Miten rakennamme yhteiskunnan ilman fossiilisia polttoaineita? Se on monimutkainen haaste, ja uskon, että kehitysmaat voisivat johtaa tätä siirtymävaihetta. Tiedän, että tämä on kiistanalainen väite, mutta tosiasia on, että valtiomme riskeeraavat paljon, jos annamme fossiilisten polttoaineiden jäädä kehityksemme keskiöön. Me voimme toimia toisin. On aika, nyt todellakin on aika kumota myytti, että maan on valittava joko kehityksen tai ympäristönsuojelun, uusiutuvan energian ja elämän laadun välillä. Tulen Costa Ricasta, kehitysmaasta. Meillä on lähes 5 miljoonaa asukasta, ja sijaitsemme keskellä Amerikkaa, siitä on helppo muistaa missä asumme. Lähes 100 prosenttia sähköstämme tulee uusiutuvista lähteistä, viidestä niistä. (Suosionosoituksia) Vesivoimasta, maalämmöstä, tuulesta, auringosta ja biomassasta. Tiesittekö, että viime vuonna, 299 päivänä, emme käyttäneet fossiilisia polttoaineita energiantuotantoomme? Se on loistava saavutus, mutta siihen kätkeytyy paradoksi: 70 prosenttia energiankulutuksestamme on öljyä. Miksi? Koska kuljetusjärjestelmämme on riippuvainen fossiilista polttoaineista, kuten useimmissa maissa. Jos ajattelemme energiatalouden muutosta maratonina, kysymys kuuluu, kuinka pääsemme maaliviivalle, kuinka saamme lopunkin taloudestamme riippumattomaksi hiilestä? Voi sanoa reilusti, että jos me emme siinä onnistu, niin kuka sitten. Siksipä haluan kertoa teille Costa Ricasta, koska uskon, että olemme erinomainen edelläkävijäehdokas ottamaan edistysaskeleen kohti fossiilittomia polttoaineita. Jos tiedät yhden asian maastamme, sen, ettei meillä ole armeijaa. Palautan mieliinne vuoden 1948. Sinä vuonna maa oli ajautunut sisällissotaan. Tuhannet costaricalaiset olivat kuolleet, ja perheet katkerasti hajotettu. Yllättävä idea kuitenkin voitti sydämet ja mielet: jälleenrakentaisimme maamme, ja tämä toinen tasavalta toimisi ilman armeijaa. Niinpä lakkautimme sen. Silloinen presidenttimme, José Figueres, löysi tehokkaan keinon hajottamalla armeijan rakenteet. Seuraavana vuonna, 1949, teimme perustuslaissamme tuosta päätöksestä pysyvän, ja siksi voin kertoa teille näistä vaiheista lähes 70 vuotta myöhemmin. Olen kiitollinen. Olen kiitollinen siitä, että he tekivät tuon päätöksen ennen syntymääni, koska se sallii minun ja miljoonien muiden elää hyvin vakaassa maassa. Saatat ajatella, että se oli vain hyvää onnea, mutta ei se ollut. Ne olivat harkittuja valintoja. Costa Ricassa oli 40-luvulla maksuton koulutus ja terveydenhuolto. Kutsuimme sitä sosiaaliseksi takuuksi. Poistamalla armeijan, pystyimme käyttämään sotilasmenot sosiaaliseen kulutukseen, se johti vakauteen. 50-luvulla -- (Suosionosoituksia) 50-luvulla aloimme investoida vesivoimaan, se säästi meidät ansalta, jossa fossiilisia polttoaineita käytetään sähköntuotantoon, ja jonka kanssa maailma nykyisin kamppailee. 70-luvulla sijoitimme kansallispuistoihin, ja se piti meidät kaukana kasvu, kasvu, kasvu hinnalla millä hyvänsä -logiikasta, jota näet muiden syleilevän, etenkin kehitysmaissa. 90-luvulla kokeilimme maksullisia ekosysteemipalveluita, ja se auttoi meitä pysäyttämään metsien tuhoutumisen ja kasvatti luontomatkailua, mikä on nykyisin keskeinen kasvumme moottori. Joten sijoittaminen ympäristönsuojeluun ei vahingoittanut talouttamme. Päinvastoin. Eikä se tarkoita sitä, että olisimme täydellisiä, tai etteikö meillä olisi ristiriitoja. Se ei ole pääasia. Pääasia on, että tekemällä omat valintamme, pystyimme kehittämään joustavuutta kehitysongelmien käsittelyyn. Meidän kaltaisemme maan, BKT per asukas on noin 11 000 dollaria, riippuen siitä kuinka mitataan. Mutta sosiaalisen kehityksen indeksin