Jamie Oliverin TED Prize -toive: Opeta joka lapselle ruoasta

Jakaen voimallisia tarinoita anti-lihavuuskampanjastaan Huntingtonissa, Länsi-Virginiassa, TED Prize -palkittu Jamie Oliver hyökkää kohti välinpitämättömyyttämme ruoasta.

Valitettavasti,

seuraavan 18 minuutin aikana, kun puhun teille,

neljä amerikkalaista, jotka ovat elossa,

tulevat kuolemaan

ruoasta, jota he syövät.

Nimeni on Jamie Oliver. Olen 34-vuotias.

Olen Essexistä Englannista,

ja viimeiset seitsemän vuotta

olen työskennellyt lepäämättä

pelastaakseni henkiä omalla tavallani.

En ole lääkäri.

Olen kokki.

Minulla ei ole kalliita laitteita

tai lääkkeitä.

Käytän informaatiota, koulutusta.

Uskon syvällisesti, että ruoan voimalla

on kodeissamme ensisijainen paikka,

joka sitoo meidät elämämme parhaimpiin asioihin.

Meillä on hirvittävä,

hirvittävä nykytilanne.

Amerikka, te olette tässä huipulla.

Tämä on yksi epäterveellisimmistä maista maailmassa.

Voisitteko nostaa kätenne,

kuinka monella teistä on lapsia?

Nostakaa kätenne, olkaa hyvä.

Tädit, sedät, te voitte jatkaa ...

Laittakaa kätenne ylös. Tädit ja sedät myös.

Useimmat teistä. OK.

Me, viimeisten neljän sukupolven aikuiset,

olemme siunanneet lapsemme kohtalolla,

lyhyemmällä elämällä

kuin heidän omilla vanhemmillaan.

Teidän lapsenne elää kymmenen vuotta nuoremmaksi

kuin te,

johtuen siitä ruokamaailmasta, jonka olemme heille rakentaneet.

Kaksi kolmasosaa tässä huoneessa,

tänään, Amerikassa, on tilastollisesti ylipainoisia tai liikalihavia.

Te olette ok, mutta kyllä me teidätkin vielä saamme, älkää huolehtiko.

(Naurua)

Eikö niin?

Huonon terveydenhuollon tilastot ovat selvät,

hyvin selvät.

Elämme elämämme peläten kuolemaa, murhia, tappoja,

mitä vain. Ne ovat joka lehden etusivulla, CNN.

Katsokaa tappoja listan pohjalla, herran tähden.

Vai mitä?

(Naurua)

(Aplodeja)

Kaikki punaisella merkityt

ovat ruokavaliosta riippuvia sairauksia.

Kuka tahansa lääkäri voi kertoa teille tämän.

Fakta. Ruokavaliosta riippuvat sairaudet ovat suurin tappaja

Yhdysvalloissa, juuri nyt, täällä tänään.

Tämä on globaali ongelma.

Se on katastrofi.

Se valloittaa koko maailman.

Englanti on aivan teidän perässänne, kuten tavallista.

(Naurua)

He olivat lähellä, mutta eivät noin lähellä.

Tarvitsemme vallankumouksen.

Meksiko, Australia, Saksa, Intia, Kiina,

kaikilla on massiivisia ongelmia liikalihavuuden ja huonon terveyden kanssa.

Ajatelkaa tupakointia.

Se tulee paljon halvemmaksi kuin liikalihavuus nykyään.

Liikalihavuus maksaa teille amerikkalaisille

10 prosenttia terveydenhuoltomenoistanne.

150 miljardia dollaria vuodessa.

Kymmenessä vuodessa se tuplaantuu.

300 miljardia dollaria vuodessa.

Ollaanpa rehellisiä, teillä ei ole tarpeeksi tuohta.

(Naurua)

Tulin tänne aloittamaan ruokavallankumouksen,

johon syvästi uskon.

Me tarvitsemme sitä. Nyt on sen aika.

Olemme käännekohdassa.

Olen tehnyt tätä seitsemän vuotta.

Olen yrittänyt Amerikassa seitsemän vuotta.

