Salaisuus halun säilyttämiseen pitkässä parisuhteessa

Pitkäaikaisessa parisuheessa odotamme usein rakastettumme olevan sekä paras ystävämme että intohimoinen kumppanimme. Mutta kuten Esther Perel väittää, hyvä ja sitoutunut seksi ammentaa kahdesta vastakkaisesta tarpeesta: turvallisuudesta ja yllätyksestä. Joten kuinka ylläpitää halua? Nokkelalla ja taitavalla puheellaan Perel johdattaa meidät eroottisen älykkyyden saloihin.

Miksi hyvä seksi usein hiippuu,

jopa pareilla, jotka rakastavat toisiaan
yhtä paljon kuin ennenkin?

Miksei läheisyys takaa hyvää seksiä,

toisin kuin yleisesti uskotaan?

Seuraava kysymys olisi:

Voimmeko haluta sitä, mitä meillä jo on?

Tämä on se tuhannen taalan kysymys,
vai mitä?

Miksi kielletty kiihottaa?

Mikä rajan ylittämisessä
tekee halusta niin väkevän?

Miksi seksi johtaa vauvoihin,

ja vauvat merkitsevät parin
seksielämälle katastrofia?

Kohtalokas isku erotiikalle, eikö totta?

Kun rakastat,
miltä se tuntuu?

Kun himoitset,
miten se eroaa?

Tässä muutamia kysymyksiä,

jotka ovat keskeisiä tarkastellessani

eroottisen halun luonnetta

ja siihen liittyviä pulmia
nykyaikaisessa rakkaudessa.

Matkustaessani ympäri maailmaa

olen huomannut, että kaikkialla

minne romantiikka on saapunut,

vallitsee halun kriisi.

Halun kriisillä tarkoitan
halun omistamista --

halua keinona ilmaista yksilöllisyyttä,

vapauttamme valita, mieltymyksiämme,
identiteettiämme --

halua, josta on tullut keskeinen osa

nykyaikaista rakkautta ja
yksilökeskeistä yhteiskuntaa.

Tämä on ensimmäinen kerta
ihmiskunnan historiassa,

kun yritämme toteuttaa seksuaalisuuttamme
pitkällä aikavälillä,

emme siksi, että haluaisimme 14 lasta,

joita tarvitsisimme vielä useampia,
koska monet heistä menehtyisivät,

emmekä siksi, että se olisi vain
naisen aviollinen velvollisuus.

Tämä on ensimmäinen kerta,
kun haluamme seksiä ajan myötä

nautinnon ja yhteenkuuluvuuden vuoksi,
ja näiden juuret ovat halussa.

Mikä ylläpitää halua ja
miksi se on usein niin vaikeaa?

Mielestäni keskeistä halun ylläpitämiseksi
sitoutuneessa parisuhteessa

on kahden inhimillisen perustarpeen
yhteensovittaminen.

Toisaalta tarvitsemme turvallisuutta,
johdonmukaisuutta,

suojaa, varmuutta,
luotettavuutta, pysyvyyttä --

kaikkia näitä ankkuroivia, vakauttavia
puolia elämiimme,

joita kutsumme kodiksi.

Meillä on myös aivan yhtä voimakas tarve
-- sekä miehillä että naisilla --

seikkailulle, uutuudelle,
salaperäisyydelle, riskille, vaaralle,

tuntemattomalle, odottamattomalle,
yllätykselle --

ymmärrätte idean --
vaeltamiselle, matkanteolle.

Yhdistämällä tarpeemme turvallisuuteen

ja seikkailuun yksittäisessä parisuhteessa

tai mitä nykyään haluamme kutsua
intohimoiseksi avioliitoksi,

olisi aiemmin ollut ristiriitainen ilmaus.

Avioliitto oli taloudellinen instituutio,

jossa sait elinikäisen kumppanuuden

lapsien, sosiaalisen aseman,

perimisen ja seuran puitteissa.

