About Torben Søndergaard - part 1: I wanted to see fruit!

Se oli äärimmäisen vaikeaa.
Äitini merkitsi minulle kaikkea.

Hän kyyditsi minut kouluun
edellisenä päivänä.

Ja nyt hän oli kuolemaisillaan.

Muistan, kun kuulin sen puhelimessa,
menin huoneeseeni ja istuin alas.

Minä vain itkin ja itkin.

Sitten rukoilin Jumalaa.

"Jumala, jos olet olemassa,
anna äitini elää.

Tee jotain!"

Kun menin hänen luokse näin
Raamatun sängyllä. Ajattelin:

"Raamattu? Tommy, tämä on Raamattu.
Mitä sinä Raamatulla teet?

Olet nuori ja sinulla on elämä. "

Tunsin vain puhalluksen
ruumissani ja kaaduin lattialle.

En tiedä, mitä tapahtui.

Mutta tunsin Jumalan
voiman koko ruumiissani.

Kun nousin ylös,
ihmettelin mitä se oli?"

Sinä olet siellä! Ei vain,
että jos olet siellä.

Se oli kuin: "Sinä olet!
Mutta kuka Sinä olet!?

Elämäni muuttui.

Ensimmäinen asia oli,
että lopetin synninteon

En voinut elää synnissä.

Minulla oli kirkko
ja sitten Raamattu.

Oma elämäni ja Raamattu.

Kirkon piti minua radikaalina

Mutta omasta mielestäni ja Raamatullisesti
en ollut mikään radikaali,

koska minulla ei ollut hedelmää.

"Annan Sinulle kaiken tulevana vuonna.
Teen kaikkeni, ja

jos en ole kantanut hedelmää,
kun vuosi on ohi, ota elämäni.

Haluan kuolla."

Niinpä tammikuun alussa, jätin ruuan
ja aloitin 40 päivän paaston.

Koin Jumalan pelkoa toisin
kuin koskaan ennen.

Yhteen aikaan koin, että olin
tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan

Olen kadotettu, enkä
voi enää pelastua.

Kaikki on ohi. Näin
kuinka syntinen olin.

Näin, miten syntisenä
oli pilannut kaiken

Siitä päivästä lähtien sain alkaa
nähdä Jumalan voimaa.

Torben Søndergaardin tarina

Osa 1: Halusin nähdä hedelmää!

Jos katson elämää ennen
Jumalan tuntemista,

uskon, että siinä ei
ollut mitään erikoista.

Vartuin ihan hyvässä perheessä.

Isälläni oli yritys rakennusalalla.

Äitini työskenteli pankissa.
Minulla oli kaksi isoveljeä

Minut kastettiin luterilaisessa
kirkossa, kun olin vauva.

Ja kävin rippikoulun
ollessani noin 14-vuotias.

Rippikoulu on perinne.
Muiden tanskalaisten tavoin

kävin sen saadakseni
esimerkiksi lahjoja.

Ja pääsin juhlimaan.

Ja nyt olin aikuinen
ja rippikoulun käynyt.

Sitä pidetään lapsuudesta
aikuisuuteen siirtymisenä.

Näin asiasta
ajatellaan Tanskassa

En sekoittanut siihen
Jumalaa niinkään.

Olin kirkossa muutaman kerran rippikoulun
jälkeen, mutta ei se ollut oma itseni

En ollut kiinnostunut
kirkonpenkillä istumisesta

1700-luvun kirkossa.

Istua siellä, laulaa vanhoja
lauluja ja muuta sellaista.

Se ei vain ollut minua.

Rippikoulun jälkeen
jatkoin koulunkäyntiä

Koulussa, minulla oli
joitakin ongelmia.

Kun olin nuorempi,
minulla oli puhevika.

Minulla oli vaikeuksia
sanoa jopa oma nimeni.

Nimeni on Torben Søndergaard.

Kun olin lapsi, en osannut
sanoa Torben Søndergaard.

Sanoin "Gorban Gondergall". En
kyennyt sanomaan omaa nimeäni.

Ensimmäisinä vuosina koulussa,

minulla oli erityisopettaja, joka
opetti minulle lausumaan sanoja.

Sen vuoksi en ollut muiden
lasten kanssa niin paljoa.

Jäin aina jälkeen kun opeteltiin
lukemaan ja kirjoittamaan.

Olin myös lapsena
vähän ylipainoinen.

Joten minua pilkattiin,
koska olin lihava.

En osannut lukea tai kirjoittaa,
enkä ollut hyvä koulussa.

Niiden takia minua kiusattiin paljon.

Lapsuuteni oli ihan ok, mutta
lapsena ollessa se oli rankkaa

Minulla oli paljon vaikeuksia. En
ollut mikään suosittu kaveri luokassa.

Sellaista elämä oli

Välillä tulin koulusta kotiin itkien,
koska se elämä oli.. mitä oli.

Ja muistan, että kotimatkalla,

ostin joskus sipsipussin
ja kokista.

Tein niin melkein joka viikko.

Menin kotiin ja katselin vain
televisiota monta tuntia päivässä.

Monella tapaa haaveilin
jostain muusta,

mutta en tiennyt,
mitä tai miten.

