Pienen maan suuret ideat fossiilisista polttoaineista luopumiseksi

Kuinka rakennamme yhteiskunnan ilman fossiilisia polttoaineita? Ympäristön- ja ilmastonsuojelun puolestapuhuja Monica Araya käyttää esimerkkinä kotimaansa Costa Rican positiivisia toimia ympäristönsuojelun ja uusituvien energianlähteiden parissa. Hän hahmottelee rohkean vision siitä, kuinka maailma saadaan sitoutumaan puhtaaseen energiaan kaikilla sektoreilla.

Miten rakennamme yhteiskunnan

ilman fossiilisia polttoaineita?

Se on monimutkainen haaste,

ja uskon, että kehitysmaat voisivat
johtaa tätä siirtymävaihetta.

Tiedän, että tämä on
kiistanalainen väite,

mutta tosiasia on, että valtiomme
riskeeraavat paljon,

jos annamme fossiilisten polttoaineiden
jäädä kehityksemme keskiöön.

Me voimme toimia toisin.

On aika, nyt todellakin on aika

kumota myytti,

että maan on valittava joko kehityksen

tai ympäristönsuojelun, uusiutuvan
energian ja elämän laadun välillä.

Tulen Costa Ricasta,
kehitysmaasta.

Meillä on lähes 5 miljoonaa asukasta,

ja sijaitsemme keskellä
Amerikkaa,

siitä on helppo muistaa
missä asumme.

Lähes 100 prosenttia sähköstämme

tulee uusiutuvista lähteistä,

viidestä niistä.

(Suosionosoituksia)

Vesivoimasta, maalämmöstä,

tuulesta, auringosta ja biomassasta.

Tiesittekö, että viime vuonna,

299 päivänä,

emme käyttäneet fossiilisia polttoaineita

energiantuotantoomme?

Se on loistava saavutus,

mutta siihen kätkeytyy paradoksi:

70 prosenttia energiankulutuksestamme

on öljyä.

Miksi?

Koska kuljetusjärjestelmämme

on riippuvainen fossiilista
polttoaineista,

kuten useimmissa maissa.

Jos ajattelemme energiatalouden
muutosta maratonina,

kysymys kuuluu,
kuinka pääsemme maaliviivalle,

kuinka saamme lopunkin taloudestamme
riippumattomaksi hiilestä?

Voi sanoa reilusti, että
jos me emme siinä onnistu,

niin kuka sitten.

Siksipä haluan kertoa teille
Costa Ricasta,

koska uskon, että olemme
erinomainen edelläkävijäehdokas

ottamaan edistysaskeleen kohti
fossiilittomia polttoaineita.

Jos tiedät yhden asian maastamme,

sen, ettei meillä ole armeijaa.

Palautan mieliinne vuoden 1948.

Sinä vuonna maa oli
ajautunut sisällissotaan.

Tuhannet costaricalaiset olivat kuolleet,

ja perheet katkerasti hajotettu.

Yllättävä idea kuitenkin
voitti sydämet ja mielet:

jälleenrakentaisimme maamme,

ja tämä toinen tasavalta
toimisi ilman armeijaa.

Niinpä lakkautimme sen.

Silloinen presidenttimme,

José Figueres,

löysi tehokkaan keinon
hajottamalla armeijan rakenteet.

Seuraavana vuonna, 1949,

teimme perustuslaissamme
tuosta päätöksestä pysyvän,

ja siksi voin kertoa teille näistä vaiheista
lähes 70 vuotta myöhemmin.

Olen kiitollinen.

Olen kiitollinen siitä, että he tekivät
tuon päätöksen ennen syntymääni,

koska se sallii minun ja
miljoonien muiden

elää hyvin vakaassa maassa.

Saatat ajatella, että se oli
vain hyvää onnea,

mutta ei se ollut.

Ne olivat harkittuja valintoja.

Costa Ricassa oli 40-luvulla maksuton
koulutus ja terveydenhuolto.

