36C3 - The Case for Scale in Cyber Security

Karen: Vincezo Izzo on yrittäjä ja
sijoittaja jolla on fokus kyberturvallisuudessa. Hän

on aloittanut, hänet on ostettu, ja
hän on toistanut tämän muutaman kerran, ja nyt hän on

neuvonantaja joka opastaa ihmisiä yritysten
perustamisessa, ostetuksi tulemisessa, ja

sen toistamisessa. Hän on lisäksi johtaja
CrowdStrikellä ja hän on kumppani MIT Media

Labissä.
Tarkistan vain ajan varmistaakseni että

aloitamme ajoissa, ja tämä on, aloita
puhumaan nyt. Kyberturvallisuuden

skaalasta. Toivottakaa lämpimästi tervetulleeksi
Vincenzo.

Aplodeja

Vincenzo Izzo: Joten, hei, kaikki, kiitos kun
olette täällä. Kuten Karen sanoi, olen tehnyt

muutamia muutoksia urallani, mutta minun
taustani on alunperin tekninen, ja

mitä halusin tehdä tänään on puhua
trendistä jota pidämme ikäänkuin

itsestäänselvyytenä ja se on tiettyyn pisteeseen asti ilmeinen
mutta myös aliarvostettu. Ja se on

pilvialustojen skaala turvallisuudessa. Erityisesti
kun sanon pilvialustojen skaala, tarkoitan

kykyä prosessoida erittäin suuria määriä
informaatiota ja myös luoda laskentatehoa

helposti, ja millainen rooli sillä on ollut
alallamme viimeisellä vuosikymmenellä. Mutta

ennenkuin puhun siitä, luulen että jonkinlainen
konteksti on tärkeää. Joten tulin

alalle noin 15 vuotta sitten ja aikoinaan,
paikat kuten

kongressi olivat paljon pienempiä paikkoja. Ne olivat
tiettyyn pisteeseen asti mukavampia ja yhteisö

oli pieni. Ala oli melko kapea.
Sitten jotain tapahtui noin vuonna 2010.

Ihmiset alkoivat ymmärtää että
enemmän ja enemmän valtioiden rahoittamia hyökkäyksiä

tehtiin. Operaatio Aurorasta Googlea vastaan,
Mandiantin raporttiin APT1, joka oli

ensimmäinen raportoitu asiakirja siitä miten Kiinan
PLA hakkeroi länttä- kutsutaan sitä

läntisen mailman infrastruktuuriksi IP varkauksille.
Ja se muutti paljon

alan osalta. On tapahtunut kaksi merkittävää
muutosta kaiken tämän huomion takia.

Ensimmäinen on pahamaineisuus. Menimme
kuten sanottua, suhteellisen tuntemattomasta

alasta johonkin sellaiseen josta jokainen
puhuu. Jos avaat minkä tahansa

sanomalehden, se sisältää lähes aina
artikkelin kyberturvallisuudesta, johtajisto puhuu

kyberturvallisuudesta... ja tietyssä mielessä,
taas, silloin kun liityin, kyberturvallisuus

ei ollut juttu. Sitä kutsuttiin nimellä
infosec. Nyt erittäin harvat ihmiset tietävät mitä

infosec edes tarkoittaa. Joten pahamaineisuus on yksi
asia, mutta pahamaineisuus ei ole ainut asia

joka muuttui. Toinen asia joka muuttui
on rahan määrä jota sektorilla

otettiin käyttöön. Eli, vuonna 2004, riippuen
arviosta johon luotat siellä, rahan

kokonais-käyttömäärä kyberturvallisuuteen oli väliltä
3.5 ja 10 miljardia dollaria.

Nykyään se on 120 miljardia dollaria. Ja siten
se tavallaan näyttää eksponentiaaliselta. Mutta

rahan kulutukseen tuli melkeinpä... Ikään kuin
erittäin merkittävä muutos sen osalta minkä tyyppisiä

pelureita alalla on nykyään.
Joten monet perinteisistä myyjistä jotka

myivät turvallisuuteen liittyviä sovelluksia ovat tavallaan
kadonneet. Ja mitä nykyisin on olemassa

on kahdenlaisia pelureita laajalti. On olemassa
isoja teknologian myyjiä. Joten on olemassa

yrityksiä kuten Google, Amazon, Apple ja
niin edespäin, jotka ovat ikäänkuin

päättäneet suhtautua turvallisuuteen vakavammin.
Jotkut niistä yrittävät kaupallistaa

turvallisuutta. Jotkut yrittävät käyttää sitä
ikään kuin sloganina myydäkseen enemmän puhelimia.