mukaan, tuo luku on täydellinen tilastoharha, kun BKT käännetään sosiaaliseksi kehitykseksi. Armeijan lakkauttaminen, luontoon ja ihmisiin sijoittaminen, vaikutti voimakkaasti. Se muotoili kertomusta, kertomusta pienestä maasta, jolla on isoja ideoita, ja oli hyvin voimauttavaa kasvaa aikuiseksi tuollaisessa ilmapiirissä. Kysymys on siitä, mikä on seuraava, tämän sukupolven, suuri idea? Uskon, että seuraava, tämän sukupolven hyvä teko on luopuminen fossiilista polttoaineista, ihan kuten luvuimme armeijasta. Fossiiliset polttoaineet luovat ilmaston muutoksen. Me tiedämme sen, ja me tiedämme miten haavoittuvia olemme ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Kehitysmaana on etumme rakentaa kehitystämme ilman fossiilisia polttoaineita, jotka vahingoittavat ihmistä. Koska miksi jatkaisimme öljyn tuontia kuljetuksen tarpeisiin, jos voimme käyttää sen sijaan sähköä? Muistathan, että tämä on maa, jossa sähkö tulee jokiemme vesistä, lämpö tulivuorista, tuulivoimaloista, aurinkopaneeleista, ja biojätteestä. Fossiilisista polttoaineista luopuminen muuttaa liikennejärjestelmäämme niin, että voimme ottaa autojemme, bussiemme ja juniemme käyttövoimaksi sähkön likaisen energian sijaan. Meille costaricalaisille liikenteestä on tullut eksistentiaalinen kysymys, koska mallimme ei ole meille hyväksi. Se vahingoittaa ihmisiä, se vahingoittaa yhtiöitä, ja se vahingoittaa teveyttämme. Koska näin tapahtuu päivittäin, jos politiikka ja infrastruktuuri on epäonnistunutta. Kaksi tuntia aamuisin, kaksi tuntia iltaisin. En ymmärrä, miksi me hyväksymme tällaisen normaalina. On vastenmielistä joutua hukkaamaan aikaansa näin joka ikinen päivä. Itse asiassa tämä valtatie on aika hyvä verrattuna siihen, mitä näet muissa maissa, joissa liikenne on räjähtänyt. Costaricalaiset kutsuvat sitä "presaksi". Presa tarkoittaa "vangittua". Ja ihmiset tulevat väkivaltaisiksi maassa, joka muuten on onnellinen pura vida (elää puhtaasti). Näin tapahtuu. Joten panokset ovat kovat. Hyvä uutinen on, että kun puhumme puhtaasta liikenteestä ja erilaisesta liikkuvuudesta, kyseessä ei ole jokin kaukainen utopia. Puhumme sähköisestä liikkumisesta, jota tapahtuu tänä päivänä. Vuoteen 2022 mennessä sähköautojen ja tavallisten autojen odotetaan maksavan saman verran, ja kaupungit kokeilevat jo sähköbusseja. Nämä makeat luomukset säästävät rahaa, ja ne vähentävät saastumista. Jos haluamme, voimme päästä eroon öljyyn pohjautuvasta liikenteestä, koska meillä on nyt vaihtoehtoja, joita ei ollut aiemmin. Todella jännittävää. Mutta tietysti jotkut tuntevat olonsa epämukavaksi tämän idean takia, ja he tulevat kertomaan sinulle, että maailma ei pääse eroon öljystä, eikä myöskään Costa Rica, joten olkaa tarkkana. Niin he tulevat sanomaan. Tiedättehän mitä vastata tuohon väitteeseen? Emme sanoneet 1948, ettei maailma pääse eroon armeijoista, joten pitäkäämme mekin armeijamme. Ei, me teimme todella urhean valinnan, ja tuo valinta oli suuri parannus. Joten nyt on tämän sukupolven vuoro olla urhea ja lopettaa fossiilisten poltto- aineiden käyttö kokonaan. Annan teille kolme syytä, miksi meidän on tehtävä näin. Ensiksi, liikenteemme ja kaupungistumisemme malli on rikki, joten nyt on aika uudistaa kaupunkimme ja liikenteemme. Emme halua kaupunkeja, jotka on rakennettu autoja varten. Haluamme kaupunkeja ihmisille, joissa voimme kävellä ja liikkua pyörällä. Haluamme paljon julkista liikennettä, joka on puhdasta ja kunnollista. Jos jatkuvasti kasvatamme perinteisten autojen laivueita, kaupungeistamme tulee sietämättömiä. Toiseksi, muutos on tehtävä, mutta vähittäinen muutos ei ole riittävä. Tarvitsemme transformaation. Maassamme