Minä, kuten monet teistäkin,
olen yksi kahdesta miljardista ihmisestä,
jotka elävät kaupungeissa.
Joskus on päiviä -- en tiedä teistä muista --
mutta joskus on päiviä, jolloin tunnen selvästi,
kuinka riippuvainen olen muista ihmisistä
lähes kaikilla elämäni osa-alueilla.
Joinain päivinä se voi jopa pelottaa.
Tänään olen kertomassa teille siitä,
kuinka sama keskinäinen riippuvuus
on itse asiassa erittäin vahva yhteiskunnallinen perusrakenne,
jonka voimme jopa valjastaa
auttaaksemme parantamaan joitain suurimmista ongelmistamme yhteiskunnassa,
jos käytämme open source -yhteistyötä.
Muutama vuosi sitten
luin New York Timesista Michael Pollanin artikkelin,
jossa hän väitti, että edes vähäinen ruoan kotikasvatus
on eräs parhaista asioista,
jonka voimme tehdä ympäristön hyväksi.
Kuin luin sitä,
oli keskitalvi,
eikä minulla ollut todellakaan tilaa kasalle multaa
asunnossani New Yorkissa.
Niinpä olin periaatteessa valmis tyytymään
lukemaan seuraavaa Wired-lehteä
selvitellen, kuinka ammattilaiset aikoivat keksiä,
kuinka ratkaista nämä ongelmat tulevaisuudessa puolestamme.
Mutta se oli itse asiassa juurikin se seikka,
jonka Michael Pollan esitti artikkelissaan --
juuri silloin, kun siirrämme
vastuun näistä asioista ammattilaisille,
että aiheutamme tällaisia sotkuja,
joita huomaamme ruoan tuotannossa.
Satun tietämään vähän oman työni kautta siitä,
kuinka NASA on käyttänyt vesiviljelyä
tutkiakseen ruoan kasvattamista avaruudessa.
Optimaalisen ravinnepitoisuuden voi itse asiassa saada aikaan
juoksuttamalla eräänlaista korkealaatuista nestemäistä maaperää
kasvien juuristossa.
Vihannekselle
asuntoni lienee
lähes yhtä vieras kuin avaruuskin.
Mutta voin tarjota vähän luonnonvaloa
ja säädellyn ilmaston ympäri vuoden.
Pikakelaus kahden vuoden päähän:
nyt meillä on ikkunapuutarhoja,
jotka ovat pystysuoria vesiviljelyalustoja
ruoan kasvattamiseen sisätiloissa.
Se toimii siten, että alhaalla on pumppu,
joka siirtää määräajoin ylös tätä nestemäistä ravinneliuosta,
joka sitten tippuu alas läpi kasvien juuriston,
joka on ruukkusorassa --
joten multaa ei käytetä.
Valo ja lämpötila vaihtelee
eri ikkunoiden mikroilmastoissa,
joten ikkunapuutarha
edellyttää viljelijää,
ja hänen pitää päättää,
minkälaisia kasveja hän laittaa ikkunapuutarhaansa
ja aikooko hän ravita ruokaansa orgaanisesti.
Ennen vanhaan ikkunapuutarha oli vain
teknisesti monimutkainen idea,
joka olisi vaatinut paljon testaamista.
Minä halusin sen todella olevan avoin projekti,
koska vesiviljely
on eräs patentoinnin nopeimmin kasvavista alueista
nykyään USA:ssa
ja voisi mahdollisesti tulla
Monsanton kaltaiseksi alaksi,
jossa on paljon yritysten immateriaalioikeuksia
ihmisten ruoan tiellä.
Päätin, että tuotteistamisen sijaan
aikomukseni oli
avata tämä usealle kehittäjälle yhteistyössä.
Ensimmäiset kehittämämme järjestelmät toimivat tavallaan.
Pystyimme jopa kasvattamaan salaatin verran viikossa
normaalilla asunnon ikkunalla New Yorkissa.
Pystyimme kasvattamaan myös kirsikkatomaatteja
ja kurkkuja, kaikenlaista.
Ensimmäiset järjestelmät
olivat vuotavia ja äänekkäitä sähkösyöppöjä,
joita Martha Stewart ei olisi missään nimessä hyväksynyt.
(Naurua)
Saadaksemme lisää kehittäjiä
loimme sosiaalisen median sivuston,
jossa julkaisimme mallit,
selitimme niiden toiminnat
ja menimme jopa niin pitkälle,
että osoitimme kaikki viat järjestelmissä.
