Going Long! Sending weird signals over long haul optical networks

Suomenkieliset tekstitykset esitykselle:
Going Long! Sending weird signals over long haul optical networks

Translated by Juho Tepponen KYBS2001
course assignment at JYU.FI

38C3 preroll music

38C3 Pitkälle meneminen!

Outojen signaalien lähettäminen
pitkän matkan optisissa verkoissa.

Juontaja: Seuraavan esityksen pitää
Ben Cartwright Cox.

J: Hän on töissään järjestelmäinsinööri

ja sivutoimisesti huonojen
ideoiden bloggaaja.

Hänen esityksensä käsittelee outojen
signaalien lähettämistä

pitkän matkan optisissa verkoissa.

Voit liittyä hänen seikkailuunsa
lähettämään outoja signaaleja

monien kilometrien päähän.

Ja ehkä rikkoa ennätyksiä kaistanleveyden
tuhlaamisessa optisella

spektrillä vuonna 2024.

Pidä hauskaa.

Ben Cartwright Cox: Hei kaikille.

Moikka, olen Ben.

Tämä on esitys pitkistä signaaleista,
kuten esiteltiin.

Moikka, olen Ben.

Saatat muistaa minut päivätyöstäni, jossa
pyöritän verkkoarkkitehtuurisivustoa

nimeltä BGP Tools

Puhuin täällä CCC:ssä aiemmin
DOS-virusten syväsukelluksesta.

Tämä aihe on hieman erilainen.

Olen myös tehnyt muuta,
kuten pelannut taistelulaivaa BGP:llä.

Jotkut eivät tykänneet siitä.

Ja sitten jotain blogijuttuja
USB-ajureista ja hätäisesti

ostetuista taikalaatikoista.

Tärkeintä on, että tykkään todella
tietää, miten asiat toimivat.

Elämän nyrkkisääntöni on, että teknologia
on joko todella fiksua tai

uskomattoman typerää.

Haluan tietää, kumpaa se on,
ennen kuin käytän sitä.

Nykyään internetin runkoverkko
on lähes kokonaan optinen.

Optinen verkko on todella outo maailma.

Siellä on ikään kuin kolme eri universumia

On laitteet itse,

mitä laitteet puhuvat sähköisellä puolella

Ja sitten on itse fyysinen optinen puoli.

Ala päätti kauan sitten,

ettei kaikkien tarpeita eri lasereille,
pituuksille ja vahvistuksille

voida tyydyttää.

Joten sen sijaan, kuten tässä kuvassa
näkyy, monet näistä ovat

liitettäviä moduuleja

Itse kytkin tai reititin on vain kasa
reikiä, joihin voi liittää moduuleja.

On paljon erilaisia moduuleja, erilaisia
aallonpituuksia tai värejä ja erilaisia

protokollia, joita laite voi
lähettää siitä reiästä.

On myös erilaisia optisia kuitukaapeleita.

Nykyään suurin osa on yksimuotokuitua.

Jostain syystä, kun CCC:n verkko uusittiin
muutama vuosi sitten

valittiin monimuotokuitu.

Se oli mielenkiintoinen päätös.

Kysy NOC:ilta siitä.

Yleensä on vain kahta päätyyppiä kuitua.

Keskimääräinen tylsä internet-
palveluntarjoajan verkko, kontekstina,

matkasi internetissä näyttää
suunnilleen tältä.

ISP:llä on SFP+-portti, 10 gigabitin
portti kytkimessä.

He ovat todennäköisesti ostaneet sen
liitettävän moduulin joltakin

valmistajalta tai kolmannelta osapuolelta

Monet näistä optiikoista valmistetaan
luultavasti alle kymmenessä tehtaassa.

Todennäköisesti vain noin viidessä.

Lopulta ne tehdään samoissa tehtaissa.

Ainoa todellinen ero on,

kuinka paljon välikädet
veloittavat toisiltaan.

Jotkut tarjoavat myös tukea.

Kytkimen siru sylkee ulos
jonkinlaisen signaalin.

Optiikka tekee jotain suhteellisen
yksinkertaista muuttaakseen

sen laservaloksi.

Toisessa päässä tapahtuu
vastakkainen vaihto.

Databitit vaihdetaan toivottavasti
samassa järjestyksessä, ja

kissavideoita vaihdetaan.

Juttu on siinä, että nämä
optiikat ovat yllättävän tyhmiä.

Ei aina täysin totta.

Ohitamme lyhyesti näiden liitettävien
objektien olemassaolon, joissa

on täysiä prosessoreita.

Esimerkiksi voit saada sellaisia,
joissa on täysi VDSL-modeemi.

Bloggasin aiemmin kiinnostavasta
venäläisestä valmistajasta, jolla

oli optiikka, joka pyöritti
täyttä Debian Linux -ympäristöä.

Todella siisti optiikka.

Ei ole aikaa mennä tähän tarkemmin, mutta
se on kiehtova laite, luultavasti

erinomainen vakoiluun.

Samaan tapaan on laite, jolla voit saada
nykyaikaisen kodin kuituinternetin,

G-PONin, myös SFP:hen, mikä
on varmasti hyödyllistä joillekin,

jotka haluavat kompaktimpaa
infrastruktuuria.

Ohitamme nämä, koska niissä
on täysiä tietokoneita.

Jälleen kerran, tämä ei ajattele.

Siellä ei ole paljon älyä.

Pieni varoitus, niissä on EEPROM-muisteja.

Tästä tulee tärkeää myöhemmin.

Kytkin voi yleensä lukea tämän EEPROMin ja
sanoa, ettet ostanut sitä minun

valmistajaltani, joten sinulta
veloitetaan enemmän.