on joitakin vähittäisiä projekteja ja minä olen ensimmäisenä niitä juhlimassa. Mutta älkäämme huijatko itseämme. Tarkoituksemme ei ole päätyä vain kauniisiin sähköautoihin täällä ja muutamiin sähköbusseihin tuolla ja jatkaa samalla investointia entisenlaiseen, enemmän autoja, teitä ja öljyä -infrastruktuuriin. Kyse on öljystä irti päästämiseestä, eikä siihen päästä marginaalisten muutosten kautta. Kolmanneksi, tämän te tiedättekin, maailma kaipaa inspiraatioita, se kaipaa menestystarinoita, joilla ratkaista monimutkaisia ongelmia, erityisesti kehitysmaissa. Uskon, että Costa Rica voi innostaa muita, kuten viime vuonna, kun toimme esiin, ettemme käyttäneet useimpina päivinä lainkaan fossiilisia polttoaineita sähköntuotantoomme. Uutinen levisi ympäri maailmaa. Siitä olen erittäin ylpeä, että costaricalaisella naisella, Chrstiana Figueresilla, oli ratkaiseva asema Pariisin ilmastosopimus neuvottelussa. Joten meidän tulee vaalia tätä perintöä ja olla esimerkkinä. Entäs seuraavaksi? Ihmiset. Kuinka saamme ihmiset omaksumaan tämän? Kuinka saamme ihmiset uskomaan, että on mahdollista rakentaa yhteiskunta ilman fossiilisia polttoaineita? Tarvitaan paljon pohjatyötä. Siksi perustimme Costa Rica Limpian. "Limpia" tarkoittaa "puhdas", koska haluamme voimauttaa ja haluamme innostaa kansalaisia. Jos kansalaisia ei saada sitoutuneiksi, päätökset puhtaasta liikenteestä juuttuvat loputtomiin, ja tarkoitan todella loputtomiin, teknisiin keskusteluihin, ja loputtomiin kunkin omia etuja ajaviin lobbausvyöryihin. Halumme olla uusiutuvalla energialla toimiva vihreä maa on jo osa tarinaamme. Älkäämme antako kenenkään viedä sitä meiltä. Viime vuonna saimme seitsemästä maakunnastamme ihmisiä puhumaan ilmastonmuutoksen merkityksestä heille tärkeisiin asioihin, ja myös tänä vuonna toinen ryhmä costaricalaisia puhuu uusiutuvasta energiasta. Ja tiedättekö mitä? Nämä ihmiset ovat eri mieltä lähes kaikesta muusta, paitsi uusiutuvasta energiasta ja puhtaasta liikenteestä ja puhtaasta ilmasta. Se tuo ihmisiä yhteen. Avain todelliseen osallistumiseen on auttaa ihmisiä, etteivät he tuntisi itseään vähäpätöisiksi. Ihmiset tuntevat voimattomuutta, ja he ovat kyllästyneitä siihen, ettei heitä kuunnella. Me konkretisoimme asioita, ja teemme teknisiä kysymyksiä ymmärrettäviksi, osoittaaksemme ihmisille, että hekin voivat osallistua ja toimia yhdessä. Olemme ensimmäistä kertaa seuraamassa lupauksia puhtaasta liikenteestä, ja poliitikot tietävät, että heidän täytyy lunastaa lupauksensa, mutta käännekohta tulee, kun toimimme yhdessä -- kansalaiset, yritykset, julkisen liikenteen puolustajat -- silloin sähköisestä liikkuvuudesta tulee uusi normaalitila, etenkin kehitysmaissa. Uskon, että seuraaviin vaaleihin mennessä jokaisen ehdokkaan on paljastettava kantansa fossiilisten polttoaineiden poistamiseen. Koska tämä kysymys on otettava mukaan poliittiseen valtavirtaukseemme. Ei ole kysymys vain ilmastopolitiikasta tai ympäristöohjelmasta. On kysymys siitä, millaisen maan haluamme ja kaupungeistamme ja millaisia kaupunkeja haluamme ja kuka tekee tämän valinnan. Päivän päätteeksi, meidän on osoitettava, että kehitys uusiutuvalla energiallla on hyväksi ihmisille, nykyisille costaricalaisille ja erityisesti heille, jotka eivät ole vielä syntyneet. Tämä on kansallismuseomme tänään. Se on valoisa ja rauhallinen, ja kun nouset seisomaan sen eteen, on vaikea uskoa, että nämä olivat sotilaskasarmeja 1940-luvun lopulla. Tässä paikassa aloitimme uuden elämän ilman armeijaa, ja täällä tulemme jonain päivänä julistamaan lakkkauttaneemme fossiiliset polttoaineet. Ja teemme uudelleen historiaa. Kiitos. (Suosionosoituksia)