Zeitgeist: Moving Forward - ENG MultiSub [FULL MOVIE]

Rappeutuvassa yhteiskunnassa taiteen,

mikäli se on totuudenmukaista, tulee myös kuvastaa rappeutumista,

ja ellei se halua laiminlyödä yhteiskunnallista tehtäväänsä,

taiteen tulee esittää maailma muutettavana,

ja auttaa muuttamaan sitä.

- Ernst Fischer

...kuolemaan johtaneita mellakoita

hallituksen säästötoimia vastaan...

...työttömyys jatkaa kasvuaan

ja sen on jatkettava kasvuaan

vain tuotteiden ylitarjonnan vuoksi...

...tämä on lapsillemme jäävää velkataakkaa...

...ja nuo velkasaatavat ovat ulkomaisten pankkien omistuksessa...

...R-A-H-A-A, kätevänä kulutusluottona...

...savuke, joka takaa makuelämyksen...

...Colt 45, vahva olut... Are you HOT?...

...Aikooko Yhdysvallat pommittaa Irania...

...Yhdysvallat rahoittaa terrori-iskuja Iranissa...

...Isoäitini oli upea ihminen.

Hän opetti minut pelaamaan Monopolia.

Hän ymmärsi, että pelin henki oli hankkia omaisuutta.

Hän hankki kaiken minkä pystyi, ja

lopulta hänestä tuli pelilaudan mestari.

Sen jälkeen hän hoki minulle aina samaa asiaa.

Hän tapasi katsoa minuun ja sanoa:

"Jonakin päivänä opit pelaamaan."

Eräänä kesänä pelasin Monopolia kaiket päivät,

ja sinä kesänä opin pelaamaan.

Minulle selvisi, että ainoa tapa voittaa

on omistautua täysin omaisuuden hankkimiselle.

Ymmärsin, että raha ja omaisuus

ovat tapa, jolla menestystä mitataan.

Ja loppukesään mennessä

olin häikäilemättömämpi kuin isoäitini.

Olin valmis vaikka kiertämään sääntöjä voittaakseni...

Ja sinä syksynä istuin pelaamaan hänen kanssaan...

Vein kaiken mitä hänellä oli. Katsoin

kuinka hän hävisi pelin viimeistä dollariaan myöten,

ja silloin hänellä oli minulle vielä yksi opetus.

Silloin hän sanoi:

"Nyt kaikki laitetaan takaisin laatikkoon.

Kaikki nuo talot ja hotellit,

kaikki rautatieasemat, sähkö- ja vesilaitokset,

kaikki kiinteistöt ja kaikki tuo ihana raha...

Nyt ne kaikki palaavat takaisin laatikkoon.

Mikään niistä ei ollut oikeasti sinun.

Innostuit pelistä joksikin aikaa,

mutta se oli olemassa jo kauan ennen kuin sinä istuit pelin ääreen.

Ja se tulee olemaan täällä myös kauan sinun jälkeesi, pelaajat vain vaihtuvat.

Talot ja autot,

arvonimet ja vaatteet,

jopa ruumiisi."

Sillä totuus on, että kaikki mihin tartun, mitä kulutan ja rohmuan,

palaa takaisin laatikkoon ja minä menetän sen kaiken.

Joten sinun on kysyttävä itseltäsi:

kun olet saanut viimeisen ylennyksen,

kun olet tehnyt huikeimman ostoksen,

kun olet ostanut hienoimman asunnon,

kun olet saavuttanut taloudellisen turvan

ja kiivennyt menestyksen tikapuita

korkeimmalle mahdolliselle askelmalle...

ja viehätys katoaa...

ja sehän katoaa...

mitä sen jälkeen?

Kuinka pitkälle sinun on kuljettava sitä tietä

ennen kuin näet, minne se johtaa?

Ymmärrät varmasti,

että mikään ei tule riittämään.

Joten sinun on kysyttävä itseltäsi kysymys:

Millä on merkitystä?

He ovat kuumia!

He ovat rikkaita!

He ovat hemmoteltuja!

Amerikan ykkösshow on palannut!

Gentle Machine Productions esittää

Peter Josephin elokuvan

Kun olin nuori mies,

varttuessani New Yorkissa,

kieltäydyin vannomasta lippuvalaa.

Tietysti minut lähetettiin rehtorin kansliaan

ja hän kysyi minulta: "Mikset halua vannoa lippuvalaa?

Vannovathan kaikki muutkin!"

Vastasin, että kaikki uskoivat aikoinaan Maan olevan litteä,

mutta se ei tehnyt siitä totta.

Selitin, että Yhdysvallat sai kiittää kaikesta menestyksestään

toisia kulttuureja

ja toisia valtioita

ja että vannoisin mieluummin valani

Maapallolle

ja kaikille sen ihmisille.

Eikä mennyt kauaakaan,

ennen kuin jätin koulun kokonaan

ja pystytin kotilaboratorion makuuhuoneeseeni.

Siellä aloin opiskella tiedettä

ja luontoa.

Silloin oivalsin,

että maailmankaikkeutta koskevat tietyt lait,

ja ettei ihminen

eikä yhteiskuntakaan

ole vapautettuna näistä laeista.

Sitten tapahtui vuoden 1929 pörssiromahdus,

joka pani alulle niin kutsutun

"Suuren laman".

Minun oli vaikeaa käsittää, miksi miljoonat

olivat työttömiä, kodittomia ja nälissään,

kun samaan aikaan kaikki tehtaat vain seisoivat tyhjillään.

Resurssit olivat täysin ennallaan.

Silloin oivalsin,

että taloudellisen pelin säännöt

olivat itsessään kelvottomia.

Pian sen jälkeen alkoi toinen maailmansota,

jossa eri valtiot vuoronperään

tuhosivat järjestelmällisesti toisiaan.

Laskin myöhemmin, että kaikki se tuho

ja tuhlatut resurssit,

jotka siihen sotaan haaskattiin,

olisivat helposti täyttäneet kaikkien

ihmisten perustarpeet planeetallamme.

Siitä asti olen seurannut ihmiskunnan

rakentavan oman sukupuuttonsa näyttämöä.

Olen seurannut kuinka kallisarvoisia, rajallisia luonnonvaroja

tuhlataan ja tuhotaan jatkuvasti

liikevoiton ja vapaiden markkinoiden nimissä.

Olen seurannut, kuinka yhteiskunnan sosiaaliset arvot

ovat laskeneet keinotekoisen materialismin

ja järjettömän kulutuksen tasolle.

Ja olen seurannut markkinavoimien

ohjailevan poliittista järjestelmää

vapaiksi oletetuissa yhteiskunnissa.

Olen nyt 94-vuotias

ja valitettavasti kantani

on sama, kuin se oli

75 vuotta sitten.

Tämän paskan on loputtava.

ZEITGEIST

ZEITGEIST: MOVING FORWARD

Älä koskaan epäile, etteikö pieni joukko ajattelevia

ja vannoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa.

Todellakin, se on ainut asia, mitä on koskaan tarvittu.

- Margaret Mead

Osa 1: Ihmisluonto

Eli olet tiedemies

ja jossain vaiheessa matkasi varrella päähäsi on taottu

tämä väistämätön "luonto vastaan kasvatus",

yhtälailla kuin "Cokis vastaan Pepsi",

tai "kreikkalaiset vastaan troijalaiset".

Joten tämä "luonto vastaan kasvatus" on, viimeistään nyt,

kertakaikkisen yliyksinkertaistettu näkemys siitä,

mistä vaikutteet tulevat.

Vaikutteet siitä, kuinka solu käsittelee

energiakriisiä, aina siihen asti,

mikä muovaa meidät siksi mitä olemme,

kaikkein yksilöllisimmällä luonteen tasolla.

Ja tästä seuraa tämä täysin väärä kahtiajako,

joka perustuu ennaltamäärättyyn luontoon

ja sen pohjana olevaan syy-seuraussuhteeseen.

Elämä on DNA ja koodien koodi

ja Graalin malja, ja kaikki perustuu siihen...

Mutta toisaalta

yhteiskuntatieteellisemmästä näkökulmasta, joka on:

Olemme kaikki "sosiaalisia organismeja"

kun taas biologia on limahomesieniä varten,

perimä ei määrittele ihmistä.

Ja ilmiselvästi molemmat näkökannat ovat hölynpölyä.

Sen sijaan

on lähes mahdotonta ymmärtää,

kuinka perimä toimii

ympäristötekijöiden ulkopuolella.

Se on perinnöllistä

Eräs järjetön,

mutta silti laajalle levinnyt ja

jopa vaarallinen käsitys on:

"Tuo käyttäytyminenhän on perinnöllistä".

Mitä se sitten tarkoittaa?

Se tarkoittaa kaikenlaista niille,

joille moderni biologia on tuttua, mutta useimmille

meistä se tarkoittaa tätä:

Ennalta määrättyä maailmankuvaa,

jonka juuret ovat biologiassa ja perinnöllisyystieteessä.

Perintötekijät liittyvät asioihin, joita ei voi muuttaa.

Perintötekijät liittyvät asioihin, jotka ovat

väistämättömiä ja joita ei

edes kannata yrittää muuttaa.

Ei kannata käyttää yhteiskunnan voimavaroja

kehittymiseen, koska asiat ovat väistämättömiä ja muuttumattomia.

Ja se on täyttä puppua.

Sairaus

Yleinen käsitys on se, että poikkeavuudet kuten

ADHD ovat perinnöllisiä

ja sairaudet, kuten skitsofrenia, ovat perinnöllisiä.

Totuus on päinvastainen.

Mikään ei ole perinnöllistä.

On olemassa kourallinen joitakin

todella harvinaisia

tauteja hyvin pienessä osassa väestöä,

jotka ovat oikeasti perinnöllisiä.

Monimutkaisimmat taudit

voivat sisältää alttiuden, johon perimä vaikuttaa,

mutta alttius ei tarkoita samaa kuin ennalta määrätty.

Koko tautien aiheuttajien etsintä geeniperimästä

oli alun alkaenkin tuhoontuomittu yritys,

koska suurin osa niistä ei ennaltamääräydy geeneistä.

Sydäntaudit, syövät, aivoverenkiertohäiriöt,

reumataudit, immuunijärjestelmän ongelmat,

mielenterveyshäiriöt, riippuvuudet...

Niistä yksikään ei ole geenipohjainen.

Esimerkiksi sadasta rintasyöpää sairastavasta naisesta

vain seitsemällä on rintasyövälle altistavia geenejä,

93:lla niitä ei ole.

Ja sadasta naisesta, joilla on geenivirhe,

kaikki eivät sairastu rintasyöpään.

Käyttäytyminen

Geenit eivät ainoastaan määritä käyttäytymistämme

tietyllä tavalla ympäristöstämme riippumatta.

Geenit vaikuttavat myös tapoihimme reagoida ympäristöömme.

Ja näyttääkin siltä, että jotkin varhaiset

lapsuusajan kokemukset ja kasvatustavat

vaikuttavat geenien ilmentymään

käynnistämällä tai sammuttamalla eri geenejä,

ohjaten siten yksilön erilaiselle kehityksen polulle,

joka saattaa sopia paremmin yksilön elinympäristöön.

Esimerkiksi:

Montrealilaisessa tutkimuksessa itsemurhan tehneiden ihmisten

aivojen ruumiinavaustietoja tutkittiin

ja selvisi, että jos itsemurhan tehnyttä

- useimmiten nuori aikuinen -

oli hyväksikäytetty lapsena, niin se oli

aiheuttanut geneettisen muutoksen aivoihin,

jota ei löydetty sellaisilta ihmisiltä, joita ei oltu hyväksikäytetty.

Kyseessä on epigeneettinen ilmiö.

"Epi" tarkoittaa "päällä", joten

epigeneettinen vaikutus on se vaikutus,

joka ympäristöllä on tiettyjen geenien käynnistymisessä ja sammumisessa.

Uusi-Seelantilaisessa tutkimuksessa,

joka tehtiin Dunedinin kaupungissa,

tutkittiin muutamaa tuhatta ihmistä

syntymästä parikymppisiksi asti.

He huomasivat pystyvänsä tunnistamaan

geneettisen mutaation, poikkeavan geenin,

joka oli yhteydessä

taipumukseen käyttäytyä väkivaltaisesti,

mutta vain jos yksilö oli

kärsinyt myös vakavaa pahoinpitelyä lapsena.

Toisin sanoen lapsi, jolla on tämä poikkeava geeni

ei ole sen väkivaltaisempi kuin muutkaan

ja he ovat itse asiassa vähemmän väkivaltaisia

kuin normaaligeeniset ihmiset,

kunhan heitä ei ole pahoinpidelty lapsena.

Hyvä lisäesimerkki siitä,

etteivät geenit todellakaan "selitä kaikkea".

Nerokkaan tekniikan avulla voidaan

poistaa hiireltä tietty geeni eikä se siirry

enää sen jälkeläisillekään.

Kyseinen geeni on hävitetty.

Eli on tämä yksi geeni, joka ohjaa

proteiinia ja sillä on jotain tekemistä

oppimisen sekä muistin kanssa. Tällä upealla menetelmällä

hävitetään tuo geeni ja

saadaan hiiri, joka ei opi yhtä hyvin.

"Kas! Geneettinen perusta älykkyydelle!"

Paljon vähemmälle huomiolle tässä merkittävässä tutkimuksessa

- joka kiinnitti median huomion kaikkialla -

jäi se, että kun nämä geneettisesti vahingoitetut hiiret

kasvatetaan innostavammassa

ympäristössä kuin tavalliset laboratoriohiiret,

niiden vajaudet katoavat täysin.

Niinpä, kun sanotaan muodikkaasti, että:

"Tämä käytös johtuu geeneistä"

ja sitä tarkoitetaan kirjaimellisesti; se ei pidä paikkaansa.

Mieluummin pitäisi sanoa:

Geenit vaikuttavat organismin

reagoimiseen ympäristönsä kanssa.

Geenit voivat vaikuttaa valmiuksiin,

joilla organismi kohtaa

tietyt ympäristön haasteet.

Mutta suurin osa ihmisistä ei ajattele näin

eivätkä he halua paasata,

vaan käyttävät vanhaa

fraasia: "se johtuu geeneistä",

eikä se ole kovin kaukana rotuhygienia-ajattelusta

ja sen sellaisesta.

Se on yleinen väärinkäsitys

ja mahdollisesti melko vaarallinen sellainen.

Yksi syy sille, että

väkivalta selitetään biologialla...

Yksi syy miksi tämä väittämä saattaa

olla vaarallinen, eikä vain harhaanjohtava,

se voi todella vahingoittaa...

Koska jos uskot niin

voisit helposti sanoa:

"emme voi tehdä mitään"

muuttaaksemme taipumuksia,

joita väkivaltaisilla ihmisillä on.

Voimme vain rangaista heitä, laittaa heidät telkien taakse

tai teloittaa heidät.

Mutta meidän ei tarvitse murehtia, tulisiko meidän

muuttaa ympäristöä tai yhteiskunnallisia tekijöitä,

jotka saattavat johtaa väkivaltaan, koska

"se on epäolennaista".

Geeneihin vetoaminen antaa meille tilaisuuden unohtaa

menneet sekä nykyiset historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Louis Menandin sanoin,

joka kirjoitti New Yorkeriin

hyvin terävästi:

"Kaikki on geeneissä... selitys asioiden tilalle,

joka ei kuitenkaan uhkaa asioiden tilaa.

Miksi kukaan olisi onneton

tai käyttäytyisi yhteiskunnan vastaisesti,

kun tämä henkilö asuu

maailman vapaimmassa ja vauraimmassa valtiossa?

Se ei voi olla järjestelmän vika.

Vian täytyy olla sisäänrakennettuna jossakin."

Tämä on hyvin sanottu.

Geeneihin vetoaminen on vain tekosyy,

jonka avulla voimme unohtaa

yhteiskunnan, talouden ja politiikan vaikutukset,

jotka ovat itse asiassa

vahingollisen käyttäytymisen taustalla.

Esimerkkitapaus: Riippuvuus

Riippuvuudet mielletään yleensä

päihteisiin liittyväksi asiaksi.

Mutta jos niitä tarkastellaan yleisellä tasolla,

määrittelisin riippuvuuden olevan mitä tahansa

käytöstä johon liittyy himo, sen

väliaikainen helpotus,

sekä pitkälliset haittavaikutukset

ja hallinnan menettäminen.

Siispä henkilö haluaisi luopua riippuvuudestaan

mutta ei kykene siihen.

Kun ymmärrät tämän, huomaat olevan olemassa

muitakin riippuvuuksia,

kuin huumeisiin liittyviä.

On työnarkomaniaa, ostosvimmaa,

riippuvuutta internettiin ja videopeleihin...

On olemassa vallanhimoa. Ihmiset, joilla on valtaa, haluavat

aina lisää, eikä mikään koskaan riitä heille.

Omaisuuden hankinta: yhtiöt haluavat omistaa aina vain enemmän.

Riippuvuus öljyyn

tai ainakin vaurauteen ja tuotteisiin,

jotka öljy mahdollistaa.

Katso haitallisia ympäristöseurauksia.

Sen riippuvuuden vuoksi olemme tuhoamassa

asuttamamme planeetan.

Näiden riippuvuuksien yhteiskunnalliset seuraukset

ovat huomattavasti tuhoisammat kuin

potilaitteni kokaiinin tai heroiinin käyttö.

Silti ne ovat palkittuja ja kunnioitettuja.

Enemmän voittoa tekevä tupakkayhtiön johtaja

saa suuremman palkkion.

Hän ei kohtaa laillisia tai muita kielteisiä seurauksia.

Itse asiassa, hän on kunnioitettu jäsen

usean muun yhtiön hallituksessa.

Mutta tupakkaan liittyvät sairaudet tappavat

maailmanlaajuisesti 5 ½ miljoonaa ihmistä joka vuosi.

Yhdysvalloissa ne tappavat 400 000 ihmistä vuodessa.

Ja mille nämä ihmiset ovat riippuvaisia? Voitolle.

He ovat riippuvaisia siinä määrin,

että he itse asiassa kiistävät

tekojensa aiheuttamat seuraukset,

mikä on hyvin tyypillistä riippuvaisille.

Ja se on kunnioitettavaa. On kunnioitettavaa

olla riippuvainen tuotosta välittämättä seurauksista.

Mitä pidetään hyväksyttävänä ja mitä kunnioitettavana,

on yhteiskunnassamme hyvin mielivaltaista.

Nähtävästi mitä enemmän

haittaa riippuvuudesta syntyy, sitä kunnioitettavampana sitä pidetään.

Myytti

On olemassa yleinen uskomus, että huumeet aiheuttavat riippuvuutta.

Itse asiassa huumeiden vastainen sota perustuu ajatukseen,

jossa riippuvuutta voidaan hoitaa estämällä

huumeiden alkulähteen toiminta.

Jos ymmärrettäisiin riippuvuus laajemmassa merkityksessä

huomattaisiin, että mikään ei itsessään aiheuta riippuvuutta.

Mikään aine, huume tai minkäänlainen käytös

ei itsessään aiheuta riippuvuutta.

Monet voivat käydä ostoksilla ilman, että heistä tulisi ostosriippuvaisia.

Eivät kaikki saa pakkomiellettä syömiseen.

Eikä lasillinen viiniä tee jokaisesta alkoholistia.

Todellinen ongelma onkin, mikä tekee ihmisistä alttiita.

Koska altis yksilö yhdistettynä

mahdollisesti riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen tai käytökseen

saavat riippuvuuden kukoistamaan.

Lyhyesti sanottuna huumeet eivät aiheuta riippuvuutta,

vaan yksilön taipumus tulla riippuvaiseksi

jostain aineesta tai tietynlaisesta käytöksestä.

Ympäristö

Jos haluamme ymmärtää, mikä

tekee joistain ihmisistä taipuvaisia riippuvuuteen

meidän täytyy tarkastella heidän elämänkokemuksiaan.

Vanha ajatusmalli, joskin edelleen laajasti oikeana pidetty,

jonka mukaan geneettinen perimä aiheuttaisi riippuvuudet,

on yksinkertaisesti tieteellisesti kestämätön.

Totuus on itse asiassa se, että tietyt elämänkokemukset

tekevät ihmisistä taipuvaisia.

Elämänkokemukset eivät ainoastaan muokkaa henkilön

persoonallisuutta ja psykologisia tarpeita,

vaan myös itse aivoja erinäisin tavoin.

Ja tämä prosessi alkaa jo kohdussa.

Ennen syntymää

On näytetty toteen, esimerkiksi,

että jos odottavat äidit joutuvat alttiiksi stressille,

heidän lapsensa saavat todennäköisemmin

piirteitä, jotka altistavat riippuvuuksille

ja tämä johtuu siitä, että kehitys muovautuu

sekä psykologisen, että sosiaalisen ympäristömme kautta.

Eli ihmisten biologia on erittäin rasittunut ja

ohjelmoitu jo kohdussa alkaneiden elämänkokemusten kautta.

Elinympäristö ei ala syntymäpäivänä.

Elinympäristö alkaa heti kun sinulla on sellainen.

