Oppeja paljasjalkaliikkeeltä

Intian Rajasthanissa epätavallinen koulu opettaa maalaisnaisille ja -miehille -- joista useimmat ovat lukutaidottomia -- kuinka tulla aurinkoenergiainsinööreiksi, käsityöläisiksi, hammaslääkäreiksi ja lääkäreiksi omissa kylissään. Barefoot Collegen perustaja, Bunker Roy, kertoo koulun toimintaideasta.

Haluaisin viedä teidät toiseen maailmaan.

Ja haluaisin jakaa kanssanne

45-vuotisen rakkaustarinan

köyhien kanssa,

jotka elävät alle eurolla päivässä.

Sain hyvin elitistisen, hienostelevan,

kalliin koulutuksen Intiassa,

ja se melkein tuhosi minut.

Olin valmis ryhtymään

diplomaatiksi, opettajaksi, lääkäriksi --

kaikki suunniteltuna.

En näytä siltä, mutta olin Intian squash-mestari

kolmen vuoden ajan.

(Naurua)

Koko maailma oli avoinna minulle.

Kaikki oli ulottuvillani.

En voinut tehdä mitään väärää.

Ja sitten uteliaisuuttani

haluaisin elää ja työskennellä

ja nähdä millainen kylä on.

Joten vuonna 1965

menin katsomaan pahaa nälänhätää Biharissa, Intiassa,

ja näin nälkiintymistä, kuolemaa,

ihmisiä kuolemassa nälkään, ensimmäistä kertaa.

Se muutti elämäni.

Tulin takaisin kotiin,

kerroin äidilleni:

"Haluaisin elää ja työskennellä kylässä."

Äitini vaipui koomaan.

(Naurua)

"Mitä ihmettä?

Koko maailma on avoinna sinulle, parhaat työpaikat ovat ulottuvillasi,

ja sinä haluat mennä tekemään töitä kylään?

Onko sinussa jotain vialla?

Sanoin: "Ei, sain parhaan koulutuksen.

Se sai minut ajattelemaan.

Ja haluaisin antaa jotain takaisin

omalla tavallani."

"Mitä haluat tehdä kylässä?

Ei töitä, ei rahaa,

ei turvallisuutta, ei tulevaisuutta."

Sanoin: "Haluan elää

ja kaivaa kaivoja viiden vuoden ajan."

"Kaivaa kaivoja viisi vuotta?

"Menit kaikkein kalleimpaan kouluun ja opistoon Intiassa,

ja haluat kaivaa kaivoja viiden vuoden ajan?"

Hän ei puhunut minulle pitkään aikaan,

koska hänestä olin pettänyt perheeni.

Mutta sitten

altistuin mitä tavattomimmille tiedolle ja taidoille,

joita hyvin köyhillä on.

Ne eivät ikinä pääse valtavirtaan,

eikä niitä ikinä tunnisteta, kunnioiteta,

tai oteta käyttöön suuressa mittakaavassa.

Ja ajattelin aloittaa Barefoot Collegen --

opiston vain köyhille.

Mikä köyhien mielestä on tärkeää

heijastuisi opistoon.

Menin erääseen kylään ensimmäistä kertaa.

Kylänvanhimmat tulivat luokseni

ja sanoivat: "Oletko poliisia paossa?"

Sanoin: "En."

(Naurua)

"Epäonnistuitko tutkinnossasi?"

Sanoin: "En."

"Epäonnistuitko viranhaussa?" Sanoin: "En."

"Mitä oikein teet täällä?

Miksi olet täällä?

Intian opetusjärjestelmä

panee katsomaan Pariisia, New Delhiä ja Zürichiä;

mitä teet tässä kylässä?

Onko sinussa jotain vialla?"

Sanoin: "Ei, haluan perustaa opiston

vain köyhille.

Mitä köyhien mielestä on tärkeää heijastuisi opistoon.

Niinpä kylänvanhimmat antoivat minulle hyvän ja syvällisen neuvon.

He sanoivat: "Ole kiltti,

äläkä tuo ketään, jolla on tutkinto tai pätevyys

opistoosi."

