Temple Grandin: Maailma tarvitsee kaikenlaisia mieliä

Temple Grandin, joka diagnosoitiin lapsena autistiseksi, puhuu mielensä toiminnasta jakaen kykynsä "ajatella kuvina", mikä helpottaa häntä ratkomaan ongelmia, joihin tavalliset aivot eivät välttämättä kykene. Hän esittää, että maailma tarvitsee myös autistisen kirjon ihmisiä: visuaalisia ajattelijoita, malleja käyttäviä ajattelijoita, sanallisia ajattelijoita, ja kaikenlaisia fiksuja nörttilapsia.

Aloitan puhumalla hieman

siitä mitä autismi on.

Autismi on suuri jatkumo,

joka menee äärimmäisestä -- puhumattomasta lapsesta --

aina älykkäimpiin tiedemiehiin ja insinööreihin asti.

Minä tunnen oloni kotoisaksi täällä,

koska täällä on paljon autismia ilmassa.

Teillä ei sattuisi olemaan...

(Aplodeja)

Se on piirteiden jatkumo.

Milloin nörtistä tulee

Asperger, siis vain lievästi autistinen?

Einstein ja Mozart

ja Tesla todennäköisesti diagnosoitaisiin

autistiseen jatkumoon nykyään.

Yksi minua huolestuttava asia on

saada nämä lapset keksimään

seuraavat energiaratkaisut,

mistä Bill Gates puhui aamulla.

Okei. Jos haluatte ymmärtää

autismia, eläimiä --

haluan kertoa teille erilaisista ajattelutavoista --

on päästävä pois sanallisesta kielestä.

Minä ajattelen kuvina.

En ajattele kielellä.

Autistinen mieli

kohdistuu yksityiskohtiin.

Tässä kokeessa

valitaan joko suuret tai pienet kirjaimet.

Ja autistinen mieli valitsee

pienet kirjaimet nopeammin.

Tavalliset aivot jättävät yksityiskohtia huomiotta.

Siltaa suunnitellessa yksityiskohdat ovat tärkeitä,

sillä se romahtaa, jos niitä ei huomioida.

Yksi huolistani monissa poliittisissa linjauksissa on,

että asioista tulee liian abstrakteja.

Ihmiset joutuvat erilleen

asioiden tekemisestä.

Minua huolestuttaa, että koulut ovat

poistaneet konkreettisia aineita,

koska kuvaamataito ja vastaavat aineet --

ne olivat aineita missä loistin.

Työssäni karjan kanssa

huomasin pieniä asioita, joita useimmat eivät huomanneet.

Ne saivat karjan pysähtelemään. Esimerkiksi

tämä liehuva lippu eläinsairaalan edessä.

Tämä tila oli purkamassa koko sairaalaansa, vaikka

vain lippua tarvitsi siirtää.

Nopeaa liikettä, kontrasteja.

70-luvun alussa aloin tutkia

karja-aitauksia nähdäkseni, mitä eläimet näkivät.

Ihmiset pitivät sitä hulluna. Takki aidalla sai ne pysähtymään.

Myös varjot, tai letku maassa saivat ne pysähtymään.

Ihmiset eivät huomanneet näitä asioita,

-- kuten ketju roikkumassa alas -- ja

se näkyy hyvin elokuvassa.

Rakastin elokuvassa sitä, kuinka he

kopioivat kaikki projektini. Se on nörttiyttä.

Piirrustuksiani on myös paljon elokuvassa.

Ja sitä kutsutaan Temple Grandiniksi,

eikä 'Kuvilla ajattelemiseksi'.

Mitä on kuvilla ajatteleminen? Se on

elokuvia pään sisällä.

Mieleni toimii kuin Google kuville.

Kun olin lapsi, en tiennyt ajatteluni olevan erilaista.

Luulin, että kaikki ajattelevat kuvina.

Kirjoittaessa kirjaani Thinking in Pictures

haastattelin ihmisiä siitä, miten he ajattelivat.

Ja järkytyin huomatessani, että ajatteluni

oli hyvin erilaista. Jos sanon:

"Ajattele kirkontornia",

useimmat ajattelevat sitä käsitteenä.

