Miten voimme parantaa äitiysterveydenhuoltoa -- ennen raskautta, sen aikana, sekä sen jälkeen.

Järkyttävää, mutta totta: Yhdysvalloissa on teollisuusmaiden korkein kuolleisuus äideille -- ja 60 prosenttia näistä kuolemista ovat estettävissä. Selkeästi ja painottaen tarvetta toimiin, lääkäri Elizabeth Howell selittää syyt äitien kuolleisuuteen sekä jakaa sairaaloille ja lääkäreille neuvoja, joilla raskaudesta saadaan turvallisempi naisille ennen raskautta, sen aikana sekä sen jälkeen.

Astuessani ulos hissistä
ympärilläni oli kaaos.

Olin tulossa työvuorooni
lääkäriharjoittelijana

synnytysosastolle.

Näin ainoastaan joukon
lääkäreitä ja sairaanhoitajia

häärimässä potilaan luona
synnytyshuoneessa.

He olivat epätoivoisesti
yrittämässä pelastaa naisen hengen.

Potilas oli shokissa.

Hän oli synnyttänyt terveen poikavauvan
paria tuntia ennen saapumistani

Yhtäkkiä hänen tilansa romahti,
hänestä tuli reagoimaton

ja hänen kohtunsa vuosi runsaasti verta.

Kun pääsin huoneeseen,

siellä oli useita lääkäreitä ja
sairaanhoitajia, ja potilas oli eloton.

Elvytysjoukot yrittivät herättää hänet
takaisin henkiin,

mutta kaikkien
yrityksistä huolimatta

hän kuoli.

Mitä muistan parhaiten siitä päivästä,
on isän lävistävä itku.

Se meni oman sydämeni sekä kaikkien
siinä kerroksessa olleiden sydänten läpi.

Tämän oli tarkoitus olla hänen elämänsä
onnellisin päivä,

mutta sen sijaan se muuttui kamalimmaksi.

Haluaisin sanoa, että tämä tragedia
oli harvinainen yksittäistapaus,

mutta valitettavasti näin ei ole.

Joka vuosi Yhdysvalloissa

700-900 naista kuolee

rauskauteen liittyvään syyhyn.

Tämän tarinan järkyttävä osa,

on että äitiyskuolleisuus
on meillä korkeampi,

kuin missään muussa
korkean tulotason maassa.

ja tilastot värillisille naisille
ovat paljon pahemmat.

Äitiyskuolleisuus on itse asiassa noussut
viimeisen vuosikymmenen aikana meillä,

kun taas muissa maissa
kuolleisuus on laskenut.

Ja kaikista suurin paradoksi
tässä kaikessa?

Me käytämme terveydenhoitoon
enemmän rahaa,

kuin mikään muu maa maailmassa.

Samoihin aikoihin, kun tämä uusi äiti
menetti henkensä,

minusta itsestäni tuli äiti.

Jopa taustallani ja alan koulutuksella

olin hämmästynyt, kuinka
vähän huomiota keskitettiin

korkeatasoisen äitiysterveyden
tarjoamiseen.

Ja minä mietin, mitä se
merkitsi minun lisäkseni

myös niin monelle muulle naiselle.

Ehkä se johtui siitä, että isäni oli
kansalaisoikeuksien asianajaja

ja vanhempani olivat
sosiaalisesti tietoisia

ja vaativat, että puolustamme uskomaamme.

Tai koska vanhempani syntyivät Jamaikalla,

saapuivat Yhdysvaltoihin,

ja tajusivat amerikkalaisen unelman.

Ehkä se johtui lääkärikoulutuksestani,

jonka takia näin suoralta kädeltä,

kuinka heikosti pienituloisia
värillisiä naisia kohdeltiin

terveydenhoitojärjestelmässämme.

Johtui se mistä tahansa syystä,
tunsin velvollisuutta astua väliin

Ei ainoastaan itseni vuoksi,

vaan kaikkien naisten vuoksi.

