joista olen eri mieltä.

Se, joka on tunnistanut olemuksensa
luonteen, tuntee olemuksensa

rauhan ja onnellisuuden lähteenä

jota he kaipaavat.

Maailma ei ole enää paikka

jossa he etsivät onnea tai täyttymystä.

Se ei tarkoita sitä, etteikö sellaisella
ihmisellä olisi enää haluja,

mutta halut eivät ole olemassa
puutteen tunteen täyttämiseksi,

mikä on tyypillistä erilliselle itselle.

Ihminen on löytänyt onnen lähteen
itsestään,

ja hänen halunsa tulevat tästä
onnen tunteesta.

He eivät mene sitä kohti.

Esimerkiksi ihmissuhteissa

sillä on suuri merkitys.

Emme enää etsi toista

täyttämään omia tarpeitamme.

Etsimme toista jakamaan

onnen kokemuksen,
joka meillä jo on.

Se vapauttaa ystävämme
mahdottomasta taakasta,

tarjota onnea kyltymättömälle,

tyytymättömälle itselle.

Elämässäni ei tapahdu mitään,

mikä ei olisi tuonut minulle hyötyä
tai ei toisi minulle hyötyä

siinä mielessä, että jokainen hetki,
jokainen toiminta, jokainen lopputulos

vie minua eteenpäin

sieluni kehitysprosessissa.

Ja siksi tulin tänne fyysiseen maailmaan,

kehittymään.

Pysy auki.

Tunne sisäinen eloisuutesi,

anna energian kiertää vapaasti.

Älä yritä saada mitään tapahtumaan.

Kuka on tietoinen tuosta energiasta,

tästä sisäisestä elävyydestä?

Huomaa mielen taipumus hallita
ja manipuloida,

päästäkseen mukaan.

Ilman, että käytät
muistiasi tai kieltäsi,

Kuka sinä olet?

Mielen ja aistien ulkopuolella,

kuka sinä olet?

Kuka on tietoinen?

Maailman muuttaminen

Monet ihmiset, jotka kuulevat
näistä ideoista ensimmäistä kertaa,

eivät ole koskaan kuulleet
itsen ajatuksesta.

Mielestäni on olemassa
kahdenlaisia ihmisiä.

On niitä jotka ovat hengellisellä polulla,
ja ovat kuulleet tämän ajatuksen.

He yrittävät tavoittaa itsen,
he yrittävät olle itse.

He etsivät, he hakevat.

Sitten on muita ihmisiä, jotka
ovat vain eläneet elämäänsä.

He eivät ole koskaan kuulleet
näistä ajatuksista.

He eivät ole koskaan kuulleet
itsensä tuntemisesta.

Monet ihmiset ajattelevat, että
tunne itsesi tarkoittaa kehon tuntemista,

tunne itsesi, ole oma itsesi,
ole aito.

Se mitä itsesi tunteminen todella
tarkoittaa, on tuntea se mitä olet,

tietää mitä olet totuudessa
ja todella tuntea todellinen luontosi.

Sanat "tunne itsesi" kaiverrettiin

Apollonin temppelin sisäänkäyntiin
Delfoissa, ja ovat sellaisenaan

kutsu länsimaisen sivilisaation
ihmiskunnalle

ehdottaen, että itsensä tunteminen
on todella perusta

kaikille sivilisaatioille. Miksi?

Koska itsemme seisoo kaikkien
kokemuksiemme keskellä.

Mitä tahansa koemmekin,
se olemme me joka kokee sen.

Mitä tahansa ajattelemme ja tunnemme,
ajatuksemme

ja tunteemme nousevat
itsemme puolesta.

Missä tahansa toiminnassa tai suhteissa
olemme mukana,

osallistumme näihin toimintoihin ja
suhteisiin itsemme palveluksessa.

Joten itsemme seisoo
kokemuksiemme keskellä.

Mikä voisi olla tärkeämpää kuin
tuntea itsemme luonto,

ja olisiko mahdollista

tuntea minkään muun luonne,

jos emme ensin tiedä sen luonnetta
joka sen tietää?

Minun mielestä herääminen on

painajaisen lopettamista

ja astumista unelmaan.

Tarkoitan tällä sitä,

että me hylkäämme painajaisen

mitä meille on kerrottu elämästä,
Jumalasta, ja itsestämme.

Astumme upeimman käsityksemme unelmaan.

Kysyn usein,
Millaista ajattelisit elämäsi olevan,

jos löytäisit itsesi
astumassa korkeimmalle,

mahtavimmalle, ja upeimmalle ajatukselle
mikä sinulla on koskaan ollut Jumalasta,

elämästä ja itsestäsi.