-
Rakas äiti.
-
Yritän muistaa sinut.
-
Muistot sinusta tulevat minulle osissa.
-
Eivät koskaan kokonaisena. Vain osissa.
-
Kuten silmäsi.
-
Muistan sinun silmäsi.
-
Nuo mahdottoman suuret, pyöreät, surulliset silmät.
-
Ne olivat ensimmäinen asia jonka näin.
-
Avasin omani ensimmäistä kertaa ja näin silmäsi.
-
Näin oman kuvajaiseni sinun silmissäsi.
-
Näin niissä omat silmäni, ja kasvoni, upouudet ja niin pienet.
-
Ja näin heidät.
-
Näin heidän tulevan.
-
He tulivat ja veivät minut pois.
-
Ja silloin aloin unohtaa.
-
Äiti, muistan kielesi.
-
Se oli pääni kokoinen, tuo kieli.
-
Niin karhea mutta niin hellä.
-
Synnyin liukkaana ja märkänä ja sinä puhdistit minut tuolla kielellä.
-
Tai ainakin aloitit.
-
Se kieli oli ensimmäinen asia jonka tunsin. Ja se tuntui rakkaudelta.
-
Ja sitten tunsin heidät.
-
Heidän kätensä tarttuivat minuun. Karheina mutteivät hellinä.
-
Ei rakkautta noissa käsissä.
-
Muistan tuoksusi, äiti. Lämpimän ja multaisen.
-
Se oli ensimmäinen tuoksu jonka tunsin.
-
Mutta oli muitakin tuoksuja.
-
Lian ja pelon tuoksut. Ja heidän tuoksunsa.
-
Haistoin heidät.
-
Heidän tuoksunsa oli vahvempi kuin sinun. He erottivat meidät useammalla kuin yhdellä tavalla.
-
Äänesi, äiti.
-
Muistan hengityksesi äänen.
-
Se oli ensimmäinen ääni jonka kuulin, tuo hengitys.
-
Syvä ja tasainen.
-
Vakaa mutta työläs.
-
Se vaikutti niin raskaalta, hengittäminen.
-
Matala, rohiseva huokaus, sisään ja ulos. Koko kehosi laajeni ja painui taas kasaan.
-
Voisin kuunnella hengitystäsi ikuisesti.
-
Mutta oli myös huutoja.
-
Niin kovia, nuo huudot. Ne sattuivat korviini, äiti.
-
Ja sitten he olivat siellä.
-
Ottajat.
-
He tulivat ottamaan minut kovilla huudoillaan ja vahvoilla tuoksuillaan ja karheilla, rakkaudettomilla käsillään.
-
He tulivat ja veivät minut pois, äiti, ja aloin menettämään sinua.
-
Ja nyt en tiedä missä olen.
-
On ahdasta ja pimeää enkä voi liikkua.
-
Kaulani ympärillä on jotain, ja se sattuu.
-
Voin kuulla muut ympärilläni.
-
Heitä sattuu myös. Meitä kaikkia sattuu.
-
Ottajat tulevat välillä karheiden rakkaudettomien käsiensä ja huutojensa kanssa.
-
Ja he ottavat jälleen.
-
He vievät jotkut meistä pois.
-
Enkä tiedä minne heidät viedään.
-
Yritän kovasti olla unohtamatta sinua, äiti. Ole kiltti ja tiedä että yritän.
-
Rakas lapseni. Olen menettänyt sinut. He tulivat ja veivät sinut pois. Se on tapahtunut taas, enkä voi estää sitä.
-
Kannoin sinua sisälläni, juuri niin kuin veljiäsi ja siskojasi ennen sinua.
-
Silloin pystyin suojelemaan sinua.
-
Halusin pitää sinut siellä ikuisesti.
-
Mutta sinä tulit.
-
Tulit ja olit kaunis ja olit minun.
-
Niin pieni ja niin upouusi. Niin herkkä.
-
Puhdistin sinut uutta maailmaasi varten. Yritin pitää sinut lähellä ja hiljaa. Mutta he tiesivät että tulisit.
