Going Long! Sending weird signals over long haul optical networks

Translated by Juho Tepponen KYBS2001 course assignment at JYU.FI

38C3 preroll music

38C3 Pitkälle meneminen! Outojen signaalien lähettäminen pitkän matkan optisissa verkoissa.

Juontaja: Seuraavan esityksen pitää Ben Cartwright Cox.

J: Hän on päivätyössään järjestelmäinsinööri ja sivutoimisesti huonojen ideoiden bloggaaja.

Hänen esityksensä käsittelee outojen signaalien lähettämistä pitkän matkan optisissa verkoissa.

Voit liittyä hänen seikkailuunsa lähettämään outoja signaaleja monien kilometrien päähän.

Ja ehkä rikkoa ennätyksiä kaistanleveyden tuhlaamisessa optisella spektrillä vuonna 2024.

Pidä hauskaa.

Ben Cartwright Cox: Hei kaikille.

Moikka, olen Ben.

Tämä on esitys pitkistä signaaleista, kuten esiteltiin.

Moikka, olen Ben.

Saatat muistaa minut päivätyöstäni, jossa pyöritän verkkoarkkitehtuurisivustoa nimeltä BGP Tools.

Puhuin täällä CCC:ssä aiemmin DOS-virusten syväsukelluksesta.

Tämä aihe on hieman erilainen.

Olen myös tehnyt muuta, kuten pelannut taistelulaivaa BGP:llä.

Jotkut eivät tykänneet siitä.

Ja sitten jotain blogijuttuja USB-ajureista ja hätäisesti ostetuista taikalaatikoista.

Tärkeintä on, että tykkään todella tietää, miten asiat toimivat.

Elämän nyrkkisääntöni on, että teknologia on joko todella fiksua tai uskomattoman typerää.

Haluan tietää, kumpaa se on, ennen kuin käytän sitä.

Nykyään internetin runkoverkko on lähes kokonaan optinen.

Optinen verkko on todella outo maailma.

Siellä on ikään kuin kolme eri universumia.

On laitteet itse,

mitä laitteet puhuvat sähköisellä puolella.

Ja sitten on itse fyysinen optinen puoli.

Ala päätti kauan sitten,

ettei kaikkien tarpeita eri lasereille, pituuksille ja vahvistuksille voida tyydyttää.

Joten sen sijaan, kuten tässä kuvassa näkyy, monet näistä ovat liitettäviä moduuleja.

Itse kytkin tai reititin on vain kasa reikiä, joihin voi liittää moduuleja.

On paljon erilaisia moduuleja, erilaisia aallonpituuksia tai värejä ja erilaisia protokollia, joita laite voi lähettää siitä reiästä.

On myös erilaisia optisia kuitukaapeleita.

Nykyään suurin osa on yksimuotokuitua.

Jostain syystä, kun CCC:n verkko uusittiin muutama vuosi sitten, valittiin monimuotokuitu.

Se oli mielenkiintoinen päätös.

Kysy NOC:ilta siitä.

Yleensä on vain kahta päätyyppiä kuitua.

Keskimääräinen tylsä internet-palveluntarjoajan verkko, kontekstina, matkasi internetissä näyttää suunnilleen tältä.

ISP:llä on SFP+-portti, 10 gigabitin portti kytkimessä.

He ovat todennäköisesti ostaneet sen liitettävän moduulin joltakin valmistajalta tai kolmannelta osapuolelta.

Monet näistä optiikoista valmistetaan luultavasti alle kymmenessä tehtaassa.

Todennäköisesti vain noin viidessä.

Lopulta ne tehdään samoissa tehtaissa.

Ainoa todellinen ero on,

kuinka paljon välikädet veloittavat toisiltaan.

Jotkut tarjoavat myös tukea.

Kytkimen siru sylkee ulos jonkinlaisen signaalin.

Optiikka tekee jotain suhteellisen yksinkertaista muuttaakseen sen laservaloksi.

Toisessa päässä tapahtuu vastakkainen vaihto.

Databitit vaihdetaan toivottavasti samassa järjestyksessä, ja kissavideoita vaihdetaan.

Juttu on siinä, että nämä optiikat ovat yllättävän tyhmiä.

Ei aina täysin totta.

Ohitamme lyhyesti näiden liitettävien objektien olemassaolon, joissa on täysiä prosessoreita.

Esimerkiksi voit saada sellaisia, joissa on täysi VDSL-modeemi.

Bloggasin aiemmin kiinnostavasta venäläisestä valmistajasta, jolla oli optiikka, joka pyöritti täyttä Debian Linux -ympäristöä.

Todella siisti optiikka.

Ei ole aikaa mennä tähän tarkemmin, mutta se on kiehtova laite, luultavasti erinomainen vakoiluun.

Samaan tapaan on laite, jolla voit saada nykyaikaisen kodin kuituinternetin, G-PONin, myös SFP:hen, mikä on varmasti hyödyllistä joillekin,

jotka haluavat kompaktimpaa infrastruktuuria.

Ohitamme nämä, koska niissä on täysiä tietokoneita.

Jälleen kerran, tämä ei ajattele.

Siellä ei ole paljon älyä.

Pieni varoitus, niissä on EEPROM-muisteja.

Tästä tulee tärkeää myöhemmin.

Kytkin voi yleensä lukea tämän EEPROMin ja sanoa, ettet ostanut sitä minun valmistajaltani, joten sinulta veloitetaan enemmän.

Haluaisin tietää historialliset syyt, miksi tämä EEPROM on olemassa, mutta miten vaan.