Kun lopetin koulunkäynnin,
minulla ei ollut itseluottamusta

En tiennyt mitä
tekisin elämässä.

Muistan kun tein koulussa
tutkielman syövästä.

Pelkäsin aina kuolemaa.

Muistan kun juttelin siitä
yhdelle tytölle

Hän oli suosittu
koulussa mutta, minä en

Hän tunsi sääliä ja oli
mukava minua kohtaan

Muistan kun viimeisenä koulupäivänä
kysyin häneltä - hänen nimensä oli Britt.

Kysyin: "Britt, etkö sinä pelkää kuolemaa?

Etkö pelkää, että saat syövän?"

Hän sanoi: "Älä viitsi, Torben!
Mehän olemme nuoria!

Voimme kokea monia
asioita elämässä.

Haluan matkustaa ja
nähdä paljon asioita"

Kadehdin häntä, koska hänellä oli
jotain mitä minulla ei ollut.

Hänellä oli uskoa tulevaisuuteen.
Hänellä oli itseluottamusta.

Minulta ne puuttui täysin.

Koulun jälkeen menin
sisäoppilaitokseen.

Muutama kuukausi myöhemmin
kuulin, että hänellä on syöpä.

Ja hän kuoli muutama
kuukausi sen jälkeen

Hän kuoli syöpään.

Kun puhuin hänen kanssaan
viimeisenä päivänä koulussa,

elämästä ja syövästä,
hän ei pelännyt mitään.

Mutta hänellä oli syöpä jo tuolloin.
Ja puoli vuotta myöhemmin hän kuoli.

Se järkytti minua. Olin
menettänyt ystävän.

Samoihin aikoihin eräänä päivänä
vanhempi veljeni soitti minulle

ja sanoi, että äitini oli

pankissa työskennellessään
kaatunut saatuaan sydänkohtauksen

Eikä he tienneet selviäisikö hän

Olin tuolloin 16-vuotias.

Se oli hyvin vaikeaa, koska
äitini merkitsi minulle kaikkea

Hän oli vienyt minut kouluun
juuri edellisenä päivänä

ja nyt hän oli kuolemaisillaan.

Muistan, kun kuulin sen,
menin huoneeseeni istuin,

ja vain itkin.

Sitten rukoilin Jumalaa.

En ollut aikaisemmin
rukoillut, mutta nyt

rukoilin kun kyse oli
elämästä ja kuolemasta.

Se merkitsi enemmän.

Olin rukoillut ennenkin kuten
Isä meidän -rukouksen kerran tai kolmesti

En kahdesti, koska se
merkitsi huonoa onnea.

Isä meidän -rukous oli niin kuin
uskonnollinen traditio

Mutta tällä kertaa kun äitini oli
kuolemassa, rukoilin koko sydämestäni.

"Jumala, jos olet olemassa,
anna äitini selvitä.

Tee jotain, Tee jotain!

Muistan, kun rukoilin niin ajattelin,
ettei Jumalaa kuitenkaan ole

Oli ikään kuin välillämme
olisi ollut väliseinä

Rukoilin kattoon.

Ja ajattelin, että pitääkö
minun mennä ulos,

jossa ei ollut kattoa
minun ja Jumalan välissä.

Mutta sitten ajattelin, että

Maailmankaikkeus on niin suuri ja Jumala
on liian kaukana. Onko Hän siellä?"

Se oli niin vaikeaa.

Rukoilin vaikken uskonutkaan Jumalan
olemassoloon, ja äitinikin oli halvaantunut

Hän oli puolitoista vuotta sairaalassa.
Vietin uudenvuoden ja joulun sairaalassa.

Muistan eräänä päivänä 16 -vuotiaana,
katselin sairaalan ikkunasta ulos,

kun autot ajelivat kadulla ja ajattelin:

"Tätäkö elämä on? Olemmeko
täällä vain kuollaksemme?

Kokemassa ikäviä asioita
ja sitten kaikki on ohi? "

Ajattelin: "Jumalaa
ei ole olemassa, koska

olen kokeillut rukoilla
mutta Hän ei vastaa."

Niinpä Jumala, uskonto ja

se vähäinen usko, mitä minulla
oli, heitin menemään.

Sitten oppilaitoksen jälkeen
aloitin leipurin työt

ja olin hyvä siinä.

Itseluottamukseni parani,
koska olin hyvä käsistäni.

Aloitin juomaan paljon,
ja juhlin paljon.

Haastoin välillä riitaa. En
siksi, että olin erityisen paha.

Olen aina ollut varsin kiltti.

Olin kasvatettu kiltiksi.
Rakastin äitiä ja isää.

Mutta elämä oli hyvin vaikeaa.

Äitini oli sairas, ja
minulla oli tyttöystävä, joka

petti minua ja minäkin petin
häntä kostaakseni hänelle.

Sitten jouduin tappeluun kaupungilla.
Olin juonut liikaa.

Joku iso kaveri tappeli
pienemmän kanssa.

Menin sen ison kaverin luo ja sanoin,
että etsi joku oman kokoisesi.

elikä minut ja siitä
syntyi tappelu.

Tein asioita, mitä en
selvänä olisi tehnyt.

Varastin polkupyöriä, koska
en halunnut kävellä kotiin.

Kerran otin auton kun
olin tosi humalassa.