Toinen ryhmä ihmisiä tai entiteettejä ovat
isoja pilvipohjaisia turvallisuusmyyjiä. Ja

mitä molemmilla ryhmillä on yhteistä, on se että
ne käyttävät enemmän ja enemmän

pilvialustojen skaalaa ja pilven resursseja yrittäessään
puuttua turvallisuus ongelmiin. Joten se mistä haluan

keskustella tänään on lähtöisin jokseenkin
teknisestä näkökulmasta, skaalamme on aiheuttanut

merkittäviä vaikutuksia siihen millä tavalla
lähestymme ongelmia, mutta myös siihen millaisia

ihmisiä meillä on alalla nykyään.
Joten mitä aijon tehdä on antaa teille muutamia

esimerkkejä muutoksista joita olemme
kokeneet. Ja yksi, mielestäni yksi

tärkeimmistä asioista jota pitää mielessä on
mitä skaala on tehnyt, ainakin

viime vuosikymmenellä, on että se on antanut puolustukselle
merkittävän edun hyökkäystä vastaan. Se ei ole

välttämättä tullut tänne jäädäkseen, mutta luulen että se on
tärkeä trendi joka on jokseenkin

unohdettu. Joten antakaa, kun aloitan päätepisteen
turvallisuuden osalta. Eli 80-luvulla, muutamat ihmiset

aloittivat leikittelemään ajatuksella IDS
järjestelmistä. Ja idea IDS järjestelmän taustalla

on melko suoraviivainen. Haluat
luoda lähtötason hyväntahtoista käytöstä

koneelle, ja sitten jos se kone alkaa
näyttää epänormaalia käytöstä, tulisit

merkkaamaan sen mahdollisesti haitalliseksi. Tämä
oli ensimmäinen tutkimus joka on julkaistu isäntään

perustuvista IDS järjestelmistä. Nyt, ongelma
isäntään perustuvissa IDS järjestelmissä on että ne eivät koskaan

tosiasiassa menestyneet kaupallisena
tuotteena. Ja syy tälle on… Oli

olemassa laajalti kaksi syytä tälle:
Ensimmäinen on se että oli erittäin vaikeaa

tulkita tuloksia. Eli oli erittäin vaikeaa
hoksata: ”Hei, tässä on poikkeama ja

tämän takia tämä poikkeama voi mahdollisesti olla
tietoturvasattuma.” Toinen ongelma

oli, että oli paljon vääriä positiivisia ja
oli tavallaan vaikeaa muodostaa hyväntahtoista

perustasoa yhdellä koneella, koska sen osalta
oli niin paljon vaihtelua miten yksittäinen

kone käyttäytyy. Joten mitä tapahtui on
että kaupallisesti me tavallaan jäimme jumiin

antiviruksien, antivirus myyjien, ja
allekirjoitusten kanssa todella pitkäksi aikaa. Nyt,

pikakelataan vuoteen 213. Kuten mainitsin, APT1
raportti tuli ulos ja Antivirus yritykset jopa

myönsivät että he eivät olleet niin hyödyllisiä
havaitsemaan asioita kuten Stuxnet tai Flame. Ja

sitten kaupunkiin ilmestyi ikäänkuin uusi
mies, ja muotisana sille oli

EDR. Joten, päätepisteen havaitseminen ja reaktio.
Mutta kun EDR erotellaan niinkuin

markkinoinnin nukasta, mitä EDR oikeastaan on, on
tosiasiassa isäntäpohjainen tunkeutumisen havaitsemis

järjestelmä skaala. Joten toisinsanoen, skaala
ja pilvien skaalauksen kyky on tehnyt mahdolliseksi

IDS järjestelmät kahdella tavalla.
Ensimmäinen tapa on että nyt itse asiassa on mahdollista

saada tietyn tyyppinen data-allas jossa on
lukuisia koneita, käytettävissä on paljon suurempia

tietoaineistoja kouluttamista ja havaitsemisen testaamisia varten.
MItä se tarkoittaa on, että on paljon helpompaa

määritellä suotuisa perustaso, ja on
paljon helpompaa aikaansaada kunnon havaitsemista, jotta

ne eivät havaitse pelkästään haittaohjelmia, vaan myös
ikäänkuin haittaohjelmittomia hyökkäyksiä.