Nyt haluamme kumppaniltamme
edelleen nuo samat asiat,

mutta sen lisäksi haluan
että olet paras ystäväni,

luottohenkilöni ja
intohimoinen rakastajani,

ja elämme tuplasti pidempään.

(Naurua)

Lähestymme yksittäistä henkilöä
ja pyydämme häntä käytännössä

tarjoamaan meille saman mihin
aiemmin tarvittiin kokonainen kylä:

Anna minulle yhteenkuuluvuutta,
identiteetti ja jatkuvuutta,

mutta anna samalla ylimaallista,
salaperäisyyttä ja syvää kunnoitusta.

Anna mukavuutta, anna särmää.

Anna uutta, anna tuttua.

Ole ennakoitava, yllätä minut.

Ja pidämme tätä itsestään selvänä,

ikään kuin lelut ja pikkupöksyt
säästäisivät meidät vaivalta.

(Aplodeja)

Pääsimme kiinni tarinan eksistentiaaliseen
todellisuuteen, vai mitä?

Koska luulen -- ja palaan tähän vielä --

että halun kriisissä on usein kyse
mielikuvituksen kriisistä.

Miksi hyvä seksi niin usein hiipuu?

Mikä on rakkauden ja halun välinen suhde?

Miten ne tulevat keskenään toimeen
ja miten ne törmäävät?

Koska juuri siinä piilee
eroottisuuden salaisuus.

Jos rakkaus olisi minulle jokin verbi,
se olisi "olla".

Ja jos haluun liittyisi verbi,
se olisi "haluta".

Kun olemme rakastuneita,
tahdomme tuntea rakastetun.

Tahdomme minimoida etäisyyden.
Tahdomme ylittää kuilun.

Tahdomme purkaa jännitteet.
Tahdomme läheisyyttä.

Mitä haluun tulee, emme oikeastaan enää
välittäisi palata vanhoihin maisemiin.

Ennakkoon tiedetty lopputulos
ei ylläpidä mielenkiintoamme.

Haluamme Toisen, jonkun siellä
toisella puolella, jonka luona vierailla,

jonka luona viettää yhdessä aikaa,

jonka punaisten lyhtyjen alueelle
voimme mennä seikkailemaan.

Haluamme sillan ylitettäväksi.

Tai kuten joskus sanon,
tuli tarvitsee ilmaa.

Halu tarvitsee tilaa.

Näin ilmaistuna se kuulostaa
kovin abstraktilta.

Mutta otin kysymyksen mukaani.

Ja viime vuosien aikana
olen käynyt yli 20 maassa

kirjoittaessani kirjaa
"Parittelua vankeudessa", kysyen:

Milloin tunnet suurinta vetoa kumppaniisi?

Ei pelkästään seksuaalisesti,
vaan suurinta vetovoimaa.

Ja riippumatta kulttuurista, uskonnosta
tai sukupuolesta

eräät vastaukset vain toistuivat
ja toistuivat.

Ensimmäinen ryhmä:
Tunnen suurinta vetoa kumppaniini

kun hän on poissa, kun olemme erillämme,
kun jälleen saamme toisemme.

Pohjimmiltaan, kun saan
jälleen tuntuman kykyyni

kuvitella meidät yhdessä,

kun mielikuvitukseni palaa
takaisin kuvioihin

ja kun voin juurruttaa sen
poissaoloon ja kaipaukseen,

mikä muodostaa merkittävän osan halua.

Mutta seuraava ryhmä on
vieläkin mielenkiintoisempi:

Tunnen suurinta vetoa kumppaniini,

kun näen hänet studiossa,
kun hän on lavalla,

kun hän on elementissään,
kun hän toteuttaa intohimoaan,

kun näen hänet juhlissa ja muiden
ihmisten kiinnostuksen häneen,

kun näen hänen ottavan
viihdyttäjän roolin.

Perimmillään, kun katson kumppaniani
säteilevänä ja itsevarmana,

ja tämä luultavasti sytyttää
parhaiten kautta linjan.