Sikiövaiheesta lähtien altistut kaikenlaiselle

tiedolle, jota saat äidin verenkierrosta.

Hormonit, ravintoarvot...

Suurena virstanpylväsesimerkkinä tästä

pidetään Hollannin nälkätalvea.

Vuonna 1944 Natsi-Saksa miehitti Hollantia

ja useiden syiden takia he päättivät

ottaa kaiken ruoan ja siirtää sen Saksaan.

Kolmen kuukauden ajan kaikki näkivät nälkää

ja kymmenet tuhannet ihmiset kuolivat siihen.

Hollannin nälkätalvesta seurasi:

Jos sikiö kehittyi 2. tai 3. kolmanneksen aikana nälänhädässä,

sen elimistö "oppi" jotain hyvin ainutlaatuista sinä aikana.

Selvisi, että 2. ja 3. kolmanneksella kun

sikiö läpikäy vaihetta yrittäessään oppia ympäristöään:

Kuinka uhkaava ympäristö ulkopuolella on?

Kuinka yltäkylläinen? Kuinka paljon ravintoaineita saan

äidin verenkierron kautta?

Kuvittele olevasi sikiö, joka oli tuolla hetkellä nälissään, jonka elimistö

ohjelmoitui loppuelämäkseen olemaan

todella, todella pihi rasvojen ja sokereiden kanssa,

joten se varastoi kaiken minkä se kykenee.

Olet Hollannin nälkätalven aikainen sikiö ja puoli vuosisataa myöhemmin

elettyäsi muuten normaalisti

sinä kärsit todennäköisemmin korkean verenpaineen,

liikalihavuuden tai aineenvaihdunnan häiriöistä.

Toisin sanoen ympäristö löytyy erittäin arvaamattomasta paikasta.

Raskaana olevia koe-eläimiä voidaan altistaa stressille laboratoriossa

ja niiden jälkeläiset tulevat todennäköisemmin

käyttämään kokaiinia ja alkoholia aikuisiällä.

Äitejä on mahdollista stressata. Esim. eräässä brittitutkimuksessa

selvisi, että raskauden aikana kaltoin kohdelluilla naisilla

on suuremmat määrät

stressihormoni kortisolia istukassaan synnytyksen aikana

ja heidän lapsillaan on todennäköisemmin terveydentiloja,

jotka altistavat heidät riippuvuuksille 7 tai 8 ikävuoteen mennessä.

Joten jo kohdussa stressi toimii aseena ja

luo alttiuden monenlaisille mielenterveysongelmille.

Israelissa tehtiin tutkimus lapsille, joiden

äidit tulivat raskaaksi ennen

vuonna 1967 alkanutta sotaa...

Nämä naiset olivat tietysti erittäin stressaantuneita

ja heidän jälkikasvullaan esiintyy enemmän skitsofreniaa

kuin verrokkiryhmässä keskimäärin.

Joten on olemassa paljon todisteita siitä, että

synnytystä edeltävillä tekijöillä on valtava vaikutus ihmisen kehitykseen.

Varhaislapsuus

Ihmisen kehityksestä ja erityisesti ihmisen

aivojen kehityksestä

on tärkeintä ymmärtää, että se tapahtuu pääasiassa ympäristön

vaikutuksesta ja enimmäkseen syntymän jälkeen.

Jos nyt lähdemme vertaamaan ihmistä hevoseen, joka

kykenee juoksemaan elämänsä ensimmäisenä päivänä,

näemme, että me olemme syntyessämme erittäin alikehittyneitä.

Meillä ei ole pitkälle kehittynyttä hermostollista tasapainoa,

koordinaatiokykyä, lihasvoimaa eikä näöntarkkuutta

ennen kuin olemme 1,5 - 2 vuoden ikäisiä.

Se johtuu siitä, että hevosella aivojen kehitys

tapahtuu turvallisesti kohdussa,

kun taas ihmisaivojen kehitys tapahtuu vasta syntymän jälkeen.

Tämä on yksinkertaista evoluution logiikkaa.

Kun päämme kasvaa, niin se tekee meistä ihmisiä.

Etuaivojen merkittävä kasvaminen on

itse asiassa se tekijä, joka luo ihmislajin.

Me kävelemme kahdella jalalla, joten meidän lantiomme kapenee

mukautuakseen siihen.

Joten nyt meillä on kapeampi lantio ja suurempi pää.

Bingo: Meidän täytyy syntyä ennenaikaisesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että muiden eläimien aivojen kehitys

tapahtuu kohdussa,

kun taas ihmisillä se tapahtuu syntymän jälkeen

ja suuri osa siitä ympäristön vaikutuksesta.

Neuraalin darwinismin käsite tarkoittaa yksinkertaisesti,

että hermoradat, jotka saavat sopivat ärsykkeet ympäristöstä

kehittyvät parhaalla mahdollisella tavalla, ja ne jotka eivät saa,

kehittyvät huonommin tai eivät välttämättä kehity ollenkaan.

Jos otetaan lapsi, jolla on syntyessään täydelliset silmät

ja hänet suljetaan pimeään huoneeseen viideksi vuodeksi,

hän on sokea koko loppuelämänsä ajan, koska

silmien hermoradat vaativat kehittyäkseen valonsäteitä

ja ilman niitä jopa alkeellisimmat hermoradat,

jotka lapsella on syntyessään toiminnassa,

surkastuvat ja kuolevat, eikä uusia enää kehity.

Muisti

On olemassa merkittävä tapa, jolla

varhaiset kokemukset muovaavat aikuisen käytöstä.

Erityisesti hyvin varhaiset kokemukset,

joista ei edes ole olemassa muistikuvia.

On käynyt ilmi, että on olemassa kahdenlaista muistia:

Tietoisia muistoja, jotka pystymme muistamaan.

Tätä hyödynnät silloin, kun muistelet faktoja,

yksityiskohtia, tapahtumia ja tilanteita.

Mutta aivojen osa, jota kutsutaan hippokampukseksi,

joka jäsentää tietoisia muistoja,

ei edes ala kehittyä ennen puolentoista vuoden ikää,

ja se on täysin kehittynyt vasta paljon myöhemmin.

Tästä syystä juuri kenelläkään ei ole

mitään muistoja ennen puolentoista vuoden ikää.

On kuitenkin myös

toisenlaista muistia, jota kutsutaan

tiedostamattomaksi muistiksi, joka on itse asiassa

tunteellista muistia, jossa tunteiden aiheuttama vaikutus ja lapsen

tulkinta tunteita herättäneistä kokemuksista juurtuu aivoihin,

jolloin hermoradat ovat valmiina toimintaan

ilman, että siihen liittyy tietoista muistamista.

Joten antaakseni selkeän esimerkin,

adoptiolapset kokevat usein

hylätyksi tulemisen tunnetta koko elämänsä ajan.

He eivät muista adoptiota.

He eivät muista eroa biologisesta äidistään,

koska heillä ei ole mitään muistikuvia siitä.

Mutta tunneperäinen muisto eristämisestä ja hylkäämisestä

on juurtunut syvälle heidän aivoihinsa.

Siten he ovat

taipuvaisempia kokemaan

hylkäämisen ja suurta mielipahaa

kokiessaan tulleensa torjutuiksi muiden ihmisten

toimesta.

Sitä ei esiinny yksinomaan adoptoiduilla,

mutta heissä se on

erityisen voimakasta tiedostamattoman muistin toiminnan vuoksi.

Tutkimuksien mukaan ja kokemusteni perusteella

riippuvuuksista kärsivät

lähes kaikki kovan linjan narkomaanit olivat

pahoinpidelty lapsena tai olivat

kärsineet vakavasta tunteiden vajavaisuudesta.

Heidän tunneperäiset tai tiedostamattomat muistonsa

ovat turvattomasta maailmasta,

jossa ei auteta; epäluotettavat huoltajat

ja ihmissuhteet, jotka eivät ole tarpeeksi

turvallisia herkkyyden näyttämiselle.

Siten heillä on taipumus

pysytellä erossa

todella läheisistä ihmissuhteista;

olla luottamatta huoltajiin,

lääkäreihin ja muihin, jotka yrittävät auttaa heitä

ja yleisesti he näkevät maailman turvattomana paikkana...

Se on nimenomaan tiedostamattoman muistin toiminto,

joka joskus liittyy muistamattomiin tapahtumiin.

Kosketus

Ennenaikaisesti syntyneet ovat usein keskoskaapeissa,

erilaisissa laitteissa ja

koneissa viikkoja, jopa kuukausia.

On tiedossa, että

jos näitä lapsia kosketellaan ja silitetään selästä

edes 10 min päivässä, niin aivojen kehitys edistyy.

Joten ihmiskosketus on elintärkeää kehitykselle.

Ja itse asiassa vauvat, joita ei ikinä nosteta syliin, kuolevat.

Niin perustavanlaatuista

kosketuksen tarve on ihmiselle.

Yhteiskunnassamme esiintyy valitettava taipumus kertoa

vanhemmille, ettei lapsia saisi nostaa syliin, pidellä heitä,

eikä itkevää vauvaa poimia syliin pilalle hemmottelun pelossa

tai rohkaistaksemme heitä nukkumaan läpi yön.

Heitä ei oteta syliin...

mikä on tietysti täysin päinvastaista lapsen tarpeisiin nähden.

Nämä lapset saattavat nukahtaa, koska he luovuttavat

ja heidän aivonsa vain kytkeytyvät pois päältä

puolustautuessaan siltä haavoittuvuudelta,

että heidän vanhempansa ovat todella hylänneet heidät.

Mutta heidän tiedostamattomat muistonsa ovat,

ettei maailma välitä heistä paskaakaan.

Lapsuus

Monet näistä eroista rakentuvat hyvin varhaisessa elämänvaiheessa.

Tavallaan vanhempien kokemukset elämän vastoinkäymisistä

sen rankkuus, tai helppous,

siirtyvät eteenpäin lapsillemme.

Olkoon se sitten synnytysmasennusta,

tai vanhempien pahantuulisuutta lapsiaan kohtaan,

koska heillä on ollut rankka päivä,

tai vain työpäivän jälkeistä väsymystä...

ja tällä ohjelmoinnilla on hyvin voimakkaat vaikutukset

lapsen kehitykseen, josta me tiedämme nyt paljon.

Mutta tämä lapsuusvaiheen herkkyys ei ole vain evoluution virhe.

Sitä esiintyy jälleen monella eri lajilla.

Jopa kasvitaimet läpikäyvät varhaisen mukautumisvaiheen

siihen ympäristöön, jossa ne kasvavat.

Mutta ihmisillä tämä mukautuminen määräytyy ihmissuhteiden laadulla.

Niinpä elämän alkuvaiheessa:

kuinka hoivaavaa, kuinka paljon ristiriitoja, kuinka paljon saat huomiota,

antaa esimakua siitä, millaisessa maailmassa saatat varttua.

Vartutko maailmassa, missä

pitää taistella saadakseen tarvitsemansa;

varoa selustaansa; puolustautua; oppia olemaan luottamatta muihin...

Vai vartutko yhteiskunnassa, joka perustuu

vastavuoroisuuteen, molemminpuolisuuteen, yhteistyöhön, empatiaan

ja missä turvallisuutesi pohjautuu vuorovaikutukseesi muiden kanssa...

Tämä tarvitsee hyvin erilaisen

tunnepohjaisen ja tajunnallisen kehityksen

ja tästä lapsuusajan herkkyydessä on kyse.

Ja vanhemmuus on miltei tiedostamaton

menetelmä siirtää kokemukset eteenpäin lapsille siitä,

millaisessa maailmassa he elävät.

Kuuluisa brittiläinen lastenpsykiatri DW Winnicott sanoi,

että lapsuudessa voi pohjimmiltaan mennä pieleen kaksi asiaa.

Yksi on se, että tapahtuu jotain, minkä ei pitäisi tapahtua

ja toinen on se, että jotain minkä pitäisi tapahtua, jää tapahtumatta.

Ensimmäisessä kategoriassa on dramaattisia

väkivallan ja hylätyksi tulemisen kokemuksia

Eastsiden keskustan potilaillani, sekä monilla riippuvaisilla.

Sellaista ei saisi tapahtua, mutta tapahtui silti.

Mutta sitten on vanhemman kiireetön,

sopusointuinen, jakamaton huomio,

jota jokainen lapsi tarvitsee,

mutta jota lapset eivät kovin usein saa.

Heitä ei pahoinpidellä. Heitä ei laiminlyödä,

eikä heillä ole traumoja.

Heillä tulisi olla

huolehtivan ja tunteiltaan läsnäolevan vanhemman läheisyys,

joka ei vaan ole saatavilla heille yhteiskuntamme

rasitusten ja kasvatusympäristön vuoksi.

Psykologi Allan Schore kutsuu "läheisen hylkäämiseksi"

tilannetta, jossa vanhempi on fyysisesti läsnä,

mutta tunteiltaan poissaoleva.

Olen käyttänyt...

suurinpiirtein viimeiset 40 vuotta elämästäni

työskennellen väkivaltaisimpien yhteiskuntamme tuottamien ihmisten kanssa:

murhaajien, raiskaajien ja niin edelleen.

Yrittäessäni ymmärtää, mikä aiheuttaa tätä väkivaltaa

huomasin, että vankiloidemme väkivaltaisimmat rikolliset

olivat itse olleet lapsena

sen asteisen pahoinpitelyn uhreja, joka ylittää

kaiken minkä ikinä olin ajatellut sisältyvän lapsen pahoinpitelyyn.

Minulla ei ollut aavistustakaan

siitä raakuuden syvyydestä, joka

yhteiskuntamme lapsiin usein kohdistuu.

Kohtaamistani ihmisistä väkivaltaisimmat olivat itse selviytyneet

omasta murhayrityksestä, joka oli usein heidän vanhempien

tai muiden läheisten yrittämä,

tai he olivat henkiinjääneitä perheestä, jonka muut jäsenet

perheeseen kuulumattomat olivat tappaneet.

Buddha väitti kaiken liittyvän toisiinsa.

Hän sanoo: "Yksi sisältää monen ja moni sisältää yhden".

Ympäristöstään eristettynä ei voi ymmärtää mitään.

Lehti sisältää auringon, taivaan ja maan.

Tämä on luonnollisesti oikeaksi todettu

kaikkialla ja erityisesti ihmisen kehityksessä.

Moderni tieteellinen termi sille

on ihmisen kehityksen "biopsykososiaalinen" luonne,

jonka mukaan ihmisten biologia

riippuu vahvasti heidän vuorovaikutuksestaan

sosiaaliseen ja psykologiseen ympäristöönsä.

Psykiatri ja tutkija Daniel Siegel UCLA :sta

Los Angelesista on ottanut käyttöön

käsitteen "Ihmisten välinen neurobiologia",

joka ilmaisee

hermostomme toimintatapaa,

mikä riippuu hyvin paljon omista ihmissuhteistamme;

ensisijaisesti kasvattajiimme,

toiseksi muihin tärkeisiin hahmoihin elämässämme

ja kolmanneksi koko kulttuurimme.

Ei siis voida erottaa

ihmisen neurologista toimintaa

hänen kasvuympäristöstään

tai elinpaikastaan

ja tämä on totta koko elinkaaren ajan.

Tämä kärjistyy ihmisen ollessa

riippuvainen ja avuton aivojen kehitysvaiheessa,

mutta se pätee myös aikuisilla ja jopa elämän loppupuolella.

Kulttuuri

Ihmiset ovat eläneet melkein kaikenlaisissa yhteisöissä.

Kaikkein tasa-arvoisimmista... metsästäjä-keräilijäyhteisöt

vaikuttavat olleen erittäin tasa-arvoisia

esimerkiksi perustuen ruuan jakamiseen, lahjojen vaihtoon...

Pienet ihmisjoukkiot elivät enimmäkseen

luonnosta ja hieman metsästäen.

He elivät lähinnä joukossa,

joka koostui elinikäisistä tutuista,

ellei kolmannen polven serkuista tai läheisemmistä.

Maailmassa, jossa

oli paljon liikkuvuutta eri ryhmien välillä,

maailmassa, jossa

ei ollut kovinkaan paljon materiaalista kulttuuria.

Näin ihmiset ovat viettäneet suurimman osan lajinsa historiasta.

Eikä yllätys, että se tekisi maailmasta hyvin toisenlaisen.

Seurauksena olisi mm. vähemmän väkivaltaa.

Organisoitua joukkoväkivaltaa ei

esiintynyt tuohon aikaan

ihmiskunnan historiassa ja se vaikuttaa aika selvältä.

Joten mikä meni pieleen?

Väkivalta ei ole maailmanlaajuista.

Se ei ole jakautunut tasaisesti ihmislajin kesken.

Väkivallan määrä eri yhteiskunnissa vaihtelee paljon.

On yhteiskuntia, joissa väkivaltaa ei oikeastaan ole.

Ja toisia, jotka tuhoavat itsensä.

Jotkin anabaptisista uskonnollisista

ryhmistä ovat ehdottomia pasifisteja,

kuten amishit, mennoniinit ja hutteriitit

ja esimerkiksi hutteriittien keskuudessa

ei tiedetä tapahtuneen henkirikoksia.

Suurten sotien aikaan, kuten toisessa maailmansodassa,

jolloin ihmisiä värvättiin palvelukseen,

he kieltäytyivät palvelemasta armeijassa.

He menivät mieluummin vankilaan kuin palvelivat armeijassa.

Israelin kibbutseissa

on niin vähän väkivaltaa, että Israelin rikosoikeus

lähettää usein väkivaltaiset,

rikoksia tehneet ihmiset

elämään kibbutseihin,

jotta he oppisivat elämään väkivallatonta elämää,

koska niin siellä eletään.

Eli olemme pitkälti yhteiskunnan muovaamia.

Laajemmassa merkityksessä yhteiskunta sisältää teologiset,

metafyysiset ja kielelliset vaikutteemme, yms.

Yhteisömme vaikuttaa siihen ajattelemmeko, että

onko elämässä kyse synneistä vai kauneudesta;

saammeko tuonpuoleisessa ansiomme mukaan

vai onko sellainen merkityksetöntä.

Yleisesti ottaen erilaisia suuria yhteisöjä voidaan

kutsua yksilöllisiksi tai

yhteisöllisiksi ja niistä tulee hyvin erilaisia ihmisiä

ja ajatusmalleja ja luulenpa, että

sen myötä myös aivomme toimivat eri tavalla.

USA on eräs yksilökeskeisimmistä yhteiskunnista

ja kapitalistinen järjestelmä sallii

kiipeämisen yhä korkeammalle pyramidin huippua kohti

samalla kun turvaverkot vähenevät vähenemistään.

Mitä jakautuneempi yhteiskunta on,

sitä vähemmän ihmisellä on vertaisiaan,

joiden kanssa ylläpitää molemminpuolisia vuorovaikutussuhteita.

Sen sijaan meillä on loputtomia eroavaisuuksia ja hierarkioita.

Maailmassa, jossa toisiaan hyödyttävät kumppanit ovat harvassa

myös epäitsekkyys on harvinaista.

Ihmisluonto

Täten olemmekin mahdottomassa pisteessä,

jossa yritämme selvittää tieteen keinoin

mikä osa tässä on yksinomaan osa ihmisluonnetta.

Tietyllä tasolla

luonteeseemme ei kuulu olla

erityisen rajoittuneita.

Meissä on enemmän sosiaalista

vaihtelevuutta kuin missään muussa eläinlajissa.

Meillä on enemmän järjestelmiä uskonnon, perheiden

ja lasten kasvatukseen liittyen. Kykymme

vaihtelevuuteen on poikkeuksellisen suurta.

Kilpailuun painottuneessa yhteiskunnassa

esiintyy erittäin usein häikäilemätöntä

toisten ihmisten hyväksikäyttöä.

Toisten kärsimyksistä hyödytään taloudellisesti

ja usein ongelmia luodaankin

rahallisen hyödyn saavuttamiseksi.

Vallitseva ideologia oikeuttaa tämän käytöksen

vetoamalla jonkinlaiseen keskeiseen ja muuttumattomaan ihmisluontoon.

Joten yhteiskuntamme myytti on,

että ihmiset ovat luonnostaan kilpailuhenkisiä,

sekä yksilöllisiä ja itsekkäitä.

Todellisuus on varsin toisenlainen.

Ihmisillä on tiettyjä tarpeita.

Ainoa tapa keskustella ihmisluonnosta konkreettisesti

on tunnustaa näiden tarpeiden olemassaolo.

Meillä on inhimillinen tarve seuraan ja läheisiin suhteisiin,

tulla rakastetuksi, olla yhteydessä, olla hyväksyttyjä,

tulla nähdyksi, tulla huomioiduiksi omana itsenämme.

Jos nämä tarpeet täyttyvät, kehitymme

myötätuntoisiksi ja yhteistyöhaluisiksi

ihmisiksi, joilla on empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Joten...

vastakohta, jonka usein näemme

yhteiskunnassamme, on oikeasti ihmisluonnon vääristymä

juuri siksi, että niin harvan ihmisen tarpeet on tyydytetty.