En ollut ajokunnossa
mutta ajoin silti.

Sain vääriä ystäviäkin. Olin
ikäänkuin väsynyt elämään.

Turhautunut äitini sairastamiseen,
elämääni, tyttöystävääni,

meidän suhteemme ja
mitä olin tekemässä.

Olin aina haaveillut jotain muuta,
mutten tiennyt mitä se olisi.

Yhtenä iltana olin leipomossa töissä,

Katsoin ylös ja sanoin:
"Ihanko totta, Jumala..

Eikö elämässä ole muuta kuin tämä.
Jos olet olemassa, tule ja ota minut. "

Sen ehkä puolentoista vuoden
aikana äidin sairastumisen jälkeen

kunnen vielä uskonut Jumalaan,

tulin siihen pisteeseen, että jotain
muutakin on oltava olemassa.

Jotain on oltava. Joten sanoin:

"Jumala, jos olet siellä, tule ja
ota minut. Haluan tuntea Sinut.

Oletko siellä? Hae minut."

Mutta sanoissani oli vain
epätoivoa jostain

Mielessäni ajattelin, että UFO
tulee hakemaan minut ja lennämme pois

tai ehkä enkeli
nostaa minut ylös.

tai että käsi tulee
ja kirjoittaa seinälle.

Olin nähnyt videoita
yliluonnollisista.

Ja toivoin jotain yliluonnollista,
jotain epätodellista.

En mitään sellaista
mitä rippikoulusta sai

koska ei ollut mitään aitoa. Se
oli vain uskontoa, perinnettä.

En halunnut perinnettä.

En halunnut istua jossain kirkossa
sunnuntaisin ja uskoa johonkin

ja jonain päivänä kuolen, ja
huomaankin uskoneeni väärin.

Ja että kulutin vain elämäni
istumalla kirkossa joka sunnuntai.

Halusin jotain erilaista.

Halusin jotain konkreettista
kuten tämä pöytäkin on todellinen.

Kun sanoin, "Jumala, jos
olet, tule hakemaan minut"

Se ei ollut kristinuskoa,
ei Jeesusta, ei uskontoa.

Se oli jotakin muuta.
Jotain yliluonnollista

Kun totesin sen yllätyin,
mitä olin sanonut.

Muutamaa päivää myöhemmin tapasin
erään ystäväni, vanhan naapurini

Me vartuimme yhdessä.

Olimme katselleet elokuvia yhdessä.
Erillaisia juttuja kuten New Agea.

henkijuttuja alien-, kummitus-
ja sen tapaisia juttuja

ja juttelimme
niistä joskus.

Sitten kävin hänen luona ja
hänellä oli Raamattu sängyllä.

Hämmästelin että, Raamattu?

Emme koskaan puhuneet Jumalasta,
emmekä varsinkaan Raamatusta.

Ja minä sanoin, "Tommy, tämä on
Raamattu, mitä sinä Raamatulla teet?

Olet nuori. Sinulla on elämä. "

Luulin että Raamattu oli
vanhoille kirkossakävijöille

joilla ei ole muuta tekemistä.

Ihmettelin, että mitä
sinä Raamatulla teet?"

Hän sanoi, "Torben, koin
Jumalan, kohtasin Jeesuksen."

Olin, että mitä ihmettä!

Ei, ei.. Voit ehkä uskoa Jumalaan,

mutta sitä ei voi kokea.
"Kyllä, sain kokea Jeesuksen. "

Ja hän kertoi minulle
kokemuksestaan.

Monessa mielessä se oli
mitä olin haaveillut,

jotain, joka oli todellisempaa.
Mutta olin todella skeptinen.

Ajattelin, että hänet on aivopesty
ja aloittaa jonkin lahkon

jotkut olivat vain hänen
rahojensa perään.

ja minun tehtävä ymmärtäväisenä
on tehdä hänestä

taas normaali ihminen.
Näin ajattelin.

Kuuntelin häntä ja juttelimme
paljon tuosta asiasta

mutta koitin lähinnä etsiä virheitä,
jotta voisin tehdä hänet normaaliksi.

Mutta hän kertoi Jeesuksesta,
ja kokemuksistaan

Puhuimme siitä.

Muutamaa päivää myöhemmin
oli jokin ohjelma

TV:ssä kirkosta Jumalasta,
Jeesuksesta jne

Joten katselimme sen yhdessä.

Kun katsoin ohjelmaa, ajattelin:

että nyt löydän jotain
vikaa tästä kaikessa.

Mutta ohjelmassa oli tyttö,
jonka puolesta rukoiltiin.

näin kyyneleen valuvan
hänen poskeaan pitkin.

Kun näin sen minussa
tapahtui jotain.

Tässä oli ystäväni, joka
kertoi kokeneensa Jumalan.

Ja tuo tyttö oli kokenut jotain.

Jotain, mitä en nähnyt, mutta
hän oli kokenut jotain.

Ei hän muuten alkaisi itkeä

Ja tässä olin itse, kastettu
luterilaisessa kirkossa,

käynyt rippikoulun lapsena.

Kuvittelin olevani
kristitty, koska mielessäni,

kristitty on kastettu, käynyt rippikoulun,
elää hyvänä ihmisenä, ja asuu Tanskassa.

