Psykologian myyttien TOP-10 | Ben Ambridge | TEDxYouth@Manchester

Tämä puhe pidettiin paikallisessa TEDx-tapahtumassa, joka on tuotettu itsenäisenä tapahtumana erillään TED-konferensseista.
Paljonko siitä, mitä luulet tietäväsi aivoistasi, on väärää tietoa? Tällä hulvattomalla tiedekierroksella Ben Ambridge käy läpi 10 suosittua ajatusta psykologiasta, jotka on todistettu vääriksi, ja paljastaa samalla muutaman yllättävän totuuden siitä, kuinka aivot oikeastaan toimivat.

Olet varmasti kuullut ÄO:sta,
yleisestä älykkyydestä.

Entä psykologisesta
älykkyydestä?

Kuinka hyvin ymmärrät,
mikä sinua ärsyttää?

Kuinka hyvin osaat arvioida
toisten ihmisten käytöstä?

Tai omaasi?

Paljonko siitä, mitä luulet tietäväsi
psykologiasta, on väärin?

Otetaan siitä selvää käymällä läpi
psykologian myyttien TOP-10.

Olet varmasti kuullut,
että kun kyse on psykologiasta,

miehet ja naiset ovat hyvin erilaisia.

Kuin miehet olisivat Marsista
ja naiset Venuksesta.

Kuinka erilaisia
miehet ja naiset ovat?

Tarkastellaan asiaa,
jossa miehet ja naiset

todella eroavat.

Hahmotellaan samalla
psykologisia sukupuolieroja.

Naiset ja miehet
eroavat siinä,

kuinka pitkälle
he heittävät palloa.

Jos katsomme miesten tilastoja,
näemme normaalijakauman.

Osa miehistä pystyy
heittämään pitkälle,

osa ei kovinkaan
pitkälle,

mutta suurin osa
keskiverron matkan.

Naisten käyrä
näyttää samalta,

mutta niissä on
itseasiassa iso ero.

Keskivertomies heittää
pallon pidemmälle

kuin 98 prosenttia
kaikista naisista.

Katsotaanpa, miltä tietyt sukupuolten
väliset psykologiset erot

näyttävät tällä samalla asteikolla.

Jokainen psykologi kertoo,

että miehet hahmottavat
tilan naisia paremmin,

esimerkiksi karttaa lukiessa,
mikä on totta.

Katsotaan kuitenkin
tuon eron suuruutta.

Se on olematon. Viivat ovat
lähes päällekkäin.

Keskivertonainen on parempi
kuin 33 prosenttia miehistä.

Jos luku olisi
50 prosenttia,

sukupuolet olisivat
täysin tasavertaisia.

On hyvä muistaa, että tämä
ja seuraava eroavaisuus

ovat isoimpia sukupuolieroja,

joita psykologiassa
on löydetty.

Sitten seuraava.

Kaikki psykologit
ovat sitä mieltä,

että naiset ovat
parempia kielissä.

Tässä näkyvät suoritukset
kielioppikokeessa.

Tuossa ovat naiset
ja tuossa miehet.

Naiset ovat parempia,
mutta viivat ovat niin lähellä,

että 33 prosenttia miehistä

ovat parempia
kuin keskivertonainen.

Jos luku olisi
50 prosenttia,

tulos olisi täysin
tasan sukupuolten välillä.

Kyse ei siis ole
Marsista ja Venuksesta.

Kyse on enemmänkin
Marsista ja Snickersistä.

Molemmat ovat
lähes samanlaisia,

mutta toisessa on
enemmän sisältöä.

En kerro, kummassa.

Nyt kun tunnelma
on vapautunut,

testataanpa teitä
Rorschachin mustetestillä.

Näette tässä varmaan kaksi
karhua tai ihmistä tai jotain muuta.

Mitä ne teidän
mielestänne tekevät?

Nostakaa kätenne,
jos ne tervehtivät.

Ei montaa kättä,
selvä.

Nostakaa kätenne,
jos ne antavat yläfemman.