Joten voidaan puhua ihmisluonnosta,

mutta tarkoittaen vain ihmisten perustarpeita,

jotka ovat vaistonvaraisia,

tai pitäisikö sanoa, tietyt inhimilliset tarpeet,

jotka johtavat tiettyihin piirteisiin, jos ne täyttyvät

ja toisenlaisiin piirteisiin, jos eivät.

Joten...

kun tunnistamme sen tosiasian, että ihmiseliö,

jolla on paljon sopeutumiskykyä,

mikä mahdollistaa selviytymisemme monissa olosuhteissa,

on myös jäykästi ohjelmoitu tiettyjä ympäristöllisiä vaatimuksia

tai inhimillisiä tarpeita ajatellen,

yhteiskunnalliset välttämättömyydet alkavat nousta esiin.

Samoin kuin kehomme tarvitsee fyysistä ravintoa,

ihmisaivot vaativat positiivisia ympäristöärsykkeitä

jokaisessa kehitysvaiheessa,

samalla vaatien suojaa

negatiivisilta ärsykkeiltä.

Ja mikäli asiat, joiden pitäisi tapahtua, eivät...

tai jos asiat, joiden ei pitäisi, tapahtuvat...

Tästä ilmenee, että ovi voidaan avata ei ainoastaan

monille henkisille ja fyysisille sairauksille,

mutta myös monille vahingollisille käytöstaipumuksille.

Kun nyt käännämme huomiomme ulospäin

ja otamme huomioon asioiden nykytilan,

meidän pitää kysyä:

Onko tila, jonka olemme luoneet nykymaailmaan

oikeasti terveyttämme ylläpitävä?

Toimiiko sosioekonomisen järjestelmämme

perusta positiivisena vaikuttajana

inhimilliselle ja sosiaaliselle kehitykselle?

Vai vastustaako yhteiskuntamme peruslähtökohdiltaan

niitä peruskehityksellisiä vaatimuksia,

joiden avulla luodaan ja ylläpidetään

henkilökohtaista ja yhteiskunnallista hyvinvointiamme?

Osa II: Yhteiskunnallinen ruumiinavaus

Saatamme kysyä, mistä tämä kaikki alkoi?

Tämä mitä meillä on nyt... maailma kiihtyvässä

romahduksen tilassa.

Markkinat

Kaikki alkaa John Lockesta.

John Locke esittelee omaisuuden.

Hänellä on 3 ehtoa yksityisoikeudelle ja -omaisuudelle.

Nämä kolme ehtoa ovat:

Muillekin täytyy jäädä jotain,

etkä saa antaa sen turmella itseäsi

ja sinun täytyy tehdä työtä sen eteen.

Se tuntuu oikeutetulta - työskenteleminen maailman eteen

oikeuttaa tulokseen

ja niin kauan kuin muillekin jää,

etkä anna sen turmella itseäsi,

eikä mitään mene hukkaan, se on ok.

Hän käyttää paljon aikaa kuuluisaan tutkielmaansa hallinnosta,

joka on siitä lähtien ollut tunnustettu teksti

talouden, politiikan ja lain saralla.

Se on klassikko, jota tutkitaan edelleen.

Kuultuamme hänen ehtonsa

saattaa tuntua, että olemmeko nyt

yksityisomaisuuden puolesta vai emme?

Hän on antanut erittäin uskottavan ja voimakkaan puolustuksen

yksityisomaisuuden puolesta...

Kuitenkin hän tyrmää sen!

Tuosta noin vaan. Yhdessä lauseessa.

Hän sanoo: "Kun rahan käyttöönotto

hyväksyttiin äänettömästi,

silloin siitä tuli..."

Hän ei sano, että kaikki ehdot perutaan tai poistetaan,

mutta niin siinä tapahtuu.

Meillä ei enää ole

omalla työllämme ansaittua omaisuutta -

ei todellakaan - rahalla ostetaan työt tästä lähtien.

Enää ei mietitä,

jääkö muille tarpeeksi;

ei epäilystäkään turmeleeko se,

koska hän sanoo rahan olevan kuin kultaa

ja hopeaa, eikä

se turmele, joten siksi raha ei voi olla vastuussa haaskauksesta...

joka on naurettavaa. Me emme puhu rahasta

ja hopeasta, vaan niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Tässä tehdään vääriä johtopäätöksiä toisen perään.

Tämä on kaikkein hätkähdyttävin

silmänkääntötemppu, jonka hän tekee jäämättä kiinni,

mutta se on pääomaa omistavien kannalta hyödyllistä.

Seuraavaksi tulee Adam Smith ja lisää

tähän uskonnon...

Locke aloitti sanomalla, että: "Jumala loi kaiken

ja että tämä on Jumalan oikeus"

ja nyt Smith jatkaa

sanomalla: "se ei ole vain Jumalan..."

tai siis, hän ei itse asiassa sano tätä suoraan, mutta

tästä hänen filosofiassaan on periaatteessa kyse.

Hän sanoo, että: "tässä ei ole kyse vain yksityisomistuksesta..."

sillä sitä edellytetään tässä vaiheessa. Se on 'oikeutettua'.

On myös oikeutettua, että on 'työvoimaa ostavia sijoittajia'.

Ei ole rajaa sille, kuinka paljon he voivat ostaa toisten työtä

tai kuinka paljon he saavat kasvattaa epätasa-arvoa...

Kaikki tämä on nyt oikeutettua.

Hänen esittelemänsä suuri idea,

joka on taas kerran esitelty kuin ohimennen...

Tiedäthän, kun ihmiset laittavat hyödykkeitä myyntiin

(tarjonta) ja muut ihmiset ostavat niitä (kysyntä) ja niin edelleen.

Kuinka saamme tarjonnan tasapainoon kysynnän kanssa

tai kysynnän tarjonnan kanssa?

Kuinka ne voivat saavuttaa tasapainon?

Ja tämä on talousopin keskeisiä ajatuksia:

Miten ne saadaan tasapainoon...

hänen mukaan vastaus on "markkinoiden näkymätön käsi",

joka tekee niistä tasapainoiset.

Joten nyt meillä on "Jumala", joka on kaikkialla.

Hän ei antanut oikeutta pelkästään omaisuuteen,

varoihin ja "luonnollisiin oikeuksiin."

Kuten Locke sanoi...

yhtäkkiä järjestelmä itse onkin "Jumala".

Itse asiassa Smith kertoo:

- pitää lukea 'Kansojen varallisuus'

kokonaisuudessaan löytääkseen tämän sitaatin. -

Hän kertoo: "Puutteellinen toimeentulo

asettaa rajat köyhien lisääntymiselle,

eikä luonto voi hoitaa sitä mitenkään muuten,

kuin karsimalla heidän lapsensa."

Joten hän ennakoi evoluutioteorian pahimmalla tavalla...

kauan ennen Darwinia.

Ja niinpä hän kutsui sitä "Työläisten kilpajuoksuksi."

Voidaan siis havaita: rasismia esiintyi luonnostaan.

Ihmiset hyväksyivät sokeasti

lukemattomien lasten kuolemat.

ja hän ajatteli: "Näkymätön Käsi varmistaa, että kysyntä vastaa

tarjontaa ja tarjonta vastaa kysyntää."

Näetkö miten viisas "Jumala" on?

Näemme, kuinka monella todella pahanlaatuisella

elämää tuhoavalla, ekologista kansanmurhaa ennustavalla asialla,

jotka ovat valloillaan nyt, oli tavallaan

'ajatusgeeni' jo Smithin aikaan.

Kun mietimme niin sanotun vapaan kaupan

alkuperäistä käsitettä, - kapitalistista järjestelmää -

jota varhaiset talousfilosofit kuten Adam Smith

kehittivät,

näemme, että "markkinoiden" alkuperäinen tarkoitus perustui

oikeiden, käsinkosketeltavien, elämää ylläpitävien hyödykkeiden vaihtoon.

Adam Smith ei ikinä tajunnut,

että planeetan tuottoisin talousala

tulisi lopulta olemaan rahallisen kaupankäynnin alue,

eli niin kutsuttu sijoittaminen.

Siinä itse

rahaa hankitaan yksinkertaisesti

liikuttelemalla sitä mielivaltaisessa pelissä, joka

ei tuota mitään yhteiskunnalle.

Riippumatta Smithin aikomuksesta,

oviaukko tällaisille ilmeisen epätavallisille tapahtumille

jätettiin täysin avoimeksi tämän teorian yhden keskeisen periaatteen vuoksi:

Rahaa kohdellaan hyödykkeenä, itseisarvona.

Nykyään kaikissa maailman talouksissa

vallassa olevasta yhteiskuntajärjestelmästä

riippumatta rahaa havitellaan vain rahan, eikä minkään muun takia.

Perusajatus, jonka Adam Smith osoitti arvoituksellisesti

päteväksi uskonnollisella julistuksellaan

"näkymättömästä kädestä",

on että tämä kuvitteelinen ahdasmielinen

ja itseriittoinen tavaroiden tavoittelu

ilmenisi jotenkin taianomaisesti

ihmisten sosiaalisena hyvinvointina ja kehityksenä.

Todellisuudessa, kiinnostus rahalliseen palkkioon,

jota voidaan kutsua myös "rahan kierron arvostukseksi",

on nyt kokonaan irrotettu perustavanlaatuisesta

kiinnostuksesta elämää kohtaan, jota voidaan kutsua myös

"elämän kierron arvostukseksi".

Tässä on tapahtunut täydellinen sekaannus

taloudellisissa opinkappaleissa

näiden kahden asian tiimoilta.

Luullaan, että "rahan kierron arvostus"

synnyttää "elämän kierron arvostusta".

Eli, mitä enemmän tuotteita myydään,

- BKT nousee jne. -

niin sitä enemmän hyvinvointi kasvaa.

Ja näin on voitu ottaa BKT yhteiskunnan hyvinvoinnin

perusmittariksi...

Tässä näkyy sekaannus.

BKT kertoo "rahan kierron arvostuksesta",

jota on siis kaikki kuitit ja liikevaihdot, jotka

saadaan tuotteiden myynnistä

ja tämä sekoitetaan elämän uusiutumiseen.

Kyseinen sekaannus on sisäänrakennettuna alusta alkaen.

Täydellinen rahan kierron

ja elämän kierron arvostuksien yhdistelmä.

Olemme tekemisissä rakenteellisen harhaluulon kanssa,

joka muuttuu koko ajan kohtalokkaammaksi,

kun rahan kierto kytkeytyy irti minkään

asian tuottamisesta.

Se on järjestelmän häiriö,

ja tämä häiriö näyttää olevan kohtalokas.

Tervetuloa koneeseen

Nyky-yhteiskunnassa harvoin kuulee kenenkään puhuvan

oman maan tai yhteiskunnan kehityksestä

fyysisen hyvinvoinnin, onnellisuuden, luottavaisuuden

tai yhteiskunnallisen vakauden mittarilla.

Pikemminkin mittarit esitetään meille

taloudellisten käsitteiden kautta.

Meillä on bruttokansantuote, kuluttajahintaindeksi,

pörssin markkina-arvo, inflaatioaste...

ja niin edelleen.

Mutta kertooko tämä mitään todellista arvoa

ihmisten elämänlaadusta?

Ei. Näillä mittareilla voidaan esittää

ainoastaan rahan kiertoa, eikä muuta.

Esimerkiksi valtion bruttokansantuote

mittaa myytyjen tuotteiden ja palvelujen arvoa.

Mittarin väitetään korreloivan

valtion asukkaiden "elämänlaadun" kanssa.

Yhdysvalloissa terveydenhuolto tilitti yli

17% BKT:sta vuonna 2009

nousten yli 2.5 biljoonan.

Näin se loi positiivisen vaikutuksen tähän talousmittariin.

Tähän logiikkaan perustuen,

Yhdysvaltojen taloudelle olisi aina parempaa

jos terveyspalvelut nousisivat enemmänkin...

ehkä 3 biljoonaan dollariin... tai 5 billjoonaan.

Koska tämä lisäisi kasvua,

töitä ja siten taloustieteilijöiden kerskailun mukaan

kasvattaisi valtion asukkaiden elämänlaatua.

Mutta hetkonen.

Mitä terveydenhuoltopalvelut oikeasti merkitsevät?

Tuota... sairaita ja kuolevia ihmisiä.

Aivan oikein, mitä enemmän sairaita ihmisiä USA:ssa on,

sen parempi taloudelle.

Niin, tämä ei ole liioittelua eikä kyyninen näkökulma.

Itse asiassa jos palaamme tarpeeksi kauas

ymmärrämme, että BKT

ei pelkästään heijasta yhteiskunnallista terveyttä

millään todellisella tavalla.

Se on itse asiassa yleensä mittari

alan saamattomuudelle

ja yhteiskunnan rappiolle.

Mitä enemmän se nousee, sen pahemmaksi tilanne muuttuu

henkilökohtaisen, sosiaalisen ja ympäristön

yhtenäisyyden kannalta.

Voiton luominen edellyttää ongelmien luomista.

Nykyisessä mallissa ei ole tuottavaa

pelastaa ihmishenkiä, toimia ekologisesti,

ylläpitää oikeudenmukaisuutta, rauhaa tms.

Ne eivät tuota voittoa.

On vanha sanonta:

"Säädä laki ja luo liiketoiminta."

Voidaan luoda liiketoiminta vaikkapa asianajajalle.

Rikollisuus luo

markkinoita, samoin kuin

Haitin tuhoutuminen.

Nykyään yhdysvalloissa on n. 2 miljoonaa

ihmistä vangittuna,

useimmat heistä yksityisyritysten

omistamissa vankiloissa.

Corrections Corporation of America, Wackenhut,

joiden osakkeiden arvo Wall Streetillä

perustuu vankien lukumäärään.

Se on sairasta.

Mutta se hejastaa vain sitä,

mitä nykyinen talousajattelu vaatii.

No mitä se sitten vaatii?

Mikä pitää talousjärjestelmämme pystyssä?

Kuluttaminen.

Tai tarkemmin sanottuna: kulutuskierre.

Klassisen markkinatalouden

perustana on

jatkuva rahaliikenne,

jonka ei saa antaa pysähtyä

tai edes huomattavasti hidastua,

jotta nyky-yhteiskunta

pysyisi toimintakykyisenä.

Taloudessa on kolme päätekijää:

Työntekijä, työnantaja

ja kuluttaja.

Työntekijä myy työtä työnantajalle saadakseen tuloja.

Työnantaja myy palveluitaan ja hyödykkeitään

kuluttajille saadakseen tuloja

ja niin työntekijät kuin työnantajatkin

toimivat kuluttajina, jotka

syytävät rahaa takaisin järjestelmään

mahdollistaen kulutuskierteen jatkumisen.

Toisin sanoen, globaali markkinatalous perustuu oletukseen,

että tuotteilla tulee aina olemaan

tarpeeksi kysyntää yhteiskunnassa

pyörittääkseen rahaa ympäriinsä nopeudella,

mikä mahdollistaa kulutuksen jatkuvuuden.

Mitä nopeampi on kulutuksen tahti,

sitä suuremmaksi oletamme niin kutsutun talouskasvun.

Ja niin kone pyörii...

Mutta hetkinen -

Luulin talouden olleen tarkoitettu, miten sen nyt sanoisi...

"Toimia taloudellisesti".

Eikö juuri tämä termi tarkoita kestävyyttä,

tehokkuutta ja jätteiden vähentämistä?

Niin miten kulutusta vaativa järjestelmämme,

ja "enemmän on parempi" -tehokkuus kestää

tai yleensäkään toimii taloudellisesti?

No... ei se toimikaan.

Markkinatalouden pyrkimys on itse asiassa päinvastainen,

kuin mitä reaalitaloudelta odotetaan -

eli tehokkaasti ja kestävästi suunnata

elintärkeiden tavaroiden tuotantoon

ja jakeluun tarvittavia materiaaleja.

Elämme rajallisella planeetalla, jolla on rajalliset resurssit,

eli esimerkiksi käyttämältämme öljyltä

meni miljoonia vuosia muodostua...

ja mineraaleilta meni tähän miljardeja vuosia.

Joten, tämä järjestelmä, joka tarkoituksellisesti tukee

kulutuksen vauhdittamista

vain niin kutsutun "talouskasvun" vuoksi,

on puhtaasti ympäristön mielipuolista tuhoamista.

Jätteettömyys on todellista tehokkuutta.

Jätteettömyys?

Tämä järjestelmä on kaikkia muita järjestelmiä

tuhlaavampi koko maailman historiassa.

Jokainen elämän rakenteen ja järjestelmän taso

on kriisitilassa ja haasteen edessä,

rappeutumassa tai romahtamassa.

30 vuoteen yksikään vertaisarvioiva julkaisu ei

ole todennut mitään muuta,

kuin että jokainen elämänmuoto on rappeutumassa,

kuten yhteiskunnalliset sunnitelmat...

samoin kuin vesivarantomme.

Yritä nimetä jokin elämän alue,

joka ei olisi uhattuna.

Et voi.

Sellaista ei olekaan ja se on täysin epätoivoista.

Mutta me emme ole edes ymmärtäneet syytä tähän.

Me emme halua kohdata syynä olevaa mekanismia.

Me vain haluamme jatkaa. Mielettömyys piilee juuri siinä, että

toimimme samalla tavalla aina uudestaan,

vaikka näemme selkeästi, ettei se toimi.

Et siis itse asiassa

ole tekemisisissä talousjärjestelmän,

vaan sanoisinko jopa epätaloudellisen järjestelmän kanssa.

Epätalousjärjestelmä

On olemassa vanha sanonta, missä kilpaileva

markkinamalli pyrkii

"tuottamaan parhaita mahdollisia tuotteita alhaisimmalla hinnalla".

Tämä julistus on olennainen kannustin käsitteelle,

joka oikeuttaa markkinoiden kilpailun

perustuen oletukseen, että tuloksena on

laadukkaampien tuotteiden valmistaminen.

Jos aikoisin rakentaa itselleni pöydän aloittaen tyhjästä,

niin käyttäisin luonnollisesti parhaimpia ja

mahdollisimman kestäviä materiaaleja, eikö totta?

Tarkoituksena olisi tehdä mahdollisimman kestävä pöytä.

Miksi tekisin jotain huonolaatuista,

koska joutuisin tekemään sen uudelleen

ja tuhlaamaan lisää materiaaleja ja energiaa?

Vaikka tämä vaikuttaisikin järkevältä fyysisessä maailmassa,

niin markkinataloudesta puhuttaessa,

se ei ole vain täysin järjenvastaista,

eikä edes vaihtoehto.

On teknisesti mahdotonta valmistaa

parasta mahdollista,

jos yritys haluaa säilyttää kilpailukyvyn

ja olla myös edullinen kuluttajalle.

Kirjaimellisesti kaikki mitä globaalissa taloudessa

tuotetaan, on lähtökohtaisesti

heikkolaatuista heti valmistuttuaan,

koska on matemaattisesti mahdotonta

tuottaa tieteellisesti kehittyneimpiä, tehokkaimpia

ja olennaisesti kestävämpiä tuotteita.

Tämä johtuu siitä, että markkinajärjestelmä

vaatii taloudellista tehokkuutta,

eli kustannusten vähentämistä

jokaisessa tuotannon vaiheessa,

aina työntekijöiden palkasta lähtien

materiaalikuluihin, pakkauksiin jne.

Tämän kilpailustrategian tarkoitus on tietysti

saada kuluttajat ostamaan heidän tuotteitaan

mieluummin kuin tuotteita kilpailevalta yritykseltä,

joka noudattaa täysin samaa strategiaa

tehdäkseen tuotteistaan kilpailukykyisiä ja huokeita.

Tätä järjestelmästä johtuvaa, väistämätöntä tuhlausta

voitaisiin kutsua luontaiseksi lyhytikäisyydeksi.

Kuitenkin se on vain osa suurempaa ongelmaa:

Perimmäinen markkinataloutta ohjaava periaate,

joka ei muuten löydy mistään oppikirjasta,

on seuraavanlainen:

"Minkään tuotteen elinkaari ei saa olla

pidempi kuin mitä voidaan suvaita,

jotta kulutuskierre voi jatkua."

Toisin sanoen on erittäin tärkeää, että tavarat hajoavat,

rikkoutuvat ja vanhenevat tietyn aikarajan puitteissa.

Tätä kutsutaan suunnitelluksi lyhytikäisyydeksi.

Suunniteltu lyhytikäisyys on markkinastrategian selkäranka

kaikissa hyödykkeitä tuottavissa yrityksissä.

Tietysti vain hyvin harvat

ovat valmiita myöntämään tämän suoraan.

He naamioivat sen juuri mainittuun

luontaisen lyhytikäisyyden ilmiöön,

samalla usein sivuuttaen tai jopa torjuen

teknologian viimeisimmät saavutukset,

joilla voitaisiin luoda kestävämpiä ja laadukkaampia tuotteita.

Eli jos se ei olisi tarpeeksi tuhlaavaa,

että järjestelmä ei luonnostaan salli

kestävämpien ja tehokkaampien tuotteiden valmistusta.

"Suunnitellussa lyhytikäisyydessä" tarkoituksellisesti

tiedostetaan, että mitä kauemmin tuote on toiminnassa,

sen tuhoisampaa se on kulutuskierteelle

ja siten itse markkinajärjestelmälle.