Joskus siellä on myös pieni mikrokontrolleri, joka kertoo hyödyllistä tietoa, kuten kuinka kirkasta on saapuva valo.

Tämä on hyödyllistä, koska joskus, jos lähetät liikaa valoa toiseen päähän, se voi tehdä optisen vastineen syttymiselle tuleen.

Tai sokaistua tai häikäistyä.

Sitä halutaan välttää.

Tai ainakin haluat, että kytkin varoittaa, kun näin tapahtuu.

Nykyään asiat nopeutuvat.

Keskimääräinen nopeampi tylsä ISP-verkko käyttää paljon isompaa porttia tai reikää kytkimessä, nimeltään QSFP28.

He luultavasti käyttävät QSFP28-optiikkaa, jonka he ovat ostaneet samalta valmistajalta kuin kytkimensä.

Riippuen optiikasta, ohitan henkisesti 100G:n täydellisen spesifikaatiosekaannuksen.

On erilaisia siruja.

Niitä käytetään muuntamaan kytkimen lähettämä signaali haluttuun muotoon riippuen siitä, kuinka pitkälle pitää mennä, ja tarvitaan viileämpää signaalinkäsittelyä erikoistapauksiin.

Erikoistapauksiin.

Jos olet saanut tähdet kohdilleen, toisessa päässä tapahtuu päinvastainen, databittejä vaihdetaan ja kissavideoita vaihdetaan 100 tai 400 gigabitin nopeudella.

Nämä optiikat ovat hieman fiksumpia, kuten olen saattanut vihjata.

Hienot optiikat alussa sanoivat, että olisi kiva, jos meillä olisi 40 gigabitin Ethernet.

He vain tekivät optiikoita yksinkertaisella tavalla.

He periaatteessa vain tekivät neljä 10 gigabitin optiikkaa yhteen pakettiin ja kutsuivat sitä quad SFP:ksi.

Sama tapahtui 100 gigabitin kanssa.

Päästiin siihen pisteeseen, että pystyttiin tekemään

25 gigabittiä yhdellä kaistalla ja sitten se vain kerrottiin neljällä.

Nyt sinulla on 400 gigabitin optiikka tai 100 gigabitin optiikka.

Voit kuvitella, mistä 400 gigabitti koostuu.

Joskus tämä vaatii edistyneitä siruja.

Joskus optisten olosuhteiden vuoksi pitää muuntaa nämä neljä signaalikaistaa yhdeksi todella nopeaksi signaaliksi.

Tämä vaatii käsittelyä liitettävällä puolella.

Itse asiassa aika vaikuttavaa käsittelyä.

Jos sinulla on Intel-läppäri, tämän moduulin siru on luultavasti pienempi prosessisolmuna kuin läppärisi siru.

Tarkoitan, se on Intel, mutta tiedäthän.

Optiikat myös kuluttavat melkoisesti virtaa.

Joten kyse ei ole vain laserin pyörittämisestä, vaan myös melko vaikuttavan DSP:n ja tietokoneen pyörittämisestä sen sisällä.

Riippuen optiikan tyypistä, ne voivat olla hyvin halpoja, ne joissa ei ole aivoja ja digitaalista signaalinkäsittelyä, tai ne voivat olla hyvin kalliita.

Mutta ne pystyvät myös menemään satoja kilometrejä DSP:n avulla.

Tietenkin muitakin optiikkatyyppejä on saatavilla.

En käy läpi kaikkia, koska se olisi uuvuttavaa.

On erilaisia käyttökohteita, erilaisia alan standardeja.

Yli 400 gigabitin yleisten käyttöönottojen jälkeen mennään kohti 800 gigabittiä, 1,6 terabittiä yhdellä linkillä on horisontissa.

Niitä käytetään eri paikoissa erilaisissa käyttökohteissa.

Kuitenkin on yksi iso juttu.

Mielestäni ihmiset unohtavat yhen asian optisessa tiedonsiirrossa.

Kotiteatterilaitteet käyttävät myös optista äänensiirtoa.

Joten kotiteatterisi, käyttää myös optista tiedonsiirtoa

Jos olet joskus katsonut tietokoneesi taakse ja miettinyt, mikä ihme tuo pieni punainen LED on, se on Toslink tai SPDIF, riippuen siitä, mitä Wikipedia-artikkelia luet.

Toslinkia käyttää kahdenlaisia ihmisiä.

On aitoja ihmisiä, joilla on maadoitusongelmia, jolloin kuuluu verkkovirran huminaa, ja se on todella ärsyttävää päästä eroon, ja sitten on ihmisiä, jotka vain haluavat

näyttää coolilta, käyttämällä optista siitoa

Ymmärrän sen täysin.

Toslink on huomattavan hidas optisena siirtona.

Se on noin 10 megabittiä, jos speksataan 7.1 surround-äänelle.

Realistisesti, jos lähetät stereoääntä, se on vain kaksi tai kolme megabittiä.

Aallonpituus ei ole oikeastaan edes laser.

Se on vain punainen LED melkein kaikissa tapauksissa.

Ja kaapelit ovat muovia, noin millimetrin paksuisia.

Speksattu maksimipituus on 10 metriä.

Koska tämän kaapelin ydin on 1 mm paksu.

Tämä on iso ero

verrattuna internetverkkoihin, joissa meillä on 9 mikronin paksuisia lasiytimiä.