Erityisesti niiden, joita
terveydenhoitojärjestelmämme syrjii.

Päätin keskittää urani
äitiysterveydenhoidon parantamiseen.

Joten, mikä tappaa äitejä?

Sydänsairaudet, verenvuoto,

korkean verenpaineen aiheuttamat
kohtaukset ja halvaukset,

veritulpat ja infektiot

ovat suurimpia syitä äitien
kuolleisuuteen tässä maassa.

Mutta äidin kuolema on ainoastaan
jäävuoren huippu.

Jokaista kuolemaa kohden yli sata naista
kärsii vakavasta komplikaatiosta

liittyen raskauteen ja synnytykseen,

johtaen yli 60 000 tapaukseen joka vuosi.

Nämä komplikaatiot

ovat nousemassa Yhdysvalloissa,
ja ne muuttavat elämää.

On arvioitu,
että 1,5-2 prosentissa

tässä maassa tapahtuvista
neljästä miljoonasta synnytyksistä

mukana on jokin näistä.

Siis joka tunti yli viisi naista
saa veritulpan, kohtauksen, halvauksen,

vastaanottaa verensiirron,

saa elinvaurion kuten munuaisvaivan

tai jokin muu traaginen kohtaa heitä.

Tarinan suoraan sanottuna
anteeksiantamaton osa

on se, että 60 prosenttia kuolemista
ja vakavista komplikaatioista

voitaisiin estää.

Kun sanon, että 60 prosenttia
on estettävissä,

tarkoitan, että on olemassa konkreettisia
tapoja ja toimenpiteitä,

jotka voisimme panna toimeen,

jotka voisivat estää huonoja
lopputuloksia

ja pelastaa naisten henkiä.

Se ei vaadi uutta hienoa teknologiaa.

Meidän täytyy vain soveltaa osaamaamme

ja varmistaa yhtäläiset standardit
eri sairaaloiden välille.

Esimerkiksi jos synnytyksessä olevalla
naisella on korkea verenpaine,

ja annamme hänelle oikeanlaista
antihypertensiivistä lääkettä

ajoissa,

voimme estää halvauksen.

Jos seuraamme verenhukkaa tarkkaan
synnytyksen aikana,

voimme havaita verenvuodon aiemmin
ja pelastaa naisen hengen.

Voisimme madaltaa näiden katastrofaalisten
tapahtumien määrää huomenna,

mutta se vaatii, että arvostamme
sen huolenpidon laatua,

jota tarjoamme naisille

ennen raskautta, sen aikana,
sekä sen jälkeen.

Jos nostamme huolenpidon laatua siihen,
mitä sen kuuluisi olla,

voisimme madaltaa näiden kuolemien
ja komplikaatioiden yleisyyttä.

No, hyviäkin uutisia on.

On olemassa menestystarinoita.

On paikkoja, jotka ovat omaksuneet
nämä standardit,

ja ero on todella nähtävissä.

Muutama vuosi sitten Amerikan
synnytyslääkäri- ja gynekologiliitto

yhdisti voimansa muiden
terveydenhoitojärjestöjen,

kaltaisteni tutkijoiden sekä
yhteisöjärjestöjen kanssa.

He halusivat panna toimeen
hoitotoimenpiteitä

sairaaloissa ja terveysjärjestelmissä
läpi maan.

Ja väline, jota he käyttävät,
on ohjelma nimeltä

"Alliance for Innovation in Maternal
Health", eli AIM-ohjelma.

Heidän tavoitteensa on madaltaa
äitiyskuolleisuutta sekä sairastavuutta

laatu- ja turvallisuusaloitteiden
kautta läpi maan.

Ryhmä on kehittänyt turvallisuuspaketteja,

jotka kohdentuvat ennaltaehkäistävimpiin
äitiyskuolemien syihin.