Ja luulin, että olen kristitty.

Mutta ei minulla ollut
mitään kokemusta Jumalasta

Ihmettelin, että
mitä ihmettä tämä on

En ole koskaan kokenut Jumalaa

Sanoin ystävälleni:

"Tommy, jos Jumalan voi
kokea, minäkin haluan sen"

Hän katsoi minua yllättyneenä
ja sanoi: "Okei."

Olimme yllättyneitä, koska olin
ollut niin skeptinen siihen asti.

Menimme kirkkoon
seuraavana päivänä.

En ollut koskaan ollut muussa
kuin luterilaisessa kirkossa.

Ihmiset ylistivät siellä Jumalaa.
En ollut koskaan nähnyt sellaista.

Ihmiset nostivat kätensä.
Ihmiset rukoilivat kielillä.

Ja ajattelin, että olen
aivan toisella planeetalla.

Nuo ihmiset ovat hulluja.
Mikä tämä on? "

Mutta tunsin kuitenkin, että
heillä oli jotain mitä minulla ei.

Saarnaaja joka puhui
Jeesuksesta, kysyi

haluaako joku tehdä parannuksen
ja antaa elämänsä Jeesukselle.

En ymmärtänyt siitä juuri mitään, mutta
sydämeni takoi todella nopeasti.

Tunsin että se olen minä.
Haluan sen!

Menin eteen rukoiltavaksi
ja puhuimme

He rukoilivat ja Pyhä
Henki tuli ylleni.

Ikään kuin Pyhä Henki tuli
ja valtasi koko ruumiini.

Olin silmät kiinni, enkä
tiennyt mitä odottaa.

En ollut kokenut
vastaavaa aikaisemmin.

Ja se oli ikään kuin valo meni
ruumiiseeni ja putosin maahan.

Enkä tiennyt, mitä tapahtui.

Mutta koin Jumalan
voiman koko kehossani.

Kun nousin ylös,
ihmettelin mitä se oli?

Joku sanoi, "Onnittelut, Torben!

Olet kokenut Jumalan ja
olet uudestisyntynyt

Ihmettelin, "Mitä tämä on?"
En tiennyt, mitä se oli.

Mutta jotain oli tapahtunut.

Kun lähdin sieltä
pyörällä ja menin kotiin

Katsoin ylös ja sanoin,

"Hei!"

Aikaisemmin siellä leipomossa olin
kysynyt, että "Jumala, oletko siellä?"

Nyt sanoin: "Sinä olet siellä!"

Ei, että oletko siellä vaan,

Sinä olet siellä..
mutta kuka olet?

En tunne Häntä,
mutta koin Hänet.

Hän kosketti minua. Hän
teki jotain minussa.

Mutta en tunne Häntä.
Olin ymmällä!

"Vau! Mitä minulle on tapahtunut?"

Ja ensimmäinen asia oli, että
olin aina pelännyt kuolemaa

mutta en pelännyt enää.

Ymmärsin,että olen matkalla Kotiin

Kotona katsoin itseäni peilistä ja
kyselin: "Mitä minulle tapahtui"

Elämäni muuttui sillä hetkellä.
Kuoleman pelko oli poissa

Koin rauhaa sisälläni

Koin voimaa sisällä, ikään kuin
voisin valloittaa koko maailma.

Aikaisemmin minulta puuttui itseluottamus.
Enkä tiennyt mitä tehdä elämälläni.

En ollut koskaan hyvä lukemaan tai
kirjoittamaan. En ollut hyvä koulussa.

mutta nyt tunsin että
mikään ei ole mahdotonta.

Mikään ei ole mahdotonta!
En tuntenut Raamattua.

En tiennyt, että Raamattu
sanoo, ettei mikään

ole mahdotonta niille,
jotka uskovat.

Minä vain tiesin sisimmässäni,
että mikään ei ole mahdotonta.

Ja elämäni muuttui.

Ensimmäinen asia oli että
lopetin synnin tekemisen.

En yksinkertaisesti
voinut jatkaa syntiä.

Kiroilin ennen paljon,

mutta nyt kun kirosin
se tuntui pahalta

Tyttöystäväni tuli käymään ja
menimme sänkyyn kuten ennenkin

Mutta tunsin valtavaa
syyllisyyttä "Anna anteeksi!"

En voi tehdä enää niin. En voi.

Minä vain katusin sitä,enkä voinut
jatkaa synnintekemistä. Miksi?

Koska Jumalan siemen oli nyt
minussa, kuten Raamattu sanookin.

En ollut lukenut sitä Raamatusta.
Se on iso asia, koska

nyt tiedän mitä Raamattu sanoo.
Tunnen Jumalan Sanan.

Mutta koin sen uuden elämän
ennen kuin sain Raamatun.

Koin oikean elämän,
todellisen katumuksen

Pyhä Henki muutti elämäni. Ja
vasta myöhemmin luin siitä

Kun sitten luin sen Raamatusta..
Vau..

Ei kuolemanpelkoa!
Tämänkin olen kokenut!

Ei jatka synnintekemistä..
Tämänkin olen kokenut!

Tulette näkemään Totuuden.
Tämänkin olen kokenut!

Voit tehdä mitä tahansa.
Senkin olen kokenut!