toinen juttu on että EDR myyjät ja myös
Yrityksillä joilla on sisäiset EDR järjestelmät

omaavat suurelta osin skaalaetua.
Ja mitä se tarkoittaa on että teillä voi

olla tiimi analyytikkoja jotka voivat luoda
selityksiä ja tavallaan filosofiaa jolla

selittää millä tavalla jokin tietty havainto voi itseasiassa
esittää turvallisuustapahtumaa. Sen lisäksi

koska teillä on nyt data-altaita, te
voitte nyt louhia sitä tietoa varten

jolla voitte keksiä uusia hyökkäyskaavoja joista te
ette olleet tietoisia menneisyydessä. Joten tämä

itsessään on melko merkittävä
saavutus, koska olemme viimeinkin onnistuneet

siirtymään pois allekirjoituksista johonkin sellaiseen
joka toimii paljon paremmin ja pystyy

havaitsemaan laajemman alueen hyökkäyksiä. Mutta
toinen juttu jonka EDR järjestelmä ratkaisi,

tavallaan sivuvaikutuksena, on datan
jakamisen ongelman. Joten, jos olet ollut

alalla pitkään, on ollut
useita yrityksiä jakaa uhkiin liittyvää dataa

erilaisten tahojen välillä ja ne kaikki
tavallaan epäonnistuivat koska oli todella vaikeaa

perustaa tavallaan protokolla jolla
jakaa sitä dataa. Mutta epäsuorasti, mitä EDR

on tehnyt, on pakottaa ihmisiä jakamaan ja
keräämään uhkatiedustelun dataa ja vain

yleisellä tasolla olevaa dataa päätepisteistä. Joten nyt
myyjät ovat muuttuneet tavallaan

epäsuorasti luotetuksi kolmanneksi osapuoleksi joka voi
käyttää sitä dataa havaintojen kirjoittamiseksi joita

voidaan käyttää kaikissa järjestelmissä, ei pelkästään
yksittäisissä yrityksissä tai yksittäisissä

koneissa. Ja sen tulos siitä,
seuraus siitä on meemi että

hyökkääjän tarvitsee vain onnistua siinä
kerran ja että puolustajan tarvitsee onnistua

aina mikä itseasiassa ei ole niin
totta enää, koska menneisyydessä olitte

tilanteessa jossa jos teillä oli
hyökkäävä infrastruktuuri, olipa se

palvelimet, olipa se hyväksikäyttöketju,
voisitte useimmiten käyttää niitä uudelleen

uudestaan ja uudestaan. Vielä jos teillä olisi
haittaohjelmia, teidän tarvitsisi ainoastaan hieman

muuntaa näytettä ja läpäisisitte minkä
tahansa havaitsemisen. Mutta nykyään se ei ole

enää totta useimmiten. Jos teidät
havaitaan yhdellä koneella, yhtäkkiä

kaikki teidän hyökkäys
infrastruktuurinne täytyy romuttaa ja teidän

täytyy aloittaa alusta. Joten tämä on
ensimmäinen esimerkki ja on mielestäni itsessään

melko merkittävä. Toinen esimerkki josta
haluan puhua on fuzzaus. Ja

fuzzaus on mielenkiintoista myös muusta
syystä, joka on se että se antaa meille vilkaisun

siihen miltä luulen tulevaisuuden näyttävän.
Koska olette luultavasti tulleet tutuksi, jos

olette tehneet yhtään sovelluksen kaltaisia töitä
menneisyydessä, fuzzing on ollut tavallaan

päätuote sovelluksen kaltaisissa arsenaaleissa erittäin
pitkään. Mutta menneisyydessä, luultavasti noin viidessä

vuodessa, fuzzing on kokenut eräänlaisen
renesanssin siinä mielessä että kaksi

asiaa on muuttunut. Kaksi asiaa on
parantunut suuresti. Ensimmäinen on että

onnistuimme viimeinkin löytämään paremman tavan
arvioida sopivuustoimintoa jota käytämme

fuzzingin ohjaamisessa. Joten muutama vuosi sitten,
joku nimeltä Michal Zalewski julkaisi

fuzzaajan nimeltä AFL, ja yksi ensisijaisista
intuitioista AFL:n takana oli että pystyitte

itseasiassa sen sijaan että käyttäisitte koodin kattavuutta
fuzzerin ajamiseen, käyttämään polun

kattavuutta fuzzerin ajamiseen ja se
muutti fuzzingin enemmän, tiedättekö,

enemmän tehokkaaksi välineeksi bugien
löytämiseen. Mutta seuraava intuitio jonka luulen

olevan vielä tärkeämpi ja joka
muutti fuzzingia merkittävästi on fakta

mikä tulee fuzzingiin liittyen, nopeus
on paljon tärkeämpää kuin äly. Tiedättekö,

tavallaan. Ja mitä tarkoitan tällä on että
kun katsotte AFL:ää, AFL esimerkkinä,

on äärimmäisen tyhmä fuzzer. Se tekee asioita
kuten tavujen flippaamista, bittien flippaamista. Sillä on

erittäin, erittäin yksinkertaisia strategioita muuntautumiselle.
Mutta mitä AFL tekee erittäin hyvin on, se on