Selvä. Entäpä
jos ne tappelisivat?

Vain muutamia käsiä.

Jos ne sinusta tervehtivät
tai antavat yläfemman,

olet ystävällinen ihminen.

Jos ne sinusta tappelevat,
olet aggressiivisempi ihminen.

Eli rakastatko
vai riiteletkö?

Entä tämä?
Tästä ei voi äänestää.

Kun sanon kolme,
huutakaa, mitä näette.

Yksi, kaksi, kolme.

(Yleisö huutaa.)

Kuulin "hamsteri".
Kuka sanoi hamsteri?

Se oli huolestuttavaa.

Yksi mies sanoi "hamsteri".

Sinun pitäisi nähdä tässä
jokin kaksijalkainen eläin

ja sen peilikuva tuossa.

Jos et nähnyt,
sinulle saattaa olla

hankalaa käsitellä tilanteita,
joissa tapahtuu paljon.

Paitsi että se ei tarkoita
tuota lainkaan.

Rorschachin testi ei ole
millään lailla luotettava,

jos diagnosoidaan
ihmisen persoonaa,

eikä sitä käytetä
nykyaikaisessa psykologiassa.

Tuoreessa
tutkimuksessa todettiin,

että jos ihmisten persoonaa
yritetään diagnosoida

Rorschachin testillä,

noin joka kuudella
täysin normaalilla

osaanottajalla todettiin
skitsofrenia.

Jos et siis menestynyt
tässä kovin hyvin,

ehkä et ole
kovin visuaalinen henkilö.

Selvitetäänpä tämä
toisella pikatestillä.

Kun leivot kakkua,
- ja kädet taas ylös -

käytätkö mieluummin
kuvitettua keittokirjaa?

Kyllä, muutama henkilö.

Pyydätkö ystävääsi
neuvomaan?

Vai teetkö vain,
soveltaen tarvittaessa?

Aika monta henkilöä.

Jos vastasit A,
olet visuaalinen oppija.

Opit parhaiten,
kun informaatio

annetaan visuaalisessa
muodossa.

Jos vastasit B,
olet auditiivinen oppija.

Opit parhaiten, kun saat tiedon
auditiivisessa muodossa.

Jos vastasit C,
olet kinesteettinen oppija.

Opit parhaiten,
kun teet asioita.

Paitsi että testi,
kuten varmaan arvasitte,

ei todista tätä,
sillä se on täysi myytti.

Oppimistyylit ovat
keksittyjä,

eikä niille ole
tieteellisiä todisteita.

Tiedämme tämän,
koska tarkkailluissa kokeissa,

kun oppijoille annetaan
oppimateriaalia

joko heidän suosimalla
oppimistavalla

tai jollakin
toisella tavalla,

se ei vaikuta
opitun tiedon määrään.

Jos pohditaan tätä hetki,

niin tämän on
pakko pitää paikkansa.

On selvää, että
paras esitystapa

ei riipu sinusta,
vaan siitä, mitä yrität oppia.

Oppisitko esimerkiksi
ajamaan autoa

vain kuuntelemalla
jonkun toisen neuvoja

ilman kinesteettistä
kokemusta?

Voisitko ratkoa
yhdenaikaisia yhtälöitä

käymällä ne läpi päässäsi
kirjoittamatta niitä ylös?

Voisitko kerrata
arkkitehtikokeeseen

hyödyntämällä tanssia,
jos olet kinesteettinen oppija?

Et.

Opittavan materiaalin
on sovittava

sen esitysformaattiin,
ei sinuun.

Monet teistä ovat
huippuoppilaita,

jotka ovat
saaneet loppuarvosanansa.

Jos et saanut
toivomiasi arvosanoja,

niin et oikeastaan
voi syyttää oppimistapaasi,

mutta voit kyllä
syyttää geenejäsi.

Puhun tutkimuksesta,

joka tehtiin
University College Londonissa.

Siinä selvisi, että
58 prosenttia erosta

opiskelijoiden ja
heidän arvosanojensa välillä

johtui geneettisistä tekijöistä.