Raamattu tuli eläväksi.
Se ei ollut enää vain kirja

Ihmiset puhuvat
että tulisi uskoa.

mutta minä olin kokenut sen.

Kaduin ja sanoin:

"Jumala, en voi elää synnissä.
Haluan elää sinulle."

Lopetin myös seksin harrastamisen
tyttöystäväni kanssa, ja sanoin

"Jumala, seuraavan kerran
kun olen naisen kanssa

on oleva tuleva vaimoni
vasta häämatkalla

Sinun täytyy näyttää minulle
kenestä tulee vaimoni. "

Muutama kuukausi myöhemmin, olin
suuressa kristillisessä konserttissa

Siellä Jumala puhui minulle
ensimmäisen kerran.

Kuulin selkeästi kun Jumala
sanoi kesken konserttia:

"Torben, Nainen takanasi on
tuleva vaimosi eräänä päivänä."

Käännyin ympäri ja näin naisen
viidensadan muun joukossa

Nähdessäni hänet tiesin,
että hän on tuleva vaimoni

Tämä on Jumalan osoittama
ihminen minulle

Käännyin ja näin hänen. Se
oli todella hämmästyttävää

kun tiesin, että hän olisi
vaimoni jonain päivänä.

Minulla oli kiire
kotiin tuona päivänä

koska olin siellä ystäväni kanssa.
Matka sinne kesti kaksi tuntia

Lähdin viemään häntä kotiin.
Matkalla kerroin

innoissani hänelle että olin
tavannut tulevan vaimoni

En tiedä hänen nimeään,
missä hän asuu, en

tiedä hänen ikäänsä, en
tiedä hänestä mitään.

En puhunut hänelle. Katsoin
vain ja hymyilin hänelle.

Mutta Jumala sanoi, että tuo tyttö
on jonain päivänä oleva vaimoni. "

Tulin kotiin ja sanoin Jumalalle:

"Sinun pitää liittää meidät yhteen.
En tiedä, missäpäin Tanskaa hän asuu.

En tiedä hänen nimeään. En
tiedä mitään hänestä. "

Mutta tiesin että
Jumala on ohjaksissa

Kolme kuukautta myöhemmin
olin toisessa kokouksessa.

ja näin hänet jälleen.
Opin tuntemaan hänet

Olemme olleet naimisissa
20 vuotta ja meillä on kolme lasta

koska Jumala saattoi
meidät yhteen

Emmekä menneet sänkyyn ennen
kuin olimme naimisissa

Koska Jumalan aikaansaama
muutos minussa ja meissä

Emme harjoittaneet syntiä

Se oli yhteisen elämämme alkua

Aloin etsiä Jumalaa.

Halusin palvella Jumalaa.

Uskon, että jokaisella uudestisyntyneellä
uskovalla on tuo halu.

"Jumala, käytä minua.
Haluan tehdä jotakin.

Minullakin se oli.
Mutta miten tai missä?

Tiesin ainoastaan kokeneeni
Jumalan todellisuuden,

mutta tiesin ainoastaan
kirkon josta tulin

En ollut mikään ylistäjä.
En osannut laulaa

Musiikki ei ole minun juttuni.

En voinut ottaa osaa
ylistyskokouksiin.

Olin vielä uusi uskossa,

joten en saanut saarnata
tai opettaa Sanaa.

En saanut siis tehdä sitä.

Joten mitä voisin tehdä?
Voisin olla talonmies.

Toivottaa ovella ihmiset
tervetulleeksi.

ja kerätä kolehtia

Ja sitä teinkin, koska se oli ainoa
tapa palvella tuossa kirkossa

Niin oli ihan hyvä, joten palvelin

Mutta aika nopeasti havaitsin..
koska nykyään tiedän, että

minusta tuli osa krkkojärjestelmää

ajattelutapaa, joka on todella
epäRaamatullisista ja väärää

Tunsin itseni yhä
turhautuneemmaksi

Se uusi elämä alkoi
valua minusta pois.

Into alkoi hiipua minussa

Naimisiinmenon jälkeen olimme
tuossa kirkossa vuoden tai kaksi

Aloin nähdä nämä
ihmiset Jumalan silmin

ja Raamatun valossa
hedelmän tuottamisesta

Näin, että he eivät
tehneet mitään.

He vain istuivat siellä. Monet
heistä aivan ihania ihmisiä

kävivät Raamattukoulua kaksikin
vuotta, ja tiesivät paljon,

heillä oli paljon tietoa, mutta
he eivät tehneet mitään.

Istuivat vain siellä,
sunnuntaista toiseen ...

Jumala avasi silmäni silloin ja
näin, että jos jatkan täällä,

jos jatkan siinä kirkossa, minä
päädyn kuin hekin. Uskoni kuolee

Lankeeminen ei tarkoita kirkosta lähtemistä,
vaan ensirakkaudesta luopumista.

Ja ihmiset näkevät ongelman
vasta kirkosta lähdettäessä

Ihmiset havaitsevat ongelman
vain, kun joku lähtee kirkosta.

eivät siinä kun he
luopuvat ensirakkaudesta.

Näin nuo ihmiset entisinä
seurakuntalaisina

Heillä ei ollut paloa,
eivätkä rakastaneet Jumalaa.

