Mestarillisen viivyttelijän aivoitukset

Tim Urban tietää että viivyttely ei käy järkeen, mutta hän ei ole koskaan kyennyt irtaantumaan tavastaan odottaa viime hetkeen ennen kuin saa asiat hoidettua. Tässä hauskassa ja oivaltavassa puheessa Urban vie meidät matkalle läpi Youtube-putkien, Wikipedia-kaninkolojen ja ikkunastatuijottelukohtausten -- sekä rohkaisee meitä ajattelemaan tarkemmin, mitä me oikeastaan viivyttelemmekään, ennen kuin aikamme loppuu kesken.

Ollessani yliopistossa

pääaineeni oli valtiotieteet,

mikä tarkoittaa, että
kirjotin paljon tutkielmia.

Kun normaali oppilas
kirjoittaa tutkielman,

hän saattaa jakaa työn jotenkin näin.

Joten, tiedäthän --

Pääset alkuun jokseenkin hitaasti,

mutta saat tarpeeksi tehtyä
ensimmäisenä viikkona

jotta raskaampina päivinä myöhemmin,

kaikki tulee hoidetuksi,
hommat pysyvät hanskassa.

Ja haluasin tehdä sen noin.

Se olisi suunnitelmani.

Minulla olisi kaikki valmiina,

mutta sitten tutkielman
aika tulisi käsille,

ja sitten tekisin jotenkin näin.

Ja niin tapahtuisi joka ainoassa
tutkielmassa.

Mutta sitten tuli 90 sivuisen
lopputyöni vuoro,

tutkielman, johon on tarkoitus
käyttää vuosi.

Tiesin, että tuollaiseen tutkielmaan
normaali menetelmäni ei ollut vaihtoehto.

Se oli liian suuri projekti.

Joten suunnittelin kaiken,

ja päätin, että minun pitää
tehdä se jokseenkin näin.

Näin koko vuosi tulisi menemään.

Joten aloitin kevyesti,

työskentelisin kovasti
keskimmäisinä kuukasina,

sitten lopulta pistäisin
ylimmän vaihteen silmään

vähän kuin pienet portaat.

Kuinka vaikeaa voisi olla
kävellä näitä portaita?

Ei lainkaan, eikö niin?

Mutta sitten kävi
tosi hauskasti.

Ensimmäiset kuukaudet?

Tulivat ja menivät,

enkä oikein saanut tehtyä mitään.

Joten meilläpä oli upea
uudistettu suunnitelma.

Ja sitten --

Mutta sitten nuo välikuukaudet
lipuivat ohi,

enkä oikeastaan kirjoittanu sanaakaan,

Joten täällä olimme.

Sitten kaksi kuukautta muuttui yhdeksi,

joka muuttui kahdeksi viikoksi.

Ja eräänä päivänä heräsin

kolme päivää määräaikaan,

enkä ollut kirjoittanut sanaakaan;

joten tein ainoan asian minkä pystyin:

Kirjoitin 90 sivua 72 tunnissa,

vetäen en vain yhtä
vaan kaksi yötä putkeen --

ihmisten ei kuulu olla
hereillä kahta yötä putkeen --

juoksin kampuksen läpi,

hyppäsin hidastettuna,

ja sain työni sisään määräaikana.

Luulin että se oli kaiken loppu.

Mutta viikko myöhemmin
minulle soitettiin

koulustani.

He sanoivat, "Oletko Tim Urban?"

Vastasin, "Kyllä."

He sanoivat, "Meidän pitää
puhua lopputyöstäsi."

Vastasin, "OK."

ja he sanoivat,

"Se on yksi parhaista mitä
olemme nähneet."

Niin ei oikeasti käynyt.

Se oli erittäin, erittäin huono lopputyö.

Halusin vain nauttia siitä hetkestä,
kun te kaikki ajattelitte,

"Tämä kaveri on ihmeellinen!"

Ei, ei, se oli hyvin, hyvin huono.

Kuitenkin, tänään olen
kirjailija-bloggaaja -kaveri.

Kirjoitan blogia "Wait But Why."

Ja muutama vuosi sitten
päätin kirjoittaa viivyttelystä.

Käytökseni on aina hämmentänyt
ympärilläni olevia epäviivyttelijöitä,

ja halusin selittää maailman
epäviivyttelijöille,

mitä viivyttelijöiden
päässä tapahtuu,

ja miksi olemme kuten olemme.

Minulla oli hypoteesi:

viivyttelijöiden aivot
ovat itse asiassa erilaiset

kuin muiden ihmisten aivot.