Syynä siihen, miksi tämä on huono, on se, että jos sinulla on lasiputki ja lähetät laserin sen läpi, fysiikka, signaalisi pomppii, toivottavasti ei liikaa, putkessa, kunnes se pääsee perille.

Ongelma on, että et koskaan saa täydellistä sisäänmenoa, joten signaali tulee toisesta päästä hieman vääristyneenä.

Jos lähetät paljon pulsseja,

signaali ikään kuin hajoaa matkalla verkossa.

Tässä on kiva pieni simulaatio siitä, miltä tämä näyttää todellisuudessa.

Tässä on joitakin parametreja, kuten 140 kilometriä, ja kuten näet lopussa, signaali toisella puolella ei välttämättä ole täysin luettavissa.

Tämän voi korjata kahdella tavalla.

Voit ilmeisesti olla lähettämättä niin pitkälle.

Se ei ole hyvä vastaus.

Voit myös pienentää ytimen kokoa,

mikä auttaa estämään signaalin pomppimista liikaa.

Tämä tekee kuidusta kalliimpaa, mutta nykyään se ei ole ongelma.

Joka tapauksessa, ajattelin, että nämä asiat ovat liian tyhmiä välittääkseen, mitä niille syötetään useimmiten.

Joten, voisimmeko tehdä 10 km:n Toslinkin?

Tätä varten meidän pitää katsoa, mitä näiden optiikoiden takana on, näissä liitettävissä moduuleissa.

Ohitamme pinnit, jotka liittyvät aivojen kanssa puhumiseen.

Emme ole kiinnostuneita aivoista täällä, vaan siitä, että päästään 10 kilometriin tai pidemmälle.

Pohjimmiltaan on lähetys puoli laserin virran syöttöön, vastaanottopuoli saapuvan vahvistimen virran syöttöön ja differentiaaliset signaalipinnit.

Nämä ovat luultavasti ainoat asiat, joita tarvitsemme.

Kaverini teki joitakin Osmicom-kokeilukortteja.

Pelkkä mukavuusjuttu, mutta niissä on 5 voltin virta.

Moduulit toimivat 3,3 voltilla.

Maailmani on enimmäkseen 5 volttia, koska leikin Arduinoiden kanssa enimmäkseen.

Mukana tulee kasa kivoja pinnejä ja paljastaa ne, yms.

Myös kriittisesti, siinä on pari linja-ajuria, jotka tekevät signaalista hieman ystävällisemmän käsitellä.

Tämä periaatteessa vain saa asiat värisemään oikein, näin kuvailen sen parhaiten.

Jos olet joskus katsonut balansoitua ääntä, se on vähän sama juttu.

Se vain tekee signaalista vaikeammin korruptoituvan pitkillä

kaapelijuoksuilla.

Kun otetaan huomioon, että nopeat digitaaliset ympäristöt ovat hyvin meluisia ja vaikeita saada oikein, tämä on aika kriittistä.

Jos katsot oskilloskoopilla, ääni näyttää tältä.

Aivan eri aikaskaalalla, tältä näyttää SPDIF.

Melko normaalin näköinen digitaalinen signaali.

Noin kaksi megahertsiä sekunnissa.

Melko nopeaa.

Tällainen oli karkea kokeellinen kokoonpano, joka minulla oli.

Menin eBayhin ja ostin analogia-digitaali-muuntimia ja digitaali-analogia-muuntimia ja yritin tehdä hyvin monimutkaisen silmukan.

Ja se toimi.

Lopulta se ei näyttänyt lentokenttäystävälliseltä.

Luulen, että lensin tämän kanssa kerran.

Melko mielenkiintoinen keskustelu.

Mutta se toimii.

Jos katsot molempia siirron puolia, näet 34 nanosekunnin välin, mikä on aika hyvä, koska käyttämäni kaapelipatchi oli noin 500

senttimetriä.

Joten se on rauhoittavaa, että valonnopeus toimii, ilmeisesti.

Sanot niin.

Sanon sen kuin se olisi yllättävää, mutta on aina hyvä varmistaa nämä asiat.

Muuten, jos et validoi perusoletuksiasi, päädyt hulluihin juttuihin.

Mutta entä jos voisimme mennä pidemmälle?

Ilmeisesti viisi metriä on vielä muovisen ydinkaapelin mahdollisuuksien rajoissa.

Kaverillani on kaksi datakeskusta nurkan takana.

On Telehouse, joka pyörittää paljon Britannian internetinfrastruktuuria, ja toinen datakeskus nimeltä IP House.

Kaverini on sekä IP Housessa että Telehousessa ja hänellä on niiden välissä pimeä kuitu.

No,

lainasin kanavan hänen multiplekseriltään.

Hän oli tarpeeksi luottavainen antaakseen minun työntää oudon signaalin hänen tuotantoverkkoonsa, olen ikuisesti kiitollinen, koska hän oli ensimmäinen uhrikaritsa.

Tältä kokoonpano suunnilleen näytti.

Näin nämä jutut toimivat: laserit ampuvat hieman eri väriä.

Olemme kaukana siitä, mitä voit nähdä silmilläsi, mutta näen sen väreinä, ja suurin osa alasta näkee sen väreinä.

Se ampuu eri värejä alas.

Tässä laatikossa on prisma.

Se erottaa signaalin toisella puolella ja multipleksoi sen yhdeksi.

Yllättävän yksinkertaista tavaraa.

Kriittistä on, että se antaa sinun työntää useita piirejä yhteen kuituun.

Tämä on mahtavaa, koska maan alla oleva kuitu on vähän kallista.

