Britta Riley: Puutarha kotini sisällä

Britta Riley halusi kasvattaa itse ruokansa (pienessä asunnossaan). Niinpä hän ystävineen kehitti kasvatusjärjestelmän käytetyistä muovipulloista -- tutkimalla, testaamalla ja virittämällä järjestelmää sosiaalisen median avustuksella kokeillen useita vaihtoehtoja kerralla päätyen optimaaliseen järjestelmään. Sitä voi kutsua jaetuksi tee-se-itse-toiminnaksi. Entäs tulokset? Herkullisia!

Minä, kuten monet teistäkin,

olen yksi kahdesta miljardista ihmisestä,

jotka elävät kaupungeissa.

Joskus on päiviä -- en tiedä teistä muista --

mutta joskus on päiviä, jolloin tunnen selvästi,

kuinka riippuvainen olen muista ihmisistä

lähes kaikilla elämäni osa-alueilla.

Joinain päivinä se voi jopa pelottaa.

Tänään olen kertomassa teille siitä,

kuinka sama keskinäinen riippuvuus

on itse asiassa erittäin vahva yhteiskunnallinen perusrakenne,

jonka voimme jopa valjastaa

auttaaksemme parantamaan joitain suurimmista ongelmistamme yhteiskunnassa,

jos käytämme open source -yhteistyötä.

Muutama vuosi sitten

luin New York Timesista Michael Pollanin artikkelin,

jossa hän väitti, että edes vähäinen ruoan kotikasvatus

on eräs parhaista asioista,

jonka voimme tehdä ympäristön hyväksi.

Kuin luin sitä,

oli keskitalvi,

eikä minulla ollut todellakaan tilaa kasalle multaa

asunnossani New Yorkissa.

Niinpä olin periaatteessa valmis tyytymään

lukemaan seuraavaa Wired-lehteä

selvitellen, kuinka ammattilaiset aikoivat keksiä,

kuinka ratkaista nämä ongelmat tulevaisuudessa puolestamme.

Mutta se oli itse asiassa juurikin se seikka,

jonka Michael Pollan esitti artikkelissaan --

juuri silloin, kun siirrämme

vastuun näistä asioista ammattilaisille,

että aiheutamme tällaisia sotkuja,

joita huomaamme ruoan tuotannossa.

Satun tietämään vähän oman työni kautta siitä,

kuinka NASA on käyttänyt vesiviljelyä

tutkiakseen ruoan kasvattamista avaruudessa.

Optimaalisen ravinnepitoisuuden voi itse asiassa saada aikaan

juoksuttamalla eräänlaista korkealaatuista nestemäistä maaperää

kasvien juuristossa.

Vihannekselle

asuntoni lienee

lähes yhtä vieras kuin avaruuskin.

Mutta voin tarjota vähän luonnonvaloa

ja säädellyn ilmaston ympäri vuoden.

Pikakelaus kahden vuoden päähän:

nyt meillä on ikkunapuutarhoja,

jotka ovat pystysuoria vesiviljelyalustoja

ruoan kasvattamiseen sisätiloissa.

Se toimii siten, että alhaalla on pumppu,

joka siirtää määräajoin ylös tätä nestemäistä ravinneliuosta,

joka sitten tippuu alas läpi kasvien juuriston,

joka on ruukkusorassa --

joten multaa ei käytetä.

Valo ja lämpötila vaihtelee

eri ikkunoiden mikroilmastoissa,

joten ikkunapuutarha

edellyttää viljelijää,

ja hänen pitää päättää,

minkälaisia kasveja hän laittaa ikkunapuutarhaansa

ja aikooko hän ravita ruokaansa orgaanisesti.

Ennen vanhaan ikkunapuutarha oli vain

teknisesti monimutkainen idea,

joka olisi vaatinut paljon testaamista.

Minä halusin sen todella olevan avoin projekti,

koska vesiviljely

on eräs patentoinnin nopeimmin kasvavista alueista

nykyään USA:ssa

ja voisi mahdollisesti tulla

Monsanton kaltaiseksi alaksi,

jossa on paljon yritysten immateriaalioikeuksia

ihmisten ruoan tiellä.

Päätin, että tuotteistamisen sijaan

aikomukseni oli

avata tämä usealle kehittäjälle yhteistyössä.

Ensimmäiset kehittämämme järjestelmät toimivat tavallaan.

Pystyimme jopa kasvattamaan salaatin verran viikossa

normaalilla asunnon ikkunalla New Yorkissa.

Pystyimme kasvattamaan myös kirsikkatomaatteja

ja kurkkuja, kaikenlaista.

