Intuitiivisen tekoälyn uskomattomat keksinnöt

Mitä saa kun antaa suunnittelutyökalulle digitaalisen hermoston? Tietokoneita, jotka kehittävät kykyämme ajatella ja kuvitella, ja robottijärjestelmiä, jotka voivat suunnitella (ja rakentaa) radikaaleja uusia malleja siltoihin, autoihin, lennokkeihin ja moneen muuhun - ihan itsekseen. Tule matkalle Augmentaation aikakaudelle Maurice Contin kanssa ja esikatsele aikaa, jolloin robotit ja ihmiset työskentelevät rinta rinnan toteuttaakseen asioita, joita kumpikaan ei olisi voinut tehdä yksin.

Kuinka moni teistä on luovia,

muotoilijoita, insinöörejä,
yrittäjiä, taiteilijoita

tai ehkä sinulla on suuri mielikuvitus?

Viitatkaa? (Hurrausta)

Suurin osa teistä.

Minulla on uutisia meille luoville.

Seuraavan 20 vuoden aikana

työtapamme tulevat muuttumaan enemmän

kuin ne ovat viimeisen 2000 vuoden aikana.

Uskon, että olemme
ihmishistorian uuden ajan alussa.

On ollut neljä isoa
historiallista aikakautta,

jotka määrittyvät työtapamme mukaan.

Metsästäjä-keräilijä -kausi
kesti useita miljoonia vuosia.

Maataloudellinen kausi
kesti useita tuhansia vuosia.

Teollinen kausi kesti muutaman vuosisadan.

Ja nyt informaation kausi on kestänyt
vain muutaman vuosikymmenen.

Ja nykyään olemme lajina seuraavan ison
aikakauden taitoksessa.

Tervetuloa Augmentaation kaudelle.

Tällä aikakaudella
luonnolliset ihmiskykysi kasvavat

ajattelemista auttavilla
tietokonejärjestelmillä,

tekemistä auttavilla
robottijärjestelmillä,

ja digitaalisella hermostolla,

joka yhdistää sinut maailmaan tavalla,
joka ylittää luonnolliset aistisi.

Aloitetaan kognitiivisesta
augmentoinnista.

Kuinka moni teistä on
augmentoituja kyborgeja?

(Naurua)

Väittäisin, että olemme jo augmentoituja.

Kuvittele olevasi juhlissa,

ja joku kysyy sinulta kysymyksen,
johon et osaa vastata.

Jos sinulla on tällainen,
voit tietää vastauksen sekunneissa.

Mutta tämä on vasta varhainen alku.

Jopa Siri on vain passiivinen työkalu.

Oikeastaan viimeisen
kolmen ja puolen miljoonan vuoden aikana

käyttämämme työkalut ovat olleet
täysin passiivisia.

Ne tekevät sen, mitä käskemme
niiden tehdä, eikä mitään muuta.

Ensimmäinen työkalumme leikkasi vain
kun löimme sitä.

Taltta kaivertaa vain siitä,
mihin taiteilija sen asettaa.

Ja kehittyneimmätkin työkalumme
eivät tee mitään ilman tarkkoja käskyjä.

Se on jotain, mikä on aina
turhauttanut minua,

meitä on aina rajoittanut

tarve manuaalisesti iskeä
tahtomme työkaluihimme --

manuaalisesti, kirjaimellisesti
käyttämällä käsiämme,

jopa tietokoneilla.

Mutta olen enemmänkin
kuin "Star Trekin" Scotty.

(Naurua)

Haluan keskustella tietokoneen kanssa.

Haluan sanoa, "Tietokone,
suunnitellaan auto,"

ja tietokone näyttää auton.

Ja sanon, "Ei, nopean näköinen
eikä niin saksalainen,"

ja pam, tietokone näyttää vaihtoehdon.

(Naurua)

Se keskustelu saattaa hieman ontua,

mutta ehkä vähemmän kuin uskoisimme,

mutta juuri nyt,

kehittelemme sitä.

Työkalut tekevät tämän loikan
passiivisesta generatiiviseen.

Generatiiviset työkalut käyttävät
tietokonetta ja algoritmejä

syntetisoidakseen geometriaa

luodakseen uudenlaisia malleja itsekseen.

Se tarvitsee vain tavoitteet
ja asettamasi rajat.

Annan teille esimerkin.

Tämän ilmalennokin rungon tapauksessa

sille tarvitsee kertoa vain,

että sillä on neljä potkuria,

haluat sen olevat mahdollisimman kevyt,

ja haluat sen olevan
aerodynaamisesti tehokas.

Ja tietokone tutkii
koko ratkaisuavaruuden:

jokaisen mahdollisuuden,
joka täyttää kriteerisi --

miljoonia ratkaisuja.