Toisin sanoen kestävät tuotteet

hidastavat taloudellista kasvua,

joten on olemassa suora ja vahva kannustin,

joka varmistaa, että kestoiät ovat lyhyitä

millä tahansa valmistetulla tuotteella.

Tosiasiassa järjestelmä ei voi toimia millään muulla tavalla.

Vilkaisu jättimäisille kaatopaikoille ympäri maailmaa

kertoo totuuden lyhytikäisyydestä.

Miljardeja halvalla valmistettuja matkapuhelimia,

tietokoneita ja muuta teknologiaa

täynnä kallisarvoisia ja hankalasti louhittavia materiaaleja

kuten kultaa, koltaania, kuparia...

maatuvat valtavissa kasoissa.

Usein johtuen toimintahäiriöstä tai lyhytikäisyydestä

pienissä osissa, jotka kestävässä yhteiskunnassa

pystyttäisiin korjaamaan tai päivittämään

ja tuotteen ikää jatkamaan.

Vaikka toiminta vaikuttaa tehokkaalta

aineellisella tasolla, elettäessä rajallisella

planeetalla ja sen rajatuilla resursseilla,

niin se on selvästikin markkinoiden kannalta tehotonta.

Tiivistäen:

"Tehokkuus, kestävä kehitys ja

säilyttäminen ovat talousjärjestelmämme vihollisia."

Samoin kuin aineellisia tuotteita täytyy jatkuvasti

valmistaa huolimatta

niiden ympäristövaikutuksista.

Palveluala toimii myös yhtä järkevästi.

Totuus on, ettei ole rahallisesti kannattavaa

ratkoa mitään olemassaolevia

ongelmiamme.

Loppujen lopuksi

viimeinen asia, jota lääketieteellinen instituutio haluaa

on sairauksien, kuten syövän parantaminen,

mikä hävittäisi lukemattomia työpaikkoja ja biljoonia tuloina.

Ja aiheeseen liittyen...

Rikollisuus ja terrorismi tässä järjestelmässä ovat hyvästä!

Ainakin talouden kannalta,

koska se työllistää poliisia

ja luo arvokkaita turvallisuushyödykkeitä.

Puhumattakaan vankiloista,

jotka ovat yksityisomistuksessa voiton takia.

Entäpä sota?

Sotateollisuus Yhdysvalloissa ohjaa BKT:tä vahvasti

- se on yksi tuottoisimmista teollisuudenaloista -

ja se tuottaa aseita tappamista ja tuhoamista varten.

Tämän teollisuuden suosikkipuuhaa on räjäytellä asioita

ja sitten jälleenrakentaa ne tehdäkseen voittoa.

Tämä nähtiin odottamattomina miljardien dollarien

sopimuksina, jotka syntyivät Irakin sodasta.

Tuloksena on, että sosiaalisesti haitalliset

ominaisuudet yhteiskunnassamme

ovat muuttuneet palkituiksi hankkeiksi teollisuudelle,

ja kaikki kiinnostus ongelmien ratkaisua

tai ympäristön kestävyyttä ja säilyttämistä kohtaan

on lähtökohtaisesti taloudellista kestävyyttä vastaan.

Ja tästä syystä

joka kerta kun BKT nousee jossain maassa,

voimme todistaa tarpeiden kasvaneen,

olipa tämä sitten todellista tai keksittyä

ja sisimmältään se johtuu tehottomuudesta.

Lisääntynyt tarve tarkoittaa lisääntynyttä tehottomuutta.

Arvojärjestelmän häiriö

Amerikkalainen unelma perustuu

hillittömään kuluttamiseen.

Se perustuu siihen tosiasiaan,

että valtamedia ja

varsinkin kaupallinen mainostus

- kaikki loputonta kasvua tarvitsevat yhtiöt -

ovat vakuuttaneet meidät tai aivopesseet

useimmat ihmiset USA:ssa ja maailmalla,

että meillä pitää olla tietty määrä aineellista omaisuutta

ja mahdollisuus saada loputtomasti lisää

aineellista omaisuutta tullaksemme onnellisiksi.

Tämä ei ole totta.

Miksi ihmiset jatkavat kuluttamistaan tavalla,

joka lopulta on ekologisesti tuhoisaa

sen vaikutusten kasautuessa järjestelmällisesti?

Se on klassista ehdollistamista.

Syötetään vain tiettyjä ehdollistuksia eliöön

ja saadaan tuotettua haluttua käyttäytymistä,

tavoitteita tai päämääriä.

Medialla on kaikki teknologiset resurssit ja he kehuvat

tapaansa päästä

vaikuttamaan vastasyntyneiden mieliin.

Vastasyntyneet kuulevat tämän

ja ovat siten brändeille ehdollistettuja.

Nähdään siis syy,

miksi ihmiset ovat olleet niin typeriä.

Heidät on opetettu typeriksi.

Se on häiriö arvomaailmassa.

Onko muovautuvuuden testamenttia ihmismielestä

olemassakaan?

Onko todisteita siitä, kuinka mukautuva

ihmismieli on ja kuinka helposti

ehdollistuneita ja ohjattuja ihmisistä voi tulla

perustuen ympäristön tarjoamiin virikkeisiin

ja siihen, mitä se vahvistaa?

Markkinoinnin maailma todistaa tämän.

On vain ihmeteltävä

sitä aivopesun tasoa,

jossa ohjelmoidut robotit - eli kuluttajat -

vaeltelevat pitkin poikin

vain kävellääkseen kauppaan ja tuhlatakseen

4000$ käsilaukkuun,

jonka valmistus todennäköisesti maksoi 10$

ulkomaisessa hikipajassa.

Vain brändin aseman takia, jota se muka

kulttuurissa edustaa.

Vai johtuuko se muinaisista yhteisön perinteistä

- jotka lisäävät luottamusta ja yhteenkuuluvuutta -

mitkä on kaapattu ahneisiin

materiaalisiin arvoihin, joissa me vuosittain

vaihdamme hyödytöntä rojua aina ajoittain?

Saatamme ihmetellä, miksi niin monella

on nykyään pakkomielle ostoksiin ja hankintoihin,

vaikka on selvää, että heidät on lapsuudessa ehdollistettu

pitämään materiaalista omaisuutta

statussymbolina ystävien ja perheen keskuudessa.

Jokaisen yhteiskunnan perustana toimivat

ne arvot, jotka tukevat sen toimintaa.

Meidän nykyinen yhteiskuntamme

voi toimia ainoastaan, jos arvomme tukevat

sitä huomattavaa kulutusta, jota

markkinajärjestelmän jatkuminen vaatii.

75 vuotta sitten kulutus henkilöä kohden

USA:ssa ja muissa kehittyneissä maissa

oli puolet nykyisestä.

Nykyajan uutta kulutuskulttuuria

ylläpidetään ja tyrkytetään keinotekoisesti

johtuen hyvin "todellisesta" aina vain

suuremman kulutuksen tarpeesta.

Tästä syystä useimmat yritykset käyttävät

nyt enemmän rahaa mainontaan, kuin itse

tuotteiden valmistusprosessiin.

He ahkeroivat luodakseen epätodellisen tarpeen tyydytettäväksi.

Ja se toimii.

"Taloustieteilijät"

Taloustieteilijät eivät ole taloustieteilijöitä lainkaan.

He ovat rahan arvoa julistavia propagandisteja.

Voidaan havaita, että kaikki heidän

mallinsa perustuvat pohjimmiltaan

kuvitteelliseen pelimerkkien liikutteluun

ja ne voivat rikastuttaa jotakuta,

mutta ne ovat täysin irrallisia

elävästä elämästä.

Ohiossa vanha mies ei pystynyt maksamaan sähkölaskuaan

- olette ehkä kuulleet tästä tapauksesta -

joten yhtiö kytki sähkön pois ja mies kuoli.

He kytkivät sen pois,

koska ei olisi ollut rahallisesti kannattavaa

pitää sitä päällä, koska hän ei maksanut laskuaan.

Onko tämä oikein?

Vastuu sähköjen pois kytkemisestä

ei niinkään ole sähköyhtiöllä,

vaan tämän miehen naapureilla, ystävillä

ja työtovereilla, jotka eivät olleet

riittävän anteliaita

auttaakseen häntä yksilönä

selviämään sähkölaskustaan.

Hmm...

Kuulinko nyt oikein?

Sanoiko hän juuri, että rahan puutteesta

johtunut kuolema

olisikin muiden ihmisten...

tai käytännössä

hyväntekeväisyyden vastuulla?

Näin ollen tarvitsemme varmaankin

tukuttain tietoiskuja, pieniä keräyslippaita

pikkukauppojen tiskeille

ja pinon tonnikalapurkkeja

niille miljardille ihmiselle, jotka ovat nääntymässä nälkään

tällä planeetalla...

koska Milton Friedmanin lähestymistapa niin sanoo.

Toimitaanpa sitten

Milton Friedmanin,

F.A. Hayackin, John Maynard Keynesin, Ludwig von Misesin

tai kenen tahansa muun suuren markkinatalousekonomistin

näkemysten mukaan,

järkeilyn perusteet harvoin ulottuvat rahan kierron ulkopuolelle.

Se on kuin uskonto.

Kulutustutkimukset, vakautuspolitiikat,

alijäämäkulutus, kokonaiskysyntä...

Nämä ovat olemassa loppumattomassa,

itseensä viittaavassa, itseään perustelevassa keskustelun kehässä,

missä kaikkia koskevat perustarpeet, luonnonvarat

ja kaikenlaisen fyysisen elämän mahdollistava tehokkuus

on oletuksena suljettu pois

ja korvattu omituisella mielikuvalla, jossa ihmiset

pyrkivät hyötymään toisistaan pelkästään rahan vuoksi.

Oman itsekkyytensä kannustamana he saisivat

taianomaisesti aikaan kestävän, terveen ja tasapainoisen yhteiskunnan.

Elämällä ei ole lainkaan paikkaa tässä koko teoriassa

ja opissa.

Mitä he oikein tekevät?

He seuraavat rahan kiertoa.

Se on ainoastaan rahan kierron seuraamista,

olettaen, että vain sillä on merkitystä.

Yksi: Se ei ole rinnastettavissa elämään...

Ptruu... ei rinnastettavissa mihin?!

Kaksi: Kaikki toimijat ovat

maksimaalisen omanedun tavoittelijoita.

Eli he eivät ajattele mitään muuta kuin itseään

ja miten he voivat saada itselleen eniten.

Se on vallitseva käsitys järkevyydestä;

maksimoida omat valinnat,

ja heitä kiinnostaa omanedun maksimoinnissa

ainoastaan raha tai hyödykkeet.

Eli miten sosiaaliset suhteet tulevat kuvioihin?

Eivät mitenkään, paitsi vaihdossa omaa etua ajatellen.

Miten luonnonvaramme tulevat kuvioihin?

Eivät mitenkään, paitsi riistettäviksi.

Miten perhe vaikuttaa selviytymiskykyyn?

Se ei vaikuta. Täytyy olla

rahaa, jotta voi ostaa mitään hyödykkeitä.

Eikö talouden tulisi olla mukana

ihmisten tarpeissa?

Eikö juuri se ole perustavanlaatuinen kysymys?

Oho, "tarve" ei edes kuulu sanavarastoon.

Se muuttuu "haluksi"...

ja mitä on halu? Se tarkoittaa

rahan luomaa halua ostamiselle.

Joten, jos raha haluaa meidän ostavan, se ei

liity tarpeisiin.

Vaikka ei olisi mahdollisuutta ostaa,

henkilö voi tarvita epätoivoisesti vaikkapa veden lähdettä.

Tai ehkä rahan luoma halu saa haluamaan kultaista WC-istuinta.

Joten, mihin se kaikki johtaa?

Kultaiseen WC-istuimeen.

Ja tätä kutsutaan taloudeksi?

Todellakin kun sitä alkaa miettiä,

sen täytyy olla kaikkein kummallisin

vääristymä ihmisen ajattelun historiassa.

Rahajärjestelmä

Tähän asti olemme keskittyneet markkinajärjestelmään.

Mutta tämä järjestelmä on itse asiassa vain

yksi puoli globaalista talousajattelusta.

Toinen puolikas on "rahajärjestelmä".

Markkinajärjestelmässä on kyse ihmisten

voitontavoittelusta, aina työnteosta

tuotantoon ja jakeluun,

kun taas rahajärjestelmä luo puitteet

markkinajärjestelmän toiminnalle

taloudellisten toimielinten ja

toimintaperiaatteiden kautta.

Siihen sisältyvät usein kuulemamme käsitteet,

kuten korkotaso, lainat, velka, rahavaranto,

inflaatio, jne.

Vaikka ekonomistien käyttämä siansaksa

voi olla tuskastuttavan hankalaa kuunneltavaa:

"Hillityt ennaltaehkäisevät toimet voivat ehkäistä

tulevaa rajumpien keinojen käytön tarvetta."

on järjestelmä itse asiassa

hyvin yksinkertainen.

Talouttamme...

tai maailmantaloutta säätelee

3 perustekijää.

Yksi on vähimmäisvarantoperiaate:

pankit luovat rahaa tyhjästä.

Se perustuu koronkorkoon.

Rahaa lainatessa pitää maksaa takaisin enemmän,

kuin mitä lainasit, eli ottamalla lainaa

rahaa luodaan tyhjästä, joka taas

pitää maksaa luomalla lisää uutta rahaa.

Elämme jatkuvan kasvun mallissa.

Nykyinen talousmallimme on Ponzi-huijaus.

Mikään ei voi kasvaa loputtomiin.

Se on mahdotonta.

Kuten merkittävä psykologi James Hillman kirjoitti:

"Ainoa mikä ihmiskehossa kasvaa

tietyn iän jälkeen on syöpä."

Kyse ei ole pelkästään pakollisesta rahan määrän kasvusta,

vaan kuluttajien määrästä:

lisää kuluttajia lainaamaan rahaa korolla,

että saadaan lisää rahaa. Luonnollisesti se on mahdotonta

rajallisella planeetalla.

Ihmiset ovat käytännössä vain rahanluontia varten, joiden täytyy luoda

lisää rahaa estääkseen

järjestelmän hajoamisen,

kuten on tällä hetkellä tapahtumassa.

On oikeastaan vain kaksi tarpeellista asiaa

tietää rahajärjestelmästä:

1: kaikki raha luodaan velasta.

Raha on maksuvälineeksi muunnettua velkaa;

syntyypä se sitten valtion obligaatioista,

asuntolainoista tai luottokorteista.

Toisin sanoen, jos kaikki maksamattomat lainat

pitäisi maksaa takaisin

heti, niin kierrossa ei olisi yhtäkään euroa.

2: korkoa peritään käytännössä kaikista lainoista,

eikä koron maksamiseen tarvittavaa rahaa

ole suoranaisesti olemassa rahavarannossa.

Vain pääoma luodaan lainoilla

ja se muodostaa rahavarannon.

Jos kaikki lainat pitäisi maksaa nyt heti,

niin kierrossa ei olisi enää yhtään euroa.

Sen sijaan olisikin vain valtava määrä velkaa,

jota on mahdoton maksaa takaisin, koska rahaa siihen ei ole.

Tällä kaikella on kaksi väistämätöntä seuraamusta:

inflaatio

ja vararikko.

Mitä inflaatioon tulee, se voidaan nähdä historiallisena suuntauksena

käytännöllisesti katsoen kaikissa maissa

ja sen voi helposti yhdistää aiheuttajaansa

eli rahavarannon jatkuvaan lisääntymiseen, jota

vuorostaan vaaditaan

korkojen maksuun ja järjestelmän pyörittämiseen.

Mitä vararikkoon tulee,

se tapahtuu velkojen alaskirjauksissa.

Kyseinen romahdus tapahtuu väistämättä henkilölle,

yritykselle tai valtiolle

ja se tapahtuu tyypillisesti silloin kun korkomenoja

ei enää pystytä maksamaan.

Mutta tässä on valoisa puolensa...

ainakin markkinajärjestelmän suhteen.

Koska velka luo painetta.

Velka luo palkkaorjia.

Veloissa oleva henkilö hyväksyy todennäköisemmin alhaisen

palkan, kuin velaton ja hänestä

tulee halpaa kauppatavaraa.

Joten suuryrityksillä on hyvä olla liuta henkilöstöä

ilman taloudellista liikkumavaraa.

Mutta hei - tämähän pätee jopa valtioihin...

Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto,

jotka lähinnä ajavat

monikansallisten suuryritysten etuja,

myöntävät massiivisia lainoja vaikeuksissa oleville valtioille

erittäin korkeilla koroilla

ja sitten kun valtiot ovat

maksukyvyttöminä syvissä vaikeuksissa,

säästötoimet otetaan käyttöön ja

suuryritykset syöksyvät markkinoille

halvan työvoiman ja luonnonvarojen toivossa.

Tämäpä vasta markkinatehokkuutta.

Mutta ei se tähän lopu...

On nimittäin tämä ainutlaatuinen

raha- ja markkinajärjestelmän sekoitus,

jota pörssiksikin kutsutaan.

Se ei tunnetusti tuota mitään todellista.

He vain ostavat ja myyvät rahaa.

Ja mitä velkaan tulee, tiedätkö mitä he sillä tekevät?

Aivan oikein - he käyvät sillä kauppaa.

He itse asiassa ostavat ja myyvät velkoja voitolla.

Luottoriskijohdannaisia,

kuluttajavelkakirjojen vakuuksia,

monimutkaisia johdannaishuijauksia,

joilla piilotetaan valtionvelkaa -

kuten kävi investointipankki Goldman Sachsin

ja Kreikan juonittelussa,

joka melkein kaatoi koko Euroopan talouden.

Joten pörssikauppa ja Wall Street ovat vieneet

tämän rahan jatkuvan liikuttelun

hulluuden aivan uudelle tasolle.

Kaikki mitä sinun tulee tietää

markkinoista oli Wall Street Journalin pääkirjoituksessa

pari vuotta sitten.

Se otsikoitiin: "Aivovaurioisen sijoittajan opetukset".

Ja tässä pääkirjoituksessa he selittivät miksi

lievästä aivovammasta kärsivät ihmiset

pärjäävät paremmin sijoittajina,

kuin ihmiset joiden aivotoiminta on normaalia.

Miksi? Koska ihminen, jolla on lievä

aivovamma ei tunne myötätuntoa.

Se on avainsana. Jos ei tunne myötätuntoa

pärjää hyvin sijoitusmaailmassa.

Niinpä Wall Street jalostaa ihmisiä, joilla ei ole myötätuntoa.

Päätösten tekeminen ja kaupankäynti

ei aiheuta heille omantunnon tuskia.

He eivät ajattele, miten heidän toimintansa

saattaisi vaikuttaa toisiin ihmisiin.

Joten he jalostavat näitä robotteja,

näitä ihmisiä, joilla ei ole sielua.

Ja koska he eivät halua enää maksaa näillekään,

heillä on nyt robotteja – oikeita robotteja –

todellisia algoritmikauppiaita.

Goldman Sachs oli mukana tietokoneistetun osakevaihdon skandaalissa.

He kytkivät tietokoneen New Yorkin pörssiin.

Tämä pörssin rinnalle sijoitettu tietokone

käy etukäteen läpi kaikki pörssikaupat ja

iskee kohteeseen, jossa on suuri määrä tarjouksia

ja tavallaan nyhtää

pennit ja sentit kyseisistä kauppatarjouksista.

He ikään kuin imevät rahaa koko päivän ajan.

Viime vuonna yhdellä vuosineljänneksellä heillä oli

30 tai 60 peräkkäistä tappiotonta päivää

ja he tekivät miljoonia dollareita joka ikinen päivä.

Se on tilastollisesti mahdotonta!

Kun työskentelin Wall Streetillä,

se meni niin, että jokainen lahjoi esimiestään.

Pörssimeklarit lahjoivat toimistopäällikön,

toimistopäällikkö lahjoi alueellisen myyntipäällikön.

Alueellinen myyntipäällikkö

lahjoi kansallisen myyntipäällikön.

Se on yleisesti hyväksyttyä.

Kuka saa suurimman joulubonuksen meklarin hommissa?

Sisäisen valvonnan virkamies.

Sisäinen valvoja istuu siellä päivät pitkät.

Hänen tulisi huolehtia,

ettet riko mitään reunaehdoista

ja "mukaudut" noudattamaan lakia.

Tietenkin siinä laajuudessaan,

että valvojan voi lahjoa.

Aivan oikein, mukaudut siis lakiin!

Kuinka petoksesta tuli itse järjestelmä?

Se ei ole enää sivutuote.

Se on itse järjestelmä.

Se on kuin vanha Woody Allenin vitsi. Hän sanoo:

"Tohtori, veljeni luulee olevansa kana."

Ja tohtori sanoo: "Ota pilleri,

sen pitäisi ratkaista ongelma."

Ja hän sanoo: "Ei tohtori, ette ymmärrä,

me tarvitsemme munia."

Selvä?

Petollisten saatavien kauppaamisesta

pankkien välillä

palkkioiden luomiseksi

bonusten luomiseksi

on tullut BKT:ta kasvattava

Yhdysvaltojen talouden moottori,

vaikka he itse asiassa kauppaavat petollisia saatavia,

joita ei ole toivoakaan maksaa takaisin.