äärimmäisen optimoitu kappale C koodia ja se
skaalautuu erittäin hyvin. Joten jos olette

tilanteessa jossa teillä on kohtuullisen
hyvä palvelin, jolla voitte ajaa AFL:ää, te

voitte syntetisoida erittäin monimutkaisia tiedostoformaateja
erittäin vähäisillä iteraatioilla. Ja mitä pidän

hämmästyttävänä on että tämän havainto
ei päde pelkästään tiedosto formaatteihin. Tämä

havainto pätee myös moniin vielä monimutkaisemman
olotilan koneisiin. Joten toinen esimerkki josta

haluan puhua fuzzingiin liittyen, on
ClusterFuzz. ClusterFuzz on

fuzzing ohjelma jota Chromen tiimi käyttää
bugien löytämiseen Chromessa ja ClusterFuzz on

ollut maisemissa noin kuusi vuotta.
Kuuden vuoden jaksolla ClusterFuzz löysi

kuusitoista tuhatta bugia pelkästään Chromessa,
plus yksitoista tuhatta muuta bugia

joukossa avoimen lähdekoodin projekteja. Jos
vertaatte ClusterFuzzia toiseksi eniten

onnistuneisiin fuzzereihin joita on olemassa
JavaScript moottoreille, huomaatte että

toiseksi tullut fuzzer nimeltään jsfunfuzz löysi noin
kuusi tuhatta bugia aikajaksolla kahdeksasta

yhdeksään vuoteen. Ja jos katsotte koodia,
isoin ero näiden kahden välillä ei ole

muuntautumismoottori. Muuntautumismoottori
on itseasiassa melko samankaltainen. Ne eivät...

ClusterFuzz ei tee mitään
erityisen hienoa, mutta mitä ClusterFuzz

Tekee erittäin hyvin on että se skaalautuu suuresti.
Joten ClusterFuzz käyttää nykyään noin kaksikymmentäviisi

tuhatta ydintä. Joten fuzzauksessa
olemme sillä tasolla jossa bugien suoltaminen

on niin korkeaa että puolustuksella on jälleen
etu verrattuna hyökkäykseen koska

bugien korjaamisesta tulee paljon nopeampaa kuin
hyväksikäyttöketjujen korjaamisesta, mikä olisi

ollut käsittämätöntä vain muutama vuosi
sitten. Viimeinen esimerkki jonka haluan nostaa

esille on hieman erilainen. Eli, muutama
kuukausi sitten, Googlen TAG joukkue löysi

erämaasta palvelimen jota käytettiin
vesiaukko hyökkäyksessä, ja siitä ajateltiin

että palvelinta oli käytetty Kiinalaisia
Muslimi toisinajattelijoita vastaan. Mutta mikä on kiinnostavaa

on että se tapa jolla havaitsisitte tällaisen
hyökkäyksen menneisyydessä on että teillä olisi

vaarantunut laite ja te tulisitte
tavallaan työskentelemään takaperin siitä.

Yrittäisitte keksiä miten laite
on vaarantunut. Mikä on kiinnostavaa on

että tapa jolla he löysivätpalvelimen oli
tosiasiassa louhia heidän paikallista kopiota

Internetistä. Ja niin, taas, tämä on
taas yksi esimerkki skaalasta joka antaa heille

merkittävää etua puolustuksessa vastaan
hyökkäys. Joten, kaikissa näissä esimerkeissä

joita nostin esille, luulen että kun katsotte
niitä tarkemmin, ymmärrätte että ei ole niin

että turvallisuuden tila olisi
parantunut koska olisimme välttämättä tulleet

paremmaksi turvallisuudessa. Se on parantunut
koska olemme tulleet paremmaksi käsittelemään

suuria määriä dataa, tallentamaan suuria
määriä dataa, ja poikimaan laskenta

tehoa ja resursseja nopeasti tarvittaessa.
Joten, jos se on totta, sitten yksi...