Tätä testatakseni löysin MRI laboratorion,

joka antoi minun skannata omat aivoni

ja todistetun epäviivyttelijän aivot,

jotta voisin verrata niitä.

Toin ne tänään tänne
näyttääkseni ne teille.

Haluan että katsotte tarkkaan,
että huomaatteko eron.

Tiedän että jos ette ole
kouluttautunut ammattilainen,

se ei ole niin ilmeistä,
mutta vilkaiskaa kuitenkin.

Tässä on epäviivyttelijän aivot.

No...

Tässä on minun aivoni.

Aivoissa on tietty ero.

Kummassakin aivossa on
Järkevä Päätöstentekijä,

mutta viivyttelijän aivoissa

on myös Välittömän Mielihyvän Apina.

No, mitä tämä tarkoittaa viivyttelijälle?

Se tarkoittaa, että kaikki on hyvin,
kunnes tämä tapahtuu.

[Nyt on täydellinen hetki tehdä vähän
töitä.] [Ähäkutti!]

Niinpä Järkevä Päätöksentekijä
tekee järkevän päätöksen

tehdä jotain tuottavaa,

mutta Apina ei tykkää
tästä suunnitelmasta,

joten hän tarttuu ruoriin,

ja hän sanoo, "Itseasiassa, luetaanpa
koko Wikipedia sivu

Nancy Kerrigan/Tonya Harding
skandaalista,

koska muistin juuri, että
se on tapahtunut.

Sitten --

Sitten menemme jääkaapille,

Nähdäksemme onko siellä mitään
uutta kuin 10 minuuttia sitten.

Sen jälkeen menemme
youtuben videopyörteeseen,

joka alkaa videoista, joissa
Richard Feynman puhuu magneeteista

ja päättyy paljon, paljon myöhemmin
siihen, kun katsomme haastatteluita

Justin Bieberin äidistä.

"Kaikki tämä tulee kestämään tovin,

joten aikataulussamme ei oikeastaan ole
ollenkaan tilaa työlle tänään.

Sori!"

No, mitäs tässä tapahtuu?

Välittömän Mielihyvän Apina
ei vaikuta tyypiltä,

jonka haluaisit päästää ohjaamaan.

Hän elää täysin nykyhetkessä.

Hän ei muista menneitä,
ei omaa tietoa tulevaisuudesta,

ja hän välittää vain kahdesta asiasta:

helppoudesta ja hauskuudesta.

No, eläinkunnassa, tämä ihan toimii.

Jos olet koira

ja haluat käyttää koko päiväsi
tehden vain helppoja ja hauskoja juttuja,

olet verraton menestys!

Ja Apinalle

ihmiset ovat vain yksi
eläinlaji lisää.

Sinun pitää olla hyvin levännyt, hyvin
syönyt ja monistua seuraavaan sukupolveen,

mikä heimoaikoina saattoi
toimia ihan hyvin.

Mutta, jos et ole huomannut,
emme elä enää heimoajassa.

Elämme kehittyneessä kulttuurissa,
ja Apina ei tiedä, mikä se sellainen on.

Minkä vuoksi meillä on toinen
kaveri aivoissamme,

Järkevä Päätöksentekijä,

joka antaa meille kyvyn tehdä asioita,
joita muut eläimet eivät tee.

Voimme visualisoida tulevaisuuden.

Näemme kokonaiskuvan.

Teemme pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Ja hän haluaa ottaa
kaiken tämän huomioon.

Ja hän haluaa meidän tekevän

mitä vain, mikä käy
järkeen tehdä juuri nyt.

No, joskus käy järkeen

tehdä asioita, jotka ovat
helppoja ja hauskoja,

kuten syödä päivällistä
tai mennä nukkumaan

tai nauttia ansaitusta
rentoutumisesta.

Sen takia on
tämä päällekkäisyys.

Joskus he ovat samaa mieltä.

Mutta toisinaan, käy paljon
enemmän järkeen

tehdä jotain paljon vaikeampaa
ja vähemmän nautinnollista,

kokonaiskuvan vuoksi.

Ja sen takia meillä on
tämä ristiriita.

Ja viivyttelijälle

tuo ristiriita usein päättyy
tietyllä tavalla joka kerta,

jättäen hänet käyttämään
paljon aikaa tällä oranssilla alueella,

helppo ja hauska paikka, joka on täysin
ulkona Järkeenkäypä-ympyrästä.

Kutsun sitä Pimeäksi Leikkikentäksi.