Työstäen, luoden ja jälleenturvaten tyhjää.

Jos kirjoitan $20 miljardia servettiin

ja myyn sen J.P. Morganille ja J.P. Morgan kirjoittaa

$20 miljardia toiseen servettiin

ja vaihdamme servetit baarissa

ja molemmat maksamme itsellemme 0,25% palkkiona,

teemme paljon rahaa Joulubonukseemme.

Molemmilla on kirjattuina $20 miljardin servetti,

jolla ei ole todellista arvoa, ennen kuin

järjestelmä ei enää kykene sulattamaan tekaistuja

servettejämme, jolloin pyydämme hallitukselta apua

pelastautuaksemme.

Wall Streetin ja maailmanlaajuisten pörssimarkkinoiden

takia on varovaisesti arvioituna n. 700 billjoonaa dollaria

maksamattomia petollisia saatavia

- eli johdannaisia -

yhä odottamassa romahdustaan.

Arvo ylittää yli 10-kertaisesti

koko planeetan

bruttokansantuotteen.

Vaikka olemme jo nähneet hallitusten pelastavan

suuryrityksiä ja pankkeja talousvaikeuksista...

jotka koomista kyllä

lainaavat rahansa lähtökohtaisesti pankeilta,

alamme nähdä kokonaisten valtioiden pelastuspaketteja

ulkomaalaisten monialayritysten avustamana

ja kansainvälisten pankkien rahoittamana.

Mutta kuinka kokonainen planeetta pelastetaan?

Ei ole yhtään valtiota, joka ei olisi velkakuopassa.

Matematiikka huomioiden, tähän asti näkemämme

lukuisat valtion velan laiminlyönnit voivat olla vain alkua.

Arviolta pelkästään USA:ssa

tuloveroa pitäisi nostaa 65 prosenttiin per henkilö

vain, jotta korot voitaisiin maksaa lähitulevaisuudessa.

Taloustieteilijät ennustavat, että muutamassa vuosikymmenessä

60% kaikista valtioista ovat konkurssissa.

Hetkinen - Kuulinko oikein?

Maailma menee konkurssiin

- mitä lieneekään -

johtuen tästä "velka" -käsitteestä,

jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.

Se on vain osa keksimäämme peliä...

ja silti miljardien ihmisten hyvinvointi

on vaakalaudalla.

Valtavia lomautuksia, telttakaupunkeja, kiihtyvää köyhtymistä,

säästötoimenpiteitä, koulujen sulkemisia,

nälkää näkeviä lapsia ja muita perheongelmia.

Kaikki vain tämän taidokkaan kuvitelman vuoksi.

Olemmeko ihan idiootteja?!

Hei Mars - kamuseni.

Auttaisitko vähän kaveriasi?

Kasva aikuiseksi.

Saturnus! Mitä kuuluu?

Muistatko sen aikaisemmin järkkäämäni

kuuman tähtisumun?

Kuunteles Maapallo.

Me alamme todella väsyä sinuun.

Sinulle on annettu kaikki mutta heität kaiken hukkaan.

Sinulla on paljon luonnonvaroja ja tiedät sen.

Miksi et kasva aikuiseksi ja opettele

vastuuta, herran tähden.

Teet äitisi todella surulliseksi.

Olet omillasi, kaveri.

Selvä, ihan sama.

Yhteiskunnan terveys

Kaikki tämä huomioonottaen...

Saastuttaja eli markkinajärjestelmä,

ja velan tuottaja eli rahajärjestelmä,

jotka yhdessä luovat rahamarkkina-ajatusmallin

määrittelevät globaalin talouden tänä päivänä...

Seurauksena on ilmiö, joka virtaa

koko koneiston läpi:

Eriarvoisuus.

Oli kyseessä sitten markkinajärjestelmä luomassa

olosuhteet monopoleille ja vallan keskittymiselle

ja samalla varakkaita teollisuuden pesiä

muiden yläpuolelle

riippumatta niiden hyödystä.

Lisäksi parhaimpien

sijoitusrahastojen pomot Wall Streetillä

tienaavat yli 300 miljoonaa dollaria vuodessa

antamatta yhteiskunnalle mitään.

Kun taas tiedemies, joka etsii lääkettä tautiin

yrittäen auttaa ihmiskuntaa,

tienaa parhaimmillaan 60 000 dollaria vuodessa.

Tai oli kyse rahajärjestelmästä,

johon luokkaerottelu on sisäänrakennettu.

Esimerkiksi:

Jos laitan miljoona euroa säästötilille

4% korolla,

tienaan 40 000 euroa vuodessa.

Antamatta yhteiskunnalle yhtään mitään.

Mutta jos olen alemmasta luokasta ja joudun ottamaan lainaa

ostaakseni auton tai kodin

maksan samalla korkoa, jonka

voidaan käytännössä

kuvitella menevän tuolle miljoonäärille, jolla on 4% säästötili.

Tämä varastaminen köyhiltä rikkaille

on sisäänrakennettu piirre rahajärjestelmässämme.

Tätä voisi kutsua "rakenteelliseksi luokkajaoksi".

Tietenkin yhteiskunnallista luokkajakoa on

pidetty epäoikeudenmukaisena kautta aikain,

mutta se on selvästikin yleisesti hyväksyttyä,

sillä 1% väestöstä omistaa 40% vauraudesta.

Mutta maallinen oikeudenmukaisuus sikseen;

tarkastellemalla epätasa-arvoa

tarkemmin, huomaamme jotain olevan vialla;

se heikentää yleistä terveydentilaa kauttaaltaan.

Luulen, että ihmisiä hämmentää se ristiriita, että

samalla kun yhteiskuntamme näyttää menestyvän,

- ennennäkemättömästi vaurautta -

on meillä myös lukuisia yhteiskunnallisia epäkohtia.

Kun katsoo tilastoja

huumeiden käytöstä, väkivallasta tai nuorten

itsetuhoisuudesta, tai mielisairauksista,

on selvää, että yhteiskunnassamme on jotain

pahasti vialla.

Viittaamani tilastotieto todentaa

sen, mitä olemme luulleet jo satoja vuosia;

että epätasa-arvo aiheuttaa erimielisyyksiä ja nakertaa

yhteiskunnan perusteita.

Mutta tämä on vakavampaa kuin kukaan uskalsi kuvitella.

Epätasa-arvolla on vahvat henkiset ja yhteiskunnalliset

vaikutukset. Uskoisin tämän johtuvan alemmuuden

ja ylemmyyden tunteista.

Tietynlaisesta jaottelusta,

johon liittyy kunnioitus ja halveksunta.

Alimpana olevat ihmiset kokevat halveksuntaa.

Tämän takia myös väkivalta on

tavallisempaa epätasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa.

Laukaisijana väkivallalle on usein ihmisten tuntemus aliarvostuksesta

ja epäkunnioituksesta.

On yksi periaate, jota painottaisin.

Se on tärkein taustalla vaikuttava

väkivaltaa ehkäisevä periaate:

Se on tasa-arvo.

Tärkein yksittäinen tekijä,

joka vaikuttaa väkivallan määrään,

on tasa-arvon ja epätasa-arvon välinen suhde

yhteiskunnassa.

Tarkastelemmekin eräänlaista

yleistä yhteiskunnallista toimintahäiriötä.

Ei vain yksi tai kaksi asiaa mene pieleen

epätasa-arvon kasvaessa,

vaan se vaikuttaa kaikkeen; huolimatta siitä puhummeko

rikoksista, terveydestä, mielenterveydestä tms.

Todella häiritsevä havainto julkisessa terveydenhuollossa on,

ettei koskaan pitäisi tehdä virhettä "olla köyhä",

tai syntyä köyhäksi.

Terveys maksaa itseään lukemattomilla tavoilla:

sitä kutsutaan 'terveyden sosioekonomiseksi kaltevuudeksi'.

Siirryttäessä ylimmästä yhteiskuntaluokasta

sosioekonomisen statuksen perusteella alaspäin

joka portaalla terveys heikkenee

ja sairastuu aina useampiin sairauksiin.

Elinaikaennuste heikkenee.

Lapsikuolleisuus nousee.

Eli kaikenlaisina sairauksina.

Valtava kysymys onkin:

miksi tällaista kaltevuutta esiintyy?

Yksinkertaisen ilmeinen vastaus on:

jos on kroonisesti sairas,

ei kykene olemaan kovin tuottelias,

eli terveys aiheuttaa sosioekonomista eriarvoisuutta.

Ei vähäisimmässäkään määrin.

Yksinkertaisella tasolla

voidaan tarkastella

10-vuotiaan sosioekonomista tilaa

ja ennustaa siitä hänen terveydentilansa

vuosikymmeniä myöhemmin.

Näin ilmenee syyn ja seurauksen suunta.

Seuraava: "Sehän on täysin ilmiselvää".

Köyhillä ei ole varaa mennä lääkäriin...

Pääsy terveydenhoitoon?

Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa,

koska samat kaltevuudet esiintyvät

myös yleisten terveyspalveluiden ja

ilmaislääkkeiden maissa.

Ok. Seuraava yksinkertainen selitys:

Mitä köyhempi keskimääräisesti olet,

sitä todennäköisemmin poltat,

juot ja sinulla on enemmän elämäntyyliin liittyviä riskejä.

Niilläkin on oma osansa, mutta tarkkojen testien mukaan

se selittää vaihtelevuudesta vain kolmanneksen.

Mitä jää jäljelle?

Sillä on paljon tekemistä

köyhyydestä aiheutuvan stressin kanssa.

Mitä köyhempi

- Alkaen Bill Gatesista seuraavasta -

tässä valtiossa on,

sitä huonompi terveys on keskimääräisesti.

Tämä selittää jostain todella tärkeästä: terveyden

suhteesta köyhyyteen.

Se ei liity köyhänä olemiseen vaan tunteeseen siitä.

Huomaamme jatkuvalla stressillä olevan

lisääntyvä merkitys terveyteen,

mutta tärkeimmät sterssin aiheuttajat

liittyvät ihmissuhteiden laatuun.

Jos jokin madaltaa

ihmissuhteiden laatua,

se on yhteiskunnan taloudellinen kahtiajakautuminen.

Tiede on näyttänyt,

että materiaalisesta vauraudesta huolimatta pelkästään

luokkajakoisessa yhteiskunnassa elämisen aiheuttama stressi

johtaa useisiin yleisiin terveysongelmiin.

Mitä suurempi eriarvoisuus, sitä pahemmaksi ne menevät.

Eliniän odote: pidempi tasa-arvoisemmissa maissa.

Huumeiden käyttö: matalampi tasa-arvoisemmissa maissa.

Mielenterveysongelmat: matalampi tasa-arvoisemmissa maissa.

Yhteiskunnallinen pääoma: - tarkoittaen

ihmisten mahdollisuuksia luottaa toisiinsa -

on luonnollisesti korkeampi tasa-arvoisemmissa maissa.

Koulutustulokset: korkeampia tasa-arvoisemmissa maissa.

Murhatilastot: matalampia tasa-arvoisemmissa maissa.

Rikokset ja vankilatilastot:

matalampia tasa-arvoisemmissa maissa.

Se jatkuu loputtomiin:

Lapsikuolleisuutta, liikalihavuutta, teiniraskauksia:

tasa-arvoisemmissa maissa vähemmän.

Ja ehkä mielenkiintoisimpana:

Keksinnöt: eniten tasa-arvoisemmissa maissa.

Tämä haastaa ikivanhan käsityksen siitä, että kilpailuhenkinen,

hajautettu yhteiskunta olisi jollain tavalla luovempi ja kekseliäämpi.

Lisäksi, Iso-Britanniassa tehty

Whitehall tutkimus

vahvisti, että sairastelu on sitä yleisempää

mitä alemmas yhteiskunnallista

portaikkoa mennään.

Esimerkiksi alimmissa yhteiskuntaluokissa todettiin

nelinkertainen määrä

sydänsairauksista johtuvia kuolemia

verratuna ylimpiin luokkiin.

Ja tämä kaava esiintyy riippumatta mahdollisuudesta terveydenhuoltoon.

Näin ollen mitä huonompi henkilön suhteellinen taloudellinen tilanne on,

sitä huonompi terveydentila hänellä on keskimäärin.

Tätä ilmiötä voidaan kutsua

psykososiaaliseksi stressiksi

ja se toimii perustana suurimmalle yhteiskuntaamme

riivaavalle sosiaaliselle vääristymälle.

Sen syy?

Rahamarkkinajärjestelmä.

Ei ole epäilystäkään:

Suurin ympäristön tuhoaja...

suurin haaskauksen, riiston ja saastuttamisen lähde...

suurin väkivallan, sodan, rikollisuuden,

köyhyyden, eläinrääkkäyksen ja epäinhimillisyyden levittäjä...

Suurin yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten neuroosien aikaansaaja...

mielenterveysongelmien, masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden lähde...

Lisäksi se on suurin este yhteiskunnalliselle kehitykselle,

joka estää meitä siirtymästä uusiin menetelmiin

terveydenhuollossa, maailmanlaajuisessa kestävässä kehityksessä

ja edistyksessä tällä planeetalla.

Kyseessä ei ole jokin turmeltunut hallitus tai lainsäädäntö....

ei jokin roistoyritys tai pankkikartelli...

ei mikään vika ihmisluonnossa...

eikä jokin kätketty maailmaa hallitseva salaliitto.

Se on itse asiassa:

Sosioekonominen järjestelmä itsessään,

perustuksiaan myöten.

Osa 3: Projekti Maa

Kuvitellaanpa hetki, että meillä olisi mahdollisuus

suunnitella sivilisaatio uudelleen alusta alkaen.

Entäpä jos - kuvitteellisesti sanoen -

löytäisimme täydellisen kopion maapallosta

ja ainoa ero

tämän uuden planeetan ja nykyisen välillä

olisi se, ettei ihmisen evoluutiota ole tapahtunut.

Se olisi käyttämätön paletti.

Ei valtioita, ei kaupunkeja, ei saasteita, ei republikaaneja...

vain koskematon, tahraton luonto.

Joten mitä tekisimme?

Alussa tarvitsemme "tavoitteen", eikö totta?

Ja lienee helppo sanoa, että tämä tavoite olisi selviytyminen.

Eikä pelkkä selviytyminen, vaan sen toteuttaminen ihanteellisesti, terveesti

ja menestyksekkäästi.

Suurin osa ihmisistä todellakin tahtoo elää

mieluiten ilman kärsimystä.

Siispä tämän yhteiskunnan pohja

tulisi olla ihmiselämän kannalta niin tukeva ja

kestävä kuin suinkin mahdollista

ottaen huomioon kaikkien maailman ihmisten

aineelliset tarpeet ja

ehkäisten sellaiset asiat, jotka

voivat vahingoittaa meitä pitkällä tähtäimellä.

Nyt kun ymmärrämme tämän "hallitun kestävän kehityksen" tavoitteen,

tulee seuraavaksi päättää mitä "menetelmää" käytämme.

Minkälaisen lähestymistavan otamme?

Katsotaan...

muistaakseni yhteiskunnallisen toiminnan menetelmä maapallolla oli politiikka...

siis mitäpä republikaanien, liberaalien, konservatiivien ja

sosialistien opit sanovat yhteiskuntasuunnittelusta?

Hmm... eivät yhtään mitään.

Entäpä uskonto?

Tietenkin suuren luojan on täytynyt antaa meille joitain piirustuksia...

Ei... en löydä mitään.

Selvä... Mitä on jäljellä?

Se vaikuttaa olevan jotain, mitä kutsutaan "tieteeksi".

Tiede on ainutlaatuinen, koska sen menetelmät eivät pelkästään vaadi

esitettyjen ajatusten testausta ja toistettavuutta,

vaan myös mahdollisuutta osoittaa vääräksi omia aikaansaannoksiaan.

Sentähden toisin kuin uskonnolla ja politiikalla,

tieteellä ei ole egoa

ja kaikki sen esittämä on mahdollista

todistaa aikanaan vääräksi.

Tiede ei kiinny mihinkään ja kehittyy jatkuvasti.

Se kuulostaa mielestäni tarpeeksi luonnolliselta.

Perustuen nykytieteen ymmärrykseen

2000-luvun alkupuolella

yhdessä ihmiskunnan "hallitun kestävän kehityksen"

tavoitteen kanssa,

kuinka aloitamme todella sellaisen rakentamisen prosessin?

Ensimmäinen kysymys kuuluu:

Mitä tarvitsemme selviytyäksemme hengissä?

Vastaus on tietenkin: planeetan resurssit.

Oli se vettä mitä juomme, energia mitä käytämme

tai raaka-aineet joita hyödynnämme luodessamme työkaluja ja asuntoja,

- planeettamme toimii resurssien varastona -

joista monia tarvitsemme selviytyäksemme hengissä.

Joten näillä tosiasioilla

on äärimmäisen tärkeää selvittää, mitä meillä on ja missä se sijaitsee.

Tämä tarkoittaa kartoituksen tekemistä.

Me yksinkertaisesti paikallistamme ja todennamme kaikki mahdolliset

planeettamme resurssit, sekä niiden saatavuudet jokaisessa kohteessa.

Kupariesiintymistä kaikkein potentiaalisimpiin tuulivoimalan

sijoituskohteisiin energian tuottamiseksi,

makean veden lähteisiin,

meressä olevien kalojen arvioituun määrään,

parhaisiin viljelyskelpoisiin maa-alueisiin ruoan tuottamiseksi jne.

Koska me ihmiset aiomme

kuluttaa nämä resursseja ajan kuluessa,

- ymmärrämme, että vain paikallistaminen ja todentaminen ei riitä -

meidän täytyy myös seurata niitä.

Meidän täytyy varmistaa, että mikään resurssi ei lopu kesken.

Se olisi vakavaa.

Tämä ei tarkoita ainoastaan kulutuksemme seurantaa

vaan myös uusiutumisnopeutta.

Esimerkiksi kuinka kauan kestää kun

puu kasvaa tai lähde täyttyy.

Tätä kutsutaan "Dynaamiseksi tasapainoksi".

Eli jos kulutamme puita nopeammin kuin ne uusiutuvat,

meillä on vakava ongelma, koska se ei ole kestävää.

Kuinka siis pitäisimme kirjaa resursseistamme

etenkin kun tiedämme,

että ne ovat hajallaan ympäri maailmaa.

Meillä on suuria mineraalikaivoksia Afrikassa,

energiakeskittymiä Lähi-idässä,

varteenotettavaa vuorovesivoimaa Pohjois-Amerikan itärannikolla,

suurimmat makean veden varannot Brasiliassa jne.

Jälleen kerran tiede tarjoaa ratkaisun:

se on nimeltään "Systeemiteoria".

Systeemiteoriassa tiedostetaan, että fyysisen maailman rakenne

aina ihmisen biologiasta biosfääriin

ja aurinkokunnan vetovoimaan

on valtava vuorovaikutteisesti yhdistynyt järjestelmä, yhtenäinen kokonaisuus.

Ihmisen solut yhdistyvät elimiksi

ja elimet yhdistyvät kehoksi

ja koska kehomme ei voi elää ilman Maapallomme resursseja

eli ruokaa, ilmaa ja vettä, olemme luontaisesti yhtä sen kanssa.

Ja niin edelleen.

Kuten luonto ehdottaa, otamme kaiken kartoitetun tiedon

ja luomme järjestelmän, jolla hallita sitä.

Luomme globaalin resurssienhallintajärjestelmän

kartoittaaksemme planeettamme kaikki oleelliset resurssit.

Meillä ei ole muuta loogista vaihtoehtoa, jos tavoitteemme lajina

on säilyä elossa. Meidän täytyy pitää kirjaa kokonaisuudesta.

Kun tämä on selvää, voimme siirtyä pohtimaan tuotantoa.

Kuinka käytämme kaikkea tätä tietoa?

Millainen tuotantoprosessimme tulee olla ja mitä täytyy

ottaa huomioon varmistaaksemme, että se on optimoitu huippuunsa

pitämään yllä kestävää kehitystä?

Ensimmäinen silmille hyppäävä asia on,

että meidän täytyy jatkuvasti yrittää säilyttää

maapallon pääasiallisesti rajallisia luonnonvaroja.

On tärkeää olla "harkitseva".

"Harkittu säilyttäminen" on avainasemassa.

Toinen asia on se, että jotkin resurssit

ovat meille hyödyllisempiä kuin toiset.

Itse asiassa joillakin niistä on käyttöönotettuna

kauhistuttava vaikutus ympäristöömme,

mikä väistämättä vaarantaa terveytemme.

Esimerkiksi öljy ja fossiiliset polttoaineet, miten asiaa katsotkaan,

vapauttavat tuhoisia aineita ympäristöön.

Siksi on tärkeää, että kulutamme niitä

vain pakosta jos lainkaan.

Onneksemme on paljon aurinko-, tuuli-, vuorovesi-, aalto-,

lämpötilaero- ja geotermisiä mahdollisuuksia energiantuotantoon,

joten pystymme objektiivisesti suunnittelemaan mitä käytämme.

