#rC3 - CIA vs. Wikileaks

rC3 aloitusmusiikki
[Translated by Miikka Kivinen
(ITKST56 course assignment at JYU.FI)]

Herald: Kuten sanoimme vuosia sitten, "the force
merged to main". Andy on yleisesti

tunnettu yhteisössämme. Hänen tämänkertainen puheensa
on "CIA vs. WikiLeaks: pelottelun, tiedustelun

ja muiden taktiikoiden tarkastelu ja läpikäynti".
Puheessaan Andyn tarkoituksena on

raportoida ja esitellä koottuna
havaintoja, fyysisiä, visuaalisia ja muita

todisteita viime vuoden sattumuksista,
jotka indikoivat USA:n

Central Intelligence Agency:n ja
mahdollisesti muiden USA:n hallituksen

entiteettien toimivan WikiLeaksia ja
sitä ympäröiviä toimijoita vastaan.

Toivottakaa tervetulleeksi, lämpimien
digitaalisten aploodien kera, Andy.

Andy: OK, en tiedä kuinka digitaaliset
aploodit toimivat, mutta kiitos

kuitenkin. Aluksi haluan, ja minun pitää
tehdä pari asiaa selväksi, jotta

tiedätte perspektiivin käsiteltäviin
asioihin. Olen työskennellyt data-

journalistina jo jonkin aikaa, käsitellen
valvontaa, signaalitiedustelua

ja dataturvallisuutta. Pyöritän
BuggedPlanetia, ja loin

buggedplanet.infon jo ennen Snowdenin
dokumentteja. Työskentelin hetken

hänen dokumenttiensa parissa. Tämä
keskustelu on kuitenkin erilainen, sillä en

puhu oppimistani asioista, vaan
omista kokemuksistani. Puhun

tapahtumista, joissa olin itse kohteena.
En siis välttämättä ole tässä skenaariossa

neutraalein henkilö, mutta yritän olla
teknisesti mahdollisimman

tarkka. Antakaa siis anteeksi, jos olen
hieman ärtyisä näistä ihmisistä. Johtuu

heidän perspektiivistään. Toiseksi,
minä ja tottakai CCC

on tuonut ihmisoikeuksia esiin digi-
aikakaudella jo pidemmän aikaa ja itse

olin perustamssa EDRIä, Europena Digital
Rights Initiativeä varmistamaan ihmis-

oikeuksien toteutumista digitaalisessa
ympäristössä. Kuitenkin, se mitä tapahtui

menee hieman digitaalisten oikeuksien yli.
Se kosketti tosielämää. Vaikka olen Saksan

kansalainen ja tiedän suunnillen
toiminnassa rikotut lait Saksan

lainsäädännössä, toivottaisin tervetulleeksi
ihmiset, jotka auttaisivat analysoimaan

ja ymmärtämään tapahtuneen universaalien
ihmisoikeuksien näkökulmasta, sillä

samanlaisia tapauksia esiintyy muissakin
lainsäädännöllisissä ympäristöissä. Toinen

huomautusten slaidi, anteeksi näitä on
niin paljon. Keskustelussa käsitellään

toimintoja Julianin ja WikiLeaksin
ympärillä olevia tai olleita

henkilöitä tai WikiLeaksin jäseniä
vastaan. Mitä ikinä kuvailenkaan täällä,

on henkilökohtaista kokemusta, joten
kokonaiskuva se ei todellakaan ole.

Parhaimmillaan, kertomani on pieni osa
siitä mitä tapahtuu. Mutta mikäli ette ole

vielä kuulleet Pompeon lausunnoista CIA:n
johtajana, kuulette niistä nyt.

On siis melko selvää kenen ansiota nämä
tapahtumat ovat olleet. Ja viimeiseksi,

muita ihmisiä tullaan mainitsemaan, mutta
pidetään heidät tästä erillään eri syistä.

Kuulemme aikanaan raportteja ja muita
persektiivejä tapahtuneesta.

Tässä tulee siis oma näkökulmani.
Haluan kertoa teille, kuinka

tällaiseen sotkuun voi joutua siltä
varalta, että joku haluaa sellaiseen.

Aikajanaa, hieman psykologiaa, sillä
se on tärkeää, koska jossain vaiheessa

et vain ala olemaan paranoidi, vaan sinulla
on tunne "Ei, eihän tämä voi olla totta?"

Syntyy kognitiivinen dissonanssi, kun
haluaisit pysyä järjissäsi.

IT-sattumusten uusi normaali. Olemme kaikki
tottuneet jo tähän, peitelty vs. avoin

Mitä tarkoitan termeillä pelottelu-
tiedustelu, fyysiset tapahtumat ja niiden

vaikutus, kissa pöydälle ja "puuttuvien
sukkien ongelma". Ja lopuksi

muutamia kysymyksiä. Tartutanko muita?
Kuinka tällaisesta sotkusta pääsee ulos?

Eli, kuinka joutua tällaiseen kauniiseen
sotkuun? Eihän se kovin kaunis olekaan.

No, hakkeriyhteisössä on muutamia ideoita
jotka kaikki yleensä jakavat, eikä se ole

kaukana toimittajien yhteisöstä.
Tiedon tulisi olla

vapaata. Informaation vapaa kulku on
jotakuinkin edellytys maailmanrauhalle. Ja

meillä oli, ja itselläni oli tällainen
mielikuva, ymmärtämisen

tiedostaminen kahdenkymmenen vuoden ajan
kun WikiLeaks perustettiin vuonna

2006. Tämä ei siis ollut minulle
tai kenellekkään yhteisössä

mitään uutta. Mutta WikiLeaks
tuntui olevan

erittäin hyvä konsepti demokratiatestinä.
Jos hallinto ei pysty työskentelemään

täysin läpinäkyvästi, kertoo se aika
paljon heistä. Toki tämä on

samankaltaista, viitaten viimeiseen
pointtiin, kuin journalismi. Kun

paljastat jotain, kuten
korruptiota, poliitikkojen hypokritiaa,

valheita tai mitä tahansa, ei
tarkoituksena ole kaverien hankkiminen.

Toki se on sitäkin osiltaan, mutta
myös ihmisten ärsyttämistä. Sitä tapahtuu.

Kuitenkin tässä Julianin inspiroimassa
ympäristössä, on jopa

kultturaalisia väärinymmärryksiä.
Esimerkkinä sana salaliitto. Me

eurooppalaiset, vaikkapa saksalaisen
hakkeriyhteisön jäsenet ovat inspiroituneet

Robert Wiltonin sanonnasta, maailma
on salaliittoja täynnä ja meidän

tulisi liittyä niistä parhaimpiin.
Amerikkalaisessa kontekstissa salaliitto

on lakitermi, valitettavasti. Ja kun olet
amerikkalaisen kanssa ja puhut

salaliitoista, he muuttuvat erittäin
hermostuneiksi. Tämä on täysin

erilainen näkökulma, sillä USA:n
salaliitto tarkoittaa

ryhmiä, kuten järjestäytynyt rikollisuus
tai tiedättehän, T-sana, siis

näitä eri tyypin entiteettejä. Ja se
ei tietenkään ole sitä mihin haluamme

itsemme rinnastettavan. Joskus kuitenkin
ajattelematta tai vahingossa vitsailemme

salaliitoista ja ihmiset väärinymmärtävät
vitsin. Ja epäilen, että

tämän takia minä ja muut joutuivat sotkuun
johon jouduimme.