Pimeä Leikkikenttä on alue,

jonka kaikki te viivyttelijät
tunnette oikein hyvin.

Siellä vapaa-ajan asiat tapahtuvat

aikoina, jolloin vapaa-ajan asioiden
ei kuuluisi tapahtua.

Hauskuus, jota koet Pimeällä Leikkikentällä,

ei itseasiassa ole hauskaa,
sillä sitä ei ole ansaittu,

ja ilma on paksuna syyllisyydestä,
pelosta, ahdistuksesta, itse-inhosta --

kaikista noista hyvistä
viivyttelijän tunteista.

Ja kysymys onkin, tässä tilanteessa,
jossa Apina on ruorissa,

kuinka viivyttelijä mitenkään saa itsensä
tälle siniselle alueelle?

Vähemmän mukava paikka, mutta jossa
kaikki tärkeä tapahtuu.

Paljastuukin, että viivyttelijällä on
suojelusenkeli,

joku, joka koittaa koko ajan
katsoa hänen peräänsä

hänen synkimpinä hetkinään --

eräs, nimeltään Paniikkihirviö.

No, Paniikkihirviö on enimmän
osan ajasta horroksessa,

mutta hän yllättäen herääkin
heti kun jokin aikaraja lähestyy

tai kun julkisen nolaamisen
vaara ilmestyy,

urakatastrofi tai jokin
muu pelottava seuraamus.

Ja mikä tärkeintä, hän on ainoa asia
mitä Apina pelkää.

No, hän on tullut erittäin oleelliseksi
elämässäni aivan hiljattain,

sillä TED:n ihmiset ottivat yhteyttä
noin puoli vuotta sitten

ja kutsuivat minut TED Keskusteluun.

No, tietenkin vastasin kyllä.

On aina ollut unelmani
puhua joskus TED:ssä .

[Puhuin kerran TED:ssä.]

Mutta kaiken tämän jännityksen keskellä

Järkevä Päätöksentekijä näytti
saaneen jotain muuta mieleensä.

Hän sanoi, "Olemmeko aivan
selvillä siitä, mihin juuri suostuimme?"

Ymmärrämmekö, mitä tulee tapahtumaan
eräänä päivän tulevaisuudessa?

Meidän pitää nyt istua alas
ja työskennellä nyt."

Ja Apina sanoi, "Olen samaa mieltä,
mutta jospa avataan Google Earth

ja mennään katsomaan Intiaan jotain
60 metriä maan pinnasta,

ja noustaan ylös kaksi ja puoli tuntia
kunnes pääsemme koko maan yläpuolelle,

jotta saamme paremman
tunteen Intiasta."

Joten sitäpä teimme
koko tuon päivän.

Ja kuusi kuukautta muuttui neljäksi,
joka muuttui kahdeksi, sitten yhdeksi,

TED:n väki päätti
julkistaa puhujat.

Avasin nettisivun,
siellä oli minun naamani

tuijottamassa minua
silmiin.

Ja arvatkaapa kuka heräsi?

Paniikkihirviö alkoi
menettää järkeään,

ja muutamaa sekuntia myöhemmin
koko järjestelmä on kaaoksessa.

Ja Apina -- muistakaa, hän
pelkää Paniikkihirviötä --

pam! Hän on puussa!

Ja lopulta,

lopulta, Järkevä Päätkösentekijä
sai tarttua ruoriin

ja sain aloittaa työni
Keskustelua varten.

No, Paniikkihirviö selittää

kaikenlaista hullua
viivyttelijöiden käytöksessä,

miten joku minunlaiseni voi
käyttää kaksi viikkoa

kykenemättä kirjoittamaan
ensimmäistä virkettä paperille,

ja sitten ihmeellisesti löytää
käsittämätön työmotivaation

valvoa koko yö ja kirjoittaa
kahdeksan sivua.

Ja tämä koko tilanne
kolmen hahmonsa kera --

tämä on viivyttelijän järjestelmä.

Se ei ole kaunis, mutta lopulta
se toimii.

Tästä päätin kirjoittaa
blogiini muutama vuosi sitten.

Ja kun lopulta kirjoitin,
vastakaiku oli ihmeellinen.

Tuhansia sähköposteja
alkoi saapua

ympäri maailmaa kaikenlaisilta
erilaisista ihmisiltä

jotka tekevät kaikenlaisia juttuja.

Nämä ihmiset olivat hoitajia, pankkiireja,
maalareita, insinöörejä

ja monia, monia tohtoriopiskelijoita.

Ja he kaikki kirjoittivat
sanoen saman asian:

"Minulla on myös tämä ongelma."