Tämä vaatii ison tietokoneen.

Mutta se antaa meille malleja,

joita me itse emme olisi
tulleet ajatelleeksikaan.

Ja tietokone tekee
tämän kaiken ihan itse --

kukaan ei piirtänyt mitään

ja se aloitti aivan tyhjästä.

Ei muuten ole sattumaa,

että lennokin runko
näyttää aivan lento-oravan lonkalta.

(Naurua)

Sillä algoritmit on tehty toimimaan

evoluution tavoin.

Jännittävää on, että tämä teknologia

alkaa näkyä oikeassa maailmassa.

Olemme tehneet töitä
Airbusin kanssa muutaman vuoden

tämän tulevaisuuden koneen
konseptin parissa.

Se on silti vasta aluilla.

Mutta vastikään olemme käyttäneet
generatiivisen suunnittelun tekoälyä

suunnitellaksemme tämän.

Tämän on tietokoneen suunnittelema
3D-tulostettu matkustamon väliseinä.

Se on aluperäistä vahvempi,
mutta puolet kevyempi,

Ja se tulee lentämään Airbus A320:n
mukana tämän vuoden lopussa.

Tietokoneet pystyvät nyt generoimaan;

ne pystyvät tekemään omia ratkaisuja
hyvin määriteltyihin ongelmiin.

Mutta ne eivät ole intuitiivisia.

Niiden pitää slti aloittaa tyhjästä
joka kerta,

koska ne eivät ikinä opi.

Toisin kuin Maggie.

(Naurua)

Maggie on oikeastaan älykkäämpi kuin
kehittynein suunnittelutyökalumme.

Mitä tarkoitan sillä?

Jos hänen omistajansa ottaa tuon hihnan,
Maggie tietää melko varmasti,

että he menevät lenkille.

Ja kuinka hän oppi sen?

Joka kerta kun omistaja
on ottanut hihnan,

he menivät lenkille.

Ja Maggien teki kolme asiaa

Hänen piti kiinnittää huomiota,

Hän piti muistaa mitä on tapahtunut,

ja hänen piti säilyttää ja
tehdä malli siitä mielessään.

Juuri sitä tietojenkäsittelijät

ovat yrittäneet saada tekoälyä tekemään

viimeisen 60 vuoden ajan.

Vuonna 1952

he rakensivat ison tietokoneen,
joka osasi pelata ristinollaa.

Mitä sitten.

45 vuoden päästä vuonna 1997,

Deep Blue voitti Kasparovin shakissa.

Vuonna 2011 Watson päihitti
nämä kaksi ihmista Jeopardyssä,

mikä on tietokoneelle
paljon vaikeampaa kuin shakki.

Itse asiassa Watsonin täytyi
ennalta määrättyjen ratkaisujen sijaan

käyttää päättelykykyä
päihittääkseen vastustajansa.

Ja muutama viikko sitten

Deep Mind:in AlphaGo päihitti
parhimman Go:n pelaajan,

mikä on vaiken pelimme.

Itse asiassa, Go- pelissä on
enemmän mahdollisia siirtoja

kuin universumissa on atomeja.

Joten voittaakseen,

AlphaGo:n täytyi kehittää intuitio.

Ja itse asiassa joissakin tapauksissa
Alpha Go:n kehittäjät eivät tienneet

miksi AlphaGo teki niin kuin teki.

Ja asiat etenevät huimaa vauhtia.

Miettikää --
Ihmisen eliniän aikana

tietokoneet ovat kehittyneet
lasten pelistä

strategisen ajattelemisen edustajaksi.

Oikeastaan tietokoneet

siirtyvät Spockin kaltaisia

olemaan enemmänkin kuin Kirk.

(Naurua)

Eikö? Puhtaasta logiikasta intuitioon.

Ylittäisitkö tämän sillan?

Suurin osa teistä sanoo, "En todellakaan!"

(Naurua)

Teitte sen päätöksen alle sekunnissa.

Tiesitte heti, että se ei ole turvallinen.

Ja se on juuri sen tyyppistä intuitiota

jota syväoppivat järjestelmämme
alkavat kehittää juuri nyt.

Pian voitte kirjaimellisesti

näyttää tietokoneelle jotakin tekemäänne
ja suunnitelemaanne

ja se katsoo sitä ja sanoo,

"Sori, kaveri, ei se tule toimimaan.
Yritä uudelleen."

Tai voit kysyä siltä, pidetäänkö
seuraavasta kappaleestasi.

tai seuraavasta jäätelömaustasi.

Tai, mitä tärkeimmin,

voit työskennellä tietokoneen kanssa

ratkaistaaksesi tuntemattoman ongelman.

Esimerkiksi ilmastonmuutos.