Tuo luku kuulostaa
hyvin tarkalta,

joten mistä
sen voi tietää?

Kun haluamme selvittää
geenien ja ympäristön

suhteellisen jakauman,

voimme tehdä
kaksostutkimuksen.

Identtiset kaksoset jakavat
100 prosenttia ympäristöstään

ja 100 prosenttia
geeneistään.

Epäidenttiset kaksoset jakavat
100 prosenttia ympäristöstään,

mutta kuten muutkin sisarukset,

vain noin 50 prosenttia
geeneistään.

Vertaamalla identtisten kaksosten
koetulosten samankaltaisuutta

epäidenttisten
kaksosten kanssa,

ja laskemalla,
saamme tietää,

kuinka paljon ympäristö vaikuttaa
vaihteluun ja suoritukseen,

ja paljonko geenit.

Saamme selville,
että 58 prosenttia johtuu geeneistä.

Tarkoitus ei ole väheksyä
teidän ja opettajienne kovaa työtä.

Jos et aivan
saanut toivomiasi koetuloksia,

voit syyttää vanhempiasi,
tai ainakin heidän geenejään.

Yksi asia, jota ei
kannata syyttää,

on se, opitko aivojen
oikealla vai vasemmalla puolella.

Tämä on
jälleen myytti.

Myytin mukaan
vasen aivopuolisko on looginen,

ja se ratkoo hyvin
tällaisia yhtälöitä.

Oikea aivopuolisko
on luovempi,

joten se puoli
on parempi musiikissa.

Tämä on jälleen myytti.

Lähes kaikessa, mitä teet,
tarvitaan koko aivojen yhteistyötä,

jopa niinkin arkisessa
asiassa kuin keskustelussa.

Ehkäpä kuitenkin yksi syy,
miksi tämä myytti on voimissaan,

johtuu siitä, että
siinä on hiven totuutta.

Toinen versio
myytistä on,

että vasenkätiset ihmiset
ovat luovempia,

koska aivot hallitsevat
vastakkaisia käsiä.

Vasenkätisillä
aivojen oikea puoli

on aktiivisempi
kuin vasen puoli,

ja oikea puolihan
on luovempi.

Ei kuitenkaan ole
aivan totta,

että vasenkätiset ovat
luovempia kuin oikeakätiset.

Sen sijaan ihmiset,
jotka käyttävät molempia käsiään,

ajattelevat todistetusti luovemmin
kuin yhtä kättä käyttävät.

Sillä monikätisyyteen kuuluu

molempien aivopuoliskojen
laajempi yhteistyö,

joka liittyy luovaan ja
joustavaan ajatteluun.

Luovien vasenkätisten
myytti johtuu siitä,

että molempikätisyys
on yleisempää

vasenkätisille
kuin oikeakätisille.

Ajatus luovista
vasenkätisistä on totta,

mutta vain vähän.

Tähän liittyvä
tuttu myytti on,

että käytämme vain
10 prosenttia aivoistamme.

Tämäkin
on myytti.

Kaikkein arkisimmissakin
asioissa

käytämme aivojamme kokonaan.

On kuitenkin totta,
että monet meistä

eivät käytä aivokapasiteettiaan

niin hyvin kuin
voisimme.

Miten voisimme lisätä
aivokapasiteetin käyttöä?

Ehkä voisimme
kuunnella Mozartia.

Oletteko kuulleet
Mozart-efektistä?

Ideana on,
että Mozartin kuuntelu

tekee meistä älykkäämpiä
ja parantaa ÄO-testien tuloksia.

Mielenkiintoista tässä
myytissä on se,

että vaikka se on myytti,

se pitää jossain määrin
paikkaansa.

Alkuperäisessä tutkimuksessa
selvisi,

että Mozartia hetken
kuunnelleet osallistujat

saivat parempia
tuloksia ÄO-testeissä

verrattuna osallistujiin,
jotka istuivat hiljaisuudessa.