He täyttivät itsensä sillä
mitä televisiossa puhuttiin

Suu puhuu siitä,
mitä sydämessä on.

Siinä ei ollut elämää.
Olin radikaali heidän joukossa

Enkä nähnyt elämää siellä

Niinpä minä ja vaimoni
jätimme sen kirkon

Koska jos emme lähtisi, mekin
kuolemme hengellisesti

Halusimme pois siitä kirkosta

Sitten kuulin, että toisessa kaupungissa
oli seurakuntasuunnitelma

Jätimme sen entisen ja muutimme
tuohon toiseen kaupunkiin

auttaaksemme eräitä nuoria uuden
suunnitelmansa toteutumisessa.

Mekin olimme vielä nuoria.
20-22 -vuotiaita.

Eikä meilläkään ollut kokemusta
seurakunnan perustamisesta.

Eikä kokemusta opetuslapseudesta.

Ainoa mistä meillä oli kokemusta oli
kirkossa istuminen ja palvelutehtävästä

Joten aloitimme siellä
uutta seurakuntaa.

Ei ollut paljoakaan
hedelmiä ja se oli vaikeaa

Vuoden kuluttua päätimme, että
se ei ollut meidän juttumme

Lähdimme sieltä ja muutimme
taas uuteen kaupunkiin

yhdessä nuorisopastorini kanssa, ja
työskentelimme siellä hänen kanssaan

Perustimme taas seurakunnan.

Tuona aikana aloin todella
turhautua elämääni

koska rakastin Jeesusta ja olin
palava, mutta hedelmää ei ollut

Ei lainkaan hedelmää.

"Nämä merkit seuraavat niitä, jotka
uskovat: He puhuvat uusilla kielillä"

mutta en koskaan parantanut sairaita,
tai ajanut ulos riivaajia.

En koskaan julistanut tai johdattanut ihmisiä
Jeesukselle. En koskaan kastanut ketään.

Minulla ei ollut kokemusta asioista
joita olin lukenut Raamatusta

Toisella puolella oli
kirkkotoiminta jonka tiesin

ja toisella puolella oli Raamattu.

Mutta koska alussa koin
todellista elämää,

mitä Raamatustakin voi lukea,

ja tiesin, että Raamattu on
Jumalan sanaa eli se on normaalia

ei ainoastaan joissain
asioissa vaan kaikessa.

Jos puolet on totta, niin loputkin
on totta. Kaikki on totta.

Ei vain kielillä puhuminen
vaan parantaminen

pahojen henkien ajaminen, ihmisten
johdattaminen uskon tielle

pyhän hengen johdatus ja
hedelmän tuottaminen.

Minulla oli kirkko
ja sitten Raamattu

Oma elämäni ja sitten Raamattu

Kirkon mielestä olin radikaali

mutta omasta mielestä ja Raamatun
mukaan en ollut radikaali

koska hedelmää ei ollut.

Minusta tuli epätoivoinen, ja väsyin

noin vuonna 2000 päätin
että jotain on tapahduttava

Jotain radikaalia on tapahduttava, koska

olen ollut kristitty kuusi
vuotta, mutta hedelmää ei ole

Kävin kirkossa kuusi
vuotta ilman hedelmää

Sitten eräänä päivänä luin
viikunapuusta, missä Jeesus sanoi,

että hakkaa se pois. Kolmena vuotena
se ei ole kantanut hedelmää."

Ja puutarhuri pyysi, että
annetaan sille vielä vuosi aikaa

Jos se ei kanna hedelmää ensi
vuonna, hakkaamme sen pois

Kun luin tuon kertomuksen,
kolmesta vuodesta ilman hedelmää,

Näin oman elämäni.

Mutta en ollut tuottanut hedelmää
kolmena vuotena vaan kuutena.

Sanoin Jumalalle, että annoit
viikunapuulle yhden vuoden.

Anna minullekin yksi vuosi.

Ei niinkään vaan Jumala minä
uhraan Sinulle yhden vuoden.

Annan Sinulle
kaikkeni ensi vuonna.

Teen kaiken ensi vuonna.

Jos en ole kantanut hedelmää, kun vuosi
on ohi, ota elämäni. Haluan kuolla. "

Sanoin, että ota elämäni.

Tuntuu radikaalille, mutta sana on radikaali.
Raamattu on radikaali. Jeesus sanoi:

"Jokaisen oksan minussa, joka ei
kanna hedelmää, minä hävitän,

ja heitetään tuleen
poltettavaksi.

Jokaisen, joka kantaa hedelmää Hän karsii,
että se kantaisi runsaamman hedelmän. "

Minä sanoin: "Jumala,
annan yhden vuoden."

Niinpä tammikuun alussa, työnsin kaiken
ruoan pois ja päätin paastota 40 päivää

Haluan kantaa hedelmää. Niinpä
aloitin 40 päivän paaston.

En ollut kuullut
kenenkään tehneen niin.

Ja tuon paaston aikana - jonka
paastosin saadakseni hedelmää

Mielenkiintoista oli, ettei
Jumala aloittanutkaan hedelmistä

vaan alkoi
muokkaamaankin elämääni

Koin Jumalan pelon kuin
koskaan aikaisemmin

Koin voimakkaampaa katumusta,
kuin koskaan ennen.