Se ei ehkä ole totta tässä huoneessa,

mutta se on totta monissa paikoissa.

Minä näen vain erityisiä kuvia.

Ne välähtävät mieleeni, kuten kuvien Googlessa.

Elokuvassa on hieno kohtaus

jossa sanotaan 'kenkä', ja lukemattomia 50- ja 60-luvun kenkiä

pompahtaa mielikuvitukseeni.

Tässä on lapsuuteni kirkko.

Se on erityinen. Tässä lisää, Fort Collins.

Okei, entä kuuluisat kirkot?

Ja ne vain ilmestyvät, kuten tässä.

Todella nopeasti kuin Google kuville.

Ne tulevat yksi kerrallaan.

Sitten ajattelen, että voisi sataa lunta,

tai voisi olla ukkonen --

voin pitää ajatukset ja tehdä niistä videoita.

Visuaalinen ajattelu oli suunnaton voimavara

työssäni karjankäsittelylaitosten suunnittelussa.

Olen työskennellyt kovasti parantaakseni

karjan kohtelua teurastamoilla.

En aio mennä ällöihin teurastuskuviin.

Laitoin niitä Youtubeen, jos haluatte nähdä.

Yksi asia, mitä pystyin tekemään suunnittelutyössäni oli,

että pystyin läpikäymään

laitteiston osia mielessäni,

kuten virtuaalitodellisuuden simulaatiossa.

Tämä on ilmakuva

yhden projektini lavastuksesta elokuvassa.

Se oli niin superhienoa.

Elokuvan tekemisessä oli mukana

paljon eräänlaisia Asperger- ja autistityyppejä.

(Naurua)

Eräs minua huolestuttava asia on,

missä vastaavat nuoret ovat tänään.

He eivät päädy Piilaaksoon, jonne kuuluisivat.

(Naurua)

(Aplodeja)

Koska en ole kovin sosiaalinen, opin jo nuorena,

että minun on myytävä työtäni, ei itseäni henkilönä.

Sain karjaan liittyviä töitä

näyttämällä piirrustuksiani, asioiden kuvia.

Lapsena minua auttoi se,

että 50-luvulla opetettiin tapoja.

Opetettiin, ettei kaupan hyllyistä

oteta tavaraa viskeltäväksi ympäriinsä.

Kun lapset ovat 3. tai 4. luokalla,

saatetaan nähdä visuaalisesti ajatteleva lapsi

piirtämässä perspektiiviin. Haluan painottaa,

ettei jokainen autistilapsi

ole visuaalinen ajattelija.

Minulle tehtiin aivokuvaus vuosia sitten,

ja vitsailin, että minulla on

jättimäinen teleoperaattoritason yhteys

syvälle visuaaliseen aivokuoreeni.

Tässä on diffuusiotensorikuvaus.

Minun runkoverkon yhteyteni

on tuplasti isompi kuin verrokin.

Punaiset viivat ovat minä,

ja siniset viivat sukupuolen ja iän mukaan valitun verrokin.

Tässä minulla on suunnaton yhteys,

ja verrokilla, tuo sininen,

on todella pieni.

Nykyään tutkimus osoittaa,

että autismin kirjon ihmiset ajattelevat näköaivokuorella.

Visuaalinen ajattelija on erään tyyppinen mieli.

Autistinen mieli on yleensä erikoistunut mieli.

Hyvä yhdessä asiassa, huono toisessa.

Minä olin huono laskemisessa.

En koskaan saanut opiskella geometriaa tai trigonometriaa.

Suunnaton virhe. Olen huomannut, että monien lasten

kannattaa hypätä suoraan geometriaan.

Toinen mielityyppi on malleja käyttävä ajattelija.

Käsitteellisempi. Nämä ovat

insinöörejä, ohjelmoijia.

Tässä on malliajattelua. Tuo rukoilijasirkka

on tehty yhdestä paperinpalasta,

ei teippiä, ei leikkauksia.

Taustalla näkyy malli, miten sellainen taitellaan.

