Ihmistiedon visuaalinen historia

Kuinka tieto kasvaa? Joskus se alkaa yhdestä näkemyksestä ja kasvaa moniin suuntiin. Infografiikan asiantuntija Manuel Lima tarkastelee tiedon kartoittamisen tuhatvuotista historiaa - kielistä mahtisukuihin - soveltaen tiedonpuita. Tarjolla on kiehtova visualisaation historia ja katsaus ihmiskunnan haluun jäsentää tietonsa.

Viimeisen 10 vuoden ajan

olen tutkinut, miten ihmiset
jäsentävät ja havainnollistavat tietoa.

Olen huomannut
mielenkiintoisen muutoksen.

Pitkän aikaa

uskoimme meitä ympäröivän maailman
luonnolliseen järjestykseen,

jota kutsutaan olemisen suureksi ketjuksi,
latinaksi "Scala naturae".

Se on ylhäältä alaspäin luotu rakenne,
jossa Jumala on ylimpänä,

seuraavaksi enkelit
ja mahtimiehet,

tavallinen kansa, eläimet
ja niin edelleen.

Idea perustuu
Aristoteleen oppiin,

joka luokitteli kaikki asiat
vastakkaisiin kategorioihin,

kuten ne, joita näette takanani.

Mielenkiintoista kyllä,
ajan myötä

tämä idea alettiin esittää
puun oksiston muodossa,

joka tunnetaan nimellä
Porfyrioksen puu.

Sitä pidetään
vanhimpana tiedonpuuna.

Oksien haaroittuvuus
oli itse asiassa

niin vahva metafora
tiedon välittämiselle,

että siitä tuli ajan myötä
tärkeä kommunikaatioväline

erilaisten tietojärjestelmien
kartoittamiseen.

Puiden avulla
kartoitetaan moraalia,

kuten esimerkiksi hyveiden ja
paheiden puulla,

kuten näette näistä keskiaikaisista
eurooppalaisista piirroksista.

Puiden avulla
voidaan kartoittaa verisiteitä,

ihmisten välisiä verisuhteita.

Puita käytetään
myös sukuselvityksissä.

Sukupuu lienee
kuuluisin puudiagrammi.

Monet teistä
ovat nähneet sukupuita.

Monien sukupuut
on todennäköisesti piirretty näin.

Puiden avulla voidaan kartoittaa
jopa lakijärjestelmiä,

kuninkaiden ja hallitsijoiden
määräyksiä ja lakeja.

Lopuksi vielä eräs
suosittu tieteen metafora:

puiden avulla voidaan esitellä
kaikki ihmisen tuntemat lajit.

Puista on tullut voimakas
visuaalinen metafora,

sillä ne edustavat
ihmisten tarvetta

järjestykseen, tasapainoon,
yhdenmukaisuuteen.

Nykyään kohtaamme
mutkikkaita haasteita,

joita ei voi selittää
yksinkertaisella puudiagrammilla.

Uusi metafora
onkin nousemassa esiin.

Se korvaa puudiagrammin

monien tietojärjestelmien
visualisaatiossa.

Se tarjoaa uuden näkökulman
maailman ymmärtämiseen.

Tämä uusi metafora on
verkoston metafora.

Näemme siirtymän
puista verkostoihin

monilla tiedon alueilla.

Näemme muutoksen siinä,
miten yritämme ymmärtää aivoja.

Aiemmin ajattelimme
aivojen olevan

modulaarinen elin,

jossa tietty alue
vastasi tietyistä toiminnoista.

Mitä enemmän tiedämme aivoista,

sitä enemmän koemme
ne sinfoniana,

jossa on tuhansia soittimia.

Tämä upea kuva on
Blue Brain Projectin luoma.

Näemme siinä 10 000 neuronia
ja 30 miljoonaa yhteyttä.

Siinä on kartoitettu vain 10 prosenttia
nisäkkäiden aivokuoresta.

Näemme muutoksen siinä,
kuinka yritämme ymmärtää tietoa.

Tässä on joitain vaikuttavia
tiedonpuita, tai tieteenpuita,

espanjalaiselta tutkijalta
Ramon Llullilta.

Llull oli edelläkävijä,

ensimmäinen, joka loi puun
tieteen metaforaksi.

Tätä metaforaa
käytämme päivittäin,

kun sanomme biologian
olevan tieteen haara,

ja kun sanomme genetiikan
olevan tieteen haara.

Minusta kaunein tiedonpuu
on kuitenkin vuonna 1751

Diderot'n ja d'Alembertin luoma puu
Ranskan ensyklopediaa varten.