AIM-ohjelma tavoittaa tällä hetkellä

yli 50 prosenttia
synnytyksistä Yhdysvalloissa.

Mitä turvallisuuspaketti siis sisältää?

Todistetusti vaikuttavat käytännöt,
protokollat, mallit,

lääkkeet, välineet

ja muu tarvittava.

Tutustutaan esimerkiksi
verenhukan terveyspakettiin.

Verenhukkaa varten tarvitaan kärry,

joka sisältää kaiken, mitä lääkäri tai
sairaanhoitaja voi tarvita hädässä:

infuusioletku, happinaamari, lääkkeitä,

tarkistuslista, muita välineitä.

Tarvitaan myös jotain
seuraamaan verihukkaa:

pesusieniä ja liinoja.

Ja niiden katselun sijasta

lääkärit ja sairaanhoitajat keräävät
nämä pesusienet ja liinat

ja joko punnitsevat ne

tai käyttävät uutta teknologiaa
arvoidakseen verenhukan määrää.

Verenhukkapaketti sisältää myös
kriisiprotokollia suurille verensiirroille

sekä koulutuspaketin.

Kalifornia on ollut edelläkävijä
tämäntyyppisten pakettien käytössä,

minkä vuoksi Kaliforniassa
nähtiin 21 prosentin lasku

verenvuotokuoleman uhissa

sairaaloissa, joissa pantiin toimeen
tämä paketti, vuoden sisällä.

Läpi maan näiden pakettien käyttö on
kuitenkin hajanaista tai puuttuu kokonaan.

Aivan kuten todistetusti
toimivien käytäntöjen

ja turvallisuuden painottaminen

eroaa sairaalasta toiseen,

hoidon laatu eroaa.

Ja hoidon laatu eroaa suuresti
värillisille naisille Yhdysvalloissa.

Mustat naiset, jotka synnyttävät
maassamme,

kärsivät kolme tai neljä kertaa
useammin raskauteen liittyvän kuoleman

kuin valkoiset naiset.

Tilastot pätevät kaikkiin tässä maassa
synnyttäviin mustiin naisiin,

syntyvät he Yhdysvalloissa

tai jossain muussa maassa.

Monet haluavat ajatella, että tuloerot
ovat syynä näihin eroavaisuuksiin,

mutta syy on syvemmällä.

Musta nainen, jolla on yliopistokoulutus,

kuolee lähes kaksi kertaa todennäköisemmin
kuin valkoinen nainen,

jolla ei ole edes lukiokoulutusta.

Ja hän kärsii kaksi tai kolme kertaa
todennäköisemmin komplikaatiosta

synnyttäessään.

Minulle on opetettu, että koulutus
on pelastuksemme,

mutta tässä tapauksessa tämä ei ole totta.

Tämä mustien ja valkoisten ero

on isoin eroavaisuus

kaikista perinataaleista
terveysmittauksista

CDC:n mukaan.

Nämä eroavaisuudet korostuvat
vielä enemmän

joissain kaupungeissamme.

Esimerkiksi New Yorkissa

musta nainen kuolee 8-12 kertaa
todennäköisemmin

raskauteen liittyvään syyhyn kuin
valkoinen.

Moni teistä varmaankin tuntee

Dr. Shalon Irvingin riipaiseva tarinan.

Tämä epidemiologi kuoli synnytyksen
jälkeen.

Hänen tarinansa julkaistiin
ProPublicassa ja NPR:ssä

vähän alle vuosi sitten.

Olin hetki sitten konferenssissa,

jossa minulla oli etuoikeus kuulla
hänen äitinsä puhe.

Hän saattoi koko yleisön kyyneliin.

Shalon oli loistava epidemiologi,

joka tutki sitoutuneesti
etnisyyseroja terveydessä.

Hän oli 36-vuotias, tämä oli hänen
ensimmäinen vauvansa,

ja hän oli afroamerikkalainen.