Joten se on Intian ainoa opisto,

johon ne, joilla on tohtorin tai maisterin tutkinto,

eivät voi päästä.

Täytyy olla saamaton, epäonnistuja tai keskeyttäjä

päästäkseen tähän opistoon.

Täytyy olla fyysisen työn tekijä.

Täytyy arvostaa työntekoa.

Täytyy olla taito, jota tarjota yhteisölle,

ja jolla palvella yhteisöä.

Joten perustimme Barefoot Collegen

ja määrittelimme uudelleen ammattilaisuuden.

Kuka on ammattilainen?

Ammattilainen on joku,

jolla on kelpoisuutta,

luottamusta ja uskoa.

Kaivonkatsoja on ammattilainen.

Perinteinen kätilö

on ammattilainen.

Perinteinen luunasettaja on ammattilainen.

Näitä ammattilaisia on

missä tahansa luoksepääsemättömässä kylässä ympäri maailman.

Ja meistä näiden ihmisten tulisi tulla näkyviin

ja näyttää, että heidän tietonsa ja taitonsa

ovat yleispäteviä.

Niitä täytyy käyttää, niitä täytyy soveltaa,

täytyy näyttää ulkopuoliselle maailmalle --

että nämä tiedot ja taidot

ovat yhä oleellisia.

Joten opisto toimii

seuraten Mahatma Gandhin elämäntapaa ja työskentelytapaa.

Syömme lattialla, nukumme lattialla, työskentelemme lattialla.

Ei ole kirjallisia sopimuksia.

Kanssani voi olla 20 vuotta tai lähteä huomenna.

Ja kukaan ei voi tienata yli 80 € kuukaudessa.

Kukaan ei tule Barefoot Collegeen rahan vuoksi.

Työn ja haasteen vuoksi

sinne tullaan.

Siellä haluamme sinun kokeilevan hulluja ideoita.

Kaikkea voi kokeilla.

Ei haittaa vaikka epäonnistuisit.

Mustelmilla ja verissäpäin aloitetaan uudestaan.

Se on ainoa opisto, jossa opettaja on oppilas

ja oppilas on opettaja.

Ja se on ainoa opisto, jossa emme jaa todistuksia.

Yhteisö, jota palvelee, todentaa taidot.

Ei tarvita paperia seinälle

osoitukseksi siitä, että on insinööri.

Kun sanoin tämän,

he sanoivat: "No, näytä mikä on mahdollista. Mitä olet tekemässä?

Tämä on kaikki humpuukia, jos et pysty tekemään sitä käytännössä."

Joten rakensimme ensimmäisen Barefoot Collegen

vuonna 1986.

Sen rakensi 12 Barefoot-arkkitehtia

jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa,

12.50 € per neliömetri.

150 ihmistä asui ja työskenteli siellä.

He saivat Agha Khan -arkkitehtuuripalkinnon 2002.

Mutta sitten epäiltiin, että sen takana on arkkitehti.

Sanoin: "Kyllä, he tekivät piirrustukset,

mutta Barefoot-arkkitehtit rakensivat opiston."

Me olemme ainoat, jotka palauttivat 40 000 € palkinnon,

koska he eivät uskoneet meitä,

ja meistä he herjasivat

Tilonian Barefoot-arkkitehtejä.

Kysyin eräältä metsänhoitajalta --

korkea-arvoiselta, diplomin saaneelta asiantuntijalta --

Sanoin: "Mitä voit rakentaa tänne?"

Hän vilkaisi maata ja sanoi, "Unohda se. Ei onnistu.

Ei vaivan arvoista.

Ei vettä, kivinen maa."

Se oli minulle hankala tilanne.

Menin kysymään kylän vanhalta mieheltä.

"Mitä minun kannattaisi kasvattaa täällä?"

Hän katsoi minua hiljaa ja sanoi,

"Rakenna tämä, kylvä tämä, ja se onnistuu."

Tältä se näyttää nykyään.

Menin katolle,

ja naiset sanoivat: "Mene pois.

Emme halua jakaa tätä teknologiaa miesten kanssa.