-
He tietävät aina.
-
Halusin piilottaa sinut takaisin sisälleni ja pitää sinut aina turvassa, mutta he tulivat, lapseni,
-
Ottajat tulivat.
-
He tulevat aina.
-
Kehoni on niin väsynyt, lapseni. En pystynyt taistelemaan vastaan.
-
Yritin ensimmäisellä kerralla. Ja seuraavalla. Ja seuraavalla. Ja seuraavalla. Uudestaan ja uudestaan.
-
Ja nyt, lapseni, minulla ei ole enää mitään jäljellä.
-
Olen tyhjä jälleen.
-
Ja olen menettänyt sinut.
-
Jälleen.
-
Ja kohta he yrittävät täyttää minut uudestaan.
-
Mutta olen niin kovin väsynyt.
-
Itkin perääsi, lapseni. Huusin nimeäsi monta päivää. Kuulitko minut?
-
Halusin sinun tietävän että olen täällä.
-
Halusin sinun löytävän minut. Mutta nyt minulla ei ole ääntä jäljellä.
-
Ja sinä et ole täällä.
-
Olet varmasti nälkäinen, lapseni. Minulla on sinulle maitoa, mutta he ottavat sen.
-
He ottavat sitä joka päivä.
-
Se sattuu niin paljon. Kylmät, kovat laitteet.
-
Olen turvoksissa ja kipeä. Ja olen tyhjä.
-
Mitä syötän sinulle kun tulet takaisin?
-
Minulla ei ole mitään jäljellä, lapseni. Olen niin pahoillani.
-
He ovat ottaneet kaiken. Lapseni, maitoni, taisteluni, elämäni.
-
Pimeys on tulossa, lapseni.
-
Olen niin pahoillani. Olen niin pahoillani.
-
Ole kiltti ja tiedä että yritin.
-
Äiti, olen väsynyt.
-
He ovat tulossa taas.
-
He ovat tulossa ja tällä kertaa minun takiani.
-
Näen heidät, äiti, ja heidän pienet kylmät silmänsä.
-
He ovat tulossa.
-
He vievät minut uudestaan karheilla, rakkaudettomilla käsillään. Ja muistelen lämmintä kieltäsi.
-
Olen ylösalaisin, äiti. Me kaikki olemme.
-
Haistan veren ja pelon.
-
Jokin on vialla.
-
Minä liikun, äiti. Ottajia on kaikkialla. Ja ääni. Se on niin kova.
-
En edes kuule omaa huutoani.
-
Kuuletko sinä minut?
-
He tulevat kohti, äiti.
-
Ottajalla on jotain kiiltävää. Ja verta. Niin paljon verta.
-
Liikun lähemmäs häntä. Ja näen itseni kiillossa, äiti.
-
Omat kasvoni, vielä niin pienet ja upouudet.
-
Ja ajattelen sinun mahdottoman suuria, surullisia silmiäsi, ensimmäistä asiaa jonka näin.
-
Ja sitten, äiti, sitten...
-
pimeys.
-
Tämä on tarina lypsylehmästä ja hänen poikasestaan, joka lähetetään teuraaksi.
-
Näin maitoteollisuus toimii.
-
Tämä ei ole yksittäinen tapaus.
-
Lisätietoa löydät näistä videoista. Linkit löytyvät myös alla olevasta videokuvauksesta.
-
Kaikki lähteet on listattu tähän videoon liittyvään blogipostaukseen, jonka linkki löytyy myös kuvauksesta.
-
Tykkää ja jaa tämä video antaaksesi äänen maitoteollisuuden äideille ja lapsille
-
ja tilaa kanavani nähdäksesi lisää veganismiin liittyviä videoita maanantaisin, keskiviikkoisin ja välillä perjantaisin.
-
Jos haluat tukea tämänkaltaisia viestejä, katso videokuvauksen linkkejä, tai klikkaa
-
tätä tekstiä tai sivupalkin linkkiä.
-
Nyt mene elämään vegaanina ja jätä maitotuotteet pois. Nähdään pian.