muu ymmärrettävä asia on että monissa
näistä tapauksista, kun katsotte edellisiä

esimerkkejä joita toin esille, se on
itseasiassa niin että skaala näyttää

paljon erilaisemmalta ongelmaan liittyen
paljon pienemmällä skaalalla, ja ratkaisu

lopputuloksena on hyvin erilainen. Joten aijon
käyttää hassua esimerkkiä yrittääkseni ajaa

asian kotiin. Sanotaan että teidän työ on
auditoida tätä ominaisuutta. Ja teidän tarvitsee

löytää bugeja siinä. Jos
C koodi ei ole teille tuttu,

tässä ongelmaksi muodostuu että voitte ylivuotaa
tai alivuotaa puskuria mielenne mukaan

vain syöttämällä satunnaisen arvon "pos".
Nyt, jos manuaalisesti auditoisitte

tämän asian, tai jos työnne olisi auditoida
tämä funktio, selvästi, voisitte käyttää... teillä

olisi monia työkaluja joita voisitte käyttää. Te
voisitte tehdä manuaalista koodin auditointia. Voisitte

käyttää symbolista suoritusmoottoria. Voisitte
käyttää fuzzeria. Voisitte käyttää staattista

analyysiä. Ja monet ratkaisuista jotka
ovat optimaalisia tässä tapauksessa ovat lopulta

täysin hyödyttömiä, jos tehtäväksesi
tulee auditoida tätä funktiota

sen takia että tilakone jonka tämä
funktio toteuttaa on niin monimutkainen että

monet työkaluista eivät skaalaudu päästäkseen
tänne. Nyt, useimpien ongelmien osalta joista

olen puhunut, me tavallaan kohtaamme saman
tilanteen jossa ratkaisu skaalassa ja

ongelman skaala näyttää hyvin erilaiselta.
Joten yksi asia, yksi oivallus on että

konetekniikan taidot ovat nykyään enemmän
tärkeitä kuin turvallisuus taidot monilla

tavoilla. Joten kun katsotte... kun ajattelette
taaksepäin fuzzereita kuten ClusterFuzz, tai AFL,

tai jälleen EDR työkaluja, millä on väliä on
että siinä ei ole oikein minkäänlaista turvallisuusosaamista.

Millä on väliä on että on olemassa kyky
kyky suunnitella järjestelmiä jotka skaalautuvat mielivaltaisesti

hyvin, tavallaan niiden palvelinpuolen,
suunnittelemiseksi, koodin kirjoittamiseksi joka on erittäin

tehokas ja millään tästä ei oikeastaan ole
tekemistä perinteisien turvallisuus

taitojen kanssa. Toinen asia jonka käsitätte on
kun yhdistätte nämä kaksi asiaa

paljon siitä mitä pidämme tutkimuksena
tapahtuu toisenlaisessa maailmassa tiettyyn

pisteeseen asti. Eli, kuusi vuotta sitten, noin kuusi vuotta
sitten, pidin puheen konferenssissa nimeltä

CCS ja se on akateeminen konferenssi. Ja
käytännössä mitä minä... minun sanoma siellä oli

että jos yliopistot haluaisivat tehdä tutkimusta
joka on alalle relevanttia, heidän

tulisi puhua alalle enemmän. Ja minä
luulen että olemme nyt saavuttaneet pisteen jossa

tämä on totta alalle siinä mielessä
että jos haluamme yhä tuottaa

merkityksellisiä tutkimuksia paikoissa kuten CCC,
olemme tavallaan huonossa paikassa koska paljon

innovaatioista jotka ovat käytännöllisiä
oikeassa elämässä tapahtuu erittäin isoissa...

erittäin isoissa ympäristöissä joihin harvoilla meistä
on pääsy. Ja tulen puhumaan tästä

hieman enemmän kohta. Mutta
ennenkuin teen niin, on olemassa kysymys johon pidän

tärkeänä poiketa hetkeksi.
Ja tämä kysymys on:

Olemmeko muuttuneet
merkittävästi alana, olemmeko

tavallaan uudessa ajassa alalla?
Ja luulen että jos jaatte

alan vaiheisiin, poistuimme tavallaan
artisaanivaiheesta, vaihe jossa

eniten merkitystä oli turvallisuuden tiedolla.
Ja nyt olemme vaiheessa missä meillä on

tällaisia ison skaalan ammattilaisten järjestelmiä jotka
vaativat paljon enemmän

suunnittelutaitoja, jotka vaativat
turvallisuustaitoja, mutta ne silti ottavat syötteitä

vastaan tavallaan turvallisuuden harjoittajilta.
Ja luulen että siihen liittyy kysymys: Oliko

tämä tässä? Vai onko tämä sellainen asia mihin
ala jää, vai onko jotain

muuta tulossa? Tiedän paremmin kuin
tehdä ennustuksia turvallisuudesta, koska

useimmiten ne ovat väärässä, mutta haluan
piirtää yhtäläisyyden. Ja se yhtäläisyys

on toisen alan kanssa, ja se on kone-
oppiminen. Joten, joku nimeltä Rich Sutton

joka on yksi koneoppimisen kummisetä,
kirjoitti esseen nimeltä "Katkera

Totuus". Siinä esseessä, hän
miettii monia vuosikymmeniä

koneoppimistyötä ja mitä hän sanoo
esseessä on että ihmiset ovat yrittäneet todella