Katon vesieristystä."

(Naurua)

Hieman raakasokeria ja virtsaa

ja muita asioita, joita en tunne.

Mutta se ei vuoda.

Se ei ole vuotanut vuodesta 1986 lähtien.

Tätä teknologiaa naiset eivät jaa miesten kanssa.

(Naurua)

Se on ainoa opisto,

joka saa sähkönsä täysin aurinkoenergiasta.

Kaikki voima tulee auringosta.

45 kW aurinkopaneeleja katolla.

Ja kaikki toimii auringon avulla seuraavat 25 vuotta.

Kunhan aurinko paistaa,

meillä ei ole ongelmia sähkön kanssa.

Hienointa on,

että tämän asensi

pappi, hindu-pappi,

joka kävi vain kahdeksan vuotta peruskoulua --

ei ollenkaan opistoa.

Hän tietää enemmän aurinkoenergiasta

kuin kukaan, jonka tunnen, koko maailmassa.

Barefoot Collegessa ruoka

on valmistettu aurinkoenergialla.

Aurinkokeittimen rakensivat

naiset,

lukutaidottomat naiset,

jotka itse asiassa rakentavat

erittäin kehittyneen aurinkokeittimen.

Se on parabolinen Scheffler aurinkokeitin.

Valitettavasti, he ovat lähes puoliksi saksalaisia,

he ovat niin pikkutarkkoja.

(Naurua)

Initialaiset naiset eivät ole ikinä niin tarkkoja.

He osaavat rakentaa

kokonaisuudessaan tämän keittimen.

Ja me tarjoamme 60 ateriaa kaksi kertaa päivässä

valmistettuna aurinkoenergialla.

Meillä on hammaslääkäri --

hän on isoäiti, lukutaidoton, ja hammaslääkäri.

Hänen vastuullaan ovat

7 000 lapsen hampaat.

Barefoot-teknologiaa:

Vuonna 1986 -- yksikään insinööri tai arkkitehti ei keksinyt sitä --

mutta me keräämme sadevettä katoilta.

Vettä ei tuhlata.

Kaikki katot ovat yhteydessä maanalaiseen

400 000 litran tankkiin.

Vettä ei heitetä hukkaan.

Neljän vuoden kuivuuden jälkeenkin kampuksella on vettä,

koska keräämme sadevettä.

60% lapsista ei käy koulussa,

koska heidän täytyy pitää huolta eläimistä --

lampaista, vuohista --

kotitöistä.

Joten päätimme aloittaa

iltakoulun lapsille.

Tilonian iltakoulujen ansiosta

yli 75 000 lasta on ottanut osaa opetukseen.

Se on tehty lapsen edun mukaiseksi;

ei opettajan edun mukaisesti.

Ja mitä me opetamme näissä kouluissa?

Demokratiaa, kansalaistaitoja,

kuinka mitata maasi,

mitä tehdä, jos joutuu pidätetyksi,

mitä tehdä, jos eläimesi sairastuu.

Tätä me opetamme iltakouluissa.

Mutta kaikki koulut ovat valaistuja aurinkoenergialla.

Joka viides vuosi

pidämme äänestyksen.

6-14-vuotiaat lapset

ottavat osaa demokraattiseen prosessiin,

ja he valitsevat pääministerin.

Pääministerimme on 12-vuotias.

Hän kaitsee 20 vuohta aamulla,

mutta illalla hän on pääministeri.

Hänellä on hallitus,

opetusministeri, energiaministeri, terveysministeri.

He seuraavat ja valvovat

150 koulua ja 7 000 lasta.

Hän sai Maailman lasten palkinnon viisi vuotta sitten

ja matkusti Ruotsiin.

Ensimmäistä kertaa kylänsä ulkopuolella.

Ei ikinä nähnyt Ruotsia.

Hän ei sokaistunut uusista asioista.

Ja Ruotsin kuningatar, joka oli paikalla,

sanoi minulle: "Voitko kysyä tältä lapselta, mistä hän sai itsevarmuutensa?

Hän on vain 12-vuotias

eikä ole häikästynyt mistään."