Haluaisin tietää historialliset syyt,miksi
tämä EEPROM on olemassa, mutta miten vaan.

Joskus siellä on myös pieni
mikrokontrolleri, joka kertoo hyödyllistä

tietoa, kuten kuinka kirkasta
on saapuva valo.

Tämä on hyödyllistä, koska joskus, jos
lähetät liikaa valoa toiseen päähän,

se voi tehdä optisen vastineen
syttymiselle tuleen.

Tai sokaistua tai häikäistyä.

Sitä halutaan välttää.

Tai ainakin haluat, että kytkin varoittaa
, kun näin tapahtuu.

Nykyään asiat nopeutuvat.

Keskimääräinen nopeampi tylsä ISP-verkko
käyttää paljon isompaa porttia tai reikää

kytkimessä, nimeltään QSFP28.

He luultavasti käyttävät QSFP28-optiikkaa,
jonka he ovat ostaneet samalta

valmistajalta kuin kytkimensä.

Riippuen optiikasta, ohitan henkisesti
100G:n täydellisen

spesifikaatiosekaannuksen.

On erilaisia siruja.

Niitä käytetään muuntamaan kytkimen
lähettämä signaali haluttuun muotoon

riippuen siitä, kuinka pitkälle pitää
mennä, ja tarvitaan viileämpää

signaalinkäsittelyä erikoistapauksiin.

Erikoistapauksiin.

Jos olet saanut tähdet kohdilleen,
toisessa päässä tapahtuu päinvastainen,

databittejä vaihdetaan ja kissavideoita
vaihdetaan 100 tai

400 gigabitin nopeudella.

Nämä optiikat ovat hieman fiksumpia,
kuten olen saattanut vihjata.

Hienot optiikat alussa sanoivat, että
olisi kiva, jos meillä olisi

40 gigabitin Ethernet.

He vain tekivät optiikoita
yksinkertaisella tavalla.

He periaatteessa vain tekivät neljä 10
gigabitin optiikkaa yhteen pakettiin

ja kutsuivat sitä quad SFP:ksi.

Sama tapahtui 100 gigabitin kanssa.

Päästiin siihen pisteeseen,
että pystyttiin tekemään

25 gigabittiä yhdellä kaistalla ja
sitten se vain kerrottiin neljällä.

Nyt sinulla on 400 gigabitin optiikka
tai 100 gigabitin optiikka.

Voit kuvitella, mistä 400
gigabitti koostuu.

Joskus tämä vaatii edistyneitä siruja.

Joskus optisten olosuhteiden vuoksi pitää
muuntaa nämä neljä signaalikaistaa

yhdeksi todella nopeaksi signaaliksi.

Tämä vaatii käsittelyä liitettävällä
puolella.

Itse asiassa aika vaikuttavaa käsittelyä.

Jos sinulla on Intel-läppäri, tämän
moduulin siru on luultavasti pienempi

prosessisolmuna kuin läppärisi siru.

Tarkoitan, se on Intel, mutta tiedäthän.

Optiikat myös kuluttavat melkoisesti
virtaa.

Joten kyse ei ole vain laserin
pyörittämisestä, vaan myös melko

vaikuttavan DSP:n ja tietokoneen
pyörittämisestä sen sisällä.

Riippuen optiikan tyypistä, ne voivat olla
hyvin halpoja, ne joissa ei ole aivoja ja

digitaalista signaalinkäsittelyä, tai ne
voivat olla hyvin kalliita.

Mutta ne pystyvät myös menemään
satoja kilometrejä DSP:n avulla.

Tietenkin muitakin optiikkatyyppejä
on saatavilla.

En käy läpi kaikkia, koska se olisi
uuvuttavaa.

On erilaisia käyttökohteita,
erilaisia alan standardeja.

Yli 400 gigabitin yleisten käyttöönottojen
jälkeen mennään kohti 800 gigabittiä,

1,6 terabittiä yhdellä linkillä on
horisontissa.

Niitä käytetään eri paikoissa erilaisissa
käyttökohteissa.

Kuitenkin on yksi iso juttu.

Mielestäni ihmiset unohtavat yhen
asian optisessa tiedonsiirrossa.

Kotiteatterilaitteet käyttävät myös
optista äänensiirtoa.

Joten kotiteatterisi, käyttää myös
optista tiedonsiirtoa

Jos olet joskus katsonut tietokoneesi
taakse ja miettinyt, mikä ihme tuo pieni

punainen LED on, se on Toslink tai SPDIF
riippuen siitä, mitä

Wikipedia-artikkelia luet.

Toslinkia käyttää kahdenlaisia ihmisiä.

On aitoja ihmisiä, joilla on
maadoitusongelmia, jolloin kuuluu

verkkovirran huminaa, ja se on todella
ärsyttävää päästä eroon, ja sitten on

ihmisiä, jotka vain haluavat

näyttää coolilta, käyttämällä optista
siirtoa

Ymmärrän sen täysin.

Toslink on huomattavan hidas
optisena siirtona.

Se on noin 10 megabittiä, jos speksataan
7.1 surround-äänelle.

Realistisesti, jos lähetät stereoääntä, se
on vain kaksi tai kolme megabittiä.

Aallonpituus ei ole oikeastaan edes laser.

Se on vain punainen LED melkein
kaikissa tapauksissa.

Ja kaapelit ovat muovia, noin
millimetrin paksuisia.

Speksattu maksimipituus on 10 metriä.

Koska tämän kaapelin ydin on 1 mm paksu.

Tämä on iso ero

verrattuna internetverkkoihin, joissa
meillä on 9 mikronin paksuisia lasiytimiä.