Loppujen lopuksi journalismi ja datan
käsittely, myös hakkerin

perspektiivistä on median tukemista
datalla, ja niin edelleen.

Eli tässä olisi aikajana, jotta saatte
käsityksen tapahtumien aikaikkunasta. Olin

noin kaksi vuosikymmentä CCC:n
puhujana ja niin edelleen.

Siirryin Wau Holland Foundationiin, joka

kerää rahaa Wikileaksille noudattaen
Waun ideaa

informaatiovapauden tukemisesta vuodesta
2010 lähtien. Liityin tästä vähän myöhemmin

Kun WikiLeaks alkoi julkistaa
Afganistanin ja Irakin sotien lokeja ja

diplomaattikytköksiä, käynnistivät ne
rikostutkimuksia ja johtivat

Bradley, nykyään Chelsea Manningin
pidätykseen. Oli siis

selvää aina, että ongelmia
lain kanssa on edessä,

salainen tuomioistuin on olemassa ja
että amerikkalaiset eivät juuri

arvostaneet sotarikoksiensa paljastamista
ja diplomaattikytköstensä löytymistä

internetistä kaikkien nähtävissä ja
ymmärrettävissä.

Luonnollisesti, kun ihmiset
työskentelevät projektissa,

on ihmisiä ja näin ollen virheitä.
Ihmiset tekevät

huonoja asioita. En siis yritä
sanoa, että kaikki oli ennen

hyvin ja vain CIA sotki asiat.
Ei, ihmiset tekevät virheitä

ja nämä virheet ympäristöstä riippuen
joutuvat hyödynnetyiksi, ne paisuvat

ja niin edelleen. Vuonna 2007, WikiLeaks
alkoi julkistaa CIA-dokumentteja koko

sarjan verran. Vault 7-dokumentit.
Nämä dokumentit kuvailevat

CIA:n teknologia- ja hyödyntämisohjelmat.
Suurin osa todennäköisesti muistaa.

Jos ei, niin ne voi nyt katsoa. Ja nämä
dokumentit sisälsivät työkalut, joilla CIA

pystyi tekeytymään joksikin muuksi,
mukaanlukien ulkomaalaiseksi, puhumaan

eri kielillä, esimerkiksi venäjäksi,
farsiksi ja niin edelleen.

Pompeo, joka siihen aikaan oli
CIA:n johtaja, oli erittäin vihainen. Tästä

on kaksi viitettä, huhtikuulta 2017
ja helmikuulta 2018.

Ensimmäisessä julkissa puheessaan CIA:n
johtajana, 13. huhtikuuta 2017, hän

piti puheen konferenssissa Washingtonissa
ja sanoi asioita, kuten

WikiLeaks toimii kuin vihamielinen
tiedustelupalvelu ja puhuu kuin

tiedustelupalvelu. Ja kutsui WikiLeaksia
valtiottomaksi vihamieliseksi tiedustelupalveluksi

Niille, jotka tietävät informaatio-
teknologiasta, on idea

että data on jotain, minkä pystyy
teknisesti mittaamaan. Informaatio

on dataa kontekstissa ja tiedustelutieto
on käsiteltyä informaatiota, jonka

perusteella voidaan muodostaa päätöksiä.
Tästä näkökulmasta julkinen tiedustelupalvelu

olisi mielestäni kuin kunniatermi. Pompeo
kuitenkin painotti sitä tyylillä,

joka ei ollut niinkään kunnioittava.
Hän rinnasti sen enemmin

muihin valtioihin, pahoihin voimiin
ja niin edelleen, koska USA:n

määritelmä tiedustelupalvelle on kaukana.
Anteeksi, tarvitsen hieman

vettä... Kaukana vain tietoa keräävästä
entiteetistä, sisältäen myöskin

ihmisten elämään sekaantumista ja
niin edelleen. Kuitenkin, vuosi myöhemmin

helmikuussa 2018, hän päivitti
samantyyppistä lausuntoaan. The Zeit

raportoi hänen sanomisiaan Munichin
Security Conference Intelligence

Roundtablesta, jolloin hän sanoi erittäin
ikävän lausunnon. Suurimman osan ajastaan

hän käyttää ei-valtiollisiin toimijoihin,
kuten al-Qaida, ISIS,

WikiLeaks ja Hezbollah. Mikä lista.
En tiedä, mitä hän tietää ja mikä sai

hänet vertaamaan näitä keskenään. Siis,
Hezbollah, voin sanoa, että Berliinissä

he tuottavat herkullista halloumia ja
sellaista. Mutta kyllä, he

ovat rahanpesijöitä ja epäiltyjä
terroristeja joillain alueilla, tai

ainakin julistettu sellaisiksi. Mutta
heidän hummus on erittäin hyvää. Kuitenkin

tämän kaiken pointtiin. Pompeo vihastui
todella. Hän teki

tämän vertauksen ja näyttää valmistelleen
resurssit WikiLeaksia ja

muita vastaan. Eikä tule yllätyksenä,
että koska Wau Holland Foundation

rahoittaa osaa julkaisuista, myös
me jouduimme

fokukseen lahjoitusten ja heille
puhumisen ja

rahoituksen takia. Ennen
tositapahtumiin sukeltamista, haluan

sanoa vielä sanan psykiologiasta.
Kun asiat tapahtuvat sinulle,

tiedustelunäkökulmasta, on aina
olemassa todistamisen

epävarmuus. Kun joku seisoo
ovella tarkkaillen, kun

menet sisään tai ulos, hän ei ikinä
vain katsele sinua. Hän lukee

sanomalehteä tai korjaa sähköja,
vesiputkia tai

muuta sellaista. Tarkoitan siis, että
hänellä on aina hyvä syy olla siellä

vaikka tosiasiallisesti se ei ole
todellinen syy. Todistamisen

epävarmuus on tapa, jolla tiedustelupalvelut
toimivat niin sanotusti kentällä. Eli siis

kotisi luona, kadulla, seuratessaan
ja niin edelleen. Ajan kuluessa, kun

tätä tapahtuu liikaa ja näet näitä
kuvioita, paranoia

ottaa vallan. Alat, tiedäthän,
epäileväiseksi kaikesta mikä

tapahtuu, vaikka mitään ei tapahtuisi ja
sinulla on tunne, että jotain

on vialla. Ja tämä voi olla, voisimme
paranoian sijaan kutsua sitä

joissain tapauksissa tilannetietoisuudeksi
sillä, jos asioita oikeasti tapahtuu

ei sillä ole mitään tekemistä hulluksi
tulemisen kanssa. Kyseessä on vain

oikea havainto ympärillä tapahtuvasta.
Mutta vaikka sinä ja pari kaveriasi,

jotka kokevat samaa, ymmärtävät tämän,
tyttöystäväsi, kumppanisi, normaalit

ihmiset ympärilläsi eivät välttämättä
ymmärrä ja luulevat sinun

tulleen hulluksi. Ja tämä hulluksi
tuleminen on asia, josta täytyy aina olla

itsekriittinen, sillä saatat nähdä
liikaa asioita tapahtuvan

joita ei oikeasti tapahdu, mutta toisaalta
on myös

inhimmillinen ajatus, että emme halua
CIA:n tyyppien olevan elämässämme. Haluamme

kaiken olevan hyvin. Ja jollain asteella,
on ehkä terveellistä olla näkemättä

monstereita koko ajan. Mutta jos monsterit
oikeasti ovat siellä, ja alat kieltämään

ne niiden olessa silmiesi alla, ei sekään
ole terveellistä. Löysin siis itseni

tästä oudosta tilanteesta, jossa nämä
kaikki ajatukset tulevat mieleen koko

ajan. Aloitan kaikkein harmittomimmasta.
Eli, internet-hyökkäykset, tai

no internet-sattumukset. Sanotaan
niitä IT-sattumuksiksi. Niiden

volyymin vuoksi, teen näistä vielä
erillisen esitelmän tai raportin

seuraavien päivien tai viikkojen tai
kuukausien aikana. Voitte pitää hauskaa.