Ja pidemmän matkan maan alla oleva kuitu on vielä kalliimpaa.

Joten haluat saada parhaan vastineen rahallesi, kun mennään pitkiä matkoja.

Tai joskus, jos olet datakeskuksissa, jotka veloittavat 200 puntaa kuussa pelkästä kaapelin pitämisestä siellä, saatat haluta tehdä tämän myös telineiden välillä.

Se on eri juttu.

Mutta se toimi.

Kannettava kaiutin, en tiedä, mitä datakeskuksen henkilökunta ajatteli minusta, kun he näkivät tämän, mutta kokoonpano toimi.

Suurin ongelma oli taistelu kannettavaa kaiutinta vastaan.

Täällä on aika meluisaa.

Kriittisesti, se ei tuhonnut suhteellisen kallista optiikkaa, joka tuottaa tämän mukavan aallonpituuden.

Rauhoittavaa.

Oskilloskoopilla on vähän vaikea nähdä, mutta jos katsot tarkasti, voit jotenkin nähdä bittivirran vastaavuuden.

Ja väli on noin 11 mikrosekuntia.

Laitamme sen Wolfram Alphaan, se on noin 2 km, mikä on rauhoittavaa.

Toisella puolella on silmukka, noin 600 metrin päässä.

Se ei ole 600 metriä, odottaisit 1 km, eikö?

Mutta ongelma on, että rakennukset ovat kolmiulotteisia.

On paljon kytkentöjä, joihin voi helposti osua.

Olen kuullut tarinan, että yhdessä datakeskuksessa patch-kaapeli datakeskuksen toisesta osasta toiseen oli yli 2 km.

En tiedä, miten se tehdään, mutta 3D-tila on outo juttu.

Mutta entä jos voisimme mennä pidemmälle?

Pidemmän matkan vaihtoehto on yleensä jotain nimeltä DWDM, joka on kuin aiemmin puhumamme värillinen juttu, mutta tiheämpää.

Siirrytään 8 kanavasta 32 kanavaan.

Kriittistä on, että signaali itsessään on paljon tarkempi, ja laserin fysiikka on paljon mielenkiintoisempaa.

Se käyttää lämpötilan säätöä,

jotta voidaan

säätää tarkasti ulostulevan valon aallonpituutta tekemällä laserista viileämpi tai kuumempi riippuen tarvittavasta aallonpituudesta.

Joten tässä on mukana aika siistiä fysiikkaa, tai kuumaa fysiikkaa.

Sivuhuomautus: tämä toimii todella hyvin tietyn tyyppisen vahvistimen kanssa.

Jos haluat vahvistaa tätä eteenpäin, se osuu juuri oikeaan taajuusalueeseen, joka on täydellinen näille vahvistimille.

En aio selittää, miten Erbium Doped Fiber Amplifiers toimivat.

Jos katsot niitä, se tuntuu oudolta ja fysiikan bugilta, en ole optisen fysiikan ihminen, mutta luin sen ja olin lievästi peloissani.

Muita pidemmän matkan vaihtoehtoja on saatavilla.

Useimmiten, jos tarjoat optisia ratkaisuja verkkoasiakkaille, et halua asiakkaidesi käyttävän multiplekseriasi suoraan.

Et luultavasti luota heihin lähettämään oikeanlaista laseria.

Et luultavasti luota siihen, etteivät he vahingossa ota 2 dollarin eBayn 5W laserpointteria ja työnnä sitä sinne ja räjäytä kaiken.

Sen sijaan käytetään transponderia, joka on periaatteessa jotain, mikä kopioi ja liittää signaalin yhdestä portista toiseen.

Ideana on, että voit luovuttaa asiakkaalle tavallisen halvan optiikan, joka asiakkaalla todennäköisesti on käsillä, ja sitten voit asentaa oudon optiikan omalle puolellesi.

puolellesi.

Voit myös mennä ja vaihtaa oudon optiikan omalla puolellasi.

Joten minun signaalini, tai tulevaisuuden

nämä oudot TOSlink-signaalit toimivat transpondereissa, koska ne ovat periaatteessa vain kopioivia ja liittäviä laitteita.

On kuitenkin yhteensopimattomia pitkän matkan vaihtoehtoja.

On jotain nimeltä muxsponder, koko laajempi linjajärjestelmä, tuotesarja, joka tekee paljon enemmän käsittelyä saapuvan signaalin kanssa.

Ne tekevät tämän periaatteessa nopeuttamalla, kehystämällä, ymmärtämällä, mitä heillä on, ja sitten multipleksoimalla sen paljon nopeampaan signaaliin.

Joku voisi lähettää 1 gigabitin piirin,

ja se olisi 100 gigabitin säde, joten voit saada paljon enemmän asiakkaita samaan paikkaan.

Niillä on edelleen aikarajoituksia, eivätkä ne ylivaraa kapasiteettia, mutta se on vain paljon nopeampaa.

Ilmeisesti tehokkuus on pelin nimi, ihmiset pitävät näistä, koska ne ovat tehokkaita.

Voit tienata enemmän rahaa.

Koska muxsponderit ymmärtävät aktiivisesti Ethernetiä ja Fibre Channelia ja mitä tahansa, jos työnnät Toslinkia näihin, ne eivät ymmärrä, mitä on tekeillä.

tekeillä.

Ongelma on, että monet ihmiset ottavat näitä käyttöön, koska ne ovat hyvin tehokkaita.

Jos kyselet piireissä, että lainaisin kanavan, joka menee niin pitkälle kuin mahdollista, he eivät voi auttaa, koska heillä on muxspondereita.