Syynä siihen, miksi tämä on huono, on se,
että jos sinulla on lasiputki ja lähetät

laserin sen läpi, fysiikka, signaalisi
pomppii, toivottavasti ei liikaa,

putkessa, kunnes se pääsee perille.

Ongelma on, että et koskaan saa
täydellistä sisäänmenoa, joten signaali

tulee toisesta päästä hieman vääristyneenä

Jos lähetät paljon pulsseja,

signaali ikään kuin hajoaa matkalla
verkossa.

Tässä on kiva pieni simulaatio siitä,
miltä tämä näyttää todellisuudessa.

Tässä on joitakin parametreja, kuten 140
kilometriä, ja kuten näet lopussa,

signaali toisella puolella ei välttämättä
ole täysin luettavissa.

Tämän voi korjata kahdella tavalla.

Voit ilmeisesti olla lähettämättä niin
pitkälle.

Se ei ole hyvä vastaus.

Voit myös pienentää ytimen kokoa,

mikä auttaa estämään signaalin
pomppimista liikaa.

Tämä tekee kuidusta kalliimpaa,
mutta nykyään se ei ole ongelma.

Joka tapauksessa, ajattelin, että nämä
asiat ovat liian tyhmiä välittääkseen,

mitä niille syötetään useimmiten.

Joten, voisimmeko tehdä 10 km:n Toslinkin?

Tätä varten meidän pitää katsoa, mitä
näiden optiikoiden takana on, näissä

liitettävissä moduuleissa.

Ohitamme pinnit, jotka liittyvät aivojen
kanssa puhumiseen.

Emme ole kiinnostuneita aivoista täällä,
vaan siitä, että päästään 10 kilometriin

tai pidemmälle.

Pohjimmiltaan on lähetys puoli laserin
virran syöttöön, vastaanottopuoli saapuvan

vahvistimen virran syöttöön ja
differentiaaliset signaalipinnit.

Nämä ovat luultavasti ainoat asiat,
joita tarvitsemme.

Kaverini teki joitakin Osmicom-
kokeilukortteja.

Pelkkä mukavuusjuttu, mutta
niissä on 5 voltin virta.

Moduulit toimivat 3,3 voltilla.

Maailmani on enimmäkseen 5 volttia,
koska leikin Arduinoiden kanssa

enimmäkseen.

Mukana tulee kasa kivoja pinnejä ja
paljastaa ne, yms.

Myös kriittisesti, siinä on pari linja-
ajuria, jotka tekevät signaalista hieman

ystävällisemmän käsitellä.

Tämä periaatteessa vain saa asiat
värisemään oikein, näin kuvailen

sen parhaiten.

Jos olet joskus katsonut balansoitua
ääntä, se on vähän sama juttu.

Se vain tekee signaalista vaikeammin
korruptoituvan pitkillä

kaapelijuoksuilla.

Kun otetaan huomioon, että nopeat
digitaaliset ympäristöt ovat hyvin

meluisia ja vaikeita saada oikein,
tämä on aika kriittistä.

Jos katsot oskilloskoopilla,
ääni näyttää tältä.

Aivan eri aikaskaalalla, tältä
näyttää SPDIF.

Melko normaalin näköinen digitaalinen
signaali.

Noin kaksi megahertsiä sekunnissa.

Melko nopeaa.

Tällainen oli karkea kokeellinen
kokoonpano, joka minulla oli.

Menin eBayhin ja ostin analogia-digitaali
-muuntimia ja digitaali-analogia-

muuntimia ja yritin tehdä hyvin
monimutkaisen silmukan.

Ja se toimi.

Lopulta se ei näyttänyt
lentokenttäystävälliseltä.

Luulen, että lensin tämän kanssa kerran.

Melko mielenkiintoinen keskustelu.

Mutta se toimii.

Jos katsot molempia siirron puolia, näet
34 nanosekunnin välin, mikä on aika

hyvä, koska käyttämäni
kaapelipatchi oli noin 500

senttimetriä.

Joten se on rauhoittavaa, että
valonnopeus toimii, ilmeisesti.

Sanot niin.

Sanon sen kuin se olisi yllättävää, mutta
on aina hyvä varmistaa nämä asiat.

Muuten, jos et validoi perusoletuksiasi,
päädyt hulluihin juttuihin.

Mutta entä jos voisimme mennä
pidemmälle?

Ilmeisesti viisi metriä on vielä muovisen
ydinkaapelin mahdollisuuksien rajoissa.

Kaverillani on kaksi datakeskusta nurkan
takana.

On Telehouse, joka pyörittää paljon
Britannian internetinfrastruktuuria, ja

toinen datakeskus nimeltä IP House.

Kaverini on sekä IP Housessa että
Telehousessa ja hänellä on niiden välissä

pimeä kuitu. No,

lainasin kanavan hänen multiplekseriltään.

Hän oli tarpeeksi luottavainen antaakseen
minun työntää oudon signaalin hänen

tuotantoverkkoonsa, olen ikuisesti
kiitollinen, koska hän oli

ensimmäinen uhrikaritsa.

Tältä kokoonpano suunnilleen näytti.

Näin nämä jutut toimivat: laserit
ampuvat hieman eri väriä.

Olemme kaukana siitä, mitä voit nähdä
silmilläsi, mutta näen sen väreinä, ja

suurin osa alasta näkee sen väreinä.

Se ampuu eri värejä alas.

Tässä laatikossa on prisma.

Se erottaa signaalin toisella puolella
ja multipleksoi sen yhdeksi.

Yllättävän yksinkertaista tavaraa.

Kriittistä on, että se antaa sinun
työntää useita piirejä yhteen kuituun.