Säteilevällä tarkoitan
itseään ylläpitävää.

Kun katson häntä -- sitä paitsi,
harvoin edes puhutaan halusta,

kun olemme sulautuneet yhdeksi,

muutaman sentin päässä toisistamme.
En tiedä paljonko se on tuumissa.

Halusta ei myöskään puhuta,
kun toinen ihminen on niin kaukana

ettemme enää näe häntä.

Halusta on kyse silloin, kun katselen
kumppaniani sopivalta etäisyydeltä,

kun tuo aiemmin niin
arkinen ja tuttu henkilö

näyttäytyy taas hetkellisesti
salaperäisenä ja vaikeasti kuvailtavana.

Ja tässä tilassa, itseni ja toisen välillä
sijaitsee se eroottisuuden kipinä,

vetovoima toiseutta kohtaan.

Toisinaan, kuten Proust sanoo,

salaperäisyydessä ei ole
kyse uusista paikoista,

vaan katsomisesta uusin silmin.

Siispä kun näen kumppanini omillaan,

tekemässä jotain, puuhaansa uppoutuneena,

katson häntä ja näkökulmani
hetkellisesti muuttuu,

ja pysyn avoimena salaperäisyydelle,
joka elääkin aivan lähelläni.

Ja mikä tärkeintä, kuvatessani toiseutta

tai itseäni -- sama juttu --
mielenkiintoista on se, että

halussa ei ole puutteenalaisuutta.

Kukaan ei tarvitse ketään.

Halu ei pidä sisällään hoivaamista.

Hoivaaminen on vahvaa välittämistä. Samalla
se on hyvin voimakas lemmenlamautin.

En ole vielä tavannut ketään,
joka erityisesti kiihottuisi

siitä, että joku tarvitsee häntä.

Haluamien on eri asia.
Tarvitseminen sammuttaa halun ja

naiset ovat tienneet tämän aina,

sillä mikä tahansa,
joka tuo esiin vanhemmuuden

saa tavallisesti eroottisen
latauksen hiipumaan.

Hyvistä syistä, vai mitä?

Ja kolmas ryhmä vastauksia olisi,

kun minut yllätetään,
kun nauramme yhdessä,

tai mitä kuulin tänään töissä,
kun hänellä on

se smokkinsa päällä, johon vastasin:

se on joko smokkipuku tai nahkasaappaat.

Mutta perimmillään kyse on uutuudesta.

Uutuudessa ei ole kyse uusista asennoista.
Se ei ole valikoima tekniikoita.

Kyse on siitä, mitä puolia
tuot itsestäsi esiin.

Mitkä osat sinua ovat näkyvissä?

Voidaankin sanoa, että seksi ei ole

mitään, mitä voisi suorittaa.

Seksi on paikka, jonne mennä.
Se on tila sisälläsi, johon menet

toisen tai toisten kanssa.

Mihin oikeastaan menet seksissä?

Mihin osiin itseäsi muodostat yhteyden?

Mitä haluat ilmaista niiden avulla?

Onko se paikka rajojen ylittämiselle ja
jumalaiselle ykseydelle?

Onko se paikka olla tuhma
ja turvallisesti aggressiivinen?

Onko se paikka, jossa voit
viimeinkin antautua

ja olla kantamatta velvollisuutta
kaikesta mahdollisesta?

Onko se paikka, jossa voit
ilmaista lapsellisia toiveitasi?

Mitä seksi tuo esiin? Se on vuoropuhelua.

Se ei ole pelkkää käyttäytymistä.

Ja tuon kielen runoudesta
olen kiinnostunut,

jonka vuoksi aloin tutkimaan käsitettä
eroottisesta älykkyydestä.

Eläimet harrastavat seksiä.

Se on keskiössä, se on biologiaa,
se on luonnollinen vaisto.

Me olemme ainoita, joilla on
myös eroottinen elämä, joka tarkoittaa

seksuaalisuuden muodonmuutosta
ihmisen mielikuvituksen avulla.