Kuitenkin, kaverini.

Datakeskus, jota pyöritän yrityksessäni, on Brick Lanella Lontoossa.

Ja sitten, jälleen kerran Telly House, kaverillani on tämä piiri.

Ja hän on, jälleen kerran, yllättävän luottavainen.

Varmaan, koska en räjäyttänyt edellisen kaverin verkkoa

Joten menin Telehouseen, laitoin pienen silmukan, palasin Brick Lanen datakeskukseen, laitoin vekottimeni muxiin, ja se toimi, en räjäyttänyt sitä.

Kierrosaika oli 84 mikrosekuntia, joten noin 116 kilometriä lasiputkea.

Piti lisätä noin kymmenen desibeliä optista vaimennusta.

Käyttämäni optiikat olivat hieman herkkiä.

Ne on suunniteltu menemään 140 kilometriä,

joten jos vain käännät niiden signaalin takaisin, se on liian kirkasta.

Se häikäisee itsensä ja luultavasti polttaa ilmaisimensa.

Joten laitat optisen vaimentimen.

Se tekee siitä hieman hiljaisemman tai vähemmän kirkkaan.

Entä jos voisimme mennä pidemmälle?

Kaupunkien välinen.

Kaupunkien välinen.

Internet-vaihto Lontoossa sattui olemaan varakanava, niin sanottu DWDM-kanava, Slough’n Lontoo 6:n, joka ei ole Lontoossa, vaan Slough’ssa, ja LD8:n välillä, joka on

Lontoon Docklandsissa.

Tämä on kaupunkien välistä.

Se täytyy myös vahvistaa, koska se on melko kaukana.

Se on noin 73 kilometriä.

Tässä se on kartalla.

Myös, tiedäthän...

Olen aika järkyttynyt, että datakeskusala pitää Slough’ta Lontoona.

Huomaatko?

Kriittisesti, se ei ole Lontoo.

Tämä on kaupunkien välistä.

Joten, kaupunkien välinen Toslink.

Kuinka teemme tämän?

Sama juttu kuin aina.

Mennään muxiin, tällä kertaa muxissa on vahvistin.

Saatat huomata, että tässä on pieni vaimennin.

Tämä johtuu siitä, että multiplekserin vahvistin vahvistaa myös lähtevää signaalia.

Jos käännät signaalin takaisin,

signaalin tulovoimakkuus toisella puolella on järjettömän korkea.

Tämä on huono, koska näillä erbium-seostetuilla kuituvahvistimilla on outo ominaisuus.

Jos et sovita tulosignaalia, muut signaalit hiljenevät paljon.

Jos joku laittaa todella suuren signaalin, kaikki muut signaalisi katoavat.

Tämä on huono käytettävyydelle.

Pohjimmiltaan sinun täytyy olla hyvin varovainen sovittamaan tulokirkkaus näissä asioissa.

On joitakin

hienompia teknologioita, jotka automaattisesti vaimentavat puolestasi ja yrittävät sovittaa kaiken, mutta en aio ottaa riskiä, koska on noloa, jos aiheutat katkoksen Toslinkilla.

katkosten Toslinkilla.

Joten, jos käännät tavaraa takaisin, sinun täytyy olla varovainen sen kanssa.

Muxit tässä ovat hieman fiksumpia.

Ne voivat kertoa, tai voit tehdä hyvän arvauksen siitä, mitä niihin työnnetään.

Tässä on kuvakaappaus yhdestä näistä muxista.

Taajuus, jolla olen, on lihavoitu, se on 9550 heidän kielellään.

Ja he ennustavat tai sanovat, että formaatti on 1–32 gigaa.

Ilmeisesti ne eivät ole spekseissä typerälle Toslinkin 2 megabitille sekunnissa, mutta se on tarpeeksi lähellä suuruusluokkaa.

Se on siistiä.

Virittelin sen.

Lainasin optiikan näiltä ihmisiltä, koska heillä on tavaraa, joka toimii heidän laitteidensa kanssa.

Kytkin sen kiinni, eikä se toiminut.

Tarkistin tuomalla omat optiikkani varmistaakseni, etten ollut asentanut jotain väärin.

Se ei vain toiminut.

Joten se on itse asiassa mielenkiintoista.

Tällä DWDM-optiikalla oli paljon korkeampi raja tulo- ja lähtönopeudelle.

Jos käytämme signaaligeneraattoria oskilloskoopilla ja heiluttelemme taajuutta, näemme, että se kehittää oudon lohkon.

Joten sillä näyttää olevan minimissään kolme megahertsiä.

Sanoin aiemmin, että signaali, jota teen, on 2,5 megahertsiä, koska se on stereo.

Teoriassa, jos onnistuisin lähettämään surround-ääntä, tämä ei olisi ongelma.

Mutta minulla ei ollut sellaista käsillä.

Joten signaalit...

On vaikea käydä tätä keskustelua toimittajasi kanssa, koska signaali on niin kaukana speksistä, ja he hämmentyvät.

Teoriassa se on vakaa 6,5 megahertsillä, mutta emme pääse 6,5 megahertsiin, joten tämä oli epäonnistunut datakeskusreissu.

Olin todella ärsyyntynyt tästä.

En myöskään tiennyt, miksi näin tapahtuu, koska teoriassa, kuten mainitsin, näiden ei pitäisi niin paljon ajatella saapuvaa signaalia.

On todella vaikea selvittää, mitä siruja näissä on sisällä.