pitkän ajan istuttaa tietoa kone-
oppimis järjestelmiin. Perustelut olivat että

jos pystyt istuttamaan tietoa, teillä olisi
älykäs... voisitte rakentaa älykkäämpiä

järjestelmiä. Mutta selvisi kuitenkin että mikä
oikeasti toimi olivat asioita jotka skaalautuvat

mielivaltaisesti hyvin isommalla laskenta
teholla, isommalla tallennuskyvyllä. Joten,

mitä hän tajusi oli että mikä oikeasti
toimi koneoppimisessa oli tutkimus ja

oppiminen. Ja kun katsotte asioita kuten
AlphaGO nykyään, AlphaGo ei oikeastaan toimi

sen takia että sillä on paljon tavoitetietoa. Se
toimii koska sillä on paljon laskenta

tehoa. Sillä on kyky opettaa itseään
nopeammin ja nopeammin. Joten kysymys herää

kuinka paljon tästä voidaan
portata turvallisuuteen. Selvästi,

turvallisuus on hieman erilainen, se on enemmän
vihamielinen luonteeltaan, joten se ei ole aivan

sama asia. Mutta luulen että me... me
olemme vain raapaisseet pintaa siitä

mitä on tehtävissä uuden automaation
tason saavuttamiseksi missä turvallisuuden

informaatiolla on väliä enemmän tai vähemmän. Joten luulen
että haluan palata AFL esimerkkiin jonka

toin esille aikaisemmin, koska yksi tapa ajatella
AFL:ää on ajatella siitä

vahvistamisen oppimis fuzzerina. Ja mitä minä
tarkoitan tällä... on tässä diassa, mihin AFL

kykenee, on ottaa yksittäinen JPEG
tiedosto ja noin tuhannenkahdensadan

päivän kestävän kertaamisen jälkeen, se
muodosti täysin satunnaisen tyhmän muunnoksen. Siirry

toiseen hyvin muodostuneeseen JPEG tiedostoon. Ja kun
ajattelette sitä, tämä on hämmästyttävä

saavutus koska AFL:ssä ei ollut mitään
tietoa sen tiedostoformaatista. Ja näin olemme

sisällä... rakennamme nyt enemmän ja enemmän
järjestelmiä jotka eivät vaadi minkäänlaista

asiantuntijan tietämystä turvallisuuden mielessä
pitäen. Toinen esimerkki josta haluan

puhua on Cyber Grand
Challenge. Eli DARPA... muutama vuosi sitten

aloitti tällaisen kisan nimeltä Cyber
Grand Challenge,

ja ideana cyber grand challengen takana
oli yrittää vastata kysymykseen siitä

voitko automaattisesti generoida hyväksikäyttömetodeja
ja voitko automaattisesti generoida paikkauksia

Ja ilmiselvästi he tekivät sen
joissain hyvissä leikki ympäristöissä. Mutta jos

puhut nykyään kenelle tahansa joka tekee automaattista
viennin generointitutkimusta, he tulevat

kertomaan sinulle että olemme luultavasti viiden vuoden päässä
kyvystämme automaattisesti

syntetisoida ei triviaalisia hyväksikäyttömetodeja, joka on
hämmästyttävä saavutus koska jos

olisitte kysyneet keneltä tahansa viisi vuotta sitten, useimmat ihmiset,
minä mukaanlukien, tulisimme kertomaan teille että

sen aika ei ole vielä lähelläkään.
Kolmas esimerkki jonka halusin nostaa esille on

jokin nimeltä Amazon Macie, joka on
uuden tyyppinen palvelu Amazonilta

Ja se käytännössä käyttää kone
oppimista yrittääkseen automaattisesti tunnistaa

PII informaatiota ja immateriaaliomaisuutta
datassa. Aloititte AWS:llä ja

sitten yrititte antaa paremman käsityksen
mitä sille datalle tapahtuu. Joten kaikissa

näistä tapauksista, kun ajattelette niitä,
taas, se on tilanne mihin tarvitaan erittäin

vähän turvallisuuden asiantuntijuutta. Mikä
merkitsee enemmän on suunnittelutaidot. Joten

kaikki mitä olen sanonut tähän asti on kohtuullisen
positiivista skaalalle. Se on positiivinen skaala,

se on positiivinen, tavallaan tapaus
skaalalle. Mutta luulen että skaalalla

on toinen puoli johon paneutua.
Ja luulen että se on erityisen tärkeää

ajateltavaa tälle yleisölle. Ja toinen
puoli skaalasta on että skaala synnyttää

keskittämistä. Ja joten siihen pointtiin jota
olin tekemässä aikaisemmin siitä missä, missä