Sitten kutsuimme ihmisiä ympäri maailmaa
rakentamaan niitä ja testailemaan kanssamme.
Itse asiassa tällä sivustolla
on jo 18 000 ihmistä.
Ja meillä on ikkunapuutarhoja
ympäri maailmaa.
Meidän toimintaamme
voisi NASA tai suuryritys
kutsua R&D:ksi, tai tuotekehitykseksi.
Mutta me kutsumme sitä R&D-I-Y:ksi,
tai 'tutki ja kehitä itse'.
Esimerkiksi
Jackson tuli mukaan ja ehdotti,
että käyttäisimme ilmapumppuja vesipumppujen sijaan.
Se vaati useiden järjestelmien rakentamista toimiakseen oikein,
mutta kun se onnistui, pystyimme
leikkaamaan hiilijalanjäljen lähes puoleen.
Chicagolainen Tony on kokeillut kasvattamista
monien muiden ikkunapuutarhureiden tapaan
ja on saanut mansikkansa tuottamaan marjoja
yhdeksän kuukautta vuodessa vähäisessä valaistuksessa
pelkästään vaihtelemalla orgaanisia ravinteita.
Ikkunapuutarhurit Suomessa
ovat mukauttaneet ikkunapuutarhansa
Suomen pimeisiin talvipäiviin
varustaen ne LED-kasvuvaloilla,
joita he tekevät avoimesti ja osaksi projektia.
Ikkunapuutarhat ovat kehittyneet
nopean versiointiprosessin kautta
tietokoneohjelmien tapaan.
Jokaisen open source -projektin
todellinen hyöty on vuorovaikutuksessa
eri osa-alueiden välillä
ihmisten mukauttaessa järjestelmiään
omiin tarpeisiinsa
ja kaikkien hyväksi.
Niinpä ydinryhmä ja minä
voimme keskittyä parannuksiin,
jotka oikeasti hyödyttävät kaikkia.
Ja voimme huomioida uusien tulokkaiden tarpeet.
Joten tee-se-itse-ihmisille
annamme ilmaiset, hyvin testatut ohjeet,
jotta kuka tahansa missä tahansa kolkassa
voi rakentaa tällaisen järjestelmän ilmaiseksi.
Näistä järjestelmissä on vireillä myös patentti,
joka on yhteisön omistama.
Rahoittaaksemme projektia
verkostumme tehdäksemme tuotteita,
joita voimme myydä kouluille ja yksityishenkilöille,
joilla ei ole aikaa rakentaa omia järjestelmiään.
Yhteisössämme
on syntynyt eräänlainen kulttuuri.
Kulttuurissamme on parempi olla testaaja,
joka tukee jonkun toisen ideaa,
kuin olla vain ideoija.
Tästä projektista saatava hyöty on,
että saamme tukea omalle työllemme,
kuin myös kokemusta oikeasti osallistumalla
ympäristöliikkeeseen
eri tavoin kuin vain ruuvaamalla uusia lamppuja.
Luulen Eileenin ilmaisseen asian parhaiten,
että mitä tästä saamme irti,
on yhteistyön todellinen ilo.
Hän ilmaisee tässä, millaista on
nähdä jonkun toisen maapallon toisella puolen
ottaneen idean, rakentaen sen pohjalta
ja sitten kiittäen keksijää mukana olemisesta.
Jos haluamme oikeasti nähdä laajan kulutuskulttuurin muutoksen,
josta puhumme
ympäristönsuojelijoina ja ruokaihmisinä,
ehkä meidän vain pitää hylätä termi "kuluttaja"
ja tukea ihmisiä, jotka tekevät asioita.
Open source -projekteissa on tapana olla omanlainen voimansa.
Ja me näemme R&D-I-Y:n
kasvaneen yli vain ikkunapuutarhoista ja LED:stä
aurinkopaneeleihin ja aquaponisiin järjestelmiin.
Ja me rakennamme keksinnöistä,
joita aikaisemmat sukupolvet alustivat.
Ja katsomme myös tulevia sukupolvia,
jotka todella tarvitsevat meidän muuttavan elämäämme.
Toivomme sinun liittyvän mukaan
löytämään uudelleen arvot
yhdistyneinä kansalaisina
ja julistamaan,
että olemme edelleen pioneereja.
(Aplodeja)