Jos avaat ne...

kaikki tunnisteet on poltettu pois, jos löydät sellaisia, joita ei ole poltettu, datalehtiä ei ole olemassa.

Hyvin salamyhkäinen ala siitä, mitä osanumeroita kaikki käyttävät.

Epäilen, että tämä johtuu siitä, että pelissä on vain muutama toimija, joten he eivät halua kertoa toisilleen, mitä siruja he käyttävät.

Joka tapauksessa, vanhemmat optiikat alkaisivat toimia noin 150 kilohertsillä.

Joten jotain hyvin erilaista on meneillään.

Lähetin siis kasan sähköposteja eri optiikkatoimittajille, jotka vaikuttivat suhteellisen ystävällisiltä.

Ja sain tämän ihanan vastauksen FlexOpticsilta.

Pohjimmiltaan siellä on retimer.

Retimer periaatteessa varmistaa, että pulssisignaalisi näyttävät hyvin pulssimaisilta toisessa päässä.

Kun mennään pidemmälle ja pidemmälle, kuten mainitsimme signaalin hajoamisesta ja epämääräisyydestä, nämä vain pakottavat asiat olemaan jälleen digitaalisia signaaleja.

Jälleen.

Se on hyvin yksinkertaistettu tapa kuvata, mitä ne tekevät.

Joka tapauksessa, käy ilmi, että nämä retimerit eivät pidä todella hitaista jutuista, mikä jotenkin on järkevää.

Haittapuoli on, että 10G-optiikoissa pitkän matkan jutuissa on retimereitä, koska niitä tarvitaan.

Hankimme siis upouuden DWDM-optiikan yhdelle gigalle ja samalla sain kasan käytettyjä, joita ihmiset eivät enää tarvitse, koska se on vanhempaa teknologiaa.

Menin datakeskukseen.

Ostin upouuden, kävin hyvin mielenkiintoisen sähköpostikeskustelun tämän kuitutoimittajan kanssa ja sanoin, kyllä, siinä ei ole retimeriä.

Täydellistä.

Toimii minkä tahansa signaalin kanssa.

Muuten, minkä signaalin lähetät?

Joka tapauksessa, se saapui.

Piirilevy ei ollut välttämättä vahva aloitus.

XE verkkomaailmassa tarkoittaa yleensä 10 gigaa.

Se on kuin lyhenne 10 gigalle.

Kun piirilevyllä lukee XE09, ei näytä hyvältä.

Googlaat sen.

Piirilevyn numeron.

Tiedäthän, miten sanoin aiemmin, että näitä tekee vain muutama tehdas.

Käy ilmi, että monilla on tämä piirilevyn numero.

Ne ovat kaikki 10 gigabitin DWDM-optiikoita.

Ei yhtä gigaa.

Arvaa mitä?

Kirjaimellisesti uudelleenbrändätty 10G-optiikka.

He vaihtoivat EEPROMin, joka sanoi olevansa 10G-optiikka, 1G-optiikaksi.

Mikä jotenkin on järkevää, eikö?

Kukaan ei oikeastaan tee näitä enää, koska kukaan ei oikeastaan tarvitse niitä enää.

Jos useimmat kytkimet pystyvät siihen, jos retimer pystyy tekemään 1G:n, ketä kiinnostaa?

Haittapuoli on, että sinun täytyy periaatteessa metsästää retro-laitteita kaikkein tylsimpiä ja outoja komponentteja varten.

Joo, myös, joo.

Ne vain

tältä EEPROMit suunnilleen näyttävät.

Toimittajat vain antavat sinun dumpata sen.

Se on vain jättimäinen heksadumppi.

Toimittaja, osanumero, sarjanumero, päivämääräkoodi, hauskasti tarpeeksi, päivämääräkoodi tuhmassa optiikassa, joka oli uudelleenohjelmoitu, oli kuin 2018, eivät selvästi tee 10Gb-optiikoita kovin usein

enää.

Joo.

Tämän heksasotkun sisällä on myös jossain, mitä se pystyy puhumaan.

Se ei edes maininnut olevansa kykenevä 10Gb:hen.

Se olisi voinut vain kääntää sen bitin ja olla rehellisempi, mutta miten vaan.

Joten vanhalla 1Gb:llä eri kanavalla, mikä tarkoitti, että minun piti mennä Slough’hun ja sotkea kaapeleita.

Se toimi oikeasti.

On todella vaikea löytää 720 mikrosekunnin kierrosaikaa oskilloskoopilla.

Ratkaisu, johon päädyin, oli napauttaa tuloja ja katsoa, missä vaiheessa aaltomuoto näyttää muuttuvan.

Oletan, että tämä on normaali tapa testata latenssia, se on noin 750 mikrosekuntia, mikä

valonnopeus lasissa on suunnilleen 143 kilometriä.

Tämä on suhteellisen pitkä linkki.

Tältä testauskokoonpano näytti.

Näissä pitkän matkan linkeissä et ole koskaan täysin varma, jos ollaan salaliittoteoriamoodissa.

Nämä voivat olla jonkun kuuntelussa.

Annoin heille kivan pienen lahjan.

Ajattelen mielelläni, että joku

takaraivossani, että joku näki tämän signaalin ja oli kuten, en tiedä, mitä se on.

Dekoodaa se.

Näyttää olevan TOSlink-signaali.

Soita se kaiuttimilla.

Ja sitten joku määrää Slough’n pommituksen tai jotain.

Joka tapauksessa, tämä on ollut näin pitkä projekti.

