-
Se on totta. Ensimmäisenä vuonna pitäessämme satsangia
-
ihmiset roikkuivat rakennuksen sivuilla.
-
Sanoin: "Ei, ei. Kiirehditään ja lopetetaan nopeasti. Ei onnettomuuksia."
-
"Päästä irti!"
-
Ja... ehkäpä kerron teille sen vitsin. Thomaksen vitsin.
-
"Oi, kyllä."
Se on hyvä, eikö olekin?
-
Mutta kaikki tuntee sen, vai?
"Ei."
-
Okei.
-
Thomas kertoi tämän vitsin. Hän sanoi...
-
Thomas kertoi tämän vitsin. Hän sanoi...
-
Kerran pyhiinvaeltaja oli matkalla...
-
Tämä on minun versioni. Minun on kerrotava oma versioni.
-
En tiedä minkä, keksin asiat päästäni.
-
Ja hän on matkallaan. Tämä pyhiinvaeltaja on matkalla jonnekin.
-
Ja hän kävelee vuorijonon halki.
-
On ilta.
-
Ja hän liukastuu.
-
Ja hän putoo päistikkaa kukkalta alas.
-
Ja viimeisellä kierähdyksellään jyrkänteen reunalla
-
hän ottaa kiinni.
-
Hän pitää kiinni, roikkuu,
hän pitää kiinni kenties puun juuresta.
-
Ja alhaalla on suuri pudotus.
-
Ja hän roikkuu siinä aivan itsekseen.
-
Hän on siinä jonkun aikaa. Ja hän huutaa.
-
Auttakaa! Auttakaa!
-
Onko siellä ketään? Auttakaa!
-
Minuutit kuluvat ja hänen käteensä sattuu.
-
"Auttakaa!"
Hänellä ei ole tarpeeksi voimia, että voisi vetää itsensä ylös.
-
"Onko siellä ketään?"
-
Sitten lopulta ääni vastaa.
-
"Kyllä."
"Ah," hän sanoo.
-
Hän sanoo: "Apua! Kuka siellä?"
-
Joten ääni vastaa: "Jumala."
-
Tekeekö hän, hän tekee erikois...
-
hän tekee erikoisefektejä.
-
Joten...
-
Joten ääni sanoo: "Jumala."
-
Hän sanoo: "Jumala, Jumala?"
-
Hän roikkuu edelleen. "Kiitos kun tulit."
-
"Mitä minun tulisi tehdä päästäkseni ylös?"
-
Joten ääni sanoo: "Päästä irti."
-
Joten, joten...
-
Joten hän sanoo: "Päästä irti?"
-
"Ei, ei. Päästä irti?"
-
"Jos päästän irti, kuolen."
-
"Kuolen! Kiltti Herra, Jumala,"
-
"auta minua, mitä minun tulisi tehdä?"
-
Ääni vastaa:
-
"Päästä..."
-
Ääni vastaa:
-
"Päästä irti."
-
Hän sanoo: "Päästä irti? Jumala..."
-
"Auta minua, pyydän, pyydän."
-
"Mitä minun tulisi tehdä? Auta minua."
-
"Päästä irti."
-
Joten hän roikkuu.
-
Minuutit kuluvat.
-
Ja edelleen, hänen käsiänsä polttaa jo,
-
sormista alkaa loppumaan voimat.
-
Hän sanoo: "Hei?"
-
"Auttakaa! Hei! Hei!"
-
"Onko siellä ketään?"
-
Ei mitään ääntä.
-
"Hei! Auttakaa" Onko siellä ketään?"
-
Joten ääni tulee takaisin:
-
"Kyllä."
-
"Kuka siellä on?"
-
"Jumala."
-
"Arrghh," hän sanoo.
"Onko siellä ketään muuta?"
-
Ja minä...
-
Okei, tämä riittää kaiusta.
-
Pidän tästä, koska jollain tapaa
-
se on syvällinen totuus siitä millaisia olemme.
-
On olemassa rukous, joka on hyvin, hyvin kuuluisa.
-
Se sanoo: "Tapahtukoon sinun tahtosi."
Se loppuu näin: "Tapahtukoon sinun tahtosi."
-
Mutta salaa ajattelemme:
-
"Tapahtukoon minun tahtoni."
-
Ymmärrättekö?
-
Joten joskus se ei ole vaihtoehto mitä haluamme.
-
Joskus se mitä emme halua.
-
Ja jos olemme vapaita haluamisesta,
-
jos olet vapaa haluamisesta,
-
mikä herättää projektiot,
-
toiveet,
-
tyytymättömyyden,
-
näistä vapaa - olemme vapaita.
-
Olla haluamisesta vapaa, on olla vapaa.
-
"Minulla on eräs toinen toive."
-
"Elämä ei mene projektioideni mukaisesti."
-
"Siksi kärsin."
-
"Siksi elämä on julmaa, elämä on kovaa."
-
Joten emme ole oppineet.
-
Emme edes tuhansien ja tuhansien
-
ja tuhansien vuosien aikana.
-
Olemme sivistyneet.
-
Kykymme luoda ja keksiä ei tunne rajoja.
-
Mutta paikoillaan olemisen yksinkertaisuus,
-
vanhat tapamme vaanivat edelleen taustalla.
-
Joten tämä on hauska tarina, mutta ajattelisin sitä hyvin totuuden mukaiseksi.
-
"Onko ketään muuta siellä? Erillään Jumalasta."
-
Okei. Onko kenelläkään mitään sanottavaa?