Kutsuimme sitä sosiaaliseksi takuuksi.

Poistamalla armeijan,

pystyimme käyttämään sotilasmenot
sosiaaliseen kulutukseen,

se johti vakauteen.

50-luvulla --

(Suosionosoituksia)

50-luvulla aloimme investoida
vesivoimaan,

se säästi meidät ansalta, jossa

fossiilisia polttoaineita
käytetään sähköntuotantoon,

ja jonka kanssa maailma
nykyisin kamppailee.

70-luvulla sijoitimme kansallispuistoihin,

ja se piti meidät kaukana

kasvu, kasvu, kasvu
hinnalla millä hyvänsä -logiikasta,

jota näet muiden syleilevän,
etenkin kehitysmaissa.

90-luvulla kokeilimme maksullisia
ekosysteemipalveluita,

ja se auttoi meitä pysäyttämään
metsien tuhoutumisen

ja kasvatti luontomatkailua, mikä on
nykyisin keskeinen kasvumme moottori.

Joten sijoittaminen ympäristönsuojeluun

ei vahingoittanut talouttamme.

Päinvastoin.

Eikä se tarkoita sitä,
että olisimme täydellisiä,

tai etteikö meillä olisi ristiriitoja.

Se ei ole pääasia.

Pääasia on, että
tekemällä omat valintamme,

pystyimme kehittämään joustavuutta
kehitysongelmien käsittelyyn.

Meidän kaltaisemme maan,

BKT per asukas
on noin 11 000 dollaria,

riippuen siitä kuinka mitataan.

Mutta sosiaalisen kehityksen indeksin
mukaan,

tuo luku on täydellinen tilastoharha,

kun BKT käännetään sosiaaliseksi
kehitykseksi.

Armeijan lakkauttaminen,

luontoon ja ihmisiin sijoittaminen,

vaikutti voimakkaasti.

Se muotoili kertomusta,

kertomusta pienestä maasta,
jolla on isoja ideoita,

ja oli hyvin voimauttavaa kasvaa
aikuiseksi tuollaisessa ilmapiirissä.

Kysymys on siitä,

mikä on seuraava, tämän
sukupolven, suuri idea?

Uskon, että seuraava,

tämän sukupolven hyvä teko on
luopuminen fossiilista polttoaineista,

ihan kuten luvuimme armeijasta.

Fossiiliset polttoaineet luovat
ilmaston muutoksen.

Me tiedämme sen,

ja me tiedämme miten haavoittuvia
olemme ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Kehitysmaana on etumme

rakentaa kehitystämme ilman
fossiilisia polttoaineita,

jotka vahingoittavat ihmistä.

Koska

miksi jatkaisimme öljyn tuontia

kuljetuksen tarpeisiin,

jos voimme käyttää
sen sijaan sähköä?

Muistathan,

että tämä on maa,

jossa sähkö tulee jokiemme vesistä,

lämpö tulivuorista,

tuulivoimaloista, aurinkopaneeleista,

ja biojätteestä.

Fossiilisista polttoaineista luopuminen
muuttaa liikennejärjestelmäämme niin,

että voimme ottaa autojemme,
bussiemme ja juniemme käyttövoimaksi

sähkön likaisen energian sijaan.

Meille costaricalaisille
liikenteestä

on tullut eksistentiaalinen kysymys,

koska mallimme ei ole meille hyväksi.

Se vahingoittaa ihmisiä,

se vahingoittaa yhtiöitä,

ja se vahingoittaa teveyttämme.

Koska näin tapahtuu päivittäin,

jos politiikka ja infrastruktuuri on
epäonnistunutta.

Kaksi tuntia aamuisin,

kaksi tuntia iltaisin.

En ymmärrä, miksi me
hyväksymme tällaisen normaalina.

On vastenmielistä

joutua hukkaamaan aikaansa näin
joka ikinen päivä.