Tämä on mahtavaa, koska maan alla
oleva kuitu on vähän kallista.

Ja pidemmän matkan maan alla oleva
kuitu on vielä kalliimpaa.

Joten haluat saada parhaan vastineen
rahallesi, kun mennään pitkiä matkoja.

Tai joskus, jos olet datakeskuksissa jotka
veloittavat 200 puntaa kuussa pelkästä

kaapelin pitämisestä siellä, saatat haluta
tehdä tämän myös telineiden välillä.

Se on eri juttu.

Mutta se toimi.

Kannettava kaiutin, en tiedä, mitä
datakeskuksen henkilökunta ajatteli

minusta, kun he näkivät tämän, mutta
kokoonpano toimi.

Suurin ongelma oli taistelu kannettavaa
kaiutinta vastaan.

Täällä on aika meluisaa.

Kriittisesti, se ei tuhonnut suhteellisen
kallista optiikkaa, joka tuottaa tämän

mukavan aallonpituuden.

Rauhoittavaa.

Oskilloskoopilla on vähän vaikea nähdä,
mutta jos katsot tarkasti, voit jotenkin

nähdä bittivirran vastaavuuden.

Ja väli on noin 11 mikrosekuntia.

Laitamme sen Wolfram Alphaan, se
on noin 2 km, mikä on rauhoittavaa.

Toisella puolella on silmukka, noin 600
metrin päässä.

Se ei ole 600 metriä, odottaisit 1 km,
eikö?

Mutta ongelma on, että rakennukset
ovat kolmiulotteisia.

On paljon kytkentöjä, joihin voi helposti
osua.

Olen kuullut tarinan, että yhdessä
datakeskuksessa patch-kaapeli

datakeskuksen toisesta osasta
toiseen oli yli 2 km.

En tiedä, miten se tehdään, mutta
3D-tila on outo juttu.

Mutta entä jos voisimme mennä
pidemmälle?

Pidemmän matkan vaihtoehto on yleensä
jotain nimeltä DWDM, joka on kuin aiemmin

puhumamme värillinen juttu,
mutta tiheämpää.

Siirrytään 8 kanavasta 32 kanavaan.

Kriittistä on, että signaali itsessään on
paljon tarkempi, ja laserin fysiikka on

paljon mielenkiintoisempaa.

Se käyttää lämpötilan säätöä,

jotta voidaan

säätää tarkasti ulostulevan valon
aallonpituutta tekemällä laserista

viileämpi tai kuumempi riippuen
tarvittavasta aallonpituudesta.

Joten tässä on mukana aika siistiä
fysiikkaa, tai kuumaa fysiikkaa.

Sivuhuomautus: tämä toimii todella hyvin
tietyn tyyppisen vahvistimen kanssa.

Jos haluat vahvistaa tätä eteenpäin, se
osuu juuri oikeaan taajuusalueeseen, joka

on täydellinen näille vahvistimille.

En aio selittää, miten Erbium Doped Fiber
Amplifiers toimivat.

Jos katsot niitä, se tuntuu oudolta ja
fysiikan bugilta, en ole optisen fysiikan

ihminen, mutta luin sen ja olin lievästi
peloissani.

Muita pidemmän matkan vaihtoehtoja
on saatavilla.

Useimmiten, jos tarjoat optisia ratkaisuja
verkkoasiakkaille, et halua asiakkaidesi

käyttävän multiplekseriasi suoraan.

Et luultavasti luota heihin lähettämään
oikeanlaista laseria.

Et luultavasti luota siihen, etteivät he
vahingossa ota 2 dollarin eBayn 5W

laserpointteria ja työnnä sitä
sinne ja räjäytä kaiken.

Sen sijaan käytetään transponderia, joka
on periaatteessa jotain, mikä kopioi ja

liittää signaalin yhdestä portista
toiseen.

Ideana on, että voit luovuttaa asiakkaalle
tavallisen halvan optiikan, joka

asiakkaalla todennäköisesti on käsillä,
ja sitten voit asentaa oudon optiikan

omalle puolellesi.

Voit myös mennä ja vaihtaa oudon
optiikan omalla puolellasi.

Joten minun signaalini, tai tulevaisuuden

nämä oudot TOSlink-signaalit toimivat
transpondereissa, koska ne ovat

periaatteessa vain kopioivia ja
liittäviä laitteita.

On kuitenkin yhteensopimattomia
pitkän matkan vaihtoehtoja.

On jotain nimeltä muxsponder, koko
laajempi linjajärjestelmä, tuotesarja,

joka tekee paljon enemmän käsittelyä
saapuvan signaalin kanssa.

Ne tekevät tämän periaatteessa
nopeuttamalla, kehystämällä, ymmärtämällä

mitä heillä on ja sitten multipleksoimalla
sen paljon nopeampaan signaaliin.

Joku voisi lähettää 1 gigabitin piirin,

ja se olisi 100 gigabitin säde, joten voit
saada paljon enemmän asiakkaita

samaan paikkaan.

Niillä on edelleen aikarajoituksia eivätkä
ne ylivaraa kapasiteettia, mutta se

on vain paljon nopeampaa.

Ilmeisesti tehokkuus on pelin nimi ihmiset
pitävät näistä, koska ne ovat tehokkaita.

Voit tienata enemmän rahaa.

Koska muxsponderit ymmärtävät aktiivisesti
Ethernetiä ja Fibre Channelia ja mitä

tahansa, jos työnnät Toslinkia näihin,
ne eivät ymmärrä, mitä on tekeillä.

tekeillä.

Ongelma on, että monet ihmiset ottavat
näitä käyttöön, koska ne ovat

hyvin tehokkaita.