Koin Jumalan pyhyyden
kuin koskaan ennen.

Yhdessä vaiheessa tulin pisteeseen:

että olen syyllistynyt pyhän
hengen pilkkaan ja olen kadotettu

En voi pelastua enää
vaan kaikki on ohi

Koska näin miten
paha syntinen olin.

Näin mieten paljon olin mokannut

Se oli hyvin vaikeaa. Muutamana päivänä
vaivuin todella todella syvälle

Olen kadotettu, olen eksynyt!

Helvetin tuli ympäröi minut.
Olen eksynyt.

Olen menossa helvettiin,
olen ikuisesti kadotettu

Niinkuin luemme
Raamatun kertomuksista.

Minäkin kävin läpi sen.
Mitä minulle tapahtuu?

En voinut syödä, nukkua
tai tehdä mitään.

Ja sitten koin Jumalan armon "Vau,
minulle on sittenkin annettu anteeksi

Olen edelleen armahdettu.
Olen edelleen oikealla tiellä

Sitä ei pidä ajatella itsestään selvyytenä.
Olen vielä työnteossa

On työskenneltävä pelolla ja
vavistuksella, että pelastuisitte

Minun tulee pysyä lähellä
Jeesusta kaikkina aikoina.

Sain paljon ilmestyksiä
tuon paaston aikana.

Ja vapauttumista synnistä, jota
en aikaisemmin ollut kokenut

Opiskelin paljon
Roomalaiskirjeen 6,7,8 -lukuja.

Huomasin monet ihmiset
roomalaiskirjeen seitsemännessä

Uskoivat sen olevan
normaalia kristityn elämää

Se paha mitä en halua
sitä teen, jne.

Se oli elämäni monin tavoin.
Sitten huomasin

ettei se ole sitä normaalia
kristityn elämää.

Normaali kristityn elämä on mitä
luemme Room. 6:sta, vapaus synnistä.

Synnillä ei ole valtaa teistä.
Et ole lain, vaan armon alla.

Sitten havahduin, että
olenkin vapaa synnistä!

Minun ei tarvitse tehdä syntiä enää.
En ole enää lain alla

Siitä tuli valtava ilmestys minulle.
Nousin seisomaan työhuoneessani

Olen vapaa! Eikä minun
tarvitse tehdä syntiä!

Olin katunut suuria
syntejäni uskoontultua

Mutta jotkin asiat vielä
olivat minussa kiinni.

Mutta ne katosivat ja tunsin
että olen täysin vapaa.

Vapaus olla tekemättä syntiä. Se
oli kuin uusi alku elämässäni.

Se oli niin radikaali asia, että en ole edes
varma, olinko aikaisemmin pelastettukaan

kun katselen taaksepäin
niitä kuutta vuotta

Se mullisti elämäni silloin
"ensimmäisellä kertaa", kun pelastuin.

Se muutti elämäni, ja
jotain uutta tapahtui

Aloin kirjoittaa muistiinpanoja
ilmestyksistä joita sain Raamattua lukiessa

Sitten ihmettelin mitä teen
näillä muistiinpanoilla

Nämä ovat opetuksia kristityille.
En ole koskaan opettanut ketään

Olin ollut evankelioimassa, näkemättä
koskaan nähnyt mitään hedelmää.

Mitä minun tulisi
tehdä tämän kanssa?

Silloin Jumala ilmoitti hyvin selvästi.
Ei kuuluvalla äänellä, mutta kuitenkin

Hän sanoi: "Torben, Kirjoita kirja"
Olin että "Täh!?"

"Kirjoita kirja."

Käännyin ja katsoin, "Mitä?!
Osaan tuskin lukea

Oletko unohtanut, etten
ollut hyvä koulussa?

En ole koskaan kirjoittanut mitään,

Olen lukenut vain yhden kirjan
elämäni aikana ennen uskoontuloa

En ole hyvä siinä.
Ja hän sanoi:" Kirjoita kirja!

Annan sinulle yhden luvun joka
päivä, mistä kirjoitat. "

Ne kaksi viikkoa vaikutti
elämääni voimakkaasti,

jokaisena päivänä Hän antoi minulle luvun.
Heräsin aamulla,

rukoilin tunnin, vietin
aikaa sanan parissa,

sitten kirjoitin yhden luvun.
Kun olin lopettanut sen luvun,

kirjoitukset vain tulivat minulle
ja mietin niitä koko päivän

Heräsin seuraavana
aamuna, rukoilin tunnin,

Ja kirjoitin seuraavan kappaleen

Sitten sain taas uuden kohdan

Sitä kesti kaksi
viikkoa kun kirjoitin

Se oli niin radikaalia ja voimakasta.
Yhtäkkiä minulla oli kirja.

En ole koskaan osannut
lukea kunnolla

tai kirjoitaa mitään
elämäni aikana.

Ja nyt minulla oli oma kirja

Halusin julkaista sen, mutta tajusin
olevani vain aikuinen poika vielä

Kuka minua kuuntelisi? En koskaan
ole kantanut mitään hedelmää

Olen vasta nuori, vielä
kaksissakymmenissä

Olin 23 -vuotia tuolloin, tai 24.
Kuka minua kuuntelisi?