tutkimus tapahtuu, missä oikeaan elämään
soveltuvaa tutkimusta tapahtuu, ja se

tapahtuu kasvavassa määrin paikoissa kuten Amazon
tai Google tai isot turvallisuusmyyjät tai

joissain tiedusteluvirastoissa. Ja mitä
se tarkoittaa on että kenttä, esteet

sisäänpääsyyn alalle ovat merkittävästi
korkeammat. Eli kuten sanoin aikaisemmin että yritin

liittyä alalle noin 15 vuotta sitten.
Silloin, olin vielä lukiossa. Ja yksi

asioista joka oli siistiä
alan osalta minulle oli että kunhan teillä

oli kohtuullisen hyvä internet
yhteys ja kannettava, pystyitte

olemaan osallisena alan huippuun.
Pystyitte näkemään mitä kaikki tekevät. Te

pystyitte tekemään tutkimusta mikä
oli relevanttia alan työstämille asioille.

Mutta tänään, samanlaisella 15, 16
vuotiaalla lapsella lukiossa olisi

paljon vaikeampaa olla osallisena
alalla. Joten olemme tilanteessa

jossa... mutta koska skaala synnyttää
keskittämistä. Olemme tilanteessa

jossa me todennäköisesti kasvatamme estettä
sisäänpääsyyn siten että jos haluatte

olla osallisena turvallisuudessa merkityksellisesti,
joudutte kulkemaan erittäin

standardisoitua polkua jossa luultavasti
teette tietokonetiedettä ja sitten pääsette töihin

isoon teknologiayritykseen. Ja se ei ole
välttämättä positiivinen asia. Joten luulen että

sama Kranzbergin periaate pätee skaalaan
tietyssä mielessä, missä se on tehnyt paljon

positiivisia asioita sektorille, mutta se
tuo myös mukanaan seurauksia. Ja jos

tästä esityksestä voi ottaa yhden asian
jonka haluan antaa teille on ajatella

kuinka paljon jokin asia joka on melko
arkipäiväinen jota pidämme itsestäänselvyytenä

jokapäiväisessä elämässämme on muuttanut alaa
ja kuinka paljon se luultavasti antaa

seuraavaan vaiheeseen alalla. Ja eikä
pelkästään teknisestä näkökulmasta.

Ratkaisut joita käytämme nykyään
eivät ole kovin erilaisia siitä mitä ennen käytimme,

mutta myös niiltä ystävällisiltä ihmisiltä jotka
ovat osa alaa ja yhteisöä.

Ja siinä oli kaikki osaltani. Kiitos
kuuntelemisesta.

Aplodeja

Karen: Kiitos paljon. Meillä on aikaa
kysymyksille. Joten jos teillä on

kysymyksiä Vincenzolle, asettukaa jonoon
mikrofonien taakse jotka on merkitty

numeroilla ja annan teille merkin
jos voitte kysyä kysymyksen. Meillä on myös

uskomattomat signal enkelimme jotka ovat
tarkkailleet Internetiä nähdäkseen

onko kysymyksiä tullut joko
Twitteristä, Mastodonista tai IRC:stä.

Onko kysymyksiä Internetistä? Meidän
täytyy vain mikittää neljäs... mikrofoni numero

yhdeksän laitetaan päälle ja sitten meillä on
kysymys Internetistä Vincenzolle.

Älkää olko ujoja. Jonottakaa mikrofonin
taakse. Kysykää mitä tahansa.

Signal Enkeli: Nyt se on päällä. Mutta itseasiassa
Internetistä ei ole yhtään kysymyksiä

juuri nyt.
Karen: Huoneessa on varmasti ihmisiä

joilla on joitain kysymyksiä. En näe
ketään jonottamassa. Vincenzo onko sinulla mitään vinkkejä

ihmisille jotka haluavat työstää
turvallisuutta skaalalla?

Vincenzo: No tuota, mietin että
suuri osa mielenkiintoisista tutkimuksista

tapahtuu enemmän ja enemmän teknologia
yrityksissä ja sen kaltaisissa. Niin paljon

kuin se sattuukin. Luultavasti ohje on
ajatella löydätkö vai et muita

keinoja saada pääsyä suureen määrään
dataa tai ja laskentatehoon tai ehkä

harkita työjaksoa johonkin noista paikoista.
Karen: Ja nyt meillä on itseasiassa kysymyksiä

mikrofoni numero yhdellä.
Mikrofoni 1: Voitteko kuulla minut? Kyllä. Kiitos

hyvästä esitelmästä. Olet tekemässä
erittäin vahvan pointin siitä että informaatio skaalalla

on hyötynyt turvallisuudesta, mutta onko siitä myös
tilastollisia todisteita?