Jos kyselet piireissä, että lainaisin
kanavan, joka menee niin pitkälle kuin

mahdollista, he eivät voi auttaa,
koska heillä on muxspondereita.

Kuitenkin, kaverini.

Datakeskus, jota pyöritän yrityksessäni,
on Brick Lanella Lontoossa.

Ja sitten, jälleen kerran Telly House,
kaverillani on tämä piiri.

Ja hän on, jälleen kerran, yllättävän
luottavainen.

Varmaan, koska en räjäyttänyt edellisen
kaverin verkkoa

Joten menin Telehouseen, laitoin pienen
silmukan, palasin Brick Lanen

datakeskukseen, laitoin vekottimeni
muxiin, ja se toimi, en räjäyttänyt sitä.

Kierrosaika oli 84 mikrosekuntia, joten
noin 116 kilometriä lasiputkea.

Piti lisätä noin kymmenen desibeliä
optista vaimennusta.

Käyttämäni optiikat olivat hieman herkkiä.

Ne on suunniteltu menemään 140 kilometriä,

joten jos vain käännät niiden signaalin
takaisin, se on liian kirkasta.

Se häikäisee itsensä ja luultavasti
polttaa ilmaisimensa.

Joten laitat optisen vaimentimen.

Se tekee siitä hieman hiljaisemman tai
vähemmän kirkkaan.

Entä jos voisimme mennä pidemmälle?

Kaupunkien välinen.

Kaupunkien välinen.

Internet-vaihto Lontoossa sattui olemaan
varakanava, niin sanottu DWDM-kanava,

Slough’n Lontoo 6:n, joka ei ole Lontoossa
vaan Slough’ssa, ja LD8:n välillä joka on

Lontoon Docklandsissa.

Tämä on kaupunkien välistä.

Se täytyy myös vahvistaa, koska
se on melko kaukana.

Se on noin 73 kilometriä.

Tässä se on kartalla.

Myös, tiedäthän...

Olen aika järkyttynyt, että datakeskusala
pitää Slough’ta Lontoona.

Huomaatko?

Kriittisesti, se ei ole Lontoo.

Tämä on kaupunkien välistä.

Joten, kaupunkien välinen Toslink.

Kuinka teemme tämän?

Sama juttu kuin aina.

Mennään muxiin, tällä kertaa muxissa
on vahvistin.

Saatat huomata, että tässä on pieni
vaimennin.

Tämä johtuu siitä, että multiplekserin
vahvistin vahvistaa myös

lähtevää signaalia.

Jos käännät signaalin takaisin,

signaalin tulovoimakkuus toisella puolella
on järjettömän korkea.

Tämä on huono, koska näillä
erbium-seostetuilla kuituvahvistimilla

on outo ominaisuus.

Jos et sovita tulosignaalia, muut
signaalit hiljenevät paljon.

Jos joku laittaa todella suuren signaalin,
kaikki muut signaalisi katoavat.

Tämä on huono käytettävyydelle.

Pohjimmiltaan sinun täytyy olla hyvin
varovainen sovittamaan tulokirkkaus

näissä asioissa.

On joitakin

hienompia teknologioita, jotka
automaattisesti vaimentavat puolestasi ja

yrittävät sovittaa kaiken, mutta en aio
ottaa riskiä, koska on noloa, jos

aiheutat katkoksen Toslinkilla.

Joten, jos käännät tavaraa takaisin,
sinun täytyy olla varovainen sen kanssa.

Muxit tässä ovat hieman fiksumpia.

Ne voivat kertoa, tai voit tehdä hyvän
arvauksen siitä, mitä niihin työnnetään.

Tässä on kuvakaappaus yhdestä
näistä muxista.

Taajuus, jolla olen, on lihavoitu, se on
9550 heidän kielellään.

Ja he ennustavat tai sanovat, että
formaatti on 1–32 gigaa.

Ilmeisesti ne eivät ole spekseissä
typerälle Toslinkin 2 megabitille

sekunnissa, mutta se on tarpeeksi
lähellä suuruusluokkaa.

Se on siistiä.

Virittelin sen.

Lainasin optiikan näiltä ihmisiltä, koska
heillä on tavaraa, joka toimii

heidän laitteidensa kanssa.

Kytkin sen kiinni, eikä se toiminut.

Tarkistin tuomalla omat optiikkani
varmistaakseni, etten ollut

asentanut jotain väärin.

Se ei vain toiminut.

Joten se on itse asiassa mielenkiintoista.

Tällä DWDM-optiikalla oli paljon korkeampi
raja tulo- ja lähtönopeudelle.

Jos käytämme signaaligeneraattoria
oskilloskoopilla ja heiluttelemme

taajuutta, näemme, että se kehittää
oudon lohkon.

Joten sillä näyttää olevan minimissään
kolme megahertsiä.

Sanoin aiemmin, että signaali, jota teen,
on 2,5 megahertsiä, koska se on stereo.

Teoriassa, jos onnistuisin lähettämään
surround-ääntä, tämä ei olisi ongelma.

Mutta minulla ei ollut sellaista käsillä.

Joten signaalit...

On vaikea käydä tätä keskustelua
toimittajasi kanssa, koska signaali on

niin kaukana speksistä, ja he hämmentyvät

Teoriassa se on vakaa 6,5 megahertsillä,
mutta emme pääse 6,5 megahertsiin,

joten tämä oli epäonnistunut
datakeskusreissu.

Olin todella ärsyyntynyt tästä.

En myöskään tiennyt, miksi näin tapahtuu,
koska teoriassa, kuten mainitsin, näiden

ei pitäisi niin paljon ajatella saapuvaa
signaalia.