Tulisi välttää ns."negatiivisia jälkivaikutuksia",

eli kaikkea tuotannosta tai käytöstä

johtuvaa luontoa tai itseämme vahingoittavaa toimintaa.

Kutsumme tätä "harkituksi turvallisuudeksi"

parina "harkitulle säilyttämiselle".

Mutta eivät tuotantotavat siihen lopu.

Tarvitsemme "tehokkuusstrategian"

itse tuotantotekniikkaa varten.

Huomaamme, että on karkeasti

kolme protokollaa, joita tulee noudattaa:

Yksi: Jokainen tuottamamme hyödyke tulisi olla

suunniteltu kestämään mahdollisimman pitkään.

Luonnollisesti mitä enemmän tavarat hajoavat,

sitä enemmän luonnonvaroja tarvitsemme niiden

uusimiseen ja sitä enemmän jätettä syntyy.

Kaksi: Kun tavarat hajoavat

tai tulevat käyttökelvottomiksi,

on ratkaisevaa korjata tai kierrättää mahdollisimman paljon.

Niinpä tuotekehityksessä tulee ottaa tämä

huomioon heti alkuvaiheessa.

Kolme: Nopeasti kehittyvät teknologiat, - kuten elektroniikka -

jotka altistuvat nopeimmin teknologiseen vanhentumiseen

tulisi suunnitella tavalla,

jossa ennakoidaan ja sovitetaan päivittämistarpeet.

Emme varmasti halua heittää pois kokonaista tietokonetta

yhden rikkoontuneen tai vanhentuneen osan vuoksi.

Niinpä suunnittelemme komponentit helposti vaihdettaviksi,

standardisoiduiksi ja yleisesti yhteensopiviksi

ennakoimalla teknologisen kehityksen nykysuunnat.

Tulee ymmärtää, että "harkitun säilytyksen",

"harkitun turvallisuuden" ja "tehokkuusstrategian"

mekanismit ovat puhtaasti teknisiä ongelmia,

joihin ei tarvita ihmisten mielipiteitä tai ennakkoluuloja.

Ohjelmoimme vain nämä toimintatavat tietokoneelle,

joka punnitsee ja laskelmoi kaikki oleelliset muuttujat,

mahdollistaen aina parhaiden

ja kestävien tuotantotapojen valinnan

nykytietämyksen perusteella.

Saattaa kuulostaa monimutkaiselta,

mutta kyseessä on vain hieno laskukone,

puhumattakaan siitä, että näitä monimuotoisia

päätöksenteko- ja valvontajärjestelmiä

käytetään jo nyt ympäri maailmaa

yksittäisiin tarkoituksiin. Kyse on vain laajemmasta mittakaavasta.

Joten...

Nyt meillä on resurssienhallintajärjestelmä

sekä tuotannonhallintajärjestelmä,

jotka voidaan helposti automatisoida tietokoneella

maksimoimaan tehokkuus, säilyvyys ja turvallisuus.

On tosiasia, ettei yksi tai edes useampi

ihminen pysty käsittelemään tällaista tietomäärää.

Se täytyy tehdä tietokoneilla ja se voidaan tehdä niillä.

Tästä pääsemme seuraavalle tasolle: Jakelu.

Miten ottaa kestävä kehitys huomioon tässä tapauksessa?

Koska lyhin matka

kahden pisteen välillä on suora viiva ja kuljetukseen

tarvitaan energiaa, niinpä mitä lyhyemmäksi

kuljetusmatkat saadaan, sitä tehokkaampi jakelujärjestelmä on.

Tuotettujen tavaroiden kuljettaminen eri mantereelle

on järkevää ainoastaan, jos niitä ei pystytä

valmistamaan niiden käyttöalueella.

Muuten se on pelkkää tuhlausta.

Tuotanto tulee paikallistaa, jolloin jakelu on helppoa,

nopeaa ja vaatii vähemmän energiaa.

Kutsumme tätä "lähi-strategiaksi",

mikä tarkoittaa hyödykkeiden kuljetusmatkojen

lyhentämistä mahdollisimman paljon,

olivatpa ne valmistusaineita tai valmiita tuotteita.

Tietenkin voi olla tärkeätä

tietää, mitä kuljetamme ja miksi...

Tämä on kysynnän määrittelemistä.

Kysyntä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, mitä ihmiset

tarvitsevat ollakseen terveitä ja elääkseen hyvin.

Ihmisen aineellisten tarpeiden kirjo

ulottuu elämää ylläpitävistä välttämättömyystarvikkeista

kuten ruoka, puhdas vesi ja suoja

rentoutumista suosiviin kokous- ja harrastusvälineisiin

sekä henkilökohtaisiin sosiaalisiin huveihin.

Nämä ovat tärkeitä tekijöitä yleisessä kokonaisterveydessä.

Joten - yksinkertaisesti - teemme taas tutkimuksen.

Ihmiset kuvailevat tarpeensa, kysyntä

arvioidaan ja tuotanto aloitetaan sen pohjalta.

Koska eri tavaroiden kysynnän taso

luonnollisesti vaihtelee eri seuduilla,

meidän täytyy luoda "kysynnän ja jakelun seurantajärjestelmä"

välttääksemme ylituotantoa ja vajauksia.

Tämä idea on tietenkin jo vanha

ja sitä käytetään nykyisin kaikissa kauppaketjuissa,

jotta varastot pysyvät ajan tasalla.

Tällä kertaa seuranta olisi kuitenkin maailmanlaajuista.

Mutta hetkinen. Emme voi todella ymmärtää kysyntää,

jos emme arvioi itse tavaran todellista käyttöastetta.

Onko loogista ja kestävää, että jokaisella ihmisellä

on kappale jokaista tuotetta? Riippumatta sen käytön määrästä?

Ei. Se olisi tuhlaavaista ja tehotonta.

Jos henkilö tarvitsee tuotetta, mutta tarvetta on vain

keskimäärin 45 minuuttia päivässä, on

paljon tehokkaampaa,

jos sama tuote on saatavilla sekä

hänelle, että muille ihmisille tarpeen mukaan.

Monet unohtavat, ettei tavara ole se mitä he haluavat,

vaan sen käyttötarkoitus ratkaisee.

Kun tajuamme, että itse tavara on

ainoastaan yhtä tärkeä kuin sen tuoma hyöty,

voimme huomata, että "ulkoinen rajoittaminen"

tai mitä kutsumme "omistusoikeudeksi",

on äärimmäisen tuhlaavaa ja epäloogista ympäristön kannalta

periaatteellisessa ja taloudellisessa mielessä.

Meidän täytyy tehdä suunnitelma nimeltään "strateginen saatavuus"

Tämä olisi perusta

"kysynnän ja jakelun seurantajärjestelmälle",

varmistaen,

että ihmiset saavat

kaiken minkä tarvitsevat ja silloin kun tarvitsevat.

Hyödykkeiden fyysinen saatavuus varmistuu

keskitetyillä ja alueellisilla jakelukeskuksilla,

jotka ovat useimmiten

sijoitettu lähelle väestöä.

Henkilö vain tulisi sisään, ottaisi tuotteen,

käyttäisi sitä ja palauttaisi sen kun ei enää tarvitse...

kuten kirjasto toimii tänä päivänä.

Itse asiassa nämä keskukset eivät toimisi

pelkästään nykyisten kauppojen tavoin,

vaan erikoistuneita tarjontakeskuksia olisi alueilla,

joissa kaivataan juuri tiettyjä tuotteita

säästäen näin energiaa kuljetuksessa.

Kysynnän seurantajärjestelmän ollessa kunnossa

se sidotaan tuotannon hallintajärjestelmään

ja tietenkin luonnonvarojen hallintajärjestelmään.

Näin luodaan yhtenäinen ajan myötä päivittyvä

mailmanlaajuinen taloudenhallintakoneisto.

Näin yksinkertaisesti huolehdimme kestävyydestä

alkaen rajallisten luonnonvarojen turvaamisesta

siirtyen tuottamaan vain parhaita

ja kaikkein tärkeimpiä tuotteita.

Samalla jakaen kaiken

älykkäimmällä ja tehokkaimmalla tavalla.

Ja tämän ainutlaatuisen, säilyvyyteen perustuvan lähestymistavan tulos

- jonka moni vaistonvaraisesti torjuu -

on se, että tämä looginen, kokeellinen

säilyvyyden ja tehokkuuden prosessi

määrittää ihmisten ainoan todellisen kestävän kehityksen tällä planeetalla.

Ja se loisi jotain ennennäkemätöntä ihmishistoriassa.

Yltäkylläisyyden saavuttaminen....

ei vain prosentille maailman väestöstä...

vaan koko siviilisaatiolle.

Tämä juuri hahmoiteltu taloudellinen malli on koko

maapallon kattava ja vastuuntuntoinen

lähestymistapa luonnonvarojen hallintaan ja käyttöön.

Se on uudelleen suunniteltu

huolehtimaan koko ihmiskunnasta

tehokkaimmalla ja kestävimmällä tavalla.

Tätä voisi kutsua termillä:

"RESURSSIPOHJAINEN TALOUS".

Termin määritteli 70-luvulla

yhteiskuntasuunnittelija Jacque Fresco.

Hän ymmärsi jo tuolloin, että yhteiskunta oli törmäyskurssilla

luonnon ja itsensä kanssa - kestämätön joka suhteessa -

ja jos asiat eivät muuttuisi,

tulisimme tuhoamaan itsemme tavalla tai toisella.

Kaikki nämä asiat joista puhut, Jacque...

voitaisiinko ne rakentaa nykyisellä tietotaidollamme?

Vai arvailetko vain... nykytietomme perusteella?

En, kaikki tämä voidaan rakentaa tämänhetkisellä osaamisellamme.

Veisi kymmenen vuotta muuttaa maapallon pintakerros

ja jälleenrakentaa maailma uudeksi paratiisiksi.

Valinta on teidän.

Ydinvarustelun typeryys,

aseiden kehittely,

yritykset ratkaista ongelmat poliittisesti

valitsemalla tämä tai tuo poliittinen puolue...

Kaikki politiikka on vajonnut korruptioon.

Sanon sen uudestaan:

Kommunismi, sosialismi, fasismi... demokraatit,

liberaalit - haluavat hyötyä ihmisistä.

Kaikki organisaatiot, jotka uskovat parempaan elämään:

ei ole mustien ongelmia tai puolalaisten ongelmia

tai juutalaisten ongelmia tai kreikkalaisten ongelmia

tai naisten ongelmia - on ainoastaan ihmisten ongelmia!

En pelkää ketään; en työskentele kenellekään;

kukaan ei voi erottaa minua.

Minulla ei ole pomoa.

Pelkään elää nykypäivän yhteiskunnassa.

Yhteiskuntaamme ei voi ylläpitää tällaisella epäpätevyydellä.

Vapaakauppajärjestelmä oli mahtava

noin 35 vuotta sitten. Sen jälkeen siitä ei ole ollut hyötyä.

Meidän on muutettava ajattelutapaamme tai tuhoudumme.

Tulevaisuuden kauhuelokuvat kertovat meidän yhteiskunnastamme...

miten se ei toiminut

ja politiikka...

olisi osa sitä kauhuelokuvaa.

Useat ihmiset käyttävät termiä 'kylmä tiede',

koska se on analyyttistä

tietämättä edes mitä analyyttinen tarkoittaa.

Tieteen määritelmä: lähimmät arviot

siitä, kuinka maailma todella toimii.

Se siis kertoo todellisuuden - se on sitä mitä se on.

Tiedemies ei yritä tulla toimeen ihmisten kanssa.

Tiedemiehet vain kertovat mitä ovat löytäneet.

Heidän täytyy kyseenalaistaa kaikki

ja jos joku tiedemies toteaa kokeella, että

tietyillä materiaaleilla on tiettyjä ominaisuuksia,

muiden tiedemiesten täytyy pystyä toistamaan

kyseinen koe ja päätyä samoihin johtopäätöksiin.

Vaikka tiedemiehen mielestä lentokoneen siipi

- matemaattisten laskelmien kautta -

pystyy kantamaan tietyn massan,

niin silti siivelle kasataan hiekkasäkkejä

seuraten milloin se pettää ja näin todettaisiin:

"laskin oikein" tai "laskin väärin".

Pidän tuosta järjestelmästä, koska se on puolueeton,

eikä oleteta matematiikan ratkaisevan kaikkia ongelmia.

Myös matematiikkaa pitää koetella.

Olen sitä mieltä, että jokaista järjestelmää,

jota voidaan testata, tulisi myös testata.

Ja kaikkien päätöksien tulisi perustua tutkimuksiin.

Resurssipohjainen talous on yksinkertaisesti

tieteellisen menetelmän soveltamista yhteiskuntaan.

Lähestymistapa, jota ei ole nykyjärjestelmässämme.

Yhteiskunta on tekninen keksintö.

Tehokkain menetelmä ihmisten terveydentilan optimoinille,

aineelliselle tuotannolle, jakelulle, kaupunkirakenteille jne.

piilevät tieteen aloissa ja teknologiassa,

eivät politiikassa ja rahataloudessa.

Yhteiskunta toimii lentokoneen tavoin järjestelmällisesti,

eikä ole olemassa Kokoomuslaista tai Vihreää tapaa rakentaa sitä.

Samoin luonto itsessään on

aineellinen vertauskohta, jolla todistamme tiedettämme.

Se on valmis järjestelmä,

joka laajenee, kun ymmärryksemme siitä kasvaa.

Itse asiassa sillä ei ole väliä, minkä

ajattelet tai uskot omakohtaisesti olevan totta.

Sen sijaan se tarjoaa vaihtoehdon:

voidaan oppia ja mukautua

luonnonlakeihin ja käyttäytyä niiden mukaan

- poikkeuksetta luoden terveyttä ja vakautta -

tai voidaan taistella turhaan vallitsevia luonnonlakeja vastaan.

Ei ole väliä, kuinka hartaasti uskotaan

viereisellä seinällä kävelyn olevan mahdollista,

painovoima ei salli sitä.

Jos ei syö - kuolee.

Jos vastasyntynyttä ei hoideta - tämä kuolee.

Kuulostaa tylyltä, mutta luonto on diktatuuri

ja me voimme joko kuunnella sitä ja elää sopusoinnussa

tai kärsiä väistämättömät seuraukset.

Resurssipohjainen talous onkin vain

joukko todistetusti elämää tukevia käsityksiä,

jossa kaikki päätökset perustuvat

optimaaliseen ihmisten ja ympäristön vakauteen.

Siinä huomioidaan kokemusperäinen "elämän perusta",

jonka jokainen ihminen tarvitsee

riippumatta poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistä.

Tämä näkemys ei pohjaudu kulttuuriin,

eikä se ole mielipidekysymys.

Ihmisillä on perustarpeita eli

elämän välttämättömyyksiä, kuten puhdas ilma,

ravinteikas ruoka ja puhdas vesi.

Välttämättömiä ovat myös positiivisesti vahvistava, vakaa,

hoivaava ja väkivallaton ympäristö

henkisen ja fyysisen terveytemme vuoksi,

sekä evolutionistiselle sopivuudellemme

ja lajin itsensä selviytymiselle.

Resurssipohjainen talous

perustuisi saatavilla oleviin luonnonvaroihin.

Ei ihmisiä voi vain asuttaa saarelle

tai rakentaa 50 000 asukkaan kaupunkia

ilman perustarpeiden tyydyttämistä.

Käyttäessäni termiä 'kokonaisvaltainen järjestelmän lähestymistapa'

tarkoitan, että alue on kartoitettava ensin

ja tutkittava, mitä kyseinen alue voi tuottaa.

Ajattelu ei saa perustua pelkkään

arkkitehtuuriin tai malleihin,

vaan suunnittelun täytyy perustua kaikkeen

ihmiselämän edellytyksen parantamiseen

ja sitä tarkoitan yhtenäisellä ajattelulla.

Ruoka, vaatetus, suoja, lämpö ja rakkaus.

Nämä kaikki ovat välttämättömiä,

ja jos mikä tahansa niistä otetaan ihmiseltä pois,

ihmisestä tulee onnettomampi ja toimintakyvyttömämpi.

Kuten aikaisemmin esitettiin, resurssipohjainen talous perustuu

globaaliin järjestelmän lähestymistapaan koskien louhintaa, tuotantoa ja jakelua.

Se perustuu todellisiin talouden mekanismeihin eli toimintatapoihin,

jotka takaavat tehokkuuden ja

kestävän kehityksen talouden joka osa-alueella.

Jatketaan tätä ajatusta johdonmukaisesta suunnittelusta:

Mikä tulee seuraavaksi yhtälössämme?

Missä tämä kaikki toteutuu?

Kaupungeissa.

Kaupunkien syntyminen määrittelee modernin yhteiskunnan.

Sen roolina on varmistaa tehokas pääsy käsiksi perustarpeisiin,

sekä lisätä yhteiskunnan tukea ja yhteisön vuorovaikutusta.

Kuinka suunnittelisimme ihanteellisen kaupungin?

Minkä muotoisen tekisimme?

Neliön? Puolisuunnikkaan?

Koska kuitenkin kuljemme sen ympärillä,

voisimme yhtä hyvin tehdä siitä mahdollisimman tasaetäisyyksisen.

Siksi ympyrä.

Mitä kaupungissa tulisi olla?

Luonnollisesti tarvitsemme alueita asumiseen, tehtaille,

sähköntuotantoon ja maanviljelyyn.

Olemme myös huolehtiva laji, joten tarvitsemme kulttuuria,

luontoa, vapaa-aikaa ja koulutusta.

Lisätään sopiva avoin puisto,

viihde/tapahtuma-alue kulttuuria ja seurustelua varten,

sekä koulutus- ja tutkimuslaitoksia.

Kun käytämme ympyrämuotoa,

tuntuu järkevältä sijoittaa nämä toiminnot kehittäin

perustuen kunkin kohteen vaatimaan pinta-alaan

ja helppoon tavoitettavuuteen.

Erittäin hienoa!

Tarkastellaanpa hieman yksityiskohtia:

Aluksi täytyy ottaa huomioon

perusrakenteet tai kaupunkiorganismin sisälmykset.

Näitä olisivat vesi, hyödykkeet,

jätteet, energia ja näiden siirtokanavat.

Nykyäänkin meillä on kaupunkien alla vesi- ja viemärijärjestelmät.

Jatkaisimme tätä kanavointimallia

yhdistäen jätteiden kierrätyksen ja kuljetuksen.

Ei enää postimiehiä tai roskakuskeja.

Se kaikki on sisäänrakennettua. Voisimme jopa käyttää

automatisoituja tyhjiöputkia tai vastaavia teknologioita.

Sama pätee myös kuljetukseen.

Sen täytyy olla yhtenäistetty ja olennaisesti suunniteltu vähentämään

tai jopa poistamaan epätaloudelliset, itsenäiset autot.

Sähköraitiovaunut, kuljetuslaitteet

ja maglev-junat, jotka voivat viedä sinut lähes

minne tahansa kaupungissa, myös pystysuuntaisesti,

sekä yhdistäen sinut muihin kaupunkeihin.

Ja tietenkin, siinä tapauksessa jos autoa tarvitaan,

se on automatisoitu satelliitin avulla turvallisuuden ja yhtenäisyyden takia.

Itse asiassa, tämä automaatioteknologia on jo käytössä nykyään.

Auto-onnettomuudet tappavat vuosittain n.1.2 mijoonaa ihmistä;

vahingoittaen n. 50 miljoonaa ihmistä.

Tämä on järjetöntä ja täysin tarpeetonta.

Tehokkaan kaupunkisuunnittelun ja automatisoitujen autojen avulla,

tästä kuolemien määrästä voidaan hankkiutua eroon.

Maatalous

Nykyään meidän huolimattomien, hintaleikattujen tuotantomenetelmiemme takia,

jotka käyttävät torjunta-aineita, liiallisesti lannoitteita ja muita keinoja,

olemme onnistuneesti tuhonneet paljon

viljelykelpoisesta maasta maapallollamme,

puhumatakaan siitä, että olemme laajamittaisesti myrkyttäneet kehomme.

Itse asiassa teollisuuden ja maatalouden kemiallisia myrkkyjä

löytyy lähes jokaisesta testatusta ihmisestä, vastasyntyneet mukaan lukien.

Onneksi on olemassa loistava vaihtoehto

maaperättömät viljelytavat: kuten vesi- ja ilmaviljely,

jotka vähentävät ravinteiden ja veden

tarvetta jopa 75% nykyiseen käyttöön verrattuna.

Ruokaa voidaan jo nykyään kasvattaa orgaanisesti teollisessa mittakaavassa

suljetuissa pystysuorissa puutarhoissa,

kuten 0,4 hehtaarin palstoilla 50 kerroksessa,

joka käytännöllisesti katsoen poistaa

torjunta-aineiden ja hiilivedyn käytön kokonaan.

Tämä on teollisen ruuan kasvatusta tulevaisuudessa.

Tehokasta, puhdasta ja yltäkylläistä.

Joten näin kehittyneiden järjestelmien tulisi

olla osana maatalousvyöhykkeen jakelussa

tuottamalla ruokaa koko kaupungille

ilman tarvetta tuontitavaroille

säästäen aikaa, jätettä ja energiaa.