Me olemme ainoita, jotka
voivat rakastella tuntikausia,

viettää autuasta aikaa ja
saada useita orgasmeja

koskematta keneenkään, pelkästään mielikuvituksemme avulla.

Voimme vihjailla siihen suuntaan
ilman pakkoa toteuttaa.

Voimme kokea tämän voimakkaan,
innokkaaksi odotukseksi kutsutun asian,

joka on halulle varsinainen raketinheitin,

kykyä kuvitella, aivan kuin se
tapahtuisi oikeasti,

kykyä kokea kuin se tapahtuisi oikeasti
samalla, kun mitään ei tapahdu

ja kaikki tapahtuu samaan aikaan.

Kun perehdyin eroottisuuteen,

aloin pohtimaan seksin runoutta,

ja jos tarkastelen sitä älykkyytenä,

se on jotain mitä voit vaalia.

Mitkä ovat sen ainekset?
Mielikuvitus, leikkisyys,

uutuus, uteliaisuus, salaperäisyys.

Mutta keskeisin osa on
ehdottomasti mielikuvitus.

Mikä vielä tärkeämpää, ymmärtääkseni

ketkä ovat ne parit,
joilla on eroottinen kipinä,

ja mikä ylläpitää halua,
minun täytyi palata

eroottisuuden alkuperäiseen määritelmään,

mystiseen määritelmään,
ja oivalsin sen

ja läpäisin jakautuneisuuden
itse asiassa tarkastelemalla traumaa,

joka on toinen puoli, ja tutkin sitä

tarkastelemalla yhteisöä,
jossa olin varttunut,

joka sijaitsi Belgiassa ja koostui
holokaustista selvinneitä,

ja minun yhteisössäni oli kaksi ryhmää:

ne, jotka eivät kuolleet,
ja ne, jotka palasivat elämään.

Ne, jotka eivät kuolleet,
elivät kuin maahan sidottuina,

eivät kyenneet kokemaan mielihyvää,
eivät kyenneet luottamaan,

sillä kun olet varuillasi,
huolissasi, ahdistunut,

ja turvaton, et pysty nostamaan päätäsi

irtautuaksesi tuohon leikkisään,
turvalliseen ja luovaan tilaan.

Ne, jotka palasivat elämään, olivat niitä,

jotka ymmärsivät erotiikan
vastalääkkeenä kuolemalle.

He tiesivät, kuinka pitää itsensä elossa.

Kun työssäni aloin kuuntelemaan
parien seksittömyydestä,

toisinaan kuulin ihmisten sanovan:
"Haluan enemmän seksiä."

Mutta todellisuudessa ihmiset haluavat
parempaa seksiä,

mikä tarkoittaa yhteyden palauttamista
ominaisuuksiin kuten eloisuus,

värikkyys, uudistuminen, elinvoimaisuus,
eroottisuus ja energisyys,

joita seksi aiemmin tarjosi heille
tai joita he olivat

toivoneet sen tarjoavan.

Joten aloin kysymään toisella tavalla.

"Sammutan itseni, kun..." alkoi kysymykseni.

"Sammutan haluni, kun...",
mikä ei ole sama kysymys kuin

"Minulta lähtee halut, kun..." tai
"Sinä viet minulta halut, kun..."

Ja ihmiset alkoivat kertoa:
"Sammutan itseni, kun...

...tunnen itseni sisältä kuolleeksi,
kun en pidä kehostani,

kun tunnen itseni vanhaksi,
kun ei ole ollut aikaa itselleni,

kun ei ole ollut saumaa
vaihtaa kanssasi edes kuulumisia,

kun en suoriudu töissä hyvin,

kun itsetuntoni on matala,
kun tunnen itseni arvottomaksi,

kun tunnen että minulla ei ole
oikeutta haluta, ottaa tai

vastaanottaa nautintoa."

Sitten aloin kysymään päinvastoin:

"Saan itseni innostumaan, kun..."
Koska enimmäkseen ihmiset

tapaavat kysyä kysymyksiä kuten:
"Sinä saat minut syttymään,

jokin saa minut syttymään", ja minä itse
olen ulkona yhtälöstä! Huomaatteko?