On todella vaikea selvittää, mitä siruja
näissä on sisällä.

Jos avaat ne...

kaikki tunnisteet on poltettu pois, jos
löydät sellaisia, joita ei ole poltettu

datalehtiä ei ole olemassa.

Hyvin salamyhkäinen ala siitä, mitä
osanumeroita kaikki käyttävät.

Epäilen, että tämä johtuu siitä, että
pelissä on vain muutama toimija, joten he

eivät halua kertoa toisilleen mitä siruja
he käyttävät.

Joka tapauksessa, vanhemmat optiikat
alkaisivat toimia noin 150 kilohertsillä.

Joten jotain hyvin erilaista on
meneillään.

Lähetin siis kasan sähköposteja eri
optiikkatoimittajille, jotka vaikuttivat

suhteellisen ystävällisiltä.

Ja sain tämän ihanan vastauksen
FlexOpticsilta.

Pohjimmiltaan siellä on retimer.

Retimer periaatteessa varmistaa, että
pulssisignaalisi näyttävät hyvin

pulssimaisilta toisessa päässä.

Kun mennään pidemmälle ja pidemmälle,
kuten mainitsimme signaalin hajoamisesta

ja epämääräisyydestä, nämä vain pakottavat
asiat olemaan jälleen digitaalisia

signaaleja.

Jälleen.

Se on hyvin yksinkertaistettu tapa
kuvata, mitä ne tekevät.

Joka tapauksessa, käy ilmi, että nämä
retimerit eivät pidä todella hitaista

jutuista, mikä jotenkin on järkevää.

Haittapuoli on, että 10G-optiikoissa
pitkän matkan jutuissa on retimereitä,

koska niitä tarvitaan.

Hankimme siis upouuden DWDM-optiikan
yhdelle gigalle ja samalla sain kasan

käytettyjä, joita ihmiset eivät enää
tarvitse, koska se on

vanhempaa teknologiaa.

Menin datakeskukseen.

Ostin upouuden, kävin hyvin
mielenkiintoisen sähköpostikeskustelun

tämän kuitutoimittajan kanssa ja sanoin,
kyllä, siinä ei ole retimeriä.

Täydellistä.

Toimii minkä tahansa signaalin kanssa.

Muuten, minkä signaalin lähetät?

Joka tapauksessa, se saapui.

Piirilevy ei ollut välttämättä
vahva aloitus.

XE verkkomaailmassa tarkoittaa
yleensä 10 gigaa.

Se on kuin lyhenne 10 gigalle.

Kun piirilevyllä lukee XE09, ei
näytä hyvältä.

Googlaat sen.

Piirilevyn numeron.

Tiedäthän, miten sanoin aiemmin,
että näitä tekee vain muutama tehdas.

Käy ilmi, että monilla on tämä
piirilevyn numero.

Ne ovat kaikki 10 gigabitin
DWDM-optiikoita.

Ei yhtä gigaa.

Arvaa mitä?

Kirjaimellisesti uudelleenbrändätty
10G-optiikka.

He vaihtoivat EEPROMin, joka sanoi
olevansa 10G-optiikka, 1G-optiikaksi.

Mikä jotenkin on järkevää, eikö?

Kukaan ei oikeastaan tee näitä enää, koska
kukaan ei oikeastaan tarvitse niitä enää.

Jos useimmat kytkimet pystyvät siihen, jos
retimer pystyy tekemään 1G:n

, ketä kiinnostaa?

Haittapuoli on, että sinun täytyy
periaatteessa metsästää retro-laitteita

kaikkein tylsimpiä ja outoja
komponentteja varten.

Joo, myös, joo.

Ne vain

tältä EEPROMit suunnilleen näyttävät.

Toimittajat vain antavat sinun
dumpata sen.

Se on vain jättimäinen heksadumppi.

Toimittaja, osanumero, sarjanumero,
päivämääräkoodi, hauskasti tarpeeksi,

päivämääräkoodi tuhmassa optiikassa,
joka oli uudelleenohjelmoitu, oli

kuin 2018, eivät selvästi tee
10Gb-optiikoita kovin usein

enää.

Joo.

Tämän heksasotkun sisällä on myös
jossain, mitä se pystyy puhumaan.

Se ei edes maininnut olevansa
kykenevä 10Gb:hen.

Se olisi voinut vain kääntää sen bitin
ja olla rehellisempi, mutta miten vaan.

Joten vanhalla 1Gb:llä eri kanavalla, mikä
tarkoitti, että minun piti mennä

Slough’hun ja sotkea kaapeleita.

Se toimi oikeasti.

On todella vaikea löytää 720 mikro-
sekunnin kierrosaikaa oskilloskoopilla.

Ratkaisu, johon päädyin, oli napauttaa
tuloja ja katsoa, missä vaiheessa

aaltomuoto näyttää muuttuvan.

Oletan, että tämä on normaali tapa
testata latenssia, se on noin

750 mikrosekuntia, mikä

valonnopeus lasissa on suunnilleen
143 kilometriä.

Tämä on suhteellisen pitkä linkki.

Tältä testauskokoonpano näytti.

Näissä pitkän matkan linkeissä et ole
koskaan täysin varma, jos ollaan

salaliittoteoriamoodissa.

Nämä voivat olla jonkun kuuntelussa.

Annoin heille kivan pienen lahjan.

Ajattelen mielelläni, että joku

takaraivossani, että joku näki tämän
signaalin ja oli kuten,

en tiedä, mitä se on.

Dekoodaa se.

Näyttää olevan TOSlink-signaali.

Soita se kaiuttimilla.

