Sirena Huang häikäisee viulunsoitollaan

Viulisti Sirena Huang soittaa teknisesti loistavan ja tunteellisesti vivahteikkaan esityksen. Ihastuttavalla tauolla 11-vuotias viulisti ylistää soittimensa ajatonta suunnittelua.

(Musiikkia)

(Aplodeja)

Hei kaikki! Olen Sirena.

Olen 11 vuotta vanha ja tulen Connecticutista.

(Aplodit)

Tuota... En ole ihan varma, miksi olen täällä.

(Naurua)

Tarkoitan... Mitä tekemistä tällä on

teknologian, viihteen ja muotoilun kanssa?

Pidän iPodiani, kännykkääni ja tietokonettani teknologiana,

mutta tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Niinpä hain tietoa aiheesta.

Ja tämän minä löysin.

Tietysti toivon, että muistan sen.

Viulu on periaatteessa tehty puulaatikosta

ja neljästä kielestä.

Kun kieltä soitetaan, se värähtää

ja tuottaa ääniaallon.

Ääni läpäisee tallaksi kutsutun puupalan

ja kulkeutuu puulaatikkoon ja vahvistuu,

mutta... Hetkinen.

(Naurua)

Okei. Mutta toisaalta,

sormen asettaminen otelaudalle eri asennoissa

muuttaa kielen pituutta, mikä

puolestaan muuttaa ääniaallon taajuutta.

Voi että!

(Naurua)

Okei. Tämä on tavallaan teknologiaa,

mutta voisin kutsua sitä 1500-luvun teknologiaksi.

Oikeastaan mielenkiintoisinta tässä on se,

että jopa äänentoistojärjestelmät tai

aaltolähetykset tänä päivänä

perustuvat yhä samalle äänen

tuottamisen ja suuntaamisen periaatteelle.

Eikö olekin jännää?

(Naurua)

(Aplodit)

Muotoilu – rakastan sen muotoilua.

Muistan, kun äiti kysyi

minulta pienenä,

halusinko soittaa viulua vai pianoa.

Katsoin tuota suurta hirviötä

ja sanoin itselleni,

etten aio sitoa itseäni penkkiin

koko päiväksi.

Tämä on pieni ja kevyt.

Voin soittaa seisaaltaan, istualtaan tai kävellessä.

Ja tiedättekö mitä?

Parasta kaikesta on se, että jos en halua harjoitella,

voin laittaa sen piiloon.

(Naurua)

Viulu on tosi kaunis.

Joidenkin mielestä se muistuttaa naisen muotoa,

mutta, pidätpä siitä tai et,

se on ollut tällainen yli 400 vuotta,

toisin kuin nykyaikaiset esineet, jotka vanhenevat nopeasti.

Minusta on hyvin persoonallista ja uniikkia, että

vaikka kaikki viulut näyttävät keskenään melkoisen samanlaisilta,

ei löydy kahta viulua, jotka kuulostaisivat samalta.

Jopa saman valmistajan tekemää tai

samaan malliin perustuvaa viulua.

Viihde – rakastan viihdettä,

mutta soitin itsessään

ei ole kovinkaan viihdyttävä.

Tarkoitan sitä, että kun sain oman viuluni

ja yritin soittaa sitä, se oli

itse asiassa tosi huonoa, koska se

ei kuulostanut samalta kuin toisilla lapsilla –

niin kamalaa ja karheaa –

ja se ei ollut lainkaan hauskaa.

Mutta veljestäni huvittavalta vaikutti tämä.

(Naurua)

Joitakin vuosia myöhemmin kuulin vitsin

Jascha Heifetzista, mahtavasta viulistista.

Herra Heifetzin konsertin jälkeen

eräs nainen lähestyi häntä ja kehui,

"Voi, herra Heifetz, tänä iltana teidän viulunne kuulosti niin upealta."

Ja herra Heifetz oli oikein jännä tyyppi,

niinpä hän nosti viulunsa ja sanoi,

"Ihmeellistä, minä en kuule mitään."

(Naurua)

Ja muusikkona nyt ymmärrän, että

meillä ihmisillä on suuri mieli,

taiteellinen sydän ja taidot,

joilla voidaan muuttaa 1500-luvun teknologia

ja legendaarinen muotoilu

ihmeelliseksi viihteeksi.

Nyt tiedän, miksi olen täällä.

(Musiikkia)

(Aplodeja)

Aluksi luulin, että minun oli tarkoitus ainoastaan esiintyä,

mutta yllättäen opin ja sain irti paljon enemmän.

Mutta... Vaikka jotkut asiat menivätkin yli ymmärryksen.

(Naurua)

Esimerkiksi se moniulotteisuusjuttu.

Ihan totta, olisin iloinen, jos saisin

edes kaksiulotteiset asiani kuntoon koulussa.

(Naurua)

Mutta mielestäni vaikuttavinta oli

se, että... Oikeastaan

haluaisin kaikkien lasten puolesta

sanoa kiitos kaikille aikuisille

siitä, että te pidätte meistä huolta

ja yritätte tehdä tulevaisuutemme maailman paljon paremmaksi.

Kiitos.

(Aplodit)

(Musiikkia)

(Aplodit)

(Musiikkia)

(Aplodit)