Jatkotutkimuksessa käytettiin ihmisiä,
jotka pitivät Mozartin musiikista

sekä toista ryhmää,

jotka pitivät Stephen Kingin
kauhutarinoista.

Testissä heille soitettiin
joko musiikkia tai tarinoita.

Musiikista pitävät ihmiset
paransivat tulostaan musiikin avulla.

Sen sijaan ihmiset,
jotka pitivät tarinoista,

paransivat tulostaan

kuuntelemalla Kingin tarinoita
kuin Mozartin musiikkia.

Totuus on, että jos kuuntelet
jotakin mieluisaa,

piristyt hieman ja
ÄO:si nousee hetkellisesti

muutamien tehtävien suorittamisessa.

Ei ole todistettu,
että Mozartin musiikki

tai Kingin kauhutarinat

tekisivät sinusta
pysyvästi älykkäämpää.

Toinen versio
Mozart-myytistä on se,

että Mozartin kuuntelu tekee sinusta
paitsi älykkäämmän myös terveemmän.

Valitettavasti
tämä ei liene totta

henkilön kohdalla,
joka kuunteli sitä lähes päivittäin,

nimittäin Mozart itse.

Hän kärsi tippurista,
isorokosta, niveltulehduksesta,

ja mikä monien mielestä
lopulta tappoi hänet,

kupasta.

Ehkäpä Mozartin
olisi pitänyt olla tarkempi

valitessaan seksikumppaneitaan.

Kuinka sitten
valitsemme kumppanin?

Sosiologien melko usein
levittämä myytti on,

että mieltymyksemme
romanttisiin kumppaneihin

ovat kulttuurin tuotetta.

Ne ovat siis
sidoksissa kulttuuriin.

Mikään tieto ei
kuitenkaan tue tätä.

Kuuluisassa tutkimuksessa
tarkkailtiin ihmisiä 32 kulttuurista,

amerikkalaisista zuluihin,

ja sitä, mitä he
etsivät kumppanissa.

Jokaisessa kulttuurissa
ympäri maailman

miehet arvostivat enemmän
kumppanin ulkonäköä

kuin naiset.

Samoin jokaisessa kulttuurissa

naiset arvostivat
miehiä enemmän

kunnianhimoa ja
korkeita tuloja.

Jälleen joka kulttuurissa

miehet pitivät itseään
nuoremmista naisista,

keskiarvo taisi olla
2,66 vuotta.

Ja jälleen,
joka kulttuurissa,

naiset pitivät itseään
vanhemmista miehistä,

keskiarvo noin 3,42 vuotta.

Siksi tässä lukeekin:
"Jokainen tarvitsee namusedän."

Siirrytäänpä sitten
kumppanin jahtaamisesta

pallon jahtaamiseen,
oli se sitten mikä tahansa pallo.

Myyttinä on,

että palloilijoilla
on välillä putkia,

jolloin he osuvat aina,
kuten tämä kaveri tässä.

Jos kuitenkin analysoidaan
osumien ja hutien määrä,

käy ilmi, että kyse on
hyvin usein sattumasta.

Aivosi muodostavat
kuvioita sattumalta.

Jos heität kolikkoa,

saat kruunia tai klaavoja
sattumanvaraisesti.

Aivot näkevät kaavoja,
vaikkei niitä olisi.

Kun näemme tällaisia putkia,

toteamme, että:
"Onpa hän tänään iskussa."

Saman kaavan
saisi itseasiassa,

jos heittäisi huteja ja osumia
aivan sattumanvaraisesti.

Poikkeuksena tähän
on rangaistuslaukaukset.

Tuore tutkimus, jossa tutkittiin
jalkapallon rangaistuspotkuja

osoittaa, että pelaajat,
jotka edustavat maita,

joilla on huonot
rangaistuspotkutilastot,

kuten esimerkiksi Englanti,

potkaisevat rankkarit nopeammin
kuin maat, joilla on hyvät tilastot.

Ilmeisesti tästä syystä
potkut menevät useammin ohi.

Tästä herää kysymys,

että voiko henkilön suoritusta
parantaa jollakin tavalla.