Jos koet itsesi sisältä kuolleeksi, toinen
saa tehdä melkoiset lemmentemput.

Eikä se väräytä evääkään,
sillä ketään ei ole kotona.

(Naurua)

Joten: saan itseni innostumaan, kun...

Saan itseni haluamaan, saan itseni herämään, kun...

Tässä rakkauden ja halun
välisessä paradoksissa

hämmentää erityisesti se,
että samat ainekset,

jotka ruokkivat rakkautta --
molemminpuolisuus, vastavuoroisuus,

suojeleminen, huoli,
vastuuntunto toista kohtaan,

ovat toisinaan juuri niitä,
jotka tukahduttavat halun.

Sillä halun mukana tulee
koko joukko tunteita,

jotka eivät varsinaisesti ole
rakkauden suosikkeja:

kateus, omistushaluisuus,
hyökkäävyys, valta, hallitseminen,

tuhmuus ja ilkikurisuus.

Käytännössä useimmat meistä
kiihottuvat yön hämärässä

juurikin samoista asioista, joita vastaan
osoitamme päivällä tiukasti mieltämme.

Kuten tiedätte, eroottinen mieli
ei ole erityisen häveliäs.

Jos kaikki haaveilisivat
vaivattomasta ja helposta,

meillä ei olisi aiheesta
näin mielenkiintoisia keskusteluita.

Mutta ei, mielessämme tapahtuu

koko joukko asioita, emmekä aina tiedä

kuinka tuoda ne esiin rakkaallemme,

sillä uskomme, että
rakkaus liittyy epäitsekkyyteen

ja todellisuudessa haluun liittyy
tietty määrä itsekkyyttä

sanan parhaassa merkityksessä:

kykyä säilyttää yhteys itseensä

toisen ihmisen ollessa läsnä.

Haluan luoda havainnollistavan mielikuvan,

sillä tämä vastakkaisten tarpeiden
sovittaminen yhteen,

olemme syntyneet sen kanssa.

Tarpeemme yhteyteen ja erilaisuuteen,

tarpeemme turvallisuuteen ja seikkailuun,

tarpeemme yhteishenkeen ja itsenäisyyteen,

ja jos ajattelet pientä lasta,
joka istuu sylissäsi,

kokien olonsa kodikkaaksi,
mukavaksi ja erittäin turvalliseksi,

ja jossain vaiheessa meidän kaikkien
täytyy lähteä maailmalle

löytämään ja tutkimaan.

Tämä on halun alku,

sillä tutkimusretki edellyttää
uteliaisuutta, löytöjä.

Ja jossain vaiheessa lapsi
kääntyy ympäri ja katsoo sinua,

ja jos vastaat hänelle:

"Moro muksu, maailma on mahtava paikka.
Nauti.

Kaikkea kivaa on niin paljon",

hän kääntyy taas eteenpäin ja voi kokea

yhteyden ja erillisyyden samaan aikaan.

Hän voi lähteä seikkailemaan
mielikuvituksellaan, kehollaan,

leikkisyydellään, kaiken aikaa tietäen,

että joku on odottamassa,
kun hän tulee takaisin.

Mutta jos sen sijaan hänelle sanotaankin:

"Olen huolissani. Olen ahdistunut.
Olen masentunut.

Kumppanini on laiminlyönyt minua jo kauan.

Mitä hyvää tuolla muka on?
Eikös meillä ole kaikkea

mitä tarvitset, sinulla ja minulla?"

ja tästä seuraa tiettyjä reaktioita,

jotka me kaikki pystymme
melko hyvin tunnistamaan.

Osa meistä rientää takaisin,
jotkut tekivät sen jo vuosia sitten,

ja se pieni lapsi, joka rientää takaisin,

luopuu osasta itseään,

jotta ei menettäisi toista.