Teos oli Ranskan valitusajan symboli,

ja tämä upea piirros
oli sen sisällysluettelona.

Se kartoittaa
kaikki tiedon alueet

erillisinä oksina.

Tieto on kuitenkin
monimutkaisempaa.

Tässä on kaksi karttaa Wikipediasta,
joissa näkyy artikkeleiden kytkökset,

historialliset aiheet vasemmalla,
matemaattiset oikealla.

Katsomalla
näitä karttoja

ja muita, jotka on luotu
Wikipediasta,

joka on kiistämättä yksi
laajimmista juurakkorakenteista,

voimme ymmärtää,
että tieto on monisyisempää

ja muista riippuvaista,
kuten verkostot.

Näemme muutoksen
myös siinä,

miten kartoitamme ihmisten
sosiaaliset suhteet.

Tässä on tyypillinen
organisaatiokaavio.

Oletan, että monet teistä
ovat nähneet tällaisen

omissa yrityksissänne.

Kaavio rakentuu
ylhäältä alaspäin.

Ylimpänä on
toimitusjohtaja,

josta tullaan alas
työntekijöihin saakka.

Mutta jokainen ihminen
on ainutlaatuinen,

eivätkä tällaiset jäykät
rakenteet aina toimi.

Internet on muuttanut
tätä ajattelutapaa.

Tässä on upea kartta
sosiaalisesta yhteistyöstä

Perlin kehittäjien välillä.

Perl on kuuluisa
ohjelmointikieli,

ja tässä nähdään,
kuinka eri ohjelmoijat

vaihtavat keskenään tiedostoja
ja tekevät yhteistyötä projekteissa.

Huomaamme, että prosessi
on täysin hajautettu.

Sillä ei ole johtajaa,

vaan pelkkä verkosto.

Muutos on nähtävissä
myös terrorismissa.

Suurimpia haasteita terrorismin
ymmärtämisessä on,

että kyse on yksittäisistä,
hajautetuista soluista,

joilla ei ole johtajaa
ohjaamassa toimintaa.

Tästä näemme
sen visualisoituna.

Takanani olevassa kaaviossa
ovat kaikki

vuoden 2004 Madridin
terrori-iskun terroristit.

Kaaviossa verkostot on jaettu

kolmeen eri vuoteen,

jotka on merkitty
pystysuorilla kerroksilla.

Siniset viivat yhdistävät
ne ihmiset,

jotka olivat
osa verkostoa joka vuosi.

Vaikka johtajaa ei ole,

he ovat
todennäköisesti

organisaation vaikutusvaltaisimmat.

He tietävät eniten solun
menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

Huomaamme siirtymän
puista verkostoihin

tavassa, jolla
jaottelemme lajit.

Oikealla oleva kuva
on ainoa piirros,

jonka Darwin laittoi kirjaansa
"Lajien synty".

Kuvaa Darwin kutsui
"Elämänpuuksi".

Darwin lähetti jopa
kirjeen kustantajalle,

jossa painotettiin
kaavion tärkeyttä.

Kuva oli ratkaiseva
Darwinin evoluutioteoriassa.

Viime aikoina tutkijat
ovat havainneet,

että elämänpuuta peittää
bakteerien verkosto.

Nämä bakteerit sitovat yhteen lajeja,

jotka olivat aiemmin
täysin erillään.

Siksi tutkijat eivät
kutsu sitä enää elämänpuuksi,

vaan elämänverkostoksi.

Viimeisenä näemme
muutoksen

tarkkailessamme
planeettamme ekosysteemejä.

Enää ei ole
yksinkertaisia,

koulussa opittuja
saalistaja-saalis -kaavioita.

Tämä on paljon tarkempi
kuvaus ekosysteemistä.

Tämän kaavion on luonut
professori David Lavigne.

Se kartoittaa lähes 100 lajia,
jotka ovat vuorovaikutuksessa

Kanadan koillisrannikolla
esiintyvän turskan kanssa.

Tästä näemme,
kuinka monisyisiä

ja toisistaan riippuvaisia
monet planeettamme ekosysteemit ovat.

Vaikka verkoston
metafora on uusi,

se on saanut jo
monia muotoja.

Siitä on tulossa visuaalisen
luokittelun tapa.

Se on kuin
uuden kielen lauseoppi.

Tämä näkökulma on
minusta kiehtova.

Tässä on 15 erilaista
typologiaa,

joita olen kerännyt
vuosien varrella.

Niistä näkyy tämän vertauskuvan
visuaalinen moninaisuus.

Tässä yksi esimerkki.

Ylin luokka on
säteittäinen kohdistaminen,

joka on saavuttanut suosiota
viimeisinä viitenä vuotena.