Seuraavaksi perus käytäntöä. Laitteet,
joita käytät kommunikaatioon

kohtaavat aina ongelmia, kun alat
tekemään enkryptattuja

asioita ja se tapahtuu aina tiettyjen
ihmisten kanssa. Se on siis... Ja

mobiililaitteet, joissa on datapalvelu.
Jossain kohti kaikki alkavat kohtaamaan

ongelmia. Suuri datankäyttö, appeja
katoaa, jos käytät niitä. Lopetin

niiden käytön kokokaan. Korkea
virrankulutus. Vaikka et tehnyt mitään

puhelimellasi tuntikausiin, ja alat
miettimään mitä on tekeillä. Okei, olemme

haudanneet heidän salaisuutensa muualle.
Silti, on outoa, että akku

tyhjentyy puolessa päivässä. Konfiguroin
puhelimeni käyttämään LTE:tä, jolloin se

toimi pääasiassa hyvin. Seuraavaksi, en
pystynyt soittamaan normaaleja puheluita,

ja normaalilla käytöllä, yhteys laski
3G:hen, jossa enkryptatut yhteydet

alkoivat kohtaamaan ongelmia. Erilliset
yhteydet, kuten VPN. Kun yritin yhdistää

VPN:ään, sain sertifikaattivirheen ja
muita ongelmia. Ja toki kyseessä on

toimittajia, joiden kanssa olen yhteydessä
jatkuvasti. He eivät ole

teknisiä asijantuntijoita. Heillä on
Macit sun muuta. Ja heillä on hauskoja

ongelmia PGP-avainten ja PGP-
setupien kanssa.

Kyllä, se voi johtua myös avoimen lähde-
koodin ohjelmistosta, mutta jotain on

selkeästi tekeillä. Mutta tämä on se
maailma johon olemme tottuneet. Tiedäthän,

kuten "OK, IT ei nyt toimi, salatut
yhteydet kaatuvat, no, tapahtuu koko ajan"

Noin vuoden 2017 puolivälistä, kun
vielä kerran tai kahdesti kuussa

lensin Julianin luokse lähetystöön,
tajusin että jotain oli muuttumassa

kohtelussani rajalla. Tottakai,

he olivat vain Britannian rajavartioita.
He alkoivat kyselemään hauskoja kysymyksiä

kuten "Asutko Britanniassa?", "Maassaolon
tarkoitus?", "Kauan viivyt?",

"Mitä teet Britanniassa?". Ennen oli ehkä
vain yksi kysymys, ei

kolmea tai neljää. Ja tärkeintä oli
että huomasin hän ei edes

kuunnellut vastauksiani. Joskus hän
palasi ensimmäiseen kysymykseen, kun

olin vastannut kolmanteen, joka tuntui
melkoiselta limbolta. Kuin kone olisi

satunnaisesti kysynyt minulta asioita.
Mutta sitten tajusin, että hän vain odotti

lupaa päästää minut menemään. Ja lupa
todennäköisesti tarkoitti, että

tiimi ulkopuolella oli valmiina ottamaan
minut haltuun, ja näin tapahtuikin.

Saavun Britanniaan ja ihmiset seuraavat
minua koko v*tun päivän. Ei vain

lähetystöön, vaan myös sieltä pois ja niin
edelleen. Kerran huomasin yhden näistä

seuraajista istumasta katutasolla
katselemassa minua koko ajan, kun olin

toimistossa katutasolla. Ja koska minulla
oli asiasta kokemusta manner-Euroopasta,

kuten Saksasta, kun tajusit näiden
henkilöiden seuraavan sinua ja laitoit

kamerasi pöydälle tai ottamaan heistä
kuvia, he katosivat erittäin nopeasti,

sillä he eivät halunneet tulla uudelleen-
sijoitetuksi, paljastetuiksi

ja niin edelleen. Mutta Britit
toimivat tällä kertaa täysin erilailla.

Hänellä oli aggressiivinen kehonkieli,
hän yritti

vilkuilla taakseen ja niin edelleen. Se
oli outoa. Samana päivänä kolmen maissa

yöllä kaverini ajoivat minut paikkaan,
jossa nukuin. Yksisuuntaisella

tielläkin meitä seurasi auto.

Hänen täytyi kääntyä takaisin ja niin
edelleen. Peitelty valvonta oli loppunut.

Oltiin jo pelottelun rajalla.
Seuraavien kuukausien aikana, minulla

alkoi olla uusia lemppareita, mutta ei
vain Englannissa, vaan muissakin maissa.

Näin kodittoman näköisiä ihmisiä
kerjäämässä tai

nojailemassa rakennuksiin. Ja jossain
kohti tajusin, että heidän halvat

muovipussinsa olivat vain
peitteenä kameroille

zoomattuna minun suuntaani. Ja tuo
tuntui

vähän, um. Ja jos tarkastelee
heidän ohjeitaan näiden

tapojen osalta, jotka kyllä löytyvät
internetistä, huomaa että on ero

löytämiseen tähtäävän tiedustelun, joka on
kohteen löytämistä ja avoimen

tiedustelun välillä, jota kutsun
pelottelutiedusteluksi. Ideana on luoda,

tässä tapauksessa minulle, ahdistunut
olotila. Eli sinulla on

koko ajan tämä, tiedäthän,
katsot ympärillesi ja sinulla on

käsitys, että jotain on tekeillä. Ja he
haluavat, että tiedostat sen

ja se on hieman outoa. Huhtikuussa 2018,
maaliskuun lopulla, toin yhden

Cryptophoineistani, tässä tapauksessa
Snom 870:aan perustuvan pöytäpuhelimeni

korjattavaksi työpajallemme. Näyttö
oli altistunut lämmölle ja

suli hieman. Ei mikään hirveän laadukas
LCD-näyttö, joten halusin vain

vaihtaa näytön. Avasin puhelimen ja löysin
kuuntelulaitteen, joka

osoittautui erittäin kehittyneeksi.
Sisällä oli akku ja

suoja. Suojan takana oli moduuli
joka

oli juotettu kiinni. Laitteen rauta
perustui FPGA:han. 16 GB

ROM-muistia. Kokonaan passiivinen, joten
en olisi löytänyt sitä millään sweepillä,

koska nauhoitus tapahtui vain, jos puhuin
tuohon enkryptattuun puhelimeen ja

lähetys kytkeytyi korkealla frekvenssillä
enkryptattuna signaaliin

Näette osoitteen, josta löytyy
lisää kuvia. Selventääkseni, tämä

on laite, jonka löysin. Tältä se näytti
aluksi. Puhelin itsessään

sisältää kaksi PGB:tä, yksi näppäimistölle
ja yksi muille operaatioille.