Itse asiassa tämä valtatie on
aika hyvä

verrattuna siihen, mitä näet
muissa maissa,

joissa liikenne on räjähtänyt.

Costaricalaiset kutsuvat sitä "presaksi".

Presa tarkoittaa "vangittua".

Ja ihmiset tulevat väkivaltaisiksi

maassa, joka muuten on onnellinen
pura vida (elää puhtaasti).

Näin tapahtuu.

Joten panokset ovat kovat.

Hyvä uutinen on,

että kun puhumme puhtaasta liikenteestä
ja erilaisesta liikkuvuudesta,

kyseessä ei ole jokin
kaukainen utopia.

Puhumme sähköisestä liikkumisesta,
jota tapahtuu tänä päivänä.

Vuoteen 2022 mennessä sähköautojen
ja tavallisten autojen

odotetaan maksavan saman verran,

ja kaupungit kokeilevat jo
sähköbusseja.

Nämä makeat luomukset

säästävät rahaa,

ja ne vähentävät saastumista.

Jos haluamme, voimme päästä eroon öljyyn
pohjautuvasta liikenteestä,

koska meillä on nyt vaihtoehtoja,
joita ei ollut aiemmin.

Todella jännittävää.

Mutta tietysti

jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi
tämän idean takia,

ja he tulevat kertomaan sinulle,

että maailma ei pääse eroon öljystä, eikä
myöskään Costa Rica, joten olkaa tarkkana.

Niin he tulevat sanomaan.

Tiedättehän mitä vastata
tuohon väitteeseen?

Emme sanoneet 1948, ettei maailma
pääse eroon armeijoista,

joten pitäkäämme mekin armeijamme.

Ei, me teimme todella urhean valinnan,

ja tuo valinta oli suuri parannus.

Joten nyt on tämän sukupolven
vuoro olla urhea

ja lopettaa fossiilisten poltto-
aineiden käyttö kokonaan.

Annan teille kolme syytä, miksi
meidän on tehtävä näin.

Ensiksi,

liikenteemme ja kaupungistumisemme
malli on rikki,

joten nyt on aika uudistaa
kaupunkimme ja liikenteemme.

Emme halua kaupunkeja, jotka
on rakennettu autoja varten.

Haluamme kaupunkeja ihmisille,

joissa voimme kävellä ja liikkua pyörällä.

Haluamme paljon
julkista liikennettä,

joka on puhdasta ja kunnollista.

Jos jatkuvasti kasvatamme perinteisten
autojen laivueita,

kaupungeistamme tulee sietämättömiä.

Toiseksi, muutos on tehtävä,

mutta vähittäinen muutos
ei ole riittävä.

Tarvitsemme transformaation.

Maassamme on joitakin vähittäisiä
projekteja

ja minä olen ensimmäisenä
niitä juhlimassa.

Mutta älkäämme huijatko itseämme.

Tarkoituksemme ei ole päätyä vain
kauniisiin sähköautoihin täällä

ja muutamiin sähköbusseihin tuolla

ja jatkaa samalla investointia
entisenlaiseen,

enemmän autoja, teitä
ja öljyä -infrastruktuuriin.

Kyse on öljystä irti päästämiseestä,

eikä siihen päästä marginaalisten
muutosten kautta.

Kolmanneksi, tämän te tiedättekin,

maailma kaipaa inspiraatioita,

se kaipaa menestystarinoita,

joilla ratkaista monimutkaisia ongelmia,

erityisesti kehitysmaissa.

Uskon, että Costa Rica voi
innostaa muita,

kuten viime vuonna, kun
toimme esiin,

ettemme käyttäneet useimpina
päivinä lainkaan fossiilisia polttoaineita

sähköntuotantoomme.

Uutinen levisi ympäri maailmaa.

Siitä olen erittäin ylpeä,

että costaricalaisella naisella,
Chrstiana Figueresilla,

oli ratkaiseva asema Pariisin
ilmastosopimus neuvottelussa.