Energiasta puheen ollen:

Energiavyöhyke, joka toimisi järjestelmän lähestymistavalla

keräten sähköä runsaista uusiutuvista energialähteistä;

erityisesti tuulesta, Auringosta, maalämmöstä ja lämmönerottimilla,

sekä vesistöjen läheisyydessä vuorovesi- ja aaltovoimalla.

Välttyen katkoilta ja varmistaen

positiivisen hyötysuhteen ilmenemisen,

nämä tavat toimisivat yhtenäisinä järjestelmässä

antaen energiaa tarvittaessa toisillensa

ja varaamalla ylituotannon suuriin

maanalaisiin superkondensaattoreihin,

jottei mikään menisi hukkaan.

Eikä kaupunki tuota vain omaa energiaansa,

vaan myöskin yksittäiset rakennukset

saisivat energiaa sähköä tuottavista maalipinnoista,

rakenteellisilla painonmuuntimilla, sekä lämpöparivaikutuksilla

ja muilla nykyisin vähän käytetyillä teknologioilla.

Tämä tietenkin herättää kysymyksen:

Kuinka nämä tekniikat ja tuotteet

yleensäkin valmistetaan?

Tästä pääsemme tuotantoon:

Teollisuusvyöhyke, huomioimatta sairaaloita ja vastaavia,

olisi tehdastuotannon napa.

Täysin paikallisena ylipäänsä,

se tietysti hankkisi raakamateriaalit

globaalista resurssienhallintajärjestelmästä - em. tavalla -

kysynnän syntyessä itse kaupungissa elävästä väestöstä.

Tuotantotekniikoista puhuen

meidän pitää keskustella uudesta ja tehokkaasta ilmiöstä,

joka välähti vasta hiljakkoin ihmishistoriassa

ja on vauhdittamassa kaiken muuttumista.

Sitä kutsutaan koneistamiseksi

tai työvoiman automatisoinniksi.

Ympärillemme katsottaessa voidaan huomata,

että lähes kaikki käyttämämme

on tehty automaattisesti.

Kenkäsi, vaatteesi, kodinkoneesi, autosi, jne...

koneet valmistavat näitä automaattisesti.

Voimmeko sanoa, ettei yhteiskunta olisi saanut

vaikutteita näistä suurista teknologisista kehityksistä?

Emme tietenkään.

Nämä järjestelmät itse asiassa sanelevat uudet rakenteet

ja uudet tarpeet, sekä tekevät monia asioita tarpeettomiksi.

Olemme kulkeneet eteenpäin kehityksessä

ja teknologian käytössä kiihtyvällä tahdilla.

Automaatio tulee varmasti jatkumaan. Emme voi pysäyttää

teknologioita, jotka ovat yksinkertaisesti järkeviä.

Työvoiman automatisointi teknologisesti on luonut pohjan

jokaiselle suurelle yhteiskunnalliselle muutokselle ihmisen historiassa.

Alkaen maanviljelyn vallankumouksesta ja kyntöauran keksimisestä

teolliseen vallankumoukseen ja koneiden keksimiseen,

johtaen informaation aikakauteen, jossa elämme nyt

kehittyneen elektroniikan ja tietokoneiden johdosta.

Suhteessa nykyisiin kehittyneisiin tuotantomenetelmiin

koneistus kehittyy omatoimisesti.

Liikkuen poispäin perinteisestä menetelmästä

kasata komponentteja kokoonpanoa varten

kohti kehittyneempää menetelmää luoda

kokonaisia tuotteita yhden prosessin aikana.

Kuten useimmat insinöörit, olen myös kiinnostunut biologiasta,

koska se on niin täynnä erikoisia luonnon taidonnäytteitä.

Biologia on itseään kopioivien olentojen tutkimista.

Hyvänä määritelmänä elämällemme.

Insinöörinä minua on aina

kiinnostanut idea koneista kopioimassa itseään.

Rep-Rap on kolmiulotteinen tulostin,

joka kytketään tietokoneeseen ja

kaksiulotteisten papereiden tulostamisen sijaan

se luo todellisia, fyysisiä, kolmiulotteisia esineitä.

Tässä ei ole mitään uutta

3-D tulostimia on ollut olemassa jo 30 vuotta.

Rep-Rapin hieno ominaisuus on, että se tulostaa lähes kaikki osansa.

Jos sinulla on yksi, voit

tehdä toisen ja lahjoittaa sen kaverillesi

ja lisäksi voit tulostaa monia käytännöllisiä asioita.

Aina perustaloustuotteista

jopa kokonaisen auton korin tulostamiseen asti kerralla.

Automatisoitua ja kehittynytta 3D-tulostamista on

mahdollisuus käyttää lähes jokaisella tuotantoalalla.

Myös kotien rakentamisessa.

Betonitulostin on

itse asiassa valmistusteknologia,

- ns. 3D-tulostin - jolla luodaan suoraan

kolmiuloitteisia esineitä tietokonemallista.

Betonitulostusta käyttämällä on mahdollista

rakentaa 200 neliömetrin talo

pelkästään koneella yhdessä päivässä.

Syynä ihmisten kiinnostukselle rakentamisen automatisointiin

ovat sen tuomat lukuisat edut.

Esimerkiksi rakentaminen vaatii paljon työvoimaa

ja vaikka nykypäivänä se luo työpaikkoja,

siinä on omat ongelmansa.

Esimerkiksi rakennusalalla on kaikkkein vaarallisimmat työt.

Se menee jopa kaivostyön ja maatalouden edelle.

Siinä on korkeimmat kuolemantapausluvut lähes joka maassa.

Toisena ongelmana on jäte.

Keskimäärin USA:laisesta talosta syntyy rakennusjätettä 3 - 7 tonnia.

Rakennusalaa tutkiessa tämä vaikutus on suuri

ja tiedettävästi 40% kaikista materiaaleista

maailmassa käytetään rakennuksiin.

Se on suurta energian ja resurssien tuhlausta,

sekä tuottaa valtavaa vahinkoa ympäristölle.

Kotien rakentaminen vasaroin, nauloin ja puulla

nykypäivän teknologia huomioonottaen, on järjetöntä,

ja se toimii täysin työväenluokan ehdoilla,

mitä USA:n rakennustuotantoon tulee.

Hiljattain julkaistiin MIT:n taloustieteilijä David Autorin tutkimus,

jossa todettiin keskiluokan olevan vanhentunut

ja automaation korvaavan sen.

Yksinkertaisesti koneistaminen on paljon ihmistyövoimaa

tuottavampaa, tehokkaampaa ja kestävämpää

lähes jokaisella nykytalouden osa-alueella.

Koneet eivät tarvitse rokotuksia, taukoja, vakuutuksia tai eläkkeitä.

Ne työskentelevät ympäri vuorokauden joka päivä.

Työn tuottavuus ja tarkkuus

on ihmisen tekemään työhön verrattuna vertaansa vailla.

Lopputulos: on vanhanaikaista ja epäkäytännöllistä

pitää ihmisiä tekemässä rutiininomaisia töitä.

Työttömyys - niin kovin yleinen ilmiö -

on pohjimmiltaan seurausta tästä

teknologisen tehokkuuden kehityksestä.

Vuosikausia ekonomistit ovat sivuuttaneet tämän kasvavan trendin,

jota voisi kutsua "teknologiseksi työttömyydeksi",

koska näytti aina siltä, että uusia toimialoja

syntyy työllistämään syrjäytetyt työntekijät.

Nykyään työt ovat keskittyneet palvelualalle,

joka työllistää n. 90% Suomen työvoimasta.

Tilanne on sama useimmissa teollisuusmaissa.

Mutta tätäkin toimialaa ravistelee

yhä kasvavassa määrin automatisoidut

kioskit, ravintolat ja kaupat.

Ekonomistit ovat viimein ottamassa

huomioon sen, minkä ovat vuosia kieltäneet:

Teknologinen työttömyys kiihdyttää

maailmanlaajuista työvoimakriisiä, joka on

seurausta maailmantalouden alavireestä,

ja mitä syvemmälle taantuma etenee,

sitä nopeammin toimialat koneellistuvat.

On jäänyt ymmärtämättä,

että mitä enemmän ihmisiä korvataan koneilla

rahan säästämiseksi, sitä heikompi

heidän ostovoimansa on.

Eli vaikka yhtiö kykenee tuottamaan

kaikkea halvemmalla,

on yhä harvemmilla rahaa ostaa mitään,

oli se miten halpaa tahansa.

Lopputuloksena on, että työn tekeminen

rahasta on hitaasti tulossa tiensä päähän.

Itse asiassa jos miettii

olemassa olevia töitä,

jotka voisi välittömästi automatisoida,

75% maailmanlaajuisesta työvoimasta

voitaisiin korvata koneilla heti.

Ja siksi resurssipohjaisessa taloudessa

ei ole lainkaan rahamarkkinajärjestelmää.

Ei rahaa ollenkaan...

Koska sille ei ole tarvetta.

Resurssipohjainen talous

ottaa huomioon automaation tehokkuuden

ja hyväksyy tarjoamansa

eikä taistele sitä vastaan, kuten nykyään.

Miksi? Koska on vastuutonta jättää

tehokkuus ja kestävyys huomiotta.

Täten palaamme takaisin kaupunkijärjestelmäämme.

Keskellä on pääkupoli,

joka ei pidä sisällään ainoastaan

opintotiloja ja liikennekeskusta,

vaan myös keskustietokoneen,

joka pyörittää kaupungin teknistä järjestelmää.

Kaupunki on itse asiassa yksi suuri automatisoitu kone.

Sillä on tunnistimet kaikissa teknisissä vyöhykkeissä

tarkkailemassa arkkitehtuurin kehitystä,

energiavalikoimaa, tuotantoa, jakelua yms.

Pitäisikö ihmisten valvoa näitä toimintoja

toimintahäiriöiden ja vastaavien varalta?

Luultavasti kyllä.

Mutta valvonnan määrä vähentyisi

ajan kanssa laitekehityksen myötä.

Kuitenkin ehkä noin 3% nykyisistä

kaupungin asukkaista tarvittaisiin

tähän työhön ongelmien ilmetessä.

Ja voin vakuuttaa teille:

talousjärjestelmässä, joka on

oikeasti kehitetty pitämään ihmisistä huolta

ja turvaamaan hyvinvointia

ei tarvitse alistua yksityisiin

diktatuureihin päivästä toiseen...

tai yleensä tekniikan tai yhteiskunnan

kannalta tarpeettomaan työhön,

taistellen olemattoman velkataakan kanssa

vain toimeentulon tähden.

Lupaan teille: ihmiset tulevat tekemään töitä vapaaehtoisesti

ylläpitääkseen ja parantaakseen järjestelmää,

joka oikeasti pitää heistä huolta.

Ja 'kannustimesta' puhuttaessa

törmäämme yleiseen uskomukseen:

Jos yksilöllä ei ole olemassa ulkopuolista painetta

"työskennellä elantonsa eteen",

ihmiset vain istuisivat tekemättä mitään

lihoen ja laiskistuen.

Tämä on kuitenkin hölynpölyä.

Nykyajan työnteon järjestelmä

oikeastaan luo laiskuutta, eikä

poista sitä.

Kun olimme lapsia,

täynnä kiinnostusta ymmärtää elämää ympärillämme,

väsäsimme ja tutkimme...

Mutta ajan kuluessa järjestelmä pakotti meidät

selvittämään, kuinka tehdä rahaa.

Ja niin varhaisopetuksesta lähtien

aina yliopisto-opintoihin asti sinua rajoitetaan.

Vain jotta voisit palvella

rattaana koneistossa, jossa

työn hedelmät siirtyvät 1% haltuun.

Tieteelliset tutkimukset ovat todistaneet,

ettei ihmisiä motivoi rahallinen palkinto

pyrkiessämme kekseliäisyyteen ja luovuuteen.

Luominen itsessään toimii palkintona.

Raha näyttää toimivan palkintona vain

itseään toistavissa, tyhjänpäiväisissä rutiineissa -

rooleissa, jotka olemme voineet nähdä koneiden korvaavan.

Kun puhumme kekseliäisyydestä,

ihmismielen todellisesta hyödyntämisestä,

rahakannustimen on todistettu olevan haitaksi,

luovaa ajattelua häiritsevänä ja vähentävänä tekijänä.

Tämä saattaisi selittää miksi Nicola Tesla, Wrightin veljekset

ja muut keksijät, jotka ovat antaneet suunnatoman

paljon nykymaailmalle,

eivät koskaan ilmentäneet rahallista motivaatiota tehdä niin.

Raha on oikeastaan valheellinen kannustin

ja aiheuttaa 100 kertaa enemmän vääristymiä

kuin myötävaikutuksia.

Huomenta oppilaat. Istukaahan alas.

Ensimmäiseksi haluan kiertää huoneessa

ja kysyä, mitä kukin haluaa olla isona.

Kuka haluaisi olla ensimmäinen?

Entäs sinä, Sarah?

Haluan isona olla töissä McDonald'silla, kuten äitinikin!

Vanha perinnekö?

Entäs sinä Linda?

Minusta tulee

newyorkilainen katuhuora!

Kaunotar vai?

Todella kunnianhimoista.

Entäs Tommy?

Minusta tulee isona

rikas elitistinen liikemies ja työskentelen

Wall Streetillä ja teen voittoa

muiden maiden talousromahduksilla.

Yritteliästä!

Hienoa nähdä monikulttuurista kiinnostusta!

Kulttuurin uhrit

Kuten aikaisemmin on mainittu, resurssipohjaisessa

taloudessa yhteiskunnan ongelmat ratkaistaan tieteellisesti,

eikä se rajoitu pelkästään tekniseen tehokkuuteen.

Siinä otetaan huomioon myös suora

ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvointi ja mitä siihen kuuluu.

Mitä hyötyä on yhteiskuntajärjestelmästä, jos se ei

lopulta tuotakaan onnellisuutta ja rauhanomaista yhdessäoloa?

On tärkeää painottaa,

että poistamalla rahajärjestelmän

ja tarjoamalla elämän perustarpeet

voisimme nähdä melkein heti maaimanlaajuisen

rikollisuuden vähenevän 95%:lla.

Ei olisi mitään varastettavaa, kavallettavaa, huijattavaa tms.

95% vangeista lusivat nykyään

rahaan liittyvistä- tai huumausainerikoksista.

Huumeiden käyttö on häiriö, ei rikos.

Entäs sitten loput 5%?

Ne oikeasti väkivaltaiset...

Usein joidenkin silmissä väkivaltaiset

ovat sellaisia luonnostaan...

Ovatko he vain "pahoja"?

Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että

väkivallan moraalinen arviointi

on ajanhukkaa, koska

se ei edesauta pätkän vertaa

ymmärtämystämme väkivaltaisen käytöksen

syistä tai ehkäisystä.

Ihmiset kysyvät, uskonko rikollisten armahtamiseen.

Vastaukseni siihen on, että

"Ei, en usko anteeksiantoon sen enempää

kuin tuomitsemiseenkaan."

Vain jos me yhteiskuntana

alamme kohdella väkivaltaa

terveydenhuollollisena ennaltaehkäistävänä ongelmana,

eikä moraalisena "pahuutena".

Vain jos muutamme omia asenteitamme,

olettamuksiamme ja arvojamme.

Vain silloin onnistumme vähentämään väkivaltaa,

toisin kuin tällä hetkellä ainoastaan

yllytämme siihen.

Mitä enemmän haetaan oikeutta, sitä enemmän loukkaannutaan,

koska oikeutta ei ole olemassakaan.

Asiat vain ovat niin kuin ne ovat. Siinä se.

Toisin sanoen jos ihmisistä on tehty rasistisia kiihkoilijoita,

jos heidät on kasvatettu sitä edistävässä ympäristössä,

miksi syyttää heitä siitä?

He ovat kulttuurin uhreja.

Siksi heitä täytyy auttaa.

Meidän täytyy uudelleensuunnitella

häiriökäyttäytymistä tuottava ympäristö.

Ongelma

on siinä, ei vankilaan lukitsemisessa.

"Tuomari", "juristi" ja

"valinnan vapaus" ovat vaarallisia käsitteitä.

Ne antavat harhaanjohtavaa tietoa.

Ei voi sanoa, että joku "on paha" tai "sarjamurhaaja".

Sarjamurhaajaksi ei synnytä.

Sotilaista tulee sarjamurhaajia konekiväärin kanssa.

Heistä tulee tappokoneita, mutta kukaan

ei ajattele heitä murhaajina tai palkkatappajina,

koska tappaminen on "luonnollista" sotilaalle.

Joten syytämme ihmisiä.

Sanomme: "Tuo tyyppi oli natsi, hän kidutti juutalaisia."

Ei vaan hänet oli kasvatettu kiduttamaan juutalaisia.

Jos luullaan, että ihmiset

tekevät yksilöllisiä valintoja

ja ovat vapaita tekemään niitä... tarkoittaen

ilman minkäänlaisia vaikutteita,

niin en voi ymmärtää sitä.

Meidän kaikkien jokaiseen päätökseen vaikuttaa

kulttuuri jossa elämme, vanhempamme

ja vallalla olevat arvot.

Tästä johtuen ei voi olla riippumattomia valintoja.

Mikä on maailman paras maa? Oikea vastaus:

"En ole käynyt kaikkialla, enkä tunne

muita kulttuureita tarpeeksi, jotta voisin vastata."

En tiedä kenenkään sanovan näin.

He sanovat että: "Se on vanha kunnon Suomi!

Maailman paras valtio!"

Ei kokemuksia... "Oletko käynyt Intiassa?" - "En."

"Oletko käynyt Englannissa?" - "En."

"Oletko käynyt Ranskassa?" - "En."

"Eli miten perustelet olettamuksesi?"

He eivät osaa vastata - he suuttuvat!

He sanovat: "Hemmetti! Kuka sinä olet

kertomaan mitä minun pitäisi ajatella?!"

Älä unohda, että ihmisillä on ajatusvirheitä.

He eivät ole vastuussa vastauksista;

he ovat kulttuurin uhreja, eli ts.

kulttuuri on vaikuttanut heihin.

Osa 4: Nousu

Kun käsitellään resurssipohjaista taloutta,

esitetään yleensä tiettyjä väitteitä.

Kröhöm!

Kröhöm! Hei!

Odotas vähän!

Minä tiedän tämän. Tämä on kuule Marxismia.

Stalin tappoi 800 miljoonaa ihmistä tällaisten ideoiden takia...

Isäni kuoli Gulagissa!

Kommunisti! Fasisti!

Et pidä Suomesta, sinun pitäisi lähteä!

No niin, rauhoitutaan nyt kaikki...

Kuolema uudelle maailmanjärjestykselle!

Kuolema uudelle maailmanjärjestykselle!

Ja kun yleisön järjettömyys

kasvoi, shokissa ja hämmentyneenä:

yhtäkkiä kertoja sai kohtalokkaan sydänkohtauksen.

Ilmeisen kommunistinen propagandafilmi loppui.

Järjestelmävirhe

Varmuuskopiointi aloitettu - Palautettu

Mutta tiedätkö, että olen sanonut tuollaisia asioita ihmisille

"aivoriihi"-tyyppisissä tilanteissa,

eli nämä Rooman Klubit ja muut sellaiset...

he sanovat "Marxilainen!"

Mitä? Marxilainen? Mistä he sen saivat päähänsä?

He ajattelivat vertauskuvaa ja pitävät siitä kiinni,

kuin se olisi Graalin malja;

se on niin helppoa ymmärtää.

Minulta kysytään olenko sosialisti, kommunisti tai kapitalisti?

En mikään noista. Miksi ajattelet,

että nuo ovat ainoat vaihtoehdot?

Kaikki nuo poliittiset käsitteet on luotu

sellaisten kirjoittajien toimesta, jotka olettivat meidän elävän

luonnonvaroiltaan rajattomalla planeetalla.

Yhdessäkään noista poliittisista periaatteista

ei edes harkita, että jostain saattaisi tulla puutetta.

Olen sitä mieltä, että kommunismi, sosialismi, vapaakauppa ja fasismi

ovat osa yhteiskuntaevoluutiota.

Emme voi hypätä

kulttuurista toiseen,

vaan välimuotoja tulee väistämättä.

Ennen mitään "-ismiä" meillä on oltava

elämän perusta ja kuten juuri kaikkein

helpoiten kuvailin, niin kaikki ehdot

seuraavalle henkäisyllesi,

sisältäen hengitettävän ilman,

tarpeellisen veden, turvallisuuden

ja saavutettavan koulutuksen,

eli kaikki jakamamme ja käyttämämme asiat,

mitä ilman elämä yhdessäkään kulttuurissa ei voi toimia.

Joten on palattava elämän perustaan,

eikä se ole mikään "-ismi".

Kyse on "ihmishengen arvottamisesta".

Sopimatonta käytöstä

On historiallisesti todennettavissa,

että minkä tahansa yhteiskunnan

vallalla oleva kulttuuri heijastaa

valtaa pitävän ryhmän etua.

Orjakulttuurissa uskomukset

ihmisistä, ihmisoikeuksista jne.,

heijastivat orjien omistajien tarpeita.