Ja sitten joku määrää Slough’n
pommituksen tai jotain.

Joka tapauksessa, tämä on ollut
näin pitkä projekti.

Olen niin iloinen, että se vihdoin
saatiin tehtyä.

Tietenkin aina voi tehdä tulevaisuuden
innovaatioita.

Teoriassa, jos itse moduuli ei, jos
optiikka ei sisältänyt logiikkaa, joka

tekee kanttiaallosta vielä kanttisemman,
ohitamme retimerit, voisit

oikeasti vain lähettää

raaka-ääntä suoraan alas.

Mikään ei estä sinua.

Se luultavasti tekisi laserin
onnettomaksi, mutta nopeita voittoja.

Näin RF over fiber toimii.

Jotkut verkot ovat ikään kuin jumissa

kaapeli-TV:n ajamisessa optisten juttujen
yli, koska se

sopii heidän migraatioagendoilleen.

Voisit käyttää näitä optiikoita uudelleen.

Hyvin erilaisia.

Niissä on erilaisia komponentteja sisällä.

Voisit myös ilmeisesti YOLOttaa
FM-signaalin suoraan tämän läpi.

Se ei kuulosta kovin hyvältä, mutta se
muistuttaisi luultavasti musiikkia.

Toinen juttu, mitä voisit tehdä, on
liittää modeemi molemmille puolille.

Tämä luultavasti loisi suurimman
kaistanleveyden tuhlauksen.

optisessa tilassa.

Jotain, joka voisi luultavasti ajaa 25
gigabittiä, linkittyisi luultavasti

40 kilobittiin.

Oletan myös, että tämä räjäyttäisi täysin
jonkun mielen, joka kuuntelee signaalia.

Joten, mitä olemme oppineet?

Voit lähettää hitaita signaaleja näiden
optiikoiden kautta.

Joskus, tietenkin, joillakin optiikoilla
on standardeja, mutta useimmilla ei ole.

Joskus, oikeilla laitteilla, voit lähettää
niitä todella kauas.

Tälle ei ole hyvää syytä.

On IP-ratkaisuja melkein kaikelle, mitä
voisit haluta tehdä tällä nyt.

Jos lähetät erityisesti ääntä, on
nykyaikaisia juttuja kuten Dante tai AES.

En muista viimeisiä kahta numeroa.

Mutta tietäminen, miten asiat toimivat,
on todella tärkeää.

Tieto siitä, miten maailman ydin on
rakennettu, antaa sinun rakentaa paljon

jännittävämpiä, paljon kamalampia
ongelmia suurten ahdistusten aikoina.

Se ei välttämättä ole kunniakasta,
mutta se voisi toimia.

Tiedän paljon enemmän optisesta
tiedonsiirrosta kuin aloittaessani, ja

yleisesti siitä, miten alani siirtää
bittejä ympäriinsä, kerroksella

jolla en yleensä operoi kovin

paljon, ja ehkä sinäkin.

Ja sillä...

Haluaisin kiittää teitä.

Onko kysymyksiä?

Juontaja: Kiitos paljon.

Jos sinulla on kysymyksiä, asetu
jonottamaan mikrofoneille.

Ne ovat ympäri huonetta.

Löydät ne, arvaan.

Ja meillä on jo kysymys internetistä.

Internet, ole hyvä.

Internet: Kyllä, on kysymys.

Onko helppo tapa selvittää, onko
SFP-optiikassa mikrokontrolleri?

Ben: No, en sanoisi, että kaikissa
on mikrokontrollereita.

Luultavasti päivämäärän perusteella.

Sanoisin, että joskus vuoden
2010 tienoilla.

niissä alkoi olla mikrokontrollereita
laserin valon lukemiseen

liittyviin juttuihin.

Hauska fakta: tapa, jolla tämä on
toteutettu, on vain EEPROMin laajentaminen

Joten EEPROMiin tulee toinen sivu, johon
on dataa, jota ei voi kirjoittaa.

Joo, se on outo toteutus, mutta kai
kaikki on hakkeroitu.

Joten, joo.

J: Kiitos.

Ja meillä on kysymys mikrofonilla yksi.

Ole hyvä.

M1: Kyllä.

Oletko yrittänyt parantaa
TOSlink-signaalia...

lyhentämällä nousuaikaa pienellä
differentiaalisella piirillä ennen sitä?

Ben: Joo, tuntuu siltä, että se on
vähän...

Siis on monia tapoja, joilla voisit...

Esimerkiksi, muistatko, kun sanoin,
että se ei toimi muxspondereissa?

Teoriassa voisit laittaa Ethernet...

Ethernet-esipaketin alkuun...

ja se voisi toimia toisella puolella.

Tuntuu siltä, että siinä vaiheessa vähän
pilaat koko jutun hengen, koska olet

tavallaan tehnyt Ethernet-mäisen
TOSlinkin.

Joo.

Jotkut kytkimet, esimerkiksi, sallivat 100
megabitin käytön, vaikka ne

olisivatkin 1 gigan kuitukytkimiä.

Ja tapa, jolla ne tekevät tämän kulissien
takana, anteeksi, on että ne vain

toistavat kehyksen kymmenen kertaa.

Ja toinen puoli toimii liian hitaasti
huomatakseen, että näin tapahtuu.

Joten tuntuu siltä, että siinä vaiheessa
vähän pilaat koko jutun.

Mutta voisit ehdottomasti tehdä paljon
temppuja signaalin laadun parantamiseksi.

Onneksi TOSlink on hyvin anteeksiantava.

Joten tässä tapauksessa se ei
ollut tarpeen.

J: Onko toinen kysymys internetistä?

Ei kysymyksiä internetistä.

