Jessi Arrington: Ei mitään uutta päälle pantavaa

Graafinen suunnittelija Jessi Arrington ei pakannut kuin seitsemän settiä alusvaatteita mukaan TED-tapahtumaan, ostaen loput vaatteistaan Los Angelesin kirpputoreilta. Tämä on keskittymistä tiedostettuun kuluttamiseen -- käärittynä sateenkaaren väreihin ja luovuuteen.

Olen Jessi ja tämä on matkalaukkuni.

Mutta ennen kuin näytän teille mitä minulla on mukanani,

aion tehdä hyvin julkisen tunnustuksen,

joka on:

Minulla on pakkomielle asukokonaisuuksiin.

Rakastan etsiä, pukea,

ja viime päivinä,

valokuvata ja blogata

erilaisia värikkäitä, hulluja asukokonaisuuksia

joka ikiseen mahdolliseen tilaisuuteen.

Mutta en osta mitään uutta.

Kaikki vaatteeni ovat käytettyjä,

kirpputoreilta ja hyväntekeväisyyskaupoista ostettuja.

Voi teitä, kiitos.

Ostamalla käytettyjä vaatteita,

vähennän sitä vaikutusta,

joka vaatekaapillani on sekä ympäristöön,

että lompakkooni.

Saan tavata monenlaisia mahtavia ihmisiä;

rahani menevät tavallisesti hyvään tarkoitukseen;

näytän melko yksilölliseltä;

ja shoppailusta tulee kuin henkilökohtainen aarrejahti.

Siis kuvitelkaa; mitä löydänkään tänään?

Onkohan se minun kokoani?

Pidänköhän sen väristä?

Maksaakohan se alle 20 dollaria?

Ja jos kaikki vastaukset ovat 'kyllä',

tunnen kuin olisin voittanut.

Haluan palata takaisin matkalaukkuuni,

ja kertoa teille mitä pakkasin

tätä jännittävää TED-viikkoa varten.

Mitä joku, jolla on kaikki nämä asukokonaisuudet, ottaa mukaansa?

Aion näyttää teille tarkalleen mitä otin mukaani.

Otin mukaani seitsemän paria alushousuja

ja se oli siinä.

Tarkalleen yhden viikon verran alushousuja

oli kaikki mitä pistin matkalaukkuuni.

Löin vetoa, että löytäisin

kaiken muun mitä voisin mahdollisesti haluta laittaa päälle

kunhan saapuisin tänne Palm Springsiin.

Ja koska te ette tunne minua

sinä naisena joka kävelee ympäri TED-tapahtumaa alusvaatteisillaan--

(Naurua)

se tarkoittaa sitä, että löysin siis yhtä ja toista.

Ja haluaisin todella näyttää teille viikon verran asukokonaisuuksiani.

Kuulostaako hyvältä?

(Aplodeja)

Joten tässä samalla kun esittelen vaatteeni,

aion myös kertoa teille muutamasta elämänopetuksesta,

jotka, uskokaa tai älkää, opin

näissä seikkailuissa, joissa en pue päälleni mitään uutta.

Aloitetaanpa siis sunnuntailla.

Kutsun tätä kiiltäväksi tiikeriksi.

Ei tarvitse tuhlata paljon rahaa näyttääksesi hyvältä.

Melkein aina voi näyttää mahtavalta alle 50 dollarilla.

Koko tämä asukokonaisuus, takki mukaanluettuna,

maksoi 55 dollaria,

ja se oli kaikkein kallein vaate,

jota pidin päälläni koko viikolla.

Maanantai: Väri on voimaa.

On melkein fysiologisesti mahdotonta

olla huonolla tuulella, kun pukee päälleen kirkkaan punaiset housut.

(Naurua)

Jos olet iloinen,

vedät puoleesi muita iloisia ihmisiä.

Tiistai:

Joukkoon kuuluminen on yliarvostettua.

Vietin ison osan elämästäni

yrittäen olla oma itseni

ja kuulua joukkoon samaan aikaan.

Ole vain oma itsesi.

Jos ympäröit itsesi oikeilla henkilöillä,

he eivät ainostaan ymmärrä sitä,

he myös arvostavat sitä.

Keskiviikko:

Omaksu sisäinen lapsesi.

Joskus ihmiset sanovat minulle,

että näytän siltä kuin leikkisin pukeutumisleikkejä,

tai että näytän heidän seitsemänvuotiaaltaan.

Yleensä minä hymyilen,

ja sanon "Kiitos".

Torstai:

Itsevarmuus on olennaista.

Jos olet sitä mieltä, että näytät hyvältä vaatteessasi,

melkein varmasti näytätkin.

Ja jos olet sitä mieltä, ettet näytä hyvältä,

olet silloinkin luultavasti oikeassa.

Vartuin äidin kanssa, joka opetti minulle tätä päivät päästään.

Mutta vasta kun täytin 30

ymmärsin mitä tämä tarkoitti.

Ja aion selostaa sen teille ihan pian.

Jos uskot, että olet kaunis persoona,

sisäisesti ja ulkoisesti,

ei ole mitään tyyliä, mitä et voisi kantaa hyvin.

Joten meillä täällä yleisössä ei ole mitään tekosyytä.

Meidän pitäisi kyetä pukea päällemme mitä ikinä tahdommekaan.

Kiitos.

(Aplodeja)

Perjantai: Universaali totuus -- viisi sanaa sinulle:

Kultasomisteet sopivat yhteen kaiken kanssa.

Ja viimeiseksi lauantai:

Oman persoonallisen tyylin kehittäminen,

on erinomainen tapa kertoa maailmalle jotain itsestä

sanomatta sanaakaan.

Se on tullut todistettua kerta toisensa jälkeen,

kun ihmiset ovat tulleet puhumaan minulle

vain vaatteideni ansiosta.

Ja meillä on ollut hienoja keskusteluita.

Selvästikin kaikki tämä ei tule mahtumaan

takaisin matkalaukkuuni.

Joten ennen kuin palaan kotiini Brooklyniin,

aion lahjoittaa kaiken takaisin.

Koska opetus, jota yritän opettaa itselleni tällä viikolla

on, että irtipäästäminen on OK.

Sinun ei tarvitse kiintyä näihin vaatteisiin,

koska kulman takana

on aina joku

muu hullu, värikäs,

kiiltävä asukokonaisuus

odottamassa minua,

jos vain näen hieman vaivaa ja etsin.

Kiitos oikein paljon.

(Aplodeja)

Kiitos.

(Aplodeja)