Mutta mikä vaikutti minuun oli
kontrasti viestien sävyissä

ja näiden viestien raskaus.

Nämä ihmiset kirjoittivat
voimakkaan turhautuneina

siitä. miten viivyttely on
aiheuttanut heidän elämissään,

siitä, mitä tämä Apina on heille tehnyt.

Ja mietin tätä, kunnes sanoin,

jos viivyttelyjärjestelmä toimii,
mitä on oikein meneillään?

Miksi kaikki nämä ihmiset ovat
niin pimeässä paikassa?

Paljastui, että on olemassa
kahdenlaista viivyttelyä.

Kaikki, mistä puhuin tänään,
esimerkit, joita annoin,

niillä kaikilla on aikaraja.

Ja kun on olemassa aikaraja,

Viivyttelyn vaikutukset on
eristetty lyhyellä aikavälillä

sillä Paniikkihirviö puuttuu asiaan.

Mutta on olemassa
toisenlaista viivyttelyä,

joka tapahtuu tilanteissa,
joissa ei ole aikarajaa.

Joten jos haluat uran, jossa
olet itse-alkaja --

jotain taiteisiin liittyvää,
jotain yrittäjämäistä --

Noille asioille ei ole olemassa
aloitusaikarajoja, sillä mitään ei tapahdu,

ei ennen kuin olet mennyt ja
tehnyt raskaan työn

saadaksesi alkuvauhdin asioille.

On myös olemassa kaikenlaisia tärkeitä
asioita urasi ulkopuolella,

joilla ei ole mitään aikarajoja,

kuten perheesi näkeminen, tai
kuntoilu ja terveydestäsi huolehtiminen,

parisuhteesi työstäminen

tai ulospääsy suhteesta,
joka ei toimi.

Jos viivyttelijän ainoa mekanismi näiden
raskaiden asioiden tekemiseen

on Paniikkihirviö, tämä on ongelma,

sillä kaikissa näissä
aikarajattomissa tilanteissa

Paniikkihirviö ei tule paikalle.

Mikään ei herätä häntä,

joten viivyttelyn vaikutukset
eivät ole enää eristetyt;

ne vain yltävät ulospäin ikuisuuteen.

Ja tämä pitkän aikavälin viivyttely,

joka on paljon näkymättömämpi
ja vähemmän keskusteltu

kuin hauskempi, lyhyen aikavälin
aikataluun perustuva viivyttely.

Se kärsitään yleensä
hiljaa ja yksityisesti.

Ja se voi olla lähde

valtavalle määrälle pitkän aikavälin
epäonnea ja katumusta.

Ja mietin, että tämän takia
nämä ihmiset lähettivät sähköpostia,

ja sen takia he ovat niin
synkässä paikassa.

Se ei johdu siitä että he
pänttäisivät johonkin projektiin.

Vaan siitä, että pitkän aikavälin
viivyttely on tehnyt heistä katsojia,

toisinaan oman elämänsä.

Turhautuminen ei johdu siitä,
että he eivät saavuta unelmiaan;

vaan siitä, että he eivät pysty
edes jahtaamaan niitä.

Joten kun luin näitä
sähköposteja sain pikku oivalluksen --

en usko, että epäviivyttelijöitä
on olemassa.

Juuri niin -- uskon, että kaikki te
olette viivyttelijöitä.

No kaikki te että välttämättä
ole sekamelska,

kuten osa meistä,

ja jotkut teistä ovat saanet terveellisiä
parisuhteita aikamääreineen,

mutta muistakaa: Apinan ovelin temppu

on aikatauluttomuus.

Haluan näyttää teille viimeisen asian.

Kutsun tätä Elämäkalenteriksi.

Eli yksi laatikko joka viikolle
90-vuotta kestävään elämään.

Ei ole turhan montaa laatikkoa,

erityisesti kun me olemme
jo käyttäneet noista monta.

Joten uskon, että kaikkien meidän
pitää katsoa tarkkaan tätä kalenteria.

Meidän pitää ajatella missä
me oikeastaan viivyttelemme,

sillä kaikki meistä viivyttelevät
jossain asiassa elämässään.

Meidän pitää pysyä perillä
Välittömän Mielihyvän Apinasta.

Se on meille kaikille työ.

Ja koska tässä ei ole monia laatikoita,

sen työn pitäisi
todennäköisesti alkaa tänään.

No, ei välttämättä tänään, mutta ...

Tiedättehän.

Tässä lähiaikoina.

Kiitos.