Shalonin raskaus oli pulmallinen,

muttä hän synnytti terveen tyttövauvan
ja kotiutui sairaalasta.

Hän kuoli kolme viikkoa myöhemmin
korkean verenpaineen komplikaatioista.

Shalon kävi neljä tai viisi kertaa
terveydenhuollon ammattilaisen luona

näiden viikkojen aikana.

Häntä ei kuunneltu,

ja hänen tilansa vakavuutta ei huomattu.

Shalonin tarina on vain yksi
monista

terveydenhuollon etnisyyseroja
osoittavista tarinoista

Yhdysvalloissa.

On alettu ymmärtää, että
terveyden sosiaaliset vaikutteet,

kuten rasismi, köyhyys, koulutus,
erilliset asuinalueet,

ovat osallisia näihin eroavaisuuksiin.

Shalonin tarinassa korostuu
syvemmällä sijaitseva syy:

hoidon laatu.

Puutteellinen hoito synnytyksen jälkeen.

Shalon kävi usean kerran lääkärillä
näiden kolmen viikon aikana,

mutta hän kuoli silti.

Hoidon laatu synnytyksen ympärillä

on taustalla oleva syy
rotu- ja etnisyyseroavaisuuksiin

äitiyskuolleisuudessa sekä
äitien sairastavuudessa

Yhdysvalloissa

ja voimme vaikuttaa siihen heti.

Omamme sekä muiden
työryhmien tekemä tutkimus

on osoittanut, että useista syistä

mustat naiset tapaavat synnyttää
tietyissä sairaaloissa,

ja näissä on usein huonommat
lopputulokset kaikille

potilaiden riskitekijöistä huolimatta.

Nämä tilastot pätevät
kaikkialla Yhdysvalloissa,

missä kolme neljästä mustasta naisesta

synnyttää tietyissä sairaaloissa

ja alle viidennes valkoisista naisista.

New Yorkissa naisen riski kärsiä
hengenvaarallisesta komplikaatiosta

synnytyksen aikana

voi olla kuusi kertaa korkeampi
tietyissä sairaaloissa.

Kuten on arvattavissa, mustat naiset ovat
todennäköisempiä synnyttämään

huonotasoisimmissa sairaaloissa.

Itse asiassa synnytyssairaaloiden erot

ovat syynä lähes puoleen mustien
ja valkoisten eroista.

Meidän on tarkasteltava
terveyteen liittyvää taustaa,

jos pyrimme tasa-arvoiseen
terveydenhuoltoon maassamme.

Moniin ongelmiin on pitkät juuret ja
tarvitaan aikaa niiden ratkaisemiseen.

Sillä aikaa voimme työstää hoidon laatua.

Korkeatasoisen hoidon tarjoaminen
koko hoitojärjestelmässä

tarkoittaa luotettavan ja turvallisen
ehkäisyn tarjoamista

koko naisen lisääntymisiän ajan.

Ennen raskautta se tarkoittaa
esiraskaudellisen hoidon tarjoamista,

jotta voimme seurata kroonisia sairauksia
ja optimoida terveyttä.

Raskauden aikana se sisältää
korkeatasoisia palveluita,

jotta meillä on terveitä äitejä ja
vauvoja.

Ja synnytyksen jälkeen, se sisältää
raskaudenjälkeistä ja -välistä hoitoa,

jotta voimme valmistaa äidit saamaan
seuraavat terveet vauvat

terveinä.

Ja se voi kirjaimellisesti tarkoittaa
elämää ja kuolemaa,

kuten se tarkoitti Marialle,

joka saapui sairaalaan verenpaineensa
noustua

raskauskäynnin aikana.

Tämä oli Marian, 40, toinen raskaus.

Ensimmäisen raskauden aikana
kaksi vuotta aiemmin

Maria voi huonosti raskauden
viimeisillä viikoilla,

ja hänellä oli muutamia
korkeita verenpainearvoja,

mutta kukaan ei kiinnittänyt asiaan
huomiota.