Nyt se on kypsä -- kypsä poimittavaksi.

Menin myrskyn silmään.

Menin Länsi-Virginiaan, Amerikan epäterveimpään osavaltioon.

Tai se oli viime vuonna.

Tänä vuonna meillä on uusi, mutta me paneudumme siihen ensi kaudella.

(Naurua)

Huntington, Länsi-Virginia.

Kaunis paikkakunta.

Halusin antaa kasvot

kansalle,

tilastoille, joihin olemme

niin tottuneet.

Haluan esitellä teille ihmisiä, joista välitän.

Kansanne. Lapsenne.

Haluan näyttää kuvan ystävästäni Brittanystä.

Hän on 16-vuotias.

Hänellä on kuusi vuotta elinaikaa,

johtuen syömästään ruoasta.

Hän on kolmas sukupolvi amerikkalaisia,

jotka eivät ole kasvaneet ruokaympäristössä,

jossa heidät olisi opetettu laittamaan ruokaa kotona tai koulussa,

tai hänen äitinsä, tai isoäitinsä.

Hänellä on kuusi vuotta jäljellä.

Hän tappaa maksansa syömällä.

Stacy, Edwardien perhe.

Tämä on kuulkaa tavallinen perhe.

Stacy tekee parhaansa, mutta hänkin on kolmatta sukupolvea;

häntä ei koskaan opetettu tekemään ruokaa.

Perhe on liikalihava.

Justin on 12-vuotias.

Hän painaa 160 kilogrammaa.

Häntä kiusataan, Herran tähden.

Tytär tässä, Katie, on neljävuotias.

Hän on liikalihava jo ennen kuin aloittaa koulun.

Marissa. Hän on ok. Hän on onnekas.

Mutta hänen isänsä, joka oli liikalihava,

kuoli hänen käsiinsä.

Sitten toiseksi tärkein mies hänen elämässään,

hänen setänsä, kuoli liikalihavuuteen.

Nyt hänen isäpuolensa on liikalihava.

Juju on siinä, että

liikalihavuus ja ruokavaliosta johtuvat sairaudet

eivät vahingoita vain ihmisiä, joilla ne on;

vaan myös ystäviä, perheitä,

veljiä, siskoja.

Pastori Steve.

Inspiroiva mies. Yksi varhaisista liittolaisistani Huntingtonissa, Länsi-Virginiassa.

Hän on tämän ongelman kärjessä.

Hänen täytyy haudata nämä ihmiset.

Ja hän on kyllästynyt siihen. Kyllästynyt hautaamaan ystävänsä,

perheensä, ja yhteisönsä.

Tulee talvi ja kolme kertaa enemmän ihmisiä kuolee.

Hän on kurkkuansa myöten täynnä.

Tämä on ehkäistävä sairaus. Elämän tuhlausta.

Ja näin heidät muuten haudataan.

Emme pysty siihen.

Emme saa heitä edes ulos ovesta. Olen vakavissani.

Emme saa heitä sinne. Trukilla.

Näen tämän kolmiona.

Tämä on meidän ruokamaisemamme.

Haluan, että ymmärrätte sen.

Olette luultavasti kuulleet tämän ennenkin,

mutta kerrataan vielä.

Viimeisen 30 vuoden aikana,

mikä on repinyt sydämen tältä maalta?

Ollaan rehellisiä.

Moderni elämä.

Aloitetaan liiketoiminnasta.

Pikaruoka on valloittanut koko maan. Sen tiedämme.

Suurimmat ketjut ovat voimakkaimpia voimia,

voimakkaita voimia tässä maassa.

Myös supermarketit.

Isot yhtiöt.

30 vuotta sitten, suurin osa ruoasta

oli enimmäkseen paikallista ja tuoretta.

Nyt se on ensimmäkseen prosessoitua ja täynnä lisäaineita,

ylimääräisiä aineita, ja tiedätte loputkin.

Annoskoko on massiivinen, massiivinen ongelma.

Merkinnät ovat massiivinen ongelma.

Merkinnät tässä maassa ovat häpeäksi.

He haluavat itse säännellä itseään.