Emme ole yksin onnistuneet,

ja tarvitsemme kaiken
tarjolla olevan avun.

Tästä juuri puhun,

teknologiasta, joka tehostaa
kognitiivisia kykyjämme,

voidaksemme kuvitella
ja kehitellä asioita,

jotka yksinkertaisesti eivät ole meidän
epäaugmenttisten ihmisten ulottuvilla.

Eli miten teemme kaikki nämä uudet asiat

jotka aiomme luoda ja suunnitella?

Luulen, että ihmisen augmentaation
aikakausi liittyy niin fyysiseen maailmaan

kuin myös virtuaaliseen,
tiedostavaan maailmaan.

Kuinka teknologia tulee
augmentoimaan meitä?

Fyysisessä maailmassa
robottijärjestelmillä.

On olemassa pelko,

että robotit vievät ihmisiltä töitä,

ja se on totta
tietyillä osa-alueilla.

Mutta olen kiinnostunut
enemmänkin ideasta,

että ihmiset ja robotit työskentelevät
yhdessä ja augmentoivat toisiaan,

ja luovat uudenlaisen tilan.

Tämä on tutkimuslabramme San Franciscossa.

jossa yksi tutkimuskohteemme
on kehittynyt robotiikka,

tarkemmin ihmisten
ja robottien yhteistyö.

Tässä on Bishop, ykis roboteistamme.

Laitoimme sen auttamaan

rakennusammattilaista,
joka tekee toistuvia tehtäviä --

kuten esimerkiksi pistorasioiden
tai valokatkaisimien reikien leikkaamista.

(Naurua)

Bishopin ihmispari voi kertoa
sanojen ja eleiden avulla mitä tehdä.

aivan kuten koiralle puhuisi,

ja Bishop toimii näiden ohjeiden mukaan

täydellisellä tarkkuudella.

Käytämme ihmistä siihen, missä se on hyvä:

valppauteen, havainnointiin
ja päätöstentekoon.

Ja käytämme robottia siihen
missä se on hyvä:

tarkkuuteen ja toistamiseen.

Tässä on toinen projekti,
jonka parissa Bishop työskentelee.

Tämän HIVE:ksi kutsumamme projektin
tarkoituksena

oli tehdä prototyyppi, jossa ihminen,
tietokone ja robotti

työskentelevät yhdessä ratkaistakseen
vaikean suunnitteluongelman.

Ihmiset olivat työvoimana.

He kuljeskelivat ympäriinsä,
työstivät bambua --

Mikä on epäisomorfista materiaalia,

joten se on roboteille vaikea työstää.

Mutta robotit kiersivät kuidut,

joka oli ihmisille merlkein mahdotonta.

Ja sitten meillä oli tekoäly,
joka kontrolloi kaikkea.

Se kertoi niin ihmisille
kuin roboteille mitä tehdä,

ja piti kirjaa tuhansista
yksittäisistä osista.

Kiinnostavaa on,

että tämän paviljongin tekeminen
olisi ollut mahdotonta

elleivät ihminen, robotti ja tekoäly
augmentoisi toisiaan.

Okei, vielä yksi projekti.
Tämä on hieman hullunkurinen.

Työskentelemme yhdessä Amsterdamilaisen
artistin, Joris Laarmanin,

ja hänen tiiminsä kanssa MX3D:ssä.

suunnitellaksemme generatiivisesti
ja robottisesti tulostettavan

maailman ensimmäisen autonomisesti
valmistetun sillan.

Joris ja tekoäly suunnittelevat
tätä parhaillaan

Amsterdamissa.

ja kun he ovat valmiita, painamme nappia

ja robotit alkavat 3D-tulostaa
ruostumatonta terästä

ja ne jatkavat tulostusta
ilman ihmisen väliintuloa,

niin kauan kuin silta on valmis.

Niin kuin tietokoneet
augmentoivat meidän kykyjämme

suunnitella ja luoda uutta,

robottijärjestelmät auttavat meitä
rakentamaan ja tekemään asioita

joita emme ole voinut tehdä aiemmin.

Mutta entä kykymme havaita
ja kontrolloida näitä?

Entä hermosto näille
tekemillemme asioille?

Meidän hermostomme, ihmisen hermosto,

kertoo meille kaiken
mitä ympärillämme tapahtuu.

Mutta tekemiemme asioiden hermosto
on parhaimmillaankin alkeellinen.

Esimerkiksi auto ei kerro
kaupungin rakennusvirastolle

että se ajoi juuri kuoppaan
Broadwayn ja Morrisonin kulmassa.

Rakennus ei kerro suunnittelijoilleen

tykkäävätkö sen sisällä olevat
ihmiset olla siellä,

ja lelunvalmistaja ei tiedä

leikitäänkö lelulla oikeasti --

miten, missä ja onko lelu oikeasti hauska.

