Kaverikioski - leikkikaveri ihan jokaiselle | Rita Kannisto | TEDxOtaniemi

(Aplodeja)

Moikka kaikille.

Mä tulen pienehköstä Janakkalan kunnasta,
jossa työskentelen Tervakosken

melko suuressa 400 oppilaan
koulussa luokanopettajana.

Mä oon ollut tässä ammatissa liki
20 vuotta ja tein pienen laskelman,

että 20 vuoden aikana opettaja seisoo
välituntivalvojana 800 tuntia.

Kelatkaa 800 tuntia koulun pihalla.

Siinä ajassa ehtii tehdä uskomattoman
määrän mielenkiintoisia havaintoja.

Yksi havainnoista on jäänyt mua
erityisesti vaivaamaan.

Nimittäin se, että siellä on aina joitakin
lapsia, jotka näyttää jollain tavalla

ulkopuolisilta ja yksinäisiltä.

Näiden lasten ympärillä saattaa leikkiä
jopa satoja lapsia, mutta he itse ovat

kuin jonkun näkymättömän seinän takana,
etäällä kaikesta ja kaikista.

Pahimmillaan välitunti voi mennä jonkun
osalta siihen, että hän vain tuijottaa

niitä kellon viisareita ja toivoo, että voi
kunpa tää välitunti nyt äkkiä loppuisi.

Toki me opettajat yritämme auttaa
näitä yksinäisiä lapsia löytämään

tiensä muiden lasten luo, mutta se ei
ole aina kauhean helppoa.

Joku on voinut olla
syrjästäkatsojana jo aika pitkään

eikä oikein osaa lähestyä muita.

Joku on taas voinut tulla torjutuksi
niin monta kertaa, ettei enää

uskalla lähteä mukaan leikkiin tai
kysymään leikkikaveria.

Tälläisten lasten kohdalla mä opettajana
tunnen äärettömän paljon riittämättömyyttä.

Tämän riittämättömyyden tunteen vyöryssä
mulle ja mun mahtavalle työparille

Milena Komulaiselle heräsi ajatus
kaverikioskista.

Mitä jos keskellä koulun pihaa olisi kioski,
jonka luukulta lapsi voisi hakea itselleen

leikkikaverin?

Entäs jos se olisi vielä niin hauskan-
näköinen, että sen ympärillä

parveilisi aina lapsia, niin että
ujoimmankin lapsen olisi helppo

mennä sinne kaverikioskille.

Ja pian meidän koulun pihalle
rakennettiin kaverikioski.

Oppilaat itse saivat maalata sen hauskan-
väriseksi ja me avattiin se juhlallisesti

koko koulun väen kesken.

Silloin kerrottiin kaikille, että tämä
kioski tulisi olemaan auki aina

kymmenen välitunneilla.

Silloin kuka tahansa voisi hakea sieltä
kioskista itselleen välituntikaverin.

Me värvättiin omat kuudesluokkalaiset
oppilaat vapaaehtoisiksi leikittäjiksi.

Aluksi me vähän pohdimme, että näinköhän
he haluavat tähän tehtävään ryhtyä

mutta päinvastoin niitä vapaaehtoisia
leikittäjiä löytyi yllin kyllin.

Me hankimme heille värikkäät t-paidat,
joihin he saivat kirjoittaa rintaan isolla

"kaveri".

Sitten me ostettiin palloja,
hulahulavanteita, saippuakuplia

ja muita välineitä leikkejä innostamaan.

Lopuksi me sanottiin leikittäjille
yksi tärkeä ohje:

"Lähde mukaan mihin tahansa leikkiin".

Jos se pieni ihminen tulee kysymään
majan rakennuskaveria

niin siitä vaan majaa rakentamaan.

Tai jos hän tulee pyytämään hyppynarun-
pyörittäjää, niin ei muuta kun pyörittämään.

Tai jos hän on vailla juttukaveria, niin
lähde mukaan kuuntelevaksi korvaksi

tai vähän höpöttämään.

Niiden leikittäjien pitää olla iloisia ja
niiden pitää innostua kaikista ideoista.

Ja meillä se kaverikiska oli huikea
menestys heti ekasta päivästä lähtien.

Pikkuoppilaat ryntäsi aina välitunnin
alkaessa sinne luukulle

ja niillä kaverileikittäjilläkin näytti
olevan kyllä tosi hauskaa.

Sitä me ei osattu odottaa, että pikku-
oppilaat tulisi kysymään aika pian meiltä

että koska he saisi mennä sinne
kaverikioskiin leikittäjiksi.

Ennen kuin se kioski avattiin,
leikittäjät koulutettiin tehtävään.

Meidän mielestä tärkeintä on
asiakkaan kohtaaminen.