Kun taas sellaisessa yhteiskunnassa, jossa

tietyt ihmiset ovat vallassa ja hallitsevat miljoonien

elämää ja näiden työpanoksesta kertyviä tuottoja,

niin yleisesti hyväksytyt periaatteet heijastavat

valtaapitävien tarvetta.

Eli kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla

ajatukset psykologiasta,

sosiologiasta, historiasta,

taloustieteistä ja politiikasta heijastavat

lähtökohtaisesti tiettyjä eliitin intressejä.

Ja liiaksi kyseenalaistavia teoreetikkoja

usein kartellaan tai

heidät nähdään eräänlaisina "radikaaleina".

Kulttuurissa vallalla olevilla arvoilla

on taipumus tukea ja ylläpitää

niitä asioita, joista kulttuurissa palkitaan.

Ja yhteiskunnassa, jossa menestys ja

asema määritellään omaisuuden perusteella,

ei yhteiskunnallisella panoksella,

on helppoa ymmärtää, miksi nykymaailmamme tila on tällainen.

Kyseessä on häiriö arvojärjestelmässämme.

Se on täysin luonnosta irtautunut.

Ihmisten ja yhteiskunnan terveys ovat täysin

toissijaisia verrattuna haitallisiin arvoihin, joita ovat

keinotekoinen vauraus ja rajaton kasvu.

Ja tämä sairaus on nyt levittäytynyt

viruksen lailla ympäri hallintoa,

mediaa, viihdemaailmaa ja jopa tiedeyhteisöä.

Ja tähän rakenteeseen on

sisällytettynä kaikenlaiselta

häiritsemiseltä suojaavat mekanismit.

Rahataloususkonnon oppipojat

ja itseoikeutetut vallitsevan asiaintilan vartijat

etsivät jatkuvasti keinoja estää heidän uskoansa

häiritseviä ajatusmalleja.

Yleisimpänä näistä on heijastunut kahtiajako.

Jos et ole republikaani, olet demokraatti.

Jos et ole kristitty, olet kenties satanisti

ja jos ajattelet yhteiskuntaa voitavan parantaa huomattavasti,

kenties ajatusta

jokaisen huomioon ottamisesta?

Olet vain "Utopisti".

Kaikista salakavalin näistä on:

jos et tue "vapaata markkinataloutta",

olet itse vapautta vastaan.

Uskon vapauteen!

Aina kun kuulet sanan "vapaus"

tai termin "hallituksen väliintulo" mainittavan jossain

se voidaan tulkita:

estät maksimaalisen lisärahan tekemisen rahasta

yksityiselle rahan haltijoille.

Niin se on. He sanovat myös:

"Tarvitsemme lisää mukavuuksia ihmisille";

"Tämä on vapaus vastaan tyrannia" jne.

Joka kerta sen voi tulkita näin ja uskon

siitä löytyvän selvän vastaavuussuhteen

aina heidän käyttäessään sitä.

Tätä voisimme tietyssä mielessä kutsua:

Valtaapitäväksi arvon ja ymmärryksen muotosäännöksi.

Se hallitsee heidän omaa syvällistä tuntemustaan asiasta,

joten he voivat sanoa: "En tarkoittanut sitä ollenkaan!".

Itse asiassa näin he tekevät.

Aivan kuin puhuisimme kieliopista

ja seuraisimme sen sääntöjä

ymmärtämättä niitä...

eli meillä on kuitenkin ns. "Valtaapitävä arvon muotosääntö",

joka alleviivaa tämän. Aina kun he käyttävät näitä sanoja:

"hallituksen väliintulo", "vapauden puute", "vapaus",

"edistyminen" tai "kehitys",

ne voidaan kaikki tulkita takaisin siihen.

Tietenkin kun kuulet sanan "vapaus"

sillä on taipumus olla samassa lauseessa

jonkin "demokratiaksi" kutsutun kanssa.

On kiehtovaa kuinka ihmiset näyttävät uskovan,

että heillä oikeasti on oleellinen

vaikutus hallituksen tekemisiin.

Unohdetaan, että järjestelmämme perusluonne

on tarjota kaikki myytäväksi.

Ainoa merkityksellinen ääni on rahalla,

eikä ole väliä, kuika paljon aktivistit

huutavat etiikasta ja vastuullisuudesta.

Markkinataloudessa jokainen poliitikko, lainsäädäntö

ja täten jokainen hallitus on kaupan.

Vuodesta 2007 pankkien pelastustoimiin

on käytetty 20 biljoonaa dollaria.

Tämä summa olisi voitu käyttää muuttamaan

esimerkiksi maailmanlaajuinen energiantuotanto

täysin uusiutuviin energialähteisiin,

mutta nyt se meni täysin yhteiskuntaa

hyödyttämättömille toimielimille,

jotka voitaisiin poistaa heti

ilman, että kukaan niitä kaipaisi.

Silti ihmiset uskovat sokeasti, että politiikka ja

poliitikot ovat olemassa yleisen hyvän takia.

On tosiasia, että politiikka on bisnestä

- aivan kuten kaikki muukin markkinataloudessa -

ja he välittävät ennen kaikkea omista eduistaan.

Rehellisesti sanottuna, en usko poliittiseen toimintaan.

Järjestelmä supistuu ja laajenee kuten haluaa.

Se mukautuu näihin muutoksiin.

Näen, että kansalaisoikeusliike on vain myönnytys

niiltä, jotka omistavat tämän maan.

Luulen, että he näkevät mikä ajaa heidän etujaan;

he tietävät, että tietty määrä vapautta vaikuttaa hyvältä.

Illuusio vapaudesta: annetaan heidän äänestää kerran vuodessa,

jotta heillä olisi merkityksetön illuusio vaikuttamisesta.

Merkityksetön valinta: toimimme kuin orjat ja sanomme:

"Äänestin." Vaikka väittelyn rajat tässä maassa piirretään

ennen kuin väittely edes alkaa ja kaikki muut

sivuutetaan sekä leimataan näyttämään

kommunisteilta tai muuten epäluotettavilta.

"Pöpi", siinä on sana...

ja nyt se on "salaliitto". - Keksitty juttu -

Se on muotoiltu tarkoittamaan jotain kiellettyä keskustelunaihetta:

vaikutusvaltaiset henkilöt kokoontuisivat tekemään suunnitelmia!

Mahdotonta. Olet vainoharhainen. Olet salaliittohullu!

Kaikista tämän järjestelmän puolustusmekanismeista

kaksi nousee esiin jatkuvasti.

Ensimmäinen on se, että järjestelmä on ollut edellytyksenä materiaaliselle

kehitykselle, jonka olemme saavuttaneet tällä planeetalla.

Oikeastaan ei.

On olemassa kaksi perustavaa syytä,

jotka ovat luoneet lisääntyneen "vaurauden"

ja väestönkasvun, jonka näemme tänä päivänä.

Yksi: tuotantoteknologian eksponentiaalinen kehittyminen

ja sen seurauksena tieteellinen kekseliäisyys.

Kaksi: hiilivetyenergian hyödyntäminen,

joka muodostaa perustan koko nykyiselle energiantuotannollemme.

Vapaa markkinatalous, kapitalismi, rahamarkkina-

järjestelmä - miksi sitä halutaankin kutsua -

on vain ratsastanut näiden tapahtumien aalloilla

tuoden mukanaan vääristyneen kannustinjärjestelmän ja äärimmäisen

epätasa-arvoisen menetelmän käyttää ja jakaa hyödykkeitä.

Toinen puolustuskeino on silmitön ennakkoluulo

vuosien propagandan tuloksena,

joka auttaa näkemään kaikki muut yhteiskuntajärjestelmät

tienä "tyranniaan",

johon yhdistetään Stalinin, Maon ja Hitlerin kaltaisia nimiä yhdessä heidän

aiheuttamiensa kuolinlukujen kanssa.

Niin tyrannimaisia kuin nämä ihmiset

ja heidän yhteiskunnalliset näkemyksensä olivatkaan,

puhuttaessa kuoleman aiheuttajista

-järjestelmällisestä

ihmisten massamurhasta -

mikään historiassa ei vedä vertoja sille mitä näemme nyt.

Nälänhädät: viime vuosisadalta lähtien

niitä ei ole aiheuttanut ruoan puute.

Ne on aiheuttanut suhteellinen köyhyys.

Taloudelliset resurssit jaettiin niin epäoikeudenmukaisesti,

ettei köyhillä ollut tarpeeksi rahaa

ostaa ruokaa, jota oli tarjolla

kaikille maksukykyisille.

Tämä on esimerkkinä rakenteellisesta väkivallasta.

Toinen esimerkki: Afrikassa ja muilla alueilla

- keskityn erityisesti Afrikkaan -

kymmenet miljoonat kuolevat AIDS:iin.

Miksi he kuolevat?

Ei siksi, ettemme osaisi hoitaa AIDS:ia.

Miljoonia ihmisiä elää varakkaissa maissa

tullen erittäin hyvin toimeen

sairautta hoitavien lääkkeiden avulla.

Afrikassa AIDS:iin kuolevat ihmiset

eivät kuole HI-viruksesta johtuen...

He kuolevat, koska heillä ei ole rahaa

elintärkeisiin lääkkeisiin.

Gandhi näki tämän. Hän sanoi:

"Tappavin väkivallan muoto on köyhyys."

Ja se on täysin totta.

Köyhyys tappaa enemmän kuin historiamme sodat;

enemmän kuin murhaajat kautta aikain;

enemmän kuin itsemurhat historiassa...

Rakenteellinen väkivalta ei vain tapa enemmän ihmisiä,

kuin kaikki käyttäytymiseen liittyvä väkivalta yhteensä.

Rakenteellinen väkivalta on myös pääsyy

käyttäytymiseen liittyvään väkivaltaan.

Öljyhuipun jälkeen

Öljy on perusta

ja osa yhteiskuntamme rakenteita.

Öljystä ja maakaasusta saatua hiilivetyenergiaa kuluu 10 kaloria

jokaiseen teollisuusmaissa syömäämme kaloriin.

Lannoitteet valmistetaan maakaasusta.

Hyönteismyrkyt tehdään öljystä.

Öljyä kuluttavia koneita käytetään maanviljelyssä,

kuljetuksissa ja pakkaamisessa. Ruoka kääritään

muoviin, joka tehdään öljystä.

Jokaisessa autonrenkaassa on 26 litraa öljyä.

Öljy on läsnä kaikkialla ja sen ansiosta

lähes 7 miljardia ihmistä elää

planeetallamme juuri nyt.

Tämän halvan ja helpon energian käyttöönotto,

joka vastaa itse asiassa

miljoonia kellon ympäri työskenteleviä orjia,

muutti maailmaamme radikaalisti viime vuosisadalla

ja ihmisten määrä on samalla 10-kertaistunut.

Kuitenkin vuonna 2050 öljyllä voidaan ylläpitää

enää alle puolta maailman

väestöstä nykyisellä elämäntyylillä.

Joten elämäntyylin muutoksen mittakaava on valtava.

Maailmassa käytetään tällä hetkellä kuusi tynnyriä öljyä uutta kohden.

Viisi vuotta sitten käytettiin neljä tynnyriä

öljyä uutta kohden.

Vuosi tästä eteenpäin, niin käytetään

kahdeksan tynnyriä öljyä uutta kohden.

Minua häiritsee

maailman valtioiden ja teollisuusjohtajien todellisen

yrityksen puute tehdä mitään erilailla.

Meillä on jo näitä ns. yrityksiä rakentaa lisää tuulivoimaloita

ja ehkä käyttää vuorovesiä...

Meillä on yrityksiä tehdä autoistamme vähän taloudellisempia,

mutta mikään ei oikein näytä

vallankumoukselliselta - muutokset ovat vähäisiä

ja uskon sen olevan kohtalaisen pelottavaa.

Näitä hallituksia johdattelevat taloustieteilijät

eivät arvosta tällaista puheenaihetta

ja yrittävät kannustaa kuluttamaan palauttaakseen aiemman vaurauden

toivoen saavansa menneen takaisin.

He painavat aina vain lisää rahaa ilman mitään vakuuksia.

Niinpä jos talous elpyy ja

toipuu, sekä kuuluisa talouskasvu jatkuu,

niin se on vain lyhytaikaista, eli

hyvin lyhyessä ajassa, muutamassa kuukaudessa

vuosien sijaan törmätään taas tarjonnan muuriin:

tulee uusi hinnannousu

ja entistä syvempi lama. Uskonkin

meidän siirtyvän rajuun lamakierteeseen.

Talouskasvussa tulee siis katto - hintapiikki -

ja kaikki menee alas. Tämä on nykytilanteemme.

Sitten se alkaa jälleen kasvaa, mutta samalla syntyy

alue missä on mahdotonta tuottaa halpaa energiaa.

Olemme huippukohdassa - öljyntuotannon alamäen äärellä.

Ei ole mitään keinoa pumpata öljyä nopeammin ja enemmän,

mikä tarkoittaa kehityksen pysähtymistä. Öljyn hinta tippuu,

kuten tapahtuikin v. 2009 alussa. Kun talouden "toipuminen" alkaa,

öljyn hinta hiljalleen taas nousee.

Se on viime aikoina pyörinyt 80 dollarissa

tynnyriltä ja huomaamme, että jopa tässä hinnassa

- taloudellisen romahduksen vuoksi -

ihmisillä on vaikeuksia maksaa tuota hintaa.

Maailman öljyntuotanto on nyt noin 86 miljoonaa tynnyriä päivässä.

10 vuoden jakson aikana noin 40 miljoonaa

tynnyriä päivässä täytyy korvata jollakin.

Ei ole olemassa mitään, mikä voisi korvata edes

yhtä prosenttia sellaisesta tarpeesta.

Ellemme tee jotakin todella nopeasti,

syntyy valtava energiavaje.

Minusta suurin virhe on se,

että noin vuosikymmen sitten ei tunnistettu, että tarvitaan

yhteinen ponnistus

kestävien energiamuotojen löytämiseksi.

Uskon, että se tulee olemaan lastenlastemme

ihmettelyn kohde. "Tiesitte, että olitte

tekemisissä rajallisen raaka-aineen kanssa.

Miten ihmeessä oikein olitte voineet rakentaa taloutenne

jonkin sellaisen varaan, joka tulee katoamaan?"

Ensimmäistä kertaa ihmisen historiassa

laji on kasvokkain selviytymisprosessin kanssa keskeisen

resurssin loppumisen suhteen.

Ja kaikkein hauskinta asiassa on se,

että öljyn tullessa yhä vain harvinaisemmaksi

talousjärjestelmä jatkaa edelleen sokeasti

syöpämäisen kasvumallinsa toteuttamista,

jotta ihmiset voisivat ostella lisää öljykäyttöisiä autoja

kehittäen bruttokansantuotetta ja työpaikkoja kiihdyttäen alamäkeä.

Onko olemassa korvaavia ratkaisuja

hiilivetytalouden valtarakenteelle?

Tietenkin.

Mutta vaiheet, jotka on läpikäytävä näiden muutosten aikaansaamiseksi

eivät toteudu markkinajärjestelmämme toimintaprotokollaa käyttäen,

sillä tässä järjestelmässä uusia ratkaisuja voidaan

toteuttaa vain voittomekanismin kautta.

Ihmiset eivät panosta uusiutuviin energialähteisiin,

koska se ei tuota rahaa lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

Sen toteutumisen vaatima sitoutuminen

tapahtuu vain kovalla taloudellisella tappiolla.

Siksi siinä ei ole rahallista kannustinta,

eivätkä asiat tapahdu järjestelmässämme ilman sitä.

Kaiken lisäksi öljyhuippu on

vain yksi niistä esiintyvistä seurauksista,

jotka kiihtyvällä tahdilla johtavat kohti tuhoa.

Vähenevä makea vesi,

- olemassaolomme perusedellytys -

josta tällä hetkellä on

pulaa 2,8 miljardilla ihmisellä

ja neljällä miljardilla v. 2030 mennessä.

Ruoantuotanto:

Viljelyskelpoisen maan tuho.

Sillä tuotetaan 99,7% ruoasta,

ja sitä tuhoutuu uusiutumista 40 kertaa nopeammin

ja viimeisten 40 vuoden aikana 30%

viljelykelpoisesta maasta on tullut tuottamattomaksi.

Puhumattakaan siitä, että hiilivedyt ovat selkärankana

maataloudelle ja niiden huvetessa...

hupenee myös ruoantuotanto.

Mitä resursseihin tulee yleisesti,

niin nykyisillä kulutusmalleilla v. 2030 mennessä

tarvitsemme kaksi planeettaa jatkaaksemme samaa tahtia.

Puhumattakaan jatkuvasta luonnon

monimuotoisuuden tuhosta,

joka aiheuttaa sukupuuttoja

ja ympäristön epävakautta maailmassa.

Tämän rappeutumisen

ja lähes räjähdysmäisen väestönkasvun

seurauksena v. 2030 mennessä saattaa

planeetallamme olla yli 8 miljardia ihmistä.

Yksin energiantuotantoa tulisi

lisätä 44% v. 2030 mennessä vastataksemme kysyntään.

Jälleen kerran rahan ollessa ainoana alkuunpanijana

voimmeko olettaa, että yhdelläkään maalla

tällä planeetalla on varaa

niihin massiivisiin muutoksiin, joita maanviljelyn

vedenkäsittelyn, energiantuotannon jne. muuttaminen tarvitsisi?

Maailmanlaajuinen velkapyramidihuijaus

on hitaasti pysäyttämässä koko maailman...

Puhumattakaan siitä faktasta,

että työttömyys, jonka näet,

tulee olemaan normaalia teknologian

aiheuttaman työttömyyden vuoksi.

Työpaikat eivät ole palaamassa takaisin.

Ja lopuksi, laaja yhteiskunnallinen näkökulma.

Vuodesta 1970 vuoteen 2010 köyhyys tällä planeetalla

on kaksinkertaistunut tämän järjestelmän johdosta...

Ottaen huomioon nykyisen tilanteemme-

voitko rehellisesti sanoa, että tulemme näkemään

mitään muuta kuin lisää työttömyyttä,

lisää kärsimystä ja lisää joukkonälänhätää?

Alku

Ei tule olemaan mitään toipumista.

Tämä ei ole jokin pitkä lama,

josta me jonakin päivänä nousemme.

Seuraava vaihe, jonka näemme seuraavan taloudellisen ketjuromahduksen

jälkeen, on massiivinen yhteiskunnallinen levottomuus.

Kun työttömyysrahoja ei enää makseta,

koska valtiolla ei ole enää rahaa.

Ja kun asiat menevät niin huonoiksi, että ihmiset menettävät luottamuksensa

valitsemiinsa johtajiin, he tulevat vaatimaan muutosta.

Siis jos emme ensin tapa itseämme prosessissa,

tai tuhoa ympäristöämme.

Pelkään, että ajaudumme pisteeseen, josta ei ole enää paluuta...

Tämä vaivaa minua aina ja kaikkialla.

Teemme kaikkemme välttääksemme sen pisteen.

Olemme selvästi ihmiselämän suuren siirtymäkauden partaalla.

Edessämme odottaa perusteellinen muutos

verrattuna elämään viimeisen vuosisadan aikana.

Talouden ja planeettamme resurssien

välillä täytyy olla yhteys. Resurssien,

joita ovat tietenkin kaikki eläimet ja kasvit;

valtamerien terveys ja kaikki muu.

Tämä rahatalouden malli ei luovuta

ennen kuin se on tappanut viimeisenkin ihmisen.

"Sisäpiiriläiset" tekevät kaikkensa pysyäkseen vallassa

ja tämä tulee aina muistaa.

He käyttävät armeijaa, laivastoa ja valheita..

tai mitä tahansa pysyäkseen vallassa.

He eivät aio luovuttaa,

sillä he eivät tiedä mitään muuta järjestelmää, joka sietäisi heidänlaisiaan.

Erikoislähetys - Suorana New Yorkista

Maailmanlaajuiset mielenosoitukset pysäyttävät talouden.

Erikoislähetys - Suorana Lontoosta

Suorana Kiinasta

Suorana Etelä-Afrikasta

Suorana Espanjasta

Suorana Venäjältä

Protesteja Kanadassa

Suorana Saudi-Arabiasta

Länsimaiset rikostilastot nousevat rakettimaisesti

YK julistaa maailmanlaajuisen hätätilan

Maailman työttömyysaste saavuttaa 65%

Maailmansodan uhka jatkuu

Velkaromahdus aiheuttaa ruokakatkoksia

Pitäkää rahanne

Vaikka tiedossa ei ole väkivaltaisuuksia,

protestit jatkuvat ennennäkemättömällä tavalla.

Näyttäisi siltä, että biljoonia dollareita

on järjestelmällisesti nostettu pankkitileiltä

ympäri maailman ja selvästikin

niitä ollaan kaatamassa

maailman keskuspankkien eteen.

TÄMÄ ON SINUN MAAILMASI

TÄMÄ ON MEIDÄN MAAILMAMME

YHTEISKUNTAEVOLUUTION AIKA ON NYT!

WWW.ZEITGEIST.FI