Tässä ovat ajattelutyypit,

fotorealistiset visuaaliset ajattelijat, kuten minä.

Malleja käyttävät ajattelijat; musiikilliset ja matemaattiset mielet.

Joillain näistä on ongelmia lukemisessa.

Vastaavia ongelmia ilmenee lapsissa,

joilla on lukihäiriö.

Mieliä on erilaisia.

Ja sitten on kirjallinen mieli. He tietävät kaikki faktat.

Toinen asia ovat aistimukset.

Minua hermostutti kovasti tämän vekottimen pito naamallani.

Tulin puoli tuntia etuajassa, jotta pystyin

pukemaan sen ja totuttautumaan siihen.

Sitä taivutettiin, ettei se osu leukaani.

Aistimukset ovat tärkeä asia. Joitain lapsia häiritsevät

loisteputket, toiset ovat herkkiä äänille.

Siinä on vaihtelua.

Visuaalinen ajattelu antoi minulle paljon näkemystä

eläinten mieleen.

Ajatelkaas. Eläin on aistimuksiin pohjautuva ajattelija,

ei verbaalinen. Se ajattelee kuvina.

Ajattelee ääninä. Ajattelee tuoksuina.

Ajatelkaa kuinka paljon tietoa on valotolpassa.

Kuka on käynyt siinä, milloin,

ystävä vai vihollinen, tai mahdollinen parittelukumppani.

Valotolpassa on paljon tietoa.

Hyvin yksityiskohtaista tietoa.

Näiden yksityiskohtien tarkastelu

antoi minulle näkemystä eläimiin.

Eläimen mieli, ja oma mieleni,

laittavat aistimuksista saadun tiedon

kategorioihin.

Ihminen hevosen selässä,

ja ihminen maassa,

ne ovat kaksi eri asiaa.

Hevonen, jota ratsastaja on pahoinpidellyt,

pärjää hyvin eläinlääkärin seurassa,

ja hevosenkengittäjän, mutta sillä ei voi ratsastaa.

Hevonen, jonka vaikkapa hevosenkengittäjä on hakannut,

pelkää kaikkea maassa seisovaa,

jopa eläinlääkäriä, mutta antaa ratsastaa selässään.

Karja on samanlaista.

Ihminen hevosen selässä, tai

ihminen jalkaisin -- ne ovat kaksi eri asiaa.

Näettehän, se on erilainen kuva.

Haluan teidän ajattelevan kuinka yksityiskohtaista tämä on.

Tämä kyky laittaa tietoa kategorioihin --

olen huomannut, että monet eivät ole hyviä siinä.

Kun olen korjaamassa laitteita,

tai ongelmia jollain tilalla,

he eivät tunnu osaavan rajata: "Onko ongelma ihmisten koulutuksessa?

Vai onko ongelma laitteistossa?"

Toisin sanoen, erottaa

laiteongelma ihmisten ongelmista.

Monilla ihmisillä on vaikeuksia siinä.

Oletetaan, että se on laiteongelma.

Onko se pieni ongelma, jonka voin korjata?

Vai onko koko järjestelmän suunnittelussa vika?

Ihmisten on vaikea huomata näitä.

Tarkastellaanpa jotain, kuten

lentomatkailun turvallisuuden parantamista.

Olen lentoyhtiön kanta-asiakas.

Lennän todella paljon,

ja jos olisin ilmailuvirastossa,

mihin kiinnittäisin paljon huomiota?

Se olisi lentokoneiden pyrstöt.

On viisi vakavaa onnettomuutta 20 vuoden aikana,

jossa pyrstö joko irtosi, tai mekaniikka sen sisällä

vaurioitui jollain tavalla.

Kyse on pyrstöstä.

Kun lentäjät kiertävät konetta,

he eivät näe pyrstön sisään.

Nyt kun mietin sitä,

haen mielestäni kaikenlaista yksityiskohtaista tietoa.

Se on yksityiskohtaista. Ajatteluni lähtee yksityiskohdista.

Otan kaikki pienet palaset, ja ikään kuin kokoan niistä palapelin.