Joten meidän tulee vaalia tätä
perintöä ja olla esimerkkinä.

Entäs seuraavaksi?

Ihmiset.

Kuinka saamme ihmiset omaksumaan tämän?

Kuinka saamme ihmiset uskomaan,

että on mahdollista

rakentaa yhteiskunta ilman
fossiilisia polttoaineita?

Tarvitaan paljon pohjatyötä.

Siksi perustimme Costa Rica Limpian.

"Limpia" tarkoittaa "puhdas",

koska haluamme voimauttaa
ja haluamme innostaa kansalaisia.

Jos kansalaisia ei saada sitoutuneiksi,

päätökset puhtaasta liikenteestä
juuttuvat loputtomiin,

ja tarkoitan todella loputtomiin,
teknisiin keskusteluihin,

ja loputtomiin kunkin omia etuja
ajaviin lobbausvyöryihin.

Halumme olla uusiutuvalla energialla
toimiva vihreä maa

on jo osa tarinaamme.

Älkäämme antako kenenkään
viedä sitä meiltä.

Viime vuonna saimme seitsemästä
maakunnastamme ihmisiä puhumaan

ilmastonmuutoksen merkityksestä
heille tärkeisiin asioihin,

ja myös tänä vuonna

toinen ryhmä costaricalaisia

puhuu uusiutuvasta energiasta.

Ja tiedättekö mitä?

Nämä ihmiset ovat eri mieltä
lähes kaikesta muusta,

paitsi uusiutuvasta energiasta

ja puhtaasta liikenteestä ja
puhtaasta ilmasta.

Se tuo ihmisiä yhteen.

Avain todelliseen osallistumiseen

on auttaa ihmisiä, etteivät he tuntisi
itseään vähäpätöisiksi.

Ihmiset tuntevat voimattomuutta,

ja he ovat kyllästyneitä siihen,
ettei heitä kuunnella.

Me konkretisoimme asioita,

ja teemme teknisiä kysymyksiä
ymmärrettäviksi,

osoittaaksemme ihmisille, että hekin
voivat osallistua ja toimia yhdessä.

Olemme ensimmäistä kertaa
seuraamassa lupauksia

puhtaasta liikenteestä,

ja poliitikot tietävät, että
heidän täytyy lunastaa lupauksensa,

mutta käännekohta tulee, kun
toimimme yhdessä --

kansalaiset, yritykset,

julkisen liikenteen puolustajat --

silloin sähköisestä liikkuvuudesta
tulee uusi normaalitila,

etenkin kehitysmaissa.

Uskon, että seuraaviin vaaleihin mennessä

jokaisen ehdokkaan on
paljastettava kantansa

fossiilisten polttoaineiden
poistamiseen.

Koska tämä kysymys on otettava
mukaan poliittiseen valtavirtaukseemme.

Ei ole kysymys vain ilmastopolitiikasta

tai ympäristöohjelmasta.

On kysymys siitä, millaisen
maan haluamme

ja kaupungeistamme

ja millaisia kaupunkeja haluamme

ja kuka tekee tämän valinnan.

Päivän päätteeksi,
meidän on osoitettava,

että kehitys uusiutuvalla energiallla

on hyväksi ihmisille,

nykyisille costaricalaisille

ja erityisesti heille, jotka
eivät ole vielä syntyneet.

Tämä on kansallismuseomme tänään.

Se on valoisa ja rauhallinen,

ja kun nouset seisomaan sen eteen,

on vaikea uskoa, että nämä
olivat sotilaskasarmeja

1940-luvun lopulla.

Tässä paikassa aloitimme uuden
elämän ilman armeijaa,

ja täällä tulemme jonain päivänä

julistamaan lakkkauttaneemme
fossiiliset polttoaineet.

Ja teemme uudelleen historiaa.

Kiitos.

(Suosionosoituksia)