Ylhäällä vasemmalla
on geeniverkosto,

jota seuraa
IP-osoitteiden verkosto.

Tämän jälkeen tulee
Facebook-ystävien verkosto.

Nämä aiheet poikkeavat
toisistaan täysin,

ja silti ne hyödyntävät
samaa visuaalista mallia,

jolla kartoitetaan jokaisen aiheen
loputtomat monimutkaisuudet.

Tässä muutama
esimerkki lisää

tästä kasvavasta verkostojen
visuaalisesta mallista.

Verkostot eivät kuitenkaan
ole vain tieteellinen vertauskuva.

Kartoittaessaan useita
monimutkaisia systeemeitä

suunnittelijat ja tutkijat
vaikuttavat

moniin perinteisiin
taiteen muotoihin

sekä moniin erilaisiin
taiteilijoihin.

Ehkäpä siksi, että verkostoilla
on suurta esteettistä voimaa,

niistä on tulossa
kulttuurinen meemi.

Ne edustavat uutta
taiteen suuntausta.

Annoin sille nimen
"networkism".

Näemme vaikutuksen
suuntaukseen eri tavoin.

Tässä vain yksi esimerkki,

jossa voi nähdä tämän
vaikutuksen tieteestä taiteeseen.

Vasemmalla on esimerkki
IP-kartoituksesta,

tietokoneen luoma kartta
IP-osoitteista.

Oikealla puolella on
Sharon Molloyn

"Transient Structures and
Unstable Networks",

joka on tehty
öljy- ja emaliväreillä.

Ja muutama maalaus
lisää Sharon Molloylta,

upeita, monimutkaisia
maalauksia.

Tässä kiehtova esimerkki tieteen
ja taiteen risteytyksestä.

Vasemmalla on
"Operation Smile".

Se on tietokoneen luoma
kartta sosiaalisesta verkostosta.

Oikealla on Emma McNallyn
"Field 4",

joka on tehty
ainoastaan grafiitilla.

Emma McNally on
suuntauksen johtohahmoja,

joka luo näitä hätkähdyttäviä,
keksittyjä maisemia,

joista voi nähdä verkostoitumisen
visualisaation vaikutuksen.

Verkostoitumista ei tapahdu
vain kahdessa ulottuvuudessa.

Tämä on luultavasti yksi
suuntauksen lempiprojekteistani.

Sen nimi kertoo kaiken:

"Galaxies Forming Along Filaments,

Like Droplets Along the Strands
of a Spider's Web".

Minusta tämä projekti
on vaikuttava.

Sen on luonut
Tomás Saraceno.

Hän käyttää avaria tiloja

ja luo massiivisia installaatioita
pelkillä kumisilla köysillä.

Kun näitä köysiä pitkin
liikkuu tilassa,

koko verkosto liikkuu,
aivan kuten oikea verkosto.

Ja jälleen esimerkki.

Tässä verkostoituminen
on viety aivan uudelle tasolle.

Tämän on tehnyt
Chiharu Shiota.

Teoksen nimi on
"In Silence".

Myös Chiharu
täyttää huoneet verkostoilla,

kumiköysien, villan ja langan
tiheillä verkostoilla,

joissa on
joskus esineitä.

Välillä hänen teoksissaan
on jopa ihmisiä.

Verkostot eivät kuitenkaan
ole vain uusi trendi,

vaikka ne on helppo
sellaisiksi luokitella.

Verkostot edustavat
hajauttamista,

yhteenkuuluvuutta ja
toisista riippuvuutta.

Tällainen uusi ajattelutapa
on ratkaiseva,

jotta voimme ratkaista
ne vaikeat ongelmat,

joihin nykyään törmäämme.

Aivojen toiminnan ymmärtämisestä
aina universumin ymmärrykseen.

Vasemmalla on otos
hiiren hermoverkosta,

joka on hyvin lähellä
omaamme tällä asteikolla.

Oikealla on
"Millennium Simulation".

Se oli suurin ja
todenmukaisin simulaatio

avaruuden rakenteen kasvusta.

Sen avulla voitiin
uudelleenluoda

20 miljoonan
galaksin historia

noin 25 teratavun
teholla.

Sattumaa tai ei,
minusta tämä vertaus

tiedon pienimmän
asteikon, aivojen

ja tiedon suurimman asteikon,
universumin välillä

on todella hämmästyttävä
ja kiintoisa.

Sillä kuten Bruce Mau
kerran sanoi:

"Kun kaikki muu
on yhteydessä kaikkeen muuhun,

sekä hyvässä että pahassa,
kaikella on merkityksensä."

Kiitos paljon.

(Aplodeja)