Tämä hevonen pelkäsi

kuollakseen mustia cowboy-hattuja.

Joku oli pahoinpidellyt sen mustassa cowboy-hatussa.

Valkoiset cowbow-hatut olivat ok.

Asia on näin: maailma tarvitsee

monenlaisia erilaisia mieliä

toimimaan yhdessä.

Meidän täytyy työskennellä niiden kaikkien kehittämiseksi.

Yksi asia, joka ajaa minut hulluksi,

kun matkustan ja käyn autismikokouksissa,

on se, että näen paljon älykkäitä nörttilapsia.

He eivät vain ole kovin sosiaalisia.

Ja kukaan ei kehitä heidän kiinnostustaan

johonkin, kuten tieteeseen.

Tämä nostaa esiin oman tiedeaineiden opettajani.

Hänet esitetään todella upeasti elokuvassa.

Olin huono opiskelija.

Yläkoululaisena en juuri välittänyt opiskelusta,

kunnes kävin Mr. Carlockin tunneilla.

Joka esitetään Dr. Carlockina elokuvassa.

Hän haastoi minut

selvittämään 'optisten illuusioiden huoneen'.

Tämä nostaa esiin sen, että

lapsille on näytettävä mielenkiintoisia juttuja.

Yksi asia mitä TEDin minusta pitäisi tehdä

on kertoa kouluille TEDin hienoista luennoista,

ja kaikesta hienosta mitä on internetissä,

että lapset saataisiin innostumaan.

Sillä näen paljon näitä nörttilapsia,

eivätkä opettajat keskilännessä, tai muissa osissa maata --

näiden tietoteknisten alueiden ulkopuolella --

tiedä, mitä tehdä näille lapsille.

Eivätkä he ole oikealla polulla.

Asia on niin, että mieli voi olla

enemmän ajatteleva ja kognitiivinen mieli.

Tai mieli voi olla kytketty olemaan sosiaalisempi.

Tiede on näyttänyt, että autismissa

on ylimääräisiä yhteyksiä täällä takana,

älykkäässä mielessä, ja joitain sosiaalisia kytkentöjä puuttuu.

Se on vaihtokauppa ajattelun ja sosiaalisuuden välillä.

Ja kun mennään tarpeeksi pitkälle,

saadaan henkilö, joka ei osaa kommunikoida verbaalisesti.

Tavallisessa ihmismielessä

kieli peittää eläimistäkin tutun kuvallisen ajattelun.

Tämä on Dr. Bruce Millerin työtä.

Hän tutki Alzheimer-potilaita, joilla oli

ohimolohkon etuosan dementia.

Dementia söi aivojen kielialueen,

ja tämän taiteen teki entinen autoasentaja.

Van Gogh ei tiennyt mitään fysiikasta.

Mutta minusta on mielenkiintoista,

että on osoitettu

tämän maalauksen pyörrekuvion

seuraavan tilastollista turbulenssimallia.

Mistä päästään mielenkiintoiseen ideaan,

että ehkä jotkut matemaattiset kaavat

ovat omissa päissämme.

Wolframin jutuista otin muistiinpanoja

ja kirjoitin ylös kaikenlaisia

hakusanoja, joita voisin käyttää,

koska uskon ottavani käyttäväni sitä autismiluennoillani.

Meidän pitää näyttää lapsille mielenkiintoisia juttuja.

Kouluista on poistettu

käsityö- ja taitoaineita.

Kuvaamataito oli paras aineeni koulussa.

Meidän pitää ottaa huomioon erilaiset mielet.

Meidän pitää työskennellä näiden mielten kanssa,

koska tulemme ehdottomasti tarvitsemaan

tällaisia ihmisiä tulevaisuudessa.

Puhutaanpa työpaikoista.

Opettajani sai minut opiskelemaan,

koska olin sekoboltsi, joka ei halunnut opiskella.

Mutta arvatkaa mitä? Sain työkokemusta.

Näen liikaa näitä älykkölapsia, jotka

eivät opi perustaitoja, kuten ajoissa olemista.