Tämä oli modifioitu versio näppäimistön
PGB:stä, jossa akku on

sinisessä, suojatussa moduulissa. Tästä
saa ideaa, mitä sisällä oli.

Melko korkean luokan teknologiaa. Toki,
katsoimme tarkemmin, mistä on kyse,

milloin siru on tuotettu, mitä se tekee
ja niin edelleen. Mutta on

melko selvää niille, jotka ovat lukeneet
Snowdenin dokumentteja,

että tämä oli eritysen tiedonkeruun
palvelu. Tähän kuuluu ryhmä

nimeltä Target Access operations TAO, ja
he työskentelevät yhdessä

PAG:n eli Physical Access Groupin, koska
joku... ja tämä on se juttu, kuuntelulaite

ei ollut rakennettu puhelimeen ja puhelin
oli tietenkin ollut lukitussa tilassa.

Täytyi kysyä itseltä, mitä oikein
tapahtui? Tässä näette audion kaappauksen

liimatulla PGB:llä, joka on kiinni
toisessa kontrollerissa.

Ja tässä näette vertailukuvan, oikealla
näette alkuperäisen PGB

näppäimistön, jossa ei ole melkein mitään
ja vasemmalla modifiouidun

version. Kaverini teki pienen diagrammin
ja, noh, jätän sen vain tähän

teille. Voitte arvioida sitä myöhemmin.
Lataan toki PDF:t myöhemmin. Tässä

on hieman asioita, joita ajattelin sinä
aikana. Toki ensimmäinen

kysymys oli kuinka kauan laite oli siellä?
Vuosia? Komponentit,

jotka tunnistimme, oli tuotettu noin...
ei aiemmin kuin huhtikuussa 2013. Jos

muistatte, Snowden tuli esiin
paljastuksineen 2013 keskellä. Ja olen

työskennellyt Spiegelille Snowden-
dokumenttien parissa puhelimen ollessa

vieressä ja koordinoinut kaikkea sitä
vuonna 2013. Teoriassa, kaikki voisi

liittyä siihen. Kuka tietää. Dimensiot,
kuten ei-metrinen alkuperä ottaen huomioon

antenni toimisi noin 800 MHz alueella.
Löydätte PDF:stä mainitoja

näistä ryhmistä. Puhuin ihmisille, jotka

tekevät ammatikseen kuuntelulaitteiden
ja muiden löytämistä laitteista ja

huoneista ja he kertoivat kokemuksella
Kylmästä sodasta tähän päivään, että

laitteen tuominen huoneeseen tai
laiteeseen on melkoinen

vaiva, koska täytyy olla varma,
että siitä ei jää kiinni ja

niin edelleen. Tämän vuoksi, normaali
käytäntö, koska tekniikka pettää, on

asentaa ainakin kaksi kuuntelulaitetta.
Ja Kylmän sodan asiantuntijat kertoivat,

että vanhemmalla sukupolvella määrä oli
yhdestä kahdeksaan, koska

teknologia petti silloin usein.
Tämä sai minut toki ajattelemaan

mitä muuta voisi löytyä. Mitä voisin
tehdä loppujen löytämiseksi ja niin

edelleen. Onko siinä edes järkeä? Voinko
suojata kaikki työhuoneeni ja onko edes

mahdollista olla varma turvallisuudesta.
Ei tietenkään ole. Tämä oli siis

ensimmäinen vaikea esimerkki
kognitiivisesta dissonanssista, koska

kaikki valvonta, josta sanoin "OK
Julian on vaikeuksissa", en uskonut

itse liittyväni siihen mitenkään. Ja kun
matkustin Englantiin, OK, minua seurataan

mutta sen kaltaisiin asioihin tottuu.
Mutta että jotain, mitä voit pitää

kädessäsi joutuu IT-sattumuksen kohteeksi.
Tarkoittaen siis, että kaikki

enkryptatut viestisi ovat joutuneet sala-
kuunnelluksi. No, se tuntuu kurjalta.

Tätä kutsun siis yhteenotoksi
kognitiivisen dissonanssin kanssa. Seuraava

aihe, josta haluan puhua on hyvin tuore.
Noin puolitoista kuukautta vanha.

Ollessani Berliinissä, lähdin itseasiassa
todella aikaisin aamulla hakemaan

tavaroita ruokakaupasta, nyt pandemian
aikaan, kun kukaan ei vielä ole kaupassa

seitsämän tai jotain aikaan. Puoli tuntia
myöhemmin tullessani takaisin, avain

ei enää käykään asuntoni oveen.
Se tuntui hieman kurjalta.

Oven lukko ei ollut normaali. Kyseessä
oli niin sanottu turvalukko. Kannattaa

katsoa internetistä, mikä se on.
Sveitsiläinen yritys, joka tekee avaimia,

joita ei voi kuvata ja kopioida, koska
elementit ovat avaimen sisällä ja mekanismi

on erittäin kehittynyt. Kuitenkin,
törmäsin siis oveen ja minun

piti ensimmäiseksi soitaa lukkosepälle tai
siis kaverilleni tiirikointialalta enemmin,

joka suositteli lukon ostamista. Puhuin
myös lakimiehelleni, ja

tulimme siihen tulokseen, että ilmoitan
asian poliisille, heidän keräämänsä

listan jatkoksi. Sitten tajusin, että
minua on seurattu

sinä aamuna, mutta en kiinnittänyt asiaan
huomiota, koska

kävelin, tiedättehän, autopilotilla
kauppaan ja siellä oli pariskunta, joka

puhui hirveää paskaa. He varmaan
kuuntelevat tätä puhetta ja muistavat sen.

Puheessa ei ollut mitään järkeä, mutta
olin liian kohtelias huomauttaakseni. Ja

he olivat erittäin lähellä. Ei ollut kyse
siitä minne olin menossa, vaan siitä että

en ollut kotona. He siis varmistivat, että
sinä aikana, kun olin kaupassa, muut

pystyivät operoimaan. Joo, tämä on
vielä keskeneräinen tutkinta. Mutta voin

kertoa, että tämä oli tapaus kognitiivi-
sesta dissonanssista ja illuusiosta, jonka

haluaa luoda, tiedättehän, että en ole
merkittävä henkilö tässä pelissä. Jep.

Tämä jätkä seuraa minua siellä täällä.
Mutta tämä tuntui erilaiselta. Tämä ei

enää ole kivaa. Tässä hieman ideaa
lukkopesästä. Kuvasta ei oikein näy

objektia, joka sinne laitettiin, ja
emme ottaneet sitä ulos.

Forensiikan vuoksi. Meidän piti porata.
Poliisi kävi asunnon läpi ja niin.