Ja tyttö, joka on hänen vasemmalla puolellaan,

kääntyi puoleeni ja katsoi kuningatarta suoraan silmiin

ja sanoi: "Kerro hänelle, että olen pääministeri."

(Naurua)

(Suosionosoituksia)

Missä lukutaidottomuusprosentti on korkea,

käytämme nukketeatteria.

Nuket ovat hyvin viestintäkykyisiä.

Tässä on Jokhim Chacha,

joka on 300-vuotias.

Hän on psykoanalyytikkoni. Hän on opettajani.

Hän on lääkärini. Hän on lakimieheni.

Hän on lahjoittajani.

Hän kerää rahaa,

ratkaisee riitani.

Hän ratkaisee ongelmani kylässä.

Jos kylässä on jännitteitä,

jos koulujen osanottajamäärä laskee,

tai jos opettajan ja vanhemman välillä on hankausta,

nukke kutsuu opettajan ja vanhemman koko kylän eteen,

ja sanoo: "Puristakaa kättä.

Osaottajien määrä ei saa laskea."

Nämä nuket

on tehty kierrätetyistä Maailmanpankin raporteista.

(Naurua)

(Suosionosoituksia)

Tämä hajautettu, kansantajuistettu lähestymistapa

aurinkoenergialla varustettuihin kyliin,

olemme kattaneet koko Intian,

Ladakhista Bhutaniin --

kaikki aurinkoenergialla varustetut kylät

ovat opettamiemme ihmisten rakentamia.

Kun menimme Ladakhiin

ja kysymme eräältä naiselta --

jonka -40 asteessa täytyy tulla pois katolta,

koska se oli kokonaan lumen peitossa --

me kysyimme tältä naiselta:

"Mikä oli aurinkoenergian

hyöty teille?"

Ja hän mietti sitä hetken ja sanoi:

"Se on ensimmäinen kerta kun näen mieheni kasvot talvella."

(Naurua)

Menimme Afganistaniin.

Yksi asia, jonka opimme Intiassa oli,

että miehet ovat mahdottomia kouluttaa.

(Naurua)

Miehet ovat levottomia,

miehet ovat kunnianhimoisia,

miehet ovat pakonomaisen liikkuvia,

ja he kaikki haluavat diplomin.

(Naurua)

Kaikkialla maailmassa,

miehet haluavat diplomin.

Miksi? Koska he haluavat jättää kylän

ja mennä kaupunkiin etsimään töitä.

Joten löysimme hienon ratkaisun:

opetetaan isoäitejä.

Mikä on paras tapa kommunikoida

nykyään?

Televisio? Ei.

Sähke? Ei.

Puhelin? Ei.

Kerro naiselle.

(Naurua)

(Suosionosoituksia)

Joten menimme Afganistaniin ensimmäistä kertaa

ja valitsimme kolme naista

ja sanoimme: "Haluamme viedä heidät Intiaan."

He sanoivat: "Mahdotonta. He eivät edes jätä huoneitaan,

ja haluatte viedä heidät Intiaan?"

Sanoin: "Teen myönnytyksen. Otan myös aviomiehet mukaan."

Joten otin aviomiehet mukaan.

Tietenkin naiset olivat paljon miehiä älykkäämpiä.

Kuinka koulutamme

nämä naiset kuudessa kuukaudessa?

Viittomakielellä.

Ei kirjoitettuna.

Ei puhuttuna.

Viittomakielellä.

Ja kuudessa kuukaudessa

heistä tuli aurinkoenergiainsinöörejä.

He menevät takaisin ja sähköistävät kylänsä aurinkoenergialla.

Tämä nainen meni takaisin

ja sähköisti ensimmäisen kylän,

perusti verstaan --

Afganistanin ensimmäisen aurinkoenergialla sähköistetyn kylän

rakensivat kolme naista.

Tämä nainen

on hämmästyttävä isoäiti,

55-vuotias, ja hän on sähköistänyt minulle 200 taloa Afganistanissa.

Ja ne eivät ole romahtaneet.