Minulle opetettiin se, kun olin kahdeksan.

Miten käyttäydytään mummolassa sunnuntaipäivänä.

Minulle opetettiin se hyvin hyvin nuorena.

Kolmetoistavuotiaana olin töissä ompelijan

apulaisena.

Tein sijaisuuksia koulussa.

Rakentelin asioita.

Jouduin opettelemaan kuinka suorittaa tehtäviä.

Pienenä halusin vain piirtää hevosia.

Äitini sanoi: "Piirrä jotakin muuta."

Heidän pitää oppia tekemään muuta.

Sanotaan, että lapsi on kiintynyt Legoihin.

Laitetaan hänet rakentamaan erilaisia asioita.

Autistisella mielellä on

taipumus kiinnittyä asioihin.

Jos lapsi rakastaa ralliautoja,

käytetään ralliautoja matematiikan opiskeluun.

Selvitetään kauanko autolta kestää mennä tietty matka.

Toisin sanoen, käytetään sitä kiintymystä

motivoimaan lasta -- niin meidän pitää tehdä.

Hermostun, kun opettajat eivät tiedä,

etenkin tämän alueen ulkopuolella,

miten kohdella älykkölapsia.

Se ajaa minut hulluksi.

Mitä visuaalinen ajattelija voi tehdä isona?

Graafista suunnittelua, kaikenlaista tietokoneiden kanssa,

valokuvausta, teollista muotoilua.

Malleja käyttävät ajattelijat -- heistä tulee

matemaatikkoja, ohjelmistosuunnittelijoita,

ohjelmoijia, kaikkia tuollaisia.

Ja sitten on sanalliset mielet. Heistä tulee loistavia toimittajia.

He ovat myös hyviä teatterinäyttelijöitä.

Koska autismiin liittyy se, että

minun piti opetella sosiaaliset taidot 'näytelmänä'.

Se on vain opeteltava.

Meidän täytyy työskennellä näiden oppilaiden kanssa.

Tästä päästään mentoreihin.

Tiedeaineiden opettajani ei ollut pätevä opettaja.

Hän oli NASAn avaruustieteilijä.

Jotkut osavaltiot ovat ryhtymässä siihen,

että jos on valmistunut biologi tai kemisti,

voi tulla opettamaan kouluun biologiaa tai kemiaa.

Näin meidän pitäisi toimia.

Olen huomannut, että

monia hyviä opettajia näille lapsille

löytyy toisen asteen oppilaitoksista.

Meidän pitää saada joitakin näistä yläkouluihin.

Eräs suuria mahdollisuuksia omaava vaihtoehto on,

että ohjelmistokehityksessä työskennelleet ihmiset

voisivat opettaa lapsia eläkkeelle jäätyään.

Ei haittaa, vaikka heidän opettamansa asia olisi vanhaa,

sillä he sytyttävät kipinän.

Saavat lapsen innostumaan.

Ja kun hän innostuu, hän oppii kaikkea uutta.

Ohjaajat ovat elintärkeitä.

En voi tarpeeksi painottaa,

mitä tiedeaineiden opettajani teki minulle.

Meidän tulee ohjata ja palkata heitä.

Jos Asperger-tyyppi otetaan

harjoittelijaksi yritykseen, hänelle on annettava

tarkasti määritelty tehtävä -- ei voi vain sanoa "suunnittele uusi ohjelmisto".

On muotoiltava paljon yksityiskohtaisemmin.

"Suunnittelemme uutta puhelinohjelmistoa,

jonka pitäisi tehdä tämä erityinen asia.

Muistia saa kulua vain tämän verran."

Tällaisia yksityiskohtia tarvitaan.

No, tähän päättyy puheeni.

Haluan vielä kiittää kaikkia seuraamisesta.

Oli mukava olla täällä.

(Aplodeja)

Minulle on kysymys? Okei.

(Aplodeja)

Chris Anderson: Kiitoksia paljon.

Kirjoitit kerran -- minä pidän tästä lainauksesta --

"Jos jollain taikatempulla autismi

olisi poistettettu maan päältä,

niin ihmiset kokoontuisivat edelleen

nuotion ääressä luolan suulla."