Menetän vapauteni,
jotta en menettäisi yhteyttä.

Ja samalla opin rakastamaan
tietyllä tavalla,

joka saa lisäkuormaa
ylimääräisestä huolesta,

ylimääräisestä velvollisuudesta ja
ylimääräisestä suojelusta,

enkä osaa päästää sinusta irti,

jotta voisin mennä leikkimään,
kokemaan nautintoa,

seikkailemaan, tutustumaan itseeni.

Kääntäkää tämä aikuisten kielelle.

Se alkaa hyvin nuorena.
Se jatkuu meidän seksielämässä,

aina loppuun saakka.

Lapsi numero kaksi palaa takaisin,

mutta vilkuilee koko ajan olkansa yli.

"Olethan varmasti siellä?

Aiotko solvata tai sättiä minua?

Aiotko olla vihainen minulle?

Ja hän saattaa olla poissa,
mutta ei todellisuudessa koskaan lähtenyt,

ja usein he ovat ihmisiä, jotka kertovat

miten alussa kaikki oli todella kuumaa.

Koska alussa syvenevä läheisyys

ei ollut vielä niin voimakas,

että se olisi johtanut halun hiipumiseen.

Mitä vahvemmaksi yhteys kasvoi,
sitä raskaammaksi koin velvollisuuden,

ja sitä vähemmän pystyin
päästämään irti sinun lähelläsi.

Kolmas lapsi ei tule enää takaisin.

Joten, jos haluat ylläpitää halua,

se johtaa aitoon vuoropuheluun.

Toisaalta haluat kokea turvallisuutta,
jotta voisit päästää irti.

Toisaalta jos et pysty päästämään irti,
et pysty kokemaan nautintoa,

huipennus jää kokematta, et saa orgasmia,

et pysty innostumaan, koska vietät aikasi

toisen kehossa ja päässä, etkä omassasi.

Pulmana on siis sovittaa yhteen

nämä kaksi perustarvetta,

ja olen oppinut joitakin asioita, miten
kipinän säilyttäneet parit sen tekevät.

Ensinnäkin, heillä on paljon
seksuaalista yksityisyyttä.

He ymmärtävät, että on
olemassa eroottinen tila,

joka kuuluu heille molemmille.

He ymmärtävät myös,
että esileikki ei ole jotain,

mitä tehdään pari minuuttia
ennen puuhailua.

Esileikki alkaa siitä, mihin
edellinen orgasmi päättyi.

Lisäksi he ymmärtävät,
että eroottinen tila

ei ole toisen läksytystä varten.

Tarkoituksena on luoda tila, jossa
voit päästää irti Hallinto Oy:stä

ja jättää ketterät menetelmät,

(Naurua)

ja silloin itse asiassa
pääset tilaan, jossa

voit lakata olemasta kunnon kansalainen,

joka hoitaa ja on velvollinen kaikesta.

Velvollisuus ja halu sopivat toisiinsa
kuin neliö pyöreään reikään.

Yhdistelmä ei ole mistään kotoisin.

Eroottiset parit ymmärtävät,
että intohimo kasvaa ja vähenee.

Samoin kuin kuulla, silläkin on
toistuvat pimennyksensä.

Mutta he tietävät miten herättää
se takaisin henkiin.

He osaavat palauttaa intohimon ja

he osaavat tämän siksi,

koska he ovat murtaneet erään ison myytin,

ja tämä myytti on intohimon
tapahtuminen itsestään,

ikään kuin se tipahtaisi vain taivaalta
ollessasi viikkaamassa pyykkiä,

kuin jumalallinen väliintulo,
ja nämä parit ovat ymmärtäneet sen,

mitä ikinä pitkässä parisuhteessa
tuleekin tapahtumaan,

on jo tapahtunut.

Sitoutunut seksi on jo
etukäteen vaalittua seksiä.

Se on tarkoituksellista. Se on aiottua.

Se on huomion kiinnittämistä ja läsnäoloa.

Hyvää ystävänpäivää.

(Aplodeja)