Joo. Taas yksi kiinnostava päivä.
No, on tietysti asioita, joita kysyin

itseltäni. Oliko kyseessä edes oma
lukkopesäni? Ehkä he eivät

saaneet tiirikoitua alkuperäistä lukko-
pesää ja joutuivat käyttämään väkivaltaa.

He kävivät asunnossa, mitälie, laittamassa
uuden kuuntelulaitteen. Mutta, koska he

eivät voineet laittaa alkuperäistä
tuhottua lukkopesää takaisin, korvasivat

he sen toisella. Ja siksi avaimeni ei
käynyt lukkoon. Se on vaihtoehto. Seuraava

vaihtoehto: Oliko kyseessä ansa, jotta
vaihtaisin rikkinäisen lukkopesän halpaan

ja yksinkertaiseen malliin, jotta he
voisivat avata sen seuraavalla kerralla?

Seuraava vaihtoehto: ehkä kyse ei ollut
ovesta lainkaan. Tarkoitus oli pelästyttää

minut? Eihän se kivalta tunnu, jos
et pysty oman asuntosi ovea avaamaan ja

niin edelleen. Ja ensimmäinen kysymys oli
tietenkin: paljon käytin sinä päivänä

aikaa poliisin kanssa ja oven aukaisuun
kaikilla eri keinoilla?

Se maksoi minulle koko päivän. Ja mitä
mahdollisesti tapahtui koneilleni,

tarkoittaen tietokoneita sekä muitakin
laitteita? Missä huomioni ei ollut sinä

aikana? Koska kyseessä saattoi olla vain
harhautus: "pelästytetään hänet

hieman ja sillä välin teemme muita
juttuja hänen toimistollaan" tai jotain

sellaista. Sitäkään ei voi poissulkea. Ja
tietenkin, poliisi lähetti minulle joitain

outoja kysymyksiä. Mietin niitä vieläkin,
niin kuin, pitäisikö Pompeo nimetä

epäiltynä? En ole varma, ehkä pitäisi.
Keskustelen siitä lakimieheni kanssa.

Ja oliko tämä päivämäärään liittyvää?
Tämä tapahtui 3. marraskuuta ja

kyseinen päivä on äänestyspäivä. Tai siis
oli äänestyspäivä

Yhdysvalloissa. Ja oli jotain syytöksiä
äänestyssysteemiin liittyen

joitain vuosia sitten. No, kuitenkin
seuraava tapaus, tapaus numero

kolme, liittyy johonkin, mitä
tapahtui siinä välissä, koska maanantaina,

päivä ennen oven tuhoamista, olin
toimittanut joitain dokumentteja

Espanjaan. Ne olivat joitain laki-
dokumentteja, jotka vaativat minun ja

kaverini matkaamista Espanjan lähetystöön.
Annoimme asianajajalle valtuudet, sillä

nostimme syytteet myös UC Globalia vastaan
josta puhuinkin viime vuonna, joka oli

aluksi vastuussa valvonnasta tai
suojelusta/valvonnasta

ecuadorilaisten lähetystössä, kunnes
paljastui, että he

työskentelevät Sheldon Adelsonille tai
ainakin ovat kytköksissä hänen yritykseensä

Oikeudenkäynti on vielä kesken. Ja
osallistumme

oikeudenkäyntiin, sillä Julianin lisäksi
myö kaikkia vieraita ja niin edelleen,

vakoiltiin. Eli olin siis toimittanut
dokumentit maanantaina, noin kello

kuusi, paikalliseen DHL Expressin
postitoimistoon. Laitoin dokumentit

suljettuun kuoreen, jossa oli sarjanumerot
ja kaikkea. Lisäksi laitoin

listan sisällöistä erilliseen valkoiseen
kirjekuoreen, jonka myöskin suljin

tiedättehän, sinetillä. Ja annoin senkin
postitoimistolle. He kuitenkin vaativat,

että sekin laitetaan Express-pakettiin.
Se on 70 eurolla ostettava paketti, joka

saapuu kahdessa päivässä. Eli, paketit
saapuivat keskiviikkona avattuina ja

espanjalaiset lakimiehet sekosivat täysin.
He olivat varmoja, että kyseessä oli

sekaantuminen. Kuvasta näkee, että paketit
oli leikattu auki. Kyllä, kuvassa näkyy

hauska teippi nimeltä "Zoll", mutta miksi
saksan viranomaiset aukaisisivat Euroopan

sisäisen dokumenttilähetyksen? Siinä ei
vain ole järkeä. Se on kyllä muiden

tarkastetavien joukossa. Teoriassa, he
voivat tehdä sen, mutta tapauksessa on

joitain aspekteja. Kyseessä on lakimiehen
ja asiakkaan yksityisyyden loukkaus. Siksi

lakimiehet vaativat, että asiasta tehdään
rikosilmoitus. He tekivät oikein

ottaessaan kuvat lähetyksestä. Mutta
olivatko asialla edes Saksan viranomaiset

vai oliko heidän teippiänsä vain käytetty
muiden toimesta. Miksi lähettäessäni

tästä kaikesta sähköpostia lakimiehelleni,
miksi hän ei saanut sähköpostia

ennen maanantaita, kun hän tajusi sen
joutuneen roskakoriin? Myös hän

pelästyi. Puhuin toki myös DHL:lle ja
teinkin asiasta pienen numeron ja he

sanoivat, että "ei, emme voi kertoa
lähetyksen aukaisseita tahoja. Emme voi

kertoa kuka sen teki. Mutta jos sinulla
on kysely asiasta, miksi et lähetä sitä

tullille?" Ilman, että olisivat edes
kertoneet, minkä tullin kautta lähetys

kulki. Ja toki, onhan tämä kiinnostava
tarina, mutta minulla on

muitakin prioriteetteja elämässä. Joten
kysyn itseltäni, montako päivää

tuhlaan selvitykseen, että kuka avasi
sen vitun lähetyksen. Mutta tiedättehän

taas tämä ahdistuksen olotila.
Taas tämä vaiva. Ja kyseessä

on taas muistutus: me olemme perässäsi,
me valvomme asioitasi, emme pidä siitä,

että nostat syytteet CIA:n peiteyritystä
vastaan ja niin edelleen. Siirrytään kohti

yhteenvetoa, sillä haluamme jättää
aikaa myös kysymyksille ja niin edelleen.