Teollisuus haluaa olla oma säätelijänsä.

Mitä? Tällaisena aikana? He eivät ansaitse sitä.

Miten voi kutsua jotain vähärasvaiseksi, jos se on täynnä sokeria?

Koti.

Suurin ongelma kodissa on,

että se tapasi olla sydän

ruoalle ja ruokakulttuurille,

joka muodosti yhteiskuntamme.

Tätä ei tapahdu enää.

Kun menemme töihin, ja kun elämä muuttuu,

ja elämä aina muuttuu,

meidän täytyy katsoa sitä holistisesti --

astua taakse hetkeksi, löytää uusi tasapaino.

Sitä ei tapahdu. Ei ole tapahtunut 30 vuoteen.

Haluan näyttää teille tilanteen,

joka on hyvin tavallinen

nykyään. Edwardsien perhe.

(Video) Jamie Oliver: Puhutaanpa.

Tämä kaikki menee sinun ja perheenjäsentesi läpi

joka viikko.

Haluan, että ymmärrät, että se tulee tappamaan lapsesi etuajassa.

Miltä sinusta tuntuu?

Stacy: Tuntuu surulliselta ja masentuneelta.

Mutta haluan lasteni menestyvän elämässään

eikä tämä tule auttamaan heitä.

Vaan minä tapan heitä.

JO: Niin tapat. Aivan niin.

Mutta voimme pysäyttää sen.

Normaalia. Jatketaan kouluihin,

olen niissä melkoinen spesialisti.

Koulu.

Mitä on koulu? Kuka keksi sen? Mikä on koulun tarkoitus?

Koulu keksittiin varustamaan meidät työkaluilla,

joilla teemme luovia, mahtavia asioita,

joilla ansaitsemme elantomme, jne., jne,. jne.

Se on ollut ikään kuin suljettu laatikko pitkän aikaa.

OK?

Se ei ole kehittynyt

selviytymään Amerikan terveyskatastrofeista.

Kouluruokaa syövät

useimmat lapset -- itse asiassa 31 miljoonaa joka päivä --

kaksi kertaa päivässä, useimmiten

aamupalaa ja lounasta, 180 päivää vuodessa.

Joten kouluruoka on melko tärkeä,

olosuhteista johtuen.

(Naurua)

Ennen kuin aloitan vuodatukseni,

mitä varmasti odotatte innolla ...

(Naurua)

Minun täytyy sanoa yksi asia, ja se on niin tärkeä,

toivottavasti taikuus tapahtuu seuraavan

kolmen kuukauden aikana.

Ruokalan tädit, kokit Amerikassa ...

Tarjoudun heidän suurlähettilääkseen.

En ole moittimassa heitä.

He tekevät mitä pystyvät.

He tekevät parhaansa.

Mutta he tekevät niin kuin heille on kerrottu,

ja mitä heille on kerrottu, on väärin.

Järjestelmää pyörittävät kirjanpitäjät.

Heillä ei ole tarpeeksi, jos ollenkaan,

ruokatietoisia ihmisiä liiketominnassaan.

Se on ongelma.

Jos ei ole ruoka-asiantuntija ja on tiukka budjetti,

joka kiristyy, silloin ei voi olla luova,

ei voi sukeltaa tilanteeseen ja soveltaa.

Jos on kirjanpitäjä, ja epäluova ajattelija,

ainoa mitä voi tehdä,

on ostaa halvempaa paskaa.

Totuus on se, että

lapsenne syövät joka päivä pikaruokaa,

se on pitkälle prosessoitua,

heille ei tarjota tarpeeksi tuoretta ruokaa.

Lisäaineiden määrä, E-numerot, ainesosia, joita ette uskoisi ...

Kasviksia ei ole tarpeeksi. Ranskalaisia pidetään kasviksina.

Pitsaa aamupalaksi. Heille ei edes anneta lautasia.

Veitset ja haarukat? Ei. Ne ovat liian vaarallisia.

Heillä on saksia luokkahuoneissa,

mutta veitset ja haarukat, ei.