Sitten ole hyvä, mikrofoni yksi, jatka.

M1: Ymmärsinkö oikein, että optisissa
kaapeleissa on sähköisiä kytkimiä,

kuten joskus sähkökaapeleihin
laitetaan optisia kytkimiä?

Ben: En välttämättä ymmärrä kysymystäsi.

M1: Siis jos kytket laitteen, joskus
laitetaan optinen kytkin väliin.

jotta laite ei palaisi, jos jotain
kytketään väärin.

Joten laitetaanko optisiin kaapeleihin
nyt sähköisiä kytkimiä?

Ben: No...

Joo, tavallaan.

Toinen korjaa EMI-ongelman ja
toinen korjaa asiakasongelman.

Asiakkaat ovat mielestäni paljon
vaarallisempia.

Haha.

Kiitos.

J: Seuraava kysymys mikrofonilta
numero neljä, ole hyvä.

M4: Hei, kiitos esityksestä.

SFP:tä käytetään myös kuparipareihin.

Joten mietin, voisiko kokeilusi toimia
myös kuparipareilla, vai

onko siinä jotain eroa?

Ben: Joo, siis jossain...

En aio yrittää sitä.

Periaatteessa tapa, jolla nuo base-T
-optiikat toimivat, on aika kauhea.

Siellä on periaatteessa...

Jos katsot niiden virrankulutusta,
se on todella korkea.

Jos kosketat noita base-T-juttuja
ne ovat superkuumia

Se johtuu siitä, että siellä
pyörii nopea DSP.

Kupariparin standardi on aika
erilainen kuin optinen standardi.

Joten siellä on periaatteessa vain
DSP-siru, joka yrittää epätoivoisesti

muuntaa niiden välillä.

Ja se tekee sen todella hyvin.

Mutta se on täysin erilainen teknologia.

Jos lähetät TOSlinkia tämän läpi,
sillä ei ole aavistustakaan, mitä tapahtuu

M4: Okei, Kiitos.

J: Mikrofoni numero kolme, ole hyvä.

M3: Hei, Kiitos esityksestä.

Meillä on sattumalta joitain
laitteita New Yorkissa.

Haluaisitko...

M3: Haluaisitko kokeilla jotain
vedenalaisen sukelluskaapelin kanssa?

Ben: Sukelluskaapelit ovat tavallaan
mielenkiintoisia, koska en tiedä,

mistä sukelluskaapelista puhut.

Mutta useimmissa sukelluskaapeleissa on
nykyään periaatteessa pakotettu

muxsponderi molemmissa päissä.

Ehkä tämä voisi toimia.

En pistäisi pahakseni aiheuttaa
hauskinta virhettä heidän puolellaan.

Surullista on se, että...

Toivoin, että joku kysyisi,
entä Atlantin ali?

Joo.

Surullista on, että jos olisin tehnyt
tämän ehkä kymmenen vuotta sitten, olisi

vielä ollut pari kaapelia, jotka
eivät olleet pelkkiä muxspondereita

molemmissa päissä.

Nykyään, ymmärtääkseni, kun ostat raakaa
sukelluskaapelikapasiteettia, pelaat

periaatteessa peliä muxsponderin
kanssa toisella puolella.

Joten sinulla ei ole vaihtoehtoja.

Pitää asettaa hyvin tarkat kehystysajat.

Nämä jutut toimivat todella nopeasti.

Ja jos lähetät 2,5 megabittiä, luulen...

En ole edes varma, voiko laser
pysyä päällä niin kauan.

Luulen, että se olisi hyvin onneton.

Olen valmis kokeilemaan.

J: Joten ehkä esitys ensi vuodelle
tai sitä seuraavalle vuodelle.

Ben: Kaikki on mahdollista.

J: Onko toinen kysymys
mikrofonilla numero yksi?

Jatka, ole hyvä.

M1: Puhuit DSL-modeemin liittämisen
mahdollisuudesta siihen.

Aiotko tehdä sen joskus?

Ben: Joo, minulla on pari levyä valmiina.

Tarvitsee vain löytää...

Oudosti, minulla ei ole käsillä
puhelinmodeemia.

Luulen, että sitä pitäisi muokata
aika paljon.

Puhelinjärjestelmä toimii aika paljon
korkeammalla jännitteellä kuin

mitä tämä laite haluaisi.

Mutta joo, ei ole mitään syytä,
miksi tätä ei voisi tehdä.

En vain ole vielä ehtinyt siihen.

Suurin ongelma tässä esityksessä on se,
että mitä et näe, on se, että joka kerta..

joka kerta kun menin pidemmälle, se oli
varmaan kolmen kuukauden prosessi,

jossa etsin ihmisiä pubeista alaltani ja
sanoin, no, lopulta olet aika

tyytyväinen, kun sait

tehtyä 140 kilometriä.

Tietenkin, siinä välissä oli monia vääriä
aloituksia, joissa ihmiset sanoivat, oi,

anteeksi, meillä on muxsponderi
toisessa päässä.

Sen voisi tehdä.

Se on houkuttelevaa.

Kuka tietää?

Seuraa minua Fediversessä, ja ehkä jonain
päivänä näet minun luovan suurimman

mahdollisen optisen kaistanleveyden
tuhlauksen.

No, ei mahdollista.

Voitaisiin mennä pahempaan.

J: Kiitos.

Onko toinen kysymys internetistä?

Onko lisää kysymyksiä salissa?

En näe ketään suuntaavan mikrofoneille.

Joten anna minun sanoa suuret
kiitokset tästä hienosta esityksestä.

Translated by Juho Tepponen
KYBS2001 course assignment at JYU.FI