Vincenzo: Eli luulen, tuota, tähän
kysymykseen on hieman vaikea vastata koska

useat ihmiset joilla on motivaatio
vastata tuohon kysymykseen ovat myös tavallaan

puolueellisia, mutta luulen että kun katsot
metriikkoja kuten, aikaa siihen liittyen kuinka

paljon aikaa ihmiset käyttävät hyökkääjien
koneella, se aika on vähentynyt merkittävästi

kuten, se on tilastollisesti vähentynyt
merkittävästi. Mitä tulee muihin

esimerkkeihin joita nostin esille, kuten fuzzaus
ja sen kaltaiset. Niin pitkälle kuin olen

tietoinen, en usko että on tehty yhtään
tarkkaa tutkimusta tämän aiheen ympärillä.

Olemme tulleet sellaiseen paikkaan missä puoluksella on
tavallaan etua hyökkäystä vastaan. Mutta

luulen että jos puhun kenelle tahansa jolla on
jonkinlaista tietoa hyökkäävästä turvallisuudesta

tai he tekivät töitä hyökkäyksessä, yleisin
palaute jota saan kuulla on että siitä on tulossa

paljon vaikeampaa pitää bugiketjuja elossa
pitkään. Tämä ei suurelta osin ole oikeastaan

vastatoimenpiteitä varten. Se johtuu
suurimmaksi osaksi siitä että bugit jatkavat kuohumista.

Eli ei ole olemassa paljon
tilastollisia todisteita, mutta mitä voin

ymmärtää, tämä tuntuu olevan tapaus.
Karen: Meillä on yksi kysymys lisää

mikrofonilta numero yksi.
Mikrofoni 1: Eli kiitos kiinnostavasta

esitelmästä. Kysymykseni menee
hajautuksen suuntaan jonka

mainitsit, että isot niinkuin
palveluntarjoajat lähentyvät olemaan

pesäkkeitä turvallisuuden tutkimiselle. Eli
onko olemassa opastusta jota voit antaa meille

yhteisönä ja kuinka voimme säilyttää pääsyn
alalle ja antaa oman osamme?

Vincenzo: Kyllä. Eli. Eli tuo on
mielestäni kiinnostava tilanne

koska on olemassa enemmän
ja enemmän avoimen lähdekoodin työkaluja jotka

sallivat teidän kerätä dataa. Mutta
ongelma näissä datan keruu

harjoituksissa ei ole miten kerätä
dataa. Ongelma on mitä kerätä

ja miten säilyttää se. Koska kun katsotte
pilvipalvelun laskua, useimmille

pelureille, se on poikkeuksellisen suuri.
Ja en valitettavasti, minulla ei ole

helppoa ratkaisua siihen. Tarkoitan, voitte käyttää
melko halpoja pilvipalvelutarjoajia, mutta

se on silti, kulutus on silti
magnitudin verran korkeampi kuin se

oli. Enkä tiedä, ehkä yliopistot
voivat astua esille. En ole varma.

Karen: Meillä on viimeinen kysymys
Internetistä. Voitte jäädä

mikrofonille jos teillä on uusi kysymys
Vincenzolle.

Signal: Kyllä, Internet kysyi tuota. Kysyt
paljon fuzzauksesta skaalalla

paitsi OSS-Fuzz, oletko tietoinen mistään
muusta skaalatusta isosta fuzzing infrastruktuurista?

Vincenzo: Joka on julkisesti saatavilla? En.
Mutta kun katsot, tarkoitan että kun

katsot, vaikkapa, osallistujia
Cyber Grand Challengessä, monet heistä

käyttivät merkittävää
määrää CPU tehoa fuzzaukseen. Joten

en ole tietoinen minkäänlaisesta plug
and play fuzzing infrastruktuurista jota voisitte käyttää

muuta kuin OSS-Fuzz. Mutta on olemassa laki,
niin pitkälle kuin tiedän jokaisella

joka tekee fuzzausta elääkseen on
pääsy merkittäviin resursseihin ja yrittää

skaalata fuzzing infrastruktuuria.
Karen: Jos meillä ei ole enempää

kysymyksiä, tämä on viimeinen mahdollisuus
juosta mikrofonille tai kirjoittaa kysymys

Internettiin. Seuraavaksi luulen että meidän
pitäisi antaa isot aplodit Vincenzolle.

Vincenzo: Kiitos.

Aplodeja

[Translated by {Veli-Matti}{Tarkkonen} (KYBS2001EN25K2 course assignment at JYU.FI)]