Jos koulussa ei anneta veitsiä ja haarukoita,

se on täysi tuki

hallitukselta pikaruoalle. Koska sitä syödään käsin.

Ja se on pikaruokaa. Lämpimiä voileipiä,

burgereita, wienereitä,

pitsaa, kaikkea sitä.

10 prosenttia terveydenhuoltokuluista, kuten sanoin aiemmin,

menee lihavuuden hoitoon. Ja se tulee tuplaantumaan.

Me emme opeta lapsiamme.

Lakisääteistä oikeutta opettaa lapsia ruoasta

peruskoulussa ei ole.

Emme opeta lapsille ruoka-asioita.

Tämä on lyhyt pätkä peruskoulusta,

hyvin yleinen Englannissa.

Video: Mikä tämä on?

Lapsi: Perunoita. Jamie Oliver: Peruna? Nämä ovat perunoita?

Mikä tämä on?

Mikä tämä on? Lapsi: Parsakaali?

JO: Entä tämä? Meidän vanha ystävämme.

Tiedätkö mikä tämä on? Lapsi: Selleri.

JO: Ei. Mikä tämä on? Lapsi: Sipuli. JO: Sipuli? Ei.

Jamie Oliver: Saa välittömästi käsityksen

tietävätkö lapset mistä ruoka tulee.

Video: JO: Kuka tietää mikä tämä on? Lapsi: Uh, päärynä.

JO: Mikä tämä on? Lapsi: En tiedä.

JO: Jos lapset eivät tiedä näitä juttuja,

he eivät tule ikinä syömään niitä.

(Naurua)

JO: Normaalia. Englanti ja Amerikka,

Englanti ja Amerikka.

Arvatkaa mikä korjasi asian.

Kaksi tunnin istuntoa.

Meidän täytyy alkaa opettaa lapsiamme

ruoasta kouluissa. Piste.

(Aplodeja)

Haluan kertoa teille,

Haluan kertoa teille jotain, joka ikään kuin

ruumiillistaa koko ongelman.

Haluan kertoa teille niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin maito.

Joka lapsella on oikeus maitoon koulussa.

Lapsenne juovat maitoa koulussa aamupalalla ja lounaalla.

Heille annetaan kaksi pulloa.

Ja useimmat juovat.

Mutta se maito ei enää ole hyväksi.

Koska jotkut ihmiset maitolautakunnassa -- älkää ymmärtäkö väärin,

kannatan maitoa, mutta joku lautakunnassa

luultavasti maksoi melkoisen summan jollekin äijälle,

joka keksi, että jos lisätään makeutus- ja väriaineita,

ja sokeria maitoon,

useammat lapset juovat sitä.

(Taputuksia)

Itsestään selvästi se tulee leviämään.

Omenalautakunta päättelee,

että toffeekuorrutettuja omenoitakin syödään enemmän.

Ymmärrättekö mitä ajan takaa?

Minusta maitoa ei tarvitse maustaa.

Sokeria on joka paikassa.

Tiedän kaikki ainesosat.

Sitä on joka paikassa. Maitokaan ei ole säästynyt

nykyajan ongelmilta.

Siinä maitotölkkimme.

Siinä on melkein yhtä paljon sokeria

kuin limonadissanne.

Ja he juovat niitä kaksi päivässä.

Näytän teille.

Lapsi saa

kahdeksan ruokalusikallista sokeria päivässä.

Tässä on viikon annos.

Tässä kuukauden.

Ja otin vapauden laittaa tähän

viiden peruskouluvuoden sokerit

pelkästään maidosta.

En tiedä teistä,

mutta olosuhteista päätellen

kuka tahansa tuomari maailmassa

katsoisi tilastoja ja todisteita,

ja he toteaisivat minkä tahansa hallituksen

syylliseksi lasten hyväksikäyttöön. Niin minä uskon.

(Aplodeja)

Jos voisin tulla tänne tänään ja toivoisinkin niin,

ja näyttää parannuskeinon AIDSiin tai syöpään,

te taistelisitte päästäkseni luokseni.

Kaikki nämä huonot uutiset ovat ennaltaehkäistävissä.