Ensimmäiset järjestelmät

olivat vuotavia ja äänekkäitä sähkösyöppöjä,

joita Martha Stewart ei olisi missään nimessä hyväksynyt.

(Naurua)

Saadaksemme lisää kehittäjiä

loimme sosiaalisen median sivuston,

jossa julkaisimme mallit,

selitimme niiden toiminnat

ja menimme jopa niin pitkälle,

että osoitimme kaikki viat järjestelmissä.

Sitten kutsuimme ihmisiä ympäri maailmaa

rakentamaan niitä ja testailemaan kanssamme.

Itse asiassa tällä sivustolla

on jo 18 000 ihmistä.

Ja meillä on ikkunapuutarhoja

ympäri maailmaa.

Meidän toimintaamme

voisi NASA tai suuryritys

kutsua R&D:ksi, tai tuotekehitykseksi.

Mutta me kutsumme sitä R&D-I-Y:ksi,

tai 'tutki ja kehitä itse'.

Esimerkiksi

Jackson tuli mukaan ja ehdotti,

että käyttäisimme ilmapumppuja vesipumppujen sijaan.

Se vaati useiden järjestelmien rakentamista toimiakseen oikein,

mutta kun se onnistui, pystyimme

leikkaamaan hiilijalanjäljen lähes puoleen.

Chicagolainen Tony on kokeillut kasvattamista

monien muiden ikkunapuutarhureiden tapaan

ja on saanut mansikkansa tuottamaan marjoja

yhdeksän kuukautta vuodessa vähäisessä valaistuksessa

pelkästään vaihtelemalla orgaanisia ravinteita.

Ikkunapuutarhurit Suomessa

ovat mukauttaneet ikkunapuutarhansa

Suomen pimeisiin talvipäiviin

varustaen ne LED-kasvuvaloilla,

joita he tekevät avoimesti ja osaksi projektia.

Ikkunapuutarhat ovat kehittyneet

nopean versiointiprosessin kautta

tietokoneohjelmien tapaan.

Jokaisen open source -projektin

todellinen hyöty on vuorovaikutuksessa

eri osa-alueiden välillä

ihmisten mukauttaessa järjestelmiään

omiin tarpeisiinsa

ja kaikkien hyväksi.

Niinpä ydinryhmä ja minä

voimme keskittyä parannuksiin,

jotka oikeasti hyödyttävät kaikkia.

Ja voimme huomioida uusien tulokkaiden tarpeet.

Joten tee-se-itse-ihmisille

annamme ilmaiset, hyvin testatut ohjeet,

jotta kuka tahansa missä tahansa kolkassa

voi rakentaa tällaisen järjestelmän ilmaiseksi.

Näistä järjestelmissä on vireillä myös patentti,

joka on yhteisön omistama.

Rahoittaaksemme projektia

verkostumme tehdäksemme tuotteita,

joita voimme myydä kouluille ja yksityishenkilöille,

joilla ei ole aikaa rakentaa omia järjestelmiään.

Yhteisössämme

on syntynyt eräänlainen kulttuuri.

Kulttuurissamme on parempi olla testaaja,

joka tukee jonkun toisen ideaa,

kuin olla vain ideoija.

Tästä projektista saatava hyöty on,

että saamme tukea omalle työllemme,

kuin myös kokemusta oikeasti osallistumalla

ympäristöliikkeeseen

eri tavoin kuin vain ruuvaamalla uusia lamppuja.

Luulen Eileenin ilmaisseen asian parhaiten,

että mitä tästä saamme irti,

on yhteistyön todellinen ilo.

Hän ilmaisee tässä, millaista on

nähdä jonkun toisen maapallon toisella puolen

ottaneen idean, rakentaen sen pohjalta

ja sitten kiittäen keksijää mukana olemisesta.

Jos haluamme oikeasti nähdä laajan kulutuskulttuurin muutoksen,

josta puhumme

ympäristönsuojelijoina ja ruokaihmisinä,

ehkä meidän vain pitää hylätä termi "kuluttaja"

ja tukea ihmisiä, jotka tekevät asioita.

Open source -projekteissa on tapana olla omanlainen voimansa.

Ja me näemme R&D-I-Y:n

kasvaneen yli vain ikkunapuutarhoista ja LED:stä

aurinkopaneeleihin ja aquaponisiin järjestelmiin.

Ja me rakennamme keksinnöistä,

joita aikaisemmat sukupolvet alustivat.

Ja katsomme myös tulevia sukupolvia,

jotka todella tarvitsevat meidän muuttavan elämäämme.

Toivomme sinun liittyvän mukaan

löytämään uudelleen arvot

yhdistyneinä kansalaisina

ja julistamaan,

että olemme edelleen pioneereja.

(Aplodeja)