Sitten Jumala puhui
uudelleen ja sanoi "Odota!

Odota, kunnes ilmoitan milloin
voit julkaista sen kirjan

Ja kun on aika ...

Hän sanoi: "Odota, kunnes
ilmoitan että on aika

Tästä lähtien aion vahvistaa nuo
kirjoitukset sinun elämässäsi.

Ja kun aika on valmis, ihmiset
haluavat lukea sen. "

Sanoin, että: "Okei."
Otin kirjan ja laitoin sen syrjään

Siitä päivästä lähtien aloin
nähdä Jumalan voiman.

Kun ensimmäisen viikko oli ohi, olin
nähnyt kolmen ihmisen parantuvan

Aloin nähdä ihmisten
parantuvan ja vapautuvan

Näin ihmisten
uudestisyntyvän

Kun se vuosi oli ohi siitä
paaston aloittamisesta

kun sanoin antavani
vuoden, ja sen jälkeen..

Kuuden ensimmäisen vuoden
aikana en parantanut ketään,

tai saattanut ketään Kristukselle
tai ajanut pahoja henkiä pois

Eikä kukaan ollut saanut
pyhän hengen kastetta

Mutta tuon vuoden aikana
näin 150 ihmistä parantuneen

sain ohjata 10 ihmistä Kristukselle, jotka
edelleen seuraavat uskovina Jumalaa

ja heidän elämänsä muuttui.

Ja siitä hetkestä lähtien
näin ovien avautuvan minulle

Olin televisiossa, ja
rukoilin sairaiden puolesta

Sain nähdä hämmästyttäviä
Jumalan tekoja

Ja tuo kirja lojui
hyllylläni kolme vuotta.

Sitten kolme vuotta myöhemmin,
rukoilin ja Jumala puhui minulle taas.

"Torben, nyt on aika
julkaista kirja."

Vau! Olin melkein unohtanut
koko kirjan tuona aikana

Kerroin asian vaimolleni, että: "Jumala
sanoi juuri, että nyt on aika!"

Hän yllättyi. Se oli suuri
asia meille molemmille

Ja sain julkaistua sen kirjan:
"oikeita oppeja" eng. Sound doctrines

Julkaisimme sen
profeetallisena kirjana.

Nyt ihmiset haluavat lukea sen,
koska minulla on oma todistus.

Jumala ilmoitti minulle, millaisena
se kirja tulee julkaista

Miten kirjoittaa esipuhe
ja sitten loppupuhe.

En tarkoita, että Jumala
puhuu minulle päivittäin

Kun kuljen eri paikoissa,

ihmiset sanovat Jumalan
puhuneen, olen skeptinen

se vaikuttaa siltä että he kuulevat
Jumalan puhetta kaiken aikaa

En kuule ääniä. En ole koskaan
kuullut sellaista kuuluvaa puhetta

Mutta joitain kertoja olen ja kuulen sen
ikäänkuin todella voimakkaana tunteena

Ja kun toimin sen ilmoituksen mukaan
niin näen sen olleen Jumalasta

Sitten elämäni muuttui.

Aloin matkustaa ja pitää
isojakin kokouksia

Tulla "evankelistaksi"
sellaiseen perinteiseen tapaan

ja näin Jumalan voimaa.

Mutta lyhyen ajan jälkeen
turhauduin taas.

Olin kyllä tyytyväinen omaan
elämääni, koska näin hedelmiä.

Mutta entä muut? Heidänkin
tulisi kantaa hedelmää

Oli niin vaikea antaa muille
sitä mitä minulla oli

Opetuslapsiksi tekeminen
oli niin vaikeaa

(Jatkuu osassa 2 ...)
Hankkiuduimme eroon kaikesta

Ensimmäiseksi heitimme
television pois

Hankkiuduimme asioista eroon
koska emme halunneet niin paljon

Emme halunneet asioita
jotka häiritsivät meitä

Päädyimme asumaan kellariin
kolmen lapsemme kanssa

Elimme siellä hyvin
yksinkertaista elämää

Ystävät ja suku katseli meitä
kuin olisimme hulluja.

Näin kaiken kuin ulkopuolelta

Näimme, miten hullua heidän toiminta
oli meihin verrattuna

ja he kutsuivat sitä kirkoksi

havaitsin, ettei sillä ole mitään tekemistä
uuden testamentin ilmoittaman kirkon kanssa

Pappi, kirkkorakennus,
kokoukset, ohjelmat,

kymmenykset,
Raamattukoulut, valmennus.

Niillä ei ole mitään tekemistä
seurakunnan kanssa.

Meillä ei ole mitään
menetettävää.

Menetimme ystävämme,
meillä ei ole rahaa

Menetimme verkostomme. Meillä
ei ole mitään menetettävää.

Mitään ei voi ottaa meiltä poiskaan.
Nyt voimme sanoa miten asiat ovat

Sen me aloitimme.

Ja siitä hetkestä lähtien
asiat suorastaan räjähtivät

Jeesus sanoi:

"Jokaisen oksan minussa, joka ei
kanna hedelmää, leikataan pois."

ja jokaisen oksan, joka
kantaa hedelmää, Hän karsii,

että se kantaisi
runsaamman hedelmän. "

Suomentanut Tuomas