Se on hyvä uutinen.

Se on hyvinkin estettävissä.

Meillä on ongelma,

meidän täytyy uudelleenkäynnistää.

Mitä meidän pitää tehdä?

Tämä on homman nimi.

Se ei voi tulla vain yhdestä lähteestä.

Uudelleenkäynnistämme, teemme todellisen muutoksen,

jotta voin katsoa teitä silmiin

ja sanoa: "10 vuoden päästä

teidän lastenne elämien historia,

onnellisuus -- ja ei unohdeta, että on älykäs, jos syö hyvin,

tulette elämään pidempään,

ja kaikki tuo, se tulee näyttämään erilaiselta."

Supermarketit.

Missä muualla teette ostoksia niin uskollisesti?

Viikosta toiseen.

Kuinka paljon rahaa kulutatte elämänne aikana supermarketeissa?

Rakastan niitä. Ne myyvät meille sitä mitä haluamme.

He ovat meille velkaa laittaa ruokalähettiläitä

jokaiseen suureen supermarkettiin.

Heidän tulee auttaa meitä ostamaan. Heidän tulee näyttää miten kokataan,

nopeaa, maukasta, sesonkiruokaa

ihmisille, jotka ovat kiireisiä.

Se ei ole kallista.

Sitä tehdään jo joissain. Ja sitä tulee tehdä joka paikassa

Amerikassa pian.

Isojen tuotemerkkien,

täytyy laittaa ruokakoulutus

heidän liiketoimintansa sydämeen.

Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.

Se on tulevaisuus. Se on ainoa mahdollisuus.

Pikaruoka. Pikaruokateollisuus

on hyvin kilpailukeskeinen.

Minulla on ollut salaisia papereita ja sopimuksia

pikaruokaravintoloissa.

Tiedän miten he tekevät sen.

Käytännössä he ovat totuttaneet meidät

sokeriin, suolaan, rasvaan ja x, y, z:aan.

Ja kaikki rakastavat niitä.

Joten nämä kaverit tulevat olemaan osa ratkaisua.

Hallituksen täytyy ryhtyä toimiin yhdessä

pikaruokatoimittajien ja ravintolateollisuuden kanssa.

Viiden, kuuden, seitsemän vuoden aikana

heidän tulee totuttaa meidät pois järkyttävistä määristä

rasvaa, sokeria ja muusta epäruoasta.

Takaisin isoihin tuotemerkkeihin -- merkinnät,

kuten sanoin aiemmin, ovat todellinen farssi,

ja se pitää selvittää.

Koulu.

Olemme sen velkaa, että kouluissa

180 päivää vuodesta,

pikkuisista nelivuotiaista,

18, 20, 24-vuotiaisiin, miten vain,

heille pitää valmistaa

kunnollista tuoretta ruokaa

paikallisilta tuottajilta paikan päällä.

Täytyy luoda uudet tuoreen kunnollisen ruoan standardit

teidän lapsillenne.

(Aplodeja)

On äärimmäisen tärkeää,

että jokaikinen amerikkalainen lapsi lähtiessään koulusta

osaa kokata ainakin 10 reseptiä,

jotka pelastavat heidän elämänsä.

Elämäntaidot.

(Aplodeja)

He voivat olla opiskelijoita, nuoria vanhempia,

ja pystyvät soveltamaan

ruoanlaiton perusasioita,

huolimatta siitä, mikä taantuma iskee. Jos voi kokata,

rahan vähyys ei ole ongelma.

Jos osaa kokata, aika ei ole ongelma.

Työpaikka. Emme ole vielä puhuneet siitä.

Nyt on yhtiöiden aika ottaa vastuuta siitä,

mitä he syöttävät

tai tarjoavat henkilökunnalleen.

Se henkilökunta on amerikkalaisten lasten äidit ja isät.

Marissa, hänen isänsä kuoli hänen käsiinsä.

Luulen, että hän olisi onnellinen,

jos yhtiöt alkaisivat syöttää henkilökuntaansa kunnon ruoalla.

Ainakaan heitä ei pitäisi jättää ulos.