Mä oon itse rakastanut seurata ympärillä
olevia ihmisiä, kuinka he toimivat

ja mitä siinä kohtaamisessa tapahtuu.

Ja aikuisena mä oon paraatipaikalla
seuraamassa koulun lasten

ja miksei aikuistenkin välisiä kohtaamisia.
Eikä ne mene aina ihan putkeen.

Me ihmiset kohdataan päivän aikana useita
eri ihmisiä ja olisi todella tärkeää,

että molemmille jäisi
hyvä fiilis kohtaamisesta.

Niitä täytyy kyllä harjoitella
ja toivottavasti niitä harjoiteltaisiiin

jo pikkulapsivaiheesta lähtien
aikuisten avustuksella.

Mä myönnän, että koulun kiireessä
harjoittelut saattaa jäädä unholaan.

Nykynuorten ja lasten maailmassa
kohtaamiset on siirtyneet someen.

Ja ehkä ne ihan todelliset live-
kohtaamiset on vähän vähentyneet.

Me harjoiteltiin näitä live-kohtaamisia
siellä kaverikioskilla leikin varjossa.

Aika pian me huomattiin,
että hetkinen

myös meidän asiakkaat
kaipaa vähän koulutusta.

Ei sinne luukulle voi vaan mennä
rohmuamaan leikkivälineitä

sanomatta sanaakaan.

Tai vaan murahdellen:
"Tänne se pallo".

Lapsi tulee elämänsä aikana asioimaan
jos jonkin moisilla luukuilla.

Tämä on hyvä harjoitus siitä,
kuinka sinne luukulle mennään.

Kyllä sä saat aina parempaa palvelua, jos
a) hymyilet, b) tervehdit tai

c) esität jotenkin järkevästi asiasi.

Meidän kaverikiska ylitti odotukset
ja siksi oli hauska tulla kertomaan

siitä myös teille.

Jatkojalostusmahdollisuuksia
on lukemattomia.

Voisiko esimerkiksi torille pystyttää
eläkeläisille kaverikioskin?

Moni voisi olla juttukaveria vailla.

Entä voisiko maahanmuuttaja saada kaveri-
kioskista seuraa juoksulenkille tai kahville?

Keksikää te itse lisää
erilaisia mahdollisuuksia.

Meidän projekti huomioitiin
monissa eri paikallismedioissa.

Ja sitten me huomattiin olevamme
myös tv:n pääuutislähetyksessä.

(Musiikki alkaa)

[Janakkalan Tervakosken koululta
löytyy ainulaatuinen kioski]

[Sen jonossa ei tapella, eikä kiusata]

[Kaverikioskilta voi hakea välitunnille kaverin]

[Listalta löyyy jalkkiskaveri,
hyppiskaveri, kuularatakaveri...]

[majanrakennuskaveri, leikkikaveri,
keinukaveri, kuplakaveri]

[NEA SELKÄMAA
kaveri]

Nyt ihmiset tulevat rohkeasti kysymään

esimerkiksi pienetkin tulevat muillakin
välkillä halailemaan uusia kavereita

ja pyytävät hyppimään.

[ERIKA HINNOSAAR
kaveri]

Vielä viime viikolla kaikki vaan seisoskeli
täällä eikä kukaan liikkunut hirveästi.

Seisoskeli vain omissa porukoissa
ja puhu kaikkea

mutta nyt kaikki tekevät
hirveästi kaikkea.

Esimerkiksi puhaltelee saippuakuplia
ihan tuntemattomien kanssa

ja hyppii hyppynarulla.

Tulee vaan rohkeasti kysymään tuolta.

(Musiikki loppuu)

Ja nyt seuraa paras uutinen:

tuolla pihalla heti ulko-oven vieressä
teitä odottaa oikeat kaverikioskilaiset.

Me ollaan pystytetty teitä varten sinne
pikkuruinen kaverikioski,

jossa mun oppilaat Juho, Aada ja Rebekka
odottavat teitä ehdottamiinne leikkeihin.

Menkää rohkeasti kokeilemaan
ja juttelemaan.

Jos yksikin lapsi on kaverikioski-
leikkien myötä löytänyt tiensä

toisten lasten pariin, tää projekti
on ollut vaivanarvoinen.

Jos yksikin lapsi on kioskiasioinnin myötä
oppinut kohtaamaan toiset lapset,

me voidaan katsoa onnistuneemme.

Ja jos yksikin lapsi on saanut uuden
ystävän kioskileikkien myötä,

me voidaan kajauttaa
ilmoille hurraa-huuto.

Ehkä ne munkin tulevat 800 tuntia
välituntivalvojana ovat tästä lähtien

hivenen helpommat.

Kiitos.

(Aplodeja)