Haluan puhua kolmesta aspektista.
Ensimmäisenä kissan nosto pöydälle

ja kadonneiden sukkien ongelma. Eli
jossain kohti... en sano että olisin

ollut kokonaan vapaa ahdistuksen tilasta.
Joten en myöskään tiedä, kuinka tämä

vaikuttaa mielenterveyteeni ja ihmisiin
ympärilläni. Kognitiiviset toiminnot

triggeröityvät herkästi ja alat näkemään
näitä asioita kaikkialla. Ja

kun peset sukkia ja joku niistä katoaa,
toinen puoli

sinusta sanoo: "OK, CIA".
Kuitenkin, epäilin myös petivaatteita ja

löysimmekin yhden sukista petivaatteiden
sisältä. Joten, ongelma on että sukat

joutuvat joskus perurumpuun, jonka jälkeen
peset jotain muuta, kuten petivaatteita

ja petivaatteet ovat erinomainen paikka
piilottaa rumpuun joutuneita vaatteita,

jotka sitten joutuvat sinne ja kuivaat ne
etkä edes tajua sitä ja

niin edelleen. Ja vaikkapa viihtyvyyden
vuoksi sekä, tiedättehän,

aivoille pitää välillä antaa vapaata
tuollaisissa tilanteissa, minulle

on OK sanoa, että CIA on kaiken takana,
myös puuttuvien sukkien,

mutta kannattaa ensin epäillä niitä peti-
vaatteita ja tajuta, että tämä on vitsi ja

eskapismia ja se auttaa säilyttämään
mielenterveyden hieman pidempään. Mutta

pitkässä juoksussa, en tiedä. Ja se "en
tiedä"-osuus tulee seuraavissa kahdessa

tulevassa kalvossa. Eli mitä pitäisi
tehdä? Pitäsikö kutsua kavereitani

ja julistaa toimistoni "valvonta"-
laboratorioksi? Joo, sitä on kokeiltu

ennen. Eräs teknologia, mutta nyt
on kyse valvontateknologiasta, joka

valvoo minua ja kavereitani, joten se
on hieman eri asia. Ja ehkä on

tärkeää olla menemättä jonkinlaiseen auto-
maattivastaustilaan, kun asioita tapahtuu.

Koska ajattelin myös, että mitä ihmettä?
Miksi he tekevät tämän?

Tämä maksaa heille rahaa. Tämä maksaa
heille vaivaa. Pelästyttääkseen minut?

Ajattelevatko he, että olen tosissaan
jossain pahassa organisaatiossa, jonka

takia he eskaloivat asioita ja minä alan
heitellä USA:n lähetystöä pommeilla

tai en tiedä. Minulla ei ole käsitystä
mikä heidän näkemys on, mutta yritän vain

pysyä kuin hidastettuna ja pohtia sitä.
Seuraava pointti on että vaikutanko muihin?

Enkä puhu paranoiasta tai tilannetajusta,
kuten itse sitä kutsuisin,

joka toki joskus jatkuu vieläkin ja
joskus sitä ei enää ole. Vaan

kun puhun normaaleille ihmisille, muille
journalisteille, ihmisille, joiden kanssa

teen normaaleja asioita, he vierailevat
luonani ja teemme jotain sosiaalista,

normaaleja asioita, kuten ruokailemme. Ja
myöhemmin, kun he soittavat minulle päivää

myöhemmin ja sanovat: puhelimeni boottasi
itsensä eilen kahdesti ja

tällaisia asioita, alat ajattelemaan, että
se ei ole vainoharhaisuus, joka on

tarttuvaa, vaan he eivät vain halua
tietää millaisten ihmisten kanssa olen

tekemisissä ja valvoa heidänkin laitteita.
He haluavat pelotella myös

heitä. Tämä ei ole kivaa. Se tarkoittaa
myös sitä, että normaali tietämättömyys,

jota normaalisti voisi soveltaa ja sanoa:
tietämättömyys on siunaus, pidetään vain

hauskaa ja unohdetaan tämä. Se on nyt
rajoitettua. Se ei ole enää vaihtoehto.

Ja vaikka olen elänyt tällaisen stressin
ja tällaisten asioiden kanssa jo

hetken, ja voin sanoa, että näin asiat
nyt vain ovat, se ei tarkoita että

kaikki ympärilläsi voivat tehdä samoin.
On ihmisiä, jotka kovasti

pelästyvät samanlaista tilannetta ja se
luo pelkoa, vihaa, stressiä ja

niin edelleen. Se ei ole kivaa. Ja, öö,
viimeinen dia, joka päättyy kysymykseen

teille: kuinka tällaisesta sotkusta pääsee
pois? Eli siis, vaihtoehto yksi. Saisin

oikeat auktoriteetit pysäyttämään CIAn
laittomat toimet. OK, kuulin jo naurun.

Tiedän, että tämä on naurettavaa, mutta
se olisi niin kaunista. Oikeus

voittaa. Saksalaiset tai eurooppalaiset
auktoriteetit käsittelisivät asian. Vihdoin

saisin eskaloitua asian Saksan julkiselle
syyttäjälle eikä minun

tarvitsisi puhu Saksan
tiedustelupalvelulle, sillä en ole varma

heidän hyödyllisyydestään. Ja he
laittaisivat CIAn lopettamaan laittomuudet

minua ja muita vastaan tässä kauniissa
unessa. Mutta, ei

kovin realistista. Ehkä vaihtoehto kaksi?
Pompeo tajuaa Jeesuksen rakkauden

WikiLeaksia kohtaan ja totuuden täytyy
tulla julki. Lukee sen Raamatusta. Pompeo

vaikuttaa hänen Twitteriä katsomalla
johdonmukaiselta, uskoo Jeesus

Kristukseen ja niin edespäin. Joten hän
tajuaa kaiken vääryyden Juliania,

WikiLeaksia ja muita asiaan liittyviä
kohtaan ja lopettaa. OK,

asioita tapahtuu. Mutta onko se
realistista, en tiedä. Kertokaa minulle.

Ja kolmas vaihtoehto. En tiedä. Ehkä
teillä on ideoita? Ja se on kysymykseni

teille yleisölle sekä lopetukseni
valmistellulle osuudelle keskustelusta.

Herald: Ja näillä sanoilla, kiitos Andylle
hienosta puheesta. Olen

saanut tässä jo kysymyksiä. Kolmas
vaihtoehto olisi omistaa hieno

viinitila, anteeksi. Henkilökohtaisesti...
Ande: Kyllä, aivan oikein. Itseasiassa

harkitsin, että minun pitäisi tehdä jotain
vuohien kanssa, alkaa maanviljeijäksi

tai teidättehän, nämä ovat vaihtoehtoja.
Mutta ennen kuin luovutan ja muutan

maalle, ulkoistan ongelman yhteisölle
ja katson mitä he ajattelevat

asiasta.
Herald: Sillä aikaa, luulisn, että

aikaa hyvälle valkoviinille olisi, mutta
sitten kysymyksiin. Olemme saaneet paljon

kysymyksiä. Ensimmäinen kysymys: Kuinka
vertaisit CIAn tai muiden valvontaa

DDR:n vastaavaan. Deutche
Demokratische Rebuplik

siis.
Andy: No, synnyin Hampurissa Länsi-

Saksassa. Elin Itä-Saksassa, kun hallinto
oli jo hajoamassa

palasiksi. Se oli siellä vain teknisesti.
En siis ole paras henkilö vertaamaan.

Puhuin henkilön kanssa, joka työskenteli
ulkomaan tiedustelussa

koska oli, yksinkertaistettuna
toki, "muutamia" sattumuksia.