Palataan takaisin kotiin.

Jos teemme kaiken tämän, ja me pystymme,

se on saavutettavissa. Voi välittää ja myydä samalla.

Aivan varmasti.

Mutta kotien pitää alkaa opettaa

ruoanlaittoa uudelleen.

Se pitää siirtää jälkipolville filosofiana.

Minusta se on aika romanttista.

Jos yksi ihminen opettaa kolmea

laittamaan ruokaa,

ja jos he opettavat kolmea kaveriaan,

sen tarvitsee toistua vain 25 kertaa,

ja se kattaa koko Amerikan väestön.

Romanttista, kyllä, mutta

tärkeintä on,

se on yritys saada ihmiset huomaamaan,

että jokaisella yksittäisellä teollamme

on merkitystä.

Meidän täytyy löytää se, mitä olemme kadottaneet.

Huntington Kitchen. Huntington, jossa tein tämän ohjelmani,

se lähetetään parhaalla lähetysajalla ja toivottavasti

inspiroi ihmisiä ottamaan tämä muutos vastaan.

Uskon todella, että muutos tulee tapahtumaan.

Huntington's Kitchen. Työskentelen yhteisön kanssa.

Työskentelin kouluissa. Löysin paikallista pysyvää rahoitusta

jokaiselle alueen koululle,

roskaruoasta tuoreeseen ruokaan.

Kuusi ja puoli tonnia per koulu.

(Aplodeja)

Siinä kaikki. Kuusi ja puoli tonnia per koulu.

Kitchen saa 25 tonnia per kuukausi.

Se riittää 5000 ihmiselle vuodessa,

mikä on 10 prosenttia väestöstä.

Ihmisiltä ihmisille.

Paikalliset kokit opettavat paikallisia ihmisiä.

Ilmaista ruoanlaitto-opetusta, pääkadulla.

Käsin kosketeltava, todellinen muutos.

Ympäri Amerikkaa, jos katsomme taaksepäin nyt,

on paljon ihania asioita tapahtumassa.

Paljon kauniita asioita tapahtuu. On enkeleitä

ympäri Amerikkaa tekemässä mahtavia juttuja

kouluissa, "farm to school" -ohjelmissa,

puutarha-ohjelmissa, koulutuksessa.

Uskomattomat ihmiset tekevät tätä jo.

He haluaisivat laajentaa

seuraavaan ja sitä seuraavaan kouluun.

Mutta siihen ei ole rahaa.

Meidän täytyy löytää nuo asiantuntijat ja enkelit pian,

tunnistaa heidät, ja auttaa heitä löytämään resursseja

työnsä jatkamiseen --

he tekevät sen hyvin.

Amerikkalaisten yhtiöiden tulee tukea

rouva Obamaa tekemään asioita, joita hän haluaa tehdä.

(Aplodeja)

Tiedän, että on outoa, että

englantilainen seisoo edessänne

ja puhuu tästä kaikesta.

Voin vain sanoa, että välitän. Olen isä.

Rakastan tätä maata.

Uskon todella,

että jos voimme muuttaa tätä maata,

kauniita asioita tulee tapahtumaan ympäri maailman. Jos Amerikka tekee sen,

uskon, että muut seuraavat.

Se on äärimmäisen tärkeää.

(Aplodeja)

Kun olin Huntingtonissa, yrittäen saada asioita toimimaan,

kun ne eivät toimineet, mietin, mitä voisin

tehdä taikasauvalla?

Haluaisin laittaa sen uskomattomimpien

amerikkalaisten toimijoiden eteen.

Kuukautta myöhemmin TED soitti minulle ja antoi tämän palkinnon.

Olen täällä.

Toiveeni.

Olen lukihäiriöinen, joten olen vähän hidas.

Toiveeni on,

että autatte voimakasta

kestävää liikettä

kouluttamaan joka lasta

ruoasta,

inspiroimaan perheitä laittamaan ruokaa,

ja valtuuttamaan ihmisiä kaikkialla

taistelemaan liikalihavuutta vastaan.

(Aplodeja)

Kiitos.

(Aplodeja)