Olen niin iloinen, että se vihdoin saatiin tehtyä.

Tietenkin aina voi tehdä tulevaisuuden innovaatioita.

Teoriassa, jos itse moduuli ei, jos optiikka ei sisältänyt logiikkaa, joka tekee kanttiaallosta vielä kanttisemman, ohitamme retimerit, voisit oikeasti vain lähettää

raaka-ääntä suoraan alas.

Mikään ei estä sinua.

Se luultavasti tekisi laserin onnettomaksi, mutta nopeita voittoja.

Näin RF over fiber toimii.

Jotkut verkot ovat ikään kuin jumissa

kaapeli-TV:n ajamisessa optisten juttujen yli, koska se sopii heidän migraatioagendoilleen.

Voisit käyttää näitä optiikoita uudelleen.

Hyvin erilaisia.

Niissä on erilaisia komponentteja sisällä.

Voisit myös ilmeisesti YOLOttaa FM-signaalin suoraan tämän läpi.

Se ei kuulosta kovin hyvältä, mutta se muistuttaisi luultavasti musiikkia.

Toinen juttu, mitä voisit tehdä, on liittää modeemi molemmille puolille.

Tämä luultavasti loisi suurimman kaistanleveyden tuhlauksen.

optisessa tilassa.

Jotain, joka voisi luultavasti ajaa 25 gigabittiä, linkittyisi luultavasti 40 kilobittiin.

Oletan myös, että tämä räjäyttäisi täysin jonkun mielen, joka kuuntelee signaalia.

Joten, mitä olemme oppineet?

Voit lähettää hitaita signaaleja näiden optiikoiden kautta.

Joskus, tietenkin, joillakin optiikoilla on standardeja, mutta useimmilla ei ole.

Joskus, oikeilla laitteilla, voit lähettää niitä todella kauas.

Tälle ei ole hyvää syytä.

On IP-ratkaisuja melkein kaikelle, mitä voisit haluta tehdä tällä nyt.

Jos lähetät erityisesti ääntä, on nykyaikaisia juttuja kuten Dante tai AES.

En muista viimeisiä kahta numeroa.

Mutta tietäminen, miten asiat toimivat, on todella tärkeää.

Tieto siitä, miten maailman ydin on rakennettu, antaa sinun rakentaa paljon jännittävämpiä, paljon kamalampia ongelmia suurten ahdistusten aikoina.

Se ei välttämättä ole kunniakasta, mutta se voisi toimia.

Tiedän paljon enemmän optisesta tiedonsiirrosta kuin aloittaessani, ja yleisesti siitä, miten alani siirtää bittejä ympäriinsä, kerroksella, jolla en yleensä operoi kovin

paljon, ja ehkä sinäkin.

Ja sillä...

Haluaisin kiittää teitä.

Onko kysymyksiä?

Juontaja: Kiitos paljon.

Jos sinulla on kysymyksiä, asetu jonottamaan mikrofoneille.

Ne ovat ympäri huonetta.

Löydät ne, arvaan.

Ja meillä on jo kysymys internetistä.

Internet, ole hyvä.

Internet: Kyllä, on kysymys.

Onko helppo tapa selvittää, onko SFP-optiikassa mikrokontrolleri?

Ben: No, en sanoisi, että kaikissa on mikrokontrollereita.

Luultavasti päivämäärän perusteella.

Sanoisin, että joskus vuoden 2010 tienoilla.

Sanoisin, että joskus vuoden 2010 tienoilla.

niissä alkoi olla mikrokontrollereita laserin valon lukemiseen liittyviin juttuihin.

Hauska fakta: tapa, jolla tämä on toteutettu, on vain EEPROMin laajentaminen.

Joten EEPROMiin tulee toinen sivu, johon on dataa, jota ei voi kirjoittaa.

Joo, se on outo toteutus, mutta kai kaikki on hakkeroitu.

Joten, joo.

J: Kiitos.

Ja meillä on kysymys mikrofonilla yksi.

Ole hyvä.

M1: Kyllä.

Oletko yrittänyt parantaa TOSlink-signaalia...

lyhentämällä nousuaikaa pienellä differentiaalisella piirillä ennen sitä?

Ben: Joo, tuntuu siltä, että se on vähän...

Siis on monia tapoja, joilla voisit...

Esimerkiksi, muistatko, kun sanoin, että se ei toimi muxspondereissa?

Teoriassa voisit laittaa Ethernet...

Ethernet-esipaketin alkuun...

ja se voisi toimia toisella puolella.

Tuntuu siltä, että siinä vaiheessa vähän pilaat koko jutun hengen, koska olet tavallaan tehnyt Ethernet-mäisen TOSlinkin.

Joo.

Jotkut kytkimet, esimerkiksi, sallivat 100 megabitin käytön, vaikka ne olisivatkin 1 gigan kuitukytkimiä.

Ja tapa, jolla ne tekevät tämän kulissien takana, anteeksi, on että ne vain toistavat kehyksen kymmenen kertaa.

Ja toinen puoli toimii liian hitaasti huomatakseen, että näin tapahtuu.

Joten tuntuu siltä, että siinä vaiheessa vähän pilaat koko jutun.

Mutta voisit ehdottomasti tehdä paljon temppuja signaalin laadun parantamiseksi.

Onneksi TOSlink on hyvin anteeksiantava.

Joten tässä tapauksessa se ei ollut tarpeen.

J: Onko toinen kysymys internetistä?

Ei kysymyksiä internetistä.