Hän kävi ja puhui insinöörilaitoksella Afganistanissa

ja kertoi laitoksen johtajalle

vaihto- ja tasavirran eron.

Hän ei tiennyt sitä.

Nämä kolme naista ovat kouluttaneet 27 muuta naista

ja sähköistäneet 100 kylää Afghanistanissa.

Me menimme Afrikkaan,

ja teimme saman tempun.

Nämä naiset istumassa pöydässä, kahdeksasta tai yhdeksästä maasta

kaikki keskustelevat keskenään, ymmärtämättä mitään,

koska he puhuvat eri kieltä.

Mutta heidän ruumiinkielensä on hienoa.

He puhuvat toisilleen,

ja tulevat aurinkoenergiainsinööreiksi.

Menin Sierra Leoneen,

ja eräs ministeri ajamassa keskellä yötä

löysi kylämme.

Hän saapui kylään ja sanoi: "Mitä täällä tapahtuu?"

He sanoivat: "Nämä kaksi isoäitiä..."

"Isoäitiä?" Ministeri ei voinut uskoa mitä oli tapahtumassa.

"Minne he menivät?" "He menivät Intiaan ja takaisin."

Hän meni suoraan tapaamaan presidenttiä.

Ja sanoi: "Tiedätkö että Sierra Leonessa on aurinkoenergialla toimiva kylä?"

Hän sanoi: "En." Puolet hallituksesta meni tapaamaan isoäitejä seuraavana päivänä.

"Mitä täällä tapahtuu?"

Hän kutsui minut ja sanoi: "Voitko kouluttaa 150 isoäitiä?"

Sanoin: "En voi, herra presidentti.

Mutta he voivat. Isoäidit voivat."

Joten hän rakennutti Barefoot-opetuskeskuksen Sierra Leoneen.

Ja 150 isoäitiä on koulutettu Sierra Leonessa.

Gambia:

Menimme valitsemaan isoäitiä Gambiassa.

Menimme erääseen kylään.

Tiesin minkä naisen halusin valita.

Yhteisö piti neuvoa ja sanoi: "Ottakaa nämä kaksi naista."

Minä sanoin: "Ei, haluan ottaa tämän naisen."

He sanoivat: "Miksi? Hän ei puhu kieltäsi. Et tunne häntä."

Sanoin: "Pidän hänen ruumiinkielestään. Pidän hänen puhetavastaan."

"Vaikea aviomies; ei mahdollista."

Kutsuimme aviomiehen, hän saapui

rehvastellen, poliitikko, kännykkä kädessään. "Ei mahdollista."

"Miksi ei?" "Katsokaa, kuinka kaunis hän on."

Sanoin: "Kyllä, hän on hyvin kaunis."

"Mitä jos hän karkaa intialaisen miehen matkaan?"

Tämä oli hänen suurin huolensa.

Sanoin: "Hänestä tulee onnellinen. Hän soittaa sinulle kännykkään."

Hän lähti kuin isoäiti

ja tuli takaisin kuin tiikeri.

Hän astui ulos lentokoneesta

ja puhui medialle kuin veteraani.

Hän hoiti kotimaisen median,

ja hänestä tuli tähti.

Myöhemmin kysyin: "Missä aviomiehesi on?"

"No, jossain. Ei sillä niin väliä."

(Naurua)

Tarina onnistumisesta.

(Naurua)

(Suosionosoituksia)

Päätän sanomalla,

että minusta ei tarvitse etsiä ratkaisuja ulkopuolelta.

Etsikää ratkaisuja sisältä.

Ja kuunnelkaa ihmisiä. Heillä on ratkaisut.

He ovat kaikkialla maailmassa.

Älkää huolehtiko.

Älkää kuunnelko Maailmanpankkia, kuunnelkaa paikallisia ihmisiä.

Heillä on kaikki maailman ratkaisut.

Lopetan Mahatma Gandhin lainaukseen.

"Ensiksi he eivät välitä sinusta,

sitten he nauravat sinulle,

sitten he taistelevat kanssasi,

ja sitten sinä voitat."

Kiitos.

(Suosionosoituksia)