Oli tapaus, kun menin keittiööni
samana päivänä, kun oveni lukko

oli hajoitettu ja löysin sinisen
kumihanskan. Minulla ei ole sinisiä

kumihanskoja. Kysyn lukkosepältä ja hän
sanoi, että se ei ole hänen. Ja

poliisi käytti mustia. Ja ajattelin, että
mitä ihmettä? Ehkä tyypit olivat olleet

asunnossani, mitä en siis ajatellut
aiemmin toisen lukon

ja poliisin tarkastuksen jälkeen. Ja
sitten puhuin asiasta tämän tuntemani

henkilön kanssa. Hän on ystävällinen mies,
joka työskenteli ulkomaan tiedustelussa

DDR:ssä. Ja hän sanoi jotain, että
asiaa täytyy katsoa kustannustehokkuuden

näkökulmasta. Tuo muovinpalanen maksaa
kymmenen senttiä, eli

ei mitään, ja se pelästyttää sinut
kolmeksi kuukaudeksi. Katso kuinka

kustannustehokas se on. Ja se oli hyvä
näkökulma. Hyvä pointti. Ja luulen, että

Itä-Saksan Stasi, idän tiedustelutyypit
tiesivät myös

varsin hyvin eron. Ja heillä oli
instrumentit kumpaankin, tiedättehän,

ohjelma sekä piilotiedusteluun, jossa
kohteen ei anneta huomata,

sekä osasto "annetaan hänen tietää ja
katsotaan reaktio" tai "annamme hänen

tietää koska hän tekee asioita ja haluamme
lopettaa sen ja tehdä hänet

ahdistuneeksi" ja niin edelleen, pelotella
ehkä, tai hänen vaimonsa pelästyy tai

tällaista. Luulen, että se on verratavissa
Herald: Siistiä. Tai, ei siistiä.

Piilossa versus näkyvillä siviilikohteille
Nyt, kun tiedät asiasta, häiritseekö

se vielä henkisesti?
Andy: No, se mikä häiritsee välillä

on, että välillä olisi kiva olla yksin
ja joskus olisi

kiva olla ajattelematta CIAn tyyppejä,
minun tapauksessa suoraan naapurissa,

alapuolellani tai muualla ympäristössä.
Vaan ajatella

normaaleja asioita, kuten palapelejä
tai hauskan vakoojaleffan katsomista. Voi,

melkein rentouttavaa. Mutta oikeasti
jossain vaiheessa se ärsyttää hieman.

Elän asian kanssa, mutta tämä 2020-
ajanjakso on tietenkin vaikeuttanut tai

tehnyt matkustamisen melkein mahdottomaksi
Normaalisti pakenen työtilanteeni

intensiteettiä matkoille. Ehkä voin tehdä
sen tänä vuonna. Se tuntuu siis hieman

intensiivisemmältä ja ärsyttää hieman.
Ja haluaisin nämä tyypit ulos

elämästäni ja tekemään jotain
hyödyllistä elämällään tai jotain.

Herald: Seuraava kysymys: hän, henkilö
tai olento, todennäköisesti jotain jäi

välistä. Puratko laitteitasi
säännöllisesti?

Andy: En. Yleensä teen vain tavanomaisen
rutiinin ja suljen ne. Tässä tapauksessa,

tiivisteessä oli ongelma lämmön kanssa.
Eli olin huolimaton sen tarkastuksessa.

Pakko myöntää. Onhan sekin jotain. Jos
olisi vain yksi toimisto, sen voisi tehdä.

Työskentelen kuitenkin useissa maanosissa,
josta tulikin sitten pienoinen

ongelma. Eli kyllä, sinettejä ja
kassakaappeja täytyy olla kaikkialla, blaa

blaa. Mutta sittenkin, Pompeo näyttää
oikeuttaneen tai saaneen

käskyn tehdä nämä asiat kustannuksista
riippumatta. Ja odotukseni saada

yksityinen tai turvallinen kommunikointi-
kanava on hyvin pieni, ottaen tämän

huomioon. Cryptophonen enkryptaus oli
selkeästi hyvä. Eivät he

muuten olisi nähneet vaivaa rakentaa
jotain sen sisälle. Loppujen lopuksi

sillä on sama vaikutus.
Se on puhelin, se on

laite, se on huoneessa. Huoneessa on
ikkunat. Olemme nähneet mitä lähetystön

ikkunoille on tehty ja niin edelleen.
Joten, turvallisuus. Erittäin kiva

idea, mutta sitä ei oikeasti ole olemassa.
Herald: Joo. Annatko ikinä muutamia

kolikoita kodittoman näköisille ihmisille
tehdäksesi vasta-ahdistelua tai hyvän teon

mikäli he eivät ole CIA:sta?
Andy: Joo se on... Minulla oli tämä yksi

tilanne, jossa odotin jotakuta tällaisella
kauppakadulla ja

näin jotain outoa tässä tyypissä. Mutta,
kun näin hänen kameransa,

hän myöskin kiirehti pakoon. Joten, ei, en
antanut heille rahaa. Toinen

tilanne... Ei mutta tuo on hyvä idea.
Mitä aloin tekemään, oli

pitää aina kameraa mukanani. Se
osoittautui tärkeimmäksi keinoksi

dokumentoida asioita. Ja muutenkin suurin
osa, brittejä lukuunottamatta, eivät pidä

heidän kuvaamisestaan. Ja
mielenkiintoista on,

että normaalit ihmiset tajuavat, että
heitä kuvataan, mutta nämä tyypit

esittävät, että eivät huomaisi sitä.
Ja he, tiedättehän, käyttävät liikaa

energiaa pois katsomiseen tai ovat sitten
erittäin häiriintyneitä ja lähtevät

pois.
Herald: Eli paras ratkaisu olisi

pitää suurinta kameraa käden ulottuvilla
koko ajan.

Andy: Muotoillaan tämä näin: en ole
ollut valvontatelnologian suurin

fani, etenkään CCTV:n, suurimman osan
elämästäni. Mutta alan pitämään

CCTV:n pitämisestä jossain omassa
ympäristössäni. Anteeksi vain.

Kompromissejä kuitenkin voi tehdä, kuten
valvoa jalkoja tai muita alueita, joissa

ei tarvita kasvoja. Jos tarvitset kasvot,
on vaihtoehtoja.

Herald: Ja silti, analoginen valokuvaus on
hieno asia. Henkilökohtainen

mielipiteeni. Öö, ehkä haluat, ehkä voit,
ehkä et voi puhua siitä. Käytätkö

mitään vastakeinoja, joista haluaisit
tai voit puhua?

Andy: No, tietenkään en halua puhua siitä.
Mutta toki...

Mutta mietin itsekseni, miksi nämä melko
intensiiviset asiat tapahtuivat?

Mietin oliko se ajanjaksosta johtuvaa?
Olinko se minä persoonana? Se voi

johtua myös tässä hauskassa skenessä
olemisesta. Toki, olen oppinut, tarkoitan

tiedän tiirikointityyppejä, olen aina
panostanut hyviin lukkoihin heidän

neuvojensa perusteella ja tiedän kuinka
helppoa se muuten olisi. Ja kryptauksen

käyttäminen ei johtunut asioiden
piilottelusta, vaan se oli vain hyvä

käytäntö yksityisyyden ja toimien
suojaamiseksi. Minulle oli siis normaalia

vuosien ajan toimia niin. Ja ehkä se teki
minusta muihin verrattuna

kiinnostavan kohteen. En tiedä. Saan
tietää joku päivä. Mielestäni kaikkien

tähän liittyvien olisi hyvä miettiä kolmea
turvallisuuden aspektia: fyysinen

turvallisuus, enkryptaus ja tavat, joilla
voi saada selville, jos jotain

on pengottu.
Herald: Kyllä

Andy: Eikä se välttämättä ole
monitorointia. Se voi toki auttaa,

mutta toisaalta, hekin osaavat
toimia valvontasysteemien

kanssa.
Herald: Kuten fyysiset tarkisteet?