He sanoivat: "Älä,
huoli, kaikki kunnossa.

Tämä on ensimmäinen synnytyksesi.
Olet vähän hermona. "

Mutta asiat eivät viimeksi
päättyneet hänelle hyvin.

Hän sai kohtauksen synnytyksen alussa.

Tällä kertaa kaikki kuuntelivat häntä.

He kysyivät viisaita, syventäviä
kysymyksiä.

Hänen lääkärinsä neuvoi häntä
raskausmyrkytyksen oireista

ja selitti, että jos hän ei voisi hyvin,

hänen pitäisi tulla lääkärille.

Tällä kertaa Maria teki niin,

ja hänen lääkärinsä lähetti hänet
heti sairaalaan.

Sairaalassa hänen lääkärinsä
määräsi kiireiset laboratoriokokeet.

He kiinnittivät Marian
useaan seurantalaitteeseen

ja tarkkailivat hänen
verenpainettaan,

sikiön sydämenlyöntejä

ja antoivat hänelle IV-lääkitystä
kohtauksien estämiseksi.

Ja kun Marian verenpaine nousi
sydänkohtauksen riskialueelle,

lääkärit ja hoitajat syöksyivät toimiin.

He mittasivat verenpaineen
uudestaan

ja totesivat verenpainetaudin
hätätapauksen.

He antoivat hänelle oikean
IV-lääkityksen protokollan mukaan.

He toimivat yhdessä sulavasti
johdettuna joukkueena

ja onnistuivat laskemaan Marian
verenpaineen alas.

Lopputuloksena mahdollisesta
tragediasta tulikin menestystarina.

Marian vaaralliset oireet saatiin
hallintaan,

ja hän synnytti terveen tyttölapsen.

Ennen kuin Maria päästettiin
sairaalasta,

hänen lääkärinsä neuvoivat häntä
vielä raskausmyrkytyksen oireista,

verenpaineen mittauksen tärkeydestä

etenkin synnytyksen jälkeisillä viikoilla

ja valistivat raskauden jälkeisestä
terveydestä ja odotettavista asioista.

Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana

Maria kävi luonnollisesti
vierailemassa lastenlääkärillä

tarkistamassa vauvansa terveyttä.

Mutta yhtä tärkeää oli,

että hän kävi itse lääkärillä seurattavana

jossa tutkittiin hänen terveyttään,
verenpainettaan

ja kuultiin hänen huoliaan
uutena äitinä.

Tältä näyttää kokonaisuudessaan
tasokas terveydenhoitoketju

ja tältä se pystyy näyttämään.

Jos jokaisen yhteisön jokainen raskaana
oleva nainen

saisi tämän kaltaista korkeaa
terveydenhuoltoa

ja synnyttäisi standardeja noudattavissa
laadukkaissa laitoksissa,

äitiyskuolleisuus ja vakavat sairaudet
vähenisivät huomattavasti.

Kansainvälistä sijaamme ei tarvitsisi
enää hävetä.

Totta silti on, että meillä on ollut
vuosikymmeniä liian suuret

määrät äitiyskuolemia ja
kuolemanvaarallisia ongelmia synnytyksissä

ja vuosikymmeniä järkyttäviä seuraamuksia
äideille, lapsille ja perheille,

emmekä me ole tehneet asialle mitään.

Viimeaikainen mediahuomio on saanut
kansan ymmärtämään jotain

korkeasta äitiyskuolemien tasostamme:

korkealaatuinen äitiysterveydenhuolto
on täysin saavutettavissa.

Kysymys kuuluukin:

Onko yhteiskunta valmis arvostamaan
raskaana olevia naisia joka yhteisöstä?

Omasta puolestani aion tehdä kaikkeni
varmistaakseni, että kun niin on,

meillä on työkalut ja tiedepohja
valmiina

edistymiseen.

Kiitos.

(aplodit)