Sitten ole hyvä, mikrofoni yksi, jatka.

M1: Ymmärsinkö oikein, että optisissa kaapeleissa on sähköisiä kytkimiä, kuten joskus sähkökaapeleihin laitetaan optisia kytkimiä?

Ben: En välttämättä ymmärrä kysymystäsi.

M1: Siis jos kytket laitteen, joskus laitetaan optinen kytkin väliin.

jotta laite ei palaisi, jos jotain kytketään väärin.

Joten laitetaanko optisiin kaapeleihin nyt sähköisiä kytkimiä?

Ben: No...

Joo, tavallaan.

Toinen korjaa EMI-ongelman ja toinen korjaa asiakasongelman.

Asiakkaat ovat mielestäni paljon vaarallisempia.

Haha.

Kiitos.

J: Seuraava kysymys mikrofonilta numero neljä, ole hyvä.

M4: Hei, kiitos esityksestä.

SFP:tä käytetään myös kuparipareihin.

Joten mietin, voisiko kokeilusi toimia myös kuparipareilla, vai onko siinä jotain eroa?

Ben: Joo, siis jossain...

En aio yrittää sitä.

Periaatteessa tapa, jolla nuo base-T-optiikat toimivat, on aika kauhea.

Siellä on periaatteessa...

Jos katsot niiden virrankulutusta, se on todella korkea.

Jos kosketat noita base-T-juttuja, ne ovat superkuumia.

Se johtuu siitä, että siellä pyörii nopea DSP.

Kupariparin standardi on aika erilainen kuin optinen standardi.

Joten siellä on periaatteessa vain DSP-siru, joka yrittää epätoivoisesti muuntaa niiden välillä.

Ja se tekee sen todella hyvin.

Mutta se on täysin erilainen teknologia.

Jos lähetät TOSlinkia tämän läpi, sillä ei ole aavistustakaan, mitä tapahtuu.

Okei.

M4: Kiitos.

J: Mikrofoni numero kolme, ole hyvä.

Hei.

M3: Kiitos esityksestä.

Meillä on sattumalta joitain laitteita New Yorkissa.

Haluaisitko...

M3: Haluaisitko kokeilla jotain vedenalaisen sukelluskaapelin kanssa?

Ben: Sukelluskaapelit ovat tavallaan mielenkiintoisia, koska en tiedä, mistä sukelluskaapelista puhut.

Mutta useimmissa sukelluskaapeleissa on nykyään periaatteessa pakotettu muxsponderi molemmissa päissä.

Ehkä tämä voisi toimia.

En pistäisi pahakseni aiheuttaa hauskinta virhettä heidän puolellaan.

Surullista on se, että...

Toivoin, että joku kysyisi, entä Atlantin ali?

Joo.

Surullista on, että jos olisin tehnyt tämän ehkä kymmenen vuotta sitten, olisi vielä ollut pari kaapelia, jotka eivät olleet pelkkiä muxspondereita molemmissa päissä.

Nykyään, ymmärtääkseni, kun ostat raakaa sukelluskaapelikapasiteettia, pelaat periaatteessa peliä muxsponderin kanssa toisella puolella.

Joten sinulla ei ole vaihtoehtoja.

Pitää asettaa hyvin tarkat kehystysajat.

Nämä jutut toimivat todella nopeasti.

Ja jos lähetät 2,5 megabittiä, luulen...

En ole edes varma, voiko laser pysyä päällä niin kauan.

Luulen, että se olisi hyvin onneton.

Olen valmis kokeilemaan.

J: Joten ehkä esitys ensi vuodelle tai sitä seuraavalle vuodelle.

Ben: Kaikki on mahdollista.

J: Onko toinen kysymys mikrofonilla numero yksi?

Jatka, ole hyvä.

M1: Puhuit DSL-modeemin liittämisen mahdollisuudesta siihen.

Aiotko tehdä sen joskus?

Ben: Joo, minulla on pari levyä valmiina.

Tarvitsee vain löytää...

Oudosti, minulla ei ole käsillä puhelinmodeemia.

Luulen, että sitä pitäisi muokata aika paljon.

Puhelinjärjestelmä toimii aika paljon korkeammalla jännitteellä kuin mitä tämä laite haluaisi.

Mutta joo, ei ole mitään syytä, miksi tätä ei voisi tehdä.

En vain ole vielä ehtinyt siihen.

Suurin ongelma tässä esityksessä on se, että mitä et näe, on se, että joka kerta...

joka kerta kun menin pidemmälle, se oli varmaan kolmen kuukauden prosessi, jossa etsin ihmisiä pubeista alaltani ja sanoin, no, lopulta olet aika tyytyväinen, kun sait

tehtyä 140 kilometriä.

Tietenkin, siinä välissä oli monia vääriä aloituksia, joissa ihmiset sanoivat, oi, anteeksi, meillä on muxsponderi toisessa päässä.

Sen voisi tehdä.

Se on houkuttelevaa.

Kuka tietää?

Seuraa minua Fediversessä, ja ehkä jonain päivänä näet minun luovan suurimman mahdollisen optisen kaistanleveyden tuhlauksen.

No, ei mahdollista.

Voitaisiin mennä pahempaan.

J: Kiitos.

Onko toinen kysymys internetistä?

Onko lisää kysymyksiä salissa?

En näe ketään suuntaavan mikrofoneille.

Joten anna minun sanoa suuret kiitokset tästä hienosta esityksestä.

Translated by Juho Tepponen KYBS2001 course assignment at JYU.FI