Olen melko varma että suunnittelijat

ajattelivat barbille tällaista
elämäntyyliä suunnitellessaan sitä.

(Naurua)

Mutta mitä jos barbi
on oikeasti yksinäinen?

(Naurua)

Jos suunnittelijat olisivat tienneet

mitä heidän luomuksilleen tapahtuu

oikeassa maailmassa --
tiet, rakennukset, Barbi --

he voisivat käyttää tätä tietoa luodakseen

käyttäjälle paremman kokemuksen.

Se mikä puuttuu on hermosto

joka yhdistää meidät kaikkiin
luomiimme ja käyttämiimme asioihin.

Mitä jos teihin kaikkiin
virtaisi tällaista tietoa

oikeassa maailmassa luomistanne asioista?

Kaiken luomamme tavaran lisäksi,

me käytämme valtavasti
rahaa ja energiaa --

viime vuonna noin
kaksi triljoonaa dollaria --

suostuttelemaan ihmisiä ostamaan
tekemiämme asioita.

Mutta jos sinulla olisi tämä yhteys
suunnittelemiisi ja tekemiisi asioihin

kun ne ovat oikeassa maailmassa,

sen jälkeen kun ne on myyty
tai tuotu markkinoille,

voisimme oikeasti muuttaa tämän,

ja siirtyäksemme suostuttelemasta ihmisiä
ostamaan tuotteitamme,

tekemään tavaroita,
joita ihmiset haluavat ostaa.

Hyvä uutinen on, että työskentelemme
digitaalisen hermoston parissa

joka yhdistää meidät luomiimme asioihin.

Meillä on projekti,

kahden ihmisen kanssa Los Angelesissa,
joita kutsutaan Bandito Brothers:iksi

ja heidän tiiminsä kanssa.

Nämä tyypit suunnittelevat
uskomattomia autoja

jotka tekevät uskomattomia asioita.

Nämä tyypit ovat hulluja --

(Naurua)

parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja se mitä työstämme heidän kanssaan

on normaalista kilpa-autosta
ottamamme runko

jolle annamme hermoston.

Asensimme siihen tusinoittain tunnistimia,

laitoimme maailmanluokan
kilpa-ajajan ratin taakse,

veimme sen aavikolle, ja ajoimme siitä
kumit puhki viikon ajan.

Ja auton hermosto tallensi kaiken

mitä autolle tapahtui.

Saimme miljardeittain data-arvoja;

kaikki voimat, joille auto altistui.

Ja sitten teimme jotain hullua.

Otimme tämän tiedon

ja syötimme sen generatiivisen
suunnitteun tekoälyymme, Dreamcatcher:iin.

Miten käy kun antaa
suunnittelutyökalulle hermoston,

ja pyytää sitä rakentamaan sinulle
parhaimman rungon autolle?

Tämän.

Tämä on jotain, mitä ihminen ei olisi
ikinä voinut suunnitella.

Paitsi että ihminen suunnitteli tämän,

mutta se oli ihminen, jota generatiivisen
suunnittelun tekoäly oli augmentoinut,

digitaalinen hermosto,

ja robotit, jotka pystyivät oikeasti
rakentamaan jotain tällaista.

Jos tämä on tulevaisuutta,
Augmentaation aikakautta,

ja me tulemme olemaan kognitiivisesti,
fyysisesti ja havainnollisesti augmentoituja,

miltä tuo tulee näyttämään?

Miltä Ihmemaamme tulee näyttämään?

Luulen, että tulemme näkemään maailman,

jossa siirrymme asioista,
jotka on rakennettu,

asioihin, jotka on tuotettu.

Sellaiseen, missä siirrymme
rakennetuista asioista

asioihin, jotka on kasvatettu.

Siirrymme yksittäisyydestä

yhdistymiseen.

Ja siirrymme poistamisesta

keräämiseen.

Luulen myös, että siirrymme
haluamasta laitteiltamme tottelevuutta

arvostamaan autonomiaa.

Kiitos augmentoitujen kykyjemme,

maailmamme tulee
muuttumaan dramaattisesti.

Tulemme saaamaan uuden maailman,
jossa on enemmän vaihtelua, yhdistymistä,

dynaamisuutta ja monimutkaisuutta,

sopeutumista ja tietenkin

kauneutta.

Tulevien asioiden muoto

tulee olemaan jotain
mitä emme ole ennen nähneet.

Miksi?

Koska nuo asiat muotoilee uusi parisuhde

teknologian, luonnon ja ihmisen välillä.

Se on minulle tulevaisuus,
jota kannattaa odottaa.

Kiitos kaikille.

(Aplodeja)