Temple Grandin: Kenen luulette keksineen ensimmäiset kivikeihäät?

Asperger-kaveri. Jos poistettaisiin kaikki autismin perinnöllisyys,

ei olisi Piilaaksoa,

eikä ratkaisua energiakriisiin.

(Aplodeja)

CA: Halusin kysyä vielä pari kysymystä.

Jos jokin näistä tuntuu epäsopivalta,

voit vain sanoa: "Seuraava kysymys".

Jos jollain täällä

on autistinen lapsi,

tai tuntee autistisen lapsen,

jonka tuntee oleva saavuttamattomissa,

niin minkä neuvon antaisit heille?

TG: Ensiksi on katsottava ikää.

Jos on kaksi-, kolme-, neljävuotias

joka ei puhu, ei ota sosiaalista kontaktia,

en voi painottaa liikaa, että

älkää odottako. Tarvitaan vähintään 20 tuntia yksityisopetusta viikossa.

Autismihan ilmenee eri asteisina.

Noin puolet autismin kirjon ihmisistä

ei tule oppimaan puhumaan, ja he eivät tule

työskentelemään Piilaaksossa, sillä se ei sopisi heille.

Mutta sitten ovat ne fiksut nörttilapset

joilla on vivahde autismia,

ja heidät pitää saada innostumaan

mielenkiintoisista asioista.

Minä sain sosiaalista vuorovaikutusta jaettujen kiinnostusten kautta.

Ratsastin muiden lasten kanssa. Tein raketteja ja

elektroniikkakokeita muiden kanssa,

mikä 60-luvulla tarkoitti peilien liimaamista

kaiuttimen muovikalvoon valoefektien aikaansaamiseksi.

Meistä se oli superhienoa.

CA: Onko epärealistista

toivoa tai ajatella, että autistinen lapsi

rakastaa omaisiaan, kuten monet toivovat.

TG: Minä kerron, että se lapsi on lojaali.

Jos talonne palaa, he hoitavat teidät ulos.

CA: Vau. Monet ihmiset, jos kysyt heiltä

mikä on heidän intohimonsa, he sanovat esimerkiksi:

"lapseni" tai "rakastajani".

Mikä on sinun intohimosi?

TG: Olen intohimoinen asioista

tehdäkseni maailmasta paremman paikan.

Kun autistilapsen äiti sanoo minulle:

"Lapseni meni lukioon kirjasi

tai luentosi tähden", tulen onnelliseksi.

Ne teurastamot, joiden parissa työskentelin

80-luvulla, olivat aivan kamalia.

Kehitin yksinkertaisen pisteytysjärjestelmän teurastamoille.

Siinä laskettiin tuloksia; kuinka paljon karjaa kaatui,

kuinka monia lyötiin,

kuinka moni ammui henkensä hädässä?

Se on hyvin hyvin yksinkertaista.

Suoraan valvottavia yksinkertaisia asioita.

Se toimi erittäin hyvin. Saan tyydytystä, kun

näen asioiden tekevän todellista muutosta

maailmassa. Tarvitsemme sitä lisää,

ja vähemmän abstrakteja asioita.

(Aplodeja)

CA: Kun puhuimme puhelimessa, yksi asioista

hämmästytti minua -- sanoit olevasi

erittäin kiinnostunut palvelinkeskuksista. Kerrotko siitä?

TG: Minua alkoi kiinnostaa, kun luin,

että niissä on paljon tietoa.

Ne ovat kirjastoja.

Minulle tieto on erittäin arvokasta.

Noin kymmenen vuotta sitten

kirjastomme jäi veden valtaan.

Tämä oli ennen internetin läpilyöntiä.

Olin hyvin pahoillani kirjojen vaurioitumisesta,

koska niin paljon tietoa tuhoutui.

Ja palvelinkeskukset ovat

suuria tiedon kirjastoja.

CA: Temple, oli ilahduttavaa saada sinut mukaan TEDiin.

TG: Kiitoksia paljon. Kiitos.

(Aplodeja)