Yksi asia,
minkä voisi tehdä,

on rangaista
ohilaukauksista,

ja katsoa,
parantaako se tilannetta.

Sitä, parantaako
rangaistus suoritusta,

on luultu testattavan

Milgramin kuuluisassa
tottelevaisuuskokeessa,

josta lienet kuullut,
jos opiskelet psykologiaa.

Tarinan mukaan
osallistujien piti antaa

toisille osallistujille
väärästä vastauksesta

sähköiskuja,
joita he luulivat kuolettaviksi.

He tottelivat,
koska joku valkotakkinen käski.

Tämä tarina on
myytti kolmesta syystä.

Ensinnäkin,
takki ei ollut valkoinen.

Se oli harmaa.

Toiseksi, osallistujille kerrottiin
ennen koetta,

ja heitä muistutettiin
aina tarpeen vaatiessa,

että sähköiskut olivat
kivuliaita, mutta eivät tappavia.

Ne eivät myöskään
aiheuttaneet pysyvää haittaa.

Kolmanneksi, osallistujat
eivät antaneet iskuja

vain koska joku takki päällä käski.

Kun asiasta
kysyttiin jälkikäteen,

kaikki olivat
vahvasti sitä mieltä,

että tottelevaisuuskoe
oli tieteellisesti merkittävä,

ja hyödyttäisi tiedettä.

Tämä hyöty oli tärkeämpää
kuin osallistujien kokema

hetkellinen ja vaaraton
epämukavuus.

Olen nyt puhunut
noin 12 minuuttia,

ja te olette analysoinut
puhetyylini ja elekieleni.

Olette yrittänyt selvittää,
kannattaako minua uskoa,

olenko puhunut totta
vai valehdellut.

Jos olette tehnyt näin,
olette olleet väärässä.

Vaikka luulemme, että
tunnistamme valehtelijan

kehon kielestä
ja puhetavasta,

sadat psykologiset testit
osoittavat,

että kaikki meistä,
jopa poliisit ja etsivät,

joutuvat arvaamaan,
jos valheita etsitään

kehonkielestä
ja puheesta.

Tähän on kuitenkin poikkeus:

TV:ssä esitetyt
katoamisilmoitukset.

On aika helppo ennustaa,
ovatko sukulaiset kadoksissa,

vai ovatko ilmoituksen tekijät
murhanneet kadonneen.

Aidon ilmoituksen, anteeksi,

siis huijarit pudistavat päätään,
katsovat poispäin

ja sanovat vääriä asioita.

Sen sijaan aidon
ilmoituksen tekijät

toivovat ääneen,
että kadonnut palaa,

ja välttävät
julmaa kieltä.

He voivat sanoa: "Hänet vietiin
meiltä", ei "Hänet tapettiin."

Tämä puhe on
nyt aika lopettaa.

Tässä kuitenkin vielä
30 sekunnissa

kattava
psykologian myytti.

Psykologian myytti,
josta ei kerrota oppikirjoissa

ja jota eivät edes
yliopiston kurssit kumoa, on

että psykologia on
kokoelma kiinnostavia teorioita,

joissa on
jotain hyödyllistä,

ja kaikilla on
jotain tarjottavaa.

Toivon, että olen todistanut
viime minuutteina,

että tämä ei ole totta.

Meidän tulisi arvioida
psykologian teorioita

tarkastelemalla,
mitä ne ennustavat,

oli kyse sitten älyn
lisääntymisestä Mozartin musiikilla,

oppimalla paremmin,

kun tieto annetaan
sinulle sopivalla tavalla,

tai mikä tahansa. Kaikkia näitä
voidaan testata tieteellisesti.

Ainoa tapa, jolla
voimme edistyä

on verrata näitä
ennustuksia dataan,

joka on saatu
valvotuissa olosuhteissa.

Vain tällä tavalla
voimme löytää

ne teoriat,
jotka pitävät paikkansa,

ja ne, jotka ovat myyttejä.

Kiitos.

(Aplodeja.)