Seuraava kysymys: kysytkö rajalla olevilta
poliiselta, onko kaikki nyt

valmiina?
Andy: No, Britannian raja,

viitaten todennäköisesti siihen. En
matkusta Britanniaan enää. Päätin, että

Julianin käsittelyn jälkeen en enää pidä
siitä paikasta. En ikinä voinut

hyvin siellä. Ja itseasiassa, unohdin ehkä
mainita, että tällaisen rajalla

tapahtuneen kohtelun jälkeen, aloin myös
välttämään nukkumista Britanniassa. Tein

päiväreissuja joskus, lentääkseni päivän
viimeisellä koneella maasta. Lensin

Zurichiin, koska se oli myöhäislento
Zurichiin ja seuraavana aamuna sitten

Berliiniin. Tunsin oloni paljon paremmaksi
Zurichin hotellin baarissa kuin

Lontoon keskustassa. Joo, tämä
niin sanottu erityissuhde

UK:n ja USA:n tiedustelun välillä.

Herald: Kyllä. Nukkumisesta puheen ollen,
tai tässä tapauksessa asunnostasi,

kysymys olisi: toisiko jokin esimerkiksi
kodin valvontajärjestelmä

mielenrauhaa?
Andy: No, se on

vain väärän toivon tuomista, eikö?
Tarkoitan, en ole sellaisen suuri

fani. Mutta toki, päivän päätteeksi piti
kuitenkin tarkastaa lukot

ovesta ja niin edelleem, mitä voin tehdä
asioiden tallentamiseksi ja huomaamiseksi.

Mutta se ei ole hauskaa. En tiedä.
Tarkoitan, lopulta alat tekemään

tuollaisia asioita. Mutta se ei ole tapa,
jolla täällä kuuluisi elää.

Herald: Kyllä, kyllä. Se on hienoinen
kompromissi, mitä vastaan. Ja niin...

Andy: Tarkoitan, olen siis Saksan
kansalainen. Tekemiseni on

suojattu perustuslaissa. Asun hallinto-
korttelissa Berliinissä. Täällä

on melko turvallista. Mutta tiedäthän,
kavereita muissa paikoissa, tilanteissa,

heidän elämänsä on täysin erilaista ja se
huolestuttaa minua enemmän. Se, että

olen jotakuinkin hyvässä, turvallisessa
asemassa. Siksi voin puhua

näistä asioista. Mutta minulla on kavereita
paljon pahemmissa tilanteissa ja he eivät

ole varmoja, voivatko he puhua, jotta
asiat eivät eskaloituisi. Ja se on tosi

vaikea valinta tehdä, ehkä.
Herald: Kyllä, todellakin. Tästä pääsemme

toiseen kysymykseen. Ja tämä on
täydellinen kohta mainita asia.

Mitä voimme tehdä auttaaksemme sinua
pääsemään ulos tästä? Ja mitä voimme tehdä

yleisesti?
Andy: Vaikka arvostan kovasti

kysymystä, en usko, että minulla on hyvää
vastausta. Mutta luulen, että haluaisin

keskustella ihmisten kanssa keinoista.
Tällä hetkellä työskentelen

poliisin, lakimiesten ja Spiegelin kanssa,
ja he löysivätkin joitain keinoja, joilla

asiaa voi ehkä tuoda julki. Mutta näyttää
sille, että ainakin Julianin

tilanteessa asiat ovat eskaloituneet
liikaa ja kaikki liittyy hieman toisiinsa.

Hyvää vastausta ei siis ole tällä
hetkellä, mutta hyvä idea on

keskustella lisää ja ehkäpä tunnistaa
muita, jotka ovat jonkinlaisessa

riskitilanteessa tapahtuneiden asioiden
johdosta. Ja niin, toivottavasti sain

näytettyä, että ei ole hankalaa joutua
tällaiseen sotkuun. Se - se vain tapahtuu.

Herald: Kyllä, ja keskustelusta puheen
ollen, mainitsit aiemmin, että oli iso

sininen nappi, josta voi keskustella
myöhemmin. Sen löytää 2D-alueelta

Whistleblower Wikistä, eikö vain?
Andy: Kyllä, teltassa itseasiassa, minulle

sanottiin. Teltassa on URL isoon siniseen
nappiin tai jotenkin se on linkattu

siellä.
Herald: Eli siis, menkää tutkimaan

2D-maailmaa ja toki, paljastaja-telttaa.
Meillä on vielä muutamia

minuutteja jäljellä. Kuinka voit
henkisesti? Oliko sinulla metodeja pään

kylmänä pitämiseksi vai sekositko?
Andy: Hyvä kysymys. Öö, juon

liikaa vodkaa, mutta yritän pitää sen
aisoissa. Öö, sanotaan

näin. Ongelma on, että vaikka tässä
skenessä ihmisillä on

jo raaka ymmärrys tällaisista asioista.
Haluaisin kuitenkin olla

tekemisissä ihmisten kanssa, joilla ei ole
tekemistä IT:n, tuvallisuuden ja näiden

kanssa. Niin sanottujen normaalien.
Joskus on virkistävää olla heidän kanssaan

mutta kyky ymmärtää asiaa on rajallinen.
Uskon, että

muut näkevät paremmin, kuinka voin
henkisesti. Yritän pitää pääni pystyssä

ja löytää hyvän ulospääsyn, mutta jos
jollain on hyvä idea, olen pelkkänä

korvana ja katson mikä on mahdollista.
Herald: Tässä tapauksessa voin palata

siihen viinitilaan ja on mahtavaa
työskennellä siellä myöhään syksyllä.

Andy: Okei, jopa pandemian aikaan.
OK, täytyy vain löytää keino päästä sinne.

Herald: Se on ulkona ja paljon etäisyyttä
muihin ihmisiin. Uskon, että

se toimii. Viimeinen kysymys: Puna-
vai valkoviini?

Andy: Puna. Punaviini.
Herald: Punaviini.

Andy: Todellakin. Ja kiitos tästä
kaikesta. Vielä huomauttaakseni,

meidän täytyy työskennellä Julianin
vapauttamiseksi ja muiden, jotka ovat

tässä sotkussa, eivätkä voi puhua.
Arvostan mahdollisuutta puhua teille,

mutta kyse on myös muista. Ja pyritään
saamaan Julian ulos, kiitos. Ulos

siitä paskasta.
Herald: Näiden hienojen sanojen myötä,

Andy, kiitos ajastasi. Kiitos täällä
etäkaaoksessa olosta. Kuten mainittu,

meillä on vielä mahdollisuus esittää
kysymyksiä Paljastaja-teltalla. Ja

tämän myötä, hyvää loppupäivää. Yritä
rentoutua ja nähdään ensi kerralla.

Andy: Hyvästi

loppumusiikki

[Translated by Miikka Kivinen
